Näytetään tekstit, joissa on tunniste aukkohakkuu. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste aukkohakkuu. Näytä kaikki tekstit
torstai 18. helmikuuta 2010
"Kaupunkimetsurina haluan pitää Helsingistä hyvää huolta" (HS 16.2.2010)
Kaupunkimetsurin puheenvuoro:
tiistai 9. helmikuuta 2010
torstai 22. toukokuuta 2008
"Paljon puhetta puista" (Vartti 21.5.08)
Kaupunkilehti Vartti (21.5.) vei metsäretkelle kaksi kiistakumppania, Helsingin luonnonsuojeluyhdistyksen puheenjohtajan Kati Vierikon ja rakennusviraston metsäsuunnittelijan Timo Virtasen. Molemmat ovat vanhoja tuttuja Kaupunkimetsä-blogin lukijoille; Vierikon löytää esimerkiksi täältä, Virtasen taas täältä.
torstai 15. toukokuuta 2008
"Metsään eri ikäisiä puita" (HU 14.5.2008)
Keskiviikon Helsingin Uutisten (14.5.) mielipidesivulla jatkaa Krister Sanmark keskustelua Helsingin kaupunkimetsien avohakkuista. Julkaisemme kirjoituksen alla myös tekstimuodossa kirjoittajan luvalla.
Vain yksi totuusko metsänhoidossa?
Viime aikoina on ollut kova poru kaupunkimetsien avohakkuista. Jos paikalla olevissa kylteissä lukee, että alueella suoritetaan pienpuuston hoitoa ja huonokuntoisten puiden kaatoa, ihmiset olettavat, että pajukkoa poistetaan ja vaaralliset lahot puut kaadetaan. He eivät odota, että kaikki parhaat vuotensa nähneet puut kaadetaan tietyltä alueelta avohakkuuna.
Kaupungin rakennusviraston mielestä puu on huonokuntoinen, kun se ei ole enää huippukuntoinen. Kun tietyn alueen kaikki puut on kaadettu kerralla, niin kaikki uudet taimet kasvavat samaa tahtia. Tulevasta metsäalueesta puuttuu oikean metsän vaihtelu eli se, että alueella olisi eri ikäisiä puita.
Jos vain huonokuntoisimmat puut poimittaisiin pois muiden puiden välistä, metsäalue pysyisi monimuotoisena koko ajan. Avohakkuu on kuitenkin paljon kustannustehokkaampi hoitotapa. Siksi sitä käsitykseni mukaan suositaan.
Oli metsänhoidon periaatteista mitä mieltä tahansa ja kannatti mitä oppia tahansa, niin olen sitä mieltä, että jos "hoito" on sellaista joka saa ihmiset raivoihinsa, pitääkö sitä väkisin jatkaa? Ihmisiä vartenhan kaupunkimetsiä hoidetaan, vaikka "hoidon" vähentämistä kannattavat usein leimataan kaiken maailman viherpiipertäjäötökänsuojelijoiksi.
Aiheesta pidettiin keskustelutilaisuus viime viikolla Pikku Parlamentissa. Silloin kävi ilmi, että kaupungin rakennusviraston kanta ei ole absoluuttinen totuus. Aiheesta väitellyt tohtoritason tutkijakin tyrmäsi monelta osin ne periaatteet, joiden mukaan kaupunkimetsiä hoidetaan.
Krister Sanmark
Vain yksi totuusko metsänhoidossa?
Viime aikoina on ollut kova poru kaupunkimetsien avohakkuista. Jos paikalla olevissa kylteissä lukee, että alueella suoritetaan pienpuuston hoitoa ja huonokuntoisten puiden kaatoa, ihmiset olettavat, että pajukkoa poistetaan ja vaaralliset lahot puut kaadetaan. He eivät odota, että kaikki parhaat vuotensa nähneet puut kaadetaan tietyltä alueelta avohakkuuna.
Kaupungin rakennusviraston mielestä puu on huonokuntoinen, kun se ei ole enää huippukuntoinen. Kun tietyn alueen kaikki puut on kaadettu kerralla, niin kaikki uudet taimet kasvavat samaa tahtia. Tulevasta metsäalueesta puuttuu oikean metsän vaihtelu eli se, että alueella olisi eri ikäisiä puita.
Jos vain huonokuntoisimmat puut poimittaisiin pois muiden puiden välistä, metsäalue pysyisi monimuotoisena koko ajan. Avohakkuu on kuitenkin paljon kustannustehokkaampi hoitotapa. Siksi sitä käsitykseni mukaan suositaan.
Oli metsänhoidon periaatteista mitä mieltä tahansa ja kannatti mitä oppia tahansa, niin olen sitä mieltä, että jos "hoito" on sellaista joka saa ihmiset raivoihinsa, pitääkö sitä väkisin jatkaa? Ihmisiä vartenhan kaupunkimetsiä hoidetaan, vaikka "hoidon" vähentämistä kannattavat usein leimataan kaiken maailman viherpiipertäjäötökänsuojelijoiksi.
Aiheesta pidettiin keskustelutilaisuus viime viikolla Pikku Parlamentissa. Silloin kävi ilmi, että kaupungin rakennusviraston kanta ei ole absoluuttinen totuus. Aiheesta väitellyt tohtoritason tutkijakin tyrmäsi monelta osin ne periaatteet, joiden mukaan kaupunkimetsiä hoidetaan.
Krister Sanmark
keskiviikko 7. toukokuuta 2008
"Vakava sairaus" on kohdannut puita Laajasalon Aittasaaressa
Rakennusvirasto on tehnyt hartiavoimin (tai siis konevoimin) töitä myös Aittasaaressa, Laajasalon yhdessä hienoimmista ulkoilu- ja lenkkeilymaastoista. Seuraavassa kuvia paikallisten aarteenaan pitämän alueen nykyjamasta.
Esimerkiksi Iso-Sarvastolle kallistuva rinne on kaadettu samanlaiseksi avohakkuuksi kuin Herttoniemessä ja Rastilassa. Golfkentän ympärillä on puolestaan tehty niin sanottua "arjalaista karsintaa": toisella puolella polkua on hakattu pääasiassa koivuja ja toisella puolen kuusia - kaikki ilmeisen "elinkelvottomia", lahoja tai kitukasvuisia... ainakin rakennusviraston tulkinnan mukaan!
Tosiaankin, rakennusviraston puiden kaadoista hämmennyksissään ja kauhuissaan olevat kaupunkilaiset ovat puhuneet "arjalaisesta metsänhoidosta". Kuten useimmissa tapauksissa, myös Aittasaaren tapauksessa tämä voidaan ymmärtää kahdessa mielessä: toisaalta kaikki se, mikä ei ole "elinkelpoista", tuhotaan. Toisaalta monimuotoisuus karsitaan - vääränlajisia puita poistetaan. Syystä tai toisesta.
Eräs tällainen karsinnan mahdollinen syy nousi esiin Helsingin Sanomien (2.5.) uutisessa Helsinki pyrkii karsimaan allergiaa aiheuttavia kasveja. Uutisen mukaan rakennusvirasto on tehnyt linjauksen, jonka mukaan allergisoiva kasvusto kaupungissa joutuu pannaan. Heti tulee mieleen, että merkitseekö tämä esimerkiksi pääkaupungin koivujen lahtausta? No ei, vakuuttaa jutussa rakennusviraston toimistopäällikkö Terhi Tikkanen-Lindström. Kiistämätön tosiasia silti on, että koivut ovat syypäitä monen allergikon oireisiin.
Aittasaareen palataksemme: alueen puita yhtäkkiä kohdanneesta sairaudesta on syytä olla huolissaan. Mikäli sairaus on jäljitettävissä Helsingin kaupungin rakennusvirastoon, tarvitaan vahvaa kansalaisvaikuttamista (vaikka puita ei saada takaisin, vastaavat tuhot voidaan ehkä estää muualla). Mikäli kyse on siitä, että puut ovat yhtäkkiä tulleet sairaiksi jostain muusta syystä (esimerkiksi ilmansaasteista?), ovat tarpeen huomattavasti radikaalimmat toimenpiteet. On heti selvitettävä, mikä ihme vaivaa Itä-Helsingin metsiä!
Tässä siis rypäs allekirjoittaneen keskiviikkona 7.5.2008 ottamia valokuvia Aittasaaresta, sateen jälkeen.
Aittasaaressa... sateen jälkeen
Miksi?
Siksipä tietenkin.
Avaruutta lenkkipolulle...
Hole in one!
Esimerkiksi Iso-Sarvastolle kallistuva rinne on kaadettu samanlaiseksi avohakkuuksi kuin Herttoniemessä ja Rastilassa. Golfkentän ympärillä on puolestaan tehty niin sanottua "arjalaista karsintaa": toisella puolella polkua on hakattu pääasiassa koivuja ja toisella puolen kuusia - kaikki ilmeisen "elinkelvottomia", lahoja tai kitukasvuisia... ainakin rakennusviraston tulkinnan mukaan!
Tosiaankin, rakennusviraston puiden kaadoista hämmennyksissään ja kauhuissaan olevat kaupunkilaiset ovat puhuneet "arjalaisesta metsänhoidosta". Kuten useimmissa tapauksissa, myös Aittasaaren tapauksessa tämä voidaan ymmärtää kahdessa mielessä: toisaalta kaikki se, mikä ei ole "elinkelpoista", tuhotaan. Toisaalta monimuotoisuus karsitaan - vääränlajisia puita poistetaan. Syystä tai toisesta.
Eräs tällainen karsinnan mahdollinen syy nousi esiin Helsingin Sanomien (2.5.) uutisessa Helsinki pyrkii karsimaan allergiaa aiheuttavia kasveja. Uutisen mukaan rakennusvirasto on tehnyt linjauksen, jonka mukaan allergisoiva kasvusto kaupungissa joutuu pannaan. Heti tulee mieleen, että merkitseekö tämä esimerkiksi pääkaupungin koivujen lahtausta? No ei, vakuuttaa jutussa rakennusviraston toimistopäällikkö Terhi Tikkanen-Lindström. Kiistämätön tosiasia silti on, että koivut ovat syypäitä monen allergikon oireisiin.
Aittasaareen palataksemme: alueen puita yhtäkkiä kohdanneesta sairaudesta on syytä olla huolissaan. Mikäli sairaus on jäljitettävissä Helsingin kaupungin rakennusvirastoon, tarvitaan vahvaa kansalaisvaikuttamista (vaikka puita ei saada takaisin, vastaavat tuhot voidaan ehkä estää muualla). Mikäli kyse on siitä, että puut ovat yhtäkkiä tulleet sairaiksi jostain muusta syystä (esimerkiksi ilmansaasteista?), ovat tarpeen huomattavasti radikaalimmat toimenpiteet. On heti selvitettävä, mikä ihme vaivaa Itä-Helsingin metsiä!
Tässä siis rypäs allekirjoittaneen keskiviikkona 7.5.2008 ottamia valokuvia Aittasaaresta, sateen jälkeen.
Aittasaaressa... sateen jälkeen
Miksi?
Siksipä tietenkin.
Avaruutta lenkkipolulle...
Hole in one!
Ehkä ihmettelet: MIKSI?
Takana oleva golfkenttä on pienenlainen...
Täyskaato! Voisiko syy olla...?
...vastapäinen satama-alue. Sitähän voisi laajentaa?
Tästä puut pois...
...niin voidaan nähdä vastapäätä jo itu tulevaisuuden vierasvenesatamasta Aittasaaren Viihtymiskeskuksineen!
Melankoliaa?
(Aittasaari 22.4.2008)
keskiviikko 30. huhtikuuta 2008
Orwell Helsingissä
Sanovat, että "lukeminen kannattaa". Seuraavassa Erkki Haapaniemen lyhyt raportti kirjastoreissustaan. (Netistähän raportissa mainittua monistetta, tai vastaavaa tietoa, näyttää olevan turha etsiä.)
(M.-T. K.)
* * *
Satuin Vuosaaren kirjastossa näkemään Kaupunkisuunnitteluviraston monisteen "Luonnonhoitotyöt Keski-Vuosaaressa ja Rastilassa".
Rastilanmäen avohakkuu oli merkitty karttaan vaaleanpunaisella ristikolla - samoin kuin mäellä tolppaan ripustetussa lapussakin. Mutta nyt oli myös selitys mukana: "Uudistetaan viljelemällä".
Varsinaista uuskieltä! Kannattaa painaa mieleen: UUDISTAMINEN VILJELEMÄLLÄ = AVOHAKKUU.
Erkki H.
* * *
Täydennykseksi vielä Erkin löytöön linkki Metsäkeskuksen sivuille, jossa kerrotaan kuinka uusi metsä voidaan perustaa uudistamishakkuun jälkeen joko luontaisesti tai viljelemällä. Kun metsää perustetaan ennestään puuttomalle maalle, kuten pellolle, käytetään vain jälkimmäistä tapaa, sivuilla todetaan.
Ja sama pätee siis nykyään myös Helsingin metsiin - kunhan ne on ensin saatu puuttomiksi.
(M.-T. K.)
(M.-T. K.)
* * *
Satuin Vuosaaren kirjastossa näkemään Kaupunkisuunnitteluviraston monisteen "Luonnonhoitotyöt Keski-Vuosaaressa ja Rastilassa".
Rastilanmäen avohakkuu oli merkitty karttaan vaaleanpunaisella ristikolla - samoin kuin mäellä tolppaan ripustetussa lapussakin. Mutta nyt oli myös selitys mukana: "Uudistetaan viljelemällä".
Varsinaista uuskieltä! Kannattaa painaa mieleen: UUDISTAMINEN VILJELEMÄLLÄ = AVOHAKKUU.
Erkki H.
* * *
Täydennykseksi vielä Erkin löytöön linkki Metsäkeskuksen sivuille, jossa kerrotaan kuinka uusi metsä voidaan perustaa uudistamishakkuun jälkeen joko luontaisesti tai viljelemällä. Kun metsää perustetaan ennestään puuttomalle maalle, kuten pellolle, käytetään vain jälkimmäistä tapaa, sivuilla todetaan.
Ja sama pätee siis nykyään myös Helsingin metsiin - kunhan ne on ensin saatu puuttomiksi.
(M.-T. K.)
tiistai 29. huhtikuuta 2008
"Kivikova kaupunki tarvitsee metsiään" (HS 29.4.2008)
Helsingin Sanomien (29.4.) mielipideosastolla Ritva Hartzell kirjoittaa, että Helsingissä on kaupungin rakennusviraston toimien takia "käynnissä sota luontoa vastaan". "Metsurien moottorisahat eivät enää riitä, tarvitaan jo raivaustraktoreita", Hartzell ihmettelee. Kaikki tämä toiminta on nimittäin vastoin asukkaiden näkemyksiä.
perjantai 25. huhtikuuta 2008
Luonto-Liiton metsäryhmän valokuvia
Myös Luonto-Liiton metsäryhmä on ottanut valokuvia Helsingin kaupungin harjoittamasta luonnonhoidosta. Kuvia on eri paikoista Herttoniemestä sekä Vuosaaresta, Rastilanmäeltä. Kuviin voi tutustua täällä.
keskiviikko 23. huhtikuuta 2008
"Avohakkuut eivät kuulu kaupunkimetsiin" (HS 23.4.08)
Keskustelu kaupunkimetsien suojelusta jatkuu Helsingin Sanomissa. Mielipidesivuilla julkaistiin tänään Kati Vierikon, Mauno Särkän ja Markus Pihan kirjoitus "Avohakkuut eivät kuulu kaupunkimetsiin" (23.4.).
Avohakkuut eivät kuulu kaupunkimetsiin
Helsingin rakennusviraston ”luonnonhoidon” linjaukset ovat viime päivien aikana tulleet karulla tavalla näkyviin virkistysmetsissämme (HS 21.4. ja 22.4.) Viraston linjauksissa mainitaan ensiksi, että luonnon monimuotoisuus otetaan huomioon, mutta heti perään todetaan, että kustannussyistä työtä tehostetaan ja kaikkia mahdollisia hakkuutapoja – myös talousmetsämallin mukaisia aukkohakkuita – suositaan.
Me allekirjoittaneet olemme jo pitkään vaatineet, että rakennusvirasto ottaisi periaatteekseen edistää kaupunkiluonnon monimuotoisuutta ja virkistysarvoja, ja että hakkuita tehtäisiin ainoastaan harkituissa kohteissa kuten teiden varsilla.
Suosimalla luonnon omia kiertokulkuja saisi nopeasti myös kustannussäästöjä.
Viime päivien aikana Rastilassa, Herttoniemessä ja Pirkkolassa on tehty tavanomaisia talousmetsien avohakkuita, jotka eivät ole mitenkään perusteltuja kaupungin virkistysalueilla. Hakkuualoilla kaikki isot kuuset ja koivut on poistettu.
Hakkuita on perusteltu huonokuntoisten puiden poistolla turvallisuussyistä, mutta tosiasiassa näissä kohteissa hyväkuntoisetkin puut on kaadettu. Kohteille on jätetty yksittäisiä puita, mutta metsästä niissä ei ole tietoakaan.
Esimerkiksi Herttoniemen metsät ovat tärkeää elinympäristöä monille uhanalaisille lintulajeille, kuten pikkutikalle, pohjantikalle ja valkoselkätikalle.
Helsingin yliopiston ja Metsäntutkimuslaitoksen yhteistyönä tekemät uusimmat, vielä julkaisemattomat tutkimukset osoittavat, että tiheä metsä kestää kaupungissa paremmin kuin raivattu. Pahimmillaan näistä kohteista kehittyy kymmenen vuoden kuluessa pihlaja-vaahterapöheikköjä, joissa heinät ja punkit viihtyvät, mutta eivät uhanalaiset lajit saati ulkoilijat.
Helsingillä ei ole varaa tämänkaltaiseen luonto- ja virkistysarvoja loukkaavaan käyttäytymiseen. Olemme järjestötaholla jo vuosikymmenen ajan käyneet keskustelua virkamiesten kanssa siitä, että kaupunkimetsiä tulee hoitaa pienimuotoisesti, emmekä ole missään vaiheessa antaneet tukeamme aukkohakkuille. Meillä on asukkaiden tuki takanamme, sillä ainuttakaan kaunista sanaa emme ole avohakkuista metsissä liikkuvilta ulkoilijoilta kuulleet.
Kaupunkiluonto ja metsät ovat usein hyvin monimuotoisia ja tarjoavat toimivan elinympäristön monelle urbanisoituneelle ja uhanalaisellekin eläinlajille. Sen lisäksi metsillä on suurta virkistyksellistä ja terveydellistä hyötyä asukkaille.
Kaupunkilaisille on taattava, ettei heidän takapihansa metsä äkillisesti katoa tukkipinona. Hakatessaan raskaalla kädellä virkistysmetsiään Helsinki käyttää väärin lähiluontoaan arvostavien veronmaksajiensa rahoja. Avohakkuut eivät kuulu kaupunkimetsiin!
Kati Vierikko
biologi, tutkija
puheenjohtaja, Helsingin luonnonsuojeluyhdistys
Mauno Särkkä
puheenjohtaja, Luonto-Liiton metsäryhmä
Markus Piha
FT, biologi, tutkija
puheenjohtaja, Helsingin seudun lintutieteellisen yhdistys Tringa ry
tiistai 22. huhtikuuta 2008
"Rastilanmäen metsään Helsingissä kasvaa isoja puita lapsenlapsille" (HS 22.4.2008)
Tänään Helsingin Sanomissa (22.4.) Kimmo Oksasen kirjoittamassa jutussa esiteltiin rakennusviraston kanta Vuosaaren ja Rastilanmäen hakkuisiin.
"Tästä tulee se meidän tulevaisuuden sukupolvien virkistysmetsä", rakennusviraston miehet ylpeästi kertovat saapastellessaan Rastilanmäen kaadetussa metsässä.
He pitävät Luonto-Liiton metsävastaava Risto Mustosen väitteitä kohtuuttomina. "Se on virastopäällikön vastuulla, ettei puu kaadu ihmisen päälle", sanoo metsäsuunnittelija Timo Virtanen. Herttoniemen lintualueesta hän toteaa yhdessä metsävastaava Vesa Koskikallion kanssa, että "neljäsosa on jätetty luonnontilaan".
Jutussa asukkaat ja luontoaktivistit asetetaan vastakkain: asukkaat kuulemma haluavat lahopuut pois, kun taas aktivistit säilyttäisivät ne. Rakennusviraston miehet puhuvat toimittajalle täyttä puppua. Tervettä metsää on kaadettu, ja lahopuita on jätetty pystyyn - nehän eivät kelpaa metsäteollisuuden raaka-aineeksi. Seuraavassa postauksessa pääsee tutustumaan näihin kaadettuihin puihin ja niiden kuntoon.
Jutussa on metsureita puolustava kainalokommentti, jossa toimittaja Anna-Leena Pyykkönen toteaa, "ettei joka käkkyrästä kannata olla huolissaan". Toimittajaparka ei aivan ymmärrä asiaa.
"Tästä tulee se meidän tulevaisuuden sukupolvien virkistysmetsä", rakennusviraston miehet ylpeästi kertovat saapastellessaan Rastilanmäen kaadetussa metsässä.
He pitävät Luonto-Liiton metsävastaava Risto Mustosen väitteitä kohtuuttomina. "Se on virastopäällikön vastuulla, ettei puu kaadu ihmisen päälle", sanoo metsäsuunnittelija Timo Virtanen. Herttoniemen lintualueesta hän toteaa yhdessä metsävastaava Vesa Koskikallion kanssa, että "neljäsosa on jätetty luonnontilaan".
Jutussa asukkaat ja luontoaktivistit asetetaan vastakkain: asukkaat kuulemma haluavat lahopuut pois, kun taas aktivistit säilyttäisivät ne. Rakennusviraston miehet puhuvat toimittajalle täyttä puppua. Tervettä metsää on kaadettu, ja lahopuita on jätetty pystyyn - nehän eivät kelpaa metsäteollisuuden raaka-aineeksi. Seuraavassa postauksessa pääsee tutustumaan näihin kaadettuihin puihin ja niiden kuntoon.
Jutussa on metsureita puolustava kainalokommentti, jossa toimittaja Anna-Leena Pyykkönen toteaa, "ettei joka käkkyrästä kannata olla huolissaan". Toimittajaparka ei aivan ymmärrä asiaa.
maanantai 21. huhtikuuta 2008
Näin hoidetaan lintumetsää
Kansanedustaja Outi Alanko-Kahiluoto lähetti muutamia valokuvia, joita hän otti toissapäivänä (19.4.) Herttoniemen raiskatusta lintumetsästä Sopulirinteen ja Viikin välissä. Viikin luonnonsuojelualueen kupeesta siis.
(Ks. myös postaus "Metsänhoitoa" herttoniemessä Outin omassa blogissa.)
(Ks. myös postaus "Metsänhoitoa" herttoniemessä Outin omassa blogissa.)
lauantai 19. huhtikuuta 2008
"Helsinki uhkaa hakata arvometsiä Vantaalla" (Helsingin Uutiset 20.4.2008)
Myös seuraava Sipoonkorpea koskeva uutinen ilmestyi tuoreessa Helsingin Uutiset -lehdessä (20.4.).
Uutisessa kerrotaan, kuinka Helsingin kaupunki uhkaa luonnonhoitosuunnitelmineen tehdä harvennushakkuita eräissä Sipoonkorven kansallispuiston osaksi kaavailluissa metsissä.
Uutisessa kerrotaan, kuinka Helsingin kaupunki uhkaa luonnonhoitosuunnitelmineen tehdä harvennushakkuita eräissä Sipoonkorven kansallispuiston osaksi kaavailluissa metsissä.
torstai 17. huhtikuuta 2008
Metsänhoitoa Vanhassa Vuosaaressa
Vuosaaren Puistopolku ei enää ole edes mikään puistopolku, puhumattakaan "Metsätiestä", joksi asukkaat tämän entisen kartanoiden kärrypolun olivat nimenneet (ennen kuin KSV keksi mainitun virallisen nimen).
"Huhtikuun hakkuut" ovat tehneet tehtävänsä, kuten seuraava kuvareportaasi osoittaa. Valokuvat on otettu 15.4.2008.
(M.-T. K.)
* * *
Metsänhoitoa Vanhassa Vuosaaressa
Teksti, kuvat ja kuvatekstit: Marjaliisa Siira
Vanhan Vuosaaaren keskellä kulkeva kevyen liikenteen väylä ei ole enää metsän keskellä. Metsän oli tarkoitus suojella kulkijoita ja eristää tie omaan rauhaansa, erilleen kerrostaloista ja niiden parkkipaikoista. Rakennusvirasto hakkaa aukkoja metsikköön, kerrostalot tulevat näkyville ja tuuli saa vapaasti puhaltaa kulkijoiden niskaan.
Aukoksi tätäkin voi sanoa, kaikki uudet kannot eivät mahtueet kuvaan.
Miksi tästäkin piti kaataa terveitä puita? "Metsä tarvitsee valoa, että taimet pääsevät kasvamaan", sanoi metsuri!
"Huhtikuun hakkuut" ovat tehneet tehtävänsä, kuten seuraava kuvareportaasi osoittaa. Valokuvat on otettu 15.4.2008.
(M.-T. K.)
* * *
Metsänhoitoa Vanhassa Vuosaaressa
Teksti, kuvat ja kuvatekstit: Marjaliisa Siira
Vanhan Vuosaaaren keskellä kulkeva kevyen liikenteen väylä ei ole enää metsän keskellä. Metsän oli tarkoitus suojella kulkijoita ja eristää tie omaan rauhaansa, erilleen kerrostaloista ja niiden parkkipaikoista. Rakennusvirasto hakkaa aukkoja metsikköön, kerrostalot tulevat näkyville ja tuuli saa vapaasti puhaltaa kulkijoiden niskaan.
Aukoksi tätäkin voi sanoa, kaikki uudet kannot eivät mahtueet kuvaan.
Miksi tästäkin piti kaataa terveitä puita? "Metsä tarvitsee valoa, että taimet pääsevät kasvamaan", sanoi metsuri!
Täysin terve, noin 80-vuotias mänty kohtasi metsurin sahan.
Käsittämätöntä aukkohakkuuta, terveitä puita pitkin ja poikin, innokkaan metsurin jäljiltä.
Tässä on täysin terve (katso kuva kannosta suurempana!), komea yli 90-vuotias kuusi, yllättäen moottorisahan uhrina.
Talot eivät enää ole piilossa puiden takana. Huom! Talojen lähellä olevat puut ovat taloyhtiöiden tontilla eikä kaupungin metsuri voi niitä poistaa.
Metsuri saa ihan itse päättää mihin puuhun mottorisahansa upottaa. Ennen vanhaan asiantuntija, akateemisen loppututkinnon suorittanut metsänhoitaja, kävi tutkimassa puut ja leimaamassa kaadettavat. "Siitä käytännöstä luovuttiin jo 10 vuotta sitten", sanoi metsuri ja käynnisti moottorisahansa.
"Täällä pitää harventaa, että puut pääsevät kasvamaan", sanoi metsuri. Miksi nämäkin kaksi harvassa kasvavaa, tervettä puuta piti kaataa?
Tässä näkymässä on noin 15 uutta kantoa.
Tällainen tiheä, paikka paikkoin läpinäkymätön metsikkö oli puistopolun varrella ennen. Metsikössä kasvoi hyvinkin eri-ikäisiä puita, ihan sulassa sovussa. Toki huonokuntoiset sopi poistaa, kuten ylipäällikkö Birgitta Rossingin kanssa sovittiin vuonna 2006, kun alueen hoitosuunnitelmaa alettiin tehdä.
100 vuotta kun jaksamme odottaa, tässä kasvaa pari kolme isoa mäntyä!
Käsittämätöntä aukkohakkuuta, terveitä puita pitkin ja poikin, innokkaan metsurin jäljiltä.
Tässä on täysin terve (katso kuva kannosta suurempana!), komea yli 90-vuotias kuusi, yllättäen moottorisahan uhrina.
Talot eivät enää ole piilossa puiden takana. Huom! Talojen lähellä olevat puut ovat taloyhtiöiden tontilla eikä kaupungin metsuri voi niitä poistaa.
Metsuri saa ihan itse päättää mihin puuhun mottorisahansa upottaa. Ennen vanhaan asiantuntija, akateemisen loppututkinnon suorittanut metsänhoitaja, kävi tutkimassa puut ja leimaamassa kaadettavat. "Siitä käytännöstä luovuttiin jo 10 vuotta sitten", sanoi metsuri ja käynnisti moottorisahansa.
"Täällä pitää harventaa, että puut pääsevät kasvamaan", sanoi metsuri. Miksi nämäkin kaksi harvassa kasvavaa, tervettä puuta piti kaataa?
Tässä näkymässä on noin 15 uutta kantoa.
Tällainen tiheä, paikka paikkoin läpinäkymätön metsikkö oli puistopolun varrella ennen. Metsikössä kasvoi hyvinkin eri-ikäisiä puita, ihan sulassa sovussa. Toki huonokuntoiset sopi poistaa, kuten ylipäällikkö Birgitta Rossingin kanssa sovittiin vuonna 2006, kun alueen hoitosuunnitelmaa alettiin tehdä.
100 vuotta kun jaksamme odottaa, tässä kasvaa pari kolme isoa mäntyä!
Kuljemme aukkoja katsellen...
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)