Akateemista tutkimusta kaupunkimetsistä Lahdessa pidettävässä seminaarissa 29.9.2011 (ei ilmainen)

Kansainvälisen soveltavan estetiikan instituutti (KSEI) pitää tänä vuonna perinteisen syysseminaarin aiheesta:

"PUITA NÄKYVISSÄ!" – KAUPUNKIMETSÄT ASUTUKSEN JA LUONNON RAJAPINNALLA

Seminaari järjestetään Lahdessa torstaina 29.9.2011.

KSEI:n www-sivuilta löytyy seminaarin esite, josta selviää niin seminaarin ohjelma, hinta kuin ilmoittautumisohjeetkin:
http://www.helsinki.fi/ksei/tapahtumat/KSEI_syysseminaari2011.pdf

Maksoi siis mitä maksoi (120 e), Akatemia on haistanut oikean tutkimuskohteen!

Kansainvälisen soveltavan estetiikan instituutin (KSEI) jo perinteeksi muodostuneessa syysseminaarissa tarkastellaan tänä vuonna kaupunkimetsiä ja niiden merkitystä. Ympäristöekologian, -estetiikan ja -psykologian näkökulmat kohtaavat tässä seminaarissa, jossa pohditaan onko nykymuotoisessa viheraluesuunnittelussa mahdollista ottaa huomioon sekä herkät ekosysteemit että asukkaiden mielekkäät ympäristökokemukset. Luonnon ja kaupungin vastakkainasettelun sijaan kaupunkimetsiä pyritään ymmärtämään olennaisena osana suomalaista urbaania ympäristöä.

"Kenties vielä itkemme kaatuneiden puiden perään" (HS 12.9.2009)

The Lancet: Viheralueet pienentävät köyhien ja rikkaiden välistä terveyskuilua

Pienikin vihreä tila kodin lähellä näyttää pienentävän rikkaiden ja köyhien välisiä terveyseroja, kahden skotlantilaisen yliopiston tutkijat sanovat. Tämän laajaan vertailuaineistoon perustuvan tutkimuksen on julkaissut arvostettu brittiläinen lääketieteen aikakausjulkaisu The Lancet.

Kaupunkilaisten hyvinvoinnin parantaminen edellyttää vehreyden lisäämistä, tutkijat toteavat. Köyhyyteen ja sosiaaliseen huono-osaisuuteen liittyy eriarvoisuus terveydentilassa. Se heijastaa yleensä eroja elämäntavoissa, ruokatottumuksissa ja terveyspalvelujen saannissa. Köyhien asuma-alueilla ihmiset sairastavat enemmän ja kuolevat nuorempina. Tutkijat totesivat kuitenkin, että pienenkin puiston, metsän tai muun avoimen tilan lähellä asuminen pienensi terveyskuilua. Tutkimusaineistona olivat yli 366.000 ihmisen potilastiedot vuosilta 2001–2005.

Stressin lievittäjiä

Erityisen selvä merkitys luonnon läheisyydellä oli sydäntautien ja aivoinfarktien esiintymiselle. Tämä johtuu tutkijoiden mukaan ilmeisesti viheralueiden stressiä vähentävästä ja liikkumiseen kannustavasta vaikutuksesta.

Tutkijat suosittelevat kaupunkisuunnittelijoille viheralueiden määrän lisäämistä niin, että ne ovat joka ainoan kaupunkilaisen saavutettavissa. Vehreys ei ainoastaan ”kaunista” asuinaluetta, vaan sillä näyttää olevan sellaista vaikutusta terveyseroihin, että kaavoittajien on suhtauduttava asiaan vakavasti.

Lähde: BBC News website, 7 November 2008: Green spaces 'reduce health gap'

Tutkimus The Lancet -lehdessä (Nov 2008, Volume 372, Number 9650): "Effect of exposure to natural environment on health inequalities: an observational population study".

Helsinki-info (5/08): Yleistä kävelyturvallisuutta metsissä parannetaan

Uudessa Helsinki-info -lehdessä (5/2008) informoidaan kaupunkilaisia vanhojen puiden aiheuttamasta yleisen turvallisuuden vaarantumisesta. Rakennusviraston iskupartiot taistelevat tätä turvattomuutta vastaan.

Metsässä liikkujia kehotetaan varovaisuuteen myös seuraavassa uutisessa:

"Nyt päätetään tärkeiden viheralueiden kohtalosta" (HU 19.10.)

Helsingin Uutiset -lehdessä on "Vaaliareena"-niminen palsta, jossa julkaistaan kunnallisvaaliehdokkaiden mielipiteitä. Tämä Mari Puoskarin mielipide kiinnostaa meitä erityisesti: aiheena Helsingin viheralueiden kohtelu valtuustossa - Keskuspuisto, Mustavuori, Kruunuvuorenranta, Myllypuro, Kivinokka, Vartiosaari...

Täältä Kuntavaalit 2008 -blogista voi katsoa, kuinka kirjoittaja kaupunkimetsäkyselyymme vastasi: Mari Puoskari (Vihr.).

* * *

LISÄYS 27.10.: Eija Loukoila (Vas.) täsmensi Helsingin Uutisten vaaliareenakirjoituksessa 24.10.2008 kuinka Mustavuoren asiaa kaupunkisuunnittelulautakunnassa käsiteltiin.

HS 27.8.1990: Puistot jätettävä jo rauhaan

Taistelu viheralueista käy sen kiivaammaksi, mitä enemmän maan hinta kallistuu. Erityisesti tonttipulan vaivaamissa kaupungeissa päättäjät joutuvat yhä suurempaan kiusaukseen lohkaista puuttuva maapala milloin mihinkin tarpeeseen puistosta. Vaikka virkistysalueet on aikanaan perustettu keitaiksi tiheän asutuksen lomaan, ne kangastelevat nyt rakentajien silmiin houkuttelevina maavaroina.

Espoon ja Helsingin asukkaat eivät ole suotta ryhtyneet puolustamaan keskuspuistojaan kirjelmin ja yhdistyksin. Päivä päivältä käy selvemmäksi, että metsää sekä niittyä tarvitaan välttämättä paitsi viihtyisyyden myös terveyden tähden. Viheralueet puhdistavat ilmaa, pehmentävät melua ja tasaavat lämpöä vain niin suurina kokonaisuuksina, että eliöyhteisöjen vuorovaikutus säilyy. Korttelipuistikot eivät niitä korvaa.

Helsingin keskuspuisto hahmoteltiin kaukonäköisesti kahdeksankymmentä vuotta sitten. Sen tarpeellisuudesta on ajoittain kiistelty, mutta viime vuosina ei kukaan ole vakavissaan halunnut täyttää puistoa kaduilla ja rakennuksilla. Virkistysalue ja näköalapaikka luonnon kiertokulkuun ovat kutistuneet kuin huomaamatta. Tiet katkaisevat sen neljästä kohdasta, ja rakennushankkeet jäytävät niin ydintä kuin laitamaitakin.

Kun yleiskaavaa parhaillaan tarkistetaan ja keskuspuistoa tutkitaan, sen luonto korvaamattomine virkistysarvoineen täytyy suojata. Paikoitellen puisto on jo kalvettu liian ahtaaksi arimpien eläinten ja kasvien kannalta. Tuhansien ihmisten, kuluttavaa virkistyskäyttöä ja luonnonmukaisuutta ei ole helppo sovittaa yhteen, mutta riittävällä alueella se onnistuu. Tehokas hoito ja hallittu hoitamattomuus voivat vaihdella luonnon ja ihmisen parhaaksi.

Kiitoksia Hannu Tuomiselle ylläolevan arkistojen aarteen avautumisesta!