Euroopan Ihmisoikeustuomioistuimelta (EIT) ei vielä apua kaupunkimetsien suojeluun

Manilan slummeissä elää lapsia, joilla ei ole kokemusta puista, metsästä puhumattakaan.

Meillä Helsingissä kaikki pääsevät nauttimaan luonnosta – vielä. Mutta kaupunki on ruvennut “hoitamaan” puistoja kovalla kädellä ja tuhoamaan lähimetsiä kiihtyvällä vauhdilla. Seuraavana on vuorossa Myllypuron metsät.

Onko kaupungin todella PAKKO tuhota hienoimmat kaupunkimetsät rakentamalla sinne taloja? Onko oikein, että kaupunki tekee tällaisia päätöksiä asukkaiden päiden ylitse? Eikö olisi demokraattisempaa, jos tällaisia päätöksiä tekisimme me kaupunkilaiset itse? Mehän joudumme myös kärsimään päätösten seurauksista.

Mistä tämä sokeus ympäristön arvoja kohtaan? Ja kenen sokeutta se on? Ei ainakaan kaikkien asukkaiden, sillä yhä enemmän on niitä ihmisiä, jotka ymmärtävät ja puolustavat kaupunkimetsien arvoja. Tästä kertoo tämä blogi, kuten myös seuraava Tuuli Luukkaan kirjoitus:


***

Strasbourgista Euroopan Ihmisoikeustuomioistuimesta on nyt tullut lopullinen päätös valituksesta, missä vedottiin Myllypuron metsän säästämisen ja suojelemisen puolesta. Valituksessa puollettiin kaupunkimetsän perustamista alueelle pysyvästi ja siinä korostettiin asukkaiden oikeutta lähiluontoon ihmisoikeutena.

Asukkaiden oikeus lähiluontoon on uudentyyppinen ihmisoikeuskysymys. Suomesta tästä ei ole ennakkotapausta.

Valitus laitettiin vireille v. 2008 ja EIT ilmoitti käsittelevänsä valituksen. Käsittelyajat ovat pitkiä ja monivaiheisia. Alkuvaiheen jälkeen, valitus ei enää edennyt seuraavalle asteelle.
Saapuneen kirjeen mukaaan (nk. NELJÄS JAOSTO, päivätty 23.kesäkuuta 2009) "Euroopan ihmisoikeustuomioistuin päätti 16.6.2009 kolmen tuomarin muodostamassa komiteassa (L.Mijović puheenjohtajana sekä P.Hirvelä ja M.Poalelungi jäseninä), ettei yllämainittua 29.3.2008 vireille tullutta valitusta (=Myllypuron metsien suojelemisen puolesta) oteta tutkittavaksi, koska se ei täyttänyt yleissopimuksen mukaisia tutkittavaksi ottamisen edellytyksiä."

Edelleen mainitaan:
"Kaiken hallussaan olevan aineiston perusteella, ja sikäli kuin valituksen kohteena olevat seikat kuuluivat tuomioistuimen toimivaltaan, tuomioistuin katsoi, ettei valituksesta ilmennyt yleissopimuksessa tai sen lisäpöytäkirjoissa tunnustettujen ihmisoikeuksien loukkausta."
Lopuksi kirjeessä mainitaan myös, että päätös on lopullinen eikä siitä voi valittaa. Ilmoitus on tehty tuomioistuimen työjärjestyksen 53 artiklan 2 kohdan mukaisesti.

Päätös osoittaa, etteivät tuomarit vielä ole ottaneet huomioon ympäristövaikutuksia yhtenä ihmisoikeuksien ulottuvuutena. On kuitenkin merkkejä siitä, että oikeuskäytäntö tulee tässä suhteessa muuttumaan, kun tajutaan, mitä vahinkoa ihmisille oikeasti aiheutuu ympäristön (kauupunkimetsän) tuhoamisesta.

Laajennettu ihmisoikeustulkinta olisi tärkeä, kun ilmastonmuutoksen hillitsemiseen liittyvät haasteet lisääntyvät ympäristöpoliittisessa päätöksenteossa.

Lisäksi tein kaupungille kuntalaisaloitteen. Mm. Ympäristölautakunnassa käsiteltiin asiaa ja sieltä saapuneessa vastauskirjeessä todettiin mm. että:

"Merkittiin, että Saara Ilkka Timo Pyhälehdon kannattamana ehdotti lausunnon viimeisen kappaleen alkuun lisättäväksi seuraavaa:
Ympäristölautakunta ehdottaa, ettei metsän hakkuita Myllypuron puisen kaupunkikylän kaava-alueella, eikä jatkossa muillakaan uusilla rakennettavilla alueilla, aloiteta ennen kuin se rakentamisen kannalta on tarpeellista. Ei ole syytä poistaa asukkaiden käytöstä heille tärkeitä virkistysalueita liian aikaisin."

Luonnomaisema ja sen kauneus vaikuttavat hyvinvointiin. Jos Myllypuron metsä tuhoutuu, menetys on korvaamaton.

Tuuli Luukas,
Myllypuro, Helsinki


***

Kovin moni haluaisi nykyään asua Puu-Käpylässä. Mutta 1960-luvulla kaupunki suunnitteli sen tilalle tehokkaampaa rakentamista ja vain helsinkiläisten voimakas vastustus esti Puu-Käpylän purkamisen. Eivätkö nykyiset Helsingin päättäjät voisi ottaa oppia Käpylän kokemuksesta, kuunnella asukkaita ja olla purkamatta Myllypuron ja koko Helsingin hienoimpia kaupunkimetsiä? Jälkipolvet tulisivat kiittämään.

Tulossa: seminaari ympäristön esteettisistä arvoista Lahdessa 24.-25.9.

Kansainvälisen soveltavan estetiikan seuran KSEI:n syysseminaari

KSEI järjestää perinteisen syysseminaarin 24.–25.9.2009 Lahdessa. Seminaarin teema on Ympäristön esteettiset arvot ja ihmisen hyvinvointi. Tapahtuma on maksuton ja kaikille avoin. Seminaari järjestetään KSEI:n tiloissa osoitteessa Tietoportti Saimaankatu 11, 2. krs. 15140 LAHTI.

Päivien aikana kuulemme asiantuntijaesityksiä, jotka käsittelevät teemaa monipuolisesti huomioimalla ympäristön ja ihmisen vuorovaikutteisen suhteen. Erityisesti seminaarissa tarkastellaan ihmisen mahdollisuuksia vaikuttaa oman ympäristönsä esteettisyyteen ja siten hyvinvoinnin lisäämiseen.

Ohjelma:

Torstai 24.9.2009

10.15 Seminaarin avaus

10.15–11.00 Eeva Aarrevaara, TkT: Arjen estetiikkaa viime vuosisadan maaseutuympäristössä

11.00-11.45 Hanna Mattila, FM, TKK: Osallistava suunnittelu ja rakennetun ympäristön estetiikka

11.45–12.45 Lounas

12.45-13.30 Timo Kopomaa, VTT, dos. Helsingin yliopisto: Leppoistettu kaupunki

13.30-14.15 Arto Haapala, PhD, prof. Helsingin yliopisto: Mitä on esteettinen
hyvinvointi?

14.15–14.45 Kahvi

14.45–15.30 Leena Kopperoinen, Vanhempi tutkija, Syke: Virkistysmahdollisuudet
ekosysteemipalveluna

15.30-16.15 Minna Eväsoja, FT, Helsingin yliopisto: Japanilainen puutarha: taidetta ja mielen kultivointia

Illanvietto Kino Iriksessä klo 18- n. 21


Perjantai 25.9.2009

9.15–10.00 Tommi Sulander, VTT: Hyvinvointia viherympäristöstä

10.00–10.45 Kaisa Hauru, FM, Helsingin yliopisto: Kaupunkimetsät virkistyskokemusten tuottajana

10.45–11.00 Eeva Karjalainen, FT, Metla: Luonnonympäristön terveysvaikutukset

11.30–12.30 Lounas

12.30–13.15 Ossi Naukkarinen, FT, TaiK: Esteettinen jalanjälki

13.15–14.00 Tarja Rannisto, FM, Helsingin yliopisto: Meri esteettisenä kokemuksena


Tiedustelut:
Tarja Rannisto, tarja.rannisto (at) helsinki.fi p. 050 442 1116
Antti Hämäläinen, antti.z.hamalainen (at) helsinki.fi

Tutkimusraportteja ympäristömelun haitoista

Tässä pari linkkiä uusiin Ympäristöministeriön teettämiin ympäristömelua koskeviin tutkimuksiin:

SY 6/2009 Ympäristömelun haittojen yhteiskunnallinen merkitys

SY 5/2009 Liikennemelun terveysvaikutusten tutkiminen

Kuntalaisaloite Myllypuron metsän pelastamiseksi

Tuuli Luukas ehdottaa, että puukylähankkeen sijasta perustetaan virallisesti kaupunkimetsä ja virkistysalue Etelä-Myllypuroon. Ympäristölautakunta käsitellee aloitteen 12.5.2009 kokouksessaan. Aloitteen teksti on seuraava:

Aloitteen tekijä: Tuuli Luukas Helsinki, 23.3.2009

KUNTA-ALOITE MYLLYPURON METSÄN SUOJELEMISEKSI PYSYVÄSTI HAKKUILTA

Teen kuntalaisaloitteen Myllypuron metsän suojelemiseksi hakkuilta, alueen asukkaana - ja haluan edistää urbaanien kaupunkimetsien suojelua Helsingin kaupungissa.

Nykytiedon valossa metsien virkistyskäyttö ja ilmastonmuutoksen torjunta voidaan yhdistää – suojelemalla – tai silleenjättämällä metsiä. Myös urbaanimetsät ovat tärkeitä hiilinieluja ja tuottavat hyviä pienhiukkasia (akatemiaprofessori Markku Kulmala esitelmöi radion Tiedelingossa ilmastonmuutoksen torjunnasta - hyvien pienhiukkasten muodostumisen rooli korostuu tulevaisuudessa, se tarkoittaa Suomessa: metsien rooli).

Myllypuron metsää uhkaavat hakkuut kesän lopulla 2009 – syksyllä 2009 ja nyt on viimeinen mahdollisuus ottaa jo tehdyt rakennuspäätökset tai hakkuusuunnitelmat uudelleentarkasteluun. On tärkeää, että ympäristötuhoa ei synny, metsän hakkuut tulee kieltää. Valtuuston tulee reagoida kunnan asiassa.

Kuntalaisena vaadin, että hakkuita ei ympäristönsuojelullisista syistä ja maisemaestetiikan takia sallita. Asukkaana kannatan urbaanimetsiä kotikuntani alueelle. Nykyinen finanssikriisi tuo sen riskin, että kalliit asunnot jäisivät myymättä ja metsä hakattaisiin turhaan. Kyse on koko korttelin yhteisestä julkisesta tilasta ja yhteismetsästä – vaikka asemakaavamuutos tuli voimaan, sitä voitaisiin tarkastella uudelleen ja käyttää harkintaa ja tervettä järkeä, eli ei mentäisi rakentamaan viheraluetta täyteen pientaloja. Vaihtoehtona= metsä!

Vetoan kuntalaisena Myllypuron metsän suojelemiseksi Helsingissä, jotta upea metsäalue säilyisi tuleville sukupolville. Odotan saavani tietoja aloitteeni käsittelystä. Olen jo aiemmin käynyt KHO:ta myöten valitusasteet läpi kansallisissa tuomioistuimissa. Teen vielä kerran kaupungille vetoomuksen, että Myllypuron metsä suojeltaisiin.