TIEDOTE: Metsänhakkuita vastustetaan Meri-Rastilassa

Luonto-liiton tiedotteesta 13.3.2012:

Luonnonsuojelijat ja paikalliset asukkaat vastustavat tänään 13.3. Helsingin kaupungin metsänhakkuita Meri-Rastilan virkistysmetsässä. Kaupunki aloitti maanantaina 12.3. hakkuut alueella, jonka metsät ovat luonnonsuojelullisesti erittäin arvokkaita. Alueella on myös suuri merkitys lähiseudun asukkaiden virkistyskohteena.

Luonto-Liitto ja Helsingin Lintutieteellinen Yhdistys Tringa ovat tänään tehneet Helsingin kaupungille aloitteen luonnonsuojelualueen perustamiseksi Meri-Rastilan metsään. Samalla järjestöt vaativat nyt aloitettujen hakkuiden välitöntä keskeyttämistä. Suuri osa suunnitelluista hakkuista kohdistuu alueelle, jota luontojärjestöt esittävät suojeltavaksi.

“On käsittämätöntä, että Helsingin kaupunki hakkaa aluetta, joka kuuluu luontoarvoiltaan koko kaupungin alueen merkittävimpiin”, ihmettelee Luonto-Liiton metsävastaava Lauri Kajander. “Meri-Rastilan luonnontilaisen kaltaiset vanhat metsät ja merenrannat ovat tiheään rakennetun alueen keskellä välttämätön keidas niin ihmisille kuin linnuillekin. Alueen suojelu turvaisi suositun virkistyskohteen ja luontoarvojen säilymisen myös tulevaisuudessa.”

Helsingin kaupunki on selvittänyt alueen metsäisiä luontoarvoja viime vuonna valtion myöntämällä METSO-ohjelman rahoituksella. Lisäksi vuonna 2011 tehdyssä kääpäselvityksessä alueelta on löydetty useita uhanalaisia ja silmälläpidettäviä lajeja. Selvityksessä alueen on todettu kuuluvan lahopuulajiston osalta Helsingin tärkeimpiin. Kaupungin hakkuita toteutetaan kuitenkin vanhojen suunnitelmien mukaan, joissa näitä tuoreita selvityksiä ei ole huomioitu.

Lisätietoja:

Lauri Kajander (maastossa), metsävastaava, Luonto-Liitto,
p. 045 1179 610 , lauri.kajander(at)luontoliitto.fi

Suuri metsäkeskustelu Valokuvataiteen museolla to 10.9. klo 18-20

PURKU-KLUBI

Suuri metsäkeskustelu to 10.9. klo 18-20
Paikka: Valokuvataiteen museo, Kaapelitehdas

Huomio kaikki kaupunkilaiset metsänomistajat! Haluaisitko toteuttaa enemmän omista arvoistasi lähtevää kestävää metsätaloutta kuin mihin sinulla on ollut mahdollisuus? Entä oletko tietoinen uusista metsänhoidon tutkimustuloksista? Kuka Suomessa tekee metsäpolitiikkaa?

Suuren metsäkeskustelun aika on nyt, sillä uutta metsälakia valmistellaan paraikaa. Maa- ja metsätalousministeriön ehdotus esittää entistä tiukempaa säätelyä metsätalouteen. Muun muassa metsänuudistamisaikoja aiotaan lyhentää viidestä kahteen vuoteen ja avohakkuille halutaan maanmuokkauspakko.

Purku-klubilla keskustelun avaavat valokuvaajat Ritva Kovalainen ja Sanni Seppo. Suomen metsänhoidollisesta tilasta keskustelemassa toimittaja Jaakko Luoma ja metsäasiantuntija Harri Hölttä Suomen Luonnonsuojeluliitosta.

Tilaisuuden yhteydessä on mahdollisuus hankkia juuri painosta tullut Ritva Kovalaisen ja Sanni Sepon kirja Metsähoidollisia toimenpiteitä (www.puidenkansa.net).

Purku-klubi on keskustelusarja ajankohtaisista ja mieltä kiihottavista kuvallisista ilmiöistä. Klubi pidetään aina Valokuvataiteen museon näyttelyiden vaihdon yhteydessä. Kuvien purkamisen ja ilmiöihin pureutumisen mielikuvat saavat kehykset museon näyttelytilasta, josta näyttely on juuri purettu. Yleisö pääsee poikkeuksellisesti tilaan, jossa uutta näyttelyä vasta rakennetaan.

Purku-klubille on vapaa pääsy!

Lisätietoja:
Museolehtori Erja Salo, 09 68663620, erja.salo (at) fmp.fi
Kaapelitehdas, Suomen valokuvataiteen museo
Tallberginkatu 1 G, 00180 Helsinki
Info 09 6866 3621
www.valokuvataiteenmuseo.fi

Metsä kaupungissa? -seminaari 7.5.

Kaupunkimetsäliike järjesti toukokuun 7. 2009 Metsä kaupungissa? -seminaarin Kirjasto kympissä Postitalolla. Seminaari onnistui mainiosti ja paikalle saapui kymmeniä kuulijoita. Alla voit tutustua luoennoitsijoiden seminaariesityksiin otsikkoa klikkaamalla.


Kaupunkimetsäliikkeen pitkäaikainen aktiivi Siboné Oroza esitti seminaarin aluksi tunteikkaan tangon.

















Biologi, tutkija Kati Vierikko

"Luonnon ja ihmisen kohtauspaikka ­- kaupunkimetsien ekologiaa"
Kati Vierikko tutkii väitöskirjassaan metsien ekologista kestävyyttä ja hänen seminaariesityksensä painottuikin kaupunkimetsien ekologisen merkityksen tarkasteluun. Vierikko kertoi aluksi faktaa kaupunkimetsien ekologiasta ja rakenteesta, pohti sitten metsien kehitykseen, suunnitteluun ja hoitoon liittyviä ongelmakohtia sekä otti huomioon myös ihmisen ja kaupunkimetsän monimuotoiseen vuorovaikutussuhteeseen liittyvää problematiikaa.






Psykologi Kirsi Salonen

"Mielen luonto ja luonnon mieli"
Ympäristöpsykologi Kirsi Salonen on julkaissut vuonna 2005 kirjan Mieli ja maisemat, joka on selkeä ja käytännönläheinen katselmus eko- tai ympäristöpsykologiaan. Salonen aloitti seminaariesityksensä mielikuvaharjoituksella, jossa jokainen kuulija pääsi kokeilemaan maiseman ja luonnon virkistävää vaikutusta luentosalissa! Salonen on terapeutin työssään käyttänyt luonnon elvyttävää ja terapeuttista vaikutusta hyväksi myös parannuskeinona. Salonen huomautti esityksessään, että luonnon myönteinen vaikutus voi tapahtua usein tiedostamatta ja välittömästi, mutta hyöty kasvaa mitä kauemmin metsässä ollaan. Hän kehoitaakin meistä jokaista aina silloin tällöin pysähtymään nykypäivän hektisessä ja taloudellisiin intresseihin painottuvassa yhteiskunnassa ja viettämään luonnossa pidempiäkin ajanjaksoja.




Kuvataiteilija Jussi Kivi

Jussi Kiven ympärisötaiteessa otetaan luonto vastaan sellaisena, kuin se käyttäjälle näyttäytyy. Kivi on kirjoittanut muun muassa vuonna 2004 ilmestyneen taideretkeilyoppaan vaeltajille. Esitys lähti pitkälti käyttäjän luontokokemuksen tarkastelusta ja lähiömetsien merkityksestä kaupunkilaisen luontosuhteen muodostumisessa. Kivi korosti esityksessään etenkin ihmisen kokemusta ja lähimetsien olemusta niiden monessa käyttömuodossaan; niin pikkupoikien tutkimuskenttänä kuin takapihan rauhaisana oleskelupaikkana. Kivi painottaa, että luonto ei ole kulttuurin vastakohta. Kaupunkimetsiä tulisikin kehittää kaupunkimetsinä etenkin käyttäjien lähtökohdista käsin.






Metsänhoitaja,
tutkija Kirsi Mäkinen

"Sanoja ja askeleita metsäkaupungista kaupunkimetsiin"
Kirsi Mäkinen on tutkimuksissaan keskittynyt asukkaiden metsäsuhteisiin. Hänen tutkimuksissaan asukas on asiantuntija, joka kokee metsän kaikilla aisteillaan sekä tiedostaen. Mäkinen kertoi esityksessään mielenkiintoisia tuloksia Helsingin Haagassa ja Tampereen Hervannassa suorittamistaan kävelytutkimuksista, joissa asukkaita vietiin asuinalueillaan kävelyretkille heidän itsensä valitsemaa reittiä. Asuinseutu ja metsä voidaan siis kokea monella tapaa myös kuljettuna. Tuloksista voidaan löytää viitteitä ympäristön mahdollisuuksiin tarjota ihmisille erilaisten preferenssien mukaisia reittejä, tietoa ihmisten erilaisista liikkumisen tavoista ja merkityksistä sekä metsän kohtaamisesta ja saavutettavuudesta.





Tutkija Eveliina Asikainen

"Lähiluonnon merkitykset syntyvät arjen käytännöissä"
Eveliina Asikainen työskentelee lähiön luontoja koskevan väitöskirjansa parissa ja toikin seminaariin mukaan suunnittelun näkökulman arjen käytäntöjen kautta. Asikainen kertoi esimerkkejä erilaisista lähiluonnon käyttö- ja kokemistavoista, jotka ilmenevät asukkaiden päivittäisten rutiinien kautta. Asukkaat saattavat esimerkiksi ottaa virkistyspaikakseen viheralueen, jonka suunnittelija on suunnitellut aivan eri tarkoitukseen, esimerkkinä asuintalon ja autotien välinen suojametsävyöhyke.

Luonto-liiton aloite Helsingin valtuustolle 18.3.2009

Luonto-Liitto
Annankatu 26 A, 5. krs,
00100 Helsinki
Puh. (09) 684 4420 / Fax (09) 6844 4222
http://www.luontoliitto.fi/

Aloite Helsingin kaupungin luonto-ja virkistysarvoja vahingoittavien hakkuiden vähentämiseksi

Arvoisa kaupunginvaltuutettu!

Toivomme, että Helsingin kaupunki vähentää luonto- ja virkistysarvoille vahingollisia metsänhakkuita omilla maillaan sekä ottaa täysimääräisesti käyttöön kaupunkimetsien mahdollisuudet hillitä ilmastonmuutosta.

Metsien tulee antaa kehittyä nykyistä laajemmassa mitassa luonnontilaisen kaltaisina siellä, missä siihen on mahdollisuudet. Linjanmuutoksesta olisi hyötyä kaupunkimetsien vetovoimaisuudelle ja luonnon monimuotoisuudelle. Kaupunkimetsien hakkuiden vähentäminen lisää niihin sisältyvää hiilivarastoa, mikä olisi mitä luontevin keino torjua ilmastonmuutosta.

Helsingin metsien hoidon linjaus on tulossa kaupunginhallituksen käsittelyyn piakkoin. Samaan aikaan metsiä hakataan vanhojen suunnitelmien mukaan, mikä on suututtanut kaupunkilaisia useissa kaupunginosissa. Viime vuonna hakkuista nousi kohu Herttoniemessä, tänä vuonna vuorossa on Roihuvuori. Luonnokset luonnon monimuotoisuuden turvaamisohjelmaksi ja luonnonhoidon linjaukseksi ovat osittain ristiriidassa keskenään. Helsingin nykyinen metsänhoito on merkillistä suunnitelmataloutta, johon modernit ajatukset luonnon monimuotoisuuden vaalimisesta eivät ole mahtuneet mukaan.

Helsinki on kolmen eniten metsää omistavan kunnan joukossa. Siten kaupungilla on mahdollisuus vaikuttaa merkittävästi luonnon monimuotoisuuden säilyttämiseen ja ilmastonmuutoksen hidastamiseen pitämällä metsät tuuheina ja järeinä. Kuollutkin puu on paitsi arvokas eliölajistolle, myös merkittävä hiilivarasto. Lisäksi lahopuu on erityisen arvokas metsän ominaispiirre, josta riippuvaisia on lähes neljännes metsälajeista.

Helsigin yliopiston metsäekonomian laitoksen kansalaisten näkemyksiä metsienkäyttöön selvittäneen tutkimuksen [1] mukaan yli 70 % kansalaisista pitää tärkeänä metsien merkitystä eläinten ja kasvien elinympäristönä sekä metsien tarjoamaa mahdollisuutta luonnon tarkkailuun ja maisemien ihailuun. Saman tutkimuksen mukaan kansalaiset pitävät luonnon monimuotoisuuden säilyttämistä kaikkein tärkeimpänä metsiä koskevassa päätöksenteossa huomioitavana näkökulmana. Näitä kansalaisten tärkeinä pitämiä näkökulmia voidaan huomioida myös kaupunkimetsien hoidossa jättämällä lahopuuta ja käsittelemättömiä alueita myös kaupunkimetsiin.

Helsingin kaupungin metsien ja puistojen hakkuut ovat hyvin erikoista metsänhoitoa Suomessa, sillä niihin kulutetaan verovaroja. Uuden luonnonhoidon linjauksen mukaisesti sekä hakkuita, että rahanmenoa on tarkoitus entisestään kasvattaa. Turvallisuussyistä tehtävien yksittäisten ongelmapuiden poiston sijasta hakkuilla käsitellään tarpeettoman laajoja metsäalueita. On aiheellista kysyä mitä hyvää näillä hakkuilla tavoitellaan ja mitä saavutetaan? Onko varojen käyttö metsän hakkuuseen tärkeämpää kuin vaikkapa kosteusvaurioituneiden leikkipuistorakennusten korjaamiseen?

Vähentämällä hakkuita ja hoitoa muilla kuin aidosti puistoiksi rakennetuilla viher- ja metsäalueilla voitaisiin saavuttaa melko nopeasti hyötyjä luonnon monimuotoisuuden suojelussa ja lisätä metsien hiilivarantoa. Merkittävä osa kaupunkilaisista nauttisi parantuneista virkistysmahdollisuuksista monimuotoisemmissa metsissä. Lähimetsät ovat kansanterveydellisesti elintärkeitä. Lenkkeily on suosituin liikuntamuoto, joka lähimetsissä toteutettuna on myös ilmastoystävällinen harrastus. Lähimetsissä on oltava kauneusarvoja ja tilaa sekä liikkujille, että metsän eläimille. Ympäristökasvatukselle oikeat metsät lähellä kouluja ja leikkipuistoja ovat suorastaan välttämätön ympäristö.

Kaatuneet puut opettavat meille luonnon kiertokulkua ja elämän kunnioitusta. Helsinkiläiset omistavat itsekin usein metsää muualla Suomessa. Nykyinen kaupunkimetsätalous antaa aivan väärän kuvan kaupunkilaisille siitä, mikä on järkevää ja laillista metsätaloutta metsälain piirissä olevissa metsissä. On aiheellista pelätä, että stadilaisten kesämökkipalstoilla otetaan mallia työteliäästä kaupunkimetsätaloudesta, jossa lahopuun muodostuminen koitetaan estää ja jossa kustannuksiakaan ei säästellä.

Helsingin tulisi ottaa mallia Vantaasta, jossa ristiriidat metsien käytössä on saatu vähenemään uudella metsäsuunnittelumallilla. Vantaan kaupungin metsien käyttöä ohjaavat uudet metsänhoitoperiaateet, joiden pohjalta hakkuita tehdään lähinnä siellä, missä siitä on selkeää ja perusteltavissa olevaa hyötyä. Luonnon monimuotoisuuden suojelu on metsäsuuunnitelmissa viety Suomen mittakaavassa kokonaan uudelle tasolle.

Helsingin metsät kaupunginrajojen ulkopuolella voivat haluttaessa edesauttaa ainakin kahden metsämantereen pysymistä yhtenäisinä, Nuuksiossa ja Sipoonkorvessa. Lähivirkistysmetsät vailla hakkuukantoja luovat esteettisesti tasapainoista monimuotoista kaupunkitilaa. Rikkominen ja roskaaminen voi muutenkin vähentyä, jos metsien puiden annetaan olla ehjiä ja kauniita.

Kaupungin tulee palauttaa luonnonhoitolinjaus valmisteltavaksi. Luonnon monimuotoisuuden säilyttäminen on otettava keskeiseksi tavoitteeksi metsien käytössä. Metsäsuunnitelmat on tarkistettava ennen kuin metsien hakkuuta jatketaan. Avohakkuista on luovuttava kokonaan.

Helsingissä, 18.3.2009

Mauno Särkkä
puheenjohtaja, Luonto-Liitto

Emilia Pippola
metsäjaoston puheenjohtaja, Luonto-Liitto

[1] Suomen metsät ja metsäpolitiikka – kansalaisten näkemyksiä. Annukka Valkeapää, Riika Paloniemi, Annukka Vainio, Kimmo Vehkalahti, Klaus Helkama, Heimo Karppinen, Jari Kuuluvainen, Ann Ojala, Tapio Rantala, Mika Rekola.

http://www.mm.helsinki.fi/mmekn/tutkimus/julkaisut/Report55.pdf

Rakennusviraston urheat metsänhoitajat käyvät Roihuvuoren metsiä vastaan (HU 31.1.09)

Helsingin Uutisten viikonloppunumerossa 31.1.-1.2. 2009 uutisoitua: Rakennusviraston urheat metsänhoitajat käyvät jälleen ympäristölle vaarallisia puita ja metsiä vastaan! Tällä kertaa Roihuvuoressa.

Halki, poikki ja pinoon (Vartti 13.8.2008)

- Montako puuta ehtii kaataa vartissa?
- Puita on monenlaisia... hmm. Puolenkymmentä harvennusmäntyä ehtii valmistaa vartissa.

Luonnonsuojelijaksi itsensä kokeva helsinkiläinen kaupunkimetsuri Maria Ahlbäck ei halua vastakkainasettelua metsureiden ja luonnonsuojelijoiden välille. Helsingin ainoan naismetsurin haastattelu Vartti-lehdessä 13.8.2008: "Halki, poikki ja pinoon".

Seuraavat alueet mainitaan jutussa "ajankohtaisiksi metsänhoitokohteiksi juuri nyt": Vuosaari, Herttoniemi, Kivinokka ja Haaga.

Kansainvälinen seminaari osallistavasta metsätaloudesta 22.8.2008

Kansainvälinen seminaari osallistavasta metsätaloudesta 22.8.2008 / Seminar on Participatory Forest Management

Metsät, ilmasto ja ihmiset - Miten menee osallistavalla metsätaloudella?

Ajankohta: Perjantai, 22. elokuuta 2008 kello: 9.45–15.45

Paikka: Helsinki, Auditorio (Töölöntorinkatu 2 B, ensimmäinen kerros)

Mikä on metsistä riippuvaisten paikallisyhteisöjen rooli muuttuvassa metsäpolitiikassa? Mikä on teollisen metsätalouden ja yhteisömetsien suhde? Onko teollisessa metsätaloudessa näkyvissä muutosta ilmastonmuutos- ja biodiversiteettikysymysten noustessa yhä näkyvämmin esille?

Seminaarin kanssa samaan aikaan järjestettävissä kansainvälisissä ilmastoneuvotteluissa Ghanassa keskustellaan metsien roolista ilmastonmuutoksessa, ns. REDD-aloitteesta (Reduced Emissions from Deforestation and Forest Degradation). Miten paikallisyhteisöjen rooli tulisi näissä neuvotteluissa ottaa huomioon?

Suomen Kenian suurlähetystö ja Kenia Forest Service tukevat elokuussa kenialaisella metsäsektorilla eri tehtävissä työskenteleviä henkilöitä osallistumaan kesäkouluun Suomessa. Suomi tukee erityisesti metsäsektorin kehitystä Keniassa.

Samaan aikaan Suomessa vierailee edustajia alkuperäiskansojen perinteisten parantajien (Guni) yhdistyksestä, Rajasthanista, Intiasta, Vastedes ry:n kutsumina. Tämä on osa heidän kampanjointiaan alkuperäiskansojen tiedon puolesta.

Seminaarin kieli on englanti. Ilmoittautumiset tarjoilun järjestämiseksi: sanna.rekola@kepa.fi/ 09 584 23 214. Kepa korvaa matkakulut ulkopaikkakuntalaisille 17 euroa ylittävältä osalta alkuperäistä tositetta vastaan.

Tervetuloa seminaariin!

Järjestäjät: SHALIN ry, KEPA ry, Kansainvälinen Maan ystävät ja Suomen Maan ystävät ry, Ympäristö ja Kehitys ry, ulkoministeriön tuella

Tarkemmat tiedot:
http://shalinry.org/seminars/2008/07/

Heinäkuu 2008 Kivinokassa - ympäristötaidetta & puiden karsintaa

Maijan kioskille, Kivinokka (Kuva: Laura Lindstedt)

Miten käy kun ympäristötaide kohtaa rakennusviraston metsurit (arboristit)? Rakennusvirasto nimittäin ilmoittaa harjoittavansa vielä heinäkuun puolella metsänhoitotoimia Kivinokassa.

Rakennusvirasto tiedottaa

Samaisella Kulosaaren ja Herttoniemen välissä sijaitsevalla, perinteikkäällä Kivinokan ulkoilualueella järjestetään myös ympäristötaidenäyttely, jonka teemana on tänä vuonna ”Vuosi 1918 & Linnut”. Näyttelyyn on osallistunut 19 taiteilijaa, tässä muutama kuva näyttelystä. (Valokuvat Laura Lindstedt.)

Hanne Horte-Garner: Tuhon näky

Otto Santala: Hyväksikäytetyt. Kuvia vuoden 1918 lapsisotilaista


Merja Metsänen: Kotirauha

Schachindra Dass: Soul Tunnel - Sielutunneli


Kaisu Koivisto: Observatoria

Lisätietoa näyttelystä täältä.

Ehkäpä tällä kertaa rakennusvirasto tekee "hoitotyön" luontoa ja ihmisiä kunnioittaen - siis toisin kuin monin paikoin Helsingissä keväällä 2008. Toivokaamme näin. Tarkkailkaamme kuitenkin kaupunkiympäristössämme liikkuvia isoja metsätyökoneita - onko niiden suuntana Kivinokka?

Toivottavasti tällä puiden karsinnalla ei ole mitään kytköstä Helsingin asuntopolitiikkaan! Tietyt tahot nimittäin haluaisivat rakentaa Kivinokkaan pientaloasutusta, mikä tekisi tästä omaleimaisesta ja pitkään helsinkiläisten yhteisessä käytössä olleesta metsäluontoalueesta yksityisen merenrantaökyilyalueen.

Kivinokka tulisikin suojella. Kyse on luonnoltaan, muun muassa linnustoltaan hyvin arvokkaasta alueesta, joten mikä olisi luontevampaa kuin liittää Kivinokka osaksi Helsingin kaupunkipuistoa. Tämä olisi myös topografisesti mitä luontevinta; kaupunkipuistoalueen kokonaisuus täydentyisi näin kauniisti. (Ks. täältä varhaisempi postaus aiheesta: "Kivinokka osaksi Helsingin kaupunkipuistoa!"; ks. myös postaus "Juhannus Kivinokkalaisessa luonnossa".)

Nythän Kivinokka on kaavoitussuunnitelmissa ns. "selvitysalue". Toisin sanoen on avoinna, mikä tulee olemaan Kivinokan kohtalo asuntopolitiikan myllerryksessä.

Kaupunkisuunnitteluviraston Kaavoituskatsauksessa 2008 alueesta todetaan: "Yleiskaava 2002:ssa selvitysalueiksi merkittyjen Kivinokan ja Vartiosaaren osayleiskaavatyö käynnistyy vuonna 2008. Yleiskaavapäällikkö Markku Lahti, p. 310 37060." Kaavoitussuunnitelmista voi lukea lisää Helsingin kaupunkisuunnitteluviraston sivuilta.

Juuri nyt siis tapahtuu! Viime kädessä kysymys on kuitenkin politiikasta. Toivottavasti kuntavaalit syksyllä 2008 tuottavat tässä(kin) suhteessa Helsingin kaupunkimetsiä säästäviä tuloksia!

Lisätietoa Kivinokan alueesta löytyy täältä.

Ja täältä löytyy adressi, joka on hiljan perustettu Kivinokan säilyttämisen puolesta: "Kivinokka uudelleen kansanpuistoksi – vetoomus kaupungin päättäjille."

Lopuksi muutaman päivän takainen kirjoitus Helsingin Sanomista, jossa Ulla Brusila-Relas ja Hannu Ojala nostavat esiin Kivinokan kaavoituskysymyksen ja vaativat: "Kivinokkaa kehitettävä virkistysalueena" (HS 16.7.2008).

"Metsään eri ikäisiä puita" (HU 14.5.2008)

Keskiviikon Helsingin Uutisten (14.5.) mielipidesivulla jatkaa Krister Sanmark keskustelua Helsingin kaupunkimetsien avohakkuista. Julkaisemme kirjoituksen alla myös tekstimuodossa kirjoittajan luvalla.

Vain yksi totuusko metsänhoidossa?

Viime aikoina on ollut kova poru kaupunkimetsien avohakkuista. Jos paikalla olevissa kylteissä lukee, että alueella suoritetaan pienpuuston hoitoa ja huonokuntoisten puiden kaatoa, ihmiset olettavat, että pajukkoa poistetaan ja vaaralliset lahot puut kaadetaan. He eivät odota, että kaikki parhaat vuotensa nähneet puut kaadetaan tietyltä alueelta avohakkuuna.

Kaupungin rakennusviraston mielestä puu on huonokuntoinen, kun se ei ole enää huippukuntoinen. Kun tietyn alueen kaikki puut on kaadettu kerralla, niin kaikki uudet taimet kasvavat samaa tahtia. Tulevasta metsäalueesta puuttuu oikean metsän vaihtelu eli se, että alueella olisi eri ikäisiä puita.

Jos vain huonokuntoisimmat puut poimittaisiin pois muiden puiden välistä, metsäalue pysyisi monimuotoisena koko ajan. Avohakkuu on kuitenkin paljon kustannustehokkaampi hoitotapa. Siksi sitä käsitykseni mukaan suositaan.

Oli metsänhoidon periaatteista mitä mieltä tahansa ja kannatti mitä oppia tahansa, niin olen sitä mieltä, että jos "hoito" on sellaista joka saa ihmiset raivoihinsa, pitääkö sitä väkisin jatkaa? Ihmisiä vartenhan kaupunkimetsiä hoidetaan, vaikka "hoidon" vähentämistä kannattavat usein leimataan kaiken maailman viherpiipertäjäötökänsuojelijoiksi.

Aiheesta pidettiin keskustelutilaisuus viime viikolla Pikku Parlamentissa. Silloin kävi ilmi, että kaupungin rakennusviraston kanta ei ole absoluuttinen totuus. Aiheesta väitellyt tohtoritason tutkijakin tyrmäsi monelta osin ne periaatteet, joiden mukaan kaupunkimetsiä hoidetaan.

Krister Sanmark

Haapoja & filosofiaa & taidetta

Risto Niemi-Pynttäri, kirjallisuuden opettaja ja kirjoittamisen ohjaaja, lähti tammikuussa 2008 Pohjanmaalle pellonlaidan lahoja haapoja kaatamaan. Ja jo alkoi allegoriaa pukkamaan: jos tuo vasen puu olisi Filosofia, ja oikea Kirjallisuus... Sitten tutkijan mieli karkaa filosofiseen proosaan ja Milan Kunderaan, ja ties minne. Haavat jäävät pystyyn, siis Filosofia ja Kirjallisuus.

Hauska blogiteksti (sekä siitä syntynyt rönsyilevä keskustelu) löytyvät täältä.

Tämä metsänhoidollinen debatti on sytykkeenä myös Niemi-Pynttärin jatkopostaukselle, jonka otsikkona on "Haapa on hienoimmillaan väittelyn kohteena".

Kaupunkimetsäliike muistuttaa, että haapa on erittäin tärkeä muille puille ja eliöstöille. Legenda kertoo: kerran haapa suri olevansa ruma ja halveksuttu. Hyvä Jumala sanoi: "Älä sure. Sinun lähelläsi kaikki muu elollinen voi hyvin."

Hoitoa, avohakkuita vai suojelua?

Kuvassa vasemmalta Risto Mustonen, Pekka Paaer, Kaarina Heikkonen ja Tiina Saukkonen ja seisomassa Hannu Tuominen.

Helsingin Vihreiden ja Vihreän eduskuntaryhmän keskustelutilaisuuteen ”Hoitoa, avohakkuita vai suojelua” Helsingin metsänhoidosta eduskunnan lisärakennuksen kansalaisinfoon torstaina 8.5. klo 16.30-18.30 oli kokoontunut kymmeniä ihmisiä, jotka olivat lähes yksimielisiä siitä, että Helsingin metsissä ei tarvita avohakkuita ja että Helsingin metsänhoito pitäisi siirtää rakennusvirastolta ympäristökeskuksille.

Tilaisuuden kokoonkutsujana toimi herttoniemeläinen kansanedustaja Outi Alanko-Kahiluoto, joka monien muiden helsinkiläisten tavoin on kauhistunut siitä, että lähimetsä kettuinen ja lintuineen on menetetty. Puheenjohtajana toimi tutkija ja kaupunkimetsäaktivisti, Helsyn puheenjohtaja, Helsingin Vihreiden viheraluetyöryhmän toinen puheenjohtaja Kati Vierikko.

Rakennusviraston Tiina Saukkonen todisteli, että metsänhoito ja luonnon monimuotoisuus eivät ole ristiriidassa keskenään ja että metsänhoito perustuu asukasmielipiteeseen, jota luonnonhoidon suunnitelmaa laadittaessa koordinoi Helka. Kuitenkaan Kaupunkimetsäliikkeen ja Laajasalon asukasyhdistyksen Toni Amnellin mukaan kaupunginosayhdistykset eivät kattavasti edusta asukasmielipidettä, ja lisäksi mielipidekyselyt ovat ohjailevia, jolloin mahdollisuudeksi jää ottaa kantaa vain valmiiksi annettuihin vaihtoehtoihin, jotka kaikki siunaavat metsän siistimisen turvallisuuden nimissä.

Helkan Maija Sipilä puolusti rakennusviraston kantaa, jonka mukaan metsänhoidossa huomioidaan paitsi luonnon monimuotoisuuus, myös mielipiteiden moniarvoisuus. Sipilän mukaan luonnonsuojelijat eivät saisi hallita keskustelua liiaksi, ja Saukkonen olisi kaivannut tilaisuuteen moniarvoisempia näkemyksiä. Toisaalta Kaupunkimetsäliikkeen Martti-Tapio Kuuskoski korosti sitä, että maallikkoasukas ei voi argumentoida asiantuntija-metsänhoitajaa vastaan, joka piiloutuu asiantuntijadiskurssinsa taakse.

Kaupunkiekologi Kaarina Heikkosen mukaan lahopuut ovat linnuston – etenkin tikkojen – kannalta tärkeitä, ja niitä jätetään Saukkosen mukaan metsiin aina kun mahdollista. Luonto-Liiton metsävastaava Risto Mustonen totesi, että noin 20-25 % Suomen lajistosta on riippuvaisia lahopuista, jotka pitäisi jättää Helsingissä metsiin, kuten esimerkiksi Vantaalla tehdään. Kaupunkimetsäliikkeen Anna-Liisa Mattsoff ja yleisten töiden lautakunnan Jussi Heinämies peräänkuuluttivat lisää vanhoja puita kaupunkimetsiin, jotta luonnonhoidon suunnitelman monimuotoisuuden tavoite toteutuisi.

Metsien pitäisi antaa uudistua luonnonmukaisesti, tähdensi tutkija Susanna Lehvävirta. Kuitenkin Saukkosen mukaan metsänhoidon tavoitteena on taata elinvoimaisia metsiä myös tuleville sukupolville ja että paikoin metsiä kaadetaan, jotta ne voitaisiin ennallistaa esimerkiksi niityiksi ja jotta päästäisiin eroon puutaudeista ja sienistä. Aukkohakkuuiden tilalle istutetaan usein uusia puita ja puulajeja, totesi Saukkonen. Mustosen mukaan tämä tietää kuitenkin uusia paikalliseen ekosysteemiin sopimattomia tauteja ja loisia. Mattsoffin mukaan metsän uudistuminen kestää 40-50 vuotta, ja Vantaan Vihreiden Kimmo Jääskeläinen totesi, että taudit ja sienet kuuluvat metsään, ja luonto hoitaa itse itsensä.

Saukkonen väitti, että Helsingissä ei ole täysin luonnonvaraisia metsiä,ja ihmisen kädenjälki näkyy jo kaikkialla. Risto Mustosen mukaan juuri tällä perustellaan hakkuut, jotka Kuuskosken mielestä ovat hygienian korostamisessaan arjalaishenkisiä. Luonnonsuojeluohjelmassa suurin osa arvokkaista metsäalueista sijaitsi Haltialassa ja Viikissä.

Kaupungin tiivistyminen aiheuttaa Saukkosen mukaan lisääntyvää virkistysalueiden käyttöpaineita, ja virkistysalueita pyritään hoitamaan puistomaisesti, lisäten avoimia näkymiä. Saukkonen väitti, että asukkaat haluavat hyvinhoidettuja virkistysmetsiä ja ettei tämä olisi ristiriidassa luonnon monimuotoisuuden kanssa. Kansanedustaja Outi Alanko-Kahiluodon mukaan metsänhoito on kuitenkin käytännössä johtanut siihen, että esimerkiksi Herttoniemessä metsästä on tullut tuulitunneli, jossa metsän huminan sijasta kuunnellaan polttomoottoreiden räminää.

Alanko-Kahiluodon mukaan Helsingin metsänhoitoa luonnehtii periaatteiden ja käytäntöjen kohtaanto-ongelma, jossa edes korkein virkamiesjohto ei ole tietoinen kentällä suoritettavan metsänhoidon käytäntöjen poikkeavan julkikirjatuista periaatteista. Saukkonen kielsi tämän kohtaanto-ongelman.

Tilaisuuden perusteella voidaan kuitenkin puhua paitsi edelläkuvatun kaltaisesta kohtaanto-ongelmasta, myös asukasmielipiteen ja metsänhoitokäytäntöjen kohtaanto-ongelmasta, samaten Rakennusviraston väärinymmärtämästä virkistysmetsän määritelmästä, jossa kaupunkiin sopivat vain hoidetut puistot ja metsiä hoidetaan vanhoin talousmetsänhoidon käytäntein.

Michael Perukangas

Tänään eduskunnan kansalaisinfossa kaupunkimetsistä

Tänään torstaina 8.5. kello 16.30-18.30

HOITOA, AVOHAKKUITA VAI SUOJELUA

Avoin keskustelutilaisuus Helsingin metsien hoidosta Eduskunnan Pikku Parlamentin kansalaisinfossa (Arkadiankatu 3)

Keskusteluun osallistuvat Helsingin rakennusviraston, ympäristökeskuksen ja Luonto-Liiton edustajat. Vihreä eduskuntaryhmä ja Helsingin vihreät järjestävät.

Tarkempi ohjelma löytyy täältä.

"Vakava sairaus" on kohdannut puita Laajasalon Aittasaaressa

Rakennusvirasto on tehnyt hartiavoimin (tai siis konevoimin) töitä myös Aittasaaressa, Laajasalon yhdessä hienoimmista ulkoilu- ja lenkkeilymaastoista. Seuraavassa kuvia paikallisten aarteenaan pitämän alueen nykyjamasta.

Esimerkiksi Iso-Sarvastolle kallistuva rinne on kaadettu samanlaiseksi avohakkuuksi kuin Herttoniemessä ja Rastilassa. Golfkentän ympärillä on puolestaan tehty niin sanottua "arjalaista karsintaa": toisella puolella polkua on hakattu pääasiassa koivuja ja toisella puolen kuusia - kaikki ilmeisen "elinkelvottomia", lahoja tai kitukasvuisia... ainakin rakennusviraston tulkinnan mukaan!

Tosiaankin, rakennusviraston puiden kaadoista hämmennyksissään ja kauhuissaan olevat kaupunkilaiset ovat puhuneet "arjalaisesta metsänhoidosta". Kuten useimmissa tapauksissa, myös Aittasaaren tapauksessa tämä voidaan ymmärtää kahdessa mielessä: toisaalta kaikki se, mikä ei ole "elinkelpoista", tuhotaan. Toisaalta monimuotoisuus karsitaan - vääränlajisia puita poistetaan. Syystä tai toisesta.

Eräs tällainen karsinnan mahdollinen syy nousi esiin Helsingin Sanomien (2.5.) uutisessa Helsinki pyrkii karsimaan allergiaa aiheuttavia kasveja. Uutisen mukaan rakennusvirasto on tehnyt linjauksen, jonka mukaan allergisoiva kasvusto kaupungissa joutuu pannaan. Heti tulee mieleen, että merkitseekö tämä esimerkiksi pääkaupungin koivujen lahtausta? No ei, vakuuttaa jutussa rakennusviraston toimistopäällikkö Terhi Tikkanen-Lindström. Kiistämätön tosiasia silti on, että koivut ovat syypäitä monen allergikon oireisiin.

Aittasaareen palataksemme: alueen puita yhtäkkiä kohdanneesta sairaudesta on syytä olla huolissaan. Mikäli sairaus on jäljitettävissä Helsingin kaupungin rakennusvirastoon, tarvitaan vahvaa kansalaisvaikuttamista (vaikka puita ei saada takaisin, vastaavat tuhot voidaan ehkä estää muualla). Mikäli kyse on siitä, että puut ovat yhtäkkiä tulleet sairaiksi jostain muusta syystä (esimerkiksi ilmansaasteista?), ovat tarpeen huomattavasti radikaalimmat toimenpiteet. On heti selvitettävä, mikä ihme vaivaa Itä-Helsingin metsiä!

Tässä siis rypäs allekirjoittaneen keskiviikkona 7.5.2008 ottamia valokuvia Aittasaaresta, sateen jälkeen.

Aittasaaressa... sateen jälkeen

Miksi?

Siksipä tietenkin.

Avaruutta lenkkipolulle...

Hole in one!

Ehkä ihmettelet: MIKSI?

Takana oleva golfkenttä on pienenlainen...

Täyskaato! Voisiko syy olla...?

...vastapäinen satama-alue. Sitähän voisi laajentaa?

Tästä puut pois...

...niin voidaan nähdä vastapäätä jo itu tulevaisuuden vierasvenesatamasta Aittasaaren Viihtymiskeskuksineen!

Melankoliaa?

(Aittasaari 22.4.2008)

"Kaupungin metsurit, tulkaa kiireesti Taivaskalliolle!" (HS 5.5.2008)

Helsinkiläinen Pekka Kärki puolustaa tänään Helsingin Sanomien (5.5.) mielipidesivulla rakennusviraston avohakkuita tekstissään "Lahopuut eivät kaunista kaupunkimetsiä".

Helsingin alueen synkistä ja puolikuolleista kuusikoista olisi päästävä eroon, Kärki kirjoittaa. Tavalliset kaupunkilaiset haluavat lahopuiden, tikkojen, koppakuoriaisten ja muiden ötököiden asuttamien ryteikköjen sijaan valoisia ja hyvin hoidettuja puistometsiä. Näin ainakin Käpylässä. Kärki toivottaa kaupungin metsurit tervetulleeksi Taivaskalliolle jatkamaan aikoinaan kesken jäänyttä metsänhoitoa.

Avoin keskustelutilaisuus kaupunkimetsistä

HOITOA, AVOHAKKUITA VAI SUOJELUA

Vihreä eduskuntaryhmä ja Helsingin vihreät järjestävät keskustelutilaisuuden kaupunkimetsistä eduskunnan Pikku Parlamentin kansalaisinfossa (Arkadiankatu 3) torstaina 8.5. kello 16.30-18.30.

Keskusteluun osallistuvat Helsingin rakennusviraston, ympäristökeskuksen ja Luonto-Liiton edustajat. Kansanedustaja ja kaupunginvaltuutettu Outi Alanko-Kahiluoto avaa tilaisuuden.

Tule keskustelemaan pitääkö kaupunkimetsiä hoitaa!

OHJELMA:

16.30-16.35 AVAUSPUHEENVUORO
Outi Alanko-Kahiluoto, kansanedustaja

16.40-17.00 MILLOIN KAUPUNKIMETSIÄ PITÄÄ HOITAA
Tiina Saukkonen, metsäsuunnittelija, Helsingin kaupungin rakennusvirasto

17.00-17.20 KAUPUNKIMETSIEN MONIMUOTOISUUS
Kaarina Heikkonen, kaupunkiekologi ja Pekka Paaer, ympäristötarkastaja Helsingin ympäristökeskus

17.20-17.40 ONKO METSÄNHOITO LUONNONHOITOA?
Risto Mustonen, metsävastaava, Luonto-Liitto

17.40-18.30 YHTEENVETO JA KESKUSTELUA
Kati Vierikko, Helsingin vihreiden viheraluetyöryhmän puheenjohtaja

Kirjoita yleisten töiden lautakunnan jäsenille!

Toni Amnell sai yleisten töiden lautakunnasta kaksi vastausta kirjeeseensä, jossa hän kritisoi Sipoonkorven hakkuusuunnitelmia. Nyt olisi erittäin tärkeää, että kaikki lähettäisivät yleisten töiden lautakunnan jäsenille palautetta (niin Sipoonkorvesta kuin muistakin alueista). Yhteystiedot löytyvät täältä.

Ennakkotieto: Kaupunkimetsä-tilaisuus eduskunnassa 8.5.2008

Ennakkotietona seuraavaa (tarkempi osallistujalista tiedossa ensi viikon alussa).

(M.-T. K.)

* * *

Vihreiden eduskuntaryhmä ja Helsingin Vihreät järjestävät 8.5.2008 kello 16.30-18.30 eduskunnan Kansalaisinfossa tilaisuuden päivänpolttavasta aiheesta "Onko metsähoito luonnonhoitoa?" Paikalla ympäristöaktivisteja sekä Helsingin kaupungin rakennusviraston edustus.

Outi Alanko-Kahiluoto
Kansanedustaja / vihr.