Vetoomus Helsingin metsien puolesta

Luontojärjestöt tekivät kesäkuussa esityksen Helsingin arvometsien säilyttämiseksi. Esitystä voi tukea allekirjoittamalla adressin ja jakamalla sitä esimerkiksi facebookissa.

Luontojärjestöjen säilytettäväksi esittämät metsäalueet erottuvat alla olevasta kartasta vihreinä ja sinisinä.

Talkoo- ja ravintolapäivä kaupunkimetsien puolesta

Lauantaina 17.5.2014 vietettiin sekä talkoo- että ravintolapäivää. Kaupunkiluonnonpuolustajilla oli kahvila saaristolaiva Kulkurilla. Matkalla kauppatorilta Vuosaareen nähtiin Helsingin merellistä luontoa. Laiva ohitti Laajasalon, Santahaminan, Villingin ja Vartiosaaren. Laajasalossa sijaitsevan Kruunuvuorenrannan kuumaisemaksi tärvelty luonto puhutti. Keskustelimme myös Kivinokasta, vaikka se ei reittimme varrella ollutkaan.

Rantautumispaikkamme oli aavehotelli Vuoranta, josta jatkoimme "kävelytalkoiden" merkeissä rantoja pitkin Meri-Rastilan metsään.

Aavehotelli Vuoranta saaristolaiva Kulkurin kannelta kuvattuna.

Vuorannassa Luonto-Liiton metsävastaava Lauri Kajander kertoi osallistujille kaavoituksen ja luonnonhoidon kaupunkiluonnolle aiheuttamista uhkista:

Veneestä nousu.

Osallistujia Vuorannassa.

Edelleen Vuorannassa.

Vuorannasta kävelimme rantoja pitkin Hotelli Rantapuiston rantaan, josta jatkoimme Meri-Rastilan metsään. Kävelemämme rantapolun tilalle on Helsingin uuden yleiskaavan merellisessä visiossa  suunniteltu raitiotie.

Metsässä pysähdyimme ensin jumppapaikalle, jossa Lauri Kajander kertoi Meri-Rastilan luontoarvoista:

Keskustelutauko jumppapaikalla.

Jumppapaikalta jatkoimme polkua pitkin suoalueelle:

Polulla

Suon reunalla.

Suolta etenimme kohti Pirunpeltoa, jossa keskustelimme mm. kaupungin suunnittelemasta "Muinaisrantapuistosta". Vertasimme suunnitelmaa Itäväylän muinaishautoihin, jotka ovat näennäisesti säilyneet, mutta joiden ympäristö on tuhoutunut.

Pirunpelto jäi retkellä valitettavasti kuvaamatta. Tässä kuitenkin valokuva viime syyskuulta:

Yksityiskohta Pirunpellosta, kuva Olli Vento.

Teksti ja kuvat (ellei toisin mainita) Hanna-Leena Ylinen

Luonto-Liiton Siilin piikki -palkinto Helsingin kaupunkisuunnittelijoille

Luonto-Liitto tiedottaa 29.4.2014

Luonto-Liiton Siilin piikki -palkinto Helsingin kaupunkisuunnittelijoille uudisraivaajahenkeen jämähtämisestä

Luonto-Liiton valtuusto on myöntänyt Siilin piikki -palkinnon Helsingin kaupunkisuunnittelijoille ja päättäjille rakentamissunnitelmien määrätietoisesta kohdistamisesta kaupungin luontoalueille. Siilin piikki on symbolinen palkinto, joka myönnetään ympäristön kannalta arveluttavista puheista tai teoista.

Kaupungin kasvua suunnitellaan edelleen uudisraivaajahengessä asukkaiden tärkeimmille virkistysalueille ja kaupungin hienoimmille luontokohteille. Viheralueiden kaavoitusta edistetään erillisillä osayleiskaavoilla yksi kerrallaan, vaikka samaan aikaan on tekeillä uusi, koko kaupungin yleiskaava, jonka yhteydessä alueiden arvoa olisi mahdollisuus arvioida kokonaisvaltaisesti.

Viime vuoden lopulla kaupunginvaltuusto päätti niukalla enemmistöllä asuinalueen rakentamisesta Meri-Rastilan metsään – asukkaiden laajasta vastarinnasta huolimatta. Asukkaiden ehdoilla laadittu vaihtoehtoinen täydennysrakentamisen suunnitelma olisi mahdollistanut saman asukasmäärän asuttamisen metsää tuhoamatta.

Samoihin aikoihin kaupunkisuunnittelulautakunta päätti edistää luonnoltaan arvokkaan Vartiosaaren rakentamista. Helsingin luontotietojärjestelmän mukaan yli puolet Vartiosaaren pinta-alasta on arvokkaita luontokohteita, ja alueen metsistä suurin osa täyttää luonnonsuojelullisesti arvokkaan metsän kriteerit.

Viimeisimpänä esillä on ollut suunnitelma pikkukaupungin asukasmäärän asuttamisesta Kivinokan virkistys- ja luontoalueelle. Suuri osa Kivinokasta on luokiteltu erittäin arvokkaaksi ja esitetty suojeltavaksi voimassaolevassa Helsingin luonnonsuojeluohjelmassa. Kivinokassa on yksi Helsingin hienoimmista ja lajistollisesti arvokkaimmista aarniometsistä.

Vaihtoehtoja arvokkaimpien luontokohteiden rakentamiselle on aina olemassa, jos vain poliittista tahtoa löytyy. Jo rakennettuja alueita tiivistämällä voidaan säästää asukkaiden ulkoilumahdollisuuksia ja monipuolinen kaupunkiluonto. Viimeiset viheralueet uhraamalla voidaan parhaimmillaankin lykätä muita asuinrakentamishankkeita vain muutamalla vuodella, mutta kerran rakennettua luontoaluetta ei saada takaisin koskaan.

Valitettavasti Helsinki ei ole ainoa kunta, jonka päätöksenteossa vastuu luonnon monimuotoisuudesta unohtuu. Esimerkiksi Oulun kaupunginhallitus päätti äskettäin pysäyttää Sanginjoen alueen suojelun sivuuttaen niin laajan kansalaisliikkeen toiveet, asiaa valmistelleen virkamiestyöryhmän suositukset kuin yhdyskuntalautakunnan aiemman päätöksenkin.

Aiemmat Luonto-Liiton Siilin piikki -palkinnot:

2013: Maa- ja metsätalousministeri Jari Koskinen ja MMM (yhteiskunnan kokonaisedun unohtamisesta)
2012: Metsähallitus (valtion arvometsien myymisestä)
2011: Talvivaara ja Yara (ympäristövaikutusten vähättelystä ja härskistä vastuun pakoilusta)
2010: Vapo (viherpesusta)
2009: Maa- ja metsätalousministeri Sirkka-Liisa Anttila (luonnonsuojelun vastaisesta toiminnasta)
2008: Ympäristöministeri Paula Lehtomäki (piittaamattomuudesta ympäristön tilaa kohtaan)
2007: Kesko ja SOK (osallistumisesta Fennovoima Oy:n ydinvoimalahankkeeseen)


Lisätiedot:

Ville Laitinen
liittovaltuuston puheenjohtaja, Luonto-Liitto
ville.laitinen(at)luontoliitto.fi
puh. 040 770 0065

Pia Pässilä
hallituksen puheenjohtaja, Luonto-Liitto
pia.passila(at)luontoliitto.fi 
puh. 040 743 0624

Lauri Kajander
metsävastaava, Luonto-Liitto
lauri.kajander(at)luontoliitto.fi
puh. 045 117 9610

Mielenilmaus Kivinokan puolesta

Liity kaupunkiluonnon puolustajien postituslistalle

Kaupunkiluontoa Kruunuvuoressa 20.10.2013

Kaupunkimetsien puolustajien sähköpostilistan toiminta on loppunut palvelinsopimuksen päättymisen vuoksi. 

Tilalle on kuitenkin perustettu kaupunkiluonnon puolustajien ryhmä, joka on tarkoitettu tiedottamiseen, toiminnan suunnitteluun ja keskusteluun. Se on avoin kaikille kaupunkiluonnon säilyttämisestä kiinnostuneille Helsingissä ja muualla Suomessa. Ryhmää voi käyttää kahdella tavalla:

1. Ilman Google-tunnuksia:

Ryhmän viestit voi tilata sähköpostimuodossa lähettämällä tyhjän viestin osoitteeseen kaupunkiluonto+subscribe@googlegroups.com. Tämä jälkeen voit osoitteella kaupunkiluonto@googlegroups.com lähettää viestejä ryhmän jäsenille. Tämä käyttötapa vastaa perinteistä sähköpostilistaa. Et pääse itse päivittämään (mm. viestien vastaanottamistiheyttä koskevia) asetuksiasi, mutta voit pyytää ylläpitoa muuttamaan niitä.

2. Osoitteessa https://groups.google.com/forum/#!forum/kaupunkiluonto (edellyttää kirjautumista Googlen järjestelmään):

Voit edelleen lukea ja kirjoittaa ryhmään tulevia viestejä sähköpostitse. Lisäksi voit osallistua keskusteluun ja lukea vanhoja viestejä ryhmäsivuston kautta sekä muuttaa itse asetuksiasi. Ryhmän käyttäminen keskustelupalstamaisesti voi olla hyvä ratkaisu, jos haluat minimoida saapuvan sähköpostin määrän.

Ryhmässä noudatetaan yleistä netikettiä, kts. http://www.internetopas.com/netiketti/

Juttuja maanantain 9.12.2013 mielenosoituksesta

Kyltti Meri-Rastilan metsässä

Sanomatalon edustalla 9.12.2013 pidetty Meri-Rastilan länsirantaa ja muita kaupunkimetsiä puolustava mielenosoitus keräsi paukkuvasta pakkasesta ja varhaisesta alkamisajankohdasta huolimatta paikalle noin 100 osallistujaa.

Myös media seurasi mielenosoitusta; osittain siksi, että oletti sen liittyvän Pienten metsien ystävien samana päivänä aloittamaan kampanjaan. Ajoitusten päällekkäisyys oli kuitenkin sattumaa.

Helsingin Sanomien jutussa väitettiin virheellisesti, että mielenosoituksella vastustetaan aikeita rakentaa asuntoja 2000 asukkaalle. Metro-lehti toisti Helsingin Sanomien väitteen.

Emme kuitenkaan olleet vastustamassa rakentamista, vaan sen kohdistamista luontoalueille. Esimerkiksi Meri-Rastilaan on OURCity-suunnitelman mukaisesti mahdollista sijoittaa sama asukasmäärä metsään koskematta.

Helsingin Sanomat myös arvioi osallistujien määrän alakanttiin.

Hufvudstadsbladetin jutussa osallistujamääräarvio osui todennäköisesti paremmin kohdalleen. Tähänkin juttuun mahtui pieni virhe: Pro Meri-Rastila ei ole yhdistys eikä sillä näin ollen ole mahdollisuutta valittaa kaavasta. Jos kaava läpäisee valtuustokäsittelyn, siitä tulevat valittamaan yksityishenkilöt ja todennäköisesti myös luontojärjestöt.

Samat tahot ovat valittaneet Meri-Rastilaan ja Kivinokkaan liittyen myös Uudenmaan 2. vaihemaakuntakaavasta. Valtuuston käsiteltäväksi 11.12.2013 tuleva osayleiskaavasuunnitelma on siis joka tapauksessa ristiriidassa voimassa olevan maakuntakaavan kanssa.

Mielenosoitus Meri-Rastilan ja muiden kaupunkimetsien puolesta

Tapahtumasta myös täällä.

Metsäblogissa Meri-Rastilan valtuustokäsittelystä

Meri-Rastila 23.11.2013

Lauri Kajander on kirjoittanut Luonto-Liiton metsäblogiin Meri-Rastilan osayleiskaavan käsittelystä. Teksti löytyy täältä:

http://metsablogi.wordpress.com/2013/12/04/pelastetaan-meri-rastilan-metsa-kaupunginvaltuusto/

Adressi Meri-Rastilan, Kivinokan ja Vartiosaaren puolesta

Meri-Rastilan osayleiskaava on etenee kaupunginvaltuustoon 11.12.2013.

Kaupunkisuunnittelulautakunta kokouksessaan 12.11.2013 hyväksyi Vartiosaaren osayleiskaavan suunnittelun periaatteeksi raskaimman vaihtoehdon.

Kivinokan suunnitteluperiaatteita käsitellään todennäköisesti alkuvuodesta.

Adressin näiden alueiden puolesta voi allekirjoittaa täällä.

HBL:ssä Meri-Rastilasta ja Vartiosaaresta

Vartiosaari elokuussa 2013.

Hufvudstadsbladetissa oli tänään juttuja Vartiosaaresta ja Meri-Rastilasta:

http://hbl.fi/lokalt/2013-11-25/533066/stadens-grona-oaser-i-vagskalen

http://hbl.fi/lokalt/2013-11-25/533096/den-vardefulla-skogen-maste-bevaras

http://hbl.fi/lokalt/2013-11-24/532846/med-roddbat-hem-i-metropolen

Luonto-Liitto tempaisi Meri-Rastilan metsän puolesta

Tapaamispaikalla

Luonto-Liitto tempaisi lauantaina 23.11.2013 Meri-Rastilan metsän puolesta. Tapahtumassa osayleiskaavasuunnitelma-alue merkittiin punakeltaisin nauhoin. Osallistujia tempauksessa oli noin 70.

Tässä lisää kuvia:

Kylttiä rei'itetään ripustamista varten.

Tapahtumassa oli myös lapsia. Meri-Rastilan metsä on lähiseudun koulujen ja päiväkotien ahkerassa käytössä.

Pulkkamäen rinteessä.

Havainnekuvissa näkyy vain taivaalta laskeutuneita taloja. Todellisuudessa rakennettaisiin myös kadut ja parkkipaikat.

Tähän on helppo vastata.

Emme vastusta kerrostaloja, mutta tämä ei ole niille oikea paikka:

Hyvännäköinen talo, mutta sen paikka on jossain muualla.

Materiaalia tuotettiin vielä tempauksen aikanakin. Pahvilaatikoista leikattiin pohjia, joihin tehtiin spraymaalilla kuva sabluunaa käyttäen.

Pahvilaatikoita leikataan.

Valmis kuva.

Tähänkin virasto on suunnitellut taloja:

Metsän keskellä.

Tästä on kyse. Tai vielä pahemmasta, sillä puiden kaatamisen jälkeen dynamiitti viimeistelisi tuhon ja tuhansia vuosia vanhat kalliot olisivat muisto vain:

Moottorisahavaara.

Kiitokset Laurille ja muille Luonto-Liiton aktiiveille!

Suomen luonnonsuojeluliitto huolissaan Helsingin rakentamisesta viheralueille

Suomen luonnonsuojeluliitto on huolissaan Helsingin tärkeitä viher- ja luontoalueita uhkaavasta rakentamista. Maan pääkaupungin aikoma tärkeiden virkistysalueiden nakertaminen on huono malli myös muille kaupungeille. Lähiluonnolla on keskeinen merkitys ihmisten viihtyvyydelle ja luontosuhteelle jokaisessa kaupungissa.

Helsingin yleiskaavan vision luonnoksessa ehdotetaan viheralueiden määrän karsimista. Kaupunkirakenteen tiivistyminen "edellyttää" sen mukaan "virkistysalueitten osalta laadun painottamista määrän sijasta."

"Tämä tarkoittaa juuri lähiluonnon rakentamista. Helsinki on lyhytnäköisesti tuhomassa yhtä kaupungin keskeistä imago- ja viihtyvyystekijää, luontoa", sanoo Luonnonsuojeluliiton hallituksen jäsen Sirkku Manninen. "Vision kartoissa on rakentamista jopa kansainvälisesti arvokkaalla Vanhankaupunginlahdella."

Luonnonsuojeluliitto ihmettelee, että kaupunkisuunnittelulautakunnan visioon on valittu kaavoituksen perustaksi kovimman väestönkasvun vaihtoehto. Kaupungin tietokeskuksen perusvaihtoehdossa väestö kasvaa 735 000 asukkaaseen vuonna 2050 eli 125 000 vähemmän kuin visioon valitussa vaihtoehdossa..

Liitto pitää nyt esillä olevien Meri-Rastilan metsän, Vartiosaaren ja Kivinokan säilyttämistä ensisijaisesti virkistyskäytössä olennaisena.

”Kaikilla kolmella alueella on merkittäviä luontoarvoja ja ne ovat tärkeitä virkistysalueita", sanoo Sirkku Manninen.

”Helsinkiläisillä on oikeus lähiluontoon", sanoo Sirkku Manninen. "Kyse on yli kymmenesosasta suomalaisista, joten Helsingin rakentamisen valinnat ovat valtakunnallinen kysymys ja suomalaisten luontosuhteen säilymisen kannalta tärkeitä. Nyt ollaan menossa kipurajan yli kasvussa viheralueille."

"Luonnolla on aivan keskeinen vaikutus kaupunkien viihtyisyyteen sekä ihmisten fyysiseen ja henkiseen terveyteen", korostaa Helsingin luonnonsuojeluyhdistyksen puheenjohtaja Jarmo Nieminen.

Liitto pitää luonnon huomioimista uudessa yleiskaavassa keskeisenä ja pitää yleiskaavan visioon esitettyä 860 000 asukkaan väestötavoitetta perusteettomana. Visio on kaupunkisuunnittelulautakunnan käsittelyssä joulukuussa. Yksi yleiskaavan tärkeimmistä ratkaistavista asioista on rakentamisen ulkopuolelle jätettävän viheralueverkoston laajuus.

Lisätietoja:

Sirkku Manninen, SLL liittohallituksen jäsen, SLL:n Uudenmaan piirin puheenjohtaja 1.1.2014 alkaen, p. 040 563 15 46

Jarmo Nieminen, Helsingin luonnonsuojeluyhdistyksen puheenjohtaja, p. 045 656 75 42

Helsingin uusi yleiskaava (Helsingin kaupunkisuunnitteluvirasto 2013). Asukasluvun muutokset kartalla esim. sivulla 79:
http://www.hel.fi/static/public/hela/Kaupunkisuunnittelulautakunta/Suomi/Esitys/2013/Ksv_2013-10-22_Kslk_28_El/C831CBC6-561A-476A-A89E-FD35F9308D66/Liite.pdf

Luonto-Liiton Metsäryhmä tempaisee Meri-Rastilan metsän puolesta 23.11.2013

Pirunpeltoa. Kuva Olli Vento.

Meri-Rastilan länsirannan osayleiskaavaehdotus hyväksyttiin 5.11. kaupunkisuunnittelulautakunnassa äänin 5 - 4. Päätös ei ole lopullinen ja metsän kohtaloon on yhä mahdollista vaikuttaa.  

Luonto-Liiton Metsäryhmä järjestää lauantaina 23.11. klo 12.00 alkaen Meri-Rastilan metsässä tapahtuman, jossa kaavasuunnitelma-alue kyltitetään ja merkitään punakeltaisin nauhoin. Tapaaminen on metsän reunassa Märssykujan kohdalla. Lisätietoja voi kysyä Lauri Kajanderilta, lauri.kajander(at)luontoliitto.fi tai puh. 045 1179610.

Tervetuloa mukaan!

Meri-Rastilan osayleiskaavasuunnitelma kaupunginhallituksessa maanantaina 18.11.2013

Meri-Rastilan ulkoilupuistossa on mm. 2,5 km latu.

Meri-Rastilan osayleiskaavasuunnitelma on etenemässä pikavauhtia kaupunginhallitukseen. Lue Luonto-Liiton metsävastaavan Lauri Kajanderin blogi aiheesta:

http://metsablogi.wordpress.com/2013/11/14/pelastetaan-meri-rastilan-metsa-kaupunginhallitus/

Kaupunkilaisellakin on oikeus luonnosta tulevaan terveyteen

Suppilovahveroita Meri-Rastilassa. Kuva Olli Vento.

Miksi Helsingissä rakentaminen suunnataan juuri viheralueille kuten Meri-Rastilan rantametsään? Miksi päättäjät olettavat, että kaupunkilaiset voivat hyvin ilman metsiä ja viheralueita tai että ylipäätään tulevina vuosikymmeninä halutaan elää kaukana luonnosta?

Suomalaistutkijoiden (Hanski et al. 2012) mukaan luonnon monimuotoisuudella on yhteys ihmisen terveyteen. Mitä läheisempi kosketus ihmisellä on monimuotoiseen luontoon, sitä vähemmän löytyy allergiaa, astmaa ja muita tulehdusperäisiä sairauksia. Nämä sairaudet ovat länsimaissa lisääntyneet räjähdysmäisesti viime vuosikymmeninä. ja niiden kustannuksiin uppoaa hyvinvointivaltioiden varoja aina vain enemmän.

Biodiversiteettihypoteesin mukaan ihminen voi hyvin sellaisessa ympäristössä, jossa luontokin kukoistaa monimuotoisena. Luonnon ja ihmisen vastakkainasettelun aika on siis ohi. Samoin tulisi olla ohi kaupungin määrittely alueena, joka sisältää vain paljon rakennuksia ja ihmisiä.

Asukkaiden määrän lisääntyessä tulee viheralueita tietenkin lisätä, eikä vähentää kuten Helsingissä tehdään. Helsingin ei tarvitse toistaa niitä liian tiheän rakentamisen virheitä, joiden seurauksia maailmalla nyt jo yritetään epätoivoisesti korjata rakentamalla viherkattoja ja -seiniä. Monimuotoisen metsän terveyshyötyjä ei voi korvata lajiköyhällä puistolla.

Kaupunkimetsien ja muiden viheralueiden tiedetään helpottavan ongelmia, joita aiheutuu mm. rankkasateesta, helteestä, melusta sekä huonosta ilmanlaadusta. Viheralueet myös vähentävät stressiä ja kohottavat ulkoilijoiden fyysistä terveyttä. Viheralueet siis tuottavat terveyttä ja vähentävät menoja.

Olen alkanut epäillä, että päättäjät pitävät viheralueita vain rahaa syövinä tuottamattomina virkistysalueina, joilla viherpiipertäjät käyvät vähän harrastelemassa. Pari vuotta sitten Helsingin Sanomissa toimittaja otti kantaa :”Ei kaupungissa tarvitse olla metsää. Jos haluaa nähdä metsän, ainahan voi ajaa sinne.” Näin ajattelevalle on selvää, että kaupunkikuvaan sopimaton harrastusalue kannattaa korvata rahaa tuottavalla virkistyskäytöllä kuten kahvilalla.

Viheralueiden korvaamista asunnoilla perustellaan asukasmäärien kasvulla. Ihmisten pakkautuminen kaupunkeihin on nyt globaali ilmiö, mutta tulevaisuudessa muuttoliike voi alkaa suuntautua kohti luontoa mm. terveyshyötyjen vuoksi. Helsingissä on vielä tilaa täydennysrakentamiseen uhraamatta enää viheralueita tai pakottamatta nykyisiä asukkaita tuijottamaan jatkossa uuden talon seinää, kyse on vain tahdosta.

Mielestäni jokaisella, myös kaupunkilaisella, tulee olla oikeus terveyteen, jota saadaan monimuotoisesta luonnosta. Metsien ja viheralueiden saavutettavuus ei myöskään voi perustua asukkaiden varallisuuteen tai liikuntakykyyn. Pelkästään tiheä rakentaminen ei ole kestävää kehitystä, jos se tarkoittaa sitä, että luonnon saavuttaa vain rikas ja terve omakotitalon ja/tai auton omistaja.

Mielestäni päättäjien tulee nyt tehdä periaatepäätös, että yhtään ainutta viheraluetta ei enää saa tuhota, koska olemme Helsingissä jo riskirajalla. Rakentamisen ratkaisuissa tulee ottaa huomioon asukkaiden tasa-arvoiset oikeudet terveyteen ja virkistykseen.

Julia Jokinen
Filosofian maisteri, sairaanhoitaja
Meri-Rastila

Yleiskaava ja Helsingin lähimetsät

Syksyistä Meri-Rastilaa, kuva Olli Vento.

Luonto-Liiton metsävastaava Lauri Kajander on kirjoittanut Helsingin sosialidemokraatit ry:n Stadin Ruusu -lehteen 3/2013 jutun otsikolla Helsingin lähimetsien kohtalonhetket - yleiskaavassa päätetään paljosta. Teksti on luettavissa myös Luonto-Liiton metsäblogista.

Kuvakooste Vartiosaari-päivästä 18.8.2013

Helsingin Sanomissa oli 17.8.2013 uutinen Vartiosaaren kaavoitusvaihtoehdoista. Seuraavana päivänä vietettiin Vartiosaari-päivää ja saareen oli non-stop venekuljetus Laajasalosta Reposalmentien laiturilta. Kävimme tutustumassa, tässä on yhteenveto retkestä ja sen herättämistä ajatuksista:

Venelaituri Vartiosaaressa, kuva Olli Vento.

Mielipiteitä Vartiosaaren maankäyttövaihtoehdoista

Näkymä vanhalta Vartiopaikalta itäiseen saaristoon. Kuva Marko Leppänen.

Kaupunkisuunnitteluvirasto on tehnyt Vartiosaareen kolme maankäyttövaihtoehtoa, joista sai kertoa mielipiteensä 19.6.2013 mennessä. Linkkien takaa löytyy muutamia jätetyistä mielipiteistä:

Helsyn mielipide Vartiosaaren maankäyttövaihtoehdoista

Vuosaari-seuran lausunto Vartiosaaren maankäyttövaihtoehdoista

Mielipide Vartiosaaren maankäyttövaihtoehdoista

Lisäys 20.6. klo 15.20: Sain tiedon, että Kaupunkisuunnitteluvirasto on 5.6. pitämässään keskustelutilaisuudessa luvannut, että mielipiteitä voi lähettää vielä virallisen määräajan jälkeenkin, sillä maankäyttövaihtoehtoja käsitellään kaupunkisuunnittelulautakunnassa vasta syksyllä.

Helsingin luonnonsuojeluyhdistyksen puheenjohtaja Jarmo Nieminen: Helsingin metsien tulevaisuus ratkaistaan lähivuosina

Helsyn puheenjohtaja Jarmo Nieminen pohtii upouudessa yhdistyksen blogissa Helsingin metsäisten viheralueiden kohtaloa tulevassa yleiskaavassa. Tiivistämispaineessa uhattuna Nieminen pitää eritoten lähimetsiä. 

"Luonnon kannalta pahimman mallin vaihtoehdossa tulevan Helsingin metsämaa vähenee laaditun väestöennusteen toteuttamiseksi huimasti, jopa kymmeniä prosentteja", Nieminen kirjoittaa.

On päivänselvää, että yleiskaavan kasvutavoitteet ovat ristiriidassa luonnon monimuotoisuuden lisäämisen sekä metsäisten alueiden säilyttämisen kanssa.

Blogiteksti kokonaisuudessaan löytyy täältä: 
http://helsyblog.wordpress.com/

Lähiluonto kunniaan yleiskaavassa, Helsyn kevätkokouksen 11.4.2013 tiedote

”Luontoarvot voivat olla tulevaisuuden Helsingin menestystekijä, jos ne otetaan huomioon kaupungin nykyisessä toiminnassa. Onnistuneella yleiskaavoituksella turvataan näiden arvojen kehittyminen ja taataan siten osaltaan asukkaille terveellinen ja motivoiva ympäristö käydä töissä, elää ja harrastaa”, muistuttaa Helsingin luonnonsuojeluyhdistyksen puheenjohtaja Jarmo Nieminen.

Helsingin luonnonsuojeluyhdistys kaipaa lisää Helsingin luontoa ja viheralueita säilyttäviä ja suojelevia kaavamerkintöjä kaupungin tekeillä olevaan yleiskaavaan. Luontoalueet ovat kaiken ikäisille aivan keskeinen hyvinvoinnin lähde. Niillä leikitään, ulkoillaan, seurustellaan ja rentoudutaan.

Helsinkiläisillä on vielä hyvä pääsy lähiluontoon verrattuna moniin muihin Euroopan metropoleihin ja tätä arvokasta ominaisuutta tulisi vaalia. Koko kaupungin kattava viheralueverkosto näyttää kuitenkin jäävän kaavaprosessissa kasvavan asukasmäärän ja asuntotuotannon tarpeiden alle. Tulevaisuudessa luonnon terveysvaikutusten merkitys tulee entisestämään kasvamaan, mikä tulisi huomioida myös uudessa kaavassa.

Helsingin metsillä on terveys- ja virkistysvaikutusten lisäksi suuri merkitys kaupunkipölyn sieppaajina, melun vaimentajina sekä lumeen, tulviin, myrskyihin ja hulevesiin liittyvien ilmiöiden tasaajina. Kaupungin metsillä on hyvin toimivina hiilinieluina tärkeä merkitys myös ilmastonmuutoksen rajoittamisessa. Suomi ja Helsinki ovat sitoutuneet luonnon monimuotoisuuden säilyttämiseen ja tässä kaupungin lähiluonnolla on oma tärkeä roolinsa. Kaikkeen edelliseen on kaavoituksella ratkaiseva merkitys.

Yhdistyksen kevätkokouksen vieraana oli maisema-arkkitehti Raisa Kiljunen-Siirola Helsingin kaupunkisuunnitteluvirastosta. Hän esitteli yhdistykselle yleiskaavan valmistelun tilannetta etenkin viheralueiden osalta. Vuorovaikutus luonnonsuojelijoiden kanssa todettiin tärkeäksi.

Lisätiedot:

Jarmo Nieminen
Puheenjohtaja
jarmo.nieminen@santahamina.fi
045 6567 542

Johanna Kare-Haavisto
Järjestösihteeri
johanna.karehaavisto@sll.fi
050 301 1633

Kaupunkimetsät ja viheralueet kunniaan Helsingin yleiskaavassa, tilaisuus Suomen sosiaalifoorumissa 20.4.2013

Puheenjohtajana toimi Siboné Oroza

Suomen luonnonsuojeluliiton Uudenmaan piiri, Helsingin luonnonsuojeluyhdistys ja Kaupunkimetsäliike järjestivät Suomen sosiaalifoorumissa 20.4.2013 keskustelutilaisuuden otsikolla Kaupunkimetsät ja viheralueet kunniaan Helsingin yleiskaavassa.

Yhteenveto tilaisuudesta on luettavissa täällä.

Kaupunkimetsät ja viheralueet kunniaan Helsingin yleiskaavassa

Kaupunkimetsät ja viheralueet kunniaan Helsingin yleiskaavassa

Tule mukaan keskustelemaan kaupunkimetsien ja viheralueiden merkityksestä ihmisen ja luonnon hyvinvoinnille! Asia on ajankohtainen muun muassa Helsingin uuden yleiskaavan valmistelussa.

Lauantaina 20.4.2013 klo 12.00-13.30 Suomen sosiaalifoorumi, Arbis, Dagmarinkatu 3, Helsinki

Puheenjohtajana toimii Siboné Oroza Kaupunkimetsäliikkeestä

Professori Tari Haahtela: Terveyttä monimuotoisesta luonnosta 
Olli Vento: Helsingin yleiskaava ja kaupunkimetsät – miltä tilanne näyttää osallisen näkökulmasta?
Keskustelua

Järjestäjät: Suomen luonnonsuojeluliiton Uudenmaan piiri, Helsingin luonnonsuojeluyhdistys ja
Kaupunkimetsäliike

Vapaa pääsy, tervetuloa!

Mielipide yleiskaavasuunnittelun lähtökohdista

Kaupunkiluontoa Meri-Rastilassa, kesä 2012, kuva Olli Vento.

Mielipide yleiskaavasuunnittelun lähtökohdista

Taustaa

Valitettavasti kaavoituksessa Helsingin metsäluontoon suhtaudutaan usein valkoisina alueina kartalla ja sen nakertamista perustellaan kaupunkirakenteen tiivistämisellä. Jäljellä olevien luontoalueiden vähentämistä ei pitäisi kutsua tiivistämiseksi, sillä se on pikemminkin kaupunkirakenteen levittämistä.

Kunnianhimoinen kaavoittaja etsisi mahdollisuuksia tiivistää kaupunkirakennetta jo rakennetuilla alueilla. Esimerkiksi autoilu sitoo noin neljänneksen Helsingin kaupungin maa-alasta. Sisääntuloväylien muuttaminen kaupunkibulevardeiksi olisikin kannatettava tapa lisätä asuntojen määrää.  Rajallisella alueella kaupunkia on luontevaa kasvattaa myös ylöspäin.

Kannattaa muistaa, että ympäristöön liittyvät riskit ovat merkittävimpiä tulevaisuuden haasteita. Kaavoituksessa Helsingin metsäluontoa tulisikin pyrkiä suojelemaan kaavamerkinnöin. Helsingissä maa-alueiden suojeluaste on alhaisempi (alle 3 %) kuin naapurikunnissa Espoossa (lähes 10 %) ja Vantaalla (lähes 6 %).

Tutkimuksia luontoalueiden merkityksestä

Kaavoituksessa tulisi ottaa huomioon tutkimukset, jotka osoittavat mahdollisimman luonnontilaisten ulkoilualueiden terveysvaikutukset. Lähiluonnolla on erityistä merkitystä sosioekonomisten ryhmien terveyserojen tasaamisessa. Kaupunkiluontoon liittyviä tutkimuksia on tehty Suomessakin (mm. professori Liisa Tyrväinen), mutta tässä on linkki kansainväliseen tutkimukseen: http://www.thelancet.com/journals/lancet/article/PIIS0140-6736%2808%2961689-X/abstract

Monimuotoisella luonnolla on merkityksensä myös allergioiden torjunnassa kuten ylilääkäri Tari Haahtelan ja akatemiaprofessori Ilkka Hanskin tutkimus osoittaa: http://www.laakarilehti.fi/uutinen.html?opcode=show/news_id=12021/type=1

Tutkija, FT Leena Järven mukaan kaupungit tarvitsevat viheralueita paitsi luomaan viihtyisyyttä myös viilentämään ilmaa ja hillitsemään haitallisia ilmiöitä. Luontoalueiden merkitys korostuu ilmastonmuutoksen edetessä. Jos viheralueet vähenevät, nousee ilman lämpötila paikallisesti helpommin terveydelle vaarallisiin lukemiin.

Strategioita ja sopimuksia, jotka koskevat Helsingin kaupunkia

Yleiskaavaa tehdessä tulisi muistaa Helsingin kaupunginhallituksen 8.2.2010 hyväksymät tavoitteet luonnon monimuotoisuuden turvaamiseksi. Hyvillä tavoitteilla on merkitystä vain, jos kaupunki toimijana itse ottaa ne huomioon.

Valtioneuvosto on 20.12.2012 tehnyt periaatepäätökseen Suomen luonnon monimuotoisuuden suojelun ja kestävän käytön strategiasta vuosille 2012–2020. Uusi strategia toteuttaa kaksi vuotta sitten tehtyjä päätöksiä tehostaa biodiversiteettisopimuksen toimeenpanoa maailmanlaajuisesti. Strategia huomioi myös Euroopan unionin biodiversiteettistrategian tavoitteet. Taustalla on lisäksi laajoja kansallisia selvityksiä Suomen luonnon monimuotoisuuden tilasta ja siihen vaikuttavista uhkatekijöistä.

Strategian missiona on, että Suomi ryhtyy tehokkaisiin ja kiireellisiin toimiin luonnon monimuotoisuuden köyhtymisen pysäyttämiseksi vuoteen 2020 mennessä ja varmistaa, että vuoteen 2050 mennessä Suomen luonnon tila on vakaa ja edistää tulevaisuudessakin kansalaisten hyvinvointia. Tämä edellyttää mm., että luonnon monimuotoisuuteen liittyvät asiat ja arvot omaksutaan keskeiseksi osaksi päätöksentekoa.

Biodiversiteettisopimus edellyttää, että sellaisten hankkeiden ja suunnitelmien, joilla todennäköisesti on huomattava haitallinen vaikutus luonnon monimuotoisuuteen, luontovaikutukset arvioidaan. Jos arvioinneista ja selvityksistä huolimatta syntyvistä vaikutuksista ei voida olla varmoja, on noudatettava varovaisuusperiaatetta (engl. precautionary principle). Varovaisuusperiaatteella tarkoitetaan, että vakavan ja palautumattoman haitan ennaltaehkäisemiseksi on ryhdyttävä toimiin, vaikkei sen syntymisestä olisi täyttä varmuutta. Luonnon monimuotoisuuden väheneminen on tällainen haitta.

Yleiskaavoituksessa tulisi huomioida, että valtakunnalliset ja kansainväliset sopimukset koskevat myös Helsingin kaupunkia.

Lopuksi

Kaavoituksen tehtävänä on suunnata tulevaan. Koska tulevaisuuden vaikeimmat haasteet liittyvät luonnon monimuotoisuuden vähenemiseen ja ilmastonmuutokseen, tulisi luontoalueiden turvaamisen olla keskeinen periaate yleiskaavaprosessissa.

Terveisin

Hanna-Leena Ylinen

Meri-Rastilan laaja muinaisranta pitää säilyttää

Muinaisrantakivikkoa, kesä 2012, kuva: Olli Vento.

  
Alla on Helsingin Sanomissa 16.1.2013 julkaistu Olli Vennon mielipidekirjoitus Meri-Rastilan muinaisrannasta:

Eeva Berglund toi mielipidekirjoituksessaan hyvin esille tarpeen ottaa Helsingin asukkaat enemmän mukaan kaupungin kehittämiseen (HS Mielipide 10.1.2013).

On aika uudistaa toimintamalleja. Asukkailla on paljon käytännön tietoa kotiseutunsa vahvuuksista ja heikkouksista.

Suunnittelun suurten linjojen ja kaupunkilaisten osaamisen on kohdattava paremmin. Eri kaupunginosien asukkaat tuntevat usein hyvin, mikä heidän kotikulmillaan on arvokasta.

Meri-Rastilan ulkoilupuistossa polveilee laaja muinaisranta noin 400 metrin pituisella alueella. Kivien muodostelmat ja monimuotoinen metsäluonto kohtaavat. Alue on sekä asukkaiden henkireikä että kivirakennelmineen muisto kaukaisilta ajoilta.

Osa muinaisrannasta uhkaa jäädä rakentamisen jalkoihin. Uudisrakennukset olisi kuitenkin mahdollista sijoittaa niin, että ulkoilupuisto säilyisi. Laajan muinaisrannan voi tuhota vain kerran. Niin ei saa käydä. Kaupunginosia on hyvä kehittää vahvuuksiensa varaan.

Olli Vento, Helsinki

Joulutunnelmaa Keskuspuistossa

Helsingin Keskuspuistossa, aivan Laakson sairaalan pohjoispuolella, Urheilukadusta pohjoiseen lähtevän polun varrella olevilla kallioilla rauhoituttiin viettämään joulua jo 8. peräkkäisen kerran. Itse olen jäänyt tuosta oman jouluni tärkeimmästä yksittäisestä perinteestä vain kahdesti, 2007 ja 2009 ollessani Norjassa. Nyt tulin Keskuspuistoon varta vasten Porvoosta, kuten viime vuonnakin. Oli mieltä lämmittävää nähdä Keskuspuistossa taas niin monia kymmeniä kasvoja, joista moni vuosien aikana on tullut tutuiksi ja kovin rakkaiksi.

Nyt kerrottiin, että uusin versio Lääkärinkadun suunnitelmasta on siirtänyt luksusvilla-asuinalueen parisensataa metriä itään aikaisemmin aiotusta paikasta. Nyt talot eivät enää veisi metsää mennessään ja räjäyttäisi yleviä kallioita, vaan nyt menisivät Laakson yötyöläisten ja keikkalaisten ja potilaiden omaisten parkkipaikat. Ei tule onnistumaan. Laakson sairaala tulee stoppaamaan tuon hankkeen. Eikä niitä parkkipaikkoja oikein maankaan alle saa kun siellä on Pelastuslaitoksen tiloja ja väestönsuoja.

Paikalle saapuneille kertoi Rakennusviraston Tiina Saukkonen, että asukkaiden mielipide on Keskuspuiston suunnittelussa erittäin tärkeä ja että sitä halutaan kuunnella. Hienoa! Sitten voitaisiinkin aloittaa julistamalla Laakson alue pysyväisesti virkistysalueeksi, joka osana Keskuspuistoa ansaitsee kansallisen kaupunkipuiston statuksen.

Soihtu kutsuu Keskuspuistoon. Tästä se alkaa.

Järjestäjiä hetken ennen h-hetkeä. Kohta tulevat glögi, mehu, piparit ja pastori.

Näkymä tapahtumapaikalta Urheilukadun suuntaan.

Kauneimmat joululaulut täyttivät 40 vuotta. Täällä niitä laulettiin 8.kerran.

Keskuspuistoon sytytetään tulet joulutapahtuman ajaksi. Keskuspuiston ystävien sieluissa palaa ikuinen tuli, joka ei sammu.

Ei enää palaakaan Keskuspuistosta!

Maunulan Kuusikkopolun metsä vaakalaudalla

Helsingin kaupunki (KSV) suunnittelee Maunulan Kuusikkopolun 

ikivanhan kuusikon ja upean kallion tuhoamista. 

Pieneen metsikköön Maunulassa suunnitellaan
massiivista rakentamista.

Kuusikkopolun kuusikko on suoraa jatkoa Keskuspuistolle, 

jonka suunnittelua ja maankäyttöä ohjaavana 

pääperiaatteena on, että Keskuspuistoa ei saa pienentää. 

Kallio nyt ilman taloa.

Tällainen kallio olisi talon kanssa.

Havainnekuva alueesta nykyisellään.

Tällaiseksi se muuttuisi talojen kera. 

Metsän joulutapahtuma 100-vuotiaassa Keskuspuistossa ti 18.12.

Perinteinen Metsän joulutapahtuma järjestetään tänä vuonna ti 18.12. 2012 kello 18-19 Helsingin Keskuspuistossa Lääkärinkadun varrella Mannerheimintie 71:n takana.

Järjestäjinä Helsingin Keskuspuiston puolesta ry., Meilahden seurakunta ja vapaa kansalaisliike Ei enää palaakaan Keskuspuistosta.

Tilaisuuden avaa järjestöneuvos Mauri Helovirta. Meilahden kirkkoherra Hannu Ronimus juontaa ja pitää puheen.Toimittaja Jussi Vapaasalo kertoo uutta tietoa puistoon suunnitellun kerrostalohankkeen nykytilanteesta. Rakennusviraston metsänhoitaja Tiina Saukkonen kertoo Keskuspuiston metsän kehittämisestä.

Myös joulupukki piipahtaa. Vapaa pääsy.

Lisätietoja Jussi Vapaasalo,040 966 5101 jussi.vapaasalo@kolumbus.fi


TAUSTATIETOJA

Paras paikka saada tietoja ns. Lääkärinkadun puiston rakennushankkeesta on alueen Grand Young Manin Michael Perukankaan ylläpitämä webbisivusto http://keskuspuisto.blogspot.com. seuran Michaeliin on hyvin vaikea saada puhelinyhteyttä päivisin, mutta hänen sähköpostiosoitteensa on furttis@hotmail.com

Erityisen asiaan liittyviä paljon tietoja blogin osassa Lokakuu 2008 (http://keskuspuisto.blogspot.com), mm. Helsinki-Seuran ja Helsingin kaupunkisuunnitteluseuran (nyk. Metropoliseuran) kannanotot puiston puolesta ja (minun tulkintani mukaan) viittauksineen mahdolliseen suunnittelutaktiseen viivyttelyyn, jota ehkä on harrastettu ja harrastetaan muissakin hankkeissa : Siis on blogin osassa lokakuulta: 2008 .
 
Kaupunkisuunnitteluvirastolta on hankkeen keskeneräisyyden vuoksi myös hyvin vaikea saada selkeää kuvaa Lääkärinkadun alueen rakennushankkeen nykytilanteesta. Vuorovaikutussuunnittelija Juha-Pekka Turunen (09 310 37 403) sanoi marraskuussa, että ensin on ratkaistava joitakin maanalaisia tiloja koskevia asioita ja vasta sen jälkeen voidaan päättää maanpäällisistä rakennuskysymyksistä. Myöhemmin hän kuitenkin arveli, että asukkaille voidaan ehkä maaliskuussa esittää jokin suunnitelmaluonnos.
 
Näin on kuitenkin ollut koko ajan vuoden 2005 jälkeen: ratkaisu on aina lykkääntynyt. Rakentamisen painopisteen on kuitenkin jo jonkin aikaan kerrottu siirtyneen kohti Lääkärinkadun itäpäätä.

Metsän joulutapahtumassa on joulunviettoon valmistautumisen lisäksi siis kyse kaupunkisuunnitteluviraston aikomuksesta rakentaa korkeatasoisia kovan rahan kerrostaloja, ns. kaupunkivilloja - Lääkärinkadun ja Mannerheimintie 71 - 79:n rajaamalle alueelle. Suunnitelmaa on kansalaisten kiivaan vastustuksen vuoksi supistettu, mutta se on edelleen voimassa ja sisältynee vuoden 2012 kaavoituskatsaukseen.

Tänä vuonna Metsän joulutapahtuma on erityisen merkittävä, sillä on kulunut 100 vuotta siitä kun Helsingin Keskuspuiston luoja, kaupunginarkkitehti Bertel Jung lausui seuraavat sanat vuonna 1911 valmistuneen osayleiskaavansa merkityksestä ja noudattamisesta: "Lopuksi haluaisin tuoda esille sen seikan tärkeyden, että niitä alueita, jotka luovutetaan virkistyskäyttöön, ei tulevaisuudessa millään tavalla käytettäisi sellaisiin tarkoituksiin, jotka ovat niille vieraita, kuten esim. huvila- tai sairaala-alueiksi".

Poliitikot ja virkamiehet ovat puheissa, kirjoituksissa ja lausunnoissa jatkuvasti tähdentäneet Keskuspuiston merkitystä ja "pyhyyttä", mutta silti puistoa on jatkuvasti nakerrettu. Taistelu puiston suojelemiseksi onkin jatkunut 33 vuotta.

Lääkärinkadun puiston suojelun alullepanija ja Grand Old Man agronomi Vilho Ikkala huomasi vuonna 1968, että metsään on ilmestynyt rakentamiseen viittaavia mittakeppejä. Hän kiiruhti kaupunkisuunnitteluvirastoon ottamaan selvää, mistä oli kyse. Ikkala sai kahdelta masentuneen oloiselta naisarkkitehdiltä kuulla, että että asia oli otettu pois alueen omalta aluearkkitehdiltä ja että alueelta oli varattu tontit Sairaanhoito-opistolle ja Syöpäsäätiön sairaalalle.

Lehdistö puuttui peliin

Ikkala ja muut hankkeen vastustajat ottivat yhteyttä Helsingin Sanomien asuntopoliittiseen toimittajaan Kyösti Reunaseen, ja jo seuraavana päivänä HS julkaisi näyttävästi kuvin ja kaavapiirroksen pääuutissivullaan uutisen ”Keskuspuiston lohkominen alkaa kiertotietä” kertoen: ”Hankkeet aloittavat samalla taas Keskuspuiston laajamittaisen kaventamisen 100-200 metrin levyiseksi käytäväksi”Helsingin ”keuhkoiksi” sanottu Keskuspuisto puristuu yleiskaavatason suunnitelmien mukaan mitättömäksi puistokäytäväksi.” Myös muut lehdet tuomitsivat suunnitelman..

Myöhempien tapahtumien valossa näyttää kuitenkin siltä, ettei tonttien varaaminen sairaanhoito-opistolle ja sairaalalle ollukaan varausten todellinen tarkoitus, sillä kummastakin hankkeesta luovuttiin tarpeettomina. Varaukset pidettiin kuitenkin vuosikausia voimassa sillä seurauksella, ettei alue päässyt mukaan Keskuspuiston osayleiskaavaan ja sen antamaan suojaan rakenamislta. (Voi kysyä, käytetäänköhän tällaista menettelyä tietoisesti ja taktisesti muissakin kysymyksissä.)
 
Kaupunginvaltuutetuillekin kerrottiin, että alueelle voi rakentaa, koska ei se kuulu suojeltavaan Keskuspuistoon. Lääkärinkadun aluetta on kuitenkin tähän asti aina pidetty -- ja pidetään yleisesti edelleen -- Keskuspuiston osana.
 
Lääkärinkadun alueen suojelemiseksi alueelle hyväksyttiin tosin puistoasemakaava, mikä ei kuitenkaan näytä hillinneen rakentamisaikeita. Erään luonnonsuojeluasiantuntijan mukaan kyse onkin poliittisesta arvovallasta eikä niinkään järkevästä rakennuspolitiikasta.

Suurimpia rakentamisen esteitä ovat asukkaiden valveutuneisuuden ohella olleet yllättäen alueella kasvavaa erittäin harvinainen lehtonata-kasvi sekä arvokkaat puut.

Lääkärinkadun alue sijaitsee tärkeällä paikalla: se on Keskuspuiston portti, josta pääsee ratikka- ja bussipysäkiltä helpoimmin puiston laajaan metsäluontoon ja suosittujen ulkoiluväylien varrelle suuresta osasta kantakaupunkia kuten esimerkiksi Katajanokalta. Eräs puolen kilometrin päässä Metsätapahtuma-paikalta asuva nainen kertoi jo pari vuotta sitten aloittavansa nykyisin joulunvieton juuri tästä Metsän joulutapahtumasta.
 
Vanhusten liikuntamahdollisuuksista huolestunut Meilahden kirkkovaltuusto asettui muutama vuosi sitten vastustamaan puistoon rakentamista. Koululaisia ulkoilee puistossa jatkuvasti.

Bertel Jungin esikuvana Helsingin Keskuspuistolle oli New Yorkin Keskuspuisto, Central Park, jossa tällainen rakennushanke ei varmasti tulisi kuuloonkan. Erikoista on että idean toivat tänne -- samoin Yhdysvalloista -- ylimetsänhoitaja Eero Hyvärinen ja rouva Anna-Leena Hyvärinen osallistuttuaan joulurauhan julistamiseen jättimännikössä mantereen toisella laidalla Kaliforniassa.
 
Lääkärinkadun puiston suojelemiseksi perustettu vapaa kansalaisjärjestö Ei enää palaakaan Keskuspuistosta järjesti ensimmäinen suojelutilaisuuteensa syksyllä 2005 kohta sen jälkeen kun kaupunkisuunnitteluvirasto oli alustavasti esitellyt rakennushankkeen. Asukkaat tyrmäsivät rakentamisen, mutta siitä huolimatta kaupunkisuunnittelulautakunta antoi kokoomuksen ja sosiaalidemokraattien enemmistöäänin arkkitehdeille luvan jatkaa suunnitelman eteenpäinviemistä.

Ensimmäinen Metsän joulutapahtuma, nimeltä Metsän joulurauhan julistaminen järjestettiin myös vuonna 2005, ja sen jälkeen niitä on järjestetty vuosittain. Syksyisin on järjestetty myös puiston suojelupäiviä tilanteen mukaan.

Lisää tietoa tilanteesta ja Keskuspuistosta on siis Michael Perukankaan perustamalla ja päivittämällä sivustolla: www.keskuspuisto.blogspot.com

Jussi Vapaasalo puh. 040 966 5101 jussi.vapaasalo@kolumbus.fi