Puita ja papanoita Malmin lentokentän ympäristössä

Malmin lentoasema 15.4.2018

Kun marraskuussa 2017 kysyin lukijoilta ehdotuksia neljään blogin aihepiiriä laajentavaan kirjoitukseen, toivotuimmaksi nousi Malmin lentokenttä. Olikin jo aika vierailla Malmilla, sillä viimeksi olin käynyt siellä vuonna 2004, jolloin poikkesin katsomassa Yokoso! Japan -nimistä ilmalaivaa.

Vaikka en ole ilmailun ystävä enkä ole vuoden 1996 jälkeen matkustanut lentokoneella, allekirjoitin taannoisella vierailullani lentokentän säilyttämistä puolustavan adressin.

Usein kuulee väitteen, että Helsinkiin rakentaminen säästää luontoa muualla. Malmille rakentaminen on monen mielestä erityisen luontoystävällistä, koska kaupunkimetsän sijaan siinä menetettäisiin lentokenttä.

Näihin väitteisiin liittyy muutamia ajatusvirheitä. Ensinnäkään Helsinkiin rakentaminen ei säästä luontoa muualla. Olemassa olevaan infrastruktuurin pohjautuva haja-asutus ei ole erityinen uhka luonnon monimuotoisuudelle. Suurimmat uhkat liittyvät luonnon talouskäyttöön eikä asutuksen keskittäminen Helsinkiin pysäytä sen enempää metsäteollisuus- kuin kaivoshankkeitakaan.

Lentokentänkään rakentaminen ei säästäisi luontoa, sillä korvaavan kentän rakentaminen veisi väistämättä luonnonympäristöjä muualta. Innokkaimmat korvaavan paikan tavoittelijat ovat Suomen luonnonsuojeluliiton Uudenmaan piirin mukaan jo aloittaneet rakentamisen ilman ympäristölupia.

Malmin rakentamisella olisi luontovaikutuksia myös Helsingin sisällä, sillä kentän alueella ja tuntumassa sijaitsee useita luontoympäristöjä. Osaan niistä rakentaminen kohdistuisi suoraan. Osa taas kärsisi rakentamisen ja asutuksen sivuvaikutuksista, jolloin kytkeytyneisyys vähenisi ja luonnontila heikentyisi ja metsäiset alueet muuttuisivat puistomaisiksi.

Kysyin luontoasiantuntija Keijo Savolalta, mihin metsäkohteisiin Malmin lentokentän tuntumassa kannattaisi tutustua. Savola merkitsi karttaan kolme aluetta, joilta saattaisi löytyä merkkejä liito-oravista.

Mahdollisia liito-oravakohteita Malmin lentokentän tuntumassa.

Tattariharjuntiellä metsäisyys saati liito-oravat eivät tulleet ensimmäisinä mieleen. Tienvarret olivat keväisen likaisia eikä ympäristö teollisuushalleineen näyttänyt lupaavalta.

Tattariharjuntie 15.4.2018

Hallien takaa löytyy kuitenkin viihtyisä metsikkö, jossa kasvaa vanhoja haapoja ja kuusia. Metsässä on myös ensimmäisen maailmansodan aikaisia linnoituksia.

Tattariharjuntien eteläpuolinen metsikkö 15.4.2018

Tattariharjuntien eteläpuolinen metsikkö 15.4.2018

Juoksuhauta ja portaat 15.4.2018

Tattariharjuntien eteläpuolinen metsikkö 19.4.2018

Joku on kalustanut yhden neljästä tykkiasemasta leikkimökiksi:

Tattariharjuntien eteläpuolinen metsikkö 15.4.2018

Tattariharjuntien eteläpuolinen metsikkö 15.4.2018

Linnoitusten lisäksi löytyi uudempikin rakennelma. Pikkuruista siltaa pitkin eivät ihmiset pysty kulkemaan. Ehkä se on tontuille.

Tattariharjuntien eteläpuolinen metsikkö 19.4.2018

Enpä olisi arvannut, että elämäni ensimmäiset liito-oravan papanat löytyvät teollisuushallien takana sijaitsevasta metsiköstä. Tässä niitä kuitenkin on:

Tattariharjuntien eteläpuolinen metsikkö 15.4.2018

Haavassa, jonka juurelta papanat löytyivät, näkyi kaksikin koloa:

Tattariharjuntien eteläpuolinen metsikkö 15.4.2018

Tattariharjuntien eteläpuolinen metsikkö 15.4.2018

Kahdesta muusta karttaan merkitystä metsiköstä emme liito-oravan papanoita löytäneet, tosin emme niitä erityisen intensiivisesti etsineetkään. Kentän reunaa pitkin kävellessämme totesimme reitin varren vanhoine puineen olevan toimiva elinympäristö monille lajeille. Vaikka kentälle rakentaminen sinänsä säilyttäisi reitin, se heikentäisi sen luontoarvoja.

Kentän väki näyttää luottavan ohikulkijoihin, sillä liikkumisen kieltävän kyltin vieressä on avoin portti:

Kenttää ympäröivän reitin varrelta 15.4.2018.

Kenttää ympäröivän reitin varrelta 15.4.2018.

Rakentaminen uhkaisi myös lentokentän laajaa niittyä, joka on elinympäristö mm. perhosille. Niityn hyönteiskanta on tärkeää ravintoa linnuille ja lepakoille. Helsingin kaupungin ylläpitämässä luontotietojärjestelmässä lentokenttä on tunnistettu tärkeäksi lintualueeksi ja sen ympäristössä on useita arvokkaita lintukohteita. Tärkeäksi lepakkokohteeksi järjestelmä ei kenttää tunnista, vaikka ainakin Petri Asikaisen tekemän kartoituksen perusteeella syytä olisi.

Kenttää ympäröivän reitin varrelta 15.4.2018.

Alppikylän kupeessa sijaitsevassa mahdolliseksi liito-oravapaikaksi merkityssä metsikössä oli valitettavasti suoritettu aukkohakkuu. Alueelta oli kaadettu iso määrä järeitä kuusia, joista useimmat olivat kannoista päätellen terveitä. Aukko on täysin tarpeeton ja haittaa esimerkiksi liito-oravan liikkumista Malmin lentokentän tuntumassa.

Hakkuun jälkiä Appikylän metsikössä 15.4.2018

Hakkuun jälkiä Appikylän metsikössä 15.4.2018

Miten sitten Helsinki pystyisi kasvamaan, jos sen enempää kaupunkiluontoon kuin Malmin lentokentän kaltaisille luonto- ja kulttuurikohteille ei saisi rakentaa? Mahdollisuuksia on monia.

Rakennusten käyttötarkoituksen muuttaminen tulisi tehdä nykyistä helpommaksi, sillä toimisto- ja liiketilaa jää tyhjilleen halutuillakin alueilla. Nykyisiä alueita voi täydentää myös korottamalla olemassa olevia taloja esimerkiksi kahdella kerroksella. Ehkä kiinnostavin vaihtoehto on talojen rakentaminen parkkipaikkojen päälle. Näin on tämän Helsingin Sanomissa julkaistun artikkelin mukaan tehty Münchenissa.

Osa 3/4 Alfred Kordelinin säätiön tuella julkaistavasta juttusarjasta.

Jutun lähteenä on tekstistä löytyvien linkkien lisäksi käytetty John Lagerstedtin kirjaa Viaporin maarintama, Retkiopas ensimmäisen maailmansodan linnoitteille (Helsingin kaupunginmuseo, 2014).

Helsingin yleiskaava, jossa Malmin lentokentälle on suunniteltu asuntoja, on tällä hetkellä korkeimman hallinto-oikeuden käsittelyssä. Malmille on laadittu myös kaavarunko, johon voi tutustua tästä linkistä.

Kaupunkiluontoa Tallinnassa: Paljassaaren lintualue

Paljassaaren lintualue Tallinnassa 3.1.2018

Jos vertaa Tallinnaa ja Helsinkiä, on eteläinen naapurimme kaupunkirakenteeltaan kiinnostavampi, koska sieltä löytyy merkkejä niin keskiajasta kuin Neuvostoliitostakin. Helsingin vahvuus puolestaan on hyvin säilynyt kaupunkiluonto. Luontoon pääsee kuitenkin myös Tallinnassa.

Tallinnan laitamilta Paljassaaresta löytyy alue, joka tuo mieleen ainakin kolme Helsingin luontokeidasta. Paljassaari on kuin isompi versio Vanhankaupunginlahden linturuovikoista, mutta sen penkereillä mutkittelevat polut ja linnoitusrakennelmat saavat ajattelemaan myös Suomenlinnaa. Rakennelmissa on paikoin hyvätasoisia maalauksia, jotka muistuttavat Kruunuvuorenlammen huvila-alueen nyt jo kadonneista graffitien koristamista rakennusten jäännöksistä.

Jos haluaisi ruovikkojen, linnoitusten ja graffitien lisäksi nähdä myös lintuja, kannattaisi Paljassaaressa käydä keväällä, kesällä tai syksyllä. Tallinna Linnuklubin verkkosivun mukaan alueella on rekisteröity 231 lintulajia. Paljassaaren Natura 2000 -suojelualueen kokonaispinta-ala on 276 hehtaaria, josta 150 mantereella.

Tammikuisella vierailullakin pystyi kuitenkin kuvittelemaan, millainen sirkutus ja kuhina kosteikoissa ja pensaissa on sesonkiaikaan.

Laaja ruovikko Paljassaaren lintualueella 3.1.2018

Kosteikkoa 3.1.2018

Osmankäämejä 3.1.2018

Paljassaaren lintualue Tallinnassa 3.1.2018

Yksi Paljassaaren lintutorneista 3.1.2018

Paljassaaren kävelyteillä ja poluilla on pitkiä suoria:

Pitkän matkan tie Paljassaaressa 3.1.2018

Tie ja säiliö Paljassaaressa 3.1.2018

Polku ja betonipylväitä 3.1.2018

Vaikka polut ovatkin suoria, erityisesti rantapenkereiden tuntumassa kannattaa olla varovainen. Polku saattaa nimittäin yhtäkkiä katketa sortumaan:

Näin polku meitä vie. 3.1.2018

Polku katkeaa. 3.1.2018

Paljassaaressa on jäänteitä sekä tsaarinvallan että Neuvostoliiton aikaisista linnoituksista. Luonto on jo ilahduttavasti ottanut niistä tilaa itselleen:

Raunioita Paljassaaressa 3.1.2018

Ulkorakennuksen raunio Paljassaaressa 3.1.2018

Bunkkeri Paljassaaressa 3.1.2018

Bunkkeri Paljassaaressa 3.1.2018

Reiteillä kulkiessamme ihmettelimme joka puolelta löytyvien betonipylväiden tarkoitusta. Lopulta arvoitus ratkesi. Niiden kautta on kulkenut piikkilanka-aita:

Pylväs ja piikkilankaa 3.1.2018

Tulenteko on Paljassaaressa kielletty. Tästä huolimatta rannan tuntumasta löytyi nuotiopaikka, jota todennäköisesti käytetään melko säännöllisesti, koska sinne oli grillikivien tuntumaan rakennettu keinu ja puiden lomaan uutta käyttöä odottamaan oli jätetty niin vauvoille tarkoitettu kylpyamme kuin paistinpannukin:

Vaaleanpunaisella harsolla koristeltu keinu 3.1.2018

Muoviamme ja kanisteri 3.1.2018

Muovipussiin pakattu paistinpannu 3.1.2018

Säiliön alareunan graffitinauha näyttää kaukaa katsottuna sotkuiselta. Lähemmin tarkasteltuna siitä löytyy kuitenkin mielenkiintoisia yksityiskohtia:

Säiliö Paljassaaressa 3.1.2018

Hymyilevät ilmapallot 3.1.2018

Kello ja koira 3.1.2018

Kannanotto 3.1.2018

Tämän rakennuksen graffiteja ovat toiset maalarit kunnioittaneet, sillä ne ovat saaneet olla paikoillaan ainakin puoli vuotta. Näin ne jo ensimmäisellä vierailullani kesäkuussa 2017:

Kaksi graffitia 3.1.2018

Toinen graffiteista 3.1.2018

Sivuseinän graffitilla on erityinen sanoma, sillä sen voi tulkita kuvaavan täydellistä riippuvuuttamme pölyttäjistä. Kuvasta poistumassa olevat mehiläiset jättävät taakseen savuavia ja kaatuneita maatalouskoneita:

Pölyttäjien puolesta? 3.1.2018

Mehiläinen poistuu kuvasta 3.1.2018

Traktorille on käynyt huonosti 3.1.2018

Toivoisi, että eteläisessä naapurissamme osattaisiin olla kaupunkisuunnittelun suhteen viisaampia kuin Helsingissä. Valitettavasti Helsingin tauti on iskenyt Tallinnaankin. Paljassaaren kupeessa olevalle ranta-alueelle on suunnitteilla tekosaaria ja "pöhinää". Sedu Koskinen haluaa rakentaa sinne ravintola- ja viihdekeskuksen ja alueelle suunniteltu asemakaava on ollut nähtävillä loppuvuodesta 2017.

Havainnekuva suunnitelluista tekosaarista.

Paljassaareen pääsee Tallinnan rautatieasemalta Balti Jaamilta lähtevällä bussilla numero 59. Perille on helppo löytää, sillä lintualuetta kiertävä reitti alkaa päätepysäkin vierestä.

Tarkempia tietoja Tallinnan julkisesta liikenteestä löytyy täältä. 

Osa 2/4 Alfred Kordelinin säätiön tuella julkaistavasta juttusarjasta.

Jutun lähteenä on tekstistä löytyvien linkkien lisäksi käytetty Kaisa Pajasen, Marjo Soulannon ja Erik Sikkin toimittamaa kirjaa Suomenlahti – alkumerestä nykymereksi (Sarmala Oy ja Helsingin kaupungin ympäristökeskus 2005). Kirjassa on esitelty myös muita Tallinnan luontokohteita.

Pihlajamäki: metsä takapihalla

Pihlajamäki 7.1.2018

Alakoulun maantiedosta mieleen jäi metsäkaupunki Tapiola, jonka luonnon ja asumisen yhdistelmää opettaja kuvaili tavalla, joka sai epäilemään, ettei koko paikkaa ole olemassakaan. Myöhemmin Tapiola kuului arkeeni muutaman vuoden ajan. Toimistokolossin ilmastoinnin huminassa istuessani mietin, olinko tosiaan siinä myyttisessä kaupunginosassa, josta koulussa oli kerrottu.

Pihlajamäessä kävin ensimmäistä kertaa vasta vuoden 2017 lopussa. Yllättäen tämä pääosin 1960-luvulla rakennettu helsinkiläinen lähiö vastasi mielikuvaa, jonka olin koulussa saanut Tapiolasta. Pihlajamäessä asuminen ja luonto lomittuvat keskenään, sillä kalliometsät alkavat kerrostalojen pihojen vierestä.

Alueen viihtyisyyttä lisää, että rakennukset on suunniteltu maastonmuodot huomioiden. Esimerkiksi Liusketie 2:ssa sijaitsevan kerrostalon korkeus vaihtelee kalliota myötäillen. Talo on matalimmillaan neljä ja korkeimmillaan kahdeksan kerrosta:

Pihlajamäki 7.1.2018

Vaikka kalliot ja metsät sijaitsevat kerrostalojen väleissä, ne ovat yleisiä virkistysalueita. Ne ovat myös aidosti metsäisiä. Niistä löytyy sekä lahopuuta että kosteikkoja.

Pihlajamäki 31.12.2017

Pihlajamäki 31.12.2017

Pihlajamäki 31.12.2017

Pihlajamäki 31.12.2017

Pihlajamäki 7.1.2018

Tällaiset pienet metsät muodostavat kaupungin poikittaiset viheryhteydet ja ovat tärkeitä kasveille ja eläimille. Lähimetsät ovat tärkeitä myös asukkaille, joilla monin paikoin Helsinkiä voi olla tunninkin matka Keskuspuistoon tai muille isommille viheralueille. 

Vaikka Pihlajamäessä metsät ja asutus sijaitsevat rinnakkain, on alueella luontoarvoja. Luontotietojärjestelmä tunnistaa sieltä mm. arvokkaita lintu-, kasvillisuus- ja geologisia kohteita. Pihlajamäestä löytyy myös liito-oravan ydinaluetta ja uhanalaisen lahokaviosammalen esiintymä:

Liito-oravan ydinalue ja lahokaviosammalen esiintymä.

Metsien lomassa on paitsi asuintaloja, myös luontoon sulautuneita menneisyydestä kertovia rakenteita. Tällä paikalla on ollut vuonna 1951 rakennettu hyppyrimäki:

Pihlajamäki 31.12.2017

Hyppyrimäen tuntumasta löytyy I maailmansodan aikaisia linnoituksia, joiden rakentaminen on aloitettu vuonna 1915. Tukikohdan katetut rakenteet on räjäytetty.

Pihlajamäki 31.12.2017

Pihlajamäki 31.12.2017

Pihlajamäki 31.12.2017

Pihlajamäki 31.12.2017

Ohikulkenut asukas kertoi, että nämä sammaloituneet betonirakennelmat ovat keskeneräiseksi jääneen venäläisen sotilassairaalan pohja. Pihlajanmäen lähiölehden (3/2014) mukaan niiden käyttötarkoitus on kuitenkin tuntematon:

Pihlajamäki 31.12.2017

Tällä paikalla sijaitsi vuonna 1922 rakennettu Säilän talo:

Pihlajamäki 7.1.2018

Talosta tuli 1970-luvulla yksi Helsingin ensimmäisistä valtauskohteista. Myöhemmin talossa majaili ekoyhteisö Aarnikan Arkki. Rakennus purettiin vuonna 2003. Paikalla on kuitenkin sen mallin mukaan tehty linnunpönttö:

Pihlajamäki 7.1.2018

Luonnomuistomerkkeinä Pihlajamäessä on kaksi isoa hiidenkirnua, jotka ovat paitsi Helsingin suurimmat myös Suomen vanhimmat hiidenkirnut. Niillä on ikää vähintään 30.000 vuotta. Tässä pienempi kirnuista:

Pihlajamäki 31.12.2017

Yleiskaava uhkaa Pihlajamäen idylliä. Vaara ei ole välitön, sillä alue ei kuulu kaavan ensimmäisen vaiheen kohteisiin. Koko Pihlajamäki metsineen ja kallioineen on kaavassa kuitenkin merkitty asuntovaltaiseksi alueeksi.

Vastineessaan Pihlajamäki-seuran yleiskaavasta Helsingin hallinto-oikeudelle jättämään valitukseen kaupunki toteaa: "Pihlajamäessä A3- korttelitehokkuus (0,4 - 1,2) vastaa hyvin pitkälti alueen nykyistä keskimääräistä korttelitehokkuutta. - - - Alueen kulttuuriperintö, -maisema ja suojelukohteet kuten muinaisjäännökset, maalinnoitteet ovat tärkeä osa alueidentiteettiä. Kulttuuriympäristöjen arvojen huomioon ottamisesta on määräys kaavakartalla."

Vastineeseen on hyvä vedota, jos kaupunki joskus pyrkii asemakaavoittamaan yleiskaavan pohjalta rakennuksia Pihlajamäen metsäisille kallioille.

Todennäköisesti Pihlajamäen luonto on kuitenkin turvassa, sillä alue on luokiteltu valtakunnallisesti arvokkaaksi rakennetuksi ympäristöksi.


Osa 1/4 Alfred Kordelinin säätiön tuella julkaistavasta juttusarjasta.

Jutun lähteinä on käytetty Pihlajamäen lähiölehden kotikaupunkipolusta kertovaa numeroa 3/2014, Helsingin kaupungin luontotietojärjestelmää, Helsingin uuden yleiskaavan aineistoja sekä kaupunginhallituksen lausuntoa hallinto-oikeudelle yleiskaavavalituksiin liittyen (ladattavissa täältä).

Kiitos Milja Parviaiselle, joka toimi oppaanani 27.12.2017, kun ensimmäistä kertaa kävin Pihlajamäessä.