(28.4.2011) Pääkaupunkiseudun luonnonsuojelujärjestöt julkistivat tänään oman esityksensä Östersundomin alueen rakentamisesta niin, että alueen olennaiset luonto-, virkistys- ja maisema-arvot säilyvät.
Järjestöjen kaavassa Östersundomiin asutetaan 50 000 asukasta ja joukkoliikenne perustuu metroon. Rakentamista osoitetaan yli kahdeksan neliökilometriä, ja suurin osa varjokaava-alueesta osoitetaan virkistykseen tai luonnonsuojelualueeksi. Luonnonsuojelualueita kaava-alueella on yli kymmenen neliökilometriä. Varjokaava nostaisi Helsingin kaupungin suojelupinta-alan nykyisestä neljästä yhdeksään prosenttiin.
"Hyvä fiilis ja yöttömiä öitä", kuvailevat varjokaavaluonnosta valmistelleet designtoimisto dadadotankin suunnittelija Anna-Riitta Kujala ja hankkeen koordinaattori FT Kati Vierikko. Kaavatyö vaati loppuvaiheessa neljän kuukauden rutistuksen. Ajatus varjokaavasta syntyi kun järjestöt halusivat vastata omalla luonnoksellaan kestävän kehityksen ja ilmastomuutoksen tuomiin maankäytön suunnittelun haasteisiin. Kaava kokoaa yhteen monien luontokartoittajien luontoasiantuntemuksen ja kaupunkirakenteen suunnittelun tietotaidon.
"Luonnonläheisyys ja luonnonarvot on mahdollista yhdistää näinkin isoon väkimäärään, vaikka Sipoonkorpi, keskeiset ranta- ja luontoalueet sekä ekologiset yhteydet varataan virkistyskäyttöön ja suojeluun", toteaa Kimmo Jääskeläinen Vantaan ympäristöyhdistyksestä.
”Helsingin, Vantaan ja Sipoon yhteisen yleiskaavan luonnoksessa ohjataan liikaa rakentamista arvokkaille luontoalueille ja Natura 2000 -lintukosteikoille sekä lisätään kohtuuttomasti tulevan Sipoonkorven kansallispuiston eteläosien kulutusvaikutusta", sanoo Keijo Savola Uudenmaan ympäristönsuojelupiiristä.
"Luonnonsuojelijat esittivät näin laajan vaihtoehtosuunnitelman Suomessa nyt ensi kertaa", sanoo luonnonsuojeluasiantuntija Tapani Veistola Suomen luonnonsuojeluliitosta. "Vaihtoehtokaavoja on aiemmin nähty esimerkiksi Britanniassa.”
Varjokaavassa Östersundomin metroasemalta avautuu portti rannikolta Sipoonkorpeen ulottuvaan kansallispuistoon. Rannoille ei osoiteta uudisrakentamista. Asukastavoite ja metro joukkoliikenneratkaisuna otettiin yhteisen yleiskaavan osallistumis- ja arviointisuunnitelmasta.
Varjokaavaksi nimetyn ehdotuksen laativat yhteistyössä Helsingin luonnonsuojeluyhdistys, Sipoon luonnonsuojelijat, Vantaan ympäristöyhdistys sekä Suomen luonnonsuojeluliiton Uudenmaan ympäristönsuojelupiiri. Yksityiskohtainen varjokaavaluonnos on on tehty ammattityönä designtoimisto dadadotankissa.
Luontojärjestöt toivovat varjokaavan lisäävän keskustelua ekologisesta maankäytön suunnittelusta ja ekotehokkaasta rakentamisesta.
Lisätietoja:
- Helsingin luonnonsuojeluyhdistys - Helsingfors naturskyddsförening, varapuheenjohtaja Kati Vierikko, puh. 040 737 2298
- Uudenmaan ympäristönsuojelupiiri, suojeluasiantuntija Keijo Savola, puh. 045 652 1974
- Uudenmaan ympäristönsuojelupiiri ja Suomen luonnonsuojeluliitto, suojeluasiantuntija Tapani Veistola, 0400 616 530
- Sipoon Luonnonsuojelijat - Sibbo Naturskyddare, Sini-Pilvi Saarnio, puh. puh. 040-743 9083
- Vantaan ympäristöyhdistys. puheenjohtaja Kimmo Jääskeläinen, puh. 040-5899158
- Anna-Riitta Kujala, designtoimisto dadadotank, puh. 050-370 5692
torstai 28. huhtikuuta 2011
Luonnonsuojelujärjestöt julkistivat oman esityksensä Östersundomin kehittämisestä
keskiviikko 23. helmikuuta 2011
Luonnonsuojeluliitto tyrmää Östersundom-suunnitelman: Sipoonkorven kansallispuiston yhteydet merelle säilytettävä
TIEDOTE 22.2.2011
Luonnonsuojelujärjestöjen mielestä Helsingillä, Vantaalla ja Sipoolla olisi hieno mahdollisuus ottaa luonto ja kansallispuisto alueen vahvuudeksi.
Suomen luonnonsuojeluliiton asiantuntijat pitävät eilen julkistettua Östersundomin asuinalueen suunnitelman luonnosta huonona.
”Jos suunnitelma toteutuu, luonto hävitetään rannoilta, ja menetetään mahdollisuus mereltä Sipoonkorven metsiin ulottuvaan todella monipuoliseen kansallispuistoon”, sanoo Luonnonsuojeluliiton Uudenmaan ympäristönsuojelupiirin asiantuntija Keijo Savola.
”Erikoista on, että luontomyönteisyydestään tunnetun Vantaan edustajat hyväksyivät tässä vaiheessa yhteisen kaavaluonnoksen, jossa rakentamista ohjataan Vantaan puolella arvokkaiden luontokohteiden päälle. Tällaisia ovat voimassaolevan yleiskaavan suojeluvarauksen Länsisalmen metsä ja luonnon monimuotoisuudelle erityisen tärkeäksi alueeksi osoitettu Myllymäen metsäalue”, ihmettelee Savola.
Luontojärjestöt laativat ekologisen vaihtoehdon Helsingin, Vantaan ja Sipoon yhteiselle Östersundomin yleiskaavalle. Helsingin, Vantaan ja Sipoon luontojärjestöt sekä Uudenmaan ympäristönsuojelupiiri valmistelevat parhaillaan designtoimisto dadadotankin arkkitehtien kanssa Östersundomin varjokaavaa.
”Rakentamisen luonnolle ja virkistyskäytölle aiheuttamat haitat voidaan minimoida, vaikka alueelle sijoittuisi paljon asutusta”, sanoo Helsingin luonnonsuojeluyhdistyksen puheenjohtaja Sirkku Manninen.
”Nyt julkaistu suunnitelma pikemminkin maksimoi luontohaitat Östersundomin alueella. Rakentamista ohjataan kohtuuttomia määriä Sipoonkorven metsäalueen eteläosaan suoraan arvokkaiden luontokohteiden päälle ja luonnonsuojelualueiden viereen. Sitä olisi tulossa muun muassa valtakunnallisesti arvokkaan Mustavuori-Kasabergetin kallioalueen päälle. Ekologiset yhteydet ovat luonnoksessa aivan liian kapeita. Rakentaminen on kiinni Natura-kosteikoissa.”
”Suunnitelmaan kuuluu laajoja ruoppauksia. Helsingin kaupungilla ei edes ole päätösvaltaa ruopata Natura-alueet. Mahdolliset ruoppaukset päätetään linnustonsuojelun tarpeiden perusteella”, sanoo Manninen.
Luonnonsuojelujärjestöjen mielestä Helsingillä, Vantaalla ja Sipoolla olisi hieno mahdollisuus ottaa luonto ja kansallispuisto alueen vahvuudeksi.
”Brändityöryhmän mielestä luonto on Suomen vahvuus. Julkistetussa suunnitelmassa ei näy tällaisesta jälkeäkään. Natura-alueetkin koetaan suunnitelmassa lähinnä rasitteeksi. Onneksi tämä on vasta työryhmän luonnos”, sanoo Manninen.
Lisätiedot:
Lisätiedot:
- FT Sirkku Manninen, Helsingin luonnonsuojeluyhdistys 040-5631546
- FT Kati Vierikko, Helsingin luonnonsuojeluyhdistys, puh. 040-737 22 98
- puheenjohtaja, FM Kimmo Jääskeläinen, Vantaan ympäristöyhdistys, puh. 040-589 9158
- luonnonsuojeluasiantuntija Keijo Savola, Uudenmaan ympäristönsuojelupiiri, puh. 045-652 1974
- Arkkitehti Anna-Riitta Kujala, designtoimisto dadadotank, puh. 050-370 5692
– vs. viestintäpäällikkö Antti Halkka, Suomen luonnonsuojeluliitto, puh. 09 228 08 222
Luontojärjestöiltä ekologinen vaihtoehto Östersundomin yleiskaavalle
Luontojärjestöiltä ekologinen vaihtoehto Östersundomin yleiskaavalle
Luontojärjestöt tekevät ekologisen vaihtoehdon Helsingin, Vantaan ja Sipoon yhteiselle
Östersundomin yleiskaavalle. Järjestöjen mielestä kuntien tänään esittelemä luonnos ei
ota tarpeeksi hyvin huomioon alueen luontoa ja virkistysarvoja.
Helsingin, Vantaan ja Sipoon luontojärjestöt sekä Uudenmaan ympäristönsuojelupiiri valmistelevat dadadotankin arkkitehtien kanssa Östersundomin varjokaavaa. "Haluamme
näyttää kuinka rakentamisen luonnolle ja virkistyskäytölle aiheuttamat haitat voidaan minimoida, kun noudatetaan ympäristön ja lakien reunaehtoja”, kertoo Helsingin
luonnonsuojeluyhdistyksen puheenjohtaja Sirkku Manninen.
Suunnittelun lähtökohtana on metrolle riittävä asutus. "Kaikkea ei voi säilyttää, mutta
luonnosta, lainsäädännöstä ja hyvän kaavoituksen periaatteista ei kannata luopua”, sanoo
hankkeen koordinaattori FT Kati Vierikko.
Varjokaava tarjoaa kuntien viralliselle kaavaluonnokselle konkreettisen vaihtoehdon. Se
yhdistää Sipoonkorven kansallispuiston rannikon Natura-alueisiin, suojaa toimivat
ekologiset yhteydet sekä muut arvokkaat luontoalueet eikä rakenna tulva-alueille.
Kaavassa on varmistettu myös nykyisille ja tuleville asukkaille laadukkaat ja toimivat
kulkuyhteydet Sipoonkorven kansallispuistoon.
Järjestöt löysivät yhteistyökumppanikseen designtoimiston dadadotankin. "Emme tingi
kaupunkikuvallisesta ilmeestä tai asukasviihtyisyydestä. Vaihtoehtokaavassamme
metroasemalta pääsee suoraan kaupunkiin tai luontoon", sanoo arkkitehti Anna-Riitta
Kujala.
Luontojärjestöjen varjokaava valmistuu huhtikuussa. Kaikki kansalaiset voivat tutustua ja
kommentoida sitä varjokaava.fi-sivuilla.
Lisätiedot:
- FT Kati Vierikko, Helsingin luonnonsuojeluyhdistys, puh. 040-737 22 98
- puheenjohtaja, FM Kimmo Jääskeläinen, Vantaan ympäristöyhdistys, puh. 040-589 9158
- FM Sini-Pilvi Saarnio Sipoon luonnonsuojelijat, puh. 040-743 9083
- luonnonsuojeluasiantuntija Keijo Savola, Uudenmaan ympäristönsuojelupiiri, puh. 045-652
1974
- Arkkitehti Anna-Riitta Kujala, designtoimisto dadadotank, puh. 050-370 5692
- www.varjokaava.fi
torstai 17. syyskuuta 2009
"Meri-Rastilan kauhukaava" (Vuosaaren keskustelutilaisuudesta 15.9.2009)
Vuosaaren Meri-Rastilassa Kallahden koululla keskusteltiin tiistaina 15. syyskuuta Meri-Rastilan länsirannan rakennussuunnitelmista, siis alueesta Vuosaaren sillan lounaispuolella, Vartiokylän lahden etelärannalla Vuosaaren sillasta Ramsinniemeen ja Vartiosaareen päin. Se on hyvin suosittua ulkoilualuetta, jonka luonto on monipuolinen; kallioita, tiheää metsää, kaislikkorantaa ym. Rakennusaikeita esittelivät kaupunkisuunnitteluviraston vuorovaikutussuunnittelija Juha-Pekka Turunen, joka toimi puheenjohtajana, sekä arkkitehti Antti Varkemaa. Meri-Rastilan asukkaita oli paikalla noin 50-60 henkeä.
Kaupungin elimissä asia edennee siten, että tänä syksynä kaupunkisuunnittelulautakunta ottaa kantaa alueen suunnitteluperiaatteisiin. Kaavaluonnos voisi valmistua keväällä 2010, kaavaehdotus syksyllä 2010, päätös toteuttamisesta tai hylkäämisestä valtuustossa 2011. Turunen totesi että kaavailut yleensä venyvät, koskaan ne eivät ole nopeutuneet alkuun aiotusta tahdista.
Heti huomattiin että kaupunkisuunnitteluvirasto on heittänyt roskakoriin Yleiskaava 2002:n rajauksen kerrostalorakentamiselle. Suunnittelualuetta oli laajennettu. Vuosaarelainen kaupunginvaltuutettu ja entinen kaupunkisuunnittelulautakunnan jäsen Jyrki Lohi totesi että menettely on ainutlaatuinen. Lautakunta tulee puuttumaan viraston omavaltaisuuteen, ja asia vaikeutuu poliittisesti. Yrittääkö suunnittelu korvata Meri-Rastilan kustannuksella Mustavuoressa kärsimänsä takaiskun? Kaupunkisuunnitteluvirasto haluaa siis mahdollistaa raskaan rakentamisen tekemällä alueelle osayleiskaavan, joka kävelee Yleiskaava 2002:n yli.
Mielipiteet asiassa on jätettävä 5. lokakuuta mennessä osoitteeseen Kaupunkisuunnitteluvirasto, PL 2100, 00099 Helsingin kaupunki. Tai kaupunkisuunnittelu@hel.fi. Karttoja on nähtävänä osoitteessa www.hel.fi/ksv, palkissa Suunnitelmat kartalla.
Varkemaa esitti havainnekuvat kolmesta alkuvaiheen vaihtoehdosta, joiden "vaikutuksia tutkitaan". Taustana on se ideologia, että Helsinkiin "tarvitaan vuosittain 5000 uutta asuntoa", koska "asumisväljyys kasvaa". Myöskin raideliikenteen läheisyyteen on rakennettava "ilmastonmuutoksen torjumiseksi". Meri-Rastilaan tulisi myös lisää palveluita, kun tulisi lisää väkeä. Tätä tietenkin epäiltiin yleisön keskuudessa.
Kaupunkisuunnitteluviraston alustavat vaihtoehdot kevyimmästä raskaimpaan:
1. Viisikerroksisia pistetaloja nauhana nykyisten Meri-Rastilan tien varrella olevien talojen taakse; 500 asukasta, yhteydet pistokaduin Meri-Rastilan tieltä. - Matti Lipponen huomautti, että tämä vaihtoehto tuskin toteutuisi, jos rakentaminen yleensä hyväksyttäisiin, koska tulos olisi asuntoneliömetrien ja mahdollisen lisäasukasmäärän kannalta laiha, vaikka luonnolle ja nykyisille asukkaille jo suuri vahinko. Tiina Sillgren huomautti että kadut olisi vedettävä nykyisten jyrkässä rinteessä olevien tonttien läpi, joka tietäisi louhintaa ja nykyisten talojen pihojen pirstomista. Kallion laella oleva Litorina-meren 8000 vuotta vanha rantakivikko joutuisi uusien talojen pihalle ja tuhoutuisi jo tässä kevyimmässä vaihtoehdossa.
2. Keskelle uutta laajennettua suunnittelualuetta kallion laelle 2- ja 5-kerroksisia taloja 1500 asukkaalle, 60.000 kerrosneliömetriä. - Tämä kaavailu uhkaisi myös Yleiskaava 2002:n rajauksen ulkopuolelle selvästi jäänyttä purolehtoa koko 1,5 kilometriä pitkän rantametsävyöhykkeen keskellä ennen Ramsinkannasta. Litorinameren rantakivikko jäisi talojen keskelle ja tuhoutuisi satavarmasti. Meri-Rastilan rantametsä pirstoutuisi kapeiksi nauhoiksi Pihlajamäen rakentamista muistuttavan lähiön liepeille.
3. Taloja kallion laelta rantaan asti, 1800 asukasta, 1000 työpaikkaa. Työpaikat sijoittuisivat sillan viereen rakennettavaan massiiviseen monisiipiseen toimistorakennukseen. - Tämä visio toteutettuna ja täydennettynä kaupungin suunnitelmalla, että venesatama lahden toiselta puolen Marjaniemen ja Vuosaaren sillan välistä siirrettäisiin keskelle lahtea ja sen nykyinen paikka täytettäisiin kerrostaloille, merkitsisi Vartiokylän lahden kapenemista kerrostalojen ja venelaitureiden välissä kulkevaksi kanavaksi. Lahden vedenlaatu huononisi ja virkistysarvo romahtaisi. Vihersormi lahden perältä etelärantaa Vartiosaareen asti katkeaisi täysin. Koko Vuosaaren komea merellinen sisääntulo tuhoutuisi. Vaikutukset koko Itä-Helsinkiin olisivat pahat.
Mielipiteitä keskustelussa esitettiin yleisön joukosta 20-30, kaikki rakentamista vastaan. Vain yksi oli puolesta.
Kaupunginvaltuutettu Eija Loukoila huomautti että tällä hetkellä kaupungin tonttivaranto on hyvä. 5000 lisäsukkaan tavoite vuodessa ei missään tapauksessa toteudu. Toimistotontteja on vapaana sopivammilla paikoilla Vuosaaressa, mutta nekään eivät ole yrityksiä kiinnostaneet. Miksi siis tuhota lähimetsää turhaan toimistorakentamiseen?
Erään asunto-osakeyhtiön puheenjohtaja Pekka Ylimutka luki yhtiönsä perusteellisen kannanoton. Hän totesi että Meri-Rastila on suunniteltu ja rakennettu ennen metron tuloa. 1800 asukasta merkitsisi myös 400-600 autoa katuineen ja autopaikkoineen. Näitä ei havainnekuvissa näkynyt. Metsä on keuhkot, jolla hengitämme. Ylimutka vaati tutkimusta alueen kasveista ja eläimistä, ennen kuin muita suunnitelmia lainkaan viedään eteenpäin. Hän vetosi ekopsykologi Kirsi Salosen kirjaan Mieli ja maisema, jossa lähiluonnon arvoa on selvitetty.
Risto Nyberg kysyi mistä kiire. Metroradan pohjoispuolella on liikerakennuksia muutettu jopa asuinkäyttöön. Aivan Rastilan aseman viereen, radan ja Rastilankallion asuntoalueen väliin, on jo kaavoitettu lisää taloja. Kauppakeskuksen tontille voisi rakentaa korkeankin tornin. Metroradan päälle voisi suunnitella.
Eila Salomaa kertoi kuinka Myllypurossa on hakattu metsää ja ruvettu rakentamaan katuja, vaikka tonttien ostajista puhumattakaan rakentajista ei ole mitään tietoa. Myllypurossakin havainnekuvat valehtelivat. Kunnallistekniikka rakennetaan aina ensiksi, ja sen rakentaminen aloitetaan hakkuilla ja räjäytyksillä.
Jaana Pylkkänen Meri-Rastilan asukasfoorumista vaati että tarkempaa työtä olisi tehtävä jo suunnittelun alkuvaiheessa, muuten päättäjät valtuustossa eivät tiedä mitä ovat päättämässä.
Marja-Liisa Siira korosti Vartiokylänlahden maisemallista ja luonnonhistoriallista arvoa. Onko esitys kolme tehty peloitteeksi, jotta jokin pienempi menisi läpi, hän kysyi? Rehellisyyden nimissä havainnekuvien talot olisi esitettävä harmaan asvaltin päälle luonnosteltuina, koska nykyrakentamisessa ei maastosta säästy mitään.
Eero Vilen huomautti että nykyrakentaminen on tosiaan raiskausta, josta on hyviä esimerkkejä niemen etelärannalta Ramsinranta 2:n ja 3:n rakentamisessa. Kalliot räjäytetään ja putsataan sammaleista, kaikki puut kaadetaan. Myöhemmin lisätään pieniä istutuspuita, sellaisten lajien taimia, jotka eivät luontoon täällä edes kuulu. Vartiokylänlahden vihersormi pilkottaisiin rakentamisella peruuttamattomasti.
Yleisön yksimielinen kanta oli, että selitys "alueen statuksen nostamisesta" on harhautusta. Itä-Helsingin sosiaalisia ongelmia ei lisärakentaminen ratkaise, vaan pahentaa.
Matti Lipponen muistutti että Vuosaareen on 2000-luvulla rakennettu Rastilankallio sekä Ramsinranta 1, 2 ja 3. Vuosaaren väkiluku on kasvanut hurjasti viime vuosikymmeninä. Silti tämä on edelleen luonnoltaan rikas ja rauhallinen kaupunginosa. Onko kaupungin tavoitteena ahtaa tänne lisää ja lisää väkeä, niin kauan kunnes ahtautta ja sosiaalisia ongelmia todella saadaan aikaan? - Puheenjohtajana toiminut vuorovaikutussuunnittelija Turunen myönsi että Vuosaaren asukasluku on kahdenkymmenen vuoden ajan lisääntynyt noin 1000:lla vuodessa.
Eikö ala jo riittää?
Erkki Haapaniemi
Meri-Rastilan asukasfoorumi
044 - 370 7734
keskiviikko 9. syyskuuta 2009
Meri-Rastilan rantametsän osayleiskaavoitus alkaa
Täältä löytyy yleiskaavamuistutus asiasta vuodelta 2003: http://personal.inet.fi/koti/kx/mr_kaava.htm
Meri-Rastilan länsiranta: osayleiskaavoitus alkaa
Meri-Rastilan tien ja Vartiokylän lahden väliselle metsä- ja ranta-alueelle suunnitellaan asuntoja 500−1800 uudelle asukkaalle.
Keskustelutilaisuus tiiistaina 15.9. klo 18-20 Kallahden peruskoulun auditoriossa, Kallahdenraitti 1.
Mielipiteet: viimeistään 5.10.2009
Lisätietoa saa osallistumis- ja arviointisuunnitelmasta, joka on esillä 14.9.-5.10.
- Asukastila Fokka, Meri-Rastilan tie 14 B
- Vuotalon aula, Mosaiikkitori 2
- kaupunkisuunnitteluvirasto, Kansakoulukatu 3, 1. krs
- www.hel.fi/ksv > Nähtävänä nyt
Lisätietoja: arkkitehti Antti Varkemaa 310 37053
maanantai 7. syyskuuta 2009
Myllypuron metsä kaatuu
Ks. ennakoiva uutinen aiheesta: "Myllypuron metsän kaataminen käyntiin".
Tässä viimeiset väännöt Myllypuron metsästä Hesarin mielipidesivulla: Siboné Orozan kirjoitus 4.9. ja Terhi Mäen vastaus 7.9.
lauantai 28. maaliskuuta 2009
"Roihuvuoren metsän kaavoitus torjutaan" (Helsingin Uutiset 28.-29.3.09) / Agenda 21:n vaatimuskirjelmä
Helsingin kaupungille osoitettu vaatimuskirjelmä Roihuvuoren metsien puolesta on valmisteltu Roihuvuoren agenda 21:n aloitteesta, ja siihen yhtyy muun muassa Roihuvuoren vasemmistoliitto. Uutta asuntorakentamista ei vastusteta, mutta suunniteltu paikka on väärä: yhdistys näkee tärkeänä, että asunto- ja teollisuusalueiden välillä oleva metsävyöhyke säilytetään.
* * *
Helsingin kaupungin kaupunkisuunnitteluvirastolle, kaupunkisuunnittelulautakunnalle, kaupunginhallitukselle ja valtuustolle
VAATIMUS KESKEYTTÄÄ ROIHUVUOREN LÄNTISEN SELÄNNEMETSÄN POHJOISRINTEEN PUISTOALUEEN ASEMAKAAVAMUUTOKSEN VALMISTELU
Hankenro 1090, Kslk 2007-578, Oas 869-00/09
VAATIMUS
Me allekirjoittaneet roihuvuorelaiset yhdistykset, seurat, kerhot ja yhtiöt vaadimme Roihuvuoren läntisen selännemetsän pohjoisrinteen puistoalueen asemakaavamuutoksen valmistelun keskeyttämistä ja puistoalueen säilyttämistä metsäisenä puistona. Alue kuuluu Roihuvuoren 1950-luvun kaavoitushistorialliseen ja ympäristöarvoiltaan merkittävään läntiseen selännemetsään, joka muodostaa siihen rajautuvien, taidokkaasti maastoon sijoitettujen rakennusten kanssa yhteisvaikutukseltaan merkittävän, arvokkaan ja kauniin kokonaisuuden sekä suojaa siihen rajautuvaa rakennusaluetta melulta ja hiukkaspäästöiltä sekä Herttoniemen yritysalueen reunavyöhykkeen visuaalisilta saasteelta.
PERUSTELUT
Roihuvuori ja täydennysrakentaminen
Päättäjät ja kaavoittajat vetoavat useasti lähiöiden täydentämisrakentamiskaavailuja esitellessään mm. asuntopulaan, kuten Roihuvuoren 4.3.2009 keskustelutilaisuudessakin tehtiin. Kuitenkin Roihuvuoressa rakentaminen alkoi 1955-60-luvuilla lähiöprojektina ja jatkui Strömsin alueen rakentamisena 1963-66, Strömsin kartanon ja Tulisuontien projektina 1980-90-luvuilla sekä Porolahden puhdistusalueen rakentamisena 1990-luvulla, kirkon viereisten asuinkerrostalojen rakentamisena vuonna 2001 ja ostoskeskuksen uudisrakentamisena vuonna 2006-2009. Ostoskeskuksen itäpuolinen, asuinkortteliksi kaavoitettu alue odottaa vielä rakentajaansa.
Roihuvuori on ollut täydennysrakentamiskohteena lähes tauotta yli 35 vuotta. Kapinaan on noustu harvoin. Poikkeuksena on ollut läntinen selännemetsä, joka erottaa asuntoalueen Herttoniemen yritysalueesta. Vaikka kaavoittaja perääntyi osittain selännemetsän rakennushankkeista, ollaan yleiskaavassa 2002 ja sen pohjalta käynnistyneessä asemakaavan muutostyössä edelleen rakentamassa selännemetsän pohjoisosaa. Tämä tarkoittaa, että arvokasta 1950-luvun kaavallista, maisemallista ja ekologista kokonaisuutta ollaan vakavasti rampauttamassa. Kysymys on mielestämme piittaamattomasta rakennus- ja maankäyttölain sekä Eurooppalaisen maisemayleissopimuksen tulkinnasta (YM 201: 5 luku 39§, kohta 9, 7 luku 54§ sekä Eurooppalainen maisemayleissopimus: johdanto, artikla 1 d, artikla 6 b).
Kaavoitusviraston omat selvitykset Roihuvuoren läntisen selännemetsän arvoista
Kaupunkisuunnitteluvirasto on julkaissut 1.3 1990 (yleiskaavallisia selvityksiä Y 1990:7) Roihuvuoren " inventointi ja yleiskaavan alueelliset ohjeet ja suositukset", jossa sivulla 26 kuvaillaan läntistä selännemetsää jyrkkäpiirteiseksi ja voimakkaaksi rajavyöhykkeeksi Roihuvuoren asutuksen Herttoniemen teollisuusalueen välissä ja jossa rinteiden kaltevuus yltää monin paikoin 20-30%. Edelleen selänteen maisemallista merkitystä pidetään huomattavana ja sillä katsotaan olevan arvoa ulkoilu- ja retkeilykohteena (LIITE 1: KUVA 24: VIRKISTYSALUEET JA MAISEMAN PERUSPIIRTEET). Liite 1:stä näkyy se, että myös selännemetsän pohjoisosassa korkeusvaihtelut ovat huomattavat.
Myös yleiskaava 2002:n selostusluonnoksessa (s. 92-101, selostusosa 2: kartat sivuilla 98 ja 101), poiketen varsinaisesta yleiskaavasta 2002, haluttiin vaalia Roihuvuoren 1950-luvun kaavoitushistoriaan kuuluvia maisemallisia ja luontopainotteisia arvoja, joihin kuuluvat erottamattomana osana aluetta kiertävät viheralueet kallioisine puistometsineen ja rantapuistoineen. Roihuvuoren läntinen selännemetsä katsottiin kokonaisuudessaan luonto-, kulttuuri- ja virkistysarvoiltaan merkittäväksi viheralueeksi osana kaavoitushistoriallisesti ja ympäristöarvoiltaan kiinnostavaa aluekokonaisuutta.
Yleiskaava 2002 laatimisen jälkeen kaupunkisuunnitteluvirasto ja rakennusvalvontavirasto (kaupunkisuunnitteluviraston julkaisuja 2004:6) laaditutti vuonna 2004 ilmestyneen Roihuvuorta koskevan oppaan "alueen arvot ja ominaispiirteet rakennustapaohjeet". Oppaassa läntinen selännemetsä nähdään asuntoalueen maisemallisena tukirankana tai selkärankana, joka erottaa tehokkaasti asuntoalueet Herttoniemen yritysalueesta (LIITE 2).
Selännemetsän pohjoisosaan rajautuva nk. Lumikintien osa-alue (korttelit 43215 ja 43214) on kuvailtu oppaassa sekä kaupunkikuvansa, että maisemansa kannalta hyvin säilyneeksi 1950-luvun ympäristökokonaisuudeksi, joka liittyy saumattomasti ympäröivään puistometsään. Metsälähiöaatteiden mukaisesti Esko Korhosen kaavaluonnosten pohjalta laadituissa asemakaavoissa vuosilta 1953, 1955 ja 1956 on rakennuskortteleiden länsi- ja pohjoispuolelle osoitettu puistoalue erottamaan rakennusalue Herttoniemen teollisuusalueesta. Niinpä myös Lumikintien osa-alueella on rakennusten lisäksi, myös niihin rajautuvat tai ympäröivät puistometsät nähtävä osana 1950-luvun kaavoitus- ja rakennusarkkitehtuuria.
Perusteet Roihuvuoren pohjoisrinteen asemakaavamuutossuunnittelun keskeyttämiseen
Kaavamuutoksen osallistumis- ja arviointisuunnitelman esittelytilanteessa 4.3.09 kaupunkisuunnitteluviraston edustajat esittivät alustavasti (?) asemakaavan muutoksen vaikutuksia elinoloihin, luontoon, ympäristön asukkaiden virkistysmahdollisuuksiin ja asumisolosuhteisiin, liikenteeseen, teknisen huollon järjestämiseen, yhdyskuntatalouteen, maisemaan ja kaupunkikuvaan.
Kävi selväksi, että linnustoltaan rikas, kasvillisuusvyöhykkeiltään monimuotoinen ja kallioperältään mielenkiintoinen metsäinen alue kaavamuutoksen toteutuessa tuhoutuisi kokonaisuudessaan. Nykyaikainen, taloudellisesti tehokas rakennustapa vaatisi alueen kaiken puuston poistoa, jyrkän kallioisen ja epätasaisen rakennusmaan räjäyttämistä, louhimista ja tasaamista. Mikään alueen jyrkänteistä ei säästyisi dynamiitilta, vaikka muuta väitettäisiin. Alueen nykyinen ulkoiluraitti muuttuisi syöttökaduksi. Rakentamisen jälkeen niin uudella alueella kuin myös naapuristossa melutaso nousisi ja ylittäisi hyväksyttävät tasot. Tähän voitaisiin lisätä vielä muut liikenteen ja yritysalueen päästöt. Kaavoitusalue avautuisi ilmansuuntiin nähden epäedullisesti, mikä vielä korostuisi näkyminä naapurissa sijaitsevan pienyritysalueen törkyisille takapihoille.
Asemakaavamuutoksessa huonoimpaan asemaan joutuisivat Lumikintien varrella oleva kortteleiden 43214 ja 43215 rakennukset, jotka avautuvat selännemetsän pohjoisosaan kuin myös Punahilkantien varrella oleva korttelin 43219 rakennukset, jotka kaikki olisivat selännemetsän pohjoisalueen hävityksen jälkeen alttiina melulle ja kaikelle sille tuholle, mitä suhteellisen pieni mutta vaikutuksiltaan kohtuuton rakennushanke aiheuttaisi niin kaupunki- kuin maisemakuvallisesti. Tämäntyyppinen täydennysrakentaminen ei olisi kestävän kehityksen mukaista.
Osallistumis- ja arviointisuunnitelman esittelytilaisuudessa 4.3.09 ilmeni, ettei Herttoniemen yritysalueen kuten ei myöskään Roihupellon teollisuusalueen maankäytön kehityksestä pystytty antamaan mitään selkeitä linjoja. Tämä tehdään nähtävästi käynnistymässä olevalla uudella yleiskaavakierroksella. Uuteen yleiskaavatyöhön tulisi liittää myös kokonaisuudessaan Roihuvuoren läntisen metsäselänne ja huomioida sen merkitys sirpaleisesti rakentunutta teollisuuslaaksoa selkeästi rajaavana maisemallisena ja kaupunkiekologisena maamerkkinä.
Allekirjoittaneet toivovat, että kaupunkisuunnitteluvirasto, kaupunkisuunnittelulautakunta, kaupunginhallitus ja valtuusto suhtautuvat myönteisesti vaateeseemme keskeyttää Roihuvuoren pohjoisrinteen asemakaavamuutostyö ja ymmärtävät, että Roihuvuoren kaupunki- ja maisemakuvallisesti tärkeä maamerkki, läntinen selännemetsä, täytyy jättää kokonaisuudessaan virkistysalueeksi, jossa esimerkiksi lapset voivat liikkua autottomalla vyöhykkeellä turvallisesti leikkeihinsä, leikkipuistoon ja kouluun sekä, jossa myös varttuneemmat asukkaat voivat ulkoilla nauttien kalliometsänsä jylhästä ja monimuotoisesta luonnosta.
Helsingissä, maaliskuun 23. päivänä 2009
Roihuvuoren Agenda 21, Strömsin Autotalli, Asunto-osakeyhtiö Hakarinne, Roihuvuoren vasemmistoliitto, Roihu ja Ruihuvuoren Martat.
keskiviikko 4. maaliskuuta 2009
Mustavuoren luonto saa rauhan (tiedote)
Mustavuoren luonto saa rauhan
Helsingin kaupunkisuunnittelulautakunta päätti 26.2. äänin 5 - 4 hylätä Etelä-Mustavuoren virkistysalueelle suunnitellun asuinalueen. Hylkäämisen kannalla olivat demarit, vihreät ja Vasemmistoliitto. Kokoomus ja RKP pysyttelivät taantumuksen poteroissaan.
Lautakunta toteaa kaavan hylkäämisen saatesanoissa, että "Pohjois-Vuosaaren kaava-alueet on säilytettävä nykyisenkaltaisessa ulkoilu- ja virkistyskäytössä. Asiaa tarkastellaan uudestaan seuraavien yleiskaava- ja osayleiskaavaprosessien yhteydessä."
Tämä on ollut vuosikausia Pro Mustavuori -liikkeen esitys, jolle on kymmeniä vankkoja perusteluja.
Lautakunta vaihtui vuoden alussa lähes sataprosenttisesti ja samalla keski-ikä laski merkittävästi. Nuoret korvat alkoivat kuunnella ja kuulla kansanliikkeen ja luonnonsuojelu- ynnä muiden järjestöjen asiantuntevia perusteluja rakentamista vastaan. Uusi lautakunta myös ymmärsi kuulemansa. Tämä kuullun ymmärtäminen on ollut päättäjillä vaikeutena aikaisempina vuosina.
Voittaneen hylkäysesityksen teki 21-vuotias Matti Niemi (sd). Hän on varmasti nuorin kaupunkisuunnittelulautakunnan jäsen kautta aikojen. Loistavasti alkoi tämän nuoren miehen ura kaupunkisuunnittelijana.
Yleiskaava 2002:n kaataminen Mustavuoren osalta on historiallinen asia. Yleiskaavan asuinaluevarauksia ei ole lautakunnan taholta suositeltu muutettavaksi virkistysalueiksi ennen tätä päätöstä. Asukkaat ovat kyllä olleet rankasti eri mieltä muutamista rakentamissuunnitelmista. Yleiskaavan virheitä korjaamaan syntyi vuonna 2005 kaupunkimetsäliike, joka pyrkii säilyttämään myös luontoa muutoin tiiviisti rakennetussa kaupungissa.
MARJALIISA SIIRA
Pro Mustavuori -liike
keskiviikko 10. joulukuuta 2008
Pro Mustavuori -liike ei anna periksi (Helsingin Uutiset 10.12.2008)
"Pro Mustavuori -liike ei anna periksi - Aktiivit haluavat säästää metsät tuleville sukupolville." Näin otsikoi Helsingin Uutiset tämänpäiväisen (10.12.) kaupunkimetsäjuttunsa, jossa haastatellaan Marjaliisa Siiraa. Netin näköispainos lehdestä tässä.
Perään vielä toinen Mustavuori-juttu (Vartti 3.12.2008), jonka on kirjoittanut Vuosaari-seuran sihteeri Matti Pöhö.
sunnuntai 2. marraskuuta 2008
Kruunuvuorenrannan osayleiskaava pöydälle
keskiviikko 8. lokakuuta 2008
Koirasaarentien asemakaavat - yleisötilaisuus TÄNÄÄN!
Koirasaarentien molemmille puolille Gunillantien ja Borgströmin kallion alueelle laaditaan asemakaavoja. Alueelle on tarkoitus suunnitella sekä pientaloja että kerrostaloja.
Kaavoitus uhkaa Koirasaarentien rakentamattomia jyrkkäpiirteisiä, virkistysalueina ja valtakunnallisestikin arvokkaita kalliometsärinteitä. Suunnittelualueen eteläosassa on lisäksi Tahvonlahti ja arvokas Tahvonlahden ruovikko.
Alueen osayleiskaavaprosessi on ollut jokseenkin hämärä. Suunnittelualue irrotettiin kesken kaavaprosessin osayleiskaavasuunnitelmasta Maankäyttö- ja rakentamissuunnitelman alaiseksi alueeksi. Maankäyttö- ja rakentamissuunnitelma ei ole oikeusvaikutteinen ja sen on hyväksynyt ainoastaan kaupunkisuunnitteluvirasto.
Keskustelutilaisuus pidetään TÄNÄÄN 8.10. klo 18-20 Tahvonlahden koululla, osoitteessa Gunillantie 12.
Mielipiteet asemakaavaluonnoksesta tulee jättää kaupunkisuunnitteluviraston kirjaamoon, PL 2100, 00099 Helsingin kaupunki 20.10. mennessä.
Koirasaarentien hanke kaupunkisuunnitteluviraston sivuilla.
Kaisa Hauru
Helsingin luonnonsuojeluyhdistys
maanantai 21. heinäkuuta 2008
HS 27.8.1990: Puistot jätettävä jo rauhaan
Taistelu viheralueista käy sen kiivaammaksi, mitä enemmän maan hinta kallistuu. Erityisesti tonttipulan vaivaamissa kaupungeissa päättäjät joutuvat yhä suurempaan kiusaukseen lohkaista puuttuva maapala milloin mihinkin tarpeeseen puistosta. Vaikka virkistysalueet on aikanaan perustettu keitaiksi tiheän asutuksen lomaan, ne kangastelevat nyt rakentajien silmiin houkuttelevina maavaroina.
Espoon ja Helsingin asukkaat eivät ole suotta ryhtyneet puolustamaan keskuspuistojaan kirjelmin ja yhdistyksin. Päivä päivältä käy selvemmäksi, että metsää sekä niittyä tarvitaan välttämättä paitsi viihtyisyyden myös terveyden tähden. Viheralueet puhdistavat ilmaa, pehmentävät melua ja tasaavat lämpöä vain niin suurina kokonaisuuksina, että eliöyhteisöjen vuorovaikutus säilyy. Korttelipuistikot eivät niitä korvaa.
Helsingin keskuspuisto hahmoteltiin kaukonäköisesti kahdeksankymmentä vuotta sitten. Sen tarpeellisuudesta on ajoittain kiistelty, mutta viime vuosina ei kukaan ole vakavissaan halunnut täyttää puistoa kaduilla ja rakennuksilla. Virkistysalue ja näköalapaikka luonnon kiertokulkuun ovat kutistuneet kuin huomaamatta. Tiet katkaisevat sen neljästä kohdasta, ja rakennushankkeet jäytävät niin ydintä kuin laitamaitakin.
Kun yleiskaavaa parhaillaan tarkistetaan ja keskuspuistoa tutkitaan, sen luonto korvaamattomine virkistysarvoineen täytyy suojata. Paikoitellen puisto on jo kalvettu liian ahtaaksi arimpien eläinten ja kasvien kannalta. Tuhansien ihmisten, kuluttavaa virkistyskäyttöä ja luonnonmukaisuutta ei ole helppo sovittaa yhteen, mutta riittävällä alueella se onnistuu. Tehokas hoito ja hallittu hoitamattomuus voivat vaihdella luonnon ja ihmisen parhaaksi.
Kiitoksia Hannu Tuomiselle ylläolevan arkistojen aarteen avautumisesta!
keskiviikko 2. heinäkuuta 2008
Kenellä on oikeus merinäkymään? (Uusi Suomi 2.7.2008)
Asian - siis kelluvien haitakkeiden - ytimeen osuva kolumni löytyy kokonaisuudessaan täältä.Ongelma on siinä, että kun taloja rakennetaan veden päälle, ranta lakkaa olemasta ranta – rannalla kulkija ei enää näe merelle katsoessaan vettä, vaan veden päällä kelluvia taloja. Käytännössä vedenpäällinen rakentaminen on keino kiertää kaupungin rakentamista viime vuosina ohjannut hieno rantojen avoimuuden periaate. Rannalla saa toki kävellä, mutta vesinäkymä varataan kelluvien talojen kohdalla vedenpäällisille asukkaille.
lauantai 31. toukokuuta 2008
Kruunuvuorenrannan tulevaisuus?
"Helsinki alkaa rakentaa uutta kantakaupunkia", toteaa lehdykän esipuheen otsikko. Helsinkiin halutaan 5000 uutta asuntoa joka vuosi, eivätkä tähän tarpeeseen vanhat satama-alueet riitä, kertoo KSV:n virastopäällikkö Tuomas Rajajärvi.
Esipuhetta lukiessa tulee ikävä 1950- ja 1960-luvulla vallinnutta rakennusideologiaa, johon kuului luonnonmuotojen kunnioittaminen, rakennusten häveliäs "upottaminen" osaksi ympäröivää luontoa. Nyt, 2000-luvulla, halutaan tietenkin Suurta ja Prameaa: "Vanha kantakaupunki historiallisine rakennuksineen ja tiiviine kortteleineen ovat kaupungin arvostetuinta ja halutuinta osaa asuntomarkkinoilla. Tällaiselle asumismuodolle uskotaan olevan runsaasti kysyntää jatkossakin."
Pannaan siis metsiköt, niiden puut ja purot, kasvit ja eläimet, luonnonkalliot ja kurittomat kohoumat talonräyskien alle! Vehreistä, villeistä luonnonrannoista pääsee niistäkin eroon laatoilla ja kiveyksillä.
Havainnekuvat paljastavat, kuinka masentavan massiivista ja luontoa säästämätöntä rakentaminen tulisi olemaan esimerkiksi Laajasalon Kruunuvuorenrannassa.
Kaupunkisuunnitteluvirasto on käynnistänyt hankkeen nimeltä "Esikaupunkien renessanssi", joka noudattelee yleiskaava 2002:n ideologiaa. Kyse on Helsingin esikaupunkialueiden täydennysrakentamisesta, yhdyskuntarakenteen tiivistämisestä. Yleiskaavasuunnittelija Tero Santaoja runoilee seuraavasti:
Näillä alueilla on kasvava peruskorjaustarve ja fyysisen ympäristön tila on paikoin heikko. [...] Esikaupunkien renessanssin tavoitteena on luoda positiivinen henki lähiöiden määrätietoiselle kehittämiselle, edistää alueiden fyysisiä, sosiaalisia ja toiminnallisia edellytyksiä sekä kanavoida alueelle mahdollisesti uusia taloudellisia resursseja. Lisäksi kehitetään erilaisia vuorovaikutusmenetelmiä, täydennysrakentamisen mallikonsepteja ja toimintatapoja. Työ on osa maankäytön strategista suunnittelua.
Jätän jollekulle retoriikan tutkijalle tämän hengentuotteen tarkemman analyysin. Kehitystä ja edellytysten edistämistä on kumminkin luvassa, ja kanavointia, ja jopa "vuorovaikutusmenetelmiä", mitä ne sitten lienevätkään...
Kaavoituskatsaus 2008 -lehdykkä löytyy kokonaisuudessaan pdf-tiedostona täältä.
(L.L.)
perjantai 23. toukokuuta 2008
Nyt kaupunginhallitukselle muistutuksia Kruunuvuorenrannan kaavoitussuunnitelmista!
* * *
Kruunuvuorenrannan osayleiskaavaehdotus tulee nyt kaupunginhallituksen käsittelyyn. Tätä KSV:n tekemää ja KSL:n hyväksymää ehdotusta esitellään laajasti ja värikkäin kuvin meille kaikille tulleessa uuden Kaupunkisuunnittelu-lehden numerossa 2/2008, joka on erityinen Laajasalo-numero (ks. näytteitä myös täältä).
Kaupunginhallituksen jäsenet eivät ilmeisesti tiedä mitään siitä keskustelusta, jota olemme tähän asti käyneet kaupunkisuunnittelulautakunnan jäsenten kanssa, sillä vain yksi heistä on kaupunginhallituksen varajäsen. Siksi on nyt käytettävä tilaisuutta ilmaista käsityksemme myös suoraan kaupunginhallitukselle ja sen jäsenille.
Mahdollisuudesta tehdä nyt kyseisestä ehdotuksesta ”muistutuksia” ilmoitettiin Helsingin Sanomien ”Kuulutuksia”-osastossa 25.4.2008. Muistutukset on osoitettava kaupunginhallitukselle kirjallisina 30.5.2008 mennessä osoitteeseen: PL 1, 00099 Helsingin kaupunki.
Osayleiskaavaehdotus on nähtävänä vain KSV:n aulassa Kansakoulukatu 3, 1.kerros virka-aikana. Se ei ole esillä muualla, sillä se ei ole muuttunut siitä, millaisena KSL sen viime helmikuussa hyväksyi.
Kaupunkisuunnittelu-lehdessä on osayleiskaavaehdotuksesta sekä värikuvia että havainnekuva. Siinä suunnittelijat mainostavat ehdotustaan sillä, että tästä alueesta tulee ”houkutteleva vapaa-ajan kohde” ja että se ”näkyy melkein joka paikasta Helsingissä”.
Tässä lehdessä ei kuitenkaan tule selvästi esiin, että osayleiskaavaehdotuksen hyväksyminen tarkoittaa muun muassa:
- rakennettavan alueen ulottamista laajalti öljysataman alueen ulkopuolelle;
- Stansvikissa olevan Uudenkylän mökkikylän hävittämistä;
- Kruunuvuoren korkean kallion rinteeseen suunniteltuja 8-9 kerroksen terassitaloja, jotka vaikuttavat Kruunuvuorenlammen valuma-alueeseen ja pilaavat pahasti Kruunuvuorenselän suurmaiseman näkymiä.
Nyt jokainen laajasalolainen voi yksitellen tai yhdessä, ryhminä ja asunto-osakeyhtiöinä jne. antaa muistutuksen osayleiskaavaehdotuksesta suoraan kaupunginhallitukselle tai sen jäsenille.
Tämän viestin lopussa on liitteenä kaupunginhallituksen jäsenten luettelo ja heidän sähköpostiosoitteensa (lista löytyy myös täältä).
Kaupunginhallitukselle muistutukset on tehtävä kirjallisina, mutta yksittäisten kaupunginhallituksen jäsenten kanssa kannattaa puhua ja heille voi käsityksiään ilmaista myös sähköpostilla.
Aion itse tehdä yhteenvedon niistä mielipiteistä, joita olemme Pro Kruunuvuori -liikkeen nimissä jo vuosien varrella tehneet KSL:lle. Nyt on kuitenkin meistä itse kunkin aika antaa muistutuksemme kaupunginhallitukselle, jonka jäsenet eivät todellakaan tunne osayleiskaavaehdotusta kohtaan esitettyjä kriittisiä näkemyksiä!
Terveisin,
Hilkka Pietilä
hilkka.pietila(at)pp.inet.fi
LIITE: Kaupunginhallituksen jäsenet 2007-2008
Puolue - jäsen - henkilökohtainen varajäsen
Pj. Suvi Rihtniemi suvi.rihtniemi[at]nls.fi; Lea Saukkonen lea.saukkonen[at]fmi.fi
Vihr. I vpj Otto Lehtipuu otto[at]lehtipuu.com; Tapio Laakso tapio.laakso[at]iki.fi
SDP II vpj Sirkka-Liisa Vehviläinen s.vehvilainen[at]mbnet.fi; Vertti Kiukas
Kok. Juha Hakola juha.hakola[at]eduskunta.fi; Kauko Koskinen kauko.koskinen[at]lkvkaukokoskinen.fi
Kok. Risto Rautava risto.rautava[at]elisanet.fi; Pauli Leppä-aho pauli.leppaaho[at]kolumbus.fi
Kok. Ulla-Marja Urho ulla.urho[at]kolumbus.fi; Sirpa Asko-Seljavaara sirpa.asko-seljavaara[at]eduskunta.fi
Kok. Irmeli Walden-Paulig irmeliwp[at]pp.inet.fi; Matti Enroth matti.enroth[at]tulli.fi
SDP Tarja Kantola tarja.kantola[at]pam.fi; Risto Meriläinen risto.merilainen[at]puotilan-kiinteistot.fi
SDP Jouko Malinen jouko.malinen[at]luukku.com; Anita Vihervaara anita.vihervaara[at]hel.fi
SDP Osku Pajamäki osku.pajamaki[at]optipari.fi; Tiina Hiltunen tiina.hiltunen[at]helsinki.fi
Vihr. Sanna Hellström sanna.hellstrom[at]helsinki.fi, Kimmo Helistö kimmo[at]helisto.net
Vihr. Elina Moisio elina.moisio[at]helsinki.fi; Mari Puoskari mari.puoskari[at]vihrealiitto.fi
Vas. Outi Ojala outi.ojala[at]pp1.inet.fi; Jukka Lindeman jukka.lindeman[at]taloverkot.fi
SFP Jan D. Oker-Blom jan[at]oker-blom.com; Maria Björnberg-Enckell maria.bjornberg[at]dlc.fi
Kesk. Terhi Peltokorpi terhi[at]peltokorpi.net; Sole Molander sole[at]sole.pp.fi