Myös tänä syksynä on Laajasalossa jatkunut metsien tuhokampanja kaupungin toimesta.
Eikä tälle voi kukaan tehdä mitään. Siltä näyttää.
Enää ei uskalla lähteä edes ulkoilemaan, kun tulee niin paha olo.
Näytetään tekstit, joissa on tunniste kaupunkimetsä. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste kaupunkimetsä. Näytä kaikki tekstit
keskiviikko 9. marraskuuta 2011
torstai 4. elokuuta 2011
Akateemista tutkimusta kaupunkimetsistä Lahdessa pidettävässä seminaarissa 29.9.2011 (ei ilmainen)
Kansainvälisen soveltavan estetiikan instituutti (KSEI) pitää tänä vuonna perinteisen syysseminaarin aiheesta:
"PUITA NÄKYVISSÄ!" – KAUPUNKIMETSÄT ASUTUKSEN JA LUONNON RAJAPINNALLA
Seminaari järjestetään Lahdessa torstaina 29.9.2011.
KSEI:n www-sivuilta löytyy seminaarin esite, josta selviää niin seminaarin ohjelma, hinta kuin ilmoittautumisohjeetkin:
http://www.helsinki.fi/ksei/tapahtumat/KSEI_syysseminaari2011.pdf
Maksoi siis mitä maksoi (120 e), Akatemia on haistanut oikean tutkimuskohteen!
Kansainvälisen soveltavan estetiikan instituutin (KSEI) jo perinteeksi muodostuneessa syysseminaarissa tarkastellaan tänä vuonna kaupunkimetsiä ja niiden merkitystä. Ympäristöekologian, -estetiikan ja -psykologian näkökulmat kohtaavat tässä seminaarissa, jossa pohditaan onko nykymuotoisessa viheraluesuunnittelussa mahdollista ottaa huomioon sekä herkät ekosysteemit että asukkaiden mielekkäät ympäristökokemukset. Luonnon ja kaupungin vastakkainasettelun sijaan kaupunkimetsiä pyritään ymmärtämään olennaisena osana suomalaista urbaania ympäristöä.
"PUITA NÄKYVISSÄ!" – KAUPUNKIMETSÄT ASUTUKSEN JA LUONNON RAJAPINNALLA
Seminaari järjestetään Lahdessa torstaina 29.9.2011.
KSEI:n www-sivuilta löytyy seminaarin esite, josta selviää niin seminaarin ohjelma, hinta kuin ilmoittautumisohjeetkin:
http://www.helsinki.fi/ksei/tapahtumat/KSEI_syysseminaari2011.pdf
Maksoi siis mitä maksoi (120 e), Akatemia on haistanut oikean tutkimuskohteen!
Kansainvälisen soveltavan estetiikan instituutin (KSEI) jo perinteeksi muodostuneessa syysseminaarissa tarkastellaan tänä vuonna kaupunkimetsiä ja niiden merkitystä. Ympäristöekologian, -estetiikan ja -psykologian näkökulmat kohtaavat tässä seminaarissa, jossa pohditaan onko nykymuotoisessa viheraluesuunnittelussa mahdollista ottaa huomioon sekä herkät ekosysteemit että asukkaiden mielekkäät ympäristökokemukset. Luonnon ja kaupungin vastakkainasettelun sijaan kaupunkimetsiä pyritään ymmärtämään olennaisena osana suomalaista urbaania ympäristöä.
torstai 18. helmikuuta 2010
"Kaupunkimetsurina haluan pitää Helsingistä hyvää huolta" (HS 16.2.2010)
Kaupunkimetsurin puheenvuoro:
sunnuntai 7. helmikuuta 2010
Pro Meri-Rastila -blogi avattu!
Juuri avattu Pro Meri-Rastila -blogi löytyy osoitteesta:
http://promerirastila.blogspot.com/
http://promerirastila.blogspot.com/
perjantai 23. lokakuuta 2009
Suomen Luonto -lehdessä 8/2009 juttu Kaupunkimetsistä
Tänään ilmestyneessä Suomen Luonto -lehdessä (numero 8/2009, sivut 44-49) on laaja reportaasi kaupunkimetsistä otsikolla "Kaavoitus pirstoo kaupunkimetsiä. Metsäkiistoja eri puolilla Suomea". Lainaus Riitta Saarisen kirjoittaman jutun alusta:
Erinomaisessa jutussa haastatellaan Helsingin yliopiston kasvimuseon intendentti Arto Kurttoa, lintuharrastaja Seppo Hjerppeä, Suomen YK-liiton pääsihteerinä uransa tehnyttä ja nykyistä Pro Kruunuvuori -liikkeen aktiivia Hilkka Pietilää, Kaupunkimetsäliikkeen perustajiin kuuluvaa Siboné Orozaa, professori Liisa Tyrväistä Metsäntutkimuslaitokselta ja arkkitehti Aija Staffansia Teknillisestä korkeakoulusta.
Juttuun liittyy myös osio, jossa esitellään Helsingin ulkopuolisia kaupunkimetsäliikkeitä, joita ovat muun muassa Rovaniemen Pro Ounasvaara ja Kotkan Pro Äijänniemi. Muita mainittuja kaupunkeja ovat Tampere (Hervantajärvi), Kuopio (Puijon taigametsä, Pihlajaharjun kaavoitus), Oulu (Sanginjoki), Hämeenlinna (Siirin alueen lehto), Jyväskylä (Tanhukaaren alue), Vantaa (jossa asiat on hoidettu hyvin), Espoo (Friisinkallio, Perusmäki, Näkinmetsä ja Hista).
Kaupunkirakenteiden tiivistäminen on uhka asukkaiden lähivirkistysmetsille. Helsingin Laajasalo on tästä akuutti esimerkki, mutta kiistoja asukkaille tärkeistä lähimetsistä käydään monissa muissakin kaupungeissa.
Erinomaisessa jutussa haastatellaan Helsingin yliopiston kasvimuseon intendentti Arto Kurttoa, lintuharrastaja Seppo Hjerppeä, Suomen YK-liiton pääsihteerinä uransa tehnyttä ja nykyistä Pro Kruunuvuori -liikkeen aktiivia Hilkka Pietilää, Kaupunkimetsäliikkeen perustajiin kuuluvaa Siboné Orozaa, professori Liisa Tyrväistä Metsäntutkimuslaitokselta ja arkkitehti Aija Staffansia Teknillisestä korkeakoulusta.
Juttuun liittyy myös osio, jossa esitellään Helsingin ulkopuolisia kaupunkimetsäliikkeitä, joita ovat muun muassa Rovaniemen Pro Ounasvaara ja Kotkan Pro Äijänniemi. Muita mainittuja kaupunkeja ovat Tampere (Hervantajärvi), Kuopio (Puijon taigametsä, Pihlajaharjun kaavoitus), Oulu (Sanginjoki), Hämeenlinna (Siirin alueen lehto), Jyväskylä (Tanhukaaren alue), Vantaa (jossa asiat on hoidettu hyvin), Espoo (Friisinkallio, Perusmäki, Näkinmetsä ja Hista).
sunnuntai 19. heinäkuuta 2009
"Vantaalla metsä saa kasvaa villinä" (HS 6.7.09)
Helsingissa kaupunkimetsien hoidosta on käyty kevään ja kesän aikana kiivasta väittelyä. (HS 6.7.09)
Noh, onhan näistä jo hieman pidempään ollut puhetta... Sen verran voinee kaupunkimetsäliike nostaa jo häntää, että termi kaupunkimetsä on kotoutunut mainiosti julkiseen kielenkäyttöön, mm. lehdistö on ottanut sen nyt omakseen. Reilu vuosi sitten oli vielä toisin.
Hesarissa julkaistiin 6.7. 2009 iso juttu Vantaan ja Helsingin kaupunkien metsänhoidollisista eroista - Vantaa tekee kaiken paremmin.
Luonto-Liittoon pääkaupunkiseudulta tulevista metsänhoitoa käsittelevistä valituksista 90 prosenttia koskee Helsinkiä ja 10 prosenttia Espoota. Vantaalta ei valita kukaan. (Keijo Savola, HS 6.7.2009)
Kuten Vantaan Kaivokselassa asuva Savola jutun lopussa laittamattomasti toteaa: "Jos Helsingin rakennusvirasto tulee tänne, minä muutan pois."
Me Helsingissä asuvat toivomme tietenkin sitä, että itse rakennusvirasto voisi muuttua.
torstai 4. kesäkuuta 2009
Metsä virkistää tehokkaammin kuin puisto
Helsingin sanomissa julkaistiin jokin aika sitten uutinen, jossa kerrottiin Tampereen yliopiston ja Metsäntutkimuslaitoksen tutkimuksesta, jossa on tutkittu eri luontoympäristöjen elvytysvaikutuksia.
Tulokset todistavat jälleen, miten tärkeitä metsäiset ympäristöt ovat stessistä palautumisen ja virkistymisen kannalta, myös kaupungeissa!
Uutiseen pääset tästä.
Tuloksia diagrammeina:
Tulokset todistavat jälleen, miten tärkeitä metsäiset ympäristöt ovat stessistä palautumisen ja virkistymisen kannalta, myös kaupungeissa!
Uutiseen pääset tästä.
Tuloksia diagrammeina:
keskiviikko 6. toukokuuta 2009
MUISTUTUS: Metsä kaupungissa? -seminaari torstaina 7.5. klo 17-20
METSÄ KAUPUNGISSA? -SEMINAARI
Torstaina 7.5.2009 klo 17.00-20.00
Kirjasto 10:n Stage-tila, Elielinaukio 2 G (Postitalo)
Mikä on kaupunkimetsä? Mitä sieltä löytyy? Kuka sitä käyttää? Miltä se tuntuu? Miksi ihmeessä säilyttää metsää kaupungissa? Seminaarin tarkoituksena on asiantuntijapuheenvuoroin tuoda esille näkökulmia käsitepariin "metsä kaupungissa". Tule pohtimaan erilaisia metsiin, kaupunkiin ja puistoihin liittyviä kokemuksia, ajatuksia ja kuvitelmia.
17.00 Seminaarin avaus
17.10 Luonnon ja ihmisen kohtauspaikka - kaupunkimetsien ekologiaa, biologi Kati Vierikko
17.35 Mielen luonto ja luonnon mieli, psykologi Kirsi Salonen
18.00 Luonnon villeys kurimaiseman kurimuksessa, kuvataiteilija Jussi Kivi
18.25 Kahvitauko
18.45 Sanoja ja askeleita metsäkaupungista kaupunkimetsiin, metsänhoitaja Kirsi Mäkinen
19.10 Lähiluonnon merkitykset syntyvät arjen käytännöissä, tutkija Eveliina Asikainen
19.35 Avoin yhteenvetokeskustelu
20.00 Seminaarin päätös
www.kaupunkimetsaliike.info
www.kaupunkimetsa.blogspot.com
Torstaina 7.5.2009 klo 17.00-20.00
Kirjasto 10:n Stage-tila, Elielinaukio 2 G (Postitalo)
Mikä on kaupunkimetsä? Mitä sieltä löytyy? Kuka sitä käyttää? Miltä se tuntuu? Miksi ihmeessä säilyttää metsää kaupungissa? Seminaarin tarkoituksena on asiantuntijapuheenvuoroin tuoda esille näkökulmia käsitepariin "metsä kaupungissa". Tule pohtimaan erilaisia metsiin, kaupunkiin ja puistoihin liittyviä kokemuksia, ajatuksia ja kuvitelmia.
17.00 Seminaarin avaus
17.10 Luonnon ja ihmisen kohtauspaikka - kaupunkimetsien ekologiaa, biologi Kati Vierikko
17.35 Mielen luonto ja luonnon mieli, psykologi Kirsi Salonen
18.00 Luonnon villeys kurimaiseman kurimuksessa, kuvataiteilija Jussi Kivi
18.25 Kahvitauko
18.45 Sanoja ja askeleita metsäkaupungista kaupunkimetsiin, metsänhoitaja Kirsi Mäkinen
19.10 Lähiluonnon merkitykset syntyvät arjen käytännöissä, tutkija Eveliina Asikainen
19.35 Avoin yhteenvetokeskustelu
20.00 Seminaarin päätös
www.kaupunkimetsaliike.info
www.kaupunkimetsa.blogspot.com
torstai 30. huhtikuuta 2009
YLE uutiset: Parhaat luontokokemukset saadaan laajoissa metsissä
Ohessa Ylen juttu "Kaupunkiluonto ja ihmisten hyvinvointi" -tutkimuksesta (julkaistu 29.4.2009). Nyt se on todistettu: Kaupunkimetsät jyräävät puistot mennen tullen myös ihmisten (eikä vain eläinten) hyvinvoinnin näkökulmasta!
Teksti löytyy myös tämän linkin takaa.
* * *
Parhaat luontokokemukset saadaan laajoissa metsissä
Laajat, luonnonmukaiset metsät sekä rannat antavat suomalaisille parhaat ja elvyttävimmät luontoelämykset, kertoo tuore tutkimus. Puistojen merkitys oli selvästi vähäisempi.
Kaupunkiluonto ja ihmisten hyvinvointi -tutkimuksessa selvitettiin kaupunkilaisten luontosuhdetta, luonnon käytön vaikutusta psyykkiseen hyvinvointiin sekä mielipaikkoihin liittyvää elpymistä eli kokemuksia rentoutumisesta ja rauhoittumisesta.
Elpymiskokemukset mieluisissa luontoympäristöissä olivat selvästi vahvempia kuin mieluisissa kaupunkiympäristöissä. Parhaiksi alueiksi koettiin laajahkot metsä- tai virkistysalueet sekä rannat. Puistoja pidettiin vain vähän rakennetun ympäristön mielipaikkoja elvyttävämpinä. Heikoimmat elpymiskokemukset saatiin rakennetun ympäristön mielipaikoissa.
Luonnossa oleskelu ja ulkoilu vaikuttaa myönteisesti ihmisen kokemaan psyykkiseen terveyteen. Luontokokemukset vaikuttavat mielialaan lisäämällä positiivisia ja toisaalta vähentämällä negatiivisia tuntemuksia.
Ulkoilun ja muun luonnossa virkistäytymisen hyvinvointivaikutukset näkyvät kolmella tavalla. Luonnosta saadaan esteettisiä elämyksiä ja luonnon tapahtumien seuraaminen tuottaa mielihyvää. Toiseksi luonto innostaa liikkumaan, mikä auttaa terveyden ja jaksamisen ylläpitämisessä. Kolmanneksi monet ulkoilu- ja luontoharrastukset edesauttavat sosiaalisten kontaktien hoitamista ja toisaalta tarjoavat mahdollisuuksia niistä vetäytymiseen.
Tutkimukseen osallistuivat Metsäntutkimuslaitos, Maa- ja elintarviketalouden tutkimuskeskus, Tilastokeskus, Terveyden ja hyvinvoinnin laitos, Tampereen yliopisto ja UKK-instituutti.
YLE Uutiset
Teksti löytyy myös tämän linkin takaa.
* * *
Parhaat luontokokemukset saadaan laajoissa metsissä
Laajat, luonnonmukaiset metsät sekä rannat antavat suomalaisille parhaat ja elvyttävimmät luontoelämykset, kertoo tuore tutkimus. Puistojen merkitys oli selvästi vähäisempi.
Kaupunkiluonto ja ihmisten hyvinvointi -tutkimuksessa selvitettiin kaupunkilaisten luontosuhdetta, luonnon käytön vaikutusta psyykkiseen hyvinvointiin sekä mielipaikkoihin liittyvää elpymistä eli kokemuksia rentoutumisesta ja rauhoittumisesta.
Elpymiskokemukset mieluisissa luontoympäristöissä olivat selvästi vahvempia kuin mieluisissa kaupunkiympäristöissä. Parhaiksi alueiksi koettiin laajahkot metsä- tai virkistysalueet sekä rannat. Puistoja pidettiin vain vähän rakennetun ympäristön mielipaikkoja elvyttävämpinä. Heikoimmat elpymiskokemukset saatiin rakennetun ympäristön mielipaikoissa.
Luonnossa oleskelu ja ulkoilu vaikuttaa myönteisesti ihmisen kokemaan psyykkiseen terveyteen. Luontokokemukset vaikuttavat mielialaan lisäämällä positiivisia ja toisaalta vähentämällä negatiivisia tuntemuksia.
Ulkoilun ja muun luonnossa virkistäytymisen hyvinvointivaikutukset näkyvät kolmella tavalla. Luonnosta saadaan esteettisiä elämyksiä ja luonnon tapahtumien seuraaminen tuottaa mielihyvää. Toiseksi luonto innostaa liikkumaan, mikä auttaa terveyden ja jaksamisen ylläpitämisessä. Kolmanneksi monet ulkoilu- ja luontoharrastukset edesauttavat sosiaalisten kontaktien hoitamista ja toisaalta tarjoavat mahdollisuuksia niistä vetäytymiseen.
Tutkimukseen osallistuivat Metsäntutkimuslaitos, Maa- ja elintarviketalouden tutkimuskeskus, Tilastokeskus, Terveyden ja hyvinvoinnin laitos, Tampereen yliopisto ja UKK-instituutti.
YLE Uutiset
keskiviikko 29. huhtikuuta 2009
Kuntalaisaloite Myllypuron metsän pelastamiseksi
Tuuli Luukas ehdottaa, että puukylähankkeen sijasta perustetaan virallisesti kaupunkimetsä ja virkistysalue Etelä-Myllypuroon. Ympäristölautakunta käsitellee aloitteen 12.5.2009 kokouksessaan. Aloitteen teksti on seuraava:
Aloitteen tekijä: Tuuli Luukas Helsinki, 23.3.2009
KUNTA-ALOITE MYLLYPURON METSÄN SUOJELEMISEKSI PYSYVÄSTI HAKKUILTA
Teen kuntalaisaloitteen Myllypuron metsän suojelemiseksi hakkuilta, alueen asukkaana - ja haluan edistää urbaanien kaupunkimetsien suojelua Helsingin kaupungissa.
Nykytiedon valossa metsien virkistyskäyttö ja ilmastonmuutoksen torjunta voidaan yhdistää – suojelemalla – tai silleenjättämällä metsiä. Myös urbaanimetsät ovat tärkeitä hiilinieluja ja tuottavat hyviä pienhiukkasia (akatemiaprofessori Markku Kulmala esitelmöi radion Tiedelingossa ilmastonmuutoksen torjunnasta - hyvien pienhiukkasten muodostumisen rooli korostuu tulevaisuudessa, se tarkoittaa Suomessa: metsien rooli).
Myllypuron metsää uhkaavat hakkuut kesän lopulla 2009 – syksyllä 2009 ja nyt on viimeinen mahdollisuus ottaa jo tehdyt rakennuspäätökset tai hakkuusuunnitelmat uudelleentarkasteluun. On tärkeää, että ympäristötuhoa ei synny, metsän hakkuut tulee kieltää. Valtuuston tulee reagoida kunnan asiassa.
Kuntalaisena vaadin, että hakkuita ei ympäristönsuojelullisista syistä ja maisemaestetiikan takia sallita. Asukkaana kannatan urbaanimetsiä kotikuntani alueelle. Nykyinen finanssikriisi tuo sen riskin, että kalliit asunnot jäisivät myymättä ja metsä hakattaisiin turhaan. Kyse on koko korttelin yhteisestä julkisesta tilasta ja yhteismetsästä – vaikka asemakaavamuutos tuli voimaan, sitä voitaisiin tarkastella uudelleen ja käyttää harkintaa ja tervettä järkeä, eli ei mentäisi rakentamaan viheraluetta täyteen pientaloja. Vaihtoehtona= metsä!
Vetoan kuntalaisena Myllypuron metsän suojelemiseksi Helsingissä, jotta upea metsäalue säilyisi tuleville sukupolville. Odotan saavani tietoja aloitteeni käsittelystä. Olen jo aiemmin käynyt KHO:ta myöten valitusasteet läpi kansallisissa tuomioistuimissa. Teen vielä kerran kaupungille vetoomuksen, että Myllypuron metsä suojeltaisiin.
sunnuntai 19. huhtikuuta 2009
Metsä kaupungissa? -seminaari (7.5. 2009)
METSÄ KAUPUNGISSA? -SEMINAARI
Torstaina 7.5.2009 klo 17.00-20.00 Kirjasto 10:n Stage-tila, Elielinaukio 2 G (Postitalo)
Mikä on kaupunkimetsä? Mitä sieltä löytyy? Kuka sitä käyttää? Miltä se tuntuu? Miksi ihmeessä säilyttää metsää kaupungissa?
Seminaarin tarkoituksena on asiantuntijapuheenvuoroin tuoda esille näkökulmia käsitepariin "metsä kaupungissa". Tule pohtimaan erilaisia metsiin, kaupunkiin ja puistoihin liittyviä kokemuksia, ajatuksia ja kuvitelmia.
17.00 Seminaarin avaus
17.10 Luonnon ja ihmisen kohtauspaikka - Kaupunkimetsien ekologiaa, biologi Kati Vierikko
17.35 Mielen luonto ja luonnon mieli, psykologi Kirsi Salonen
18.00 Luonnon villeys kurimaiseman kurimuksessa, kuvataiteilija Jussi Kivi
18.25 Kahvitauko
18.45 Sanoja ja askeleita metsäkaupungista kaupunkimetsiin, metsänhoitaja Kirsi Mäkinen
19.10 Lähiluonnon merkitykset syntyvät arjen käytännöissä, tutkija Eveliina Asikainen
19.35 Avoin yhteenvetokeskustelu
20.00 Seminaarin päätös
http://www.kaupunkimetsaliike.info/
http://www.kaupunkimetsa.blogspot.com/
Torstaina 7.5.2009 klo 17.00-20.00 Kirjasto 10:n Stage-tila, Elielinaukio 2 G (Postitalo)
Mikä on kaupunkimetsä? Mitä sieltä löytyy? Kuka sitä käyttää? Miltä se tuntuu? Miksi ihmeessä säilyttää metsää kaupungissa?
Seminaarin tarkoituksena on asiantuntijapuheenvuoroin tuoda esille näkökulmia käsitepariin "metsä kaupungissa". Tule pohtimaan erilaisia metsiin, kaupunkiin ja puistoihin liittyviä kokemuksia, ajatuksia ja kuvitelmia.
17.00 Seminaarin avaus
17.10 Luonnon ja ihmisen kohtauspaikka - Kaupunkimetsien ekologiaa, biologi Kati Vierikko
17.35 Mielen luonto ja luonnon mieli, psykologi Kirsi Salonen
18.00 Luonnon villeys kurimaiseman kurimuksessa, kuvataiteilija Jussi Kivi
18.25 Kahvitauko
18.45 Sanoja ja askeleita metsäkaupungista kaupunkimetsiin, metsänhoitaja Kirsi Mäkinen
19.10 Lähiluonnon merkitykset syntyvät arjen käytännöissä, tutkija Eveliina Asikainen
19.35 Avoin yhteenvetokeskustelu
20.00 Seminaarin päätös
http://www.kaupunkimetsaliike.info/
http://www.kaupunkimetsa.blogspot.com/
keskiviikko 15. huhtikuuta 2009
Kaupunkimetsien oltava tiiviitä ja riittävän suuria metsäkasvillisuuden säilyttämiseksi
FM Leena Hamberg väittelee 17.4.2009 kello 12 Helsingin yliopiston biotieteellisessä tiedekunnassa aiheesta "The effects of habitat edges and trampling intensity on vegetation in urban forests" (Reunavaikutus ja kulutus kaupunkimetsien kasvillisuuden muokkaajina). Väitöstilaisuus järjestetään osoitteessa Päärakennus, Fabianinkatu 33, Sali 13.
Vastaväittäjänä on professori Anne Tolvanen, Metsäntutkimuslaitos.
Hamberg väittää tutkimuksissaan, että metsien pirstomista pieniksi ja kapeiksi metsiköiksi pitäisi välttää luontaisen metsäkasvillisuuden säilymiseksi myös kaupunkien metsissä. Hamberg esittää väitöskirjassaan konkreettisia ohjeita metsien suunnitteluun ja hoitoon. Tuoreimpien tulosten mukaan metsien tulisi olla muodoltaan mieluiten pyöreitä ja vähintään kolmen hehtaarin kokoisia, jotta metsien sisään jäisi reuna-alueiden rajaamia, metsäkasvilajistolle sopivia elinympäristöjä. Myös metsän reunojen laatu ja rakenne vaikuttaa metsäkasvillisuuden säilymiseen. Metsäkasvillisuuden kannalta suljetut kuusipuuvaltaiset reunat olisivat parhaita, sillä tällaiset reunat pystyvät parhaiten lieventämään reunan aiheuttamia negatiivisia vaikutuksia aluskasvillisuuteen.
Väitöskirjan tiivistelmä ja väittelijän yhteystiedot löytyvät täältä.
tiistai 14. huhtikuuta 2009
"Helsingin metsät pidettävä kyllin tiheinä" (HS 6.4.2009)
Helsingin Sanomien mielipidesivulla julkaistiin 6.4.2009 seuraava Helsingin ympäristölautakunnan varapuheenjohtaja (vihr) ja tutkija Kati Vierikon kirjoitus.
Kirjoituksessa Vierikko toteaa, että Helsingin kaupungin harjoittamassa puuston poistamisessa vedotaan usein jäljelle jäävän puuston elinvoimaisuuteen, mutta kaupunkiekologiset tutkimukset osoittavat päinvastaista: puuston harventaminen ja pensaikon raivaaminen lisäävät entisestään metsien kulumisvaurioita monin tavoin.
Onkin kysyttävä: ovatko Helsingin ympäristölautakunnan asiaa koskevat huomautukset kaikuneet aivan kuuroille korville?
torstai 26. maaliskuuta 2009
Allekirjoita vetoomus Vila Brandãon säilyttämiseksi!
Myös Salvadorin kaupungissa Brasiliassa on käynnissä taistelu kaupunkimetsän puolesta - sekä ylipäänsä oman asuinalueen säilymisen puolesta. Vila Brandãota ja sen ympäröivää luontoa, joka on Salvadorin keskustan viimeisiä henkireikiä, uhkaa hävittäminen, sillä grynderit ja kaupungin pamput ovat iskeneet silmänsä alueeseen: kuinka mukavaa olisikaan häätää sieltä asukkaat pois ja rakentaa tilalle merenranta-asuntoja ökyrikkaille!
Seuraava video esittelee Vila Brandãon yhteisöä ja aluetta, jossa esimerkiksi rikollisuus on (pien)yhteisöllisyyden vuoksi kaupungin vähäisintä. Video on portugaliksi. Sisällön ydin on selostettu edellä.
Vila Brandão 69 anos de [R]existência from anapi on Vimeo
Allekirjoita vetoomus Vila Brandãon puolesta täällä (myös englanniksi):
http://www.ipetitions.com/petition/vilabrandao/
Seuraava video esittelee Vila Brandãon yhteisöä ja aluetta, jossa esimerkiksi rikollisuus on (pien)yhteisöllisyyden vuoksi kaupungin vähäisintä. Video on portugaliksi. Sisällön ydin on selostettu edellä.
Vila Brandão 69 anos de [R]existência from anapi on Vimeo
Allekirjoita vetoomus Vila Brandãon puolesta täällä (myös englanniksi):
http://www.ipetitions.com/petition/vilabrandao/
torstai 19. maaliskuuta 2009
Luonto-Liitto: Helsingin metsienhoito sivuuttaa kaupunkimetsien arvot
Ohessa Luonto-Liiton kaupunkimetsiin liittyvä tiedote. Tutustu myös Luonto-Liiton valtuustoaloitteeseen!
* * *
Luonto-Liitto tiedottaa 18.3.2009:
Helsingin metsienhoito sivuuttaa kaupunkimetsien arvot
Luonto-Liiton mielestä Helsingin kaupungin metsienhoito sivuuttaa kaupunkimetsien todelliset arvot. Kaupunkimetsät ovat ensisijaisesti kaupunkilaisten virkistys- ja rauhoittumispaikkoja, jotka tarjoavat mahdollisuuden harrastaa ja oppia tuntemaan luontoa. Puun tuotantoon tarkoitettujen talousmetsien hoitomenetelmiä ei tule soveltaa kaupunkimetsiin.
Luonto-Liitto lähetti tänään Helsingin kaupunginvaltuutetuille aloitteen, jossa peräänkuulutetaan monimuotoisuuden ja virkistysarvojen kunnioittamista kaupungin metsien hoidossa. Aloite toimitetaan valtuutetuille vielä henkilökohtaisesti illan valtuuston kokouksessa.
Hakkuita ja ylenpalttista hoitoa vähentämällä voitaisiin kaupunginmetsäalueilla melko nopeastikin saavuttaa hyötyjä luonnon monimuotoisuuden suojelussa, virkistysarvojen parantumisessa ja metsienhiilivarannon lisääntymisessä. Hakkuisiin myös kulutetaan kaupunkilaisten verovaroja.
"Onkin syytä ihmetellä, mitä hyvää näillä hakkuilla tavoitellaan ja mitäsaavutetaan", kummastelee omalla asuinalueellaan Roihuvuoressa ja lähialueilla hakkuita seurannut Matti Ikonen. "Nykyinen kaupunkimetsätalous antaa kaupunkilaisille aivan väärän kuvan siitä, miltä monimuotoinen metsä näyttää ja mikä on järkevää metsätaloutta", Ikonen jatkaa.
Kaupunkimetsien hakkuut ovat viime aikoina suututtaneet kaupunkilaisia useissa kaupunginosissa. Viime vuonna hakkuista nousi kohu Herttoniemessä, tänä vuonna vuorossa on Roihuvuori.
"Kaupunkimetsä, jossa on luonnontilaisen metsän piirteitä, kuten lahopuuta, tarjoaa hienon mahdollisuuden ympäristökasvatukselle lähiöissä. Kasvamme arvostamaan monimuotoista metsää, kun pieni sirpale liialliselta käsittelyltä säästynyttä metsää löytyy melkein pihapiiristä. Monimuotoisesta metsästä löytää myös enemmän elämyksiä", kertoo Luonto-Liiton ympäristökasvatuksen suunnittelija Malva Green.
Luonto-Liitto ehdottaa, että Helsinki ottaisi mallia Vantaasta, jossa uudella metsänsuunnittelumallilla on saatu vähennettyä metsien käytön ristiriitoja. Vantaan uusien metsänhoitoperiaatteiden mukaan hakkuita tehdään vain jos niistä seuraa selkeää ja perusteltavissa olevaa hyötyä.
Lisätiedot:
Matti Ikonen, Luonto-Liiton metsäryhmän jäsen, p. 0400 257 755
Risto Mustonen, Luonto-Liiton metsävastaava, p. 0400 687 856
* * *
Luonto-Liitto tiedottaa 18.3.2009:
Helsingin metsienhoito sivuuttaa kaupunkimetsien arvot
Luonto-Liiton mielestä Helsingin kaupungin metsienhoito sivuuttaa kaupunkimetsien todelliset arvot. Kaupunkimetsät ovat ensisijaisesti kaupunkilaisten virkistys- ja rauhoittumispaikkoja, jotka tarjoavat mahdollisuuden harrastaa ja oppia tuntemaan luontoa. Puun tuotantoon tarkoitettujen talousmetsien hoitomenetelmiä ei tule soveltaa kaupunkimetsiin.
Luonto-Liitto lähetti tänään Helsingin kaupunginvaltuutetuille aloitteen, jossa peräänkuulutetaan monimuotoisuuden ja virkistysarvojen kunnioittamista kaupungin metsien hoidossa. Aloite toimitetaan valtuutetuille vielä henkilökohtaisesti illan valtuuston kokouksessa.
Hakkuita ja ylenpalttista hoitoa vähentämällä voitaisiin kaupunginmetsäalueilla melko nopeastikin saavuttaa hyötyjä luonnon monimuotoisuuden suojelussa, virkistysarvojen parantumisessa ja metsienhiilivarannon lisääntymisessä. Hakkuisiin myös kulutetaan kaupunkilaisten verovaroja.
"Onkin syytä ihmetellä, mitä hyvää näillä hakkuilla tavoitellaan ja mitäsaavutetaan", kummastelee omalla asuinalueellaan Roihuvuoressa ja lähialueilla hakkuita seurannut Matti Ikonen. "Nykyinen kaupunkimetsätalous antaa kaupunkilaisille aivan väärän kuvan siitä, miltä monimuotoinen metsä näyttää ja mikä on järkevää metsätaloutta", Ikonen jatkaa.
Kaupunkimetsien hakkuut ovat viime aikoina suututtaneet kaupunkilaisia useissa kaupunginosissa. Viime vuonna hakkuista nousi kohu Herttoniemessä, tänä vuonna vuorossa on Roihuvuori.
"Kaupunkimetsä, jossa on luonnontilaisen metsän piirteitä, kuten lahopuuta, tarjoaa hienon mahdollisuuden ympäristökasvatukselle lähiöissä. Kasvamme arvostamaan monimuotoista metsää, kun pieni sirpale liialliselta käsittelyltä säästynyttä metsää löytyy melkein pihapiiristä. Monimuotoisesta metsästä löytää myös enemmän elämyksiä", kertoo Luonto-Liiton ympäristökasvatuksen suunnittelija Malva Green.
Luonto-Liitto ehdottaa, että Helsinki ottaisi mallia Vantaasta, jossa uudella metsänsuunnittelumallilla on saatu vähennettyä metsien käytön ristiriitoja. Vantaan uusien metsänhoitoperiaatteiden mukaan hakkuita tehdään vain jos niistä seuraa selkeää ja perusteltavissa olevaa hyötyä.
Lisätiedot:
Matti Ikonen, Luonto-Liiton metsäryhmän jäsen, p. 0400 257 755
Risto Mustonen, Luonto-Liiton metsävastaava, p. 0400 687 856
Luonto-liiton aloite Helsingin valtuustolle 18.3.2009
Luonto-Liitto
Annankatu 26 A, 5. krs,
00100 Helsinki
Puh. (09) 684 4420 / Fax (09) 6844 4222
http://www.luontoliitto.fi/
Aloite Helsingin kaupungin luonto-ja virkistysarvoja vahingoittavien hakkuiden vähentämiseksi
Arvoisa kaupunginvaltuutettu!
Toivomme, että Helsingin kaupunki vähentää luonto- ja virkistysarvoille vahingollisia metsänhakkuita omilla maillaan sekä ottaa täysimääräisesti käyttöön kaupunkimetsien mahdollisuudet hillitä ilmastonmuutosta.
Metsien tulee antaa kehittyä nykyistä laajemmassa mitassa luonnontilaisen kaltaisina siellä, missä siihen on mahdollisuudet. Linjanmuutoksesta olisi hyötyä kaupunkimetsien vetovoimaisuudelle ja luonnon monimuotoisuudelle. Kaupunkimetsien hakkuiden vähentäminen lisää niihin sisältyvää hiilivarastoa, mikä olisi mitä luontevin keino torjua ilmastonmuutosta.
Helsingin metsien hoidon linjaus on tulossa kaupunginhallituksen käsittelyyn piakkoin. Samaan aikaan metsiä hakataan vanhojen suunnitelmien mukaan, mikä on suututtanut kaupunkilaisia useissa kaupunginosissa. Viime vuonna hakkuista nousi kohu Herttoniemessä, tänä vuonna vuorossa on Roihuvuori. Luonnokset luonnon monimuotoisuuden turvaamisohjelmaksi ja luonnonhoidon linjaukseksi ovat osittain ristiriidassa keskenään. Helsingin nykyinen metsänhoito on merkillistä suunnitelmataloutta, johon modernit ajatukset luonnon monimuotoisuuden vaalimisesta eivät ole mahtuneet mukaan.
Helsinki on kolmen eniten metsää omistavan kunnan joukossa. Siten kaupungilla on mahdollisuus vaikuttaa merkittävästi luonnon monimuotoisuuden säilyttämiseen ja ilmastonmuutoksen hidastamiseen pitämällä metsät tuuheina ja järeinä. Kuollutkin puu on paitsi arvokas eliölajistolle, myös merkittävä hiilivarasto. Lisäksi lahopuu on erityisen arvokas metsän ominaispiirre, josta riippuvaisia on lähes neljännes metsälajeista.
Helsigin yliopiston metsäekonomian laitoksen kansalaisten näkemyksiä metsienkäyttöön selvittäneen tutkimuksen [1] mukaan yli 70 % kansalaisista pitää tärkeänä metsien merkitystä eläinten ja kasvien elinympäristönä sekä metsien tarjoamaa mahdollisuutta luonnon tarkkailuun ja maisemien ihailuun. Saman tutkimuksen mukaan kansalaiset pitävät luonnon monimuotoisuuden säilyttämistä kaikkein tärkeimpänä metsiä koskevassa päätöksenteossa huomioitavana näkökulmana. Näitä kansalaisten tärkeinä pitämiä näkökulmia voidaan huomioida myös kaupunkimetsien hoidossa jättämällä lahopuuta ja käsittelemättömiä alueita myös kaupunkimetsiin.
Helsingin kaupungin metsien ja puistojen hakkuut ovat hyvin erikoista metsänhoitoa Suomessa, sillä niihin kulutetaan verovaroja. Uuden luonnonhoidon linjauksen mukaisesti sekä hakkuita, että rahanmenoa on tarkoitus entisestään kasvattaa. Turvallisuussyistä tehtävien yksittäisten ongelmapuiden poiston sijasta hakkuilla käsitellään tarpeettoman laajoja metsäalueita. On aiheellista kysyä mitä hyvää näillä hakkuilla tavoitellaan ja mitä saavutetaan? Onko varojen käyttö metsän hakkuuseen tärkeämpää kuin vaikkapa kosteusvaurioituneiden leikkipuistorakennusten korjaamiseen?
Vähentämällä hakkuita ja hoitoa muilla kuin aidosti puistoiksi rakennetuilla viher- ja metsäalueilla voitaisiin saavuttaa melko nopeasti hyötyjä luonnon monimuotoisuuden suojelussa ja lisätä metsien hiilivarantoa. Merkittävä osa kaupunkilaisista nauttisi parantuneista virkistysmahdollisuuksista monimuotoisemmissa metsissä. Lähimetsät ovat kansanterveydellisesti elintärkeitä. Lenkkeily on suosituin liikuntamuoto, joka lähimetsissä toteutettuna on myös ilmastoystävällinen harrastus. Lähimetsissä on oltava kauneusarvoja ja tilaa sekä liikkujille, että metsän eläimille. Ympäristökasvatukselle oikeat metsät lähellä kouluja ja leikkipuistoja ovat suorastaan välttämätön ympäristö.
Kaatuneet puut opettavat meille luonnon kiertokulkua ja elämän kunnioitusta. Helsinkiläiset omistavat itsekin usein metsää muualla Suomessa. Nykyinen kaupunkimetsätalous antaa aivan väärän kuvan kaupunkilaisille siitä, mikä on järkevää ja laillista metsätaloutta metsälain piirissä olevissa metsissä. On aiheellista pelätä, että stadilaisten kesämökkipalstoilla otetaan mallia työteliäästä kaupunkimetsätaloudesta, jossa lahopuun muodostuminen koitetaan estää ja jossa kustannuksiakaan ei säästellä.
Helsingin tulisi ottaa mallia Vantaasta, jossa ristiriidat metsien käytössä on saatu vähenemään uudella metsäsuunnittelumallilla. Vantaan kaupungin metsien käyttöä ohjaavat uudet metsänhoitoperiaateet, joiden pohjalta hakkuita tehdään lähinnä siellä, missä siitä on selkeää ja perusteltavissa olevaa hyötyä. Luonnon monimuotoisuuden suojelu on metsäsuuunnitelmissa viety Suomen mittakaavassa kokonaan uudelle tasolle.
Helsingin metsät kaupunginrajojen ulkopuolella voivat haluttaessa edesauttaa ainakin kahden metsämantereen pysymistä yhtenäisinä, Nuuksiossa ja Sipoonkorvessa. Lähivirkistysmetsät vailla hakkuukantoja luovat esteettisesti tasapainoista monimuotoista kaupunkitilaa. Rikkominen ja roskaaminen voi muutenkin vähentyä, jos metsien puiden annetaan olla ehjiä ja kauniita.
Kaupungin tulee palauttaa luonnonhoitolinjaus valmisteltavaksi. Luonnon monimuotoisuuden säilyttäminen on otettava keskeiseksi tavoitteeksi metsien käytössä. Metsäsuunnitelmat on tarkistettava ennen kuin metsien hakkuuta jatketaan. Avohakkuista on luovuttava kokonaan.
Helsingissä, 18.3.2009
Mauno Särkkä
puheenjohtaja, Luonto-Liitto
Emilia Pippola
metsäjaoston puheenjohtaja, Luonto-Liitto
[1] Suomen metsät ja metsäpolitiikka – kansalaisten näkemyksiä. Annukka Valkeapää, Riika Paloniemi, Annukka Vainio, Kimmo Vehkalahti, Klaus Helkama, Heimo Karppinen, Jari Kuuluvainen, Ann Ojala, Tapio Rantala, Mika Rekola.
Annankatu 26 A, 5. krs,
00100 Helsinki
Puh. (09) 684 4420 / Fax (09) 6844 4222
http://www.luontoliitto.fi/
Aloite Helsingin kaupungin luonto-ja virkistysarvoja vahingoittavien hakkuiden vähentämiseksi
Arvoisa kaupunginvaltuutettu!
Toivomme, että Helsingin kaupunki vähentää luonto- ja virkistysarvoille vahingollisia metsänhakkuita omilla maillaan sekä ottaa täysimääräisesti käyttöön kaupunkimetsien mahdollisuudet hillitä ilmastonmuutosta.
Metsien tulee antaa kehittyä nykyistä laajemmassa mitassa luonnontilaisen kaltaisina siellä, missä siihen on mahdollisuudet. Linjanmuutoksesta olisi hyötyä kaupunkimetsien vetovoimaisuudelle ja luonnon monimuotoisuudelle. Kaupunkimetsien hakkuiden vähentäminen lisää niihin sisältyvää hiilivarastoa, mikä olisi mitä luontevin keino torjua ilmastonmuutosta.
Helsingin metsien hoidon linjaus on tulossa kaupunginhallituksen käsittelyyn piakkoin. Samaan aikaan metsiä hakataan vanhojen suunnitelmien mukaan, mikä on suututtanut kaupunkilaisia useissa kaupunginosissa. Viime vuonna hakkuista nousi kohu Herttoniemessä, tänä vuonna vuorossa on Roihuvuori. Luonnokset luonnon monimuotoisuuden turvaamisohjelmaksi ja luonnonhoidon linjaukseksi ovat osittain ristiriidassa keskenään. Helsingin nykyinen metsänhoito on merkillistä suunnitelmataloutta, johon modernit ajatukset luonnon monimuotoisuuden vaalimisesta eivät ole mahtuneet mukaan.
Helsinki on kolmen eniten metsää omistavan kunnan joukossa. Siten kaupungilla on mahdollisuus vaikuttaa merkittävästi luonnon monimuotoisuuden säilyttämiseen ja ilmastonmuutoksen hidastamiseen pitämällä metsät tuuheina ja järeinä. Kuollutkin puu on paitsi arvokas eliölajistolle, myös merkittävä hiilivarasto. Lisäksi lahopuu on erityisen arvokas metsän ominaispiirre, josta riippuvaisia on lähes neljännes metsälajeista.
Helsigin yliopiston metsäekonomian laitoksen kansalaisten näkemyksiä metsienkäyttöön selvittäneen tutkimuksen [1] mukaan yli 70 % kansalaisista pitää tärkeänä metsien merkitystä eläinten ja kasvien elinympäristönä sekä metsien tarjoamaa mahdollisuutta luonnon tarkkailuun ja maisemien ihailuun. Saman tutkimuksen mukaan kansalaiset pitävät luonnon monimuotoisuuden säilyttämistä kaikkein tärkeimpänä metsiä koskevassa päätöksenteossa huomioitavana näkökulmana. Näitä kansalaisten tärkeinä pitämiä näkökulmia voidaan huomioida myös kaupunkimetsien hoidossa jättämällä lahopuuta ja käsittelemättömiä alueita myös kaupunkimetsiin.
Helsingin kaupungin metsien ja puistojen hakkuut ovat hyvin erikoista metsänhoitoa Suomessa, sillä niihin kulutetaan verovaroja. Uuden luonnonhoidon linjauksen mukaisesti sekä hakkuita, että rahanmenoa on tarkoitus entisestään kasvattaa. Turvallisuussyistä tehtävien yksittäisten ongelmapuiden poiston sijasta hakkuilla käsitellään tarpeettoman laajoja metsäalueita. On aiheellista kysyä mitä hyvää näillä hakkuilla tavoitellaan ja mitä saavutetaan? Onko varojen käyttö metsän hakkuuseen tärkeämpää kuin vaikkapa kosteusvaurioituneiden leikkipuistorakennusten korjaamiseen?
Vähentämällä hakkuita ja hoitoa muilla kuin aidosti puistoiksi rakennetuilla viher- ja metsäalueilla voitaisiin saavuttaa melko nopeasti hyötyjä luonnon monimuotoisuuden suojelussa ja lisätä metsien hiilivarantoa. Merkittävä osa kaupunkilaisista nauttisi parantuneista virkistysmahdollisuuksista monimuotoisemmissa metsissä. Lähimetsät ovat kansanterveydellisesti elintärkeitä. Lenkkeily on suosituin liikuntamuoto, joka lähimetsissä toteutettuna on myös ilmastoystävällinen harrastus. Lähimetsissä on oltava kauneusarvoja ja tilaa sekä liikkujille, että metsän eläimille. Ympäristökasvatukselle oikeat metsät lähellä kouluja ja leikkipuistoja ovat suorastaan välttämätön ympäristö.
Kaatuneet puut opettavat meille luonnon kiertokulkua ja elämän kunnioitusta. Helsinkiläiset omistavat itsekin usein metsää muualla Suomessa. Nykyinen kaupunkimetsätalous antaa aivan väärän kuvan kaupunkilaisille siitä, mikä on järkevää ja laillista metsätaloutta metsälain piirissä olevissa metsissä. On aiheellista pelätä, että stadilaisten kesämökkipalstoilla otetaan mallia työteliäästä kaupunkimetsätaloudesta, jossa lahopuun muodostuminen koitetaan estää ja jossa kustannuksiakaan ei säästellä.
Helsingin tulisi ottaa mallia Vantaasta, jossa ristiriidat metsien käytössä on saatu vähenemään uudella metsäsuunnittelumallilla. Vantaan kaupungin metsien käyttöä ohjaavat uudet metsänhoitoperiaateet, joiden pohjalta hakkuita tehdään lähinnä siellä, missä siitä on selkeää ja perusteltavissa olevaa hyötyä. Luonnon monimuotoisuuden suojelu on metsäsuuunnitelmissa viety Suomen mittakaavassa kokonaan uudelle tasolle.
Helsingin metsät kaupunginrajojen ulkopuolella voivat haluttaessa edesauttaa ainakin kahden metsämantereen pysymistä yhtenäisinä, Nuuksiossa ja Sipoonkorvessa. Lähivirkistysmetsät vailla hakkuukantoja luovat esteettisesti tasapainoista monimuotoista kaupunkitilaa. Rikkominen ja roskaaminen voi muutenkin vähentyä, jos metsien puiden annetaan olla ehjiä ja kauniita.
Kaupungin tulee palauttaa luonnonhoitolinjaus valmisteltavaksi. Luonnon monimuotoisuuden säilyttäminen on otettava keskeiseksi tavoitteeksi metsien käytössä. Metsäsuunnitelmat on tarkistettava ennen kuin metsien hakkuuta jatketaan. Avohakkuista on luovuttava kokonaan.
Helsingissä, 18.3.2009
Mauno Särkkä
puheenjohtaja, Luonto-Liitto
Emilia Pippola
metsäjaoston puheenjohtaja, Luonto-Liitto
[1] Suomen metsät ja metsäpolitiikka – kansalaisten näkemyksiä. Annukka Valkeapää, Riika Paloniemi, Annukka Vainio, Kimmo Vehkalahti, Klaus Helkama, Heimo Karppinen, Jari Kuuluvainen, Ann Ojala, Tapio Rantala, Mika Rekola.
http://www.mm.helsinki.fi/mmekn/tutkimus/julkaisut/Report55.pdf
keskiviikko 4. helmikuuta 2009
Puistoutetaan kuusikkolehto!
Uusimmassa Voimassa (1/2009) Maria Haanpää kirjoittaa kaupunkimetsistä artikkelissa "Raidankääpäripsikon kaipuu". Jutussa keskitytään Roihuvuoren Hiidenkirnujenrinteen metsään ja aluetta uhkaaviin, Rakennusviraston masinoimiin ns. "hoitotoimenpiteisiin". Haastateltavana on metsäaktiivi Matti Ikonen.
Kuusikkolehtoon halutaan väen vängällä istuttaa jalopuita "lisäämään alueen arvostusta". Metsän monimuotoisuutta lisääviä lahopuita ei myöskään aiota jättää "parhaille näkymille".
Ikonen epäilee, että metsän köyhdyttäminen puistoksi on tarkoitushakuista toimintaa, joka viime kädessä palvelee rakennustuotantoa.
Sen, miten Rakennusvirasto näitä toimiaan mainostaa, voi käydä katsomassa aikaisemmasta postauksesta: Rakennusviraston urheat metsänhoitajat käyvät Roihuvuoren metsiä vastaan.
Tässä Voiman juttu skannattuna:
Kuusikkolehtoon halutaan väen vängällä istuttaa jalopuita "lisäämään alueen arvostusta". Metsän monimuotoisuutta lisääviä lahopuita ei myöskään aiota jättää "parhaille näkymille".
Ikonen epäilee, että metsän köyhdyttäminen puistoksi on tarkoitushakuista toimintaa, joka viime kädessä palvelee rakennustuotantoa.
Sen, miten Rakennusvirasto näitä toimiaan mainostaa, voi käydä katsomassa aikaisemmasta postauksesta: Rakennusviraston urheat metsänhoitajat käyvät Roihuvuoren metsiä vastaan.
Tässä Voiman juttu skannattuna:
tiistai 2. joulukuuta 2008
Kaupunkimetsää Vartissa
Kaupunkimetsäliike kansanäänestysaloitteineen on päässyt Vartti-lehden Etelä-Helsingin painokseen 19.11.08. Haastateltavana on Martti-Tapio Kuuskoski. Juttu löytyy täältä.
maanantai 27. lokakuuta 2008
"Kunnissa tulisi pohtia viheralueiden käyttöä" (HS 25.10.)
Maa- ja metsätieteiden yo. Matti Ikonen kirjoittaa Helsingin Sanomien mielipidesivulla (25.10.2008) kaupunkimetsien merkityksestä.
Ikonen toteaa, että kaupunkimetsissä on sellaisia arvokkaita luonnonmetsien piirteitä, joita ei enää Suomen tehometsämailta (tai "puupelloilta", kuten talousmetsiämme myös nimitetään) löydy. Siten kaupunkimetsiin eivät myöskään sovi tehometsätalouden hoitomallit.
Ekosysteemit eivät pysty sopeutumaan eivätkä säily toimivina, mikäli luonnon monimuotoisuuden häviämistä ei saada pysäytettyä. [--] Nimenomaan kunnallisessa ilmastopolitiikassa tulisi huomata toimintojen keskittämisen ja liikenteen minimoinnin ohella se, mitä viheralueilla tehdään.
Ikonen toteaa, että kaupunkimetsissä on sellaisia arvokkaita luonnonmetsien piirteitä, joita ei enää Suomen tehometsämailta (tai "puupelloilta", kuten talousmetsiämme myös nimitetään) löydy. Siten kaupunkimetsiin eivät myöskään sovi tehometsätalouden hoitomallit.
keskiviikko 15. lokakuuta 2008
Valitus Myllypuron metsien kaatamisesta Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen käsiteltäväksi
Tässäkin blogissa on otettu aikaisemmin esiin, kuinka Myllypadontien lähimetsän puolesta taisteleva Tuuli Luukas on lähettänyt Strasbourgissa sijaitsevaan Euroopan neuvoston ihmisoikeustuomioistuimeen (EIT) valituksen Helsingin kaupungin toiminnasta: Myllypuron metsä aiotaan hakata maan tasalle asuntojen tieltä.
Tuuli on vedonnut siihen, että lähiluonto on ihmisoikeus. Kaupunkilaisen tapauksessa kyse on siis oikeudesta kaupunkilähimetsään. Valitus on nyt mennyt läpi: ihmisoikeustuomioistuin on päättänyt ottaa asian käsittelyyn. Asiasta uutisoi tänään Vartti-lehti (15.10.2008), etusivun uutisena! Ks. juttu alla. Sähköinen linkki uutiseen löytyy tästä.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)