Metsä kaupungissa? -seminaari 7.5.

Kaupunkimetsäliike järjesti toukokuun 7. 2009 Metsä kaupungissa? -seminaarin Kirjasto kympissä Postitalolla. Seminaari onnistui mainiosti ja paikalle saapui kymmeniä kuulijoita. Alla voit tutustua luoennoitsijoiden seminaariesityksiin otsikkoa klikkaamalla.


Kaupunkimetsäliikkeen pitkäaikainen aktiivi Siboné Oroza esitti seminaarin aluksi tunteikkaan tangon.

















Biologi, tutkija Kati Vierikko

"Luonnon ja ihmisen kohtauspaikka ­- kaupunkimetsien ekologiaa"
Kati Vierikko tutkii väitöskirjassaan metsien ekologista kestävyyttä ja hänen seminaariesityksensä painottuikin kaupunkimetsien ekologisen merkityksen tarkasteluun. Vierikko kertoi aluksi faktaa kaupunkimetsien ekologiasta ja rakenteesta, pohti sitten metsien kehitykseen, suunnitteluun ja hoitoon liittyviä ongelmakohtia sekä otti huomioon myös ihmisen ja kaupunkimetsän monimuotoiseen vuorovaikutussuhteeseen liittyvää problematiikaa.






Psykologi Kirsi Salonen

"Mielen luonto ja luonnon mieli"
Ympäristöpsykologi Kirsi Salonen on julkaissut vuonna 2005 kirjan Mieli ja maisemat, joka on selkeä ja käytännönläheinen katselmus eko- tai ympäristöpsykologiaan. Salonen aloitti seminaariesityksensä mielikuvaharjoituksella, jossa jokainen kuulija pääsi kokeilemaan maiseman ja luonnon virkistävää vaikutusta luentosalissa! Salonen on terapeutin työssään käyttänyt luonnon elvyttävää ja terapeuttista vaikutusta hyväksi myös parannuskeinona. Salonen huomautti esityksessään, että luonnon myönteinen vaikutus voi tapahtua usein tiedostamatta ja välittömästi, mutta hyöty kasvaa mitä kauemmin metsässä ollaan. Hän kehoitaakin meistä jokaista aina silloin tällöin pysähtymään nykypäivän hektisessä ja taloudellisiin intresseihin painottuvassa yhteiskunnassa ja viettämään luonnossa pidempiäkin ajanjaksoja.




Kuvataiteilija Jussi Kivi

Jussi Kiven ympärisötaiteessa otetaan luonto vastaan sellaisena, kuin se käyttäjälle näyttäytyy. Kivi on kirjoittanut muun muassa vuonna 2004 ilmestyneen taideretkeilyoppaan vaeltajille. Esitys lähti pitkälti käyttäjän luontokokemuksen tarkastelusta ja lähiömetsien merkityksestä kaupunkilaisen luontosuhteen muodostumisessa. Kivi korosti esityksessään etenkin ihmisen kokemusta ja lähimetsien olemusta niiden monessa käyttömuodossaan; niin pikkupoikien tutkimuskenttänä kuin takapihan rauhaisana oleskelupaikkana. Kivi painottaa, että luonto ei ole kulttuurin vastakohta. Kaupunkimetsiä tulisikin kehittää kaupunkimetsinä etenkin käyttäjien lähtökohdista käsin.






Metsänhoitaja,
tutkija Kirsi Mäkinen

"Sanoja ja askeleita metsäkaupungista kaupunkimetsiin"
Kirsi Mäkinen on tutkimuksissaan keskittynyt asukkaiden metsäsuhteisiin. Hänen tutkimuksissaan asukas on asiantuntija, joka kokee metsän kaikilla aisteillaan sekä tiedostaen. Mäkinen kertoi esityksessään mielenkiintoisia tuloksia Helsingin Haagassa ja Tampereen Hervannassa suorittamistaan kävelytutkimuksista, joissa asukkaita vietiin asuinalueillaan kävelyretkille heidän itsensä valitsemaa reittiä. Asuinseutu ja metsä voidaan siis kokea monella tapaa myös kuljettuna. Tuloksista voidaan löytää viitteitä ympäristön mahdollisuuksiin tarjota ihmisille erilaisten preferenssien mukaisia reittejä, tietoa ihmisten erilaisista liikkumisen tavoista ja merkityksistä sekä metsän kohtaamisesta ja saavutettavuudesta.





Tutkija Eveliina Asikainen

"Lähiluonnon merkitykset syntyvät arjen käytännöissä"
Eveliina Asikainen työskentelee lähiön luontoja koskevan väitöskirjansa parissa ja toikin seminaariin mukaan suunnittelun näkökulman arjen käytäntöjen kautta. Asikainen kertoi esimerkkejä erilaisista lähiluonnon käyttö- ja kokemistavoista, jotka ilmenevät asukkaiden päivittäisten rutiinien kautta. Asukkaat saattavat esimerkiksi ottaa virkistyspaikakseen viheralueen, jonka suunnittelija on suunnitellut aivan eri tarkoitukseen, esimerkkinä asuintalon ja autotien välinen suojametsävyöhyke.

Kruunuvuorenrannan tulevaisuus?

Muistinvirkistykseksi, ja myös edelliseen Pro Kruunuvuori -aiheiseen postaukseen liittyen: kaupunkisuunnitteluvirasto jakoi taannoin joka kotiin läpyskän Kaavoituskatsaus 2008, jota lukemalla selviää monta asiaa.

"Helsinki alkaa rakentaa uutta kantakaupunkia", toteaa lehdykän esipuheen otsikko. Helsinkiin halutaan 5000 uutta asuntoa joka vuosi, eivätkä tähän tarpeeseen vanhat satama-alueet riitä, kertoo KSV:n virastopäällikkö Tuomas Rajajärvi.

Esipuhetta lukiessa tulee ikävä 1950- ja 1960-luvulla vallinnutta rakennusideologiaa, johon kuului luonnonmuotojen kunnioittaminen, rakennusten häveliäs "upottaminen" osaksi ympäröivää luontoa. Nyt, 2000-luvulla, halutaan tietenkin Suurta ja Prameaa: "Vanha kantakaupunki historiallisine rakennuksineen ja tiiviine kortteleineen ovat kaupungin arvostetuinta ja halutuinta osaa asuntomarkkinoilla. Tällaiselle asumismuodolle uskotaan olevan runsaasti kysyntää jatkossakin."

Pannaan siis metsiköt, niiden puut ja purot, kasvit ja eläimet, luonnonkalliot ja kurittomat kohoumat talonräyskien alle! Vehreistä, villeistä luonnonrannoista pääsee niistäkin eroon laatoilla ja kiveyksillä.

Havainnekuvat paljastavat, kuinka masentavan massiivista ja luontoa säästämätöntä rakentaminen tulisi olemaan esimerkiksi Laajasalon Kruunuvuorenrannassa.

Tänään tässä on vielä vehreä metsäparatiisi, jonne allekirjoittanut pyrähti hölkälle.

(Kuva kaupunkisuunnitteluviraston Kaavoituskatsaus 2008 -lehdestä)

"Alueen suunnittelun lähtökohtana on merellisyys

sekä alueen liittyminen hienoon paikkaan ja luontoon."

Kaupunkisuunnitteluvirasto on käynnistänyt hankkeen nimeltä "Esikaupunkien renessanssi", joka noudattelee yleiskaava 2002:n ideologiaa. Kyse on Helsingin esikaupunkialueiden täydennysrakentamisesta, yhdyskuntarakenteen tiivistämisestä. Yleiskaavasuunnittelija Tero Santaoja runoilee seuraavasti:

Näillä alueilla on kasvava peruskorjaustarve ja fyysisen ympäristön tila on paikoin heikko. [...] Esikaupunkien renessanssin tavoitteena on luoda positiivinen henki lähiöiden määrätietoiselle kehittämiselle, edistää alueiden fyysisiä, sosiaalisia ja toiminnallisia edellytyksiä sekä kanavoida alueelle mahdollisesti uusia taloudellisia resursseja. Lisäksi kehitetään erilaisia vuorovaikutusmenetelmiä, täydennysrakentamisen mallikonsepteja ja toimintatapoja. Työ on osa maankäytön strategista suunnittelua.

Jätän jollekulle retoriikan tutkijalle tämän hengentuotteen tarkemman analyysin. Kehitystä ja edellytysten edistämistä on kumminkin luvassa, ja kanavointia, ja jopa "vuorovaikutusmenetelmiä", mitä ne sitten lienevätkään...

Kaavoituskatsaus 2008 -lehdykkä löytyy kokonaisuudessaan pdf-tiedostona täältä.

(L.L.)

Pro Kruunuvuori -liikkeen muistutus on jätetty kaupunginhallitukselle

Alla Pro Kruunuvuori -liikkeen muistutus Kruunuvuorenrannan osayleiskaavaehdotuksesta. Muistutus on jätetty kaupunginhallituksen kirjaamoon torstaina 29.5.

(L.L.)

* * *

Muistutus 28.5.2008

Pro Kruunuvuori ‑liike
Laajasalo
(c/o allekirjoittaneet)

Helsingin kaupunginhallitus
Kirjaamo
PL 1
00099 Helsingin kaupunki

Asia: Muistutus Kruunuvuorenrannan osayleiskaavaehdotuksesta

Kruunuvuorenrannan osayleiskaavaehdotus tulee lähiaikoina Helsingin kaupunginhallituksen käsittelyyn. Sitä silmällä pitäen haluamme koota tiedoksenne ne mielipiteet, jotka toivoimme jo kaupunkisuunnitteluviraston ja kaupunkisuunnittelulautakunnan ottavan huomioon.

Kruunuvuorenrannan uusi kaupunginosa

Laajasalon saari on kaunein ja suurin saari Helsingin edustalla. Helsingin kaupunki on luonnonolosuhteidensa ansiosta ainutlaatuisen kauniilla paikalla Euroopan muihin pääkaupunkeihin verrattuna. Kaikessa kaupungin suunnittelussa ja rakentamisessa olisi oltava tavoitteena se, että Helsingin metsäinen, kallioinen ja merellinen kauneus säilytetään.

Laajasalossa oltiin iloisia siitä, että kaupunki päätti lopettaa öljysatamatoiminnan tämän saaren kauneimmalla rannalla. Se pilasi saaren profiilin Kruunuvuorenselän suurmaisemassa ja aiheutti raskasta kuljetusliikennettä saaren liikenneväylillä.

Maankäyttö- ja rakennuslain 62 §:n mukaan kaavaa on valmisteltava vuorovaikutuksessa niiden henkilöiden ja yhteisöjen kanssa, ”joiden asumiseen, työntekoon tai muihin oloihin kaava saattaa huomattavasti vaikuttaa”. Me Pro Kruunuvuori ‑liikkeessä katsomme olevamme juuri niitä, joita tässä laissa tarkoitetaan.

Saaren merellinen luonne muuttuu perusteellisesti

Kun tutustuimme kaupunkisuunnitteluviraston Kruunuvuorenrannan kaupunginosan suunnittelua koskeviin periaatteisiin ja tavoitteisiin, totesimme, että ne merkitsisivät tämän kauniin saaren luonteen muuttamista perusteellisesti.

Tavoitteena on rakentaa asunnot 10 000 lisäasukkaalle. Tämä tavoite on ajateltu sitä silmällä pitäen, että metron rakentaminen tulisi kannattavaksi. Sen jälkeen puolustusministeriöltä tuli vuonna 2005 uusi päätös, jonka mukaan puolustusvoimat eivät aio luopua Santahaminasta lähivuosikymmeninä, joten metroajatuskaan ei ole enää ole ajankohtainen.

Asukastavoite olisi pitänyt arvioida uudelleen. Olemme saaneet kaupunkisuunnitteluvirastolta arvion, että öljysataman alueelle voidaan ajatella korkeintaan 5000–7500 asukasta ilman, että rakentamista ulotetaan paljon sen alueen ulkopuolelle.

Pro Kruunuvuori ‑liike saaren pelastamiseksi

Vuoden 2004 lopulla täällä syntyikin voimakas Pro Kruunuvuori ‑liike näitä suunnitelmia vastustamaan. Tämän muistutuksen liitteenä on liikkeen vetoomus, jonka noin 4000 laajasalolaista allekirjoitti vuoden 2005 alussa muutaman kuukauden aikana. Jo aikaisemmin olivat Stansvikin alueen asukkaat keränneet lähes 1000 allekirjoitusta vetoomukseen, jonka tavoitteet tukevat myös Pro Kruunuvuori ‑liikkeen tavoitteita. Näin oli 5000 tämän saaren 16 000 asukkaasta jo ilmaissut tukensa vetoomuksen tavoitteille.

Luovutimme nämä vetoomukset allekirjoituksineen kaupunkisuunnittelulautakunnalle huhtikuussa 2005. Pro Kruunuvuori ‑liikkeen vetoomuksen keskeiset tavoitteet ovat, että

- Kruunuvuorenrannan rakentaminen rajataan vain öljysataman käyttämälle alueelle;

- mitään suunnitelmia ei rakenneta metrohankkeen varaan;

- Laajasalon kauniin merellisen, metsäisen ja kallioisen luonnon säilyttäminen ja hoitaminen otetaan huomioon kaikessa suunnittelussa.

Olemme seuranneet Kruunuvuorenrannan osayleiskaavan valmistelua siitä lähtien koko ajan ja esittäneet näiden tavoitteiden pohjalta mielipiteemme kaupunkisuunnitteluvirastolle ja kaupunkisuunnittelulautakunnalle suunnittelun jokaisessa vaiheessa.

Meidän ehdotuksiamme ei kuitenkaan ole otettu huomioon miltään osin.

Muistutuksen pääkohdat

Siksi haluamme nyt esittää muistutuksena teille, kaupunginhallituksen arvoisat jäsenet,
että emme hyväksy

- osayleiskaavassa ehdotettavaa rakentamista yli entisen öljysataman alueen: rakentamisen rajana on oltava öljysatama-alueen raja;

- voimassaolevassa maakuntakaavassa selvästi merkityn virkistysalueen leikkaamista puoleen nykyisestä: vaadimme sen säilyttämistä yhtenäisenä vyöhykkeenä Hevossalmesta Tullisaareen;

- Kruunuvuoren rinteelle rakennettaviksi suunniteltuja korkeita terassitaloja, joiden vaikutus ulottuu Kruunuvuorenlammen valuma-alueelle, mikä muuttaa alueen herkkää luonnontilaa. Korkeat terassitalot myös pilaavat Kruunuvuorenselän maisemakokonaisuuden pahemmin kuin öljysäiliöt ennen.

Tässä yhteydessä muistutamme myös, että Laajasalon viher- ja virkistysalueet ovat jo nyt myös Herttoniemenrannan, Tammisalon sekä muiden Itä-Helsingin asukkaiden lähivirkistysalueita. Kun uudet asukkaat muuttavat Kruunuvuorenrantaan, viheralueiden merkitys ja tarve kasvaa vielä suuresti nykyisestä.

Lisäksi on otettava huomioon:

Asuinrakennusten rakentamista suunniteltaessa on aikaperspektiivi aina kymmeniä ellei satoja vuosia. Sinä aikana saattaa merenpinta nousta meidänkin rannoillamme huomattavasti ilmastonmuutoksen vaikutuksesta.

Tätä todennäköisyyttä ei Kruunuvuorenrannan osayleiskaavaehdotuksessa ole ajateltu, koska rakennukset näyttävät nousevan suoraan vedestä tai niitä ehdotetaan rakennettavaksi jopa täytemaalle ja kelluvalle perustalle. Onko tällainen suunnittelu realistista?

Tälla tavoin rakennettuna tulee Kruunuvuorenrannan uudesta kaupunginosasta myös Helsingin tuulisin asuinpaikka, sillä siihen puhaltavat tuulet ottavat voimaa koko Suomenlahden pituudelta. Lehtitiedoista päätellen tätä asiaa ajatellaan Kalasataman alueen suunnittelussa, vaikka se tulee olemaan suojainen paikka verrattuna Kruunuvuorenrantaan.

- - - - - - - - - - - - - - - - - - - -

Viittaamme lopuksi mm. Laajasalo-Degerö Seuran, Helsingin luonnonsuojeluyhdistyksen, Helsingin kaupunginmuseon sekä lukuisten muiden järjestöjen, taloyhtiöiden ja yksittäisten henkilöiden mielipiteisiin ja muistutuksiin, joissa koko kaavoitusprosessin ajan on kiinnitetty huomiota aivan samoihin näkökohtiin kuin meidänkin mielipiteissämme ja tässä muistutuksessa. Tämä osoittaa, että näiden ajatusten takana on Laajasalossa erittäin laaja kansalaismielipide, joka on maankäyttö- ja rakennuslain mukaan otettava huomioon.

Toivomme tietysti, että kaupunginhallituksen jäsenet tulisivat tänne tutustumaan niihin alueisiin, joita Kruunuvuorenrannan osayleiskaava koskee, sillä teistä ei tietääksemme kukaan asu tällä kauniilla saarella.

Me tämän muistutuksen Pro Kruunuvuori -liikkeen puolesta allekirjoittaneet vastaamme mielihyvin mahdollisiin kysymyksiinne ja annamme mielellämme lisätietoa näistä asioista.

Pro Kruunuvuori -liikkeen puolesta,

Riitta Brelih
kielenkääntäjä

Hilkka Pietilä
tietokirjailija


Liite:
Pro Kruunuvuori -liikkeen vetoomus 25.04.2005.
(Toimitettu kaupunkisuunnittelulautakunnalle 28.4.2005)

Pro Kruunuvuori -liikkeen vetoomus

Kruunuvuoren, Koirasaarentien ja Stansvikin alueiden puolesta

Helsingin kaupunki suunnittelee Laajasalon öljysataman alueen rakentamista ja aikoo sen lisäksi vallata rakentamiselle erittäin arvokasta luontoa läheisiltä viheralueilta ja Koirasaarentien varrelta. Suunnitelmissa on varaus metroradalle Katajanokalta tunnelissa Kruunuvuorenselän alitse Laajasaloon. Metron kannattavuuden takia tavoitteena olisi 10 000 uutta asukasta Laajasaloon.

Me allekirjoittaneet vastustamme näin laajamittaista rakentamista ja kyseenalaistamme metrosuunnitelman mielekkyyden seuraavista syistä:

· Jos rakennusaluetta laajennetaan varsinaisen öljysataman alueen ulkopuolelle, se pilaa arvokkaita maisemia ja merellistä luontoa. Tähän asti rakennetut Laajasalon asuinalueet eivät riko saaren luonnollisia rantoja ja merellistä tunnelmaa.

· Koirasaarentien ja Henrik Borgströmintien välinen metsäalue on suurin yhtenäinen, luonnontilainen metsäalue Helsingissä Mustavuoren lisäksi. Se on seutukaavassa varattu viherväylänä virkistyskäyttöön. Sitä ei saa uhrata rakentamiseen. Myös Koirasaarentien itäpuolella sijaitsevat mahtavat kalliot tulee ehdottomasti säilyttää.

· Suunnitelmassa Kruunuvuorelle merkitty asuinalue levittäytyisi erämaisen metsälammen alueelle. Kruunuvuoren lampi ja sen ympäristö kokonaisuudessaan tulee vahvistaa luonnonsuojelualueeksi eikä sinne pidä suunnitella mitään rakentamista.

· Stansvikin kartano on peräisin 1700-luvulta. Sen rakennukset ja ympäristö ovat Helsingin historiallisesti merkittävää perintöä. Siksi Stansvikin kartanoalueelle ei pidä rakentaa, vaan rakentamisessa on pitäydyttävä öljysataman alueen sisäpuolella.

· Metro edellyttäisi Santahaminan saamista rakennusalueeksi, mistä ei tässä vaiheessa ole mitään takeita. Oletetun metron kannattavuus aikanaan ei saa määrätä tämän päivän suunnittelua. Metrotunnelin rakentaminen Kruunuvuoren selän alitse söisi vuosikymmeniä varoja Helsingin joukkoliikenteen muulta kehittämiseltä.

· Kun Kruunuvuorenrannan rakentaminen rajoitettaisiin öljysataman alueelle ja yllämainitut luonto- ja kulttuurikohteet suojeltaisiin rakentamiselta, myös asukasmäärä rajoittuisi vastaavasti. Silloin riittäisivät liikenneyhteydet Herttoniemen metron kautta pitkään.

Meidän vaatimuksemme on, että

- Kruunuvuorenrannan rakentaminen rajataan vain nykyisen öljysataman alueelle;

- mitään nykyisiä suunnitelmia ei rakenneta metrohankkeen varaan;

- Laajasalon kauniin merellisen, metsäisen ja kallioisen luonnon säilyttäminen ja hoitaminen otetaan huomioon kaikessa suunnittelussa.

Pro Kruunuvuori -liike

Kuntametsiä on suojeltava etelässäkin

Metsäasiantuntija Keijo Savola piti Uudenmaan ympäristönsuojelupiirin kokouksessa 16.4. esitelmän kuntametsistä, niiden käytöstä ja suojeluun vaikuttamisesta.

Kuntametsien merkitys Etelä-Suomessa ja kaupunkialueilla on merkittävä sekä metsäluonnon monimuotoisuuden että virkistyskäytön kannalta. Esimerkiksi Helsingin omistuksessa on 11 000 hehtaaria metsää.

Kuntalain 27 § mukaan kansalaisten mielipiteet tulee ottaa huomioon päätöksenteossa. 29 §:n mukaan puolestaan kunnan on tiedotettava asukkailleen kunnassa vireillä olevista asioista ja niitä koskevista suunnitelmista. Todellisuudessa kuitenkaan valtaosta kunnista ei tarjoa kuntalaisille tai järjestöille tarpeeksi hyviä vaikutusmahdollisuuksia. Keijo Savolan mukaan vaikutusmahdollisuuksia ja vuorovaikutteista suunnittelua tulee lisätä muullakin kuin puheen tasolla.

Suomen metsäluonnon monimuotoisuus ei ole uhattu pelkästään susirajan pohjoispuolella vaan merkittäviltä osin myös täällä Uudellamaalla.

Lataa Keijo Savolan esitelmän diat piirin sivuilta suojelusihteerin aikakirjoista kohdalta 16.4.