Metsän joulutapahtuma ma 19.12 Keskuspuistossa

HELSINGIN KESKUSPUISTO 100 VUOTTA

Keskuspuiston suojeluun perinteinen Metsän joulutapahtuma ma 19.12. 2011 kello 18-19 Helsingin Keskuspuistossa Lääkärinkadun varrella Mannerheimintie 71:n takana.

Järjestäjinä Helsingin Keskuspuiston puolesta ry., Meilahden seurakunta ja vapaa kansalaisliike Ei enää palaakaan Keskuspuistosta.

Järjestöneuvos Mauri Helovirta ja kirkkoherra Hannu Ronimus puhuvat. Tietoja metsään kaavoitetun kerrostalohankkeen nykytilasta. Yhteislaulua, mehua ja pipareita. Myös joulupukki piipahtaa. Vapaa pääsy.

Lisätietoja Jussi Vapaasalo, 040 966 5101
jussi.vapaasalo@kolumbus.fi

Kuningatarniemi jatkuvassa ahdingossa

Kuningatarsaari on maan kohotessa päätynyt niemeksi. Niemeen pääsee maitse vain Kallahdenniemen luonnonsuojelualueen läpi. Alue kuuluu valtakunnalliseen harjujensuojeluohjelmaan ja Natura 2000-alueverkostoon (rauhoituspäätös 37/2.3.1993). Kuningatarniemen edustan vesialue kuuluu harjujensuojeluohjelmaan. Sitä suojelee vesilaki.

Suojelualueen rantaniityn läpi kulkee alueellinen pyöräily-, kävely- ja hiihtoreitti. Kyseisen raitin leveys vaihtelee 2,0-2,5 m välillä. Sen pituus on vajaa 200 m. Tieura ei ole huolto- tai auraustoimenpiteiden alainen. Se ei kuulu ajoneuvokulkuiseen tiestöön. Sen alkupää on suljettu puomilla.

Kuningatarniemessä on kaksi kiinteistökokonaisuutta, joista toinen on vuokrattu poliisille ja toinen yksityiselle yrittäjälle. Poliisien kiinteistön käytöstä ei ole koitunut minkäänlaista haittaa kansalaisille.

Helsingin kaupungin kiinteistölautakunnan päätöksen mukaan Kuningatar-niemen kärjen kiinteistöstä todetaan (Pöytäkirja 16/2010,7.9.2010) “Tavoite on, että alue muodostaisi jatkossa vetovoimaisen helsinkiläistä saaristoperinnettä esittelevän alueen,jonne voisi sijoittua esimerkiksi tilausravintola ja sauna. ELY-keskus on antanut 4.2.2010 poikkeamispäätöksen uuden laiturin rakentamista varten vanhalle laituripaikalle, mutta päätöksestä on valitettu.” Ilmeisesti ELY-keskus kannattaa edelleen laiturihanketta.

Tämä on siis nykytilanne. Laiturista on valitettu, koska se olisi massiivinen rakennelma, jonka pituus olisi useita kymmeniä metrejä. Sen rakentaminen rikkoisi harjujensuojeluohjelmaa ja vesilakia. Sen lisäksi koko Kuningattaren edustan maisemakokonaisuus olisi pilalla ja Aurinkolahden edustan vesialueen limoittuminen ja levääntyminen lisääntyisi, koska hapekkaan pintaveden pääsy sisälahtiin vähenisi. Ja kaikki vain yhden yrittäjän tarpeiden tyydyttämiseksi.

Jos saaristolaisperinnettä halutaan esitellä, massiivinen laituri rikkoisi kyseistä perinnettä räikeästi. Museovirasto varmasti antaa auliisti tietoja saaristolaisperinteen mukaisista laitureista. Ei muuta kuin koulutukseen, tilakeskuksen väki.

Kiinteistölautakunnan tavoite ja kiinteistön talonmieheksi esittäytyvän
mieshenkilön toiminta ovat niinikään räikeässä ristiriidassa. Talonmies
pyrkii estämään kansalaisten jokamiehen oikeuteen kuuluvan vapaan liikkumisen kiinteistön läheisyydessä pihapiiriin vedoten. Kuitenkaan yrittäjä ei ole vuokrannut lainkaan maa-alaa, vaan ainoastaan kyseiset kiinteistöt. Kiinteistöjen status on siten kaupungin muiden vuokratalojen mukainen. Koska kyseessä ei ole edes asuinkiinteistö, vaan yleiseen käyttöön tarkoitettu “vetovoimainen saaristoperinnettä esittelevä alue”, on täysin edesvastuutonta häätää ulkoilijat alueen ympäristöstä. On myös huomattava, että niemenkärjessä ei kulje mitään vaihtoehtoista kulkureittiä talojen vieritse kulkevalle ikivanhalle kulkuväylälle.

Tilausravintolakäyttö Kuningattaressa on hankalaa. Ravintolan elintarvikkeet olisi rahdattava läpi luonnonsuojelualueen, missä ei ole lainkaan olemassa olevaa ajotieuraa, vain kävelypolku. Elintarvikekuljetuksiin erikoistunut auto ei mahdu 2 metrin levyisessä tieurassa mitenkään ohittamaan ihmistä. Lisäksi urassa ei ole minkäänlaista talvikunnossapitoa eikä aurausta.

Koko talvikautena kiinteistölle ei pääse kuin suksin. Miten tällainen hanke voi olla yksityiselle yrittäjälle taloudellisesti kannattava? Montako tilaisuutta on tänä vuonna Kuningattaressa järjestetty?

Onko koko hanke vain peitetoimi todelliselle tarkoitukselle? Mikä se voisi olla? Ehkä koko niemen myynti yksityiseen asuinkäyttöön ja Natura-alueen statuksen purkaminen Kallahden rantaniityltä, jotta ajotie voidaan rakentaa niemeen?

Reijo Lindström

Kaupunkimetsistä Metro-lehdessä 28.11.

Metro-lehden artikkelissa 28.11 annettiin arvoa kaupunkimetsille. Toimittaja Anne Viljamaa kävi WWF Suomen metsäasiantuntijan Panu Kuntun kanssa retkellä Helsingin Keskuspuistossa.

Kunttu mainitsee, että Meri-Rastila, Uutela ja Santahamina ovat esimerkkejä kovan rakentamispaineen alla olevista kaupunkimetsistä. Lisäksi Kunttu muistuttaa, että Keskuspuisto on suurimmaksi osaksi suojelematonta metsää. Kaikissa näissä metsissä on kuitenkin tärkeitä virkistys- ja luontoarvoja.

Kaupunkimetsät tarjoavat monia tärkeitä ekosysteemipalveluita. Ne muun muassa toimivat melu- ja näkösuojana, tasaavat säänvaihteluita, pidättävät ilmansaasteita ja tarjoavat virkistymismahdollisuuksia.

Artikkelissa mainitaan myös Kaupunkimetsäliike ja liikkeen julistama metsämanifesti.

Juttu on luettavissa Metro-lehden sivuilla.

Jokeri II-tunnelin kaivaminen alkaa keväällä

Suunnilleen tähän tulee Jokeri kakkosen tunnelin läntinen sisäänkäynti. Tai ulos. Tai miten sen ottaa.

Eilisen (23.11.) Hesarin mukaan Jokeri II-tunnelin kaivaminen alkaa keväällä. Jokeri II on poikittaisen joukkoliikenteen pohjoisempi "runkolinja", jonka on tarkoitus kulkea Myyrmäestä Pakilan, Malmin ja Itäkeskukseen kautta Vuosaareen. Reittiä tulisi ainakin alussa kulkemaan bussi molempiin suuntiin 8, myöhemmin 5 minuutin välein. Osa busseista tulee myöhemmin jatkamaan Myyrmäestä Leppävaaran kautta Matinkylään, oletettavasti Kehä kakkosta pitkin jos sellainen joskus saadaan valmiiksi. Espoo ja Vantaahan ovat sitä halunneet, Helsinki ei.

Tunnelin itäinen suuaukko tulee suunnilleen nykyisen Paloheinän bussipysäkin kohdalle ja läntinen suuaukko taas Perhekunnantien jatkeena olevan ulkoilupolun varteen. Jos se olisi tullut lähemmäs Kuninkaantammentietä, se olisi loogisemmin palvellut Kuninkaantammen rakennettavaa asuinaluetta ja vähemmän raiskannut Keskuspuistoa.

Asiasta järjestetään asukastilaisuus Paloheinän ulkoilumajalla (Pakilantie 124) tiistaina 29.11.2011 klo 18-20.

Metsien tuho Laajasalossa jatkuu (Vartti 09.11.2011)

Myös tänä syksynä on Laajasalossa jatkunut metsien tuhokampanja kaupungin toimesta.

Eikä tälle voi kukaan tehdä mitään. Siltä näyttää.

Enää ei uskalla lähteä edes ulkoilemaan, kun tulee niin paha olo.

Uutta ajattelua Meri-Rastilan suunnitteluun

Kaupunkisuunnittelulautakunta palautti keväällä asukkaiden vastustaman hankkeen Meri-Rastilan länsirannan rakentamisesta uudelleen valmisteltavaksi.

Suunnitelma rakentaa 60 vuotta sitten perustetulle metsäiselle ulkoilualueelle on ihmetyttänyt meitä asukkaita. Samaan aikaan muualle Itä-Helsinkiin suunnitellaan metroratojen kattamista ja rakentamista niiden päälle.

Olemme kysyneet aluesuunnittelijalta, miksi Meri-Rastilassa halutaan tärvellä luonnontilaisena säilynyt metsä sen sijaan, että suunniteltaisiin asutuksen täydentämistä rakentamalla metroradan päälle kuten muualla Itä-Helsingissä. Vastaus on ollut, että radan päälle rakentaminen tulee alueellemme myöhemmin. Sitä ennen halutaan asuntoja Meri-Rastilan länsirantaan. Näin siitä huolimatta, että Helsingin kaupungin strategiaohjelmassakin yhdeksi periaatteeksi todetaan ”yhtenäisten viheralueiden ja viheralueyhteyksien säilyttäminen sekä rantojen säilyttäminen kaikkien kaupunkilaisten virkistyskäytössä”.

Helsingin kaupunki on ajastaan jäljessä. Muualla maailmassa luontoa halutaan nykyisin palauttaa kaupunkeihin (aiheesta mm. Timothy Beatleyn kirjassa Biophilic Cities). Jo olemassa olevan metsän säilyttäminen on huomattavasti helpompaa kuin uuden viheralueen saaminen sinne, mistä se on jo kertaalleen tuhottu. Luonnontilaisilla metsillä ja vanhoilla kallioilla on iso merkitys asukkaiden viihtyvyydelle. Kerran räjäytettyä kalliota on mahdotonta saada enää takaisin.

60- ja 70-luvuilla suunnittelijoiden ja päättäjien mielestä oli varmaankin hyvä ajatus purkaa jugendtalot uudisrakennuksien tieltä. Aika on osoittanut heidän olleen väärässä. Nyt suremme kulttuuriperintöä, joka tässä purkuvimmassa menetettiin. Tällä hetkellä ollaan hävittämässä viimeisiä rantoja, kallioita ja viheralueita vain, jotta saataisiin suhteellisen pieni määrä merinäköalahuoneistoja rakennettua. Haluammeko todella taas tehdä korjaamattoman virheen, jonka typeryyttä jo läheisessä tulevaisuudessa ihmeteltäisiin?

Entäpä jos Helsingin kaupunki kääntäisi suunnitelmansa Meri-Rastilassa toisin päin – ei aloittaisikaan rakentamista länsirannasta, vaan tiivistäisi jo olemassa olevaa asutusta ja rakentaisi metroradan päälle? Näin meille asukkaille tärkeä metsä saisi lisäaikaa eikä peruuttamatonta vahinkoa pääsisi välittömästi tapahtumaan. Tällä lisäajalla arvomaailma ehtisi todennäköisesti muuttua myös Helsingissä ja niin suunnittelijat kuin päättäjätkin alkaisivat vähitellen olla samaa mieltä meidän asukkaiden kanssa siitä, että vanha ulkoilualue on sittenkin säilyttämisen arvoinen.

Hanna-Leena Ylinen, Helsinki

Kävellään Meri-Rastilan kaava kumoon!

Meri-Rastilan länsirannan metsä on uhattuna. Alueelle on suunniteltu rakennettavan asuntoja noin 900 asukkaalle. 2000 asukkaan asuinaluetta povannut osayleiskaavaluonnos palautui keväällä uudelleen valmisteltavaksi. Uutta osayleiskaavaa voinemme odottaa ensi kevääksi.

Meri-rastilan metsäkävelyt ovat hiljaisia mielenosoituksia metsän säästämisen puolesta. Mukaan voi ottaa lyhdyn tai kynttilän.

Lähtö joka keskiviikko klo 18 asukastila Fokasta (Meri-Rastilantie 14 C).

Järjestää Pro Meri-Rastila ryhmä.

AVOIN KIRJE KAARELAN JÄÄHALLIN RAKENTAMISTA VASTAAN

Kaarelan raitin ja Hämeenlinnanväylän väliin jäävälle metsikölle puuhataan kaavamuutosta. Mikäli hanke toteutetaan Helsingin kaupungin kaupunkisuunnitteluviraston esittämän suunnitelman mukaisesti pian tämän pienen vihreän saarekkeen tilalla irvistelee kammottava öykkäurheilun areena pysäköintialueineen.

Mennäksemme ensinnä käytännön seikkoihin, miksi koko hanke on syytä heti, välittömästi ja oitis perua, mainittakoon viihtyvyys lähikoulun oppilaiden ja Kaarelan raittia käyttävien jalankulkijoiden näkökulmasta: ilman metsäaluetta syntyy suunnaton melu- ja esteettinen haitta. Vihreiden kuusipuiden katselun sijasta lapsiparat saavat niellä väylän pölyä ja ihastella betonin kuolemanharmaata sävyä.

Puhumattakaan alueen kasvi-, eläin- ja pieneliöstökannasta, joihin ihmisellä ei pitäisi olla oikeutta kajota tyydyttääkseen toissijaisia tarpeitaan. Kukaan ei kuole, jos jäähallin rakentaminen jätetään sikseen, mutta kuka laskee uhrilukua toisessa tapauksessa?

Puhtaasti ihmiskeskeisestä näkökulmasta kertoo sekin, että ainoa säilytettävä lohko metsiköstä on sellainen, jolla on ihmiskätten jälkiä, vanhoja linnoitusrakennelmia. Entäs äiti Maan ikiaikaiset rakennelmat?

Toisekseen tällaiset hankkeet ovat aina symbolisia taistoja, joissa Typeryys ja Kehitysusko ottavat ihmismuodon puuhahenkilöissä ja taistelevat Järkeä ja Kohtuutta vastaan. Onhan selviä, ettei sellaista ilmiötä kuin jäähallit pitäisi olla olemassakaan. Ilmiö on yksi lenkki ketjussa, joka ajaa meidät lähemmäs luonnon sietokyvyn romahduspistettä.

Järkevässä maailmassa luistelua harrastettaisiin vain talvisin, kun jäätä on luonnostaan ilman valtaisaa lonnonvarain kulutusta. Järkevässä maailmassa vanhemmat antaisivat lapsilleen joskus laatuaikaa metsäpoluilla ja lastenkirjojen parissa sen sijaan, että otsasuonet tykyttäen työpäivän jälkeen kuskaavat harrastuksin ylikuormitettua jälkikasvuaan jälleen yhteen kerskakulutusharrasteeseen.

Mitä seuraavaksi? Ryhtyykö kaupunki pitämään sähkölämmittimin Hietaniemeä jäättömänä lainelautailijoita varten? Eikö heilläkin ole yhtäläinen oikeus harrastaa luonnottomasti?

Kunpa joku laulaisi Teidät, arvon ilkityöntekijät, suohon! Ehkä siellä hetken osaisitte ihailla Pohjolan luonnon jylhää kauneutta, ettekä palkkapussin perässä juosten tuhoaisi sitä. Kunpa ymmärtäisitte, miten sydäntä voi särkeä, kun lapsille ei ole muuta edes etäisesti oikeasta luonnosta muistuttavaa jäljellä kuin muutama vaivaismetsikkö. Säästäkää edes ne!

S. Markuksela
isä, fil. yo

Kaupunkimetsäliike laajentuu Porvooseen

Noin 5 kilometriä Porvoon keskustasta kaakkoon suunnitellaan ekotehokkaaksi sanottua Toukovuoren asuinaluetta. Se nirhaisee osan Humlan metsäalueesta. Ohessa palautteeni kaavasta, minkä myötä Kaupunkimetsäliikkeen voi sanoa laajentuneen Porvooseen:

Toivon, että Toukovuoren suunnitteluvaiheessa huomioitaisiin se, että uusien asukkaiden tarvitsemat lähipalvelut - niin julkiset kuin kaupallisetkin - olisivat saavutettavissa ilman autoa. Suunnitelmassa tulisi varmistaa, että alueellinen liittyminen olemassaolevaan yhdyskuntarakenteeseen merkitsisi myös toiminnallista yhteyttä olemassaolevaan yhdyskuntarakenteeseen. Jos Toukovuoren suunnitelmassa on sanotusti korostettu ekologisesti, ja lähin päivittäistavarakauppa on Porvoon keskustassa noin 4 kilometrin päässä, tämä ristiriita tulee ratkaista vähintään kauppa-autolla. Lisäksi julkinen liikenneyhteys Kevätkummun julkisiin palveluihin tulee järjestää, mutta ei kuitenkaan Humlan virkistysalueen lävitse.

Aktiiviliikkujana olen huolestunut siitä, mitä suunnitelma merkitsee Humlan ulkoilureitistölle. Havainnekuvista ja kartoista uusien ulkoiluteiden sijoittelu ei aivan tarkasti selviä. Toukovuoren suunnitelman on sanottu mahdollisesti katkaisevan Humlan eteläisimmän ulkoilureitin joksikin aikaa. Kestävässä yhdyskuntasuunnittelun mukaista on kuitenkin varmistaa, että Porvoon jo ennestään varsin vähäinen ulkoilureitistö säilyy vähintään entisellään, etteivät kuntoilijat ja ulkoilijat joudu etsimään lähivirkistysalueita nykyistä kauempaa edes väliaikaisesti.

Toisissa tiloissa järjestää Porosafarin Helsingissä 8.-9.10.2011

Helsinkiläinen esitystaiteen ryhmä Toisissa tiloissa järjestää

8.-9. lokakuuta vaellustapahtuman nimeltä Porosafari.

Porosafari on kolmiosainen esitystaidetapahtuma, kollektiivinen vaellusesitys, ja urbaani tutkimusmatka poron kokemusmaailmaan 50-80 osallistujalle. Tapahtuman tarkoituksena on palauttaa kaupunkiympäristö takaisin luonnon tilaan tarkastelemalla sitä puolivillin laumaeläimen näkökulmasta.

Porosafariin osallistujat muodostavat "tokan", joka vaeltaa 6 tuntia vaihtelevissa maisemissa Helsingin kaupungin laitamilla seuraten sääntöjä, jotka vastaavat porojen vaelluskäyttäytymistä. Ryhmä päättää itsenäisesti reitistään sekä vaelluksen rytmistä.

Toisissa tiloissa -ryhmän jäsenet, "porokoirat", pitävät huolta osallistujien tarpeista ja turvallisuudesta. Siirtyminen ihmiskokemuksesta poron kokemukseen tapahtuu rauhallisesti, askel askeleelta.

Porosafari toteutetaan kolmessa vaiheessa:

I Porokoulutus
8.10.2011, 13:00-16:00
Esitystaiteen Keskus, Suvilahti rak 6 II krs, Kaasutehtaankatu 1, Helsinki
** kolmen tunnin perehdytys porojen maailmaan **

II Porosafari
9.10.2011, 09:00-15:00
Lähtö: Esitystaiteen Keskus, Suvilahti rak 6 II krs
** kuuden tunnin vaellus puoli-urbaanissa maisemassa **

III Poroerotus
15.10.2011, 15:00-17:00
Esitystaiteen Keskus, Suvilahti rak 6 II krs
** julkinen purkutilaisuus ja videoinstallaatio **

Vaellusta edeltää porokoulutus, jossa perehdytään yhdessä porojen käyttäytymiseen ja sovitaan vaelluksen säännöistä.

Vaelluksen jälkeen viikon kuluttua järjestetään vielä palautetilaisuus, "Poroerotus", jossa halukkaat voivat jakaa kokemuksiaan. Osallistumisen alaikäraja on 12 vuotta. Nuorimmat mielellään vanhempien seurassa. Osallistumismaksu 25 euroa, opiskelijat 20 euroa. Maksu sisältää koulutuksen, matkat, materiaalit ja ravinnon. Varusteet: säänmukainen vaatetus ja pieni reppu.

Ilmoittautumiset mielellään 3.10. mennessä:
laurikontula(ät)hotmail.com tai 050-5278422

Lisätietoja: http://www.toisissatiloissa.net/, aurikontula(ät)hotmail.com tai 050-5278422

Pressikuvat ja muu materiaali: http://176.9.26.60/~pt5822/Pressi.html

Tapahtumaa tukee: Helsingin kulttuuriasiainkeskus.
Ettotöissä mukana: Helsingin latu, Suomen Työväen Urheiluliitto ja Opiskelijoiden Liikuntaliitto.

Seminaari Lahdessa to 29.9.2011: ”PUITA NÄKYVISSÄ!” – KAUPUNKIMETSÄT ASUTUKSEN JA LUONNON RAJAPINNALLA

Kansainvälisen soveltavan estetiikan instituutin (KSEI) perinteisen syysseminaarin aiheena ovat tällä kertaa kaupunkimetsät.

Seminaari "PUITA NÄKYVISSÄ!" – KAUPUNKIMETSÄT ASUTUKSEN JA LUONNON RAJAPINNALLA järjestetään Lahdessa torstaina 29.9.2011.

KSEI:n www-sivuilta löytyy seminaarin esite, josta selviää niin seminaarin ohjelma, hinta kuin ilmoittautumisohjeetkin: www.helsinki.fi/ksei/tapahtumat/KSEI_syysseminaari2011.pdf

HUOM1: Ilmoittautuminen 20.9.2011 mennessä! http://www.palmenia.helsinki.fi/koulutus/lahti.asp
 
HUOM2: Seminaari on tänä vuonna poikkeuksellisesti maksuton kaikille HY:n perustutkinto-opiskelijoille. Opiskelijailmoittautumiset (nimi, opiskelijanro, pääaine) suoraan osoitteeseen sanna.t.lehtinen (ät) helsinki.fi 20.9.2011 mennessä!

* * *

Ohjelma:

9.00 Aamukahvit & ilmoittautuminen

9.30 Seminaarin avaus, Johtaja Juha-Pekka Liljander, Helsingin yliopisto, Koulutus- ja kehittämiskeskus Palmenia, Lahden yksikkö

9.45 Estetiikan professori Arto Haapala, Helsingin yliopisto & FT, tutkija, Susanna Lehvävirta, Helsingin yliopisto: ”Kaupunkimetsien ekologis-esteettinen problematiikka”

10.30 Kaupunkiekosysteemitutkimuksen professori Heikki Setälä, Helsingin yliopisto: ”Kaupunkipuut ja ekosysteemipalvelut”

11.15 Koodinimi Aurinkovuosi: ”Suppaleffa”

11.30 Lounastauko

12.30 Tutkijatohtori Kalle Puolakka, KSEI/Palmenia: ”Metsät ja lähiöasumisen muutokset ja haasteet – Esimerkkinä Liipola Lahdessa”

13.15 PhD, University Lecturer Johan Kotze, University of Helsinki & Elliot Stuart, Master’s Degree Programme in Multidisciplinary Studies on Urban Environmental Issues MURE, University of Helsinki: “Forests of Lahti as Seen from the Other Side of the World”

14.00 Iltapäiväkahvit

14.30 Tutkimusterveisiä Ympäristötieteiden laitokselta

14.45 Koodinimi Aurinkovuosi: ”Peikkometsän hoito-opas”

15.00 Paneelikeskustelu: ”Kaupunkimetsien merkitys”
- Metsäsuunnittelija Raimo Asikainen, Lahden kaupunki
- Estetiikan tohtorikoulutettava Petteri Kummala, Helsingin yliopisto
- Ympäristöpsykologi, tohtorikoulutettava Kirsi Salonen, Tampereen yliopisto
- FT, GreenCity -ohjelman kehityspäällikkö, Saara Vauramo, Lahden kaupunki
Arto Haapala, pj

16.30–18.00 Vastaanotto Aikuiskoulutuskeskuksen 3. kerroksessa

Mielipiteitä Helsinkipuistosta

Kaupunkisuunnitteluvirasto valmistelee yleissuunnitelmaa

Verkkokeskustelulla kerätään kaupunkilaisten näkemyksiä Helsinkipuistosta

Kaupunkisuunnitteluvirasto valmistelee Helsinkipuiston yleissuunnitelmaa. Suunnittelun tueksi kaupunkilaisilta kysytään, millaiseksi Helsinkipuiston tulisi kehittyä? Mitä uutta Helsinkipuisto voisi tarjota vapaa-ajan viettoon, kulkureittinä tai retkikohteena?

Keskusteluun voi osallistua verkossa, osoitteessa www.ksv.hel.fi/keskustelut.

Keskustelupalsta avautuu torstaina 8.9. ja on avoinna 29.9. asti. Saadut kommentit analysoidaan, ja niistä laaditaan yhteenveto jatkosuunnittelussa hyödynnettäväksi. Yhteenveto esitellään myös kaupunkisuunnittelulautakunnalle.

Avoin keskustelutilaisuus järjestetään näyttely- ja infotila Laiturilla, vanhalla linja-autoasemalla osoitteessa Narinkka 2, keskiviikkona 14.9. klo 17.30.

Helsinkipuisto on 20 kilometrin pituinen puistovyöhyke pääkaupungin ytimessä. Se ulottuu kaupungin pohjoisrajalta Haltialasta Vantaanjokea ja merenlahtia seuraten etelään Helsingin edustan saaristoon.

Helsinkipuiston yleissuunnitelmaan kootaan tavoitteet ja toimenpiteet puiston kehittämiseksi. Yleissuunnitelma ohjaa alueen tarkempaa jatkosuunnittelua, asemakaavoitusta ja hoidon suunnittelua.

Tavoitteena lisätä myös toimintaa ja tapahtumia

Lukuisten arvokkaiden maisema-, luonto- ja kulttuurikohteiden suojelun lisäksi Helsinkipuistoon on tavoitteena kehittää aktiivista toimintaa ja tapahtumia. Uusien toimintojen tulee tukea puiston arvoja, eivätkä ne saa heikentää merkittäviä luonnonarvoja ja ulkoilureittien jatkuvuutta.

Palvelutarjonnan kehittämisessä painotetaan kaikille avointa virkistyskäyttöä, jota voisivat edustaa esimerkiksi onki- ja istuskelulaiturit, kanoottivuokraus tai kahvilatoiminta. Helsinkipuistoon suunnitellaan myös teemallisia reittejä, jotka esittelevät historiaa, luontoa, maisemaa ja puutarhakulttuuria.

Yleissuunnitelmassa esitetään Helsinkipuistoon muutama tärkeä pääreitti, joilla on oma luonteensa. Puistokokonaisuuden yhdistää runkoreitti, joka kulkee Helsinkipuiston metsäisiltä alueilta Haltialasta Vantaanjoen itärannan ja urbaanien Helsinginniemen rantojen kautta aina Hernesaareen saakka.

Vantaanjoen itäpuolen rantareittiä voitaisiin kehittää pyöräilyn valtaväyläksi, joka liittyisi sujuvasti aktiviteetteihin, kuten uintipaikkoihin, kenttiin ja rantapuistoihin. Länsirantaa pitkin taas voisi kulkea luonteeltaan rauhallisempi maisemareitti. Vanhankaupunginselän kierroksesta voidaan kehittää jatkossa merkittävä htenäinen alueellinen virkistysreitti.

Helsinkipuiston lähtökohdat vaihtelevat huomattavasti puiston osasta toiseen. Yleissuunnitelmassa Helsinkipuisto onkin jaettu kuuteen osa-alueeseen, joille kullekin määritellään omat kehittämisperiaatteensa ja roolinsa osana kokonaisuutta. Esimerkiksi Kruunuvuorenselälle on ideoitu merellisiä matkailupalveluita. Julkinen venereitti avaisi hienon saariston nykyistä paremmin matkailijoille ja kaupunkilaisille. Pohjoisempana taas Vantaanjoen ylittäviä yhteyksiä voitaisiin parantaa ja siltoja ja alikulkuja kohentaa esimerkiksi valaistuksen ja muotoilun keinoin.

Mikä on Helsinkipuisto?

Helsinkipuisto määriteltiin Yleiskaava 2002:ssa. Puiston käsite on laaja: kokonaisuuteen kuuluu viheralueiden lisäksi rakennettua kulttuuriympäristöä ja laajoja vesialueita.

Helsinkipuisto läpäisee koko kaupungin pohjois-eteläsuunnassa. Helsinkipuisto on luonteeltaan rakennetun kaupunkiympäristön ja luonnonympäristön kohtaamispaikka. Se on aktiivinen ja urbaani kokonaisuus, johon kuuluu myös laajoja luonnonmukaisia alueita.

Helsinkipuisto on maisemiltaan ja luonnoltaan monimuotoinen. Pohjoisimmat osat Haltialassa liittyvät saumattomasti Keskuspuistoon. Vantaanjokilaaksossa on perinteisiä kulttuurimaisemia, kartanoita ja huviloita puutarhoineen sekä maatiloja peltoineen. Lisäksi siellä on lähes luonnontilaisia metsiä ja rantoja. Vanhankaupunginselän – suojaisan sisälahden – toinen puoli on merkittävä lintujensuojelualue ja toinen uusi urbaani rantapuistovyöhyke. Kruunuvuorenselkä on saarien ja mantereen rajaama selkävesi, jonka länsirannan maisemia Helsingin keskustan rakennukset hallitsevat. Saaristo edustaa puiston merellisintä luontoa.

Lisätietoja:
maisema-arkkitehti Jouni Heinänen, kaupunkisuunnitteluvirasto, puh. 09 310
37257

Tiina Antila-Lehtonen
Vuorovaikutussuunnittelija

Kaupunkisuunnitteluvirasto
Kansakoulukatu 3
PL 2100, 00099 Helsingin kaupunki
p. 09 310 37436 / 050 366 7423
tiina.antila-lehtonen@hel.fi
Kaupunkisuunnitteluvirasto

Akateemista tutkimusta kaupunkimetsistä Lahdessa pidettävässä seminaarissa 29.9.2011 (ei ilmainen)

Kansainvälisen soveltavan estetiikan instituutti (KSEI) pitää tänä vuonna perinteisen syysseminaarin aiheesta:

"PUITA NÄKYVISSÄ!" – KAUPUNKIMETSÄT ASUTUKSEN JA LUONNON RAJAPINNALLA

Seminaari järjestetään Lahdessa torstaina 29.9.2011.

KSEI:n www-sivuilta löytyy seminaarin esite, josta selviää niin seminaarin ohjelma, hinta kuin ilmoittautumisohjeetkin:
http://www.helsinki.fi/ksei/tapahtumat/KSEI_syysseminaari2011.pdf

Maksoi siis mitä maksoi (120 e), Akatemia on haistanut oikean tutkimuskohteen!

Kansainvälisen soveltavan estetiikan instituutin (KSEI) jo perinteeksi muodostuneessa syysseminaarissa tarkastellaan tänä vuonna kaupunkimetsiä ja niiden merkitystä. Ympäristöekologian, -estetiikan ja -psykologian näkökulmat kohtaavat tässä seminaarissa, jossa pohditaan onko nykymuotoisessa viheraluesuunnittelussa mahdollista ottaa huomioon sekä herkät ekosysteemit että asukkaiden mielekkäät ympäristökokemukset. Luonnon ja kaupungin vastakkainasettelun sijaan kaupunkimetsiä pyritään ymmärtämään olennaisena osana suomalaista urbaania ympäristöä.

Älä luota ympäristöaktivistiin?

Tunnetun ja "arvostetun" Valitut Palat -nimisen julkaisun tekemän tutkimuksen mukaan suomalaiset eivät luota ympäristöaktivisteihin. Hesarin kyseisestä "tutkimuksesta" tekemän jutun mukaan "muualla" Euroopassa heitä pidetään pankkejakin luotettavimpina, ja vähemmän luotetaan vain mainontaan. Tutkimuksessa oli mukana 14 instituutiota, kertoo Hesari.

Onko syy sitten Hesarin, joka ei osaa lukea tai tulkita "tutkimuksia" vai primaarilähteen, joka ei osaa tehdä tutkimuksia, en tiedä. Tutkimuksen tuloksia on vaikea tulkita ihmisen, joka on Hesarin varassa, mutta yritetään. Ensin pitää kuitenkin ratkaista muutama kysymys.

Mikä on aktivisti? Tutkimuksessa ympäristöaktivisteja pidettiin instituutioina, ja onkin totta, että esimerkiksi sellaiset asiantuntevat painostusryhmät kuin Suomen luonnonsuojeluliitto, Maailman luonnonsäätiö, Maan ystävät, Bellona tai Greenpeace ovatkin instituutioita. Aktivismia tapahtuu kuitenkin paljolti myös instituutioiden ulkopuolella, ja osa siitä on tapahtumaluonteista, aikaan ja etenkin paikkaan sidottua yhden asian liikehdintää. Osa aktivismista on ammatillisesti varsin pitkälle kiteytynyttä, kun taas toinen puolisko siitä on oto-toimintaa, jota jaksetaan pyhä henki käyttövoimana oma aikansa. Aktivismia on siis hyvin monenasteista. Pienimuotoinen, oto-aktivismi voi saada oman asiansa edusmiehiksi ja -naisiksi ammattiaktivismia.

Hesarin juttu ei kerro, mitä luottamuksella tarkoitetaan. Viittaako luottamus toiminnan päämääriin: luotetaanko siihen, että aktivistit todellakin onnistuneesti pääsevät tavoitteeseensa? Vai tarkoittaako luottamus sitä, että aktivistien päämäärien oletetaan olevan vilpittömiä, kuten esimerkiksi viheralueen puolustaminen eikä ensisijaisesti vaikka oman poliittisen uran edistäminen?

Siitä juttu ei myöskään kerro mitään, kenen pitäisi luottaa, ja kehen? Ihanteellisesti toimivassa kansalaisaktivismissa ketju passiivisesta asianosaisesta oto-aktivistin kautta ammattiaktivistiin on aukoton ja luottamuksellinen. Ja sitä se saattaa ainakin olla, sellaisessa korporaatiossa muuttuneeksi "aktivismiksi", jossa esimerkiksi luontodemari saisi suoraan ensi käden valmistelutietoa vaikkapa puolueensa edustajalta kaupunkisuunnittelulautakunnassa. Näin institutionalisoitunut aktivismi vaan yleensä tapaa olla yhtä riippumatonta, räyhäkkää ja eloisaa kuin ... köh... Leninin muumio.

Vielä monimutkaisemmaksi jutun tekee se, että tutkimus ei näyttäisi ottavan mitään kantaa siihen, että samalla ihmisellä voi olla useita rooleja, jopa samanaikaisesti. Me kaikki olemme asukkaita, kuntalaisia, kansalaisia ja sellaisina riippuvaisia asiantuntijainstituutioista ja edustuksellisesta demokratiasta. Joskus yksi henkilö toimii yhden asian puolesta hyvin monella tasolla: esimerkiksi asukasliikkeessä, luonnonsuojelujärjestössä ja poliittisessa puolueessa. Toisinaan hän saattaa tulla jossakin näistä rooleista osittain tehneeksi tyhjäksi jossakin muussa toimijanroolissa tekemäänsä. Joskus tämä tapahtuu vahingossa, toisinaan ei.

Tästä "tutkimuksesta" ei oikein voi ottaa onkeensa ja olla paremmin luottamuksen arvoinen kun ei se anna siihen mitään eväitä.

Yliopistotutkijan mielipide metsienhoidosta HS 16.6.2011

Keskustelu metsienhoidosta jatkuu.

Rakennusviraston mielipide metsienhoidosta HS 16.6.2011

Helsingin Sanomien mielipideosastolla käytyä keskustelua metsienhoidosta. 16.6.2011.

Vantaa hakkasi metsää suurharvinaisuudelta!

Suomen luonnonsuojeluliiton Uudenmaan ympäristönsuojelupiiri tiedottaa 18.5.2011:

VANTAA HAKKASI METSÄÄ SUURHARVINAISUUDELTA

Vantaan kaupunki on hakannut Mätäojalla metsää, jossa elää saimaannorppaan verrattava suurharvinaisuus. Suomen luonnonsuojeluliiton Uudenmaan ympäristönsuojelupiiri ja Vantaan ympäristöyhdistys ovat pyytäneet kaupungilta selvitystä asiasta. Hakkuut tehtiin vastoin suunnitelmia ja niillä aiheutettiin vakavia vahinkoja erittäin uhanalaiselle lajille.

Mätäojalla elää muun muassa erittäin uhanalaiseksi luokitellut kovakuoriaislajit halavasepikkä sekä Manner-Suomen ainoa tunnettu laikkujumin esiintymä. Halavasepikkää ei tunneta mistään muualta maailmasta kuin Suomesta, ja Mätäoja on sen kahdesta tunnetusta esiintymispaikasta tärkein.

Mätäojan alue on voimassa olevassa yleiskaavassa kaavoitettu lähivirkistysalueeksi, jolla on luonnon monimuotoisuuden kannalta erityisiä arvoja. Mätäoja on alkuperäinen Vantaanjoen uoma, jonka alueella on myös valtakunnallisesti arvokkaita luhtia. Hakkuut tehtiin vastoin kaavamääräyksiä sekä alueelle tehtyjä hoito- ja käyttösuunnitelmia. Niissä hakattiin muun muassa kaupungin tiedossa olleita halavasepikän asuttamia puita.

Uudenmaan ympäristönsuojelupiiri ja Vantaan ympäristöyhdistys ovat pyytäneet kaupungilta asiasta selvitystä. Lisäksi hakatut puut on tärkeätä palauttaa alueelle, koska puissa olevat uhanalaisten lajien toukat voidaan ehkä vielä pelastaa.

"Vantaan esimerkki osoittaa, että luontoarvojen huomioon ottamista kuntien metsätaloudessa pitää parantaa", sanoo luonnonsuojeluasiantuntija Keijo Savola Uudenmaan ympäristönsuojelupiiristä. "Monissa muissakin kunnissa hakataan turhaan raitoja ja pajuja roskapuina, vaikka niillä voi elää harvinaisia lajeja. Tarpeettomilla virkistysalueiden 'siistimishakkuilla' aiheutetaan muutenkin haittaa sekä luonnolle että asukkaiden viihtyvyydelle."


LISÄTIEDOT:

- Mätäojan luontoarvoista ja tehdyistä hakkuista: luonnonsuojeluasiantuntija Keijo Savola, Uudenmaan ympäristönsuojelupiiri, puhelin 045 652 1974
- Mätäojan uhanalaisista lajeista: yli-intendentti Jyrki Muona, Helsingin yliopiston Luonnontieteellinen keskusmuseo, Eläinmuseo, puhelin 050 3182 344
- Selvityspyyntö
- Kuntametsäsivut
- Vantaan kaupunki: Halavasepikkä - pieni ihme Vantaan Mätäojalla

Luonnonsuojelujärjestöt julkistivat oman esityksensä Östersundomin kehittämisestä

(28.4.2011) Pääkaupunkiseudun luonnonsuojelujärjestöt julkistivat tänään oman esityksensä Östersundomin alueen rakentamisesta niin, että alueen olennaiset luonto-, virkistys- ja maisema-arvot säilyvät.

Järjestöjen kaavassa Östersundomiin asutetaan 50 000 asukasta ja joukkoliikenne perustuu metroon. Rakentamista osoitetaan yli kahdeksan neliökilometriä, ja suurin osa varjokaava-alueesta osoitetaan virkistykseen tai luonnonsuojelualueeksi. Luonnonsuojelualueita kaava-alueella on yli kymmenen neliökilometriä. Varjokaava nostaisi Helsingin kaupungin suojelupinta-alan nykyisestä neljästä yhdeksään prosenttiin.

"Hyvä fiilis ja yöttömiä öitä", kuvailevat varjokaavaluonnosta valmistelleet designtoimisto dadadotankin suunnittelija Anna-Riitta Kujala ja hankkeen koordinaattori FT Kati Vierikko. Kaavatyö vaati loppuvaiheessa neljän kuukauden rutistuksen. Ajatus varjokaavasta syntyi kun järjestöt halusivat vastata omalla luonnoksellaan kestävän kehityksen ja ilmastomuutoksen tuomiin maankäytön suunnittelun haasteisiin. Kaava kokoaa yhteen monien luontokartoittajien luontoasiantuntemuksen ja kaupunkirakenteen suunnittelun tietotaidon.

"Luonnonläheisyys ja luonnonarvot on mahdollista yhdistää näinkin isoon väkimäärään, vaikka Sipoonkorpi, keskeiset ranta- ja luontoalueet sekä ekologiset yhteydet varataan virkistyskäyttöön ja suojeluun", toteaa Kimmo Jääskeläinen Vantaan ympäristöyhdistyksestä.

”Helsingin, Vantaan ja Sipoon yhteisen yleiskaavan luonnoksessa ohjataan liikaa rakentamista arvokkaille luontoalueille ja Natura 2000 -lintukosteikoille sekä lisätään kohtuuttomasti tulevan Sipoonkorven kansallispuiston eteläosien kulutusvaikutusta", sanoo Keijo Savola Uudenmaan ympäristönsuojelupiiristä.

"Luonnonsuojelijat esittivät näin laajan vaihtoehtosuunnitelman Suomessa nyt ensi kertaa", sanoo luonnonsuojeluasiantuntija Tapani Veistola Suomen luonnonsuojeluliitosta. "Vaihtoehtokaavoja on aiemmin nähty esimerkiksi Britanniassa.”

Varjokaavassa Östersundomin metroasemalta avautuu portti rannikolta Sipoonkorpeen ulottuvaan kansallispuistoon. Rannoille ei osoiteta uudisrakentamista. Asukastavoite ja metro joukkoliikenneratkaisuna otettiin yhteisen yleiskaavan osallistumis- ja arviointisuunnitelmasta.

Varjokaavaksi nimetyn ehdotuksen laativat yhteistyössä Helsingin luonnonsuojeluyhdistys, Sipoon luonnonsuojelijat, Vantaan ympäristöyhdistys sekä Suomen luonnonsuojeluliiton Uudenmaan ympäristönsuojelupiiri. Yksityiskohtainen varjokaavaluonnos on on tehty ammattityönä designtoimisto dadadotankissa.

Luontojärjestöt toivovat varjokaavan lisäävän keskustelua ekologisesta maankäytön suunnittelusta ja ekotehokkaasta rakentamisesta.

Lisätietoja:

- Helsingin luonnonsuojeluyhdistys - Helsingfors naturskyddsförening, varapuheenjohtaja Kati Vierikko, puh. 040 737 2298
- Uudenmaan ympäristönsuojelupiiri, suojeluasiantuntija Keijo Savola, puh. 045 652 1974
- Uudenmaan ympäristönsuojelupiiri ja Suomen luonnonsuojeluliitto, suojeluasiantuntija Tapani Veistola, 0400 616 530
- Sipoon Luonnonsuojelijat - Sibbo Naturskyddare, Sini-Pilvi Saarnio, puh. puh. 040-743 9083
- Vantaan ympäristöyhdistys. puheenjohtaja Kimmo Jääskeläinen, puh. 040-5899158
- Anna-Riitta Kujala, designtoimisto dadadotank, puh. 050-370 5692

KUNTAMETSÄT ASUKKAIDEN JA LUONNON KEITAIKSI

Kuinka saada kuntametsissä sekä luonnonarvot että virkistys kukoistamaan, ja samalla säästöjä? Sen kertoo SLL:n uusi kuntametsäopas:

http://www.sll.fi/uusimaa/kuntametsat

Suomen luonnonsuojeluliiton Uudenmaan ympäristösuojelupiiri tiedottaa 13.4.2011
KUNTAMETSÄT ASUKKAIDEN JA LUONNON KEITAIKSI

Kuntametsien mahdollisuuksia luonnonsuojelussa sekä hyvän elinympäristön luomisessa esitellään Suomen luonnonsuojeluliiton Uudenmaan ympäristönsuojelupiirin julkaisemassa Kuntametsät asukkaiden ja luonnon keitaiksi -oppaassa.

Kunnat omistavat Suomessa metsätalousmaata noin 428 000 hehtaaria. Kuntametsät tuottavat monia ekosysteemipalveluita, joista ehkä tärkein on niiden rooli virkistysalueina. Ne ovat tärkeä osa viihtyisää elinympäristöä. Tutkimukset Suomesta ja maailmalta kertovat luontoalueiden suuresta merkityksestä ihmisten viihtymiselle ja terveydelle. Erityisen merkittäviä liikkumaan houkuttelevat viheralueet ja niiden muodostamat verkostot ovat ikääntyvälle väestölle. "Kuntametsät ovat sijaintinsa vuoksi tärkeitä lasten ja aikuisten luontosuhteen muodostumiselle ja säilymiselle. Ne mahdollistavat arkipäiväisen luonnossa rauhoittumisen ja siitä nauttimisen", muistuttaa Laura Räsänen, toinen oppaan kirjoittajista.

Yhdyskuntarakennetta tiivistettäessäkin kuntien tulee muistaa, että hyvään ja viihtyisään elinympäristöön kuuluvat riittävän laajat ja monipuoliset luonto- ja viheralueet. Niitä on oltava niin lähellä jokaista asukasta, että niiden päivittäinen käyttö on mahdollista. "Kuntametsillä on kasvava merkitys luonnonsuojelulle, luontoharrastukselle sekä opetukselle", toteaa Keijo Savola, toinen oppaan kirjoittajista. "Monien kaupunkien metsistä merkittävä osa on ollut jo pitkään tehometsätalouden ulkopuolella. Niihin on siksi kehittynyt tavanomaista talousmetsää enemmän luontoarvoja. Kustannustehokkaasti luonnonsuojelua voi edistää virkistysalueiksi kaavoitetuissa kuntametsissä." Virkistyskäyttö ja luonnon monimuotoisuus sopivat yleensä hyvin samoille alueille. Tämä "hallittu luonnontila" voi tuoda säästöjä kunnalle hoitokuluissa. Metsätalouttakin voidaan harjoittaa hyvin ilman laajempia avohakkuita, esimerkiksi poiminta- ja pienaukkohakkuin. Suomen luonnonsuojeluliitto jatkaa vuonna 2011 yhdessä Suomen Ladun ja Suomen Partiolaisten kanssa luontohaastekilpailua. Siihen kunnat ja seurakunnat voivat osallistua suojelemalla yhden tai useamman omistamansa alueen lakisääteisinä suojelualueina.

Luontohaasteeseen osallistui sen ensimmäisenä vuonna 2010 yhdeksäntoista kuntaa tai seurakuntaa. Luontohaasteella suojeltiin yli 1100 hehtaaria arvokkaita luontoalueita. Tämä kertoo osaltaan siitä, että yhä useammat kunnat ymmärtävät luonnonsuojelualueet vetovoimatekijöinä. Kuntametsät asukkaiden ja luonnon keitaiksi -opas julkaistiin sähköisesti internetissä.

Lisätietoja
Laura Räsänen, Kuntametsät asukkaiden ja luonnon keitaiksi -oppaan kirjoittaja, Uudenmaan ympäristönsuojelupiiri, puhelin 050 438 9795
Keijo Savola, Kuntametsät asukkaiden ja luonnon keitaiksi -oppaan kirjoittaja, Uudenmaan ympäristönsuojelupiiri, puhelin 045 652 1974
Tapani Veistola, luonnonsuojeluasiantuntija, Uudenmaan ympäristönsuojelupiiri, puhelin 0400 615 530
Internet- Kuntametsät asukkaiden ja luonnon keitaiksi -opas ja tilaisuuden kalvot: http://www.sll.fi/uusimaa/kuntametsat- Luontohaaste 2011http://www.sll.fi/luontojaymparisto/luontohaaste/index_html-
YM:n Kuntien arvokkaat luontotyypit-kampanja: http://www.ymparisto.fi/default.asp?contentid=380776&lan=fi

KUNTAMETSÄT ASUKKAIDEN JA LUONNON KEITAIKSI

KUNTAMETSÄT ASUKKAIDEN JA LUONNON KEITAIKSI

Tervetuloa kuntametsätilaisuuteemme, joka pidetään keskiviikkona 13.4. klo 9.00 - 12.00 Tieteiden talossa, Kirkkokatu 6, sali 309, http://www.tieteidentalo.fi/

Tilaisuudessa julkistetaan Kuntametsät asukkaiden ja luonnon keitaiksi -opas sekä kuullaan ympäristöministeriön ja Kuntaliiton ajatukset siitä ja kuntametsien suojelusta yleisemminkin.

Ohjelma
9.00 Kahvitarjoilu
9.30 Avaussanat- Tapani Veistola, Uudenmaan ympäristönsuojelupiiri
Kuntametsien rooli luonnonsuojelussa - Keijo Savola, Uudenmaan ympäristönsuojelupiiri
Kuntametsät asukkaiden ja luonnon keitaiksi -oppaan esittely- Laura Räsänen, Uudenmaan ympäristönsuojelupiiri
Miten ympäristöministeriö ja METSO-ohjelma edistävät kuntametsien suojelua?- Harri Karjalainen, Ympäristöministeriö
Kommenttipuheenvuoro- Maija Hakanen, Suomen Kuntaliitto
Keskustelu

Ilmoittaudu viimeistään tiistaina 12.4. http://www.uysp.net/ilmot.php?ti=16 Tervetuloa!

Suomen luonnonsuojeluliitto/Uudenmaan ympäristönsuojelupiiri
Tapani Veistola Luonnonsuojeluasiantuntija
Uudenmaan ympäristönsuojelupiiri, Suomen luonnonsuojeluliitto,
Kotkankatu 9, 00510 HELSINKI
Puh. (09) 228 08 266 GSM 0400 615 530 Faksi (09) 228 08 200tapani.veistola@sll.fihttp://www.sll.fi/luontojaymparisto/ajankohtaista

Taistelu Suomen ympäristön tilasta ratkaistaan Uudellamaalla.

Urbaani kohtaa luonnon

Seminaari Tieteiden talolla torstaina 31.3.2011, klo 17.00-20.00
(Kirkkokatu 6, sali 404)

Urbaani kohtaa luonnon - kaupunkirakenteen täydentyminen syö viheralueita?
16.45-17.00 Kahvitarjoilu
17.00-17.10 Tervetuloa/ alkusanat
17.10-17.35 Yleiskaavasuunnittelija Tero Santaoja, Helsingin kaupunkisuunnitteluvirasto: Esikaupunkien renessanssi -täydentämisrakentamisen mahdollisuudet ja haasteet.
17.35-18.00 Tutkija Sanna-Riikka Saarela, Suomen ympäristökeskus:Mitä kaupunkirakenteen tiivistäminen merkitsee ekosysteemipalveluille?
18.00-18.25 FT Susanna Lehvävirta, Helsingin yliopisto:Viheralueiden ekologis-sosiaalinen merkitys kaupunkiympäristössä.
18.25-18.35 Mari Puoskari, Vihreät: kommentti
18.35-18.45 Tauko
18.45-20.00 Paneelikeskustelu: Susanna Lehvävirta, Mari Puoskari (Vihr), Sirpa Puhakka (Vas) ja Matti Niemi (SDP). Järjestäjä: Helsingin vihreät ry

Luonnonsuojeluliitto tyrmää Östersundom-suunnitelman: Sipoonkorven kansallispuiston yhteydet merelle säilytettävä

TIEDOTE 22.2.2011

Luonnonsuojelujärjestöjen mielestä Helsingillä, Vantaalla ja Sipoolla olisi hieno mahdollisuus ottaa luonto ja kansallispuisto alueen vahvuudeksi.

Suomen luonnonsuojeluliiton asiantuntijat pitävät eilen julkistettua Östersundomin asuinalueen suunnitelman luonnosta huonona.

”Jos suunnitelma toteutuu, luonto hävitetään rannoilta, ja menetetään mahdollisuus mereltä Sipoonkorven metsiin ulottuvaan todella monipuoliseen kansallispuistoon”, sanoo Luonnonsuojeluliiton Uudenmaan ympäristönsuojelupiirin asiantuntija Keijo Savola.

”Erikoista on, että luontomyönteisyydestään tunnetun Vantaan edustajat hyväksyivät tässä vaiheessa yhteisen kaavaluonnoksen, jossa rakentamista ohjataan Vantaan puolella arvokkaiden luontokohteiden päälle. Tällaisia ovat voimassaolevan yleiskaavan suojeluvarauksen Länsisalmen metsä ja luonnon monimuotoisuudelle erityisen tärkeäksi alueeksi osoitettu Myllymäen metsäalue”, ihmettelee Savola.

Luontojärjestöt laativat ekologisen vaihtoehdon Helsingin, Vantaan ja Sipoon yhteiselle Östersundomin yleiskaavalle. Helsingin, Vantaan ja Sipoon luontojärjestöt sekä Uudenmaan ympäristönsuojelupiiri valmistelevat parhaillaan designtoimisto dadadotankin arkkitehtien kanssa Östersundomin varjokaavaa.

”Rakentamisen luonnolle ja virkistyskäytölle aiheuttamat haitat voidaan minimoida, vaikka alueelle sijoittuisi paljon asutusta”, sanoo Helsingin luonnonsuojeluyhdistyksen puheenjohtaja Sirkku Manninen.

”Nyt julkaistu suunnitelma pikemminkin maksimoi luontohaitat Östersundomin alueella. Rakentamista ohjataan kohtuuttomia määriä Sipoonkorven metsäalueen eteläosaan suoraan arvokkaiden luontokohteiden päälle ja luonnonsuojelualueiden viereen. Sitä olisi tulossa muun muassa valtakunnallisesti arvokkaan Mustavuori-Kasabergetin kallioalueen päälle. Ekologiset yhteydet ovat luonnoksessa aivan liian kapeita. Rakentaminen on kiinni Natura-kosteikoissa.”

”Suunnitelmaan kuuluu laajoja ruoppauksia. Helsingin kaupungilla ei edes ole päätösvaltaa ruopata Natura-alueet. Mahdolliset ruoppaukset päätetään linnustonsuojelun tarpeiden perusteella”, sanoo Manninen.

Luonnonsuojelujärjestöjen mielestä Helsingillä, Vantaalla ja Sipoolla olisi hieno mahdollisuus ottaa luonto ja kansallispuisto alueen vahvuudeksi.

”Brändityöryhmän mielestä luonto on Suomen vahvuus. Julkistetussa suunnitelmassa ei näy tällaisesta jälkeäkään. Natura-alueetkin koetaan suunnitelmassa lähinnä rasitteeksi. Onneksi tämä on vasta työryhmän luonnos”, sanoo Manninen.

Lisätiedot:

Lisätiedot:
- FT Sirkku Manninen, Helsingin luonnonsuojeluyhdistys 040-5631546
- FT Kati Vierikko, Helsingin luonnonsuojeluyhdistys, puh. 040-737 22 98
- puheenjohtaja, FM Kimmo Jääskeläinen, Vantaan ympäristöyhdistys, puh. 040-589 9158
- luonnonsuojeluasiantuntija Keijo Savola, Uudenmaan ympäristönsuojelupiiri, puh. 045-652 1974
- Arkkitehti Anna-Riitta Kujala, designtoimisto dadadotank, puh. 050-370 5692
– vs. viestintäpäällikkö Antti Halkka, Suomen luonnonsuojeluliitto, puh. 09 228 08 222