Kaarelan raitin ja Hämeenlinnanväylän väliin jäävälle metsikölle puuhataan kaavamuutosta. Mikäli hanke toteutetaan Helsingin kaupungin kaupunkisuunnitteluviraston esittämän suunnitelman mukaisesti pian tämän pienen vihreän saarekkeen tilalla irvistelee kammottava öykkäurheilun areena pysäköintialueineen.
Mennäksemme ensinnä käytännön seikkoihin, miksi koko hanke on syytä heti, välittömästi ja oitis perua, mainittakoon viihtyvyys lähikoulun oppilaiden ja Kaarelan raittia käyttävien jalankulkijoiden näkökulmasta: ilman metsäaluetta syntyy suunnaton melu- ja esteettinen haitta. Vihreiden kuusipuiden katselun sijasta lapsiparat saavat niellä väylän pölyä ja ihastella betonin kuolemanharmaata sävyä.
Puhumattakaan alueen kasvi-, eläin- ja pieneliöstökannasta, joihin ihmisellä ei pitäisi olla oikeutta kajota tyydyttääkseen toissijaisia tarpeitaan. Kukaan ei kuole, jos jäähallin rakentaminen jätetään sikseen, mutta kuka laskee uhrilukua toisessa tapauksessa?
Puhtaasti ihmiskeskeisestä näkökulmasta kertoo sekin, että ainoa säilytettävä lohko metsiköstä on sellainen, jolla on ihmiskätten jälkiä, vanhoja linnoitusrakennelmia. Entäs äiti Maan ikiaikaiset rakennelmat?
Toisekseen tällaiset hankkeet ovat aina symbolisia taistoja, joissa Typeryys ja Kehitysusko ottavat ihmismuodon puuhahenkilöissä ja taistelevat Järkeä ja Kohtuutta vastaan. Onhan selviä, ettei sellaista ilmiötä kuin jäähallit pitäisi olla olemassakaan. Ilmiö on yksi lenkki ketjussa, joka ajaa meidät lähemmäs luonnon sietokyvyn romahduspistettä.
Järkevässä maailmassa luistelua harrastettaisiin vain talvisin, kun jäätä on luonnostaan ilman valtaisaa lonnonvarain kulutusta. Järkevässä maailmassa vanhemmat antaisivat lapsilleen joskus laatuaikaa metsäpoluilla ja lastenkirjojen parissa sen sijaan, että otsasuonet tykyttäen työpäivän jälkeen kuskaavat harrastuksin ylikuormitettua jälkikasvuaan jälleen yhteen kerskakulutusharrasteeseen.
Mitä seuraavaksi? Ryhtyykö kaupunki pitämään sähkölämmittimin Hietaniemeä jäättömänä lainelautailijoita varten? Eikö heilläkin ole yhtäläinen oikeus harrastaa luonnottomasti?
Kunpa joku laulaisi Teidät, arvon ilkityöntekijät, suohon! Ehkä siellä hetken osaisitte ihailla Pohjolan luonnon jylhää kauneutta, ettekä palkkapussin perässä juosten tuhoaisi sitä. Kunpa ymmärtäisitte, miten sydäntä voi särkeä, kun lapsille ei ole muuta edes etäisesti oikeasta luonnosta muistuttavaa jäljellä kuin muutama vaivaismetsikkö. Säästäkää edes ne!
S. Markuksela
isä, fil. yo
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti