keskiviikko 19. joulukuuta 2012

Joulutunnelmaa Keskuspuistossa

Helsingin Keskuspuistossa, aivan Laakson sairaalan pohjoispuolella, Urheilukadusta pohjoiseen lähtevän polun varrella olevilla kallioilla rauhoituttiin viettämään joulua jo 8. peräkkäisen kerran. Itse olen jäänyt tuosta oman jouluni tärkeimmästä yksittäisestä perinteestä vain kahdesti, 2007 ja 2009 ollessani Norjassa. Nyt tulin Keskuspuistoon varta vasten Porvoosta, kuten viime vuonnakin. Oli mieltä lämmittävää nähdä Keskuspuistossa taas niin monia kymmeniä kasvoja, joista moni vuosien aikana on tullut tutuiksi ja kovin rakkaiksi.

Nyt kerrottiin, että uusin versio Lääkärinkadun suunnitelmasta on siirtänyt luksusvilla-asuinalueen parisensataa metriä itään aikaisemmin aiotusta paikasta. Nyt talot eivät enää veisi metsää mennessään ja räjäyttäisi yleviä kallioita, vaan nyt menisivät Laakson yötyöläisten ja keikkalaisten ja potilaiden omaisten parkkipaikat. Ei tule onnistumaan. Laakson sairaala tulee stoppaamaan tuon hankkeen. Eikä niitä parkkipaikkoja oikein maankaan alle saa kun siellä on Pelastuslaitoksen tiloja ja väestönsuoja.

Paikalle saapuneille kertoi Rakennusviraston Tiina Saukkonen, että asukkaiden mielipide on Keskuspuiston suunnittelussa erittäin tärkeä ja että sitä halutaan kuunnella. Hienoa! Sitten voitaisiinkin aloittaa julistamalla Laakson alue pysyväisesti virkistysalueeksi, joka osana Keskuspuistoa ansaitsee kansallisen kaupunkipuiston statuksen.

Soihtu kutsuu Keskuspuistoon. Tästä se alkaa.


Järjestäjiä hetken ennen h-hetkeä. Kohta tulevat glögi, mehu, piparit ja pastori.

Näkymä tapahtumapaikalta Urheilukadun suuntaan.


Kauneimmat joululaulut täyttivät 40 vuotta. Täällä niitä laulettiin 8.kerran.


Keskuspuistoon sytytetään tulet joulutapahtuman ajaksi. Keskuspuiston ystävien sieluissa palaa ikuinen tuli, joka ei sammu.

Ei enää palaakaan Keskuspuistosta!

tiistai 18. joulukuuta 2012

Maunulan Kuusikkopolun metsä vaakalaudalla

Helsingin kaupunki (KSV) suunnittelee Maunulan Kuusikkopolun 
ikivanhan kuusikon ja upean kallion tuhoamista. 
Pieneen metsikköön Maunulassa suunnitellaan
massiivista rakentamista.
 
Kuusikkopolun kuusikko on suoraa jatkoa Keskuspuistolle, 
jonka suunnittelua ja maankäyttöä ohjaavana 
pääperiaatteena on, että Keskuspuistoa ei saa pienentää. 





Kallio nyt ilman taloa.


Tällainen kallio olisi talon kanssa.

Havainnekuva alueesta nykyisellään.

Tällaiseksi se muuttuisi talojen kera. 

sunnuntai 9. joulukuuta 2012

Metsän joulutapahtuma 100-vuotiaassa Keskuspuistossa ti 18.12.

 
 
Perinteinen Metsän joulutapahtuma järjestetään tänä vuonna ti 18.12. 2012 kello 18-19 Helsingin Keskuspuistossa Lääkärinkadun varrella Mannerheimintie 71:n takana.

Järjestäjinä Helsingin Keskuspuiston puolesta ry., Meilahden seurakunta ja vapaa kansalaisliike Ei enää palaakaan Keskuspuistosta.

Tilaisuuden avaa järjestöneuvos Mauri Helovirta. Meilahden kirkkoherra Hannu Ronimus juontaa ja pitää puheen.Toimittaja Jussi Vapaasalo kertoo uutta tietoa puistoon suunnitellun kerrostalohankkeen nykytilanteesta. Rakennusviraston metsänhoitaja Tiina Saukkonen kertoo Keskuspuiston metsän kehittämisestä.

Myös joulupukki piipahtaa. Vapaa pääsy.

Lisätietoja Jussi Vapaasalo,040 966 5101 jussi.vapaasalo@kolumbus.fi


TAUSTATIETOJA

Paras paikka saada tietoja ns. Lääkärinkadun puiston rakennushankkeesta on alueen Grand Young Manin Michael Perukankaan ylläpitämä webbisivusto http://keskuspuisto.blogspot.com. seuran Michaeliin on hyvin vaikea saada puhelinyhteyttä päivisin, mutta hänen sähköpostiosoitteensa on furttis@hotmail.com

Erityisen asiaan liittyviä paljon tietoja blogin osassa Lokakuu 2008 (http://keskuspuisto.blogspot.com), mm. Helsinki-Seuran ja Helsingin kaupunkisuunnitteluseuran (nyk. Metropoliseuran) kannanotot puiston puolesta ja (minun tulkintani mukaan) viittauksineen mahdolliseen suunnittelutaktiseen viivyttelyyn, jota ehkä on harrastettu ja harrastetaan muissakin hankkeissa : Siis on blogin osassa lokakuulta: 2008 .
 
Kaupunkisuunnitteluvirastolta on hankkeen keskeneräisyyden vuoksi myös hyvin vaikea saada selkeää kuvaa Lääkärinkadun alueen rakennushankkeen nykytilanteesta. Vuorovaikutussuunnittelija Juha-Pekka Turunen (09 310 37 403) sanoi marraskuussa, että ensin on ratkaistava joitakin maanalaisia tiloja koskevia asioita ja vasta sen jälkeen voidaan päättää maanpäällisistä rakennuskysymyksistä. Myöhemmin hän kuitenkin arveli, että asukkaille voidaan ehkä maaliskuussa esittää jokin suunnitelmaluonnos.
 
Näin on kuitenkin ollut koko ajan vuoden 2005 jälkeen: ratkaisu on aina lykkääntynyt. Rakentamisen painopisteen on kuitenkin jo jonkin aikaan kerrottu siirtyneen kohti Lääkärinkadun itäpäätä.

Metsän joulutapahtumassa on joulunviettoon valmistautumisen lisäksi siis kyse kaupunkisuunnitteluviraston aikomuksesta rakentaa korkeatasoisia kovan rahan kerrostaloja, ns. kaupunkivilloja - Lääkärinkadun ja Mannerheimintie 71 - 79:n rajaamalle alueelle. Suunnitelmaa on kansalaisten kiivaan vastustuksen vuoksi supistettu, mutta se on edelleen voimassa ja sisältynee vuoden 2012 kaavoituskatsaukseen.

Tänä vuonna Metsän joulutapahtuma on erityisen merkittävä, sillä on kulunut 100 vuotta siitä kun Helsingin Keskuspuiston luoja, kaupunginarkkitehti Bertel Jung lausui seuraavat sanat vuonna 1911 valmistuneen osayleiskaavansa merkityksestä ja noudattamisesta: "Lopuksi haluaisin tuoda esille sen seikan tärkeyden, että niitä alueita, jotka luovutetaan virkistyskäyttöön, ei tulevaisuudessa millään tavalla käytettäisi sellaisiin tarkoituksiin, jotka ovat niille vieraita, kuten esim. huvila- tai sairaala-alueiksi".

Poliitikot ja virkamiehet ovat puheissa, kirjoituksissa ja lausunnoissa jatkuvasti tähdentäneet Keskuspuiston merkitystä ja "pyhyyttä", mutta silti puistoa on jatkuvasti nakerrettu. Taistelu puiston suojelemiseksi onkin jatkunut 33 vuotta.

Lääkärinkadun puiston suojelun alullepanija ja Grand Old Man agronomi Vilho Ikkala huomasi vuonna 1968, että metsään on ilmestynyt rakentamiseen viittaavia mittakeppejä. Hän kiiruhti kaupunkisuunnitteluvirastoon ottamaan selvää, mistä oli kyse. Ikkala sai kahdelta masentuneen oloiselta naisarkkitehdiltä kuulla, että että asia oli otettu pois alueen omalta aluearkkitehdiltä ja että alueelta oli varattu tontit Sairaanhoito-opistolle ja Syöpäsäätiön sairaalalle.

Lehdistö puuttui peliin

Ikkala ja muut hankkeen vastustajat ottivat yhteyttä Helsingin Sanomien asuntopoliittiseen toimittajaan Kyösti Reunaseen, ja jo seuraavana päivänä HS julkaisi näyttävästi kuvin ja kaavapiirroksen pääuutissivullaan uutisen ”Keskuspuiston lohkominen alkaa kiertotietä” kertoen: ”Hankkeet aloittavat samalla taas Keskuspuiston laajamittaisen kaventamisen 100-200 metrin levyiseksi käytäväksi”Helsingin ”keuhkoiksi” sanottu Keskuspuisto puristuu yleiskaavatason suunnitelmien mukaan mitättömäksi puistokäytäväksi.” Myös muut lehdet tuomitsivat suunnitelman..

Myöhempien tapahtumien valossa näyttää kuitenkin siltä, ettei tonttien varaaminen sairaanhoito-opistolle ja sairaalalle ollukaan varausten todellinen tarkoitus, sillä kummastakin hankkeesta luovuttiin tarpeettomina. Varaukset pidettiin kuitenkin vuosikausia voimassa sillä seurauksella, ettei alue päässyt mukaan Keskuspuiston osayleiskaavaan ja sen antamaan suojaan rakenamislta. (Voi kysyä, käytetäänköhän tällaista menettelyä tietoisesti ja taktisesti muissakin kysymyksissä.)
 
Kaupunginvaltuutetuillekin kerrottiin, että alueelle voi rakentaa, koska ei se kuulu suojeltavaan Keskuspuistoon. Lääkärinkadun aluetta on kuitenkin tähän asti aina pidetty -- ja pidetään yleisesti edelleen -- Keskuspuiston osana.
 
Lääkärinkadun alueen suojelemiseksi alueelle hyväksyttiin tosin puistoasemakaava, mikä ei kuitenkaan näytä hillinneen rakentamisaikeita. Erään luonnonsuojeluasiantuntijan mukaan kyse onkin poliittisesta arvovallasta eikä niinkään järkevästä rakennuspolitiikasta.

Suurimpia rakentamisen esteitä ovat asukkaiden valveutuneisuuden ohella olleet yllättäen alueella kasvavaa erittäin harvinainen lehtonata-kasvi sekä arvokkaat puut.

Lääkärinkadun alue sijaitsee tärkeällä paikalla: se on Keskuspuiston portti, josta pääsee ratikka- ja bussipysäkiltä helpoimmin puiston laajaan metsäluontoon ja suosittujen ulkoiluväylien varrelle suuresta osasta kantakaupunkia kuten esimerkiksi Katajanokalta. Eräs puolen kilometrin päässä Metsätapahtuma-paikalta asuva nainen kertoi jo pari vuotta sitten aloittavansa nykyisin joulunvieton juuri tästä Metsän joulutapahtumasta.
 
Vanhusten liikuntamahdollisuuksista huolestunut Meilahden kirkkovaltuusto asettui muutama vuosi sitten vastustamaan puistoon rakentamista. Koululaisia ulkoilee puistossa jatkuvasti.

Bertel Jungin esikuvana Helsingin Keskuspuistolle oli New Yorkin Keskuspuisto, Central Park, jossa tällainen rakennushanke ei varmasti tulisi kuuloonkan. Erikoista on että idean toivat tänne -- samoin Yhdysvalloista -- ylimetsänhoitaja Eero Hyvärinen ja rouva Anna-Leena Hyvärinen osallistuttuaan joulurauhan julistamiseen jättimännikössä mantereen toisella laidalla Kaliforniassa.
 
Lääkärinkadun puiston suojelemiseksi perustettu vapaa kansalaisjärjestö Ei enää palaakaan Keskuspuistosta järjesti ensimmäinen suojelutilaisuuteensa syksyllä 2005 kohta sen jälkeen kun kaupunkisuunnitteluvirasto oli alustavasti esitellyt rakennushankkeen. Asukkaat tyrmäsivät rakentamisen, mutta siitä huolimatta kaupunkisuunnittelulautakunta antoi kokoomuksen ja sosiaalidemokraattien enemmistöäänin arkkitehdeille luvan jatkaa suunnitelman eteenpäinviemistä.

Ensimmäinen Metsän joulutapahtuma, nimeltä Metsän joulurauhan julistaminen järjestettiin myös vuonna 2005, ja sen jälkeen niitä on järjestetty vuosittain. Syksyisin on järjestetty myös puiston suojelupäiviä tilanteen mukaan.

Lisää tietoa tilanteesta ja Keskuspuistosta on siis Michael Perukankaan perustamalla ja päivittämällä sivustolla: www.keskuspuisto.blogspot.com

Jussi Vapaasalo puh. 040 966 5101 jussi.vapaasalo@kolumbus.fi

lauantai 24. marraskuuta 2012

Hannu Penttilä aikoo tuhota Tuomarinkartanon


Tuomarinkartano.

Tämänpäiväisen Hesarin jutun mukaan kaupunkisuunnittelutoimesta vastaava apulaiskaupunginjohtaja Hannu Penttilä (SDP) aikoo selvittää, voisiko nk. Uuspellolle, Vanhan Tuusulantien ja Tuomarinkartanon välisille pelloille rakentaa noin tuhat pien-, pari- ja rivitaloasuntoa.

No, ei kyllä voi. 33 hehtaarin peltoalue kuuluu valtakunnallisesti arvokkaiden kulttuuriympäristöjen joukkoon. Aivan lähellä, joskin kuntarajan väärällä puolella Tammistossahan on asuntoja vaikka lampaat söisi. Sitäpaitsi alue kuuluu Helsinkipuistoon, joka taas saumattomasti liittyy Keskuspuistoon.

Penttilän höpsäys on seurausilmiö siitä, että pääkaupunkiseudulla kuntarajat estävät järkiperäisen yhdyskuntasuunnittelun, kun kunnat kilvan tavoittelevat nk. hyviä veronmaksajia. Siksi kuntarajan toisella puolella olevat asunnot pellon toisella puolella eivät olekaan osa ratkaisua vaan osa ongelmaa. Tämän vuoksi Helsinki, Espoo, Kauniainen ja Vantaa pitääkin saada yhteen, mitä pikemmin, sitä paremmin, vaikka tähän tarvittaisiinkin sitten Valtioneuvoston pakkoa.

Penttilä toivoo, että Helsingin kaupunginhallitus tukisi hänen kuningasajatustaan, minkä jälkeen pallo olisi Ympäristöministeriöllä. Sen pallon YPM on saman tien heittänyt Uudenmaan Ely-keskukselle ja Helsingin kaupunginmuseolle. Ainakin kaupunginmuseo tämän stoppaa, jos ei Ympäristöministeriöstä ollut tähän. Ville Niinistö, sano jotain!

torstai 11. lokakuuta 2012

Metsät ovat ennaltaehkäisevää terveydenhuoltoa - artikkelini Porvoon Vihreiden vaalilehdessä.



Toukovuoren asuinalueen tieltä kaadettua Humlan ulkoilumetsää. 


Viheralueet ovat demokraattisia hyödykkeitä: sienestäminen, lenkkeily tai hiihtäminen eivät katso tulotasoa. Niistä nauttiminen on käyttäjilleen maksutonta. Kun suurissa metropoleissa on puistoja, meillä Suomessa on hoidettujen kaupunkipuistojen lisäksi myös kaupunkimetsiä.
 
Metsillä on itseisarvo kaupunkiluonnon säilyttäjinä, huleveden sitojina ja ilmanpuhdistajina, mutta niillä on myös väline- ja käyttöarvonsa kaupunkilaisille. Ne opettavat lapsille luontosuhdetta: niissä kerätään ensimmäiset kävyt, ihastellaan hyönteisiä ja opetellaan vanhempien kanssa tunnistamaan sieniä. Heikosti liikkuville liikuntavammaisille ja vanhuksille, kehitysvammaisille ja mielenterveysongelmista kärsiviä metsä rentouttaa ja antaa ilmaista virkistystä. Erityisesti heikoimmille lähimmäisillemme maksuttomat, lähellä olevat hyödykkeet – kuten juuri metsä – ovat elintärkeitä.

Porvoossa on toki kosolti metsää, mutta vain kaksi hoidettua ulkoilureittiä, joita pitkin voi liikkua niin lastenvaunujen kanssa, rollaattorilla, lenkkitossuilla tai talvella suksilla. Joen länsipuolella, Kokonniemessä on kolmen kilometrin lenkki, jonka haasteellisempia ja jylhempiä maisemia halajava voi pidentää viiteen kilometriin. Uimahallin takaa alkaa Joonaanmäen kolmonen, joka jatkuu Pihlajatien ylitse Humlan ulkoilumajalle ja siitä Holkeniin, jolloin ulkoilija saa kahdenkymmenen kilometrin lähes yhtäjaksoisen reitin.

Teiden ylittäminen hidastaa eniten hiihtäjiä: Pihlajatietä ylittäessä joutuu ottamaan sukset pois.
Toukovuoren asuinalueen rakennustyöt verottavat Humlan reittiäjolle tosin on sentään löydetty vaihtoehtoinen linjaus. Sitä tärkeämpää onkin, että Saaristotie ei tule katkaisemaan reitin kaikkein jylhintä ja haasteellisinta osuutta, jota jo nyt on yksityisellä metsänhoidolla huononnettu.

Tutkimusten mukaan metsän parantava ja rauhoittava vaikutus on suurin, jos metsäalue on yhtenäinen ja siellä syntyy illuusio erämaasta, jonne liikenne ei näy eikä kuulu. Tämän vuoksi kaupunkimetsien hoidon onkin oltava maltillista; toinen maltillisen metsänhoidon puolesta puhuva seikka on se, että kaupunkimetsiin jätetty kelopuu tarjoaa pesäpaikkoja ja lahopuu rikastaa maaperää.

Jos ulkoilija ei löydä Porvoosta haluamaansa, hän lähtee Sipoonkorpeen, Helsingin Keskuspuistoon tai Nuuksioon, jolloin autoliikenne lisääntyy ja metsäulkoilu jää autottomien porvoolaisten ulottumattomiin.

Koska metsät ovat maksuton, demokraattinen tapa hoitaa terveyttä, sitä tärkeämpää onkin, että ne ovat kaikkien ulottuvilla. Kulttuurikaupunki ymmärtää arvostaa puistojaan, ja kaupunkimetsät ovat yleistettyjä lähipuistoja, meidän kaikkien keuhkot. Säästetään Porvoon suurenmoiset ulkoilumetsät!

 Holkenin metsää.

torstai 4. lokakuuta 2012

TURVAAKO UUSI METSÄLAKI LUONNON MONIMUOTOISUUDEN?

TURVAAKO UUSI METSÄLAKI LUONNON MONIMUOTOISUUDEN?


Eduskunnan ympäristö- ja luontoryhmä järjestää kaikille avoimen keskustelutilaisuuden Kansalaisinfossa tiistaina 9.10. klo 16–18.

Avaus: kansanedustaja Pertti Salolainen

Asiantuntijapuheenvuorot:

Metsäosaston ylijohtaja Juha Ojala, MMM
Luontoympäristöosaston johtaja Timo Tanninen, YM
Metsä- ja ympäristöjohtaja Tomi Salo, MMM
Projektipäällikkö Esko Hyvärinen, Metsähallitus
Metsäasiantuntija Sini Eräjää, SLL
Metsäasiantuntija Lea Jylhä, MTK
Bio- ja ympäristötieteen lehtori Atte Komonen, Jyväskylän yliopisto
Kokouksen yhteenveto- ja päätös: kansanedustaja Johanna Karimäki

Tervetuloa!

keskiviikko 3. lokakuuta 2012

Metsäinen Helsinki - mitä on säästettävä?

Metsäinen Helsinki - Mitä on säästettävä?

Tiistaina 9.10 klo 17 Bulevardin kahvisalonki, Bulevardi 1

Lähimetsät ovat ihmisille tärkeitä. Kunnallisvaaleissa päätetään mitä Helsingin metsille tapahtuu.

Helsingin metsistä tehty kartoitus paljasti kaupungin alueelta yli tuhat hehtaaria luontoarvoiltaan merkittäviä kohteita. Silti metsäisiä alueita on suojeltu Helsingissä vähän.

Tilaisuuden alussa ympäristökeskuksen kaupunkiekologi Kaarina Heikkonen esittelee Helsingin metsien tilaa. Tämän jälkeen Suomen luonnonsuojeluliiton suojeluasiantuntija Keijo Savola kertoo metsien suojeluarvoista ja tarvittavista suojelutoimista. Lisäksi tilaisuudessa puhuu luonnonhoidosta vastaava apulaiskaupunginjohtaja Pekka Sauri.

Tule kysymään ja keskustelemaan Bulevardin kahvisalonkiin tiistaina 9.19 klo 17 siitä, miten metsiämme on käsiteltävä ja mitä on säästettävä Helsingin kasvaessa.

Tilaisuuden järjestävät vihreät valtuutetut Emma Kari ja Anni Sinnemäki, jotka kertovat tilaisuuden kuluessa vihreiden lähimetsäpolitiikan tavoitteista.

tiistai 25. syyskuuta 2012

Kaupunkimetsät auttavat palautumaan arkipäivän stressistä

Pienikin kaupunkimetsä voi lievittää stressiä, jos metsässä kulkija ei samaan aikaan näe kaupunkimaisemaa.
 
Kaupunkiasujan henkireikiä ovat erilaiset viheralueet, joihin voi poiketa arkipäivän puuhien ohessa levähtämään. Helsingin yliopiston Ympäristötieteiden laitoksella tehty tutkimus osoittaa, että nimenomaan kaupunkimetsillä on tärkeä rooli kaupunkilaisten stressinlievittäjinä. 

Tutkimuksessa helsinkiläiset kaupunkimetsien käyttäjät kokivat elpyvänsä stressistä sitä paremmin, mitä vähemmän kaupunkimaisemaa näkyi metsän reunan läpi. Tulos oli samansuuntainen riippumatta siitä, rajautuiko metsä viihtyisään pientaloon vai autotiehen.

Tutkimus tuo uutta tietoa kaupunkimetsien suunnitteluun ja hoitoon.

On tärkeää suunnitella kaupunkien viherverkosto niin, että jäljelle jää riittävän suuria metsäalueita, joissa voi päästä pakoon kaupungin vilskettä. Pienien ja kapeiden metsiköiden tiheä ja monikerroksellinen reunakasvillisuus voi estää häiriöiden tunkeutumista metsän sisäosiin. Tämä parantaa etenkin pienten kaupunkimetsien virkistysarvoa

Tutkimuksen kyselyyn vastasi 66 helsinkiläistä kaupunkimetsien käyttäjää, jotka vietiin eri etäisyyksillä metsän reunasta sijaitseviin kyselypisteisiin. Vastaajien joukossa oli eri ikäisiä miehiä ja naisia siten, että jakauma vastaa pääkaupunkiseudun aikuisväestöä.

Kyselypisteet sijaitsivat kolmessa kohdassa metsää: reunalla kaupunkiympäristön välittömässä läheisyydessä, noin 20 metriä reunasta metsän sisäosiin päin niin, että kaupunkiympäristöä näkyi vielä reunan läpi sekä metsän sisäosassa, josta ei enää ollut näköyhteyttä kaupunkiin. Metsät rajautuivat joko autotiehen tai omakotitalon pihaan.

Alkuperäinen tutkimus sähköisenä versiona: Hauru et al. (2012) Closure of view to the urban matrix has positive effects on perceived restorativeness in urban forests in Helsinki, Finland. Landscape and Urban Planning 107, 361-369.
 

maanantai 24. syyskuuta 2012

Kuninkaantammen etelärinne ja lammenranta

Kuuntele
Kaupunkisuunnitteluvirastossa valmistellaan asemakaavan muutosta Kuninkaantammen keskustan eteläpuolelle ja Kuninkaantammen lammenrantaan.
Alueen pääkadun, Kuninkaantammenkierron, varteen suunnitellaan puurakenteisia kerrostaloja ja etelään viettävään rinteeseen puurakenteisia pientaloja. Uusien kortteleiden ja Hakuninmaan pientaloalueen välinen metsäalue rakennetaan Helene Schjerfbeckin puistoksi virkistysreitteineen, leikkipaikkoineen ja hulevesialtaineen. Kuninkaantammen bussiyhteyttä varten suunnitellaan joukkoliikennekatu Hakuninmaalta Perhekunnantien päästä, nykyisen metsätien paikalle.
Vesilaitokselta vapautuvan tekolammen ympäristöön suunnitellaan kaupunkipientaloja ja pienkerrostaloja, joiden teemana tutkitaan puurakentamista ja viherkattoja. Lampi aiotaan kunnostaa ja suunnitella alueelle uimaranta
ja rantapuisto.
Suunnittelusta järjestetään keskustelutilaisuus 4.10. klo 18–20 Kannelmäen peruskoulun ruokasalissa, Runonlaulajantie 40.

Lisätietoja:
Etelärinne: arkkitehti Ulla Jaakonaho, p. 09 310 37113
ulla.jaakonaho(a)hel.fi
Lammenranta: projektipäällikkö Suvi Tyynilä, p. 09 310 37264
suvi.tyynila(a)hel.fi

ja http://www.hel.fi/hki/Ksv/fi/tilaisuudet/kuninkaantammi_etelarinne_lammenranta

lauantai 8. syyskuuta 2012

Porvoon paras ulkoilumetsä tuhotaan

Humla.-Holkenin ns.Virvikin ulkoilureitti on ylivoimaisesti Porvoon pisin yhtenäinen ulkoilureitti, jonka edestakainen pituus suurimmillaan on 17,2 km. Kohta se on muisto vain. Dokumentoin reitin tuhoa lenkilläni tiistaina.



Virvikin ulkoilureittiä siirretään noin puolen kilometrin matkalta pohjoiseen uuden Toukovuoren asuinalueen tieltä. Näin vähän se siirtyy; vanha reitti on kuvassa etualalla, koivurivistön alapuolella ja uusi reitti yksinkertaisen koivurivistön yläpuolella. Taitaa tulla siirto-operaatiolle hintaa, parinkymmenen metrin takia. Kun tämä siirto-operaatio tehdään ekotehokkaaksi sanotun Toukovuoren asuinalueen takia, taitaa tämä operaatio itsessään olla kaikkea muuta kuin ekotehokas. Se siitä ekotehokkuudesta siis.



Toisaalta, ei reitin luonnonrauhasta enää mitään olisikaan jäänyt jäljelle. Entisen ulkoilureitin eteläpuoli on nyt kuin Kuun maisemaa.



Liikennemerkki osoittaa, että tästä pääsee uudelle reitille.



Ja kyllähän se on pakko tunnustaa, näyttäähän tämä hyvältä...



... kunnes se loppuu. Tuosta vielä umpimetsään.


Vanhan reitin varsi on tällä hetkellä varsinainen kunniakuja.



Eivät metsätuhot kuitenkaan rajoitu kaupungin suunnittelemiin. Ylläoleva kuva esittää maisemaa noin kolmisen kilometriä Humlan majalta Holkenin suuntaan. Yksityinen on hakannut tähän niin roisin hakkuuaukon, että tien 1552 liikenne sekä näkyy että kuuluu tästä aukosta ulkoilutielle. Kuitenkin metsähän on mitä paras luonnollinen saaste- ja melumuuri, puhumattakaan siitä, että tutkimuksien mukaan metsän virkistävä vaikutus on tehokkain silloin kun liikennettä ei näy tai kuulu ja syntyy erämaan illuusio.

Ei paljon auta, vaikka kaupungin metsätalousinsinööri Tommi Laakkosen mukaan Holkenin reitti on
reittitoimituksella perustettu ja yleiskaavassa huomioitu. Reitin varret eivät näköjään nauti yleiskaavan suojaa. Vaikka valettaisiin betoniin, niin kunhan vain reitti säilyy...

... eikä se säily, jos Saaristotie-kaavailuista pidetään kiinni. Yleiskaavasta viis. Aiotaanko hiihtäjät panna irrottamaan suksensa heidän ylittäessään Saaristotietä henkensä kaupalla? Vai aiotaanko hiihtäjät ajaa autoilemaan Sotunkiin tai peräti Paloheinään yhtenäisten metsäreittien perässä

keskiviikko 22. elokuuta 2012

Keskisen Keskuspuiston suunnitelmasta

Keskuspuiston keskiosan (Maunula-Pirkkola) asemakaavasta on keskustelutilaisuus Pirkkolan uimahallin kahviossa ke 5.9. klo 18-20. Sinne kannattaa mennä kynnelle kykenevien, ja ainakin seuraavia asioita kaavassa kannattaa pitää silmällä.

Kaavaselosteissa kaikki Keskuspuiston käyttäjät mainitaan (alueella ulkoilevat, kuten osallistumis- ja arviointisuunnitelmassa todetaan) osallisiksi. Sellainen olen myös minä, vaikka nykyään asunkin Porvoossa. Minä en ole saanut kirjettä ”osallisille”, enkä olisi sellaista saanut asuessani Kannelmäessä tai Töölössäkään.

Pirkkolan parkkialueen laajennus tulee Keskuspuiston alueelle, jonne ei kuitenkaan Keskuspuisto osayleiskaavan mukaan voi sijoittaa mitään paitsi ulkoilulaitoksia ja niitä palvelevia välttämättömiä huoltolaitoksia. Pirkkolan urheilupuiston metsä on linnustollisesti arvokas kohde (kts. liite: ”arvokkaat luontokohteet”). Siellä pesii mm. palokärki, laulurastas, närhi, tiltaltti, käpytikka, sepelkyyhky, rautiainen, kuusitiainen, punatulkku, lehtokurppa.

Havainnekuvan perusteella Jokeri-raidelinja tulee kulkemaan Pirkkolantien eteläpuolelta, lähellä Hä-meenlinnantien alikulkua nykyisen Pirkkolantien linjauksen eteläpuolella. Pala tulee lähtemään siis pois Keskuspuistosta. Suunnitelmassa em. aluetta kutsutaan Maunulanpuistoksi. Siellä pesii mm. sirittäjä, kultarinta, mustapääkerttu, käpytikka, närhi, kuusitiainen, puukiipijä, satakieli, luhtakerttunen, käenpiika, pikkulepinkäinen, uuttukyyhky.

http://ptp.hel.fi/hanke/Applications/hanke/showdata.asp?sour=haku&AlueID=2012-005245&makeprint=yes

sunnuntai 6. toukokuuta 2012

Tämä metsä uhrataan jääkiekolle



Museoviraston suojelemiin linnoituslaitteisiin kuuluvaa vallihautaa Maununnevan metsässä.

 Samaa toiseen suuntaan.

Olisikohan vielä tässäkin kohdassa jäähallin parkkipaikkaa?


Erämaalampi maununnevalaisittain. Taustalla kajastelee Hämeenlinnantien varren pyörätie.


Erämaa maununnevalaisittain.

Metsäpolku Hämeenlinnantien suunnalta Maununnevan suunnalle. Taitaisi mennä jostain tästä main jäähallin pohjoisempi seinä.

Sama toiseen suuntaan.

Kallioista rauhaa Hämeenlinnantien kupeessa.


Metsä Kaarelantien suunnasta. Tämän päälle jäähalli olisi tulossa. Veikkaan, että torspokuskit eivät käytä kuvan oikean alakulman pysäköintilaitosta.

Metsä Hämeenlinnantien puolelta katsottuna. Metsä on mitä mainioin melu- ja saastemuuri valtatien ja Maununnevan asuinalueen välissä. Siitä Kaarelan asukasyhdistys viis veisaa, vaan se on valmis uhraamaan Maununnevan rauhan.

Lisätietoa aiheesta saa allaolevasta linkistä:
http://perukangas.blogspot.com/2012/04/salailua-ja-vaaria-todistuksia.html

keskiviikko 18. huhtikuuta 2012

Jäähallisalailua Maununnevalla

Olen kirjoittanut aiemminkin Maununnevalle aiotusta jäähallihankkeesta, joka olisi muuten päässyt lipsahtamaan huomaamattani Helsingin kaupunkisuunnittelulautakunnasta hyväksytty -leimalla, mutta onneksi valpas ja huolestunut kansalainen hälytti. En edelleenkään ole niin ihastunut halliin, ainakaan tuolle paikalle. Lisäksi hankkeen motiiveihin, perusteluihin ja itse prosessiin liittyy paljon epäilyttävää: tosiasioiden ja intressien sekä mielipiteiden salailua.


Yleishyödyllisyydeksi naamioituja intressejä

Maununnevan harjoitusjäähallihan on Jääkenttäsäätiön ja Kaarela-Seuraksi naamioituneen jääkiekkoseura Karhu-Kissojen yhteishanke. Aloite hallista tuli jääkiekkoseura Karhu-Kissojen vahvasti lobbaamalta Kaarela-Seuralta.

Kokoomusvaltuutettu Hanu Luukkaisen mukaan, kun jääkenttäsäätiön toimitusjohtaja Harry "Bogo" Bogomoloff jotakin päättää tehdä, hän myös sen tekee. Hanke halutaan siis jättää konkreettiseksi, betoniseksi muistomerkiksi kunnioittamaan kohta eläköityvän Bogon muistomerkiksi. Siitä tulee samalla tahtopolitiikkaan alistumisen muistomerkki.

Muistomerkin siitä itselleen saa myös Kaarela-Seuran puheenjohtaja Erik Bärlund, jääkiekkoseura Karhu-Kissojen manageri.

Korostan vielä, että pidän jääkiekosta. Se varmaan on ihan toimivaa ennaltaehkäisevää nuorisotyötä. On kuitenkin turha väittää, että kyse olisi yleishyödyllisestä hankkeesta, jääkiekko on liiketoimintaa. Helsingin kaupungin avustaman Jääkenttäsäätiön rahoille varmaan löytyisi kansanterveydellisesti tähdellisempääkin käyttöä, esimerkiksi aika monen kaikille avoimen ja yleishyödyllisen kaukalon rakentaminen. Ja saataisiin enemmän nuorisoa harrastuksen pariin, ja muitakin.

Jos nyt sitten katsottaisiin, että hyväksyttäisiin jäähalli sinänsä, kaikkine harrastuksen poissulkevuus- ja liikenne- ja lämmitysseurauksineen, niin ei sen tarvitsisi tuohon tulla. Bogo ei kuitenkaan suostu keskustelemaan vaihtoehtoisista paikoista, ei, vaikka niitä tarjoilisi kultatarjottimelle. Ja kyllä niitä olisi tarjolla.

Unohdettu ja piiloteltu luontoarvoselvitys

Yleisten töiden lautakunnan 26.6.2008 hyväksymän Kaarelan aluesuunnitelman yhteydessä Markus Holstein teki alueen luontoarvoselvityksen, jossa jäähallille aiotun tontin eteläosa - juuri se paikka, johon jäähalli on tulossa - on C5 -luokan arvometsää, samantapaista kuin Metso-ohjelmassa tarkoitetulla tavalla. Alueen pohjoisosa on C1-luokiteltua lähimetsää, joka sitäpaitsi on linnoituslaitteineen Museoviraston suojeluksessa. Niiden väliin jää C3-luokiteltu suojametsä, joka suojaa Maununnevan asutusta Hämeenlinnantien melua ja saastetta vastaan. Tämä luontoarvoselvitys on kuitenkin unohdettu; esimerkiksi ympäristötarkastaja Eeva Pitkäsen mukaan ko. kohteessa ei ole mitään arvokasta. Eikö luontoarvoselvitykseen olla tutustuttu vai onko se hukattu? Minne? Ja kuka on sen hukannut?

Minne sitten?

Edellä siteerattu luontoselvitys jo todentaa riittävästi, että aiottu paikka ei sovellu jäähallille, puhumattakaan hallin liikennevaikutuksista, joista vielä vakavamman tekee se, että vastapäisen Puukoulun lakkautus ajaa alueen lapset kävellen ja pyöräillen käymään alakoulunsa Kannelmäen puolella. Lisäksi on selvää, että nykyinen puukoulun kenttä tulee hallin ilmaiseksi parkkipaikaksi, alue, jota nyt käytetään laajalti liikuntaan. Paljon sopivampia sijainteja lähiseudulla ovat:

- Pirkkolantien ja Pirkkolan maauimalan välinen parkkialue. Sinnekin on oivat joukkoliikenneyhteydet, mm. Jokeribussi, ja vieressä on valmiiksi toinen harjoitushalli.
- nk. Kalanninpuisto hieman tätä paikkaa pohjoisempana, Kalannintien ja Hämeenlinnantien kainalossa. Alue on nykyisellään ryteikköä.
- Etelä-Kaarelan ent. yhteiskoulun ja Hämeenlinnantien väliin, ryteikköön.
- Malminkartanon pelloille. Ainakin Kannelmäen ja Malminkartanon suunnasta katsottuna Konalan teollisuushallien ja kuplahallien muodostama "maisemaa" ei paljoa voi rumentaa, joten sinne vain.
- Maununnevan lumenkaatopaikan päälle. Helsingiin kaupungin ympäristökeskuksen julkaisun 3/2012 "Lumen läjityksen ympäristövaikutukset Helsingissä" mukaan Maununnevan kaatopaikalla ylittyy raskaan, keskiraskaan öljyn, arseenin sekä lyijyn valtioneuvoston asetuksessa 214/2007 annettu kynnysarvo. Tämä kyseinen kohde sijaitsee Keskuspuiston reunalla ja tuhoaa myös Keskuspuiston maaperää pikkuhiljaa...

Koko alue ja alueen muinaismuistolain suojaamat kohteet olisi pitänyt kartoittaa ennen sijainnin valintaa. Näin ei kuitenkaan olla tehty. Museovirastoa konsultoitiin vasta kun paikka oli valittu.

Kiinteistöviraston tonttiosaston Juhani Tuuttilan antaman lausunnon mukaan ko. tontti on vuokrattu liikuntavirastolle. Tämä ei pidä paikkaansa. Tuuttilaa ei olla saatu kiinni kommentteja varten.

Kenen sana painaa?

Ainakaan asukkaiden sana ei paina, sillä heille jää todistustaakka. Kaupunkisuunnitteluvirasto on vaatinut, että asukkaat esittävät alkuperäisen nimilistan, jonka ovat allekirjoittaneet ne, joiden mielestä jäähalli ei sovellu aiotulle paikalle Maununnevaan. Kuitenkin Karhu-Kissoil... eiku Kaarela-Seuralta riittää, että he ilmoittivat keränneensä 1812 puoltavaa nimeä, vaikka ovatkin hukanneet addressinsa. Maankäyttö - ja Rakennuslaki jää Maununnevalla kuoilleeksi kirjaimeksi.

Mitä sitten?

Taistelua ei olla missään nimessä hävitty. Seuraavaksi kannattaa olla yhtydessä Helsingin kaupunginhallitukseen. Ja alueella tapahtuu; jäähallin suunnittelualueella Maununnevalla järjestetään 5.5. siivoustalkoot! Sinne kaikki kynnelle kykenevät!



maanantai 9. huhtikuuta 2012

Ympäristöministeriö selvittää: "Miten maankäyttö- ja rakennuslaki toimii käytännössä?"

Miten maankäyttö- ja rakennuslaki toimii käytännössä?
Ympäristöministeriö on käynnistänyt kokonaisarvioinnin, jossa pyritään selvittämään millaisia vaikutuksia ja mahdollisia ongelmia lain soveltamisessa on. Arvioinnissa tarkastellaan erityisesti kaavoituksen toimivuuteen, rakentamisen laatuun ja vastuisiin, viranomaisten työnjakoon sekä asukkaiden osallistumismahdollisuuksiin liittyviä kysymyksiä.

Tavoitteena on esittää arvio lain kehittämistarpeista vuoden 2013 loppuun mennessä. Jo tämän hallituskauden aikana toteuttavia, muun muassa kuntarakenteen uudistamiseen liittyviä lain muutostarpeita arvioidaan vuoden 2012 loppuun mennessä.

Kerro oma kantasi siihen, miten maankäytön ja rakentamisen lainsäädäntö toimii käytännössä. Risut ja ruusut, uudet ideat ja kehitysehdotukset ovat erittäin tervetulleita! Keskustelu on käynnissä 30.4. asti.

http://www.otakantaa.fi/aihe/miten-maankäyttö-ja-rakennuslaki-toimii-käytännössä

torstai 5. huhtikuuta 2012

Lahden Kiveriössä hakattu 13 ha metsää

Lahden Kiveriössä on talven aikana hakattu metsää noin 13 hehtaarin alueelta, kertoo Etelä-Suomen sanomat 4.4.2012. Kaupungin metsätoimen mukaan kyse on "lievästä harvennushakkuusta". Vertauksena mainittakoon esimerkiksi Helsingin kaupungin luonnonhoidon linjauksen ohjeistus: "Pienialaisten ympäristöön ja maisemaan sovitettavien vaiheittain toteutettavien uudistusaukkojen koko on enintään 0,3 ha."

Metsien kaadon perusteet hämmästyttävät. Metsäsuunnitelijan mukaan vanha kuusikko kaadettiin, sillä sitä käytettiin leiriytymiseen.

Asuinalueiden sisällä ja niiden läheisyydessä sijaitsevat kaupunkimetsät tuottavat monia ekosysteemipalveluita sekä pitävät yllä luonnon monimuotoisuutta. Metsät muun muassa suodattavat melua ja pidättävät ilmansaasteita, ne ehkäisevät tulvia ja tuottavat ihmisille virkistyskokemuksia.

Linkki Etelä-Suomen Sanomien uutiseen.

Varsinainen lehtiuutinen on ladattavissa alla olevasta kuvakkeesta.


perjantai 16. maaliskuuta 2012

Emma Karin valtuustoaloite metsäisen suojeluverkoston perustamiseksi

Helsinkiläisille lähimetsät ovat tärkeitä. Varsinaisia suojelualueita ei Helsingissä ole paljon ja erityisesti metsäisiä suojelualueita on vähän.

Kaupunginhallitus hyväksyi vuonna 2010 Helsingin luonnon monimuotoisuuden turvaamisen toimintaohjelman 2008-2017 (LUMO), jonka tueksi hyväksyttiin vuotta myöhemmin luonnonhoidon linjaukset. Lisäksi Helsingin ympäristökeskus on laatinut kaupungille luonnonsuojeluohjelman. Ohjelmat ja linjaukset ovat suuri parannus Helsingin luonnonhoidon periaatteisiin ja niissä korostetaan metsäluonnon monimuotoisuuden lisäämistä niin arvokkaissa vanhoissa metsissä kuin hoidettavissa kaupunkimetsissä.

Kaikkia luontoalueiden käyttöön liittyviä keskeisiä ongelmia ei silti ole pystytty ratkaisemaan. Esimerkiksi Meri-Rastilan luonnonhoitosuunnitelman toimeenpano on herättänyt suurta vastustusta. Helsingin metsäiset alueet tulisikin arvioida kokonaisuutena olemassa olevien selvitysten pohjalta. Yllämainitulla Meri-Rastilan alueella tehdyt METSO-kartoitukset eivät ole tulleet poliittiseen käsittelyyn.

LUMO-toimintaohjelmassa esitetään luonnonvaraisten metsäalueiden verkoston muodostamista jättämällä metsäalueiden ytimet, suot, metsäluonnon tärkeät elinympäristöt ja arvokkaat luontokohteet kehittymään luonnontilaisen kaltaisiksi. Arvokkaiden alueiden suojelu tukisi hyvin verkoston muodostamista. Suojellut alueet voisivat parhaimmillaan toimia virkistysalueverkoston helminä ja auttaa mm. koulujen luontokasvatuksessa. Nykyisillä rauhoitusmääräyskäytännöillä suojelu voidaan toteuttaa tavoilla, jotka eivät haittaa alueiden virkistyskäyttömahdollisuuksia tai heikennä turvallisuutta.

Me allekirjoittaneet esitämme, että Helsingin ympäristökeskus kartoittaa olemassa olevan tietoaineiston, kuten luontotietojärjestelmän ja METSO-selvityksien, perusteella metsäiseen suojeluverkostoon soveltuvat alueet Helsingissä. Selvityksen pohjalta valmistellaan kaupunginhallitukselle esitys metsäisen suojeluverkoston perustamiseksi yhdessä rakennusviraston ja kaupunkisuunnitteluviraston kanssa.

Emma Kari

Helsinki 14.3.2012

http://www.emmakari.fi/page/aloite-metsaisen-suojeluverkoston-perustamiseksi

torstai 15. maaliskuuta 2012

Meri-Rasti​lan hakkuiden keskeytyks​estä YLEn TV-uutisissa 13.3.

Meri-Rastilasta on YLEn Uudenmaan uutisissa kohdasta 3:20 eteenpäin uutisraportti:

http://areena.yle.fi/video/1331659773160
Katsottavissa Areenassa 30 päivää

Fifi-Voiman artikkeli metsähakkuista:

http://fifi.voima.fi/artikkeli/2012/maaliskuu/metsahakkuut-keskeytettiin-vuosaaressa

tiistai 13. maaliskuuta 2012

Meri-Rastilan hakkuut on lopetettu ainakin tältä päivältä















Noin kymmenen mielenosoittajan ryhmä onnistui keskeyttämään hakkuut Meri-Rastilan arvokkaassa virkistysmetsässä tänään aamulla.

Hakkuiden jatkumisesta ei ole vielä tietoa. Luonto-Liiton metsävastaava Lauri Kajanderin mukaan kaupungin edustajat perehtyvät nyt Luonto-Liiton ja Tringan suojelualoitteeseen.

Asiasta uutisoi muun muassa HS Oma kaupunki. Voit lukea uutisen täältä.

Ohessa valokuvia aamuisesta mielenosoituksesta.


TIEDOTE: Metsänhakkuita vastustetaan Meri-Rastilassa

Luonto-liiton tiedotteesta 13.3.2012:

Luonnonsuojelijat ja paikalliset asukkaat vastustavat tänään 13.3. Helsingin kaupungin metsänhakkuita Meri-Rastilan virkistysmetsässä. Kaupunki aloitti maanantaina 12.3. hakkuut alueella, jonka metsät ovat luonnonsuojelullisesti erittäin arvokkaita. Alueella on myös suuri merkitys lähiseudun asukkaiden virkistyskohteena.

Luonto-Liitto ja Helsingin Lintutieteellinen Yhdistys Tringa ovat tänään tehneet Helsingin kaupungille aloitteen luonnonsuojelualueen perustamiseksi Meri-Rastilan metsään. Samalla järjestöt vaativat nyt aloitettujen hakkuiden välitöntä keskeyttämistä. Suuri osa suunnitelluista hakkuista kohdistuu alueelle, jota luontojärjestöt esittävät suojeltavaksi.

“On käsittämätöntä, että Helsingin kaupunki hakkaa aluetta, joka kuuluu luontoarvoiltaan koko kaupungin alueen merkittävimpiin”, ihmettelee Luonto-Liiton metsävastaava Lauri Kajander. “Meri-Rastilan luonnontilaisen kaltaiset vanhat metsät ja merenrannat ovat tiheään rakennetun alueen keskellä välttämätön keidas niin ihmisille kuin linnuillekin. Alueen suojelu turvaisi suositun virkistyskohteen ja luontoarvojen säilymisen myös tulevaisuudessa.”

Helsingin kaupunki on selvittänyt alueen metsäisiä luontoarvoja viime vuonna valtion myöntämällä METSO-ohjelman rahoituksella. Lisäksi vuonna 2011 tehdyssä kääpäselvityksessä alueelta on löydetty useita uhanalaisia ja silmälläpidettäviä lajeja. Selvityksessä alueen on todettu kuuluvan lahopuulajiston osalta Helsingin tärkeimpiin. Kaupungin hakkuita toteutetaan kuitenkin vanhojen suunnitelmien mukaan, joissa näitä tuoreita selvityksiä ei ole huomioitu.

Lisätietoja:

Lauri Kajander (maastossa), metsävastaava, Luonto-Liitto,
p. 045 1179 610 , lauri.kajander(at)luontoliitto.fi