Monimuotoisuus ja virkistyskäyttö sovitettavissa yhteen kuntien metsissä

Metsäntutkimuslaitos tiedottaa 6.4.2009:

"Monimuotoisuus ja virkistyskäyttö sovitettavissa yhteen kuntien metsissä ja valtion retkeilyalueilla

Monimuotoisuus voidaan sovittaa yhteen virkistyskäytön, matkailun, kulttuuri- ja maisema-arvojen vaalimisen kanssa. Monimuotoisuuden painotuksen aste vaihtelee metsäalueen sijainnin, koon ja metsään kohdistuvan virkistyskäytön määrän mukaan. Taajama-asutuksesta kauempana olevissa kuntien virkistysmetsissä ja laaja-alaisilla valtion retkeilyalueilla voidaan eri käyttömuotoja sovittaa onnistuneesti yhteen moniarvoisella metsäsuunnittelulla, joka tarkoittaa sitä, että otetaan huomioon alueen luontoarvot ja käyttäjien toiveet."

Koko tiedote ja tiedotteen takana oleva raportti KUNTAMETSO-työryhmän määrittelemistä tutkimustarpeista on luettavissa Metlan sivuilla.

Luonto-liiton aloite Helsingin valtuustolle 18.3.2009

Luonto-Liitto
Annankatu 26 A, 5. krs,
00100 Helsinki
Puh. (09) 684 4420 / Fax (09) 6844 4222
http://www.luontoliitto.fi/

Aloite Helsingin kaupungin luonto-ja virkistysarvoja vahingoittavien hakkuiden vähentämiseksi

Arvoisa kaupunginvaltuutettu!

Toivomme, että Helsingin kaupunki vähentää luonto- ja virkistysarvoille vahingollisia metsänhakkuita omilla maillaan sekä ottaa täysimääräisesti käyttöön kaupunkimetsien mahdollisuudet hillitä ilmastonmuutosta.

Metsien tulee antaa kehittyä nykyistä laajemmassa mitassa luonnontilaisen kaltaisina siellä, missä siihen on mahdollisuudet. Linjanmuutoksesta olisi hyötyä kaupunkimetsien vetovoimaisuudelle ja luonnon monimuotoisuudelle. Kaupunkimetsien hakkuiden vähentäminen lisää niihin sisältyvää hiilivarastoa, mikä olisi mitä luontevin keino torjua ilmastonmuutosta.

Helsingin metsien hoidon linjaus on tulossa kaupunginhallituksen käsittelyyn piakkoin. Samaan aikaan metsiä hakataan vanhojen suunnitelmien mukaan, mikä on suututtanut kaupunkilaisia useissa kaupunginosissa. Viime vuonna hakkuista nousi kohu Herttoniemessä, tänä vuonna vuorossa on Roihuvuori. Luonnokset luonnon monimuotoisuuden turvaamisohjelmaksi ja luonnonhoidon linjaukseksi ovat osittain ristiriidassa keskenään. Helsingin nykyinen metsänhoito on merkillistä suunnitelmataloutta, johon modernit ajatukset luonnon monimuotoisuuden vaalimisesta eivät ole mahtuneet mukaan.

Helsinki on kolmen eniten metsää omistavan kunnan joukossa. Siten kaupungilla on mahdollisuus vaikuttaa merkittävästi luonnon monimuotoisuuden säilyttämiseen ja ilmastonmuutoksen hidastamiseen pitämällä metsät tuuheina ja järeinä. Kuollutkin puu on paitsi arvokas eliölajistolle, myös merkittävä hiilivarasto. Lisäksi lahopuu on erityisen arvokas metsän ominaispiirre, josta riippuvaisia on lähes neljännes metsälajeista.

Helsigin yliopiston metsäekonomian laitoksen kansalaisten näkemyksiä metsienkäyttöön selvittäneen tutkimuksen [1] mukaan yli 70 % kansalaisista pitää tärkeänä metsien merkitystä eläinten ja kasvien elinympäristönä sekä metsien tarjoamaa mahdollisuutta luonnon tarkkailuun ja maisemien ihailuun. Saman tutkimuksen mukaan kansalaiset pitävät luonnon monimuotoisuuden säilyttämistä kaikkein tärkeimpänä metsiä koskevassa päätöksenteossa huomioitavana näkökulmana. Näitä kansalaisten tärkeinä pitämiä näkökulmia voidaan huomioida myös kaupunkimetsien hoidossa jättämällä lahopuuta ja käsittelemättömiä alueita myös kaupunkimetsiin.

Helsingin kaupungin metsien ja puistojen hakkuut ovat hyvin erikoista metsänhoitoa Suomessa, sillä niihin kulutetaan verovaroja. Uuden luonnonhoidon linjauksen mukaisesti sekä hakkuita, että rahanmenoa on tarkoitus entisestään kasvattaa. Turvallisuussyistä tehtävien yksittäisten ongelmapuiden poiston sijasta hakkuilla käsitellään tarpeettoman laajoja metsäalueita. On aiheellista kysyä mitä hyvää näillä hakkuilla tavoitellaan ja mitä saavutetaan? Onko varojen käyttö metsän hakkuuseen tärkeämpää kuin vaikkapa kosteusvaurioituneiden leikkipuistorakennusten korjaamiseen?

Vähentämällä hakkuita ja hoitoa muilla kuin aidosti puistoiksi rakennetuilla viher- ja metsäalueilla voitaisiin saavuttaa melko nopeasti hyötyjä luonnon monimuotoisuuden suojelussa ja lisätä metsien hiilivarantoa. Merkittävä osa kaupunkilaisista nauttisi parantuneista virkistysmahdollisuuksista monimuotoisemmissa metsissä. Lähimetsät ovat kansanterveydellisesti elintärkeitä. Lenkkeily on suosituin liikuntamuoto, joka lähimetsissä toteutettuna on myös ilmastoystävällinen harrastus. Lähimetsissä on oltava kauneusarvoja ja tilaa sekä liikkujille, että metsän eläimille. Ympäristökasvatukselle oikeat metsät lähellä kouluja ja leikkipuistoja ovat suorastaan välttämätön ympäristö.

Kaatuneet puut opettavat meille luonnon kiertokulkua ja elämän kunnioitusta. Helsinkiläiset omistavat itsekin usein metsää muualla Suomessa. Nykyinen kaupunkimetsätalous antaa aivan väärän kuvan kaupunkilaisille siitä, mikä on järkevää ja laillista metsätaloutta metsälain piirissä olevissa metsissä. On aiheellista pelätä, että stadilaisten kesämökkipalstoilla otetaan mallia työteliäästä kaupunkimetsätaloudesta, jossa lahopuun muodostuminen koitetaan estää ja jossa kustannuksiakaan ei säästellä.

Helsingin tulisi ottaa mallia Vantaasta, jossa ristiriidat metsien käytössä on saatu vähenemään uudella metsäsuunnittelumallilla. Vantaan kaupungin metsien käyttöä ohjaavat uudet metsänhoitoperiaateet, joiden pohjalta hakkuita tehdään lähinnä siellä, missä siitä on selkeää ja perusteltavissa olevaa hyötyä. Luonnon monimuotoisuuden suojelu on metsäsuuunnitelmissa viety Suomen mittakaavassa kokonaan uudelle tasolle.

Helsingin metsät kaupunginrajojen ulkopuolella voivat haluttaessa edesauttaa ainakin kahden metsämantereen pysymistä yhtenäisinä, Nuuksiossa ja Sipoonkorvessa. Lähivirkistysmetsät vailla hakkuukantoja luovat esteettisesti tasapainoista monimuotoista kaupunkitilaa. Rikkominen ja roskaaminen voi muutenkin vähentyä, jos metsien puiden annetaan olla ehjiä ja kauniita.

Kaupungin tulee palauttaa luonnonhoitolinjaus valmisteltavaksi. Luonnon monimuotoisuuden säilyttäminen on otettava keskeiseksi tavoitteeksi metsien käytössä. Metsäsuunnitelmat on tarkistettava ennen kuin metsien hakkuuta jatketaan. Avohakkuista on luovuttava kokonaan.

Helsingissä, 18.3.2009

Mauno Särkkä
puheenjohtaja, Luonto-Liitto

Emilia Pippola
metsäjaoston puheenjohtaja, Luonto-Liitto

[1] Suomen metsät ja metsäpolitiikka – kansalaisten näkemyksiä. Annukka Valkeapää, Riika Paloniemi, Annukka Vainio, Kimmo Vehkalahti, Klaus Helkama, Heimo Karppinen, Jari Kuuluvainen, Ann Ojala, Tapio Rantala, Mika Rekola.

http://www.mm.helsinki.fi/mmekn/tutkimus/julkaisut/Report55.pdf

"Kunnissa tulisi pohtia viheralueiden käyttöä" (HS 25.10.)

Maa- ja metsätieteiden yo. Matti Ikonen kirjoittaa Helsingin Sanomien mielipidesivulla (25.10.2008) kaupunkimetsien merkityksestä.

Ekosysteemit eivät pysty sopeutumaan eivätkä säily toimivina, mikäli luonnon monimuotoisuuden häviämistä ei saada pysäytettyä. [--] Nimenomaan kunnallisessa ilmastopolitiikassa tulisi huomata toimintojen keskittämisen ja liikenteen minimoinnin ohella se, mitä viheralueilla tehdään.

Ikonen toteaa, että kaupunkimetsissä on sellaisia arvokkaita luonnonmetsien piirteitä, joita ei enää Suomen tehometsämailta (tai "puupelloilta", kuten talousmetsiämme myös nimitetään) löydy. Siten kaupunkimetsiin eivät myöskään sovi tehometsätalouden hoitomallit.

Helsyn retkiä Laajasaloon ja Santahaminaan

HELSINGIN LUONNONSUOJELUYHDISTYKSEN RETKIÄ STANSVIKIIN JA SANTAHAMINAAN

Helsingin luonnonsuojeluyhdistys Helsy järjestää kesän aikana kaksi luontoretkeä Stansvikiin ja yhden Santahaminaan:

Ke 23.7. klo 17.30 - n. 20 luontoretki Stansvikiin Laajasaloon. Kokoontuminen bussin 88 päätepysäkillä Kaitalahdessa. (Ei ennakkoilmoittautumista).

To 7.8. klo 17.30 - 21.00 kasviretki Santahaminaan, aiheena merenrantakasvit. Lähtö Santahaminan varuskunnan portilta. Enintään 25 osallistujaa. Ilmoittautuminen iltaisin ja viikonloppuisin viimeistään 4.8. Johanna Ojalle, puh. 045 111 5927 (HUOM! ei tekstiviestejä).

Pe 8.8. klo 21.30 lepakkoretki Stansvikiin. Tapaaminen Stansvikin kartanon parkkipaikalla. Lisätietoa lepakkoretkistä täältä (ei ennakkoilmoittautumista).

Helsyn retket ja muut tapahtumat ovat kaikille avoimia ja maksuttomia eikä ennakkoilmoittautumista tarvita, ellei erikseen niin mainita. Luettelo Helsyn kaikista retkistä ja tapahtumista löytyy täältä.

Tervetuloa mukaan!

Kaisa Hauru, Helsyn järjestösihteeri, helsy@sll.fi

Helsingin Uutiset: "Metsänhoitoa vai avohakkuilla tuhoamista?" (11.5.)

Sunnuntain Helsingin Uutisissa (11.5.) oli juttu helsinkiläisiä puhuttaneista metsätuhoista. Toimittaja Anna Kopteff haastatteli Kaupunkimetsäliikkeen jäseniä, puiden kaadoista tuohtuneita kaupunkilaisia sekä rakennusviraston miehiä.

Ensin kolmossivun nosto:

Ja varsinainen juttu:

Uutinen löytyy myös Helsingin Uutisten sivuilta pdf-tiedostona, täältä.

Hoitoa, avohakkuita vai suojelua?

Kuvassa vasemmalta Risto Mustonen, Pekka Paaer, Kaarina Heikkonen ja Tiina Saukkonen ja seisomassa Hannu Tuominen.

Helsingin Vihreiden ja Vihreän eduskuntaryhmän keskustelutilaisuuteen ”Hoitoa, avohakkuita vai suojelua” Helsingin metsänhoidosta eduskunnan lisärakennuksen kansalaisinfoon torstaina 8.5. klo 16.30-18.30 oli kokoontunut kymmeniä ihmisiä, jotka olivat lähes yksimielisiä siitä, että Helsingin metsissä ei tarvita avohakkuita ja että Helsingin metsänhoito pitäisi siirtää rakennusvirastolta ympäristökeskuksille.

Tilaisuuden kokoonkutsujana toimi herttoniemeläinen kansanedustaja Outi Alanko-Kahiluoto, joka monien muiden helsinkiläisten tavoin on kauhistunut siitä, että lähimetsä kettuinen ja lintuineen on menetetty. Puheenjohtajana toimi tutkija ja kaupunkimetsäaktivisti, Helsyn puheenjohtaja, Helsingin Vihreiden viheraluetyöryhmän toinen puheenjohtaja Kati Vierikko.

Rakennusviraston Tiina Saukkonen todisteli, että metsänhoito ja luonnon monimuotoisuus eivät ole ristiriidassa keskenään ja että metsänhoito perustuu asukasmielipiteeseen, jota luonnonhoidon suunnitelmaa laadittaessa koordinoi Helka. Kuitenkaan Kaupunkimetsäliikkeen ja Laajasalon asukasyhdistyksen Toni Amnellin mukaan kaupunginosayhdistykset eivät kattavasti edusta asukasmielipidettä, ja lisäksi mielipidekyselyt ovat ohjailevia, jolloin mahdollisuudeksi jää ottaa kantaa vain valmiiksi annettuihin vaihtoehtoihin, jotka kaikki siunaavat metsän siistimisen turvallisuuden nimissä.

Helkan Maija Sipilä puolusti rakennusviraston kantaa, jonka mukaan metsänhoidossa huomioidaan paitsi luonnon monimuotoisuuus, myös mielipiteiden moniarvoisuus. Sipilän mukaan luonnonsuojelijat eivät saisi hallita keskustelua liiaksi, ja Saukkonen olisi kaivannut tilaisuuteen moniarvoisempia näkemyksiä. Toisaalta Kaupunkimetsäliikkeen Martti-Tapio Kuuskoski korosti sitä, että maallikkoasukas ei voi argumentoida asiantuntija-metsänhoitajaa vastaan, joka piiloutuu asiantuntijadiskurssinsa taakse.

Kaupunkiekologi Kaarina Heikkosen mukaan lahopuut ovat linnuston – etenkin tikkojen – kannalta tärkeitä, ja niitä jätetään Saukkosen mukaan metsiin aina kun mahdollista. Luonto-Liiton metsävastaava Risto Mustonen totesi, että noin 20-25 % Suomen lajistosta on riippuvaisia lahopuista, jotka pitäisi jättää Helsingissä metsiin, kuten esimerkiksi Vantaalla tehdään. Kaupunkimetsäliikkeen Anna-Liisa Mattsoff ja yleisten töiden lautakunnan Jussi Heinämies peräänkuuluttivat lisää vanhoja puita kaupunkimetsiin, jotta luonnonhoidon suunnitelman monimuotoisuuden tavoite toteutuisi.

Metsien pitäisi antaa uudistua luonnonmukaisesti, tähdensi tutkija Susanna Lehvävirta. Kuitenkin Saukkosen mukaan metsänhoidon tavoitteena on taata elinvoimaisia metsiä myös tuleville sukupolville ja että paikoin metsiä kaadetaan, jotta ne voitaisiin ennallistaa esimerkiksi niityiksi ja jotta päästäisiin eroon puutaudeista ja sienistä. Aukkohakkuuiden tilalle istutetaan usein uusia puita ja puulajeja, totesi Saukkonen. Mustosen mukaan tämä tietää kuitenkin uusia paikalliseen ekosysteemiin sopimattomia tauteja ja loisia. Mattsoffin mukaan metsän uudistuminen kestää 40-50 vuotta, ja Vantaan Vihreiden Kimmo Jääskeläinen totesi, että taudit ja sienet kuuluvat metsään, ja luonto hoitaa itse itsensä.

Saukkonen väitti, että Helsingissä ei ole täysin luonnonvaraisia metsiä,ja ihmisen kädenjälki näkyy jo kaikkialla. Risto Mustosen mukaan juuri tällä perustellaan hakkuut, jotka Kuuskosken mielestä ovat hygienian korostamisessaan arjalaishenkisiä. Luonnonsuojeluohjelmassa suurin osa arvokkaista metsäalueista sijaitsi Haltialassa ja Viikissä.

Kaupungin tiivistyminen aiheuttaa Saukkosen mukaan lisääntyvää virkistysalueiden käyttöpaineita, ja virkistysalueita pyritään hoitamaan puistomaisesti, lisäten avoimia näkymiä. Saukkonen väitti, että asukkaat haluavat hyvinhoidettuja virkistysmetsiä ja ettei tämä olisi ristiriidassa luonnon monimuotoisuuden kanssa. Kansanedustaja Outi Alanko-Kahiluodon mukaan metsänhoito on kuitenkin käytännössä johtanut siihen, että esimerkiksi Herttoniemessä metsästä on tullut tuulitunneli, jossa metsän huminan sijasta kuunnellaan polttomoottoreiden räminää.

Alanko-Kahiluodon mukaan Helsingin metsänhoitoa luonnehtii periaatteiden ja käytäntöjen kohtaanto-ongelma, jossa edes korkein virkamiesjohto ei ole tietoinen kentällä suoritettavan metsänhoidon käytäntöjen poikkeavan julkikirjatuista periaatteista. Saukkonen kielsi tämän kohtaanto-ongelman.

Tilaisuuden perusteella voidaan kuitenkin puhua paitsi edelläkuvatun kaltaisesta kohtaanto-ongelmasta, myös asukasmielipiteen ja metsänhoitokäytäntöjen kohtaanto-ongelmasta, samaten Rakennusviraston väärinymmärtämästä virkistysmetsän määritelmästä, jossa kaupunkiin sopivat vain hoidetut puistot ja metsiä hoidetaan vanhoin talousmetsänhoidon käytäntein.

Michael Perukangas