Euroopan Ihmisoikeustuomioistuimelta (EIT) ei vielä apua kaupunkimetsien suojeluun

Manilan slummeissä elää lapsia, joilla ei ole kokemusta puista, metsästä puhumattakaan.

Meillä Helsingissä kaikki pääsevät nauttimaan luonnosta – vielä. Mutta kaupunki on ruvennut “hoitamaan” puistoja kovalla kädellä ja tuhoamaan lähimetsiä kiihtyvällä vauhdilla. Seuraavana on vuorossa Myllypuron metsät.

Onko kaupungin todella PAKKO tuhota hienoimmat kaupunkimetsät rakentamalla sinne taloja? Onko oikein, että kaupunki tekee tällaisia päätöksiä asukkaiden päiden ylitse? Eikö olisi demokraattisempaa, jos tällaisia päätöksiä tekisimme me kaupunkilaiset itse? Mehän joudumme myös kärsimään päätösten seurauksista.

Mistä tämä sokeus ympäristön arvoja kohtaan? Ja kenen sokeutta se on? Ei ainakaan kaikkien asukkaiden, sillä yhä enemmän on niitä ihmisiä, jotka ymmärtävät ja puolustavat kaupunkimetsien arvoja. Tästä kertoo tämä blogi, kuten myös seuraava Tuuli Luukkaan kirjoitus:


***

Strasbourgista Euroopan Ihmisoikeustuomioistuimesta on nyt tullut lopullinen päätös valituksesta, missä vedottiin Myllypuron metsän säästämisen ja suojelemisen puolesta. Valituksessa puollettiin kaupunkimetsän perustamista alueelle pysyvästi ja siinä korostettiin asukkaiden oikeutta lähiluontoon ihmisoikeutena.

Asukkaiden oikeus lähiluontoon on uudentyyppinen ihmisoikeuskysymys. Suomesta tästä ei ole ennakkotapausta.

Valitus laitettiin vireille v. 2008 ja EIT ilmoitti käsittelevänsä valituksen. Käsittelyajat ovat pitkiä ja monivaiheisia. Alkuvaiheen jälkeen, valitus ei enää edennyt seuraavalle asteelle.
Saapuneen kirjeen mukaaan (nk. NELJÄS JAOSTO, päivätty 23.kesäkuuta 2009) "Euroopan ihmisoikeustuomioistuin päätti 16.6.2009 kolmen tuomarin muodostamassa komiteassa (L.Mijović puheenjohtajana sekä P.Hirvelä ja M.Poalelungi jäseninä), ettei yllämainittua 29.3.2008 vireille tullutta valitusta (=Myllypuron metsien suojelemisen puolesta) oteta tutkittavaksi, koska se ei täyttänyt yleissopimuksen mukaisia tutkittavaksi ottamisen edellytyksiä."

Edelleen mainitaan:
"Kaiken hallussaan olevan aineiston perusteella, ja sikäli kuin valituksen kohteena olevat seikat kuuluivat tuomioistuimen toimivaltaan, tuomioistuin katsoi, ettei valituksesta ilmennyt yleissopimuksessa tai sen lisäpöytäkirjoissa tunnustettujen ihmisoikeuksien loukkausta."
Lopuksi kirjeessä mainitaan myös, että päätös on lopullinen eikä siitä voi valittaa. Ilmoitus on tehty tuomioistuimen työjärjestyksen 53 artiklan 2 kohdan mukaisesti.

Päätös osoittaa, etteivät tuomarit vielä ole ottaneet huomioon ympäristövaikutuksia yhtenä ihmisoikeuksien ulottuvuutena. On kuitenkin merkkejä siitä, että oikeuskäytäntö tulee tässä suhteessa muuttumaan, kun tajutaan, mitä vahinkoa ihmisille oikeasti aiheutuu ympäristön (kauupunkimetsän) tuhoamisesta.

Laajennettu ihmisoikeustulkinta olisi tärkeä, kun ilmastonmuutoksen hillitsemiseen liittyvät haasteet lisääntyvät ympäristöpoliittisessa päätöksenteossa.

Lisäksi tein kaupungille kuntalaisaloitteen. Mm. Ympäristölautakunnassa käsiteltiin asiaa ja sieltä saapuneessa vastauskirjeessä todettiin mm. että:

"Merkittiin, että Saara Ilkka Timo Pyhälehdon kannattamana ehdotti lausunnon viimeisen kappaleen alkuun lisättäväksi seuraavaa:
Ympäristölautakunta ehdottaa, ettei metsän hakkuita Myllypuron puisen kaupunkikylän kaava-alueella, eikä jatkossa muillakaan uusilla rakennettavilla alueilla, aloiteta ennen kuin se rakentamisen kannalta on tarpeellista. Ei ole syytä poistaa asukkaiden käytöstä heille tärkeitä virkistysalueita liian aikaisin."

Luonnomaisema ja sen kauneus vaikuttavat hyvinvointiin. Jos Myllypuron metsä tuhoutuu, menetys on korvaamaton.

Tuuli Luukas,
Myllypuro, Helsinki


***

Kovin moni haluaisi nykyään asua Puu-Käpylässä. Mutta 1960-luvulla kaupunki suunnitteli sen tilalle tehokkaampaa rakentamista ja vain helsinkiläisten voimakas vastustus esti Puu-Käpylän purkamisen. Eivätkö nykyiset Helsingin päättäjät voisi ottaa oppia Käpylän kokemuksesta, kuunnella asukkaita ja olla purkamatta Myllypuron ja koko Helsingin hienoimpia kaupunkimetsiä? Jälkipolvet tulisivat kiittämään.