"Pohjoismaiden metsissä on meneillään monia kiinnostavia hankkeita, joista on iloa koko kansalle. Eri toimenpiteet on koottu uudelle sivustolle eräänlaiseksi inspiraatioluetteloksi, jossa kuvaillaan, miten voidaan menestyksekkäästi luoda paikallista lisäarvoa ja varmistaa, että lähimetsistä on paikallisyhteisölle mahdollisimman suuri ilo."
Lue täältä lisää: http://www.norden.org/fi/ajankohtaista/uutiset/hyviae-uutisia-pohjoismaiden-metsistae
Sivuston osoite (Suomen osuus englanniksi): http://www.skovenslokalevaerdier.dk/Default.aspx
Näytetään tekstit, joissa on tunniste lähimetsä. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste lähimetsä. Näytä kaikki tekstit
tiistai 9. maaliskuuta 2010
lauantai 18. heinäkuuta 2009
"Kaupunkimetsä ei ole ihmisoikeus" (Helsingin uutiset 8.7.2009)
Kuten edellisessä postauksessa jo todettiin, Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen tuomarit eivät "vielä ole ottaneet huomioon ympäristövaikutuksia yhtenä ihmisoikeuksien ulottuvuutena". Töitä on siis vielä tehtävä.
Samaa ongelmaa pähkäillään myös oheisessa Helsingin Uutisten (8.7.2009) jutussa.
Samaa ongelmaa pähkäillään myös oheisessa Helsingin Uutisten (8.7.2009) jutussa.
perjantai 8. toukokuuta 2009
"Helsinki tärvelee hakkuilla lähiluontomme" (HS 8.5.09)
Risto Mustosen kirjoitus tämän päivän Helsingin Sanomissa (8.5.2009) - täyttä asiaa!
Tässä myös tekstimuodossa kirjoittajan luvalla:
Helsinki tärvelee hakkuilla lähiluontoamme
Helsingin kaupungin rakennusvirasto on tehnyt talven ja kuluvan kevään aikana lähivirkistysmetsien hakkuita eri puolilla Helsinkiä. Rakennusvirasto kutsuu internetsivuillaan toimenpidekirjoa, johon kuuluvat muun muassa kaupunkimetsien avohakkuut ja raivaukset, luonnonhoidoksi.
Rakennusviraston luonnosteleman luonnonhoidon linjauksen tavoitteena on "viihtyisä, toimiva, kestävä, turvallinen ja terveellinen ympäristö kaikille helsinkiläisille ja muille viheralueiden käyttäjille".
Tehdyn luonnonhoidon tulokset ovat toistaiseksi olleet monin paikoin täysin päinvastaisia asetetuille tavoitteille: hakkuilla on luotu entistä useammalle helsinkiläiselle aiempaa vähemmän viihtyisiä, vähemmän terveellisiä sekä meluisampia, pölyisempiä ja monimuotoisuudeltaan köyhempiä elinympäristöjä.
On vaikea ymmärtää, millainen logiikka on ohjannut hakkuut suunnitelleen henkilön ajattelua esimerkiksi Viikintien ja Itäväylän varrella. Näiden Helsingin ja osin koko maan mittakaavassa vilkkaimmin liikennöityjen väylien varrelta on tinkimättömällä sinnikkyydellä hakattu ja raivattu pois merkittävä määrä – paikoin kaikki – siitä lehtipuustosta, joka toimii puskurina väyliltä kulkeutuvaa liikenteen saastetta, pölyä ja osin myös melua vastaan.
Viikin peltojen kohdalla on ilmeisesti ajateltu, että kevyen liikenteen väylällä liikkuvat haluavat aamuin illoin nauttia kaikilla aisteillaan viereisen Viikintien puuduttavasta autoliikennevirrasta, joka luonnonhoidollisen metsänraivauksen seurauksena jyrää nyt esteettä kävelijöiden ja pyöräilijöiden silmissä ja korvissa.
Veräjämäen ja aiemmin Herttoniemen alueilla on tehty myös aivan puhtaita avohakkuita käytännössä läheisten kerrostalojen ikkunoiden alla.
Rakennusvirastosta kerrottiin, että se on informoinut kaupunginosien asukkaita ennen hakkuita muun muassa esittämällä havainnekuvia toimenpiteiden vaikutuksista ympäristöön.
Onkohan rakennusviraston suunnitteluosasto käynyt kysymässä hakkuiden jälkeen lähitalojen asukkailta, miltä tuntuu, kun tuttu metsä on nostettu kumipyörien päälle ja seuraavat vuodet voidaan katsella ikkunasta aukkoa ja tasaista taimikkoa?
Tällaisia toimenpiteitä voi kutsua jopa symboliseksi väkivallaksi. Siinä asiantuntijataho määrittelee vaihtoehdot sille, millaiset toimenpiteet suhteessa ympäristöön ovat mahdollisia ilman, että ihmiset, jotka lopulta joutuvat elämään toimenpiteiden seurausten kanssa, voivat asioihin mitenkään vaikuttaa.
Lenkkipolkujen varsille kootuista tukkipinoista sekä metsään jääneistä kannoista näkee, että hakkuissa on poistettu valtavat määrät elävää ja tervettä puustoa sekä sellaisia lahoja mutta monimuotoisuuden kannalta tärkeitä puuyksilöitä, joista ei olisi ollut minkäänlaista vaaraa esimerkiksi ulkoilijoille.
Tehdyillä hakkuilla on useimmiten ainoastaan heikennetty metsien ulkoilu-, virkistys- ja maisema-arvoja.
Helsingin kaupungin luonnonhoito näyttää jäljen perusteella olevan hyvin läheistä sukua sille tehometsänhoidolle, jota voi nähdä kaikkialla Suomessa: avohakkuita, lehtipuiden ja pensaiden systemaattista poistoa tavoitteena tasaikäiset ja tasakokoiset yhden kahden puulajin istutusmetsiköt, joita aikanaan odottaa taas sama hoito.
Tällainen tapa hoitaa metsää on yhä enemmän kyseenalaistettu jo metsäasiantuntijoidenkin ja erityisesti kansalaisten keskuudessa. Kaupunkimetsiin ja asutusten lähelle kovat hakkuut eivät sovi lainkaan. Lisäksi tällainen metsänhoito on tarpeettoman kallista ja metsän uusiutumisen kannalta usein täysin turhaa.
Silti rakennusvirasto on luonnonhoidollaan luomassa kaupungin talouteen menoautomaattia. Se esittää lisää määrärahoja tuleville vuosille Helsingin metsien hakkuisiin –luonnonhoidon nimissä.
Kaupungin päättäjät hoi, ilmainen vinkki: aloittakaa elvytys leikkaamalla hakkuiden lisäämiseen tarkoitetut rahat – samalla elvytätte Helsingin lähiluontoa!
RISTO MUSTONEN
metsävastaava
Luonto-Liitto
lauantai 18. huhtikuuta 2009
Ja taas puita hoidetaan...
Jo on aikoihin eletty. Markus Uomala kertoo mielipidekirjoituksessaan (HS 18.4.09), että Nuuksion metsää on raiskattu telaketjukuormaajilla parinkymmenen hehtaarin alueelta. Ja millaisin perustein! Kansallispuisto muistuttaa ympäristöministeriön mukaan liikaa talousmetsää, koska siellä ei ole sattunut myrskytuhoja. Niinpä maastoa revitään keinotekoisesti rikki isoilla koneilla, niin että telaketju-uria risteilee metsässä kilometrikaupalla...
Nimimerkki "Lautamies" taas ihmettelee Helsingin Uutisissa (18.-19.4.09) rakennusviraston puidenkaatovimmaa, sitä, kuinka Helsingin lähimetsiä hävitetään systemaattisesti alue kerrallaan:
Nimimerkki "Lautamies" taas ihmettelee Helsingin Uutisissa (18.-19.4.09) rakennusviraston puidenkaatovimmaa, sitä, kuinka Helsingin lähimetsiä hävitetään systemaattisesti alue kerrallaan:
Kenen päätöksillä näin tehdään? Kuka on asettanut suuntaviivat tällaiselle hävitykselle ja kuka tätä touhua valvoo? Vai onko rakennusvirasto valtio valtiossa, jonka ainoa tavoite on pitää henkilökuntansa työllistettynä?
perjantai 27. maaliskuuta 2009
"Yhdeksän kymmenestä suomalaisesta haluaa lisätä metsiensuojelua Etelä-Suomessa"
Seuraavassa pari lähimetsiä koskevaa uutisleikettä.
Vuoden luontotekona 2008 on palkittu espoolaisvaltuutettujen Sirpa Hertellin ja Nina Knaapilan aloite lähimetsien suojelusta Espoossa.
Yhdeksän kymmenestä suomalaisesta haluaisi, että Etelä-Suomen metsiä suojeltaisiin. Tällä hetkellä kuitenkin 99 prosenttia metsistä on hakkuiden tai muunlaisen muokkauksen kohteena. Metso-ohjelmalla tilannetta yritettiin parantaa, mutta "nyt hallitus on pyyhkinyt takapuolta yhteisesti sovitulla ohjelmalla", WWF:n Suomen suojelujohtaja Jari Luukkonen kirjoittaa.
torstai 19. maaliskuuta 2009
Luonto-liiton aloite Helsingin valtuustolle 18.3.2009
Luonto-Liitto
Annankatu 26 A, 5. krs,
00100 Helsinki
Puh. (09) 684 4420 / Fax (09) 6844 4222
http://www.luontoliitto.fi/
Aloite Helsingin kaupungin luonto-ja virkistysarvoja vahingoittavien hakkuiden vähentämiseksi
Arvoisa kaupunginvaltuutettu!
Toivomme, että Helsingin kaupunki vähentää luonto- ja virkistysarvoille vahingollisia metsänhakkuita omilla maillaan sekä ottaa täysimääräisesti käyttöön kaupunkimetsien mahdollisuudet hillitä ilmastonmuutosta.
Metsien tulee antaa kehittyä nykyistä laajemmassa mitassa luonnontilaisen kaltaisina siellä, missä siihen on mahdollisuudet. Linjanmuutoksesta olisi hyötyä kaupunkimetsien vetovoimaisuudelle ja luonnon monimuotoisuudelle. Kaupunkimetsien hakkuiden vähentäminen lisää niihin sisältyvää hiilivarastoa, mikä olisi mitä luontevin keino torjua ilmastonmuutosta.
Helsingin metsien hoidon linjaus on tulossa kaupunginhallituksen käsittelyyn piakkoin. Samaan aikaan metsiä hakataan vanhojen suunnitelmien mukaan, mikä on suututtanut kaupunkilaisia useissa kaupunginosissa. Viime vuonna hakkuista nousi kohu Herttoniemessä, tänä vuonna vuorossa on Roihuvuori. Luonnokset luonnon monimuotoisuuden turvaamisohjelmaksi ja luonnonhoidon linjaukseksi ovat osittain ristiriidassa keskenään. Helsingin nykyinen metsänhoito on merkillistä suunnitelmataloutta, johon modernit ajatukset luonnon monimuotoisuuden vaalimisesta eivät ole mahtuneet mukaan.
Helsinki on kolmen eniten metsää omistavan kunnan joukossa. Siten kaupungilla on mahdollisuus vaikuttaa merkittävästi luonnon monimuotoisuuden säilyttämiseen ja ilmastonmuutoksen hidastamiseen pitämällä metsät tuuheina ja järeinä. Kuollutkin puu on paitsi arvokas eliölajistolle, myös merkittävä hiilivarasto. Lisäksi lahopuu on erityisen arvokas metsän ominaispiirre, josta riippuvaisia on lähes neljännes metsälajeista.
Helsigin yliopiston metsäekonomian laitoksen kansalaisten näkemyksiä metsienkäyttöön selvittäneen tutkimuksen [1] mukaan yli 70 % kansalaisista pitää tärkeänä metsien merkitystä eläinten ja kasvien elinympäristönä sekä metsien tarjoamaa mahdollisuutta luonnon tarkkailuun ja maisemien ihailuun. Saman tutkimuksen mukaan kansalaiset pitävät luonnon monimuotoisuuden säilyttämistä kaikkein tärkeimpänä metsiä koskevassa päätöksenteossa huomioitavana näkökulmana. Näitä kansalaisten tärkeinä pitämiä näkökulmia voidaan huomioida myös kaupunkimetsien hoidossa jättämällä lahopuuta ja käsittelemättömiä alueita myös kaupunkimetsiin.
Helsingin kaupungin metsien ja puistojen hakkuut ovat hyvin erikoista metsänhoitoa Suomessa, sillä niihin kulutetaan verovaroja. Uuden luonnonhoidon linjauksen mukaisesti sekä hakkuita, että rahanmenoa on tarkoitus entisestään kasvattaa. Turvallisuussyistä tehtävien yksittäisten ongelmapuiden poiston sijasta hakkuilla käsitellään tarpeettoman laajoja metsäalueita. On aiheellista kysyä mitä hyvää näillä hakkuilla tavoitellaan ja mitä saavutetaan? Onko varojen käyttö metsän hakkuuseen tärkeämpää kuin vaikkapa kosteusvaurioituneiden leikkipuistorakennusten korjaamiseen?
Vähentämällä hakkuita ja hoitoa muilla kuin aidosti puistoiksi rakennetuilla viher- ja metsäalueilla voitaisiin saavuttaa melko nopeasti hyötyjä luonnon monimuotoisuuden suojelussa ja lisätä metsien hiilivarantoa. Merkittävä osa kaupunkilaisista nauttisi parantuneista virkistysmahdollisuuksista monimuotoisemmissa metsissä. Lähimetsät ovat kansanterveydellisesti elintärkeitä. Lenkkeily on suosituin liikuntamuoto, joka lähimetsissä toteutettuna on myös ilmastoystävällinen harrastus. Lähimetsissä on oltava kauneusarvoja ja tilaa sekä liikkujille, että metsän eläimille. Ympäristökasvatukselle oikeat metsät lähellä kouluja ja leikkipuistoja ovat suorastaan välttämätön ympäristö.
Kaatuneet puut opettavat meille luonnon kiertokulkua ja elämän kunnioitusta. Helsinkiläiset omistavat itsekin usein metsää muualla Suomessa. Nykyinen kaupunkimetsätalous antaa aivan väärän kuvan kaupunkilaisille siitä, mikä on järkevää ja laillista metsätaloutta metsälain piirissä olevissa metsissä. On aiheellista pelätä, että stadilaisten kesämökkipalstoilla otetaan mallia työteliäästä kaupunkimetsätaloudesta, jossa lahopuun muodostuminen koitetaan estää ja jossa kustannuksiakaan ei säästellä.
Helsingin tulisi ottaa mallia Vantaasta, jossa ristiriidat metsien käytössä on saatu vähenemään uudella metsäsuunnittelumallilla. Vantaan kaupungin metsien käyttöä ohjaavat uudet metsänhoitoperiaateet, joiden pohjalta hakkuita tehdään lähinnä siellä, missä siitä on selkeää ja perusteltavissa olevaa hyötyä. Luonnon monimuotoisuuden suojelu on metsäsuuunnitelmissa viety Suomen mittakaavassa kokonaan uudelle tasolle.
Helsingin metsät kaupunginrajojen ulkopuolella voivat haluttaessa edesauttaa ainakin kahden metsämantereen pysymistä yhtenäisinä, Nuuksiossa ja Sipoonkorvessa. Lähivirkistysmetsät vailla hakkuukantoja luovat esteettisesti tasapainoista monimuotoista kaupunkitilaa. Rikkominen ja roskaaminen voi muutenkin vähentyä, jos metsien puiden annetaan olla ehjiä ja kauniita.
Kaupungin tulee palauttaa luonnonhoitolinjaus valmisteltavaksi. Luonnon monimuotoisuuden säilyttäminen on otettava keskeiseksi tavoitteeksi metsien käytössä. Metsäsuunnitelmat on tarkistettava ennen kuin metsien hakkuuta jatketaan. Avohakkuista on luovuttava kokonaan.
Helsingissä, 18.3.2009
Mauno Särkkä
puheenjohtaja, Luonto-Liitto
Emilia Pippola
metsäjaoston puheenjohtaja, Luonto-Liitto
[1] Suomen metsät ja metsäpolitiikka – kansalaisten näkemyksiä. Annukka Valkeapää, Riika Paloniemi, Annukka Vainio, Kimmo Vehkalahti, Klaus Helkama, Heimo Karppinen, Jari Kuuluvainen, Ann Ojala, Tapio Rantala, Mika Rekola.
Annankatu 26 A, 5. krs,
00100 Helsinki
Puh. (09) 684 4420 / Fax (09) 6844 4222
http://www.luontoliitto.fi/
Aloite Helsingin kaupungin luonto-ja virkistysarvoja vahingoittavien hakkuiden vähentämiseksi
Arvoisa kaupunginvaltuutettu!
Toivomme, että Helsingin kaupunki vähentää luonto- ja virkistysarvoille vahingollisia metsänhakkuita omilla maillaan sekä ottaa täysimääräisesti käyttöön kaupunkimetsien mahdollisuudet hillitä ilmastonmuutosta.
Metsien tulee antaa kehittyä nykyistä laajemmassa mitassa luonnontilaisen kaltaisina siellä, missä siihen on mahdollisuudet. Linjanmuutoksesta olisi hyötyä kaupunkimetsien vetovoimaisuudelle ja luonnon monimuotoisuudelle. Kaupunkimetsien hakkuiden vähentäminen lisää niihin sisältyvää hiilivarastoa, mikä olisi mitä luontevin keino torjua ilmastonmuutosta.
Helsingin metsien hoidon linjaus on tulossa kaupunginhallituksen käsittelyyn piakkoin. Samaan aikaan metsiä hakataan vanhojen suunnitelmien mukaan, mikä on suututtanut kaupunkilaisia useissa kaupunginosissa. Viime vuonna hakkuista nousi kohu Herttoniemessä, tänä vuonna vuorossa on Roihuvuori. Luonnokset luonnon monimuotoisuuden turvaamisohjelmaksi ja luonnonhoidon linjaukseksi ovat osittain ristiriidassa keskenään. Helsingin nykyinen metsänhoito on merkillistä suunnitelmataloutta, johon modernit ajatukset luonnon monimuotoisuuden vaalimisesta eivät ole mahtuneet mukaan.
Helsinki on kolmen eniten metsää omistavan kunnan joukossa. Siten kaupungilla on mahdollisuus vaikuttaa merkittävästi luonnon monimuotoisuuden säilyttämiseen ja ilmastonmuutoksen hidastamiseen pitämällä metsät tuuheina ja järeinä. Kuollutkin puu on paitsi arvokas eliölajistolle, myös merkittävä hiilivarasto. Lisäksi lahopuu on erityisen arvokas metsän ominaispiirre, josta riippuvaisia on lähes neljännes metsälajeista.
Helsigin yliopiston metsäekonomian laitoksen kansalaisten näkemyksiä metsienkäyttöön selvittäneen tutkimuksen [1] mukaan yli 70 % kansalaisista pitää tärkeänä metsien merkitystä eläinten ja kasvien elinympäristönä sekä metsien tarjoamaa mahdollisuutta luonnon tarkkailuun ja maisemien ihailuun. Saman tutkimuksen mukaan kansalaiset pitävät luonnon monimuotoisuuden säilyttämistä kaikkein tärkeimpänä metsiä koskevassa päätöksenteossa huomioitavana näkökulmana. Näitä kansalaisten tärkeinä pitämiä näkökulmia voidaan huomioida myös kaupunkimetsien hoidossa jättämällä lahopuuta ja käsittelemättömiä alueita myös kaupunkimetsiin.
Helsingin kaupungin metsien ja puistojen hakkuut ovat hyvin erikoista metsänhoitoa Suomessa, sillä niihin kulutetaan verovaroja. Uuden luonnonhoidon linjauksen mukaisesti sekä hakkuita, että rahanmenoa on tarkoitus entisestään kasvattaa. Turvallisuussyistä tehtävien yksittäisten ongelmapuiden poiston sijasta hakkuilla käsitellään tarpeettoman laajoja metsäalueita. On aiheellista kysyä mitä hyvää näillä hakkuilla tavoitellaan ja mitä saavutetaan? Onko varojen käyttö metsän hakkuuseen tärkeämpää kuin vaikkapa kosteusvaurioituneiden leikkipuistorakennusten korjaamiseen?
Vähentämällä hakkuita ja hoitoa muilla kuin aidosti puistoiksi rakennetuilla viher- ja metsäalueilla voitaisiin saavuttaa melko nopeasti hyötyjä luonnon monimuotoisuuden suojelussa ja lisätä metsien hiilivarantoa. Merkittävä osa kaupunkilaisista nauttisi parantuneista virkistysmahdollisuuksista monimuotoisemmissa metsissä. Lähimetsät ovat kansanterveydellisesti elintärkeitä. Lenkkeily on suosituin liikuntamuoto, joka lähimetsissä toteutettuna on myös ilmastoystävällinen harrastus. Lähimetsissä on oltava kauneusarvoja ja tilaa sekä liikkujille, että metsän eläimille. Ympäristökasvatukselle oikeat metsät lähellä kouluja ja leikkipuistoja ovat suorastaan välttämätön ympäristö.
Kaatuneet puut opettavat meille luonnon kiertokulkua ja elämän kunnioitusta. Helsinkiläiset omistavat itsekin usein metsää muualla Suomessa. Nykyinen kaupunkimetsätalous antaa aivan väärän kuvan kaupunkilaisille siitä, mikä on järkevää ja laillista metsätaloutta metsälain piirissä olevissa metsissä. On aiheellista pelätä, että stadilaisten kesämökkipalstoilla otetaan mallia työteliäästä kaupunkimetsätaloudesta, jossa lahopuun muodostuminen koitetaan estää ja jossa kustannuksiakaan ei säästellä.
Helsingin tulisi ottaa mallia Vantaasta, jossa ristiriidat metsien käytössä on saatu vähenemään uudella metsäsuunnittelumallilla. Vantaan kaupungin metsien käyttöä ohjaavat uudet metsänhoitoperiaateet, joiden pohjalta hakkuita tehdään lähinnä siellä, missä siitä on selkeää ja perusteltavissa olevaa hyötyä. Luonnon monimuotoisuuden suojelu on metsäsuuunnitelmissa viety Suomen mittakaavassa kokonaan uudelle tasolle.
Helsingin metsät kaupunginrajojen ulkopuolella voivat haluttaessa edesauttaa ainakin kahden metsämantereen pysymistä yhtenäisinä, Nuuksiossa ja Sipoonkorvessa. Lähivirkistysmetsät vailla hakkuukantoja luovat esteettisesti tasapainoista monimuotoista kaupunkitilaa. Rikkominen ja roskaaminen voi muutenkin vähentyä, jos metsien puiden annetaan olla ehjiä ja kauniita.
Kaupungin tulee palauttaa luonnonhoitolinjaus valmisteltavaksi. Luonnon monimuotoisuuden säilyttäminen on otettava keskeiseksi tavoitteeksi metsien käytössä. Metsäsuunnitelmat on tarkistettava ennen kuin metsien hakkuuta jatketaan. Avohakkuista on luovuttava kokonaan.
Helsingissä, 18.3.2009
Mauno Särkkä
puheenjohtaja, Luonto-Liitto
Emilia Pippola
metsäjaoston puheenjohtaja, Luonto-Liitto
[1] Suomen metsät ja metsäpolitiikka – kansalaisten näkemyksiä. Annukka Valkeapää, Riika Paloniemi, Annukka Vainio, Kimmo Vehkalahti, Klaus Helkama, Heimo Karppinen, Jari Kuuluvainen, Ann Ojala, Tapio Rantala, Mika Rekola.
http://www.mm.helsinki.fi/mmekn/tutkimus/julkaisut/Report55.pdf
keskiviikko 24. joulukuuta 2008
"Päin honkia" (Marjaliisan Siiran joulupakina)
Päin honkia
Niin metsä vastaa kuin sinne huudetaan, sanoo eräs suomalainen sanalasku. Tämän katajaisen kansamme perinteessä on paljon luontoon liittyviä sanontoja, erityisesti metsään ja puihin. Metsän jumala Tapio onkin suomalaisten vanhin jumala. Älä polta päreitäsi, kun sanon, että metsäläisiä edelleenkin ollaan.
Tosin nykyisessä tehokkaitten klikkaajien hiiriyhteiskunnassa osa porukasta vieraantuu luonnosta ja itsestään. Masennuspillereitä ahmitaan kiihtyvällä vauhdilla. Siitä hyötyy eniten lääketeollisuus.
En väitä, että masennus ei olisi lääkintää vaativa sairaus monissa tapauksissa. Olen vain ihmetellyt erästä yhteensattumaa. Kun Suomen markkinoille tuli 1990-luvulla uuden sukupolven kalliita masennuslääkkeitä, joilla ei ole pahoja sivuvaikutuksia, Suomeen ilmestyi nopeassa tahdissa 300 000 masennusta sairastavaa. Taitaa nyt olla jo 600 000.
* * *
Viime vuosina on ryhdytty tutkimaan metsien terveysvaikutuksia. On havaittu, että ihmisen elpyminen stressitilasta on tehokkaampaa luonnossa kuin rakennetussa ympäristössä. Ainakin Japanissa ja Tanskassa jo nyt käytetään masennuksen hoidossa "metsäkylpyä", jolla tarkoitetaan lääkärin määräämää oleskelua metsässä.
Luonnossa myönteiset tunnetilat voimistuvat, keskittymiskyky paranee, verenpaine ja pulssi laskevat ja lihasjännitys vähenee. Näitä hyviä vaikutuksia ei tee pelkästään kaunis maisema, liikunta ja raikas ilma. Metsässä ihminen altistuu monenlaisille kemikaaleille, joita puut ja muut kasvit erittävät. Tätä asiaa nyt tutkitaan maailmalla.
* * *
Tämä metsäinen joulusaarna johtuu siitä, että Helsingin kaupunkisuunnittelu antoi ikävän joululahjan Mustavuoren luontoalueen ystäville: alueelle valmistui äskettäin uusi asemakaavaluonnos. Siitä on nyt mielipiteitä laadittu siinä toivossa, että uudessa lautakunnassa kaikki eivät ole täysiä puupäitä tai käpyaivoja.
Kaupunkisuunnittelu Helsingissä menee kyllä päin honkia, jos se poistaa lähimetsät asukkaiden käytöstä. Tässä on kysymys myös siirrosta köyhiltä rikkaille. Lähiluonnossa liikkuminen on juuri köyhien harrastus, niiden joilla ei ole autoa, kesämökkiä eikä golf- tai lasketteluvarusteita. Mustavuoren ulkoilualueen päälle suunnitellaan sellaisia miljoonakämppiä, että tavallinen helsinkiläinen voi katsella niitä vain ulkoapäin. Luonto uhrataan rikkaille.
Lähden tästä katsomaan omaa joulukuustani. Se on noin 100-vuotias ja kasvaa Mustavuorella. Toivon, että saan käydä sitä tervehtimässä myös tulevina jouluina.
MARJALIISA SIIRA
Kirjoittaja on helsinkiläinen toimittaja ja Pro Mustavuori -liikkeen perustaja.
Niin metsä vastaa kuin sinne huudetaan, sanoo eräs suomalainen sanalasku. Tämän katajaisen kansamme perinteessä on paljon luontoon liittyviä sanontoja, erityisesti metsään ja puihin. Metsän jumala Tapio onkin suomalaisten vanhin jumala. Älä polta päreitäsi, kun sanon, että metsäläisiä edelleenkin ollaan.
Tosin nykyisessä tehokkaitten klikkaajien hiiriyhteiskunnassa osa porukasta vieraantuu luonnosta ja itsestään. Masennuspillereitä ahmitaan kiihtyvällä vauhdilla. Siitä hyötyy eniten lääketeollisuus.
En väitä, että masennus ei olisi lääkintää vaativa sairaus monissa tapauksissa. Olen vain ihmetellyt erästä yhteensattumaa. Kun Suomen markkinoille tuli 1990-luvulla uuden sukupolven kalliita masennuslääkkeitä, joilla ei ole pahoja sivuvaikutuksia, Suomeen ilmestyi nopeassa tahdissa 300 000 masennusta sairastavaa. Taitaa nyt olla jo 600 000.
* * *
Viime vuosina on ryhdytty tutkimaan metsien terveysvaikutuksia. On havaittu, että ihmisen elpyminen stressitilasta on tehokkaampaa luonnossa kuin rakennetussa ympäristössä. Ainakin Japanissa ja Tanskassa jo nyt käytetään masennuksen hoidossa "metsäkylpyä", jolla tarkoitetaan lääkärin määräämää oleskelua metsässä.
Luonnossa myönteiset tunnetilat voimistuvat, keskittymiskyky paranee, verenpaine ja pulssi laskevat ja lihasjännitys vähenee. Näitä hyviä vaikutuksia ei tee pelkästään kaunis maisema, liikunta ja raikas ilma. Metsässä ihminen altistuu monenlaisille kemikaaleille, joita puut ja muut kasvit erittävät. Tätä asiaa nyt tutkitaan maailmalla.
* * *
Tämä metsäinen joulusaarna johtuu siitä, että Helsingin kaupunkisuunnittelu antoi ikävän joululahjan Mustavuoren luontoalueen ystäville: alueelle valmistui äskettäin uusi asemakaavaluonnos. Siitä on nyt mielipiteitä laadittu siinä toivossa, että uudessa lautakunnassa kaikki eivät ole täysiä puupäitä tai käpyaivoja.
Kaupunkisuunnittelu Helsingissä menee kyllä päin honkia, jos se poistaa lähimetsät asukkaiden käytöstä. Tässä on kysymys myös siirrosta köyhiltä rikkaille. Lähiluonnossa liikkuminen on juuri köyhien harrastus, niiden joilla ei ole autoa, kesämökkiä eikä golf- tai lasketteluvarusteita. Mustavuoren ulkoilualueen päälle suunnitellaan sellaisia miljoonakämppiä, että tavallinen helsinkiläinen voi katsella niitä vain ulkoapäin. Luonto uhrataan rikkaille.
Lähden tästä katsomaan omaa joulukuustani. Se on noin 100-vuotias ja kasvaa Mustavuorella. Toivon, että saan käydä sitä tervehtimässä myös tulevina jouluina.
MARJALIISA SIIRA
Kirjoittaja on helsinkiläinen toimittaja ja Pro Mustavuori -liikkeen perustaja.
sunnuntai 14. joulukuuta 2008
Hyvässä elinympäristössä metsä on lähellä kotia
"Kuluttajat haluavat asua kävelymatkan päässä metsästä ja peruspalveluista", todetaan Kuluttajatutkimuskeskuksen uuden julkaisun tiedotteessa.
"Kuluttajat toivovat jokapäiväisen elämän olevan helppoa ja vaivatonta. Monipuolisia palveluja toivotaan kävelyetäisyydelle kodista. Päivittäistavarat halutaan hankkia "Siwaa isommista, mutta Prismaa pienemmistä" myymälöistä. Itsepalvelun lisääntymisen myötä henkilökohtaista palvelua arvostetaan entistä enemmän ja siitä ollaan valmiita maksamaan. Työmatkoihin ollaan valmiita käyttämään enemmän aikaa kuin asiointimatkoihin."
"Kotitalouden tyypistä riippuen hyvässä elinympäristössä painottuvat hieman erilaiset asiat. Aikuistalouden hyvässä elinympäristössä on rauhaa, väljiä omakotialueita ja hyviä palveluita. Lapsiperheen hyvässä asuinympäristössä koti ja peruspalvelut, kuten koulut ja päivittäistavarakaupat, ovat kävelyetäisyydellä. Eläkeläistaloudelle hyvässä elinympäristössä on vilkasta elämää, mutta turvallista, ja hyvät palvelut kodin ympärillä.
Ihmisten toiveissa ihanteellinen elinympäristö on kaupunkimainen hyvine palveluineen, mutta metsät ja muut virkistysmahdollisuudet ovat lähietäisyydellä. Ilmastonmuutoskeskustelu näkyy tarinoissa toimivan joukkoliikenteen suosimisena. Autoa ei pidetä välttämättömänä, jos julkinen liikenne on laadukasta ja kävely- ja pyöräilymahdollisuudet hyvät."
LISÄTIETOJA
Erikoistutkija Katri Koistinen
puh. 0400 871 598, katri.koistinen@kuluttajatutkimuskeskus.fi
Erikoistutkija Helena Tuorila
puh. (09) 7726 7733, helena.tuorila@kuluttajatutkimuskeskus.fi
JULKAISU
Katri Koistinen, Helena Tuorila. Millainen olisi hyvä elinympäristö? Asukkaiden näkemyksiä elinympäristöstä, asumisesta ja palveluista eri elämänvaiheissa (pdf). Kuluttajatutkimuskeskuksen julkaisuja 9/2008 (verkkojulkaisu: www.kuluttajatutkimuskeskus.fi).
"Kuluttajat toivovat jokapäiväisen elämän olevan helppoa ja vaivatonta. Monipuolisia palveluja toivotaan kävelyetäisyydelle kodista. Päivittäistavarat halutaan hankkia "Siwaa isommista, mutta Prismaa pienemmistä" myymälöistä. Itsepalvelun lisääntymisen myötä henkilökohtaista palvelua arvostetaan entistä enemmän ja siitä ollaan valmiita maksamaan. Työmatkoihin ollaan valmiita käyttämään enemmän aikaa kuin asiointimatkoihin."
"Kotitalouden tyypistä riippuen hyvässä elinympäristössä painottuvat hieman erilaiset asiat. Aikuistalouden hyvässä elinympäristössä on rauhaa, väljiä omakotialueita ja hyviä palveluita. Lapsiperheen hyvässä asuinympäristössä koti ja peruspalvelut, kuten koulut ja päivittäistavarakaupat, ovat kävelyetäisyydellä. Eläkeläistaloudelle hyvässä elinympäristössä on vilkasta elämää, mutta turvallista, ja hyvät palvelut kodin ympärillä.
Ihmisten toiveissa ihanteellinen elinympäristö on kaupunkimainen hyvine palveluineen, mutta metsät ja muut virkistysmahdollisuudet ovat lähietäisyydellä. Ilmastonmuutoskeskustelu näkyy tarinoissa toimivan joukkoliikenteen suosimisena. Autoa ei pidetä välttämättömänä, jos julkinen liikenne on laadukasta ja kävely- ja pyöräilymahdollisuudet hyvät."
LISÄTIETOJA
Erikoistutkija Katri Koistinen
puh. 0400 871 598, katri.koistinen@kuluttajatutkimuskeskus.fi
Erikoistutkija Helena Tuorila
puh. (09) 7726 7733, helena.tuorila@kuluttajatutkimuskeskus.fi
JULKAISU
Katri Koistinen, Helena Tuorila. Millainen olisi hyvä elinympäristö? Asukkaiden näkemyksiä elinympäristöstä, asumisesta ja palveluista eri elämänvaiheissa (pdf). Kuluttajatutkimuskeskuksen julkaisuja 9/2008 (verkkojulkaisu: www.kuluttajatutkimuskeskus.fi).
torstai 4. joulukuuta 2008
Tsillausta ja fiilistelyä - Teinien maantietoa ja arvostuksia lähiön viheralueilla
Nuoret arvostavat väljää ja vihreää lähiötä. "Viheralueet ovat nuorille ennen kaikkea yhdessäolon ja kavereiden tapaamisen paikkoja. Aikuisille ne ovat enemmän luonnon kohtaamisen ja yksinolonkin paikkoja." Näin kirjoittaa tutkija Kirsi Mäkinen tuoreessa Viherympäristö-lehdessä.
Mäkinen tutki aikuisten ja nuorten viheraluearvostuksia arvokartoituksen avulla Kontulassa, Mellunmäessä ja pohjoisessa Vartioharjussa. Hän havaitsi sekä eroja että yhtäläisyyksiä. Niuoret kelpuuttivat metsäksi myös kerrostalon takametsän, kun aikuisille metsäntuntu syntyi yhtenäisillä ja laajoilla reiteillä ja ulkoilualueilla. Molemmissa ryhmissä kielteisiä arvoja, pelottavia ja epäviihtyisiä paikkoja tuli esiin vain kolmanneksella vastaajista.
Nuorten suosimia olivat erityisesti Kelkkapuisto ja Kontulan liikuntapuisto. Myös pienet läntit olivat tärkeitä oleskelun paikkoja. Nuorten mielipaikat olivat nimenomaan asuinalueiden sisällä, mutta suojassa aikuisten katseilta ja kontrollilta.
"Lähiviheralueiden merkitys nuorisolle pitää ottaa huomioon myös täydennysrakentamisen tilanteissa", Kirsi Mäkinen päättää artikkelinsa.
Lähde: Viherympäristö 6/08
Mäkinen tutki aikuisten ja nuorten viheraluearvostuksia arvokartoituksen avulla Kontulassa, Mellunmäessä ja pohjoisessa Vartioharjussa. Hän havaitsi sekä eroja että yhtäläisyyksiä. Niuoret kelpuuttivat metsäksi myös kerrostalon takametsän, kun aikuisille metsäntuntu syntyi yhtenäisillä ja laajoilla reiteillä ja ulkoilualueilla. Molemmissa ryhmissä kielteisiä arvoja, pelottavia ja epäviihtyisiä paikkoja tuli esiin vain kolmanneksella vastaajista.
Nuorten suosimia olivat erityisesti Kelkkapuisto ja Kontulan liikuntapuisto. Myös pienet läntit olivat tärkeitä oleskelun paikkoja. Nuorten mielipaikat olivat nimenomaan asuinalueiden sisällä, mutta suojassa aikuisten katseilta ja kontrollilta.
"Lähiviheralueiden merkitys nuorisolle pitää ottaa huomioon myös täydennysrakentamisen tilanteissa", Kirsi Mäkinen päättää artikkelinsa.
Lähde: Viherympäristö 6/08
lauantai 8. marraskuuta 2008
The Lancet: Viheralueet pienentävät köyhien ja rikkaiden välistä terveyskuilua
Pienikin vihreä tila kodin lähellä näyttää pienentävän rikkaiden ja köyhien välisiä terveyseroja, kahden skotlantilaisen yliopiston tutkijat sanovat. Tämän laajaan vertailuaineistoon perustuvan tutkimuksen on julkaissut arvostettu brittiläinen lääketieteen aikakausjulkaisu The Lancet.
Kaupunkilaisten hyvinvoinnin parantaminen edellyttää vehreyden lisäämistä, tutkijat toteavat. Köyhyyteen ja sosiaaliseen huono-osaisuuteen liittyy eriarvoisuus terveydentilassa. Se heijastaa yleensä eroja elämäntavoissa, ruokatottumuksissa ja terveyspalvelujen saannissa. Köyhien asuma-alueilla ihmiset sairastavat enemmän ja kuolevat nuorempina. Tutkijat totesivat kuitenkin, että pienenkin puiston, metsän tai muun avoimen tilan lähellä asuminen pienensi terveyskuilua. Tutkimusaineistona olivat yli 366.000 ihmisen potilastiedot vuosilta 2001–2005.
Stressin lievittäjiä
Erityisen selvä merkitys luonnon läheisyydellä oli sydäntautien ja aivoinfarktien esiintymiselle. Tämä johtuu tutkijoiden mukaan ilmeisesti viheralueiden stressiä vähentävästä ja liikkumiseen kannustavasta vaikutuksesta.
Tutkijat suosittelevat kaupunkisuunnittelijoille viheralueiden määrän lisäämistä niin, että ne ovat joka ainoan kaupunkilaisen saavutettavissa. Vehreys ei ainoastaan ”kaunista” asuinaluetta, vaan sillä näyttää olevan sellaista vaikutusta terveyseroihin, että kaavoittajien on suhtauduttava asiaan vakavasti.
Lähde: BBC News website, 7 November 2008: Green spaces 'reduce health gap'
Tutkimus The Lancet -lehdessä (Nov 2008, Volume 372, Number 9650): "Effect of exposure to natural environment on health inequalities: an observational population study".
Kaupunkilaisten hyvinvoinnin parantaminen edellyttää vehreyden lisäämistä, tutkijat toteavat. Köyhyyteen ja sosiaaliseen huono-osaisuuteen liittyy eriarvoisuus terveydentilassa. Se heijastaa yleensä eroja elämäntavoissa, ruokatottumuksissa ja terveyspalvelujen saannissa. Köyhien asuma-alueilla ihmiset sairastavat enemmän ja kuolevat nuorempina. Tutkijat totesivat kuitenkin, että pienenkin puiston, metsän tai muun avoimen tilan lähellä asuminen pienensi terveyskuilua. Tutkimusaineistona olivat yli 366.000 ihmisen potilastiedot vuosilta 2001–2005.
Stressin lievittäjiä
Erityisen selvä merkitys luonnon läheisyydellä oli sydäntautien ja aivoinfarktien esiintymiselle. Tämä johtuu tutkijoiden mukaan ilmeisesti viheralueiden stressiä vähentävästä ja liikkumiseen kannustavasta vaikutuksesta.
Tutkijat suosittelevat kaupunkisuunnittelijoille viheralueiden määrän lisäämistä niin, että ne ovat joka ainoan kaupunkilaisen saavutettavissa. Vehreys ei ainoastaan ”kaunista” asuinaluetta, vaan sillä näyttää olevan sellaista vaikutusta terveyseroihin, että kaavoittajien on suhtauduttava asiaan vakavasti.
Lähde: BBC News website, 7 November 2008: Green spaces 'reduce health gap'
Tutkimus The Lancet -lehdessä (Nov 2008, Volume 372, Number 9650): "Effect of exposure to natural environment on health inequalities: an observational population study".
keskiviikko 15. lokakuuta 2008
Valitus Myllypuron metsien kaatamisesta Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen käsiteltäväksi
Tässäkin blogissa on otettu aikaisemmin esiin, kuinka Myllypadontien lähimetsän puolesta taisteleva Tuuli Luukas on lähettänyt Strasbourgissa sijaitsevaan Euroopan neuvoston ihmisoikeustuomioistuimeen (EIT) valituksen Helsingin kaupungin toiminnasta: Myllypuron metsä aiotaan hakata maan tasalle asuntojen tieltä.
Tuuli on vedonnut siihen, että lähiluonto on ihmisoikeus. Kaupunkilaisen tapauksessa kyse on siis oikeudesta kaupunkilähimetsään. Valitus on nyt mennyt läpi: ihmisoikeustuomioistuin on päättänyt ottaa asian käsittelyyn. Asiasta uutisoi tänään Vartti-lehti (15.10.2008), etusivun uutisena! Ks. juttu alla. Sähköinen linkki uutiseen löytyy tästä.
sunnuntai 7. syyskuuta 2008
"Edustavat ja turvalliset puistometsät" (HS 7.9.2008)
Kas tällaista uutisointia tämänpäiväisessä Helsingin Sanomissa (7.9.2008). Erityistä hilpeyttä (?) aiheutti "uutisen" orwellinkielinen humpuukivirke:
Alppipuisto ja Lenininpuisto saavat peruskorjauksessa maisemiltaan edustavat ja turvalliset puistometsät.
Sitten kaikilla on niin mukavaa, ja turvallista, kun on tiheästä puustosta vihdoin päästy eroon!
Olisipa joskus hauska lukea vaikkapa seuraavankaltainen, Helsingin liikenneväylien turvallisuudesta kertova uutinen:
"Mannerheimintien autoliikennettä harvennetaan ja turhia kaistoja poistetaan etenkin jalankulkuvaltaisilta alueilta. Tuloksena keskustaan saadaan maisemaltaan edustava ja turvallinen kevyen liikenteen katu."
Tai ainakin voisi toivoa vähemmän mainontaa ja enemmän substanssia uutisointiin.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)