Näytetään tekstit, joissa on tunniste metsähakkuu. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste metsähakkuu. Näytä kaikki tekstit
keskiviikko 9. syyskuuta 2009
lauantai 18. huhtikuuta 2009
Ja taas puita hoidetaan...
Jo on aikoihin eletty. Markus Uomala kertoo mielipidekirjoituksessaan (HS 18.4.09), että Nuuksion metsää on raiskattu telaketjukuormaajilla parinkymmenen hehtaarin alueelta. Ja millaisin perustein! Kansallispuisto muistuttaa ympäristöministeriön mukaan liikaa talousmetsää, koska siellä ei ole sattunut myrskytuhoja. Niinpä maastoa revitään keinotekoisesti rikki isoilla koneilla, niin että telaketju-uria risteilee metsässä kilometrikaupalla...
Nimimerkki "Lautamies" taas ihmettelee Helsingin Uutisissa (18.-19.4.09) rakennusviraston puidenkaatovimmaa, sitä, kuinka Helsingin lähimetsiä hävitetään systemaattisesti alue kerrallaan:
Nimimerkki "Lautamies" taas ihmettelee Helsingin Uutisissa (18.-19.4.09) rakennusviraston puidenkaatovimmaa, sitä, kuinka Helsingin lähimetsiä hävitetään systemaattisesti alue kerrallaan:
Kenen päätöksillä näin tehdään? Kuka on asettanut suuntaviivat tällaiselle hävitykselle ja kuka tätä touhua valvoo? Vai onko rakennusvirasto valtio valtiossa, jonka ainoa tavoite on pitää henkilökuntansa työllistettynä?
tiistai 14. huhtikuuta 2009
"Helsingin metsät pidettävä kyllin tiheinä" (HS 6.4.2009)
Helsingin Sanomien mielipidesivulla julkaistiin 6.4.2009 seuraava Helsingin ympäristölautakunnan varapuheenjohtaja (vihr) ja tutkija Kati Vierikon kirjoitus.
Kirjoituksessa Vierikko toteaa, että Helsingin kaupungin harjoittamassa puuston poistamisessa vedotaan usein jäljelle jäävän puuston elinvoimaisuuteen, mutta kaupunkiekologiset tutkimukset osoittavat päinvastaista: puuston harventaminen ja pensaikon raivaaminen lisäävät entisestään metsien kulumisvaurioita monin tavoin.
Onkin kysyttävä: ovatko Helsingin ympäristölautakunnan asiaa koskevat huomautukset kaikuneet aivan kuuroille korville?
torstai 19. maaliskuuta 2009
Luonto-liiton aloite Helsingin valtuustolle 18.3.2009
Luonto-Liitto
Annankatu 26 A, 5. krs,
00100 Helsinki
Puh. (09) 684 4420 / Fax (09) 6844 4222
http://www.luontoliitto.fi/
Aloite Helsingin kaupungin luonto-ja virkistysarvoja vahingoittavien hakkuiden vähentämiseksi
Arvoisa kaupunginvaltuutettu!
Toivomme, että Helsingin kaupunki vähentää luonto- ja virkistysarvoille vahingollisia metsänhakkuita omilla maillaan sekä ottaa täysimääräisesti käyttöön kaupunkimetsien mahdollisuudet hillitä ilmastonmuutosta.
Metsien tulee antaa kehittyä nykyistä laajemmassa mitassa luonnontilaisen kaltaisina siellä, missä siihen on mahdollisuudet. Linjanmuutoksesta olisi hyötyä kaupunkimetsien vetovoimaisuudelle ja luonnon monimuotoisuudelle. Kaupunkimetsien hakkuiden vähentäminen lisää niihin sisältyvää hiilivarastoa, mikä olisi mitä luontevin keino torjua ilmastonmuutosta.
Helsingin metsien hoidon linjaus on tulossa kaupunginhallituksen käsittelyyn piakkoin. Samaan aikaan metsiä hakataan vanhojen suunnitelmien mukaan, mikä on suututtanut kaupunkilaisia useissa kaupunginosissa. Viime vuonna hakkuista nousi kohu Herttoniemessä, tänä vuonna vuorossa on Roihuvuori. Luonnokset luonnon monimuotoisuuden turvaamisohjelmaksi ja luonnonhoidon linjaukseksi ovat osittain ristiriidassa keskenään. Helsingin nykyinen metsänhoito on merkillistä suunnitelmataloutta, johon modernit ajatukset luonnon monimuotoisuuden vaalimisesta eivät ole mahtuneet mukaan.
Helsinki on kolmen eniten metsää omistavan kunnan joukossa. Siten kaupungilla on mahdollisuus vaikuttaa merkittävästi luonnon monimuotoisuuden säilyttämiseen ja ilmastonmuutoksen hidastamiseen pitämällä metsät tuuheina ja järeinä. Kuollutkin puu on paitsi arvokas eliölajistolle, myös merkittävä hiilivarasto. Lisäksi lahopuu on erityisen arvokas metsän ominaispiirre, josta riippuvaisia on lähes neljännes metsälajeista.
Helsigin yliopiston metsäekonomian laitoksen kansalaisten näkemyksiä metsienkäyttöön selvittäneen tutkimuksen [1] mukaan yli 70 % kansalaisista pitää tärkeänä metsien merkitystä eläinten ja kasvien elinympäristönä sekä metsien tarjoamaa mahdollisuutta luonnon tarkkailuun ja maisemien ihailuun. Saman tutkimuksen mukaan kansalaiset pitävät luonnon monimuotoisuuden säilyttämistä kaikkein tärkeimpänä metsiä koskevassa päätöksenteossa huomioitavana näkökulmana. Näitä kansalaisten tärkeinä pitämiä näkökulmia voidaan huomioida myös kaupunkimetsien hoidossa jättämällä lahopuuta ja käsittelemättömiä alueita myös kaupunkimetsiin.
Helsingin kaupungin metsien ja puistojen hakkuut ovat hyvin erikoista metsänhoitoa Suomessa, sillä niihin kulutetaan verovaroja. Uuden luonnonhoidon linjauksen mukaisesti sekä hakkuita, että rahanmenoa on tarkoitus entisestään kasvattaa. Turvallisuussyistä tehtävien yksittäisten ongelmapuiden poiston sijasta hakkuilla käsitellään tarpeettoman laajoja metsäalueita. On aiheellista kysyä mitä hyvää näillä hakkuilla tavoitellaan ja mitä saavutetaan? Onko varojen käyttö metsän hakkuuseen tärkeämpää kuin vaikkapa kosteusvaurioituneiden leikkipuistorakennusten korjaamiseen?
Vähentämällä hakkuita ja hoitoa muilla kuin aidosti puistoiksi rakennetuilla viher- ja metsäalueilla voitaisiin saavuttaa melko nopeasti hyötyjä luonnon monimuotoisuuden suojelussa ja lisätä metsien hiilivarantoa. Merkittävä osa kaupunkilaisista nauttisi parantuneista virkistysmahdollisuuksista monimuotoisemmissa metsissä. Lähimetsät ovat kansanterveydellisesti elintärkeitä. Lenkkeily on suosituin liikuntamuoto, joka lähimetsissä toteutettuna on myös ilmastoystävällinen harrastus. Lähimetsissä on oltava kauneusarvoja ja tilaa sekä liikkujille, että metsän eläimille. Ympäristökasvatukselle oikeat metsät lähellä kouluja ja leikkipuistoja ovat suorastaan välttämätön ympäristö.
Kaatuneet puut opettavat meille luonnon kiertokulkua ja elämän kunnioitusta. Helsinkiläiset omistavat itsekin usein metsää muualla Suomessa. Nykyinen kaupunkimetsätalous antaa aivan väärän kuvan kaupunkilaisille siitä, mikä on järkevää ja laillista metsätaloutta metsälain piirissä olevissa metsissä. On aiheellista pelätä, että stadilaisten kesämökkipalstoilla otetaan mallia työteliäästä kaupunkimetsätaloudesta, jossa lahopuun muodostuminen koitetaan estää ja jossa kustannuksiakaan ei säästellä.
Helsingin tulisi ottaa mallia Vantaasta, jossa ristiriidat metsien käytössä on saatu vähenemään uudella metsäsuunnittelumallilla. Vantaan kaupungin metsien käyttöä ohjaavat uudet metsänhoitoperiaateet, joiden pohjalta hakkuita tehdään lähinnä siellä, missä siitä on selkeää ja perusteltavissa olevaa hyötyä. Luonnon monimuotoisuuden suojelu on metsäsuuunnitelmissa viety Suomen mittakaavassa kokonaan uudelle tasolle.
Helsingin metsät kaupunginrajojen ulkopuolella voivat haluttaessa edesauttaa ainakin kahden metsämantereen pysymistä yhtenäisinä, Nuuksiossa ja Sipoonkorvessa. Lähivirkistysmetsät vailla hakkuukantoja luovat esteettisesti tasapainoista monimuotoista kaupunkitilaa. Rikkominen ja roskaaminen voi muutenkin vähentyä, jos metsien puiden annetaan olla ehjiä ja kauniita.
Kaupungin tulee palauttaa luonnonhoitolinjaus valmisteltavaksi. Luonnon monimuotoisuuden säilyttäminen on otettava keskeiseksi tavoitteeksi metsien käytössä. Metsäsuunnitelmat on tarkistettava ennen kuin metsien hakkuuta jatketaan. Avohakkuista on luovuttava kokonaan.
Helsingissä, 18.3.2009
Mauno Särkkä
puheenjohtaja, Luonto-Liitto
Emilia Pippola
metsäjaoston puheenjohtaja, Luonto-Liitto
[1] Suomen metsät ja metsäpolitiikka – kansalaisten näkemyksiä. Annukka Valkeapää, Riika Paloniemi, Annukka Vainio, Kimmo Vehkalahti, Klaus Helkama, Heimo Karppinen, Jari Kuuluvainen, Ann Ojala, Tapio Rantala, Mika Rekola.
Annankatu 26 A, 5. krs,
00100 Helsinki
Puh. (09) 684 4420 / Fax (09) 6844 4222
http://www.luontoliitto.fi/
Aloite Helsingin kaupungin luonto-ja virkistysarvoja vahingoittavien hakkuiden vähentämiseksi
Arvoisa kaupunginvaltuutettu!
Toivomme, että Helsingin kaupunki vähentää luonto- ja virkistysarvoille vahingollisia metsänhakkuita omilla maillaan sekä ottaa täysimääräisesti käyttöön kaupunkimetsien mahdollisuudet hillitä ilmastonmuutosta.
Metsien tulee antaa kehittyä nykyistä laajemmassa mitassa luonnontilaisen kaltaisina siellä, missä siihen on mahdollisuudet. Linjanmuutoksesta olisi hyötyä kaupunkimetsien vetovoimaisuudelle ja luonnon monimuotoisuudelle. Kaupunkimetsien hakkuiden vähentäminen lisää niihin sisältyvää hiilivarastoa, mikä olisi mitä luontevin keino torjua ilmastonmuutosta.
Helsingin metsien hoidon linjaus on tulossa kaupunginhallituksen käsittelyyn piakkoin. Samaan aikaan metsiä hakataan vanhojen suunnitelmien mukaan, mikä on suututtanut kaupunkilaisia useissa kaupunginosissa. Viime vuonna hakkuista nousi kohu Herttoniemessä, tänä vuonna vuorossa on Roihuvuori. Luonnokset luonnon monimuotoisuuden turvaamisohjelmaksi ja luonnonhoidon linjaukseksi ovat osittain ristiriidassa keskenään. Helsingin nykyinen metsänhoito on merkillistä suunnitelmataloutta, johon modernit ajatukset luonnon monimuotoisuuden vaalimisesta eivät ole mahtuneet mukaan.
Helsinki on kolmen eniten metsää omistavan kunnan joukossa. Siten kaupungilla on mahdollisuus vaikuttaa merkittävästi luonnon monimuotoisuuden säilyttämiseen ja ilmastonmuutoksen hidastamiseen pitämällä metsät tuuheina ja järeinä. Kuollutkin puu on paitsi arvokas eliölajistolle, myös merkittävä hiilivarasto. Lisäksi lahopuu on erityisen arvokas metsän ominaispiirre, josta riippuvaisia on lähes neljännes metsälajeista.
Helsigin yliopiston metsäekonomian laitoksen kansalaisten näkemyksiä metsienkäyttöön selvittäneen tutkimuksen [1] mukaan yli 70 % kansalaisista pitää tärkeänä metsien merkitystä eläinten ja kasvien elinympäristönä sekä metsien tarjoamaa mahdollisuutta luonnon tarkkailuun ja maisemien ihailuun. Saman tutkimuksen mukaan kansalaiset pitävät luonnon monimuotoisuuden säilyttämistä kaikkein tärkeimpänä metsiä koskevassa päätöksenteossa huomioitavana näkökulmana. Näitä kansalaisten tärkeinä pitämiä näkökulmia voidaan huomioida myös kaupunkimetsien hoidossa jättämällä lahopuuta ja käsittelemättömiä alueita myös kaupunkimetsiin.
Helsingin kaupungin metsien ja puistojen hakkuut ovat hyvin erikoista metsänhoitoa Suomessa, sillä niihin kulutetaan verovaroja. Uuden luonnonhoidon linjauksen mukaisesti sekä hakkuita, että rahanmenoa on tarkoitus entisestään kasvattaa. Turvallisuussyistä tehtävien yksittäisten ongelmapuiden poiston sijasta hakkuilla käsitellään tarpeettoman laajoja metsäalueita. On aiheellista kysyä mitä hyvää näillä hakkuilla tavoitellaan ja mitä saavutetaan? Onko varojen käyttö metsän hakkuuseen tärkeämpää kuin vaikkapa kosteusvaurioituneiden leikkipuistorakennusten korjaamiseen?
Vähentämällä hakkuita ja hoitoa muilla kuin aidosti puistoiksi rakennetuilla viher- ja metsäalueilla voitaisiin saavuttaa melko nopeasti hyötyjä luonnon monimuotoisuuden suojelussa ja lisätä metsien hiilivarantoa. Merkittävä osa kaupunkilaisista nauttisi parantuneista virkistysmahdollisuuksista monimuotoisemmissa metsissä. Lähimetsät ovat kansanterveydellisesti elintärkeitä. Lenkkeily on suosituin liikuntamuoto, joka lähimetsissä toteutettuna on myös ilmastoystävällinen harrastus. Lähimetsissä on oltava kauneusarvoja ja tilaa sekä liikkujille, että metsän eläimille. Ympäristökasvatukselle oikeat metsät lähellä kouluja ja leikkipuistoja ovat suorastaan välttämätön ympäristö.
Kaatuneet puut opettavat meille luonnon kiertokulkua ja elämän kunnioitusta. Helsinkiläiset omistavat itsekin usein metsää muualla Suomessa. Nykyinen kaupunkimetsätalous antaa aivan väärän kuvan kaupunkilaisille siitä, mikä on järkevää ja laillista metsätaloutta metsälain piirissä olevissa metsissä. On aiheellista pelätä, että stadilaisten kesämökkipalstoilla otetaan mallia työteliäästä kaupunkimetsätaloudesta, jossa lahopuun muodostuminen koitetaan estää ja jossa kustannuksiakaan ei säästellä.
Helsingin tulisi ottaa mallia Vantaasta, jossa ristiriidat metsien käytössä on saatu vähenemään uudella metsäsuunnittelumallilla. Vantaan kaupungin metsien käyttöä ohjaavat uudet metsänhoitoperiaateet, joiden pohjalta hakkuita tehdään lähinnä siellä, missä siitä on selkeää ja perusteltavissa olevaa hyötyä. Luonnon monimuotoisuuden suojelu on metsäsuuunnitelmissa viety Suomen mittakaavassa kokonaan uudelle tasolle.
Helsingin metsät kaupunginrajojen ulkopuolella voivat haluttaessa edesauttaa ainakin kahden metsämantereen pysymistä yhtenäisinä, Nuuksiossa ja Sipoonkorvessa. Lähivirkistysmetsät vailla hakkuukantoja luovat esteettisesti tasapainoista monimuotoista kaupunkitilaa. Rikkominen ja roskaaminen voi muutenkin vähentyä, jos metsien puiden annetaan olla ehjiä ja kauniita.
Kaupungin tulee palauttaa luonnonhoitolinjaus valmisteltavaksi. Luonnon monimuotoisuuden säilyttäminen on otettava keskeiseksi tavoitteeksi metsien käytössä. Metsäsuunnitelmat on tarkistettava ennen kuin metsien hakkuuta jatketaan. Avohakkuista on luovuttava kokonaan.
Helsingissä, 18.3.2009
Mauno Särkkä
puheenjohtaja, Luonto-Liitto
Emilia Pippola
metsäjaoston puheenjohtaja, Luonto-Liitto
[1] Suomen metsät ja metsäpolitiikka – kansalaisten näkemyksiä. Annukka Valkeapää, Riika Paloniemi, Annukka Vainio, Kimmo Vehkalahti, Klaus Helkama, Heimo Karppinen, Jari Kuuluvainen, Ann Ojala, Tapio Rantala, Mika Rekola.
http://www.mm.helsinki.fi/mmekn/tutkimus/julkaisut/Report55.pdf
torstai 15. toukokuuta 2008
"Metsään eri ikäisiä puita" (HU 14.5.2008)
Keskiviikon Helsingin Uutisten (14.5.) mielipidesivulla jatkaa Krister Sanmark keskustelua Helsingin kaupunkimetsien avohakkuista. Julkaisemme kirjoituksen alla myös tekstimuodossa kirjoittajan luvalla.
Vain yksi totuusko metsänhoidossa?
Viime aikoina on ollut kova poru kaupunkimetsien avohakkuista. Jos paikalla olevissa kylteissä lukee, että alueella suoritetaan pienpuuston hoitoa ja huonokuntoisten puiden kaatoa, ihmiset olettavat, että pajukkoa poistetaan ja vaaralliset lahot puut kaadetaan. He eivät odota, että kaikki parhaat vuotensa nähneet puut kaadetaan tietyltä alueelta avohakkuuna.
Kaupungin rakennusviraston mielestä puu on huonokuntoinen, kun se ei ole enää huippukuntoinen. Kun tietyn alueen kaikki puut on kaadettu kerralla, niin kaikki uudet taimet kasvavat samaa tahtia. Tulevasta metsäalueesta puuttuu oikean metsän vaihtelu eli se, että alueella olisi eri ikäisiä puita.
Jos vain huonokuntoisimmat puut poimittaisiin pois muiden puiden välistä, metsäalue pysyisi monimuotoisena koko ajan. Avohakkuu on kuitenkin paljon kustannustehokkaampi hoitotapa. Siksi sitä käsitykseni mukaan suositaan.
Oli metsänhoidon periaatteista mitä mieltä tahansa ja kannatti mitä oppia tahansa, niin olen sitä mieltä, että jos "hoito" on sellaista joka saa ihmiset raivoihinsa, pitääkö sitä väkisin jatkaa? Ihmisiä vartenhan kaupunkimetsiä hoidetaan, vaikka "hoidon" vähentämistä kannattavat usein leimataan kaiken maailman viherpiipertäjäötökänsuojelijoiksi.
Aiheesta pidettiin keskustelutilaisuus viime viikolla Pikku Parlamentissa. Silloin kävi ilmi, että kaupungin rakennusviraston kanta ei ole absoluuttinen totuus. Aiheesta väitellyt tohtoritason tutkijakin tyrmäsi monelta osin ne periaatteet, joiden mukaan kaupunkimetsiä hoidetaan.
Krister Sanmark
Vain yksi totuusko metsänhoidossa?
Viime aikoina on ollut kova poru kaupunkimetsien avohakkuista. Jos paikalla olevissa kylteissä lukee, että alueella suoritetaan pienpuuston hoitoa ja huonokuntoisten puiden kaatoa, ihmiset olettavat, että pajukkoa poistetaan ja vaaralliset lahot puut kaadetaan. He eivät odota, että kaikki parhaat vuotensa nähneet puut kaadetaan tietyltä alueelta avohakkuuna.
Kaupungin rakennusviraston mielestä puu on huonokuntoinen, kun se ei ole enää huippukuntoinen. Kun tietyn alueen kaikki puut on kaadettu kerralla, niin kaikki uudet taimet kasvavat samaa tahtia. Tulevasta metsäalueesta puuttuu oikean metsän vaihtelu eli se, että alueella olisi eri ikäisiä puita.
Jos vain huonokuntoisimmat puut poimittaisiin pois muiden puiden välistä, metsäalue pysyisi monimuotoisena koko ajan. Avohakkuu on kuitenkin paljon kustannustehokkaampi hoitotapa. Siksi sitä käsitykseni mukaan suositaan.
Oli metsänhoidon periaatteista mitä mieltä tahansa ja kannatti mitä oppia tahansa, niin olen sitä mieltä, että jos "hoito" on sellaista joka saa ihmiset raivoihinsa, pitääkö sitä väkisin jatkaa? Ihmisiä vartenhan kaupunkimetsiä hoidetaan, vaikka "hoidon" vähentämistä kannattavat usein leimataan kaiken maailman viherpiipertäjäötökänsuojelijoiksi.
Aiheesta pidettiin keskustelutilaisuus viime viikolla Pikku Parlamentissa. Silloin kävi ilmi, että kaupungin rakennusviraston kanta ei ole absoluuttinen totuus. Aiheesta väitellyt tohtoritason tutkijakin tyrmäsi monelta osin ne periaatteet, joiden mukaan kaupunkimetsiä hoidetaan.
Krister Sanmark
maanantai 12. toukokuuta 2008
Helsingin Uutiset: "Metsänhoitoa vai avohakkuilla tuhoamista?" (11.5.)
Sunnuntain Helsingin Uutisissa (11.5.) oli juttu helsinkiläisiä puhuttaneista metsätuhoista. Toimittaja Anna Kopteff haastatteli Kaupunkimetsäliikkeen jäseniä, puiden kaadoista tuohtuneita kaupunkilaisia sekä rakennusviraston miehiä.
Ensin kolmossivun nosto:
Ja varsinainen juttu:
keskiviikko 7. toukokuuta 2008
"Vakava sairaus" on kohdannut puita Laajasalon Aittasaaressa
Rakennusvirasto on tehnyt hartiavoimin (tai siis konevoimin) töitä myös Aittasaaressa, Laajasalon yhdessä hienoimmista ulkoilu- ja lenkkeilymaastoista. Seuraavassa kuvia paikallisten aarteenaan pitämän alueen nykyjamasta.
Esimerkiksi Iso-Sarvastolle kallistuva rinne on kaadettu samanlaiseksi avohakkuuksi kuin Herttoniemessä ja Rastilassa. Golfkentän ympärillä on puolestaan tehty niin sanottua "arjalaista karsintaa": toisella puolella polkua on hakattu pääasiassa koivuja ja toisella puolen kuusia - kaikki ilmeisen "elinkelvottomia", lahoja tai kitukasvuisia... ainakin rakennusviraston tulkinnan mukaan!
Tosiaankin, rakennusviraston puiden kaadoista hämmennyksissään ja kauhuissaan olevat kaupunkilaiset ovat puhuneet "arjalaisesta metsänhoidosta". Kuten useimmissa tapauksissa, myös Aittasaaren tapauksessa tämä voidaan ymmärtää kahdessa mielessä: toisaalta kaikki se, mikä ei ole "elinkelpoista", tuhotaan. Toisaalta monimuotoisuus karsitaan - vääränlajisia puita poistetaan. Syystä tai toisesta.
Eräs tällainen karsinnan mahdollinen syy nousi esiin Helsingin Sanomien (2.5.) uutisessa Helsinki pyrkii karsimaan allergiaa aiheuttavia kasveja. Uutisen mukaan rakennusvirasto on tehnyt linjauksen, jonka mukaan allergisoiva kasvusto kaupungissa joutuu pannaan. Heti tulee mieleen, että merkitseekö tämä esimerkiksi pääkaupungin koivujen lahtausta? No ei, vakuuttaa jutussa rakennusviraston toimistopäällikkö Terhi Tikkanen-Lindström. Kiistämätön tosiasia silti on, että koivut ovat syypäitä monen allergikon oireisiin.
Aittasaareen palataksemme: alueen puita yhtäkkiä kohdanneesta sairaudesta on syytä olla huolissaan. Mikäli sairaus on jäljitettävissä Helsingin kaupungin rakennusvirastoon, tarvitaan vahvaa kansalaisvaikuttamista (vaikka puita ei saada takaisin, vastaavat tuhot voidaan ehkä estää muualla). Mikäli kyse on siitä, että puut ovat yhtäkkiä tulleet sairaiksi jostain muusta syystä (esimerkiksi ilmansaasteista?), ovat tarpeen huomattavasti radikaalimmat toimenpiteet. On heti selvitettävä, mikä ihme vaivaa Itä-Helsingin metsiä!
Tässä siis rypäs allekirjoittaneen keskiviikkona 7.5.2008 ottamia valokuvia Aittasaaresta, sateen jälkeen.
Aittasaaressa... sateen jälkeen
Miksi?
Siksipä tietenkin.
Avaruutta lenkkipolulle...
Hole in one!
Esimerkiksi Iso-Sarvastolle kallistuva rinne on kaadettu samanlaiseksi avohakkuuksi kuin Herttoniemessä ja Rastilassa. Golfkentän ympärillä on puolestaan tehty niin sanottua "arjalaista karsintaa": toisella puolella polkua on hakattu pääasiassa koivuja ja toisella puolen kuusia - kaikki ilmeisen "elinkelvottomia", lahoja tai kitukasvuisia... ainakin rakennusviraston tulkinnan mukaan!
Tosiaankin, rakennusviraston puiden kaadoista hämmennyksissään ja kauhuissaan olevat kaupunkilaiset ovat puhuneet "arjalaisesta metsänhoidosta". Kuten useimmissa tapauksissa, myös Aittasaaren tapauksessa tämä voidaan ymmärtää kahdessa mielessä: toisaalta kaikki se, mikä ei ole "elinkelpoista", tuhotaan. Toisaalta monimuotoisuus karsitaan - vääränlajisia puita poistetaan. Syystä tai toisesta.
Eräs tällainen karsinnan mahdollinen syy nousi esiin Helsingin Sanomien (2.5.) uutisessa Helsinki pyrkii karsimaan allergiaa aiheuttavia kasveja. Uutisen mukaan rakennusvirasto on tehnyt linjauksen, jonka mukaan allergisoiva kasvusto kaupungissa joutuu pannaan. Heti tulee mieleen, että merkitseekö tämä esimerkiksi pääkaupungin koivujen lahtausta? No ei, vakuuttaa jutussa rakennusviraston toimistopäällikkö Terhi Tikkanen-Lindström. Kiistämätön tosiasia silti on, että koivut ovat syypäitä monen allergikon oireisiin.
Aittasaareen palataksemme: alueen puita yhtäkkiä kohdanneesta sairaudesta on syytä olla huolissaan. Mikäli sairaus on jäljitettävissä Helsingin kaupungin rakennusvirastoon, tarvitaan vahvaa kansalaisvaikuttamista (vaikka puita ei saada takaisin, vastaavat tuhot voidaan ehkä estää muualla). Mikäli kyse on siitä, että puut ovat yhtäkkiä tulleet sairaiksi jostain muusta syystä (esimerkiksi ilmansaasteista?), ovat tarpeen huomattavasti radikaalimmat toimenpiteet. On heti selvitettävä, mikä ihme vaivaa Itä-Helsingin metsiä!
Tässä siis rypäs allekirjoittaneen keskiviikkona 7.5.2008 ottamia valokuvia Aittasaaresta, sateen jälkeen.
Aittasaaressa... sateen jälkeen
Miksi?
Siksipä tietenkin.
Avaruutta lenkkipolulle...
Hole in one!
Ehkä ihmettelet: MIKSI?
Takana oleva golfkenttä on pienenlainen...
Täyskaato! Voisiko syy olla...?
...vastapäinen satama-alue. Sitähän voisi laajentaa?
Tästä puut pois...
...niin voidaan nähdä vastapäätä jo itu tulevaisuuden vierasvenesatamasta Aittasaaren Viihtymiskeskuksineen!
Melankoliaa?
(Aittasaari 22.4.2008)
maanantai 5. toukokuuta 2008
"Kaupungin metsurit, tulkaa kiireesti Taivaskalliolle!" (HS 5.5.2008)
Helsinkiläinen Pekka Kärki puolustaa tänään Helsingin Sanomien (5.5.) mielipidesivulla rakennusviraston avohakkuita tekstissään "Lahopuut eivät kaunista kaupunkimetsiä".
Helsingin alueen synkistä ja puolikuolleista kuusikoista olisi päästävä eroon, Kärki kirjoittaa. Tavalliset kaupunkilaiset haluavat lahopuiden, tikkojen, koppakuoriaisten ja muiden ötököiden asuttamien ryteikköjen sijaan valoisia ja hyvin hoidettuja puistometsiä. Näin ainakin Käpylässä. Kärki toivottaa kaupungin metsurit tervetulleeksi Taivaskalliolle jatkamaan aikoinaan kesken jäänyttä metsänhoitoa.
Helsingin alueen synkistä ja puolikuolleista kuusikoista olisi päästävä eroon, Kärki kirjoittaa. Tavalliset kaupunkilaiset haluavat lahopuiden, tikkojen, koppakuoriaisten ja muiden ötököiden asuttamien ryteikköjen sijaan valoisia ja hyvin hoidettuja puistometsiä. Näin ainakin Käpylässä. Kärki toivottaa kaupungin metsurit tervetulleeksi Taivaskalliolle jatkamaan aikoinaan kesken jäänyttä metsänhoitoa.
keskiviikko 30. huhtikuuta 2008
Orwell Helsingissä
Sanovat, että "lukeminen kannattaa". Seuraavassa Erkki Haapaniemen lyhyt raportti kirjastoreissustaan. (Netistähän raportissa mainittua monistetta, tai vastaavaa tietoa, näyttää olevan turha etsiä.)
(M.-T. K.)
* * *
Satuin Vuosaaren kirjastossa näkemään Kaupunkisuunnitteluviraston monisteen "Luonnonhoitotyöt Keski-Vuosaaressa ja Rastilassa".
Rastilanmäen avohakkuu oli merkitty karttaan vaaleanpunaisella ristikolla - samoin kuin mäellä tolppaan ripustetussa lapussakin. Mutta nyt oli myös selitys mukana: "Uudistetaan viljelemällä".
Varsinaista uuskieltä! Kannattaa painaa mieleen: UUDISTAMINEN VILJELEMÄLLÄ = AVOHAKKUU.
Erkki H.
* * *
Täydennykseksi vielä Erkin löytöön linkki Metsäkeskuksen sivuille, jossa kerrotaan kuinka uusi metsä voidaan perustaa uudistamishakkuun jälkeen joko luontaisesti tai viljelemällä. Kun metsää perustetaan ennestään puuttomalle maalle, kuten pellolle, käytetään vain jälkimmäistä tapaa, sivuilla todetaan.
Ja sama pätee siis nykyään myös Helsingin metsiin - kunhan ne on ensin saatu puuttomiksi.
(M.-T. K.)
(M.-T. K.)
* * *
Satuin Vuosaaren kirjastossa näkemään Kaupunkisuunnitteluviraston monisteen "Luonnonhoitotyöt Keski-Vuosaaressa ja Rastilassa".
Rastilanmäen avohakkuu oli merkitty karttaan vaaleanpunaisella ristikolla - samoin kuin mäellä tolppaan ripustetussa lapussakin. Mutta nyt oli myös selitys mukana: "Uudistetaan viljelemällä".
Varsinaista uuskieltä! Kannattaa painaa mieleen: UUDISTAMINEN VILJELEMÄLLÄ = AVOHAKKUU.
Erkki H.
* * *
Täydennykseksi vielä Erkin löytöön linkki Metsäkeskuksen sivuille, jossa kerrotaan kuinka uusi metsä voidaan perustaa uudistamishakkuun jälkeen joko luontaisesti tai viljelemällä. Kun metsää perustetaan ennestään puuttomalle maalle, kuten pellolle, käytetään vain jälkimmäistä tapaa, sivuilla todetaan.
Ja sama pätee siis nykyään myös Helsingin metsiin - kunhan ne on ensin saatu puuttomiksi.
(M.-T. K.)
tiistai 29. huhtikuuta 2008
"Kivikova kaupunki tarvitsee metsiään" (HS 29.4.2008)
Helsingin Sanomien (29.4.) mielipideosastolla Ritva Hartzell kirjoittaa, että Helsingissä on kaupungin rakennusviraston toimien takia "käynnissä sota luontoa vastaan". "Metsurien moottorisahat eivät enää riitä, tarvitaan jo raivaustraktoreita", Hartzell ihmettelee. Kaikki tämä toiminta on nimittäin vastoin asukkaiden näkemyksiä.
tiistai 22. huhtikuuta 2008
"Rastilanmäen metsään Helsingissä kasvaa isoja puita lapsenlapsille" (HS 22.4.2008)
Tänään Helsingin Sanomissa (22.4.) Kimmo Oksasen kirjoittamassa jutussa esiteltiin rakennusviraston kanta Vuosaaren ja Rastilanmäen hakkuisiin.
"Tästä tulee se meidän tulevaisuuden sukupolvien virkistysmetsä", rakennusviraston miehet ylpeästi kertovat saapastellessaan Rastilanmäen kaadetussa metsässä.
He pitävät Luonto-Liiton metsävastaava Risto Mustosen väitteitä kohtuuttomina. "Se on virastopäällikön vastuulla, ettei puu kaadu ihmisen päälle", sanoo metsäsuunnittelija Timo Virtanen. Herttoniemen lintualueesta hän toteaa yhdessä metsävastaava Vesa Koskikallion kanssa, että "neljäsosa on jätetty luonnontilaan".
Jutussa asukkaat ja luontoaktivistit asetetaan vastakkain: asukkaat kuulemma haluavat lahopuut pois, kun taas aktivistit säilyttäisivät ne. Rakennusviraston miehet puhuvat toimittajalle täyttä puppua. Tervettä metsää on kaadettu, ja lahopuita on jätetty pystyyn - nehän eivät kelpaa metsäteollisuuden raaka-aineeksi. Seuraavassa postauksessa pääsee tutustumaan näihin kaadettuihin puihin ja niiden kuntoon.
Jutussa on metsureita puolustava kainalokommentti, jossa toimittaja Anna-Leena Pyykkönen toteaa, "ettei joka käkkyrästä kannata olla huolissaan". Toimittajaparka ei aivan ymmärrä asiaa.
"Tästä tulee se meidän tulevaisuuden sukupolvien virkistysmetsä", rakennusviraston miehet ylpeästi kertovat saapastellessaan Rastilanmäen kaadetussa metsässä.
He pitävät Luonto-Liiton metsävastaava Risto Mustosen väitteitä kohtuuttomina. "Se on virastopäällikön vastuulla, ettei puu kaadu ihmisen päälle", sanoo metsäsuunnittelija Timo Virtanen. Herttoniemen lintualueesta hän toteaa yhdessä metsävastaava Vesa Koskikallion kanssa, että "neljäsosa on jätetty luonnontilaan".
Jutussa asukkaat ja luontoaktivistit asetetaan vastakkain: asukkaat kuulemma haluavat lahopuut pois, kun taas aktivistit säilyttäisivät ne. Rakennusviraston miehet puhuvat toimittajalle täyttä puppua. Tervettä metsää on kaadettu, ja lahopuita on jätetty pystyyn - nehän eivät kelpaa metsäteollisuuden raaka-aineeksi. Seuraavassa postauksessa pääsee tutustumaan näihin kaadettuihin puihin ja niiden kuntoon.
Jutussa on metsureita puolustava kainalokommentti, jossa toimittaja Anna-Leena Pyykkönen toteaa, "ettei joka käkkyrästä kannata olla huolissaan". Toimittajaparka ei aivan ymmärrä asiaa.
sunnuntai 20. huhtikuuta 2008
"Metsänomistajat tukevat suojelualueiden metsähakkuita" (HS 20.4.2008)
Tämän päivän Helsingin Sanomista (20.4.) löytyy pikku-uutinen, jossa vahvistetaan se, että suojelualueiden metsiä tarvitaan metsäteollisuuden tarpeisiin. Siksi suojelumetsien hakkuut halutaan laillistaa.
Jutussa kerrotaan, että Etelä-Suomen metsänomistajien liiton toiminnanjohtaja Esko Laitisen mukaan "nyt on tehtävä kaikki mahdolliset toimet, joilla puunjalostustehtaiden raaka-aineen saanti turvataan". Laitinen esittelee näkemyksiään Keskustan verkkolehdessä Apilassa, joka on jutun alkuperäinen lähde.
Jos trendi on tämä, ilmeisesti kaupunkien ja suojelualueiden metsät tullaan pian kaatamaan Suomesta puupulan takia!
Jutussa kerrotaan, että Etelä-Suomen metsänomistajien liiton toiminnanjohtaja Esko Laitisen mukaan "nyt on tehtävä kaikki mahdolliset toimet, joilla puunjalostustehtaiden raaka-aineen saanti turvataan". Laitinen esittelee näkemyksiään Keskustan verkkolehdessä Apilassa, joka on jutun alkuperäinen lähde.
Jos trendi on tämä, ilmeisesti kaupunkien ja suojelualueiden metsät tullaan pian kaatamaan Suomesta puupulan takia!
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)