Luonto-liiton tiedotteesta 13.3.2012:
Luonnonsuojelijat ja paikalliset asukkaat vastustavat tänään 13.3. Helsingin kaupungin metsänhakkuita Meri-Rastilan virkistysmetsässä. Kaupunki aloitti maanantaina 12.3. hakkuut alueella, jonka metsät ovat luonnonsuojelullisesti erittäin arvokkaita. Alueella on myös suuri merkitys lähiseudun asukkaiden virkistyskohteena.
Luonto-Liitto ja Helsingin Lintutieteellinen Yhdistys Tringa ovat tänään tehneet Helsingin kaupungille aloitteen luonnonsuojelualueen perustamiseksi Meri-Rastilan metsään. Samalla järjestöt vaativat nyt aloitettujen hakkuiden välitöntä keskeyttämistä. Suuri osa suunnitelluista hakkuista kohdistuu alueelle, jota luontojärjestöt esittävät suojeltavaksi.
“On käsittämätöntä, että Helsingin kaupunki hakkaa aluetta, joka kuuluu luontoarvoiltaan koko kaupungin alueen merkittävimpiin”, ihmettelee Luonto-Liiton metsävastaava Lauri Kajander. “Meri-Rastilan luonnontilaisen kaltaiset vanhat metsät ja merenrannat ovat tiheään rakennetun alueen keskellä välttämätön keidas niin ihmisille kuin linnuillekin. Alueen suojelu turvaisi suositun virkistyskohteen ja luontoarvojen säilymisen myös tulevaisuudessa.”
Helsingin kaupunki on selvittänyt alueen metsäisiä luontoarvoja viime vuonna valtion myöntämällä METSO-ohjelman rahoituksella. Lisäksi vuonna 2011 tehdyssä kääpäselvityksessä alueelta on löydetty useita uhanalaisia ja silmälläpidettäviä lajeja. Selvityksessä alueen on todettu kuuluvan lahopuulajiston osalta Helsingin tärkeimpiin. Kaupungin hakkuita toteutetaan kuitenkin vanhojen suunnitelmien mukaan, joissa näitä tuoreita selvityksiä ei ole huomioitu.
Lisätietoja:
Lauri Kajander (maastossa), metsävastaava, Luonto-Liitto,
p. , lauri.kajander(at)luontoliitto.fi
Tässä myös tekstimuodossa kirjoittajan luvalla:
Helsinki tärvelee hakkuilla lähiluontoamme
Helsingin kaupungin rakennusvirasto on tehnyt talven ja kuluvan kevään aikana lähivirkistysmetsien hakkuita eri puolilla Helsinkiä. Rakennusvirasto kutsuu internetsivuillaan toimenpidekirjoa, johon kuuluvat muun muassa kaupunkimetsien avohakkuut ja raivaukset, luonnonhoidoksi.
Rakennusviraston luonnosteleman luonnonhoidon linjauksen tavoitteena on "viihtyisä, toimiva, kestävä, turvallinen ja terveellinen ympäristö kaikille helsinkiläisille ja muille viheralueiden käyttäjille".
Tehdyn luonnonhoidon tulokset ovat toistaiseksi olleet monin paikoin täysin päinvastaisia asetetuille tavoitteille: hakkuilla on luotu entistä useammalle helsinkiläiselle aiempaa vähemmän viihtyisiä, vähemmän terveellisiä sekä meluisampia, pölyisempiä ja monimuotoisuudeltaan köyhempiä elinympäristöjä.
On vaikea ymmärtää, millainen logiikka on ohjannut hakkuut suunnitelleen henkilön ajattelua esimerkiksi Viikintien ja Itäväylän varrella. Näiden Helsingin ja osin koko maan mittakaavassa vilkkaimmin liikennöityjen väylien varrelta on tinkimättömällä sinnikkyydellä hakattu ja raivattu pois merkittävä määrä – paikoin kaikki – siitä lehtipuustosta, joka toimii puskurina väyliltä kulkeutuvaa liikenteen saastetta, pölyä ja osin myös melua vastaan.
Viikin peltojen kohdalla on ilmeisesti ajateltu, että kevyen liikenteen väylällä liikkuvat haluavat aamuin illoin nauttia kaikilla aisteillaan viereisen Viikintien puuduttavasta autoliikennevirrasta, joka luonnonhoidollisen metsänraivauksen seurauksena jyrää nyt esteettä kävelijöiden ja pyöräilijöiden silmissä ja korvissa.
Veräjämäen ja aiemmin Herttoniemen alueilla on tehty myös aivan puhtaita avohakkuita käytännössä läheisten kerrostalojen ikkunoiden alla.
Rakennusvirastosta kerrottiin, että se on informoinut kaupunginosien asukkaita ennen hakkuita muun muassa esittämällä havainnekuvia toimenpiteiden vaikutuksista ympäristöön.
Onkohan rakennusviraston suunnitteluosasto käynyt kysymässä hakkuiden jälkeen lähitalojen asukkailta, miltä tuntuu, kun tuttu metsä on nostettu kumipyörien päälle ja seuraavat vuodet voidaan katsella ikkunasta aukkoa ja tasaista taimikkoa?
Tällaisia toimenpiteitä voi kutsua jopa symboliseksi väkivallaksi. Siinä asiantuntijataho määrittelee vaihtoehdot sille, millaiset toimenpiteet suhteessa ympäristöön ovat mahdollisia ilman, että ihmiset, jotka lopulta joutuvat elämään toimenpiteiden seurausten kanssa, voivat asioihin mitenkään vaikuttaa.
Lenkkipolkujen varsille kootuista tukkipinoista sekä metsään jääneistä kannoista näkee, että hakkuissa on poistettu valtavat määrät elävää ja tervettä puustoa sekä sellaisia lahoja mutta monimuotoisuuden kannalta tärkeitä puuyksilöitä, joista ei olisi ollut minkäänlaista vaaraa esimerkiksi ulkoilijoille.
Tehdyillä hakkuilla on useimmiten ainoastaan heikennetty metsien ulkoilu-, virkistys- ja maisema-arvoja.
Helsingin kaupungin luonnonhoito näyttää jäljen perusteella olevan hyvin läheistä sukua sille tehometsänhoidolle, jota voi nähdä kaikkialla Suomessa: avohakkuita, lehtipuiden ja pensaiden systemaattista poistoa tavoitteena tasaikäiset ja tasakokoiset yhden kahden puulajin istutusmetsiköt, joita aikanaan odottaa taas sama hoito.
Tällainen tapa hoitaa metsää on yhä enemmän kyseenalaistettu jo metsäasiantuntijoidenkin ja erityisesti kansalaisten keskuudessa. Kaupunkimetsiin ja asutusten lähelle kovat hakkuut eivät sovi lainkaan. Lisäksi tällainen metsänhoito on tarpeettoman kallista ja metsän uusiutumisen kannalta usein täysin turhaa.
Silti rakennusvirasto on luonnonhoidollaan luomassa kaupungin talouteen menoautomaattia. Se esittää lisää määrärahoja tuleville vuosille Helsingin metsien hakkuisiin –luonnonhoidon nimissä.
Kaupungin päättäjät hoi, ilmainen vinkki: aloittakaa elvytys leikkaamalla hakkuiden lisäämiseen tarkoitetut rahat – samalla elvytätte Helsingin lähiluontoa!
RISTO MUSTONEN
metsävastaava
Luonto-Liitto
http://www.mm.helsinki.fi/mmekn/tutkimus/julkaisut/Report55.pdf
* * *
Lisäys 6.5.2008: Lisää kuvia täällä.
