Nuoria mäntyjä kaadettu, Vuosaari 15.4.2008
Kuva: Marjaliisa Siira
Seuraavassa siis jatkoa Marjaliisa Siiran kuvareportaasiin Vanhan Vuosaaren hakkuutuhoista (”Metsänhoitoa Vanhassa Vuosaaressa”). Marjaliisa kertoo, miten kävi dialogi metsurien – ei vaan arboristien – kanssa, kun hän sai nämä kiinni itse teosta.
(M.-T. K.)
* * *
Metsuridraamaa
"Me itse päätetään, mitkä puut kaadetaan", metsurit rehvastelivat.
Tietysti kysyin heiltä silloin, millainen työohje heille on annettu.
Työohje on kuulemma suorasanainen teksti (ei siis mitään kuvia tai kuvioita), jossa kerrotaan noin suunnilleen, mitä alueella pitää tehdä.
"No mitä tässä piti tehdä?", kysyin.
Ohjeessa oli lukenut, että jätetään joitakin puuryhmiä ja "loput harvennetaan".
Näin ovat syntyneet aukot maisemassa. Mitkä puuryhmät jätetään, sen pojat päättävät itse. He eivät mielestäni ole edes osanneet valita kauniita ryhmiä säästettäviksi.
Kysyin myös koulutuksesta. Pojat kertoivat: "Ei me olla metsureita, me ollaan arboristeja."
Onko heillä sitten riittävä koulutus päättää asukkaiden maisemasta sadaksi vuodeksi eteenpäin? Pojat vastasivat siihen, että "vähän enemmän saa arboristi opetusta metsästä kuin metsuri".
Olen kyllä sitä mieltä, että arboristi on vain uusi, hienompi nimitys metsurille. Eihän siivoojakaan enää ole siivooja.
Eikä tätä keskustelua käyty minkään kahvikupposen äärellä, onhan niin paljon puita kaadettavana! Ja vahvat kuulosuojaimet estävät asukkaiden yhteydenottoyritykset.
Juttusille onnistuin pääsemään, kun toinen arboristeista oli huoltoautolla tankkaamassa sahaansa – ilman kuulosuojaimia.
Kun en päästänyt poikaa takaisin töihinsä pitkään aikaan, tuli toinen sitten metsästä katsomaan, että mikä on hätänä, kun kaveri seisoo jonkun mummon kanssa avuttomana keskellä tietä, roikottaen kädessään valmiiksi tankattua sahaa.
Marjaliisa Siira
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti