Kaupunkimetsät auttavat palautumaan arkipäivän stressistä

Pienikin kaupunkimetsä voi lievittää stressiä, jos metsässä kulkija ei samaan aikaan näe kaupunkimaisemaa.
 

Kaupunkiasujan henkireikiä ovat erilaiset viheralueet, joihin voi poiketa arkipäivän puuhien ohessa levähtämään. Helsingin yliopiston Ympäristötieteiden laitoksella tehty tutkimus osoittaa, että nimenomaan kaupunkimetsillä on tärkeä rooli kaupunkilaisten stressinlievittäjinä. 

Tutkimuksessa helsinkiläiset kaupunkimetsien käyttäjät kokivat elpyvänsä stressistä sitä paremmin, mitä vähemmän kaupunkimaisemaa näkyi metsän reunan läpi. Tulos oli samansuuntainen riippumatta siitä, rajautuiko metsä viihtyisään pientaloon vai autotiehen.

Tutkimus tuo uutta tietoa kaupunkimetsien suunnitteluun ja hoitoon.

On tärkeää suunnitella kaupunkien viherverkosto niin, että jäljelle jää riittävän suuria metsäalueita, joissa voi päästä pakoon kaupungin vilskettä. Pienien ja kapeiden metsiköiden tiheä ja monikerroksellinen reunakasvillisuus voi estää häiriöiden tunkeutumista metsän sisäosiin. Tämä parantaa etenkin pienten kaupunkimetsien virkistysarvoa. 

Tutkimuksen kyselyyn vastasi 66 helsinkiläistä kaupunkimetsien käyttäjää, jotka vietiin eri etäisyyksillä metsän reunasta sijaitseviin kyselypisteisiin. Vastaajien joukossa oli eri ikäisiä miehiä ja naisia siten, että jakauma vastaa pääkaupunkiseudun aikuisväestöä.

Kyselypisteet sijaitsivat kolmessa kohdassa metsää: reunalla kaupunkiympäristön välittömässä läheisyydessä, noin 20 metriä reunasta metsän sisäosiin päin niin, että kaupunkiympäristöä näkyi vielä reunan läpi sekä metsän sisäosassa, josta ei enää ollut näköyhteyttä kaupunkiin. Metsät rajautuivat joko autotiehen tai omakotitalon pihaan.

Alkuperäinen tutkimus sähköisenä versiona: Hauru et al. (2012) Closure of view to the urban matrix has positive effects on perceived restorativeness in urban forests in Helsinki, Finland. Landscape and Urban Planning 107, 361-369.
 

Kuninkaantammen etelärinne ja lammenranta

Kaupunkisuunnitteluvirastossa valmistellaan asemakaavan muutosta Kuninkaantammen keskustan eteläpuolelle ja Kuninkaantammen lammenrantaan.
Alueen pääkadun, Kuninkaantammenkierron, varteen suunnitellaan puurakenteisia kerrostaloja ja etelään viettävään rinteeseen puurakenteisia pientaloja. Uusien kortteleiden ja Hakuninmaan pientaloalueen välinen metsäalue rakennetaan Helene Schjerfbeckin puistoksi virkistysreitteineen, leikkipaikkoineen ja hulevesialtaineen. Kuninkaantammen bussiyhteyttä varten suunnitellaan joukkoliikennekatu Hakuninmaalta Perhekunnantien päästä, nykyisen metsätien paikalle.
Vesilaitokselta vapautuvan tekolammen ympäristöön suunnitellaan kaupunkipientaloja ja pienkerrostaloja, joiden teemana tutkitaan puurakentamista ja viherkattoja. Lampi aiotaan kunnostaa ja suunnitella alueelle uimaranta
ja rantapuisto.
Suunnittelusta järjestetään keskustelutilaisuus 4.10. klo 18–20 Kannelmäen peruskoulun ruokasalissa, Runonlaulajantie 40.

Lisätietoja:
Etelärinne: arkkitehti Ulla Jaakonaho, p. 09 310 37113
ulla.jaakonaho(a)hel.fi
Lammenranta: projektipäällikkö Suvi Tyynilä, p. 09 310 37264
suvi.tyynila(a)hel.fi

ja http://www.hel.fi/hki/Ksv/fi/tilaisuudet/kuninkaantammi_etelarinne_lammenranta

Porvoon paras ulkoilumetsä tuhotaan

Humla.-Holkenin ns.Virvikin ulkoilureitti on ylivoimaisesti Porvoon pisin yhtenäinen ulkoilureitti, jonka edestakainen pituus suurimmillaan on 17,2 km. Kohta se on muisto vain. Dokumentoin reitin tuhoa lenkilläni tiistaina.

Virvikin ulkoilureittiä siirretään noin puolen kilometrin matkalta pohjoiseen uuden Toukovuoren asuinalueen tieltä. Näin vähän se siirtyy; vanha reitti on kuvassa etualalla, koivurivistön alapuolella ja uusi reitti yksinkertaisen koivurivistön yläpuolella. Taitaa tulla siirto-operaatiolle hintaa, parinkymmenen metrin takia. Kun tämä siirto-operaatio tehdään ekotehokkaaksi sanotun Toukovuoren asuinalueen takia, taitaa tämä operaatio itsessään olla kaikkea muuta kuin ekotehokas. Se siitä ekotehokkuudesta siis.

Toisaalta, ei reitin luonnonrauhasta enää mitään olisikaan jäänyt jäljelle. Entisen ulkoilureitin eteläpuoli on nyt kuin Kuun maisemaa.

Liikennemerkki osoittaa, että tästä pääsee uudelle reitille.

Ja kyllähän se on pakko tunnustaa, näyttäähän tämä hyvältä...

... kunnes se loppuu. Tuosta vielä umpimetsään.

Vanhan reitin varsi on tällä hetkellä varsinainen kunniakuja.

Eivät metsätuhot kuitenkaan rajoitu kaupungin suunnittelemiin. Ylläoleva kuva esittää maisemaa noin kolmisen kilometriä Humlan majalta Holkenin suuntaan. Yksityinen on hakannut tähän niin roisin hakkuuaukon, että tien 1552 liikenne sekä näkyy että kuuluu tästä aukosta ulkoilutielle. Kuitenkin metsähän on mitä paras luonnollinen saaste- ja melumuuri, puhumattakaan siitä, että tutkimuksien mukaan metsän virkistävä vaikutus on tehokkain silloin kun liikennettä ei näy tai kuulu ja syntyy erämaan illuusio.

Ei paljon auta, vaikka kaupungin metsätalousinsinööri Tommi Laakkosen mukaan Holkenin reitti on
reittitoimituksella perustettu ja yleiskaavassa huomioitu. Reitin varret eivät näköjään nauti yleiskaavan suojaa. Vaikka valettaisiin betoniin, niin kunhan vain reitti säilyy...

... eikä se säily, jos Saaristotie-kaavailuista pidetään kiinni. Yleiskaavasta viis. Aiotaanko hiihtäjät panna irrottamaan suksensa heidän ylittäessään Saaristotietä henkensä kaupalla? Vai aiotaanko hiihtäjät ajaa autoilemaan Sotunkiin tai peräti Paloheinään yhtenäisten metsäreittien perässä