"Helsinki yrittää uudistaa metsien hoitotapojaan" (HS 3.4.2009)

Helsingin Sanomien muutaman päivän takaisessa uutisessa (3.4.) ihmetellään hiljattain Malminkartanossa suoritettuja puun kaatoja. Uutisessa kaupungin harjoittamista luonnonhoitotavoista haastatellaan myös apulaiskaupunginjohtaja Pekka Sauria. Hänen väitteensä mukaan kaupungin intresseissä on tehdä metsissä vain toimia, jotka ovat tarpeen. Uutisessa Sauri nostaa esiin myös yleisen myytin, jossa kaupunki pistää rahoiksi metsillään.

Luonto-liiton aloite Helsingin valtuustolle 18.3.2009

Luonto-Liitto
Annankatu 26 A, 5. krs,
00100 Helsinki
Puh. (09) 684 4420 / Fax (09) 6844 4222
http://www.luontoliitto.fi/

Aloite Helsingin kaupungin luonto-ja virkistysarvoja vahingoittavien hakkuiden vähentämiseksi

Arvoisa kaupunginvaltuutettu!

Toivomme, että Helsingin kaupunki vähentää luonto- ja virkistysarvoille vahingollisia metsänhakkuita omilla maillaan sekä ottaa täysimääräisesti käyttöön kaupunkimetsien mahdollisuudet hillitä ilmastonmuutosta.

Metsien tulee antaa kehittyä nykyistä laajemmassa mitassa luonnontilaisen kaltaisina siellä, missä siihen on mahdollisuudet. Linjanmuutoksesta olisi hyötyä kaupunkimetsien vetovoimaisuudelle ja luonnon monimuotoisuudelle. Kaupunkimetsien hakkuiden vähentäminen lisää niihin sisältyvää hiilivarastoa, mikä olisi mitä luontevin keino torjua ilmastonmuutosta.

Helsingin metsien hoidon linjaus on tulossa kaupunginhallituksen käsittelyyn piakkoin. Samaan aikaan metsiä hakataan vanhojen suunnitelmien mukaan, mikä on suututtanut kaupunkilaisia useissa kaupunginosissa. Viime vuonna hakkuista nousi kohu Herttoniemessä, tänä vuonna vuorossa on Roihuvuori. Luonnokset luonnon monimuotoisuuden turvaamisohjelmaksi ja luonnonhoidon linjaukseksi ovat osittain ristiriidassa keskenään. Helsingin nykyinen metsänhoito on merkillistä suunnitelmataloutta, johon modernit ajatukset luonnon monimuotoisuuden vaalimisesta eivät ole mahtuneet mukaan.

Helsinki on kolmen eniten metsää omistavan kunnan joukossa. Siten kaupungilla on mahdollisuus vaikuttaa merkittävästi luonnon monimuotoisuuden säilyttämiseen ja ilmastonmuutoksen hidastamiseen pitämällä metsät tuuheina ja järeinä. Kuollutkin puu on paitsi arvokas eliölajistolle, myös merkittävä hiilivarasto. Lisäksi lahopuu on erityisen arvokas metsän ominaispiirre, josta riippuvaisia on lähes neljännes metsälajeista.

Helsigin yliopiston metsäekonomian laitoksen kansalaisten näkemyksiä metsienkäyttöön selvittäneen tutkimuksen [1] mukaan yli 70 % kansalaisista pitää tärkeänä metsien merkitystä eläinten ja kasvien elinympäristönä sekä metsien tarjoamaa mahdollisuutta luonnon tarkkailuun ja maisemien ihailuun. Saman tutkimuksen mukaan kansalaiset pitävät luonnon monimuotoisuuden säilyttämistä kaikkein tärkeimpänä metsiä koskevassa päätöksenteossa huomioitavana näkökulmana. Näitä kansalaisten tärkeinä pitämiä näkökulmia voidaan huomioida myös kaupunkimetsien hoidossa jättämällä lahopuuta ja käsittelemättömiä alueita myös kaupunkimetsiin.

Helsingin kaupungin metsien ja puistojen hakkuut ovat hyvin erikoista metsänhoitoa Suomessa, sillä niihin kulutetaan verovaroja. Uuden luonnonhoidon linjauksen mukaisesti sekä hakkuita, että rahanmenoa on tarkoitus entisestään kasvattaa. Turvallisuussyistä tehtävien yksittäisten ongelmapuiden poiston sijasta hakkuilla käsitellään tarpeettoman laajoja metsäalueita. On aiheellista kysyä mitä hyvää näillä hakkuilla tavoitellaan ja mitä saavutetaan? Onko varojen käyttö metsän hakkuuseen tärkeämpää kuin vaikkapa kosteusvaurioituneiden leikkipuistorakennusten korjaamiseen?

Vähentämällä hakkuita ja hoitoa muilla kuin aidosti puistoiksi rakennetuilla viher- ja metsäalueilla voitaisiin saavuttaa melko nopeasti hyötyjä luonnon monimuotoisuuden suojelussa ja lisätä metsien hiilivarantoa. Merkittävä osa kaupunkilaisista nauttisi parantuneista virkistysmahdollisuuksista monimuotoisemmissa metsissä. Lähimetsät ovat kansanterveydellisesti elintärkeitä. Lenkkeily on suosituin liikuntamuoto, joka lähimetsissä toteutettuna on myös ilmastoystävällinen harrastus. Lähimetsissä on oltava kauneusarvoja ja tilaa sekä liikkujille, että metsän eläimille. Ympäristökasvatukselle oikeat metsät lähellä kouluja ja leikkipuistoja ovat suorastaan välttämätön ympäristö.

Kaatuneet puut opettavat meille luonnon kiertokulkua ja elämän kunnioitusta. Helsinkiläiset omistavat itsekin usein metsää muualla Suomessa. Nykyinen kaupunkimetsätalous antaa aivan väärän kuvan kaupunkilaisille siitä, mikä on järkevää ja laillista metsätaloutta metsälain piirissä olevissa metsissä. On aiheellista pelätä, että stadilaisten kesämökkipalstoilla otetaan mallia työteliäästä kaupunkimetsätaloudesta, jossa lahopuun muodostuminen koitetaan estää ja jossa kustannuksiakaan ei säästellä.

Helsingin tulisi ottaa mallia Vantaasta, jossa ristiriidat metsien käytössä on saatu vähenemään uudella metsäsuunnittelumallilla. Vantaan kaupungin metsien käyttöä ohjaavat uudet metsänhoitoperiaateet, joiden pohjalta hakkuita tehdään lähinnä siellä, missä siitä on selkeää ja perusteltavissa olevaa hyötyä. Luonnon monimuotoisuuden suojelu on metsäsuuunnitelmissa viety Suomen mittakaavassa kokonaan uudelle tasolle.

Helsingin metsät kaupunginrajojen ulkopuolella voivat haluttaessa edesauttaa ainakin kahden metsämantereen pysymistä yhtenäisinä, Nuuksiossa ja Sipoonkorvessa. Lähivirkistysmetsät vailla hakkuukantoja luovat esteettisesti tasapainoista monimuotoista kaupunkitilaa. Rikkominen ja roskaaminen voi muutenkin vähentyä, jos metsien puiden annetaan olla ehjiä ja kauniita.

Kaupungin tulee palauttaa luonnonhoitolinjaus valmisteltavaksi. Luonnon monimuotoisuuden säilyttäminen on otettava keskeiseksi tavoitteeksi metsien käytössä. Metsäsuunnitelmat on tarkistettava ennen kuin metsien hakkuuta jatketaan. Avohakkuista on luovuttava kokonaan.

Helsingissä, 18.3.2009

Mauno Särkkä
puheenjohtaja, Luonto-Liitto

Emilia Pippola
metsäjaoston puheenjohtaja, Luonto-Liitto

[1] Suomen metsät ja metsäpolitiikka – kansalaisten näkemyksiä. Annukka Valkeapää, Riika Paloniemi, Annukka Vainio, Kimmo Vehkalahti, Klaus Helkama, Heimo Karppinen, Jari Kuuluvainen, Ann Ojala, Tapio Rantala, Mika Rekola.

http://www.mm.helsinki.fi/mmekn/tutkimus/julkaisut/Report55.pdf

Roihuvuoren hakkuut

Tässä kuvia Itä-Helsingin viimeisimmistä hakkuista. Roihuvuoren puunkaatoalue on Abraham Wetterin tien varressa, Porolahden vieressä.

Roihuvuoren luonnonhoitosuunnitelmasta vuosille 2006-2015 löytyy ympäripyöreää tekstiä (suunnittelualueen kartta löytyy sivulta 4) ja toteutus on nyt sitten tätä: poistetaan esimerkiksi lehto, jossa on noin 70-vuotiasta koivua syyllä "huonokuntoisia puita", ts. avohakkuu koivulehdon keskiosaan ja tilalle saarnea!

Lainaus Roihuvuoren "luonnonhoitosuunnitelmasta":

Toimenpiteet: Koivikon harvennus. Muutamia aukeampia alueita laajennetaan, ja näihin kohtiin istutetaan saarnea siten, että syntyy 10-20 puun saarnimetsikkö.

Roihuvuoren lehtipuuvaltaisessa rantametsässä on havaittu syksyllä mm. harmaasieppo ja ylipäätänsä kyseessä on monimuotoisuuden kannalta huippuelinympäristö. Rantametsää on tarkoitus hakata Roihuvuoresta Herttoniemeen asti!

Kyseessä on vakava asia. Luonnonhoidon linjauksissa ja luonnon monimuotoisuuden toimintaohjelmassa rakennusvirasto on sitoutunut huomioimaan ennen kaikkea linnustollisesti arvokkaat metsäkohteet. On mahdollista, että rakennusvirasto vetoaa nyt ympäristökeskuksen tuottamaan vanhentuneeseen aineistoon. Nämä hakkuut pitää saada saman tien jäihin!

Näistä Porolahden rannan alueista on nyt kyse:

Roihuvuoren metsä uhattu

Herttoniemen metsänhakkuut ovat etenemässä Roihuvuoreen. Muutama päivä sitten eräs asukas ilmoitti ikkunansa alle ilmestyneen ilmoituksen alueen luonnonhoitosuunnitelmista.

Toimenpiteissä ollaan tuhoamassa arvokasta lehtometsää. Ylispuutuhottava metsä sisältää mm. haapoja, harmaaleppää ja raitaa. Uudistus tehdään viljelemällä lehmusta ja jalavaa. Alue on osittain myös linnustollisesti arvokasta ja sen rinteessä on mm. litorinameren rantakiviä, sekä vuonna 1914 tehtyjen 1. maailmansodan sotavarustuksien jäänteitä.

Suunnitelma löytyy rakennusviraston sivuilta. Suunnitelma-alueen sijainti näkyy tässä.

Kuvat ja informaatio: Matti Ikonen

Orwell Helsingissä

Sanovat, että "lukeminen kannattaa". Seuraavassa Erkki Haapaniemen lyhyt raportti kirjastoreissustaan. (Netistähän raportissa mainittua monistetta, tai vastaavaa tietoa, näyttää olevan turha etsiä.)

(M.-T. K.)

* * *

Satuin Vuosaaren kirjastossa näkemään Kaupunkisuunnitteluviraston monisteen "Luonnonhoitotyöt Keski-Vuosaaressa ja Rastilassa".

Rastilanmäen avohakkuu oli merkitty karttaan vaaleanpunaisella ristikolla - samoin kuin mäellä tolppaan ripustetussa lapussakin. Mutta nyt oli myös selitys mukana: "Uudistetaan viljelemällä".

Varsinaista uuskieltä! Kannattaa painaa mieleen: UUDISTAMINEN VILJELEMÄLLÄ = AVOHAKKUU.

Erkki H.

* * *

Täydennykseksi vielä Erkin löytöön linkki Metsäkeskuksen sivuille, jossa kerrotaan kuinka uusi metsä voidaan perustaa uudistamishakkuun jälkeen joko luontaisesti tai viljelemällä. Kun metsää perustetaan ennestään puuttomalle maalle, kuten pellolle, käytetään vain jälkimmäistä tapaa, sivuilla todetaan.

Ja sama pätee siis nykyään myös Helsingin metsiin - kunhan ne on ensin saatu puuttomiksi.

(M.-T. K.)

"Helsinki uhkaa hakata arvometsiä Vantaalla" (Helsingin Uutiset 20.4.2008)

Myös seuraava Sipoonkorpea koskeva uutinen ilmestyi tuoreessa Helsingin Uutiset -lehdessä (20.4.).

Uutisessa kerrotaan, kuinka Helsingin kaupunki uhkaa luonnonhoitosuunnitelmineen tehdä harvennushakkuita eräissä Sipoonkorven kansallispuiston osaksi kaavailluissa metsissä.