Kaupunkimetsä: Kuvakooste Vartiosaari-päivästä 18.8.2013

Helsingin Sanomissa oli 17.8.2013 uutinen Vartiosaaren kaavoitusvaihtoehdoista. Seuraavana päivänä vietettiin Vartiosaari-päivää ja saareen oli non-stop venekuljetus Laajasalosta Reposalmentien laiturilta. Kävimme tutustumassa, tässä on yhteenveto retkestä ja sen herättämistä ajatuksista:

Venelaituri Vartiosaaressa, kuva Olli Vento.

Toimitimme kesäkuussa kaupungin kirjaamoon mielipiteen Vartiosaaren maankäyttövaihtoehdoista. Lähtökohtamme oli, että esitettyjen asuinrakentamisvaihtoehtojen lisäksi myös viraston luonnostelema virkistysaluevaihtoehto muokkaisi saaren haurasta luontoa liikaa.

Erityisen ongelmalliseksi vaihtoehdon tekee Vartiosaaren läpi kulkeva "itäinen baana", joka rikkoisi metsäalueen.

Vartiokallio, kuva Olli Vento

Kummeli, kuva Olli Vento.

Pyörätiehen liittyvä siltayhteys Ramsinniemelle nakertaisi Vartiosaaren ehkä hienointa paikkaa, korkeaa kalliota, jolta on esteettömät näkymät Helsingin itäiseen saaristoon.

Kevyen liikenteen siltaa voi pitää markkinointikeinona, jolla virasto kosiskelee pyöräilystä innostuneita, mutta luonnosta vähän ymmärtäviä poliitikkoja. Siltaa on suunniteltu myös pelastusliikenteelle. Tämä tarkoittaisi laajaa pelastusajoneuvoväylää metsää halkomaan. Sillan hinnalla pystyisi hoitamaan mahdollisia pelastustehtäviä meriteitse tai helikopterilla hamaan tulevaisuuteen.

Kaupunki voisikin suunnata siltaintonsa toisin. Vuosaaressa on 36 000 asukasta, joista moni on työmatkapyöräilijä. Vaarallisen autosillan kupeeseen kaivattaisiin kipeästi omaa siltaa kevyelle liikenteelle. Kaupunki kuitenkin suunnittelee mieluummin Vartiosaaren siltaa, koska sitä on mahdollista käyttää keppihevosena saaren myöhemmälle asuinrakentamiselle.

Vaikka itsekin pyöräilen lähes päivittäin ympäri vuoden, en haluaisi "baanaa" Vartiosaareen. Saari sopii paremmin kävelyyn tai alueen sisäiseen vähäiseen pyöräilyyn. Kulkuneuvoksi kelpaa jokin näistä:

Pyöriä laiturin tuntumassa. Kuva Olli Vento.

Ladon seinään nojaava menopeli. Kuva Hanna-Leena Ylinen.

Kaupunkisuunnittelun ongelma on, että pohtiessaan alueiden kehittämistä, suunnittelijat lähtökohtaisesti tavoittelevat muutosta eivätkä osaa tunnistaa, että jokin kohde voisi olla hyvä nykyisellään. Helsingin kaupunkisuunnitteluvirastosta myös puuttuu luontotietämystä. Kun virkistysalueita suunnitellaan pikemminkin maisema-arkkitehdin kuin kaupunkiekologin näkökulmasta, on lopputuloksena viherrakentamista monimuotoisen luonnon sijaan.

Viherrakentamisella on toki paikkansa, mutta sitä pitäisi nykyisten luontoalueiden köyhdyttämisen sijaan käyttää vehreyden tuomiseen jo rakennetuille alueille.

Viherkatto Vartiosaaren tapaan. Kuva Olli Vento.

Vartiosaaressa oli ympäristötaidenäyttely. Saari ansaitsisi myös presidentillistä suojelua:

Pinata-Sauli. Kuva Hanna-Leena Ylinen.

Saaren polut on tarkkaan merkitty:

Kylttejä. Kuva Hanna-Leena Ylinen.

Safarimme kulki myös tästä. Kuva Hanna-Leena Ylinen.

Kivistä rakennettu polku. Kuva Olli Vento.

Olen kuullut Vartiosaaren suunnittelua perusteltavan sillä, että nykyisellään saari virkistysalueenakin palvelee vain harvoja. Saareen on kuitenkin lauttayhteys ja sitä kautta se on kaikkien tavoitettavissa.

Helsingissä on useita runsaasta käytöstä kuluneita ja osin rauhattomia virkistysalueita. Jotta Vartiosaaresta olisi mahdollista saada näille vastapainoa, sen tulisi antaa kehittyä luonnon ehdoilla toimivaksi hiljaiseksi alueeksi. Samalla vaalittaisiin saaren kulttuurihistoriaa, maisemaa ja luonnonarvoja.

Virkistysalueen ei tarvitse olla helposti saavutettavissa ollakseen toimiva - riittää, että sinne pääsee esimerkiksi muutaman kerran vuodessa. Jokin paikka voi olla niin erityinen, että pelkkä tieto sen olemassa olosta lohduttaa. Vartiosaari kuuluu näihin.