Mielipiteitä Vartiosaaren maankäyttövaihtoehdoista

Näkymä vanhalta Vartiopaikalta itäiseen saaristoon. Kuva Marko Leppänen.

Kaupunkisuunnitteluvirasto on tehnyt Vartiosaareen kolme maankäyttövaihtoehtoa, joista sai kertoa mielipiteensä 19.6.2013 mennessä. Linkkien takaa löytyy muutamia jätetyistä mielipiteistä:

Helsyn mielipide Vartiosaaren maankäyttövaihtoehdoista

Vuosaari-seuran lausunto Vartiosaaren maankäyttövaihtoehdoista

Mielipide Vartiosaaren maankäyttövaihtoehdoista

Lisäys 20.6. klo 15.20: Sain tiedon, että Kaupunkisuunnitteluvirasto on 5.6. pitämässään keskustelutilaisuudessa luvannut, että mielipiteitä voi lähettää vielä virallisen määräajan jälkeenkin, sillä maankäyttövaihtoehtoja käsitellään kaupunkisuunnittelulautakunnassa vasta syksyllä.

Suomen Luonto -lehdessä 8/2009 juttu Kaupunkimetsistä

Tänään ilmestyneessä Suomen Luonto -lehdessä (numero 8/2009, sivut 44-49) on laaja reportaasi kaupunkimetsistä otsikolla "Kaavoitus pirstoo kaupunkimetsiä. Metsäkiistoja eri puolilla Suomea". Lainaus Riitta Saarisen kirjoittaman jutun alusta:

Kaupunkirakenteiden tiivistäminen on uhka asukkaiden lähivirkistysmetsille. Helsingin Laajasalo on tästä akuutti esimerkki, mutta kiistoja asukkaille tärkeistä lähimetsistä käydään monissa muissakin kaupungeissa.

Erinomaisessa jutussa haastatellaan Helsingin yliopiston kasvimuseon intendentti Arto Kurttoa, lintuharrastaja Seppo Hjerppeä, Suomen YK-liiton pääsihteerinä uransa tehnyttä ja nykyistä Pro Kruunuvuori -liikkeen aktiivia Hilkka Pietilää, Kaupunkimetsäliikkeen perustajiin kuuluvaa Siboné Orozaa, professori Liisa Tyrväistä Metsäntutkimuslaitokselta ja arkkitehti Aija Staffansia Teknillisestä korkeakoulusta.

Juttuun liittyy myös osio, jossa esitellään Helsingin ulkopuolisia kaupunkimetsäliikkeitä, joita ovat muun muassa Rovaniemen Pro Ounasvaara ja Kotkan Pro Äijänniemi. Muita mainittuja kaupunkeja ovat Tampere (Hervantajärvi), Kuopio (Puijon taigametsä, Pihlajaharjun kaavoitus), Oulu (Sanginjoki), Hämeenlinna (Siirin alueen lehto), Jyväskylä (Tanhukaaren alue), Vantaa (jossa asiat on hoidettu hyvin), Espoo (Friisinkallio, Perusmäki, Näkinmetsä ja Hista).

Myllypuron metsä kaatuu

Hakkuut ovat alkaneet tänään Myllypuron metsässä.

Ks. ennakoiva uutinen aiheesta: "Myllypuron metsän kaataminen käyntiin".

Tässä viimeiset väännöt Myllypuron metsästä Hesarin mielipidesivulla: Siboné Orozan kirjoitus 4.9. ja Terhi Mäen vastaus 7.9.

"Roihuvuoren metsän kaavoitus torjutaan" (Helsingin Uutiset 28.-29.3.09) / Agenda 21:n vaatimuskirjelmä

Helsingin kaupungille osoitettu vaatimuskirjelmä Roihuvuoren metsien puolesta on valmisteltu Roihuvuoren agenda 21:n aloitteesta, ja siihen yhtyy muun muassa Roihuvuoren vasemmistoliitto. Uutta asuntorakentamista ei vastusteta, mutta suunniteltu paikka on väärä: yhdistys näkee tärkeänä, että asunto- ja teollisuusalueiden välillä oleva metsävyöhyke säilytetään.

* * *

Helsingin kaupungin kaupunkisuunnitteluvirastolle, kaupunkisuunnittelulautakunnalle, kaupunginhallitukselle ja valtuustolle

VAATIMUS KESKEYTTÄÄ ROIHUVUOREN LÄNTISEN SELÄNNEMETSÄN POHJOISRINTEEN PUISTOALUEEN ASEMAKAAVAMUUTOKSEN VALMISTELU
Hankenro 1090, Kslk 2007-578, Oas 869-00/09

VAATIMUS

Me allekirjoittaneet roihuvuorelaiset yhdistykset, seurat, kerhot ja yhtiöt vaadimme Roihuvuoren läntisen selännemetsän pohjoisrinteen puistoalueen asemakaavamuutoksen valmistelun keskeyttämistä ja puistoalueen säilyttämistä metsäisenä puistona. Alue kuuluu Roihuvuoren 1950-luvun kaavoitushistorialliseen ja ympäristöarvoiltaan merkittävään läntiseen selännemetsään, joka muodostaa siihen rajautuvien, taidokkaasti maastoon sijoitettujen rakennusten kanssa yhteisvaikutukseltaan merkittävän, arvokkaan ja kauniin kokonaisuuden sekä suojaa siihen rajautuvaa rakennusaluetta melulta ja hiukkaspäästöiltä sekä Herttoniemen yritysalueen reunavyöhykkeen visuaalisilta saasteelta.

PERUSTELUT

Roihuvuori ja täydennysrakentaminen

Päättäjät ja kaavoittajat vetoavat useasti lähiöiden täydentämisrakentamiskaavailuja esitellessään mm. asuntopulaan, kuten Roihuvuoren 4.3.2009 keskustelutilaisuudessakin tehtiin. Kuitenkin Roihuvuoressa rakentaminen alkoi 1955-60-luvuilla lähiöprojektina ja jatkui Strömsin alueen rakentamisena 1963-66, Strömsin kartanon ja Tulisuontien projektina 1980-90-luvuilla sekä Porolahden puhdistusalueen rakentamisena 1990-luvulla, kirkon viereisten asuinkerrostalojen rakentamisena vuonna 2001 ja ostoskeskuksen uudisrakentamisena vuonna 2006-2009. Ostoskeskuksen itäpuolinen, asuinkortteliksi kaavoitettu alue odottaa vielä rakentajaansa.

Roihuvuori on ollut täydennysrakentamiskohteena lähes tauotta yli 35 vuotta. Kapinaan on noustu harvoin. Poikkeuksena on ollut läntinen selännemetsä, joka erottaa asuntoalueen Herttoniemen yritysalueesta. Vaikka kaavoittaja perääntyi osittain selännemetsän rakennushankkeista, ollaan yleiskaavassa 2002 ja sen pohjalta käynnistyneessä asemakaavan muutostyössä edelleen rakentamassa selännemetsän pohjoisosaa. Tämä tarkoittaa, että arvokasta 1950-luvun kaavallista, maisemallista ja ekologista kokonaisuutta ollaan vakavasti rampauttamassa. Kysymys on mielestämme piittaamattomasta rakennus- ja maankäyttölain sekä Eurooppalaisen maisemayleissopimuksen tulkinnasta (YM 201: 5 luku 39§, kohta 9, 7 luku 54§ sekä Eurooppalainen maisemayleissopimus: johdanto, artikla 1 d, artikla 6 b).

Kaavoitusviraston omat selvitykset Roihuvuoren läntisen selännemetsän arvoista

Kaupunkisuunnitteluvirasto on julkaissut 1.3 1990 (yleiskaavallisia selvityksiä Y 1990:7) Roihuvuoren " inventointi ja yleiskaavan alueelliset ohjeet ja suositukset", jossa sivulla 26 kuvaillaan läntistä selännemetsää jyrkkäpiirteiseksi ja voimakkaaksi rajavyöhykkeeksi Roihuvuoren asutuksen Herttoniemen teollisuusalueen välissä ja jossa rinteiden kaltevuus yltää monin paikoin 20-30%. Edelleen selänteen maisemallista merkitystä pidetään huomattavana ja sillä katsotaan olevan arvoa ulkoilu- ja retkeilykohteena (LIITE 1: KUVA 24: VIRKISTYSALUEET JA MAISEMAN PERUSPIIRTEET). Liite 1:stä näkyy se, että myös selännemetsän pohjoisosassa korkeusvaihtelut ovat huomattavat.

Myös yleiskaava 2002:n selostusluonnoksessa (s. 92-101, selostusosa 2: kartat sivuilla 98 ja 101), poiketen varsinaisesta yleiskaavasta 2002, haluttiin vaalia Roihuvuoren 1950-luvun kaavoitushistoriaan kuuluvia maisemallisia ja luontopainotteisia arvoja, joihin kuuluvat erottamattomana osana aluetta kiertävät viheralueet kallioisine puistometsineen ja rantapuistoineen. Roihuvuoren läntinen selännemetsä katsottiin kokonaisuudessaan luonto-, kulttuuri- ja virkistysarvoiltaan merkittäväksi viheralueeksi osana kaavoitushistoriallisesti ja ympäristöarvoiltaan kiinnostavaa aluekokonaisuutta.

Yleiskaava 2002 laatimisen jälkeen kaupunkisuunnitteluvirasto ja rakennusvalvontavirasto (kaupunkisuunnitteluviraston julkaisuja 2004:6) laaditutti vuonna 2004 ilmestyneen Roihuvuorta koskevan oppaan "alueen arvot ja ominaispiirteet rakennustapaohjeet". Oppaassa läntinen selännemetsä nähdään asuntoalueen maisemallisena tukirankana tai selkärankana, joka erottaa tehokkaasti asuntoalueet Herttoniemen yritysalueesta (LIITE 2).

Selännemetsän pohjoisosaan rajautuva nk. Lumikintien osa-alue (korttelit 43215 ja 43214) on kuvailtu oppaassa sekä kaupunkikuvansa, että maisemansa kannalta hyvin säilyneeksi 1950-luvun ympäristökokonaisuudeksi, joka liittyy saumattomasti ympäröivään puistometsään. Metsälähiöaatteiden mukaisesti Esko Korhosen kaavaluonnosten pohjalta laadituissa asemakaavoissa vuosilta 1953, 1955 ja 1956 on rakennuskortteleiden länsi- ja pohjoispuolelle osoitettu puistoalue erottamaan rakennusalue Herttoniemen teollisuusalueesta. Niinpä myös Lumikintien osa-alueella on rakennusten lisäksi, myös niihin rajautuvat tai ympäröivät puistometsät nähtävä osana 1950-luvun kaavoitus- ja rakennusarkkitehtuuria.

Perusteet Roihuvuoren pohjoisrinteen asemakaavamuutossuunnittelun keskeyttämiseen

Kaavamuutoksen osallistumis- ja arviointisuunnitelman esittelytilanteessa 4.3.09 kaupunkisuunnitteluviraston edustajat esittivät alustavasti (?) asemakaavan muutoksen vaikutuksia elinoloihin, luontoon, ympäristön asukkaiden virkistysmahdollisuuksiin ja asumisolosuhteisiin, liikenteeseen, teknisen huollon järjestämiseen, yhdyskuntatalouteen, maisemaan ja kaupunkikuvaan.

Kävi selväksi, että linnustoltaan rikas, kasvillisuusvyöhykkeiltään monimuotoinen ja kallioperältään mielenkiintoinen metsäinen alue kaavamuutoksen toteutuessa tuhoutuisi kokonaisuudessaan. Nykyaikainen, taloudellisesti tehokas rakennustapa vaatisi alueen kaiken puuston poistoa, jyrkän kallioisen ja epätasaisen rakennusmaan räjäyttämistä, louhimista ja tasaamista. Mikään alueen jyrkänteistä ei säästyisi dynamiitilta, vaikka muuta väitettäisiin. Alueen nykyinen ulkoiluraitti muuttuisi syöttökaduksi. Rakentamisen jälkeen niin uudella alueella kuin myös naapuristossa melutaso nousisi ja ylittäisi hyväksyttävät tasot. Tähän voitaisiin lisätä vielä muut liikenteen ja yritysalueen päästöt. Kaavoitusalue avautuisi ilmansuuntiin nähden epäedullisesti, mikä vielä korostuisi näkyminä naapurissa sijaitsevan pienyritysalueen törkyisille takapihoille.

Asemakaavamuutoksessa huonoimpaan asemaan joutuisivat Lumikintien varrella oleva kortteleiden 43214 ja 43215 rakennukset, jotka avautuvat selännemetsän pohjoisosaan kuin myös Punahilkantien varrella oleva korttelin 43219 rakennukset, jotka kaikki olisivat selännemetsän pohjoisalueen hävityksen jälkeen alttiina melulle ja kaikelle sille tuholle, mitä suhteellisen pieni mutta vaikutuksiltaan kohtuuton rakennushanke aiheuttaisi niin kaupunki- kuin maisemakuvallisesti. Tämäntyyppinen täydennysrakentaminen ei olisi kestävän kehityksen mukaista.

Osallistumis- ja arviointisuunnitelman esittelytilaisuudessa 4.3.09 ilmeni, ettei Herttoniemen yritysalueen kuten ei myöskään Roihupellon teollisuusalueen maankäytön kehityksestä pystytty antamaan mitään selkeitä linjoja. Tämä tehdään nähtävästi käynnistymässä olevalla uudella yleiskaavakierroksella. Uuteen yleiskaavatyöhön tulisi liittää myös kokonaisuudessaan Roihuvuoren läntisen metsäselänne ja huomioida sen merkitys sirpaleisesti rakentunutta teollisuuslaaksoa selkeästi rajaavana maisemallisena ja kaupunkiekologisena maamerkkinä.

Allekirjoittaneet toivovat, että kaupunkisuunnitteluvirasto, kaupunkisuunnittelulautakunta, kaupunginhallitus ja valtuusto suhtautuvat myönteisesti vaateeseemme keskeyttää Roihuvuoren pohjoisrinteen asemakaavamuutostyö ja ymmärtävät, että Roihuvuoren kaupunki- ja maisemakuvallisesti tärkeä maamerkki, läntinen selännemetsä, täytyy jättää kokonaisuudessaan virkistysalueeksi, jossa esimerkiksi lapset voivat liikkua autottomalla vyöhykkeellä turvallisesti leikkeihinsä, leikkipuistoon ja kouluun sekä, jossa myös varttuneemmat asukkaat voivat ulkoilla nauttien kalliometsänsä jylhästä ja monimuotoisesta luonnosta.

Helsingissä, maaliskuun 23. päivänä 2009

Roihuvuoren Agenda 21, Strömsin Autotalli, Asunto-osakeyhtiö Hakarinne, Roihuvuoren vasemmistoliitto, Roihu ja Ruihuvuoren Martat.

"Mystavuoren ainutlaatuinen luontokokonaisuus yhä uhattuna" (HS 22.12.2008)

Näin kirjoittaa eilisessä Hesarissa (22.10.2008) Tapio Solonen. Hän toteaa myös, että Pohjois-Vuosaaren asemakaavaluonnoksen uusin versio "osoittaa kaavoittajan täydellistä piittaamattomuutta lähiseudun asukkaiden ja muidenkin alueen arvon ymmärtävien mielipiteistä". Niinhän se on.

Kaupunkimetsäliikkeen lausunto Eduskunnan ympäristövaliokunnalle

Lausunto maankäyttö- ja rakennuslain muutosesityksestä
Eduskunnan ympäristövaliokunnalle
Kaupunkimetsäliike Helsinki, 17.9.2008

Kaupunkimetsäliike paheksuu suunnitelmia muuttaa maankäyttö- ja rakennuslakia, jonka tarkoituksena on nopeuttaa kaavoitusprosessia. Kaupunkimetsäliike on huolestunut siitä, että lakimuutosesitys kaventaa kansalaisten vaikutusmahdollisuuksia. Uusi lakiesitys, jossa poistetaan mahdollisuus valittaa toistuvasti samaa aluetta koskevasta maankäyttösuunnitelmasta (188 § Muutoksenhaku kaavan ja rakennusjärjestyksen hyväksymispäätöksestä ja 190 § Muutoksenhaku muun viranomaisen päätöksestä), ei huomioi sitä, että tosiasiallisesti tarkemmat kaavat (kuten asema- ja osayleiskaavat) eivät aina perustu laajempiin samaa aluetta koskeviin maankäyttösuunnitelmiin (kuten yleis- ja maakuntakaavoihin). Tosiasiallisesti tarkemmat kaavat saattavat olla ristiriidassa laajempien kaavojen kanssa, vaikka näin ei pitäisi olla. Kaupunkimetsäliike myös epäilee, että uuden lakiesityksen sisältämä valituslupakäytäntö ei ainakaan nopeuta kaavoitusprosesseja. Lakimuutos voi johtaa asian kaksinkertaiseen selvittämiseen: ensin KHO:lta menee aikaa päättää, antaako se valitusluvan ja sitten itse asian ratkaisemiseen.

Kaupunkimetsäliike paheksuu sitä, että asemakaavojen ja osayleiskaavojen mitoitukset, rajaukset ja maankäyttötarkoitukset poikkeavat useasti yleiskaavojen ja maakuntakaavojen merkinnöistä. Tämä rapauttaa kansalaisten luottamuksen kaavoitusprosessin läpinäkyvyyteen, periaate, jota piti nimenomaisesti vahvistaa maankäyttö- ja rakennuslaissa. Jos mahdollisuus valittaa toistuvasti saman alueen maankäyttösuunnitelmasta poistetaan, tämä ei saa tarkoittaa sitä, että tämä mahdollistaa sellaisten maankäyttötarkoituksien ujuttamista mukaan aluetta koskeviin maakunta- ja yleiskaavatasoa tarkempiin kaavoihin, joita laajemmissa kaavoissa ei ole ollut. Esimerkiksi Uudenmaan maakuntakaavassa virkistysalueiksi merkityt alueet on paikoitellen osoitettu muihin tarkoituksiin. Näin on tapahtunut ainakin Espoon Suomenojalla, jossa arvokas lintualue alistetaan suunnittelukilpailulle vastoin maakuntakaavaa.

Kaupunkimetsäliike paheksuu myös sitä, että maankäyttö- ja rakennuslain mahdollistama vaikuttaminen maankäyttösuunnitelmiin tulkitaan vaikeuttamiseksi. Tämän vaikuttamisen vaikeuttamiseksi maankäyttö- ja rakennuslain muutosesitys voidaan tulkita, koska lakimuutosesityksen ilmeisenä tavoitteena on vähentää kaavavalitusten määrää. Kaupunkimetsäliike toivookin, että kansalaisten tosiasiallisia vaikutusmahdollisuuksia kaavoihin jo niiden suunnitteluvaiheessa lisättäisiin, sillä valituksilla ei enää ole sanottavaa vaikutusta kaavojen sisältöön, niillä voidaan lähinnä rajoittaa kaava-alueiden laajuutta ja kaavoituksen mitoitusta. Näin valittamalla on mahdollista vain vähentää kaavojen haittavaikutuksia, ei parantaa kaavoituksen laatua. Kaupunkimetsäliike toivoo myös, että kansalaisten vaikutusmahdollisuuksia kaavojen sisältöön ja tavoitteisiin lisättäisiin, sillä jo ensimmäisen vuorovaikutusvaiheen alkaessa, yleensä vuorovaikutuksen kohteena on vain yksi vaihtoehto.

Käytännön kokemukset osoittavat että Suomessa valitetaan hallinto-oikeuksiin vain noin 10% kaavoitustapauksista, joten on liioiteltua pitää valittamisoikeutta tekosyynä kaavoitusprosessien pitkittymiselle. Asemakaavoja maankäyttö- ja rakennuslain voimassaoloaikana vuosina 2001-2005 tutkineen Susanna Wähän (2005) mukaan kaavavalituksien määrä ei ole noussut siitä tasosta kuin missä se oli vanhan rakennuslain aikana. Mahdollisuus valittaa kaavoista korkeimpaan hallinto-oikeuteen on hyvä säilyttää kansalaisten oikeusturvan takaamiseksi. Vaikka KHO hyväksyi vain 6 prosenttia jatkovalituksista, se muutti hallinto-oikeuden päätösten perusteluja lähes joka kolmannessa ratkaisussa (Wähä 2005). Hyväksyttyjä kaavavalituksia on niin vähän, että sillä ei ole Suomen asuntomarkkinoiden kokonaisuuden kannalta oleellista merkitystä.

Alun alkaenkin maankäyttö- ja rakennuslaissa korostettiin osallistumismahdollisuuksia kaavoitukseen. Kuitenkaan osallistuminen ei ole merkittävästi lisännyt osallisten tyytyväisyyttä kaavoitukseen, jos kaavavalituksien määrä ei ole maankäyttö- ja rakennuslain voimassaoloaikana laskenutkaan. Suurimmat valitusten ja niiden hyväksymisen perusteet ovat selvitysten ja osallistumisen puutteet (Wähä 2006). Kaavoitusprosessien vuorovaikutteisuus onkin otettava vakavasti, ja tarvittavien selvityksien – kuten luonto- ja liikenneselvityksien - tekeminen kaavoitusvaiheessa lisäisi kaavoituksen legitimiteettiä.

Kaupunkimetsäliike kiittää erikseen mainitusta mahdollisuudesta kansallisten kaupunkipuistojen perustamiseen, joskin sen mielestä hankkeissa pitäisi voida olla aloitteentekijöinä muitakin tahoja kuin kunta (68 §). Mielestämme olisi perusteltua, että aloitteentekijänä voisi olla myös yhdistys tai kansalaisliike, etenkin tapauksissa, jossa viheralueet jatkuvat saumattomasti kuntarajojen ylitse tai tapauksissa, joissa niillä on seudullista, maakunnallista tai valtakunnallista merkitystä.

Kaupunkimetsäliike paheksuu myös sitä, että maankäyttö- ja rakennuslain muutosesitys on julkilausutusti motivoitu ainoastaan asuntorakentamisen nopeuttamistarpeilla, vaikka on olemassa muitakin tärkeitä maankäyttötarpeita, kuten esimerkiksi suojelu, ulkoilu ja virkistys, maanviljely ja talousmetsänhoito. Kaupunkimetsäliike ei kategorisesti vastusta kaikkea asuinrakentamista, vaan se toivoo, että kaavoituksella ei tarkoituksellisesti, Maankäyttö- ja rakennuslaissa mainitulla tavalla heikennettäisi kenenkään asuinympäristöä ja että osallisiksi itsensä katsovien tahojen vaikutusmahdollisuuksia ei ehdoin tahdoin heikennettäisi.

Helsingissä, 17.9.2008
Kaupunkimetsäliikkeen puolesta
Michael Perukangas, VTM, kaupunkitutkimuksen jatko-opiskelija