"Kaupunkimetsurina haluan pitää Helsingistä hyvää huolta" (HS 16.2.2010)

Kaupunkimetsurin puheenvuoro:

Rakennusviraston hakkuita Helsingin kaupunkimetsissä 2008-2009

Helsingin kaupungin rakennusvirasto on tehnyt nyt vuoden ajan hartiavoimin töitä Helsingin alueen puiden kaatamisessa.

Seuraavassa lista, minne kaikkialle on tänä aikana keretty.

1. Vuosaari / Rastila
2. Vuosaari / vanhan Vuosaaren puistopolku
3. Viikki
4. Seurasaari
5. Herttoniemi / urheilupuisto
6. Roihuvuori / Porolahti
7. Pohjois-Haaga / Aku Korhosentien metsä
8. Pirkkola
9. Paloheinä
10. Seurasaari
11. Santahamina
12. Puistola
13. Vähä-Meilahti, Meilahden puisto
14. Alppila / Alppipuisto
15. Alppila / Leninpuisto
16. Kumpula
17. Vantaanjoen rannat
18. Veräjämäki
19. Aittasaari / Laajasalo
20. Malminkartano

Koko homma alkoi viime vuoden huhtikuussa Vuosaaren hakkuista - yhtä aikaa Rastilasta ja vanhan Vuosaaren perukoilta. Jälkimmäisellä alueella kaadettiin esimerkiksi vanhoja, mutta terveitä kuusia ja hyvässä kasvussa olevia mäntyjä, ja jätettiin pusikot jäljelle.

Vanhassa Vuosaaressa innokkaat metsurit kaatoivat vahingossa myös erään yksityisen taloyhtiön metsiköstä puita - asukkaat olivat kauhuissaan. Metsurit kertoivatkin paikallisille, että saavat itse valita puut, jotka kaadetaan. Blogin alkuajoilta löytyy tarinaa tästä tapauksesta.

Metsänhoitoa Vanhassa Vuosaaressa, 17.4.2008
Metsuridraamaa, 18.4.2008

Aittasaari Laajasalossa kuului myös rakennusviraston viime kevään "saamisiin":
"Vakava sairaus" on kohdannut puita Laajasalon Aittasaaressa, 7.5.2008

Viikintien merkilliset hakkuut 6.3.2009

Viestin Viikintien hakkuista välitti M.-T. K.

* * *

VIIKINTIEN MERKILLISET HAKKUUT 6.3.2009

Puuta kaatuu yhtä sun toista

harvoin ihmiset näkee moista.

Onko tässä järkeä vai mitä sitten lie?

Ei sillä väliä, kyllähän metsäliitto ne tästä vie.

Työt aamulla varhain aloittaneiden metsurien vastaus puiden kaatoja koskevaan ihmettelyyn kuului: "Saahan tässä kuntalaisetkin vähän polttopuita."

Helsingin kaupungin rakennusviraston eri yksiköt ovat käyneet samalla puustokaistaleella useaan otteeseen hakkaamassa mm. koivikkoa. Syyt ovat vaihdelleet joka kerta, esteettisyydestä ja puiden vaarallisuudesta juurten aiheuttamaan tuhoon asfalttitielle sekä tietenkin luonnonhoitoon. Kukaan ei tiedä tai ei ainakaan ole tietävinään toisistaan.

Kyseinen puustokaistale on hyvin ja kauniisti erottanut kevyen liikenteen väylän vilkkaasti liikennöidystä Viikintiestä. Täysin tarpeettomia hakkuita!

Tarja Silvennoinen

Halki, poikki ja pinoon (Vartti 13.8.2008)

- Montako puuta ehtii kaataa vartissa?
- Puita on monenlaisia... hmm. Puolenkymmentä harvennusmäntyä ehtii valmistaa vartissa.

Luonnonsuojelijaksi itsensä kokeva helsinkiläinen kaupunkimetsuri Maria Ahlbäck ei halua vastakkainasettelua metsureiden ja luonnonsuojelijoiden välille. Helsingin ainoan naismetsurin haastattelu Vartti-lehdessä 13.8.2008: "Halki, poikki ja pinoon".

Seuraavat alueet mainitaan jutussa "ajankohtaisiksi metsänhoitokohteiksi juuri nyt": Vuosaari, Herttoniemi, Kivinokka ja Haaga.

Kaadettuja puita Saksan Nossendorfissa

Osataan Saksassakin!


Nossendorf, 28.1.2007 (Kuvat: Hans Jürgen Syberberg)

Saksalainen elokuvaohjaaja Hans Jürgen Syberberg pyysi taannoin, viime vuoden helmikuussa, apua myös suomalaisilta tuttaviltaan - toki liian myöhäistä apua. Hän protestoi vanhan, arvokkaan puukujan kaatamista vastaan pohjoissaksalaisessa kotikylässään Nossendorfissa.

Viesteihimme Nossendorfin kunnan virkamiehille emme koskaan saaneet vastausta, emme selitystä: miksi.

Kaato näytti täysin järjettömältä. Syberberg on pitänyt päiväkirjaa kotiympäristöstään, ja ohessa muutama sivu mainitulta ajalta, kyseisten puiden kaadosta:

http://www.syberberg.de/Syberberg4_2007/22_Februar.html

http://www.syberberg.de/Syberberg4_2007/23_Februar.html

Miten asiat Nossendorfissa ovat nyt - siitä tarkemmin paikkaan suuntautuvan matkan jälkeen reilun viikon kuluttua.

Heinäkuu 2008 Kivinokassa - ympäristötaidetta & puiden karsintaa

Maijan kioskille, Kivinokka (Kuva: Laura Lindstedt)

Miten käy kun ympäristötaide kohtaa rakennusviraston metsurit (arboristit)? Rakennusvirasto nimittäin ilmoittaa harjoittavansa vielä heinäkuun puolella metsänhoitotoimia Kivinokassa.

Rakennusvirasto tiedottaa

Samaisella Kulosaaren ja Herttoniemen välissä sijaitsevalla, perinteikkäällä Kivinokan ulkoilualueella järjestetään myös ympäristötaidenäyttely, jonka teemana on tänä vuonna ”Vuosi 1918 & Linnut”. Näyttelyyn on osallistunut 19 taiteilijaa, tässä muutama kuva näyttelystä. (Valokuvat Laura Lindstedt.)

Hanne Horte-Garner: Tuhon näky

Otto Santala: Hyväksikäytetyt. Kuvia vuoden 1918 lapsisotilaista


Merja Metsänen: Kotirauha

Schachindra Dass: Soul Tunnel - Sielutunneli


Kaisu Koivisto: Observatoria

Lisätietoa näyttelystä täältä.

Ehkäpä tällä kertaa rakennusvirasto tekee "hoitotyön" luontoa ja ihmisiä kunnioittaen - siis toisin kuin monin paikoin Helsingissä keväällä 2008. Toivokaamme näin. Tarkkailkaamme kuitenkin kaupunkiympäristössämme liikkuvia isoja metsätyökoneita - onko niiden suuntana Kivinokka?

Toivottavasti tällä puiden karsinnalla ei ole mitään kytköstä Helsingin asuntopolitiikkaan! Tietyt tahot nimittäin haluaisivat rakentaa Kivinokkaan pientaloasutusta, mikä tekisi tästä omaleimaisesta ja pitkään helsinkiläisten yhteisessä käytössä olleesta metsäluontoalueesta yksityisen merenrantaökyilyalueen.

Kivinokka tulisikin suojella. Kyse on luonnoltaan, muun muassa linnustoltaan hyvin arvokkaasta alueesta, joten mikä olisi luontevampaa kuin liittää Kivinokka osaksi Helsingin kaupunkipuistoa. Tämä olisi myös topografisesti mitä luontevinta; kaupunkipuistoalueen kokonaisuus täydentyisi näin kauniisti. (Ks. täältä varhaisempi postaus aiheesta: "Kivinokka osaksi Helsingin kaupunkipuistoa!"; ks. myös postaus "Juhannus Kivinokkalaisessa luonnossa".)

Nythän Kivinokka on kaavoitussuunnitelmissa ns. "selvitysalue". Toisin sanoen on avoinna, mikä tulee olemaan Kivinokan kohtalo asuntopolitiikan myllerryksessä.

Kaupunkisuunnitteluviraston Kaavoituskatsauksessa 2008 alueesta todetaan: "Yleiskaava 2002:ssa selvitysalueiksi merkittyjen Kivinokan ja Vartiosaaren osayleiskaavatyö käynnistyy vuonna 2008. Yleiskaavapäällikkö Markku Lahti, p. 310 37060." Kaavoitussuunnitelmista voi lukea lisää Helsingin kaupunkisuunnitteluviraston sivuilta.

Juuri nyt siis tapahtuu! Viime kädessä kysymys on kuitenkin politiikasta. Toivottavasti kuntavaalit syksyllä 2008 tuottavat tässä(kin) suhteessa Helsingin kaupunkimetsiä säästäviä tuloksia!

Lisätietoa Kivinokan alueesta löytyy täältä.

Ja täältä löytyy adressi, joka on hiljan perustettu Kivinokan säilyttämisen puolesta: "Kivinokka uudelleen kansanpuistoksi – vetoomus kaupungin päättäjille."

Lopuksi muutaman päivän takainen kirjoitus Helsingin Sanomista, jossa Ulla Brusila-Relas ja Hannu Ojala nostavat esiin Kivinokan kaavoituskysymyksen ja vaativat: "Kivinokkaa kehitettävä virkistysalueena" (HS 16.7.2008).

"Kaupungin metsurit, tulkaa kiireesti Taivaskalliolle!" (HS 5.5.2008)

Helsinkiläinen Pekka Kärki puolustaa tänään Helsingin Sanomien (5.5.) mielipidesivulla rakennusviraston avohakkuita tekstissään "Lahopuut eivät kaunista kaupunkimetsiä".

Helsingin alueen synkistä ja puolikuolleista kuusikoista olisi päästävä eroon, Kärki kirjoittaa. Tavalliset kaupunkilaiset haluavat lahopuiden, tikkojen, koppakuoriaisten ja muiden ötököiden asuttamien ryteikköjen sijaan valoisia ja hyvin hoidettuja puistometsiä. Näin ainakin Käpylässä. Kärki toivottaa kaupungin metsurit tervetulleeksi Taivaskalliolle jatkamaan aikoinaan kesken jäänyttä metsänhoitoa.

"Kivikova kaupunki tarvitsee metsiään" (HS 29.4.2008)

Helsingin Sanomien (29.4.) mielipideosastolla Ritva Hartzell kirjoittaa, että Helsingissä on kaupungin rakennusviraston toimien takia "käynnissä sota luontoa vastaan". "Metsurien moottorisahat eivät enää riitä, tarvitaan jo raivaustraktoreita", Hartzell ihmettelee. Kaikki tämä toiminta on nimittäin vastoin asukkaiden näkemyksiä.

"Rastilanmäen metsään Helsingissä kasvaa isoja puita lapsenlapsille" (HS 22.4.2008)

Tänään Helsingin Sanomissa (22.4.) Kimmo Oksasen kirjoittamassa jutussa esiteltiin rakennusviraston kanta Vuosaaren ja Rastilanmäen hakkuisiin.

"Tästä tulee se meidän tulevaisuuden sukupolvien virkistysmetsä", rakennusviraston miehet ylpeästi kertovat saapastellessaan Rastilanmäen kaadetussa metsässä.

He pitävät Luonto-Liiton metsävastaava Risto Mustosen väitteitä kohtuuttomina. "Se on virastopäällikön vastuulla, ettei puu kaadu ihmisen päälle", sanoo metsäsuunnittelija Timo Virtanen. Herttoniemen lintualueesta hän toteaa yhdessä metsävastaava Vesa Koskikallion kanssa, että "neljäsosa on jätetty luonnontilaan".

Jutussa asukkaat ja luontoaktivistit asetetaan vastakkain: asukkaat kuulemma haluavat lahopuut pois, kun taas aktivistit säilyttäisivät ne. Rakennusviraston miehet puhuvat toimittajalle täyttä puppua. Tervettä metsää on kaadettu, ja lahopuita on jätetty pystyyn - nehän eivät kelpaa metsäteollisuuden raaka-aineeksi. Seuraavassa postauksessa pääsee tutustumaan näihin kaadettuihin puihin ja niiden kuntoon.

Jutussa on metsureita puolustava kainalokommentti, jossa toimittaja Anna-Leena Pyykkönen toteaa, "ettei joka käkkyrästä kannata olla huolissaan". Toimittajaparka ei aivan ymmärrä asiaa.

Hellaakoski ja verbaalinen metsuri

Sama autio taivas vain

yli kalliomaisemain.

Et puuta, et pensasta nää.

Kuloruohoa kellertävää.

Ei elämän merkkiä näy.

Yksi ainoa pilvi käy

yli taivaan purjehtien

kuin laiva valkoinen.

Sen varjo verkalleen

käy kunnaasta kunnaaseen.

Niin pilvi häipyy pois

kuin täältä sen kiire ois.

Ja sitten, ei mitään taas

sun kolkkoon maisemaas.

Kovin ajankohtaiselta tuntuu tämä Aaro Hellaakosken runo, joka löytyy teoksesta Runot 1916-1928 (SKS 1997).

Kirjallisuudentutkija Sakari Katajamäki kirjoittaa artikkelissaan "Runouden kieltoilmaukset ja kuvallisuuden paradoksi" Hellaakosken runosta seuraavaa:

Lukiessamme runon alkusäkeitä voimme nähdä mielessämme puita ja pensaita, mutta verbaalinen metsuri Et [...] tulee sahoineen ja vesureineen kaatamaan ne pois jättäen vain kuloruohoa kallionkoloihin.

Näin ne maisemat kolkkoutuvat joskus runoudessakin...

(Kiinnostuneille tiedoksi: Katajamäen artikkeli löytyy teoksesta Kirjallisuus, kieli ja kognitio, toim. Katriina Kajannes & Leena Kirstinä; Yliopistopaino 2000).

Metsuridraamaa

Tapahtuu Vuosaaren ”Puistotiellä” 15.4.2008. Henkilöt: Marjaliisa Siira sekä kaksi metsuria, jotka paljastuvatkin arboristeiksi.

Nuoria mäntyjä kaadettu, Vuosaari 15.4.2008

Kuva: Marjaliisa Siira

Seuraavassa siis jatkoa Marjaliisa Siiran kuvareportaasiin Vanhan Vuosaaren hakkuutuhoista (”Metsänhoitoa Vanhassa Vuosaaressa”). Marjaliisa kertoo, miten kävi dialogi metsurien – ei vaan arboristien – kanssa, kun hän sai nämä kiinni itse teosta.

(M.-T. K.)

* * *

Metsuridraamaa

"Me itse päätetään, mitkä puut kaadetaan", metsurit rehvastelivat.

Tietysti kysyin heiltä silloin, millainen työohje heille on annettu.

Työohje on kuulemma suorasanainen teksti (ei siis mitään kuvia tai kuvioita), jossa kerrotaan noin suunnilleen, mitä alueella pitää tehdä.

"No mitä tässä piti tehdä?", kysyin.

Ohjeessa oli lukenut, että jätetään joitakin puuryhmiä ja "loput harvennetaan".

Näin ovat syntyneet aukot maisemassa. Mitkä puuryhmät jätetään, sen pojat päättävät itse. He eivät mielestäni ole edes osanneet valita kauniita ryhmiä säästettäviksi.

Kysyin myös koulutuksesta. Pojat kertoivat: "Ei me olla metsureita, me ollaan arboristeja."

Onko heillä sitten riittävä koulutus päättää asukkaiden maisemasta sadaksi vuodeksi eteenpäin? Pojat vastasivat siihen, että "vähän enemmän saa arboristi opetusta metsästä kuin metsuri".

Olen kyllä sitä mieltä, että arboristi on vain uusi, hienompi nimitys metsurille. Eihän siivoojakaan enää ole siivooja.

Eikä tätä keskustelua käyty minkään kahvikupposen äärellä, onhan niin paljon puita kaadettavana! Ja vahvat kuulosuojaimet estävät asukkaiden yhteydenottoyritykset.

Juttusille onnistuin pääsemään, kun toinen arboristeista oli huoltoautolla tankkaamassa sahaansa – ilman kuulosuojaimia.

Kun en päästänyt poikaa takaisin töihinsä pitkään aikaan, tuli toinen sitten metsästä katsomaan, että mikä on hätänä, kun kaveri seisoo jonkun mummon kanssa avuttomana keskellä tietä, roikottaen kädessään valmiiksi tankattua sahaa.

Marjaliisa Siira