torstai 1. helmikuuta 2018

Kaupunkiluontoa Tallinnassa: Paljassaaren lintualue

Paljassaaren lintualue Tallinnassa 3.1.2018
Jos vertaa Tallinnaa ja Helsinkiä, on eteläinen naapurimme kaupunkirakenteeltaan kiinnostavampi, koska sieltä löytyy merkkejä niin keskiajasta kuin Neuvostoliitostakin. Helsingin vahvuus puolestaan on hyvin säilynyt kaupunkiluonto. Luontoon pääsee kuitenkin myös Tallinnassa.

Tallinnan laitamilta Paljassaaresta löytyy alue, joka tuo mieleen ainakin kolme Helsingin luontokeidasta. Paljassaari on kuin isompi versio Vanhankaupunginlahden linturuovikoista, mutta sen penkereillä mutkittelevat polut ja linnoitusrakennelmat saavat ajattelemaan myös Suomenlinnaa. Rakennelmissa on paikoin hyvätasoisia maalauksia, jotka muistuttavat Kruunuvuorenlammen huvila-alueen nyt jo kadonneista graffitien koristamista rakennusten jäännöksistä.

Jos haluaisi ruovikkojen, linnoitusten ja graffitien lisäksi nähdä myös lintuja, kannattaisi Paljassaaressa käydä keväällä, kesällä tai syksyllä. Tallinna Linnuklubin verkkosivun mukaan alueella on rekisteröity 231 lintulajia. Paljassaaren Natura 2000 -suojelualueen kokonaispinta-ala on 276 hehtaaria, josta 150 mantereella.

Tammikuisella vierailullakin pystyi kuitenkin kuvittelemaan, millainen sirkutus ja kuhina kosteikoissa ja pensaissa on sesonkiaikaan.

Laaja ruovikko Paljassaaren lintualueella 3.1.2018

Kosteikkoa 3.1.2018
Osmankäämejä 3.1.2018
Paljassaaren lintualue Tallinnassa 3.1.2018
Yksi Paljassaaren lintutorneista 3.1.2018
Paljassaaren kävelyteillä ja poluilla on pitkiä suoria:

Pitkän matkan tie Paljassaaressa 3.1.2018
Tie ja säiliö Paljassaaressa 3.1.2018
Polku ja betonipylväitä 3.1.2018
Vaikka polut ovatkin suoria, erityisesti rantapenkereiden tuntumassa kannattaa olla varovainen. Polku saattaa nimittäin yhtäkkiä katketa sortumaan:

Näin polku meitä vie. 3.1.2018

Polku katkeaa. 3.1.2018
Paljassaaressa on jäänteitä sekä tsaarinvallan että Neuvostoliiton aikaisista linnoituksista. Luonto on jo ilahduttavasti ottanut niistä tilaa itselleen:

Raunioita Paljassaaressa 3.1.2018


Ulkorakennuksen raunio Paljassaaressa 3.1.2018
Bunkkeri Paljassaaressa 3.1.2018
Bunkkeri Paljassaaressa 3.1.2018
Reiteillä kulkiessamme ihmettelimme joka puolelta löytyvien betonipylväiden tarkoitusta. Lopulta arvoitus ratkesi. Niiden kautta on kulkenut piikkilanka-aita:

Pylväs ja piikkilankaa 3.1.2018
Tulenteko on Paljassaaressa kielletty. Tästä huolimatta rannan tuntumasta löytyi nuotiopaikka, jota todennäköisesti käytetään melko säännöllisesti, koska sinne oli grillikivien tuntumaan rakennettu keinu ja puiden lomaan uutta käyttöä odottamaan oli jätetty niin vauvoille tarkoitettu kylpyamme kuin paistinpannukin:

Vaaleanpunaisella harsolla koristeltu keinu 3.1.2018

Muoviamme ja kanisteri 3.1.2018
Muovipussiin pakattu paistinpannu 3.1.2018

Säiliön alareunan graffitinauha näyttää kaukaa katsottuna sotkuiselta. Lähemmin tarkasteltuna siitä löytyy kuitenkin mielenkiintoisia yksityiskohtia:

Säiliö Paljassaaressa 3.1.2018
Hymyilevät ilmapallot 3.1.2018
Kello ja koira 3.1.2018
Kannanotto 3.1.2018
Tämän rakennuksen graffiteja ovat toiset maalarit kunnioittaneet, sillä ne ovat saaneet olla paikoillaan ainakin puoli vuotta. Näin ne jo ensimmäisellä vierailullani kesäkuussa 2017:
Kaksi graffitia 3.1.2018
Toinen graffiteista 3.1.2018
Sivuseinän graffitilla on erityinen sanoma, sillä sen voi tulkita kuvaavan täydellistä riippuvuuttamme pölyttäjistä. Kuvasta poistumassa olevat mehiläiset jättävät taakseen savuavia ja kaatuneita maatalouskoneita:

Pölyttäjien puolesta? 3.1.2018

Mehiläinen poistuu kuvasta 3.1.2018
Traktorille on käynyt huonosti 3.1.2018
Toivoisi, että eteläisessä naapurissamme osattaisiin olla kaupunkisuunnittelun suhteen viisaampia kuin Helsingissä. Valitettavasti Helsingin tauti on iskenyt Tallinnaankin. Paljassaaren kupeessa olevalle ranta-alueelle on suunnitteilla tekosaaria ja "pöhinää". Sedu Koskinen haluaa rakentaa sinne ravintola- ja viihdekeskuksen ja alueelle suunniteltu asemakaava on ollut nähtävillä loppuvuodesta 2017.

Havainnekuva suunnitelluista tekosaarista.
Paljassaareen pääsee Tallinnan rautatieasemalta Balti Jaamilta lähtevällä bussilla numero 59. Perille on helppo löytää, sillä lintualuetta kiertävä reitti alkaa päätepysäkin vierestä.

Tarkempia tietoja Tallinnan julkisesta liikenteestä löytyy täältä. 

Osa 2/4 Alfred Kordelinin säätiön tuella julkaistavasta juttusarjasta.

Jutun lähteenä on tekstistä löytyvien linkkien lisäksi käytetty Kaisa Pajasen, Marjo Soulannon ja Erik Sikkin toimittamaa kirjaa Suomenlahti – alkumerestä nykymereksi (Sarmala Oy ja Helsingin kaupungin ympäristökeskus 2005). Kirjassa on esitelty myös muita Tallinnan luontokohteita.

keskiviikko 10. tammikuuta 2018

Pihlajamäki: metsä takapihalla

Pihlajamäki 7.1.2018
Alakoulun maantiedosta mieleen jäi metsäkaupunki Tapiola, jonka luonnon ja asumisen yhdistelmää opettaja kuvaili tavalla, joka sai epäilemään, ettei koko paikkaa ole olemassakaan. Myöhemmin Tapiola kuului arkeeni muutaman vuoden ajan. Toimistokolossin ilmastoinnin huminassa istuessani mietin, olinko tosiaan siinä myyttisessä kaupunginosassa, josta koulussa oli kerrottu.

Pihlajamäessä kävin ensimmäistä kertaa vasta vuoden 2017 lopussa. Yllättäen tämä pääosin 1960-luvulla rakennettu helsinkiläinen lähiö vastasi mielikuvaa, jonka olin koulussa saanut Tapiolasta. Pihlajamäessä asuminen ja luonto lomittuvat keskenään, sillä kalliometsät alkavat kerrostalojen pihojen vierestä.

Alueen viihtyisyyttä lisää, että rakennukset on suunniteltu maastonmuodot huomioiden. Esimerkiksi Liusketie 2:ssa sijaitsevan kerrostalon korkeus vaihtelee kalliota myötäillen. Talo on matalimmillaan neljä ja korkeimmillaan kahdeksan kerrosta:

Pihlajamäki 7.1.2018
Vaikka kalliot ja metsät sijaitsevat kerrostalojen väleissä, ne ovat yleisiä virkistysalueita. Ne ovat myös aidosti metsäisiä. Niistä löytyy sekä lahopuuta että kosteikkoja.

Pihlajamäki 31.12.2017

Pihlajamäki 31.12.2017
Pihlajamäki 31.12.2017

Pihlajamäki 31.12.2017
Pihlajamäki 7.1.2018

Tällaiset pienet metsät muodostavat kaupungin poikittaiset viheryhteydet ja ovat tärkeitä kasveille ja eläimille. Lähimetsät ovat tärkeitä myös asukkaille, joilla monin paikoin Helsinkiä voi olla tunninkin matka Keskuspuistoon tai muille isommille viheralueille. 

Vaikka Pihlajamäessä metsät ja asutus sijaitsevat rinnakkain, on alueella luontoarvoja. Luontotietojärjestelmä tunnistaa sieltä mm. arvokkaita lintu-, kasvillisuus- ja geologisia kohteita. Pihlajamäestä löytyy myös liito-oravan ydinaluetta ja uhanalaisen lahokaviosammalen esiintymä:

Liito-oravan ydinalue ja lahokaviosammalen esiintymä.


Metsien lomassa on paitsi asuintaloja, myös luontoon sulautuneita menneisyydestä kertovia rakenteita. Tällä paikalla on ollut vuonna 1951 rakennettu hyppyrimäki:

Pihlajamäki 31.12.2017
Hyppyrimäen tuntumasta löytyy I maailmansodan aikaisia linnoituksia, joiden rakentaminen on aloitettu vuonna 1915. Tukikohdan katetut rakenteet on räjäytetty.

Pihlajamäki 31.12.2017
Pihlajamäki 31.12.2017
Pihlajamäki 31.12.2017
Pihlajamäki 31.12.2017
Ohikulkenut asukas kertoi, että nämä sammaloituneet betonirakennelmat ovat keskeneräiseksi jääneen venäläisen sotilassairaalan pohja. Pihlajanmäen lähiölehden (3/2014) mukaan niiden käyttötarkoitus on kuitenkin tuntematon:

Pihlajamäki 31.12.2017
Tällä paikalla sijaitsi vuonna 1922 rakennettu Säilän talo:

Pihlajamäki 7.1.2018
Talosta tuli 1970-luvulla yksi Helsingin ensimmäisistä valtauskohteista. Myöhemmin talossa majaili ekoyhteisö Aarnikan Arkki. Rakennus purettiin vuonna 2003. Paikalla on kuitenkin sen mallin mukaan tehty linnunpönttö:

Pihlajamäki 7.1.2018
Luonnomuistomerkkeinä Pihlajamäessä on kaksi isoa hiidenkirnua, jotka ovat paitsi Helsingin suurimmat myös Suomen vanhimmat hiidenkirnut. Niillä on ikää vähintään 30.000 vuotta. Tässä pienempi kirnuista:

Pihlajamäki 31.12.2017
Yleiskaava uhkaa Pihlajamäen idylliä. Vaara ei ole välitön, sillä alue ei kuulu kaavan ensimmäisen vaiheen kohteisiin. Koko Pihlajamäki metsineen ja kallioineen on kaavassa kuitenkin merkitty asuntovaltaiseksi alueeksi.

Vastineessaan Pihlajamäki-seuran yleiskaavasta Helsingin hallinto-oikeudelle jättämään valitukseen kaupunki toteaa: "Pihlajamäessä A3- korttelitehokkuus (0,4 - 1,2) vastaa hyvin pitkälti alueen nykyistä keskimääräistä korttelitehokkuutta. - - - Alueen kulttuuriperintö, -maisema ja suojelukohteet kuten muinaisjäännökset, maalinnoitteet ovat tärkeä osa alueidentiteettiä. Kulttuuriympäristöjen arvojen huomioon ottamisesta on määräys kaavakartalla."

Vastineeseen on hyvä vedota, jos kaupunki joskus pyrkii asemakaavoittamaan yleiskaavan pohjalta rakennuksia Pihlajamäen metsäisille kallioille.

Todennäköisesti Pihlajamäen luonto on kuitenkin turvassa, sillä alue on luokiteltu valtakunnallisesti arvokkaaksi rakennetuksi ympäristöksi.


Osa 1/4 Alfred Kordelinin säätiön tuella julkaistavasta juttusarjasta.

Jutun lähteinä on käytetty Pihlajamäen lähiölehden kotikaupunkipolusta kertovaa numeroa 3/2014, Helsingin kaupungin luontotietojärjestelmää, Helsingin uuden yleiskaavan aineistoja sekä kaupunginhallituksen lausuntoa hallinto-oikeudelle yleiskaavavalituksiin liittyen (ladattavissa täältä).

Kiitos Milja Parviaiselle, joka toimi oppaanani 27.12.2017, kun ensimmäistä kertaa kävin Pihlajamäessä.
 

sunnuntai 31. joulukuuta 2017

Kaupunkimetsä-blogi uudistuu

Mustarastas Pihlajamäessä. 31.12.2017

Joku ehkä on jo huomannutkin, että blogin sivupalkkiin on ilmestynyt Alfred Kordelinin säätiön logo. Säätiön tuki mahdollistaa neljän kaupunkiluontoon liittyvän kuvareportaasin rinnakkaisjulkaisun Kaupunkimetsä- ja Sivusilmällä-blogeissa.

Koska kaupunkimetsäliikkeen blogia ei ole ylläpidetty vuosiin, on ulkoasua muokattu ja sivupalkista poistettu vanhentuneita tietoja. Näitä ovat olleet esimerkiksi kutsu viime vuosikymmenellä järjestettyyn tapaamiseen sekä linkit, joiden sisältö oli joko poistettu tai muuttunut toiseksi.

Blogin sivupalkissa on alustava uusi linkkiluettelo, joka täydentyy vähitellen. Voit kertoa kommenttikentässä, jos tiedät sellaisen kaupunkiluontoon liittyvän linkin, jonka haluaisit nähdä tällä sivulla.

Voit myös ehdottaa luontokohteita, joista toivot juttuja. Pyrkimys on säätiön tuella esitellä sellaisiakin kohteita, jotka ovat saaneet vähän julkisuutta. Linkin takaa löytyvän tekstin kommentteihin on kerätty tähän mennessä tulleita juttuehdotuksia.

Juttusarjan ensimmäinen osa ilmestyy tammikuun alkupuolella. Siinä vierailemme sellaisella metsäalueella, jota ei ole aikaisemmin käsitelty tässä blogissa.

Hyvää uutta vuotta kaikille kaupunkimetsäblogin lukijoille!       

sunnuntai 5. marraskuuta 2017

Toteutuivatko Helsingin LUMO-ohjelman tavoitteet?

Kruunuvuori 25.6.2015
Helsingin kaupunki laati vuosille 2008 – 2017 toimintaohjelman Helsingin luonnon monimuotoisuuden turvaamiseksi. Kesäkuussa 2014 silloinen ympäristökeskus järjesti seminaarin, jossa tarkasteltiin ohjelman toteutumista. Yllättäen virastot KSV etunenässä kertoivat saavuttaneensa lähes kaikki ohjelman tavoitteet. Raportti seminaarista on luettavissa täältä.

Kaupunki viittaa vuonna 2014 esitettyihin arvioihin 24.5.2017 julkaisemassaan tiedotteessa:

"Vuoden 2014 alussa tehdyn seurantakyselyn mukaan Helsingin luonnon monimuotoisuuden turvaamisen toimintaohjelman 2008−2017 toimenpiteistä yli 80 % on käynnistynyt."

Tässä on muutamia toimintaohjelmasta poimittuja toimenpiteitä sekä vähemmän optimistisia arvioita siitä, miten ne todellisuudessa on hoidettu:
Toimenpide 2.2

"Otetaan asukas- ja luontojärjestöt mukaan tärkeimpiin maankäytön ja ympäristön hoidon suunnitteluprosesseihin. Hyödynnetään asukkaiden kokemuksellisia arvoja maankäytön ja hoidon suunnittelussa."

Arvio onnistumisesta: Toimintaohjelman kauden isoin maankäyttöön liittyvä hanke oli uuden yleiskaavan laatiminen. Luontojärjestöt kartoittivat Helsingin metsiä ja tekivät esityksen säilytettävistä arvometsistä ja laajoista viheralueista. Esitystä ei huomioitu. Luontojärjestöjen ja asukasyhteisöjen luontoa turvaavat näkemykset sivuutettiin yleiskaavaa laadittaessa lähes täysin.

Toimenpide 2.4

"Kehitetään virastoihin kannustinjärjestelmiä, jotka huomioivat luonnon monimuotoisuuden ja ekosysteemipalveluiden turvaamisen Helsingissä."

Arvio onnistumisesta: En tiedä, onko tällaisia kehitetty. Jos on, niin tuloksista päätellen toisenlaiset kannustimet määräävät edelleen toiminnan suunnan. 

Toimenpide 3.1

"Turvataan kaavoituksen keinoin laajat yhtenäiset viheraluekokonaisuudet ja niiden väliset yhteydet. Vahvistetaan heikentyneitä ekologisia yhteyksiä. Merkitään nämä yleiskaavaan luo-alueina."

Arvio onnistumisesta: Ei ole toteutunut. Yleiskaavassa osia laajoista viheralueista on osoitettu rakentamiseen. Laajasalosta Vartiosaaren, Ramsinniemen, Meri-Rastilan ja Vartiokylän kautta Mustavuoreen ja Sipooseen ulottuva vihersormi on kaavassa suorastaan katkaistu.

Yleiskaavan liitekartalla on esitetty ekologisten yhteyksien vahvistamista mm. Pohjavedenpuiston tuntumassa. Samalle alueelle on asemakaavoituksessa ekologisten yhteyksien vahvistamisen sijaan suunnitteilla asuinrakentamista.

Toimenpide 3.4

"Vähennetään valaistusta tärkeimmissä lepakko- ja lintukohteissa."

Arvio onnistumisesta: Kokemusperäinen tuntuma on, että toimintaohjelman kaudella lepakkoja ja lintuja häiritsevän valaistuksen määrä on pikemminkin lisääntynyt.

Toimenpide 5.5

"Ehkäistään luonnon monimuotoisuudelle haitallisten vieraslajien leviäminen luontoon."

Arvio onnistumisesta: Vieraslajien torjunta on edelleen luontojärjestöjen vapaaehtoistyön varassa.

Toimenpide 7.3

"Turvataan arvokkaiden merenrantakallioiden, -soraikoiden, -niittyjen ja hiekkarantojen säilyminen kaavoituksen keinoin."

Arvio onnistumisesta: Yleiskaavassa rantaluontoa uhkaa paitsi lähelle tuleva asutus myös kaupunkia kiertämään suunniteltu rantaraitti, jonka rakentaminen tarkoittaisi monin paikoin mittavia maanmuokkaustoimia, kun nykyisiä polkuja muutettaisiin leveämmiksi kevyen liikenteen väyliksi.

Toimenpide 7.6

"Rajoitetaan tehostetusti veneliikennettä merilintujen pesimäalueilla niiden pesimisaikaan, kalojen kutupaikoilla ja muilla luonnon monimuotoisuuden kannalta arvokkailla ranta-alueilla."

Arvio onnistumisesta: Kaupunki on pikemminkin toimillaan pikemminkin lisäämässä vesiliikennettä, josta esimerkkinä on itäisen saariston asemakaavoitus.

Toimenpide 9.4

"Turvataan luonnonmukaisimpien lampien, kuten Kruunuvuorenlammen ja Vuorilahdenlammen, valuma-alueet haitallisilta maankäytön muutoksilta."

Arvio onnistumisesta: Helsingin luonnonsuojeluohjelmassa 2015 – 2024 Kruunuvuoren luonnonsuojelurajaus on vain 2,29 hehtaaria. Ohjelmassa todetaan, että "suojeltavalle lammelle tulee määritellä suojavyöhyke, jonka maankäyttö suunnitellaan siten, että lammen luontainen valuma-alue ei muutu". Tämä olisi kuitenkin pitänyt toteuttaa laajentamalla suojelurajausta niin, että suojavyöhyke olisi sisältynyt siihen. Näin oltaisiin oltu toiveajattelua varmemmalla pohjalla.

Toimenpide 10.3

"Kehitetään luonnonvarainen metsäalueiden verkosto jättämällä metsäalueiden ytimet, suot, metsäluonnon tärkeät elinympäristöt ja arvokkaat luontokohteet kehittymään luonnontilaisen kaltaisiksi."

Arvio onnistumisesta: Yleiskaavan yhteydessä on moneen kertaan toistettu, että se vahvistaa metsäverkoston. Tämä on totta, mutta kannattaa kiinnittää huomiota sanamuotoon. Yleiskaava todellakin vahvistaa metsäverkoston, mutta samalla se heikentää olemassa olevaa metsäverkostoa nakertamalla sitä monin paikoin ja kaventamalla tai katkaisemalla ekologisia yhteyksiä.

Toimenpiteet 10.12 ja 10.13

"Lahopuuta jätetään erityisesti sinne, missä on muitakin luontoarvoja, kuten esimerkiksi soille, reheviin lehtoihin ja luhtiin sekä vanhoihin metsiin ja linnustollisesti arvokkaille alueille. Erilaista lahoavaa puuta jätetään myös hoidettaviin kaupunkimetsiin sellaisiin kohtiin, jossa siitä ei ole haittaa lähiasukkaille tai ulkoilijoille."

"Lisätään järeän maapuun määrää metsissä etenkin kosteikoilla, metsäluhdissa, korvissa, rämeillä ja pienvesien metsäisissä ympäristöissä."

Arvio onnistumisesta: Helsingin luonnonhoidossa toteutus on usein suunniteltua huonompi. Vaikka periaatetasolla ilmoitetaan, että kaadettujen puiden rungot jätetään lahoamaan, löytyy toimenpidealueilta usein runkopinoja. Läpinäkyvyyden nimissä toivoisi kaupungilta edes tietoa, minne pois kuljetetut rungot ovat päätyneet.

Kaupungin 24.5.2017 julkaisema tiedote päättyy näihin kahteen kappaleeseen:

"Monimuotoisuuden turvaaminen on tärkeää sekä luonnon itseisarvon että asukkaiden hyvinvoinnin vuoksi.

Kaupungeissa tyypillinen ongelma on viheralueiden välisten yhteyksien katkeaminen. Sen seurauksena eliölajien liikkumis- ja leviämismahdollisuudet heikkenevät. Ihmisen toiminnan seurauksena myös alkuperäislajiston määrä vähenee, ja tilalle tulee viljelykarkulaisia ja tulokaslajeja."


Koska vuosien 2008 – 2017 luonnon monimuotoisuuden turvaamisen toimintaohjelma ei ole ratkaissut ongelmia, tulee kaupungin laatia uusi ohjelma, joka sisältää samoja toimenpiteitä kuin kohta päättyvä, mutta sillä erotuksella, että nyt niitä ryhdyttäisiin toteuttamaan myös tekojen eikä pelkkien sanojen tasolla.

sunnuntai 1. lokakuuta 2017

Vinkkejä ja linkkejä kaupunkimetsien puolustamiseen

Kaupunkiluontoa Lauttasaaressa 2.9.2017
Monet asukkaat ovat huolissaan lähimetsiensä puolesta. Tässä on muutamia vinkkejä ja linkkejä kaupunkiluonnon puolustamiseen.
 
Tilaa tuoreimmat tiedot suunnittelusta sähköpostiisi

Helsingin kaupunkisuunnittelun kohteista pysyy parhaiten perillä tilaamalla tämän linkin kautta suunnitelmavahdin uutiskirjeen. Vahdin välityksellä saa noin kerran viikossa sähköpostiviestin, jossa kerrotaan ajankohtaisista suunnitelmista. Yksittäisten alueiden suunnittelun uutiskirjeet ovat tilattavissa täältä.
 
Kommentoi ja kehota naapureitasikin kommentoimaan, mutta älä masinoi
 
Jos olet huolissasi metsään tai muuhun luontoalueeseen kohdistuvasta suunnitelmasta, älä jää hiljaisesti harmittelemaan asiaa, vaan ota rohkeasti kantaa. Suunnitelmat etenevät osallistumis- ja arviointivaiheesta luonnoksiksi ja sen jälkeen ehdotuksiksi. Kaikissa näissä vaiheissa asukkailla on mahdollisuus jättää mielipiteitä tai muistutuksia, joiden aikatauluista saa tiedon uutiskirjeistä. Mielipiteet ja muistutukset voi toimittaa sähköpostitse Helsingin kaupungin kirjaamon osoitteeseen helsinki.kirjaamo@hel.fi.
 
Kehota myös ystäviäsi ja naapureitasi kommentoimaan, mutta neuvo heitä ottamaan kantaa omista lähtökohdistaan. Iso nippu samansisältöisiä viestejä on merkki masinoinnista, joka todennäköisesti vain ärsyttää vastaanottajia.
 
Muista palautekanava
 
Valitettavan usein kaupunkiluonnosta huolissaan olevat ihmiset keskustelevat vain keskenään. Vertaistuki on toki tärkeää, mutta ongelmien ratkomiseksi on tärkeää murtautua omasta kuplasta. Jos kaupunki saisi enemmän palautetta kaupunkiluonnon puolesta, ehkä sen säilyttämiseen alettaisiin suhtautua vakavammin.

Toimivin keino palautteen antamiseen löytyy tältä kaupungin sivulta. Jos jätät yhteystietosi, kaupunki on velvollinen vastaamaan sinulle ja voit seurata palautteesi etenemistä saamasi linkin avulla.
 
Osallistu järjestötoimintaan
 
Luontojärjestöt ja asukasyhdistykset ottavat kantaa luonto- ja virkistysalueiden puolesta. Kannanotot eivät kuitenkaan synny tyhjästä, vaan ovat aina jonkun kirjoittamia. Toisin kuin monet luulevat, järjestöillä ei pääsääntöisesti ole palkattuja työntekijöitä lausuntojen laatimiseen.
 
Kirjoittaminen vapaaehtoistyönä on raskasta eikä yksittäisten aktiivien ole mahdollista perehtyä kaikkiin suunnitelmiin ja alueisiin. Jos siis tiedät uhanalaisen luontoalueen, jonka puolesta toivot luontojärjestöjen ottavan kantaa, paras tapa on lähteä itse mukaan toimintaan. Helsingissä toimivia luontojärjestöjä ovat mm. Helsy ja Tringa.

Ota yhteyttä poliitikkoihin

Suunnitelmista päätetään useammassa vaiheessa. Osallistumis- ja arviointisuunnitelmaa sekä kaavaluonnosta käsitellään kaupunkiympäristölautakunnassa. Jos suunnitelma etenee ehdotukseksi, jonka kaupunkiympäristölautakunta hyväksyy, siitä päättää seuraavaksi kaupunginhallitus. Jos suunnitelma läpäisee kaupunginhallituksen, lopullisen päätöksen sen hyväksymisestä tekee kaupunginvaltuusto.

Kaava on päätöksenteon jokaisessa vaiheessa mahdollista hylätä tai palauttaa uuteen suunnitteluun. Seuraa siis esityslistoja ja ole yhteydessä poliitikkoihin. Muista kuitenkin, että kyse on enemmistöpäätöksistä, joten ei välttämättä riitä, että saat itsellesi läheiset ryhmät puolellesi. Muista myös, että luonnonsuojelijoiden ja asukkaiden lisäksi mm. rakennusteollisuuden edustajat ovat yhteydessä poliitikkoihin. 
 
Kun jäljellä on enää valitustie

Jos kaava hyväksytään valtuustossa, on siitä mahdollista valittaa hallinto-oikeuteen ja edelleen korkeimpaan hallinto-oikeuteen. Tarkempia ohjeita löytyy täältä. 
 
Huomaa kuitenkin, että muutoksenhaun tulee kohdistua kaavassa tai päätöksessä olevaan virheeseen, pelkkä mielipide ei riitä. Muista myös, että mikäli muutoksenhakusi ei menesty, maksettavaksesi tulee oikeudenkäyntimaksu. 
 
Tällä hetkellä hallinto-oikeuskäsittely maksaa 250 euroa ja korkeimman hallinto-oikeuden päätös 500 euroa. Hinnat ovat jo niin korkeita, että ne uhkaavat kansalaisten yhdenvertaisuutta. Opiskelijoilla, työttömillä ja muilla pienituloisilla ei enää välttämättä ole varaa hakea muutoksia päätöksiin.
 
Asukkaiden lisäksi myös järjestöt voivat hakea muutosta päätöksiin. Esimerkiksi Tringan valitus Helsingin yleiskaavasta on ladattavissa täältä.

Puolusta luontoa, älä vastusta rakentamista

Kaupunkiluonnon puolustajia leimataan usein suotta nimbyiksi. Esimerkiksi Meri-Rastilan osayleiskaavan käsittelyn yhteydessä Helsingin Sanomat otsikoi asukkaiden vastustavan koteja 2000:lle, vaikka asukkaiden kannanotot olivat liittyneet metsään levittäytyvään rakentamiseen, ei niinkään rakentamiseen, jolle esitettiin täydennysrakentamiseen pohjautuvaa vaihtoehtoa.
 
Älä siis vastusta rakentamista, vaan mieti, miten asunnot olisi mahdollista toteuttaa luontoon levittämättä. Vaihtoehtojen on hyvä löytyä läheltä suunnittelualuetta ja pohjautua jo rakennetun ympäristön täydentämiseen.
 
Älä missään nimessä tarjoa vaihtoehdoksi muita luonto- tai kulttuurialueita, sillä näin osoitat vain asiantuntemuksen puutetta. Ikävimpiä kommentteja kaavakeskusteluissa ovat ehdotukset rakentaa jonnekin muualle, esimerkiksi "Sipoolta kaapatuille alueille".

Älä lannistu

Vaikka käyttäisit runsaasti aikaa ja luovuutta, et ehkä onnistu kaatamaan suunnitelmaa. Älä lannistu, sillä toiminnallasi voi silti olla vaikutusta. Varsinaisten voittojen sijaan tarjolla on ehkä torjuntavoittoja, mutta ilman toimintaa niitäkään ei olisi saavutettu.

perjantai 1. syyskuuta 2017

Skatanniementie pirstoisi Uutelan luontoa

Osa Uutelan uutta koirapuistoa. 28.8.2017
Loppuvuodesta 2015 päätettiin rakentaa Uutelaan uusi koirapuisto. Puistohanketta, joka pirstoi yhtenäistä luontoaluetta, kritisoi esimerkiksi Helsingin luonnonsuojeluyhdistys. Kaupunki kuitenkin toteutti puiston. Yhtenä perusteluna oli, että vanhan koirapuiston lakkauttaminen vähentäisi autoliikennettä Uutelassa.

Uusi koirapuisto siis rakennettiin, mutta vanhaa ei lopetettukaan. Tavallisen ulkoilutuspuiston lisäksi vanhaan paikkaan on suunnitteilla agilitytoimintaa. Koska koirat edelleen saapuvat ulkoilemaan pääsääntöisesti autoilla, liikenne ei ole vähentynyt.

Ilmeisesti koiranulkoiluttajia ei jatkossakaan aiota opastaa jättämään autoaan parkkipaikalle kanavan tuntumaan ja kävelemään koirapuistoon, koska keskusteluun on noussut Skatanniementien toteuttaminen. Ei kuulosta kovin järkevältä, että vuonna 2005 asemakaavoitettu tie rekennettaisiin pirstomaan Uutelan hienoimpia metsäalueita, jotta autoilla pääsisi koirapuistoon, jota pari vuotta sitten oltiin lopettamassa liikenteen vähentämiseksi.

Kaksitoistavuotias asemakaava on auttamatta vanhanaikainen. Vuoden 2005 jälkeen tietämys Uutelan luontoarvoista on kasvanut ja kaavaan merkityn tien varrella oleva Rudträsk on valittu mukaan Helsingin uuteen luonnonsuojeluohjelmaan. Jos tie toteutettaisiin, olisi riski, että Rudträskille kävisi kuten Uutelannevalle, joka oli mukana edellisessä luonnonsuojeluohjelmassa. Uutelannevaa ei koskaan ehditty suojella, sillä se menetti luontoarvojaan kanavapuiston rakentamisen yhteydessä eikä enää mahtunut mukaan uuteen luonnonsuojeluohjelmaan.

Uutelantietä on moitittu pöliseväksi. Ratkaisu ei kuitenkaan ole uuden tien rakentaminen, vaan nykyisen kunnostaminen. On myös väitetty, että tie olisi autoliikenteen vuoksi vaarallinen pyöräilijöille ja kävelijöille ja esitetty, että uuden tien myötä se voitaisiin varata pelkästään kevyelle liikenteelle. Väite osoittaa aluetuntemuksen puutetta, sillä Uutelassa on jo nykyisellään kattavat verkostot kävelyyn ja pyöräilyyn. Kaikki Uutelantien kautta tavoitettavat kohteet ovat kävellen tai pyöräillen tavoitettavissa muita reittejä.

Uutelaan mentäessä tie ja "polku" kulkevat rinnakkain. "Polku" on riittävän leveä myös vastakkaisesta suunnasta tulevan kevyen liikenteen kohtaamiseen ja siksi useimmat kävelijät ja pyöräilijät valitsevat sen.

Tie ja kevyen liikenteen reitti kulkevat aluksi rinnakkain. Uutela 28.8.2017
Hiekoitetuilla poluilla on hyvin tilaa myös Uutelan sisällä, vaikka välillä reitti hiukan kapeneekin:

Uutela 28.8.2017

Uutela 28.8.2017
Paikoin tilaa on niin paljon, että pyörien ja jalankulkijoiden lisäksi reitillä on mahtunut kulkemaan hiukan raskaampaakin kalustoa:

Polulla näkyy traktorin jälkiä. Uutela 28.8.2017
Polulla näkyy traktorin jälkiä. Uutela 28.8.2017
Jos tie rakennettaisiin, heikentäisi se luonnon tilaa myös jo olemassa olevilla luonnonsuojelualueilla.

Uutela 28.8.2017
Uutela 28.8.2017
Itse asiassa tien rakentamisen voisi ajatella olevan ristiriidassa rauhoitussääntöjen kanssa. Särkkäniemen luonnonsuojelualueen taulussa kielletään kaikenlainen toiminta, joka saattaa muuttaa alueen maisemakuvaa tai vaikuttaa epäedullisesti kasvillisuuden ja eläimistön säilymiseen. Uusi tie muuttaisi alueen luonnetta.

Helsingin kaupungilta toivottavasti löytyy malttia olla rakentamatta ympäristölle haitallista tietä. Alueelle on vanhanaikaisen kaavan tilalle laadittava pikimmiten uusi asemakaava, josta tievaraus on poistettu ja Rudträskin alueelle merkitty SL-varaus.