Vantaanjoen rannan parturointi keväällä 2008

Hiljaa virtaa Vantaa

Kuva: Ulla Agopov

Seuraavassa Ulla Agopovin pääsiäisenä 2008 ottamia valokuvia Vantaanjoen rannan parturoinnista. Moni on ihmetellyt, että mitä mieltä näissä rantapuiden kaadoissa on ollut. Kuvien perässä seuraa Ullan kirjoittama taustaselvitys, josta selviää millaisia asioita puiden kaadon takana on.

Hakkuun perusteet ovat hämmentäviä. Rakennusvirasto on näköjään huomioinut tavoitteen luonnon monimuotoisuudesta - ja tulkitsee ideaa nyt niin, että rantapuiden kaataminen ja "niityn" perustaminen lisäävät Vantaanjoen rannan biotooppien monimuotoisuutta.

(M.-T. K.)

* * *

Viikinmäen kukkulakaupungin rakentaminen vaati voimajohdon siirron ja joen rantametsän hakkuun

Vantaanjoen pohjoisranta Viikinmäen entisen ampumaradan kohdalta parturoitiin lähes puhtaaksi pääsiäistä edeltävällä viikolla. Rajut metsänhoitotoimet liittyvät Viikinmäen ”kukkulakaupungin” rakentamiseen; uuden asuntoalueen rakentaminen alkaa tänä keväänä ja sitä varten Helen Sähköverkko Oy:n omistamaa 2 x 110 kilovoltin avovoimajohtoa joudutaan siirtämään lähemmäksi Vantaanjoen rantaa, jotta se ei kulkisi liian lähellä asuintontteja. Voimajohdon siirto tehdään vuonna 2008 ja työ viimeistellään vuoden 2009 puolella.

Voimajohdon siirron vaatima 30 metrin ”railo” hakattiin metsäiseen maisemaan erittäin nopeasti viikolla 17/2008 eli juuri ennen pääsiäistä. Voimajohdon siirron yhteydessä KSV ja HKR valmistelivat johtokujan ja sen ympäristön maisemointisuunnitelman, jonka mukaan johtoalueella olevaa ulkoilureittiä siirretään ja ranta-alueelle perustetaan maisema- ja käyttöniittyjä. HKR:n mukaan tällaiset niityt ”lisäävät joen rannan biotooppien monimuotoisuutta Vantaajoen varsin monotonisessa umpeen kasvaneessa luonnonmaisemassa”. Lisäksi ulkoilijat pääsevät tässäkin kohdassa (kuten niin monessa muussakin paikassa joen rannalla!) ihan rantaan saakka. Ulkoilureittiä täydennetään rakentamalla kevyen liikenteen silta (itse asiassa siltoja on suunnitteilla kaksi, toinen niistä heti Pikkukosken uimarannan taakse). Niittyalueen kunnostus alkaa syksyllä 2008 ja valmistuu keväällä 2009. Nämä tiedot olivat luettavissa lyhtypylväisiin kiinnitetyistä HKR:n tiedotteista. HKR:n tiedote tehtävistä töistä sen sijaan julkaistiin Helsingin Sanomissa vasta pääsiäismaanantaina eli sen jälkeen, kun puut oli jo kaadettu.

Uskon, että pääsiäisen tienoolla Vantaanjoen rannassa ulkoilleet haukkoivat henkeään järkytyksestä. Ainakin ihmiset, joita ystäväni ja minä tapasimme pääsiäissunnuntaina joen rannalla kävellessämme, olivat lievästi ilmaisten hämmentyneen näköisiä. Hämmennystä lisää tieto siitä, että alue kuuluu Helsinki-puistoon. Mielestäni koko Helsinki-puistokonsepti näyttäytyy tämän tapauksen valossa varsin kyseenalaisena: jos jopa Helsinki-puiston läpi hakataan UUSIA voimajohtokujia, niin miten sitten voi olettaa, että jokin muu metsikkö tai luontoalue Helsingissä säilyisi rakentamiselta?

Keskustelin alueen maisemointisuunnittelijan laatijan Tiina Saukkosen kanssa Käpylässä 16.4.2008. Hän kertoi, että ”Vantaanjoen rannat halutaan palauttaa 1960-luvun asuun”. Saukkonen vetosi myös lapsiperheiden tarpeisiin: heille kuulemma kelpaavat vain avoimet maisemat ja umpeen kasvaneet rannat aiheuttavat heissä pelon tunteita. Nyt näyttääkin siltä, että Helsingissä on vallalla tällainen ”superpuistoideologia”: siltoja, hoidettavia niittyjä, penkkejä ja roskakoreja, avoimia maisemia, linnunlaulupuut pois, vain suuret, maisemaa dominoivat yksittäiset puut saavat jäädä (joista osa takuulla kaatuu ensimmäisessä syysmyrskyssä).

Ongelma on kuitenkin se, ettei näitä paikkoja sitten puiston perustamisen jälkeen kuitenkaan hoideta lainkaan, vaan ne jäävät oman onnensa nojaan. Monet viime aikoina ”hoidetut” entiset metsiköt on jätetty ruohottumaan ja vesakoitumaan – ja levittämään punkkeja. Tai roskaantumaan. Tälläkään hetkellä Lahdentien sillan ja Pikkukosken takana kulkevat joukkoliikenne- ja kevyen liikenteen sillan välillä ei ole yhtäkään roskista. Niiden puutetta on selitetty sillä, ettei paikalle pääse ajoneuvoilla niitä tyhjentämään. Jatkossa ilmeisesti Vantaanjoen vartta ajella huristellaan huoltoajoneuvoilla tyhjentämään roskiksia ja huoltamaan penkkejä.

Puuston hakkuunkaan jälkeen Vantaanjoki-raukkaa ei jätetä rauhaan: seuraava rakennuskohde on ilmeisesti juuri se kevyen liikenteen silta, joka on suunnitteilla mäntyjä kasvavan kallion kupeeseen. Nämä kaksi siltaa ovat KSV:n kevyen liikenteen verkostossa jo Yleiskaava 2000:ssa. Ensimmäisestä rakennettavasta sillasta (alun perin puhuttiin kesästä 2007, mutta se aikataulu ei toteutunut) on käyty suunnittelukilpailu, joka on jo ratkennut. Hyväksytyn ehdotuksen perusteella HKR on suunnitellut sillan. Vuoden 2003 asemakaavaluonnoksessa sen sijaan oli vain yksi silta (se, jonka toteuttaminen nyt näyttää etenevän). Toisen sillan suhteen myös HKR on kuulemma epäilevällä kannalla. Silta tulisi Pikkukosken uimalan pohjoispuolelle ja sitä varten jouduttaisiin tekemään korkeita pengerryksiä; silta näkyisi kauas ja olisi kallis. Lisäksi se olisi hyvin lähellä olemassa olevaa siltaa (entisen satamaradan kohdalle tehty joukkoliikenne + kävelysilta lähellä Veräjänlaaksoa). Kaiken kaikkiaan suunnittelijoiden asenne Vantaanjokea kohtaan näyttää olevan sellainen, että joen rantoja on jo niin paljon muokattu, että lisämuokkaus ei enää tunnu missään. Kuitenkin Vantaanjoen rannat ovat Helsingin ainoita aitoja jokimaisemia ja Vantaanjoki on myös seuraavan puolen vuoden ajan meidän raakaveden lähteemme.

Ulla Agopov
Kumpula

* * *

LISÄYKSENÄ VIELÄ SEURAAVAA (M.-T. K.):

Vantaanjoen tapauksessa myös kaupunkivesien suojelu on oleellinen seikka. Perhokalastaja Jukka Relanderin johtama Vantaanjoki-työryhmä onkin aloittanut projektin, jonka avulla joen tilaa pyritään kohentamaan. Projektista löytyy tietoa Virtavesien hoitoyhdistyksen nettisivuilta, tästä linkistä.

Perhokalastus saattaa kuitenkin olla myös ongelma rantapuiden kannalta, sillä joskus voi käydä niin, että "perhokalastuksen helpottamiseksi parturoidaan rantapuita ja kasvillisuutta", kuten tällä Virtavesien hoitoyhdistyksen sivulla todetaan.