Kuvareportaasi Stansvikista

23.7. kokoontui kymmenisen luonnonystävää bussi 88:n päätepysäkille. Kolme ja puolituntinen retki vei Stansvikinharjun kautta rantoja pitkin uhanalaiselle Uudenkylän mökkikylälle.

Stansvikin alueen flora on edustava ja kattava. Alla vain kalpea aavistus siitä rikkaasta kasvillisuudesta ja muista uhanalaisista luonnonrikkauksista, jotka matkallamme kohtasimme. Pian suurin osa niistä tulee olemaan Stansvikissa muistoja vain.

Peltokierto.Syysmaitiainen.Karhunputki. Tästä tulisi kulkemaan uusi, Stansvikin rakennettavalle alueelle vievä päätie. Lehtopalsami.Vanhoissa havu- ja sekametsissä (Heinzel-Fitter-Parslow 1974) viihtyvä lapinpöllö piti vasemmanpuoleista oksaa jonkin aikaa tukikohtanaan, ei vain yksi, vaan peräti kolme, ja vieläpä samanaikaisesti!Ojakärsämö.Stansvikin kartanon kuuluisa tammikuja.Stansvikin kartano-alueen kartta, jonka alalaidassa näkyy Stansvikinniemi. Keltasauramo.Ahojäkkärä.Todellinen luonnon bukee. Kuvassa muun muassa mataroita, kuten keltamatara ja piennarmatara sekä päivänkakkara.Kalliotuhkapensas, joka on niin harvinainen, että jo se olisi riittänyt syyksi pitää Stansvikinniemi Helsingin ympäristölautakunnan ehdottamalla suojelualueiden listalla. Mutta ei, sillä kaupunkisuunnittelulautakunta päätti, että sillä on suurempaa luonnonsuojeluasiantuntemusta, ja poisti sen lopullisten suojelualueiden listalta.Stansvikinniemen harju, joka on harvinaisen hyvin säilynyt pinnanmuodostuksemme muistuma viimeisestä jääkaudesta.Rantavehnä.Keltamaite.Tällaiset ikihongat pitäisi kaupunkisuunnitteluviraston mielestä kaataa. Uudenkylän mökkikylää, joka aiotaan jyrätä asuntojen tieltä.
Stansvikin rannan maisemat tuovat mieleen Suomen saariston. Ai niin, tämähän on saaristoa!


Edessä Pitkäluoto.

Varisluoto.

Kallioon kaiverrettu teos symboloi taistelua Stansvikin Uudenkylän mökkikylän puolesta. Pro Stansvik!

Kaadettuja puita Saksan Nossendorfissa

Osataan Saksassakin!


Nossendorf, 28.1.2007 (Kuvat: Hans Jürgen Syberberg)

Saksalainen elokuvaohjaaja Hans Jürgen Syberberg pyysi taannoin, viime vuoden helmikuussa, apua myös suomalaisilta tuttaviltaan - toki liian myöhäistä apua. Hän protestoi vanhan, arvokkaan puukujan kaatamista vastaan pohjoissaksalaisessa kotikylässään Nossendorfissa.

Viesteihimme Nossendorfin kunnan virkamiehille emme koskaan saaneet vastausta, emme selitystä: miksi.

Kaato näytti täysin järjettömältä. Syberberg on pitänyt päiväkirjaa kotiympäristöstään, ja ohessa muutama sivu mainitulta ajalta, kyseisten puiden kaadosta:

http://www.syberberg.de/Syberberg4_2007/22_Februar.html

http://www.syberberg.de/Syberberg4_2007/23_Februar.html

Miten asiat Nossendorfissa ovat nyt - siitä tarkemmin paikkaan suuntautuvan matkan jälkeen reilun viikon kuluttua.

Kansainvälinen seminaari osallistavasta metsätaloudesta 22.8.2008

Kansainvälinen seminaari osallistavasta metsätaloudesta 22.8.2008 / Seminar on Participatory Forest Management

Metsät, ilmasto ja ihmiset - Miten menee osallistavalla metsätaloudella?

Ajankohta: Perjantai, 22. elokuuta 2008 kello: 9.45–15.45

Paikka: Helsinki, Auditorio (Töölöntorinkatu 2 B, ensimmäinen kerros)

Mikä on metsistä riippuvaisten paikallisyhteisöjen rooli muuttuvassa metsäpolitiikassa? Mikä on teollisen metsätalouden ja yhteisömetsien suhde? Onko teollisessa metsätaloudessa näkyvissä muutosta ilmastonmuutos- ja biodiversiteettikysymysten noustessa yhä näkyvämmin esille?

Seminaarin kanssa samaan aikaan järjestettävissä kansainvälisissä ilmastoneuvotteluissa Ghanassa keskustellaan metsien roolista ilmastonmuutoksessa, ns. REDD-aloitteesta (Reduced Emissions from Deforestation and Forest Degradation). Miten paikallisyhteisöjen rooli tulisi näissä neuvotteluissa ottaa huomioon?

Suomen Kenian suurlähetystö ja Kenia Forest Service tukevat elokuussa kenialaisella metsäsektorilla eri tehtävissä työskenteleviä henkilöitä osallistumaan kesäkouluun Suomessa. Suomi tukee erityisesti metsäsektorin kehitystä Keniassa.

Samaan aikaan Suomessa vierailee edustajia alkuperäiskansojen perinteisten parantajien (Guni) yhdistyksestä, Rajasthanista, Intiasta, Vastedes ry:n kutsumina. Tämä on osa heidän kampanjointiaan alkuperäiskansojen tiedon puolesta.

Seminaarin kieli on englanti. Ilmoittautumiset tarjoilun järjestämiseksi: sanna.rekola@kepa.fi/ 09 584 23 214. Kepa korvaa matkakulut ulkopaikkakuntalaisille 17 euroa ylittävältä osalta alkuperäistä tositetta vastaan.

Tervetuloa seminaariin!

Järjestäjät: SHALIN ry, KEPA ry, Kansainvälinen Maan ystävät ja Suomen Maan ystävät ry, Ympäristö ja Kehitys ry, ulkoministeriön tuella

Tarkemmat tiedot:
http://shalinry.org/seminars/2008/07/

HS 27.8.1990: Puistot jätettävä jo rauhaan

Taistelu viheralueista käy sen kiivaammaksi, mitä enemmän maan hinta kallistuu. Erityisesti tonttipulan vaivaamissa kaupungeissa päättäjät joutuvat yhä suurempaan kiusaukseen lohkaista puuttuva maapala milloin mihinkin tarpeeseen puistosta. Vaikka virkistysalueet on aikanaan perustettu keitaiksi tiheän asutuksen lomaan, ne kangastelevat nyt rakentajien silmiin houkuttelevina maavaroina.

Espoon ja Helsingin asukkaat eivät ole suotta ryhtyneet puolustamaan keskuspuistojaan kirjelmin ja yhdistyksin. Päivä päivältä käy selvemmäksi, että metsää sekä niittyä tarvitaan välttämättä paitsi viihtyisyyden myös terveyden tähden. Viheralueet puhdistavat ilmaa, pehmentävät melua ja tasaavat lämpöä vain niin suurina kokonaisuuksina, että eliöyhteisöjen vuorovaikutus säilyy. Korttelipuistikot eivät niitä korvaa.

Helsingin keskuspuisto hahmoteltiin kaukonäköisesti kahdeksankymmentä vuotta sitten. Sen tarpeellisuudesta on ajoittain kiistelty, mutta viime vuosina ei kukaan ole vakavissaan halunnut täyttää puistoa kaduilla ja rakennuksilla. Virkistysalue ja näköalapaikka luonnon kiertokulkuun ovat kutistuneet kuin huomaamatta. Tiet katkaisevat sen neljästä kohdasta, ja rakennushankkeet jäytävät niin ydintä kuin laitamaitakin.

Kun yleiskaavaa parhaillaan tarkistetaan ja keskuspuistoa tutkitaan, sen luonto korvaamattomine virkistysarvoineen täytyy suojata. Paikoitellen puisto on jo kalvettu liian ahtaaksi arimpien eläinten ja kasvien kannalta. Tuhansien ihmisten, kuluttavaa virkistyskäyttöä ja luonnonmukaisuutta ei ole helppo sovittaa yhteen, mutta riittävällä alueella se onnistuu. Tehokas hoito ja hallittu hoitamattomuus voivat vaihdella luonnon ja ihmisen parhaaksi.

Kiitoksia Hannu Tuomiselle ylläolevan arkistojen aarteen avautumisesta!

Heinäkuu 2008 Kivinokassa - ympäristötaidetta & puiden karsintaa

Maijan kioskille, Kivinokka (Kuva: Laura Lindstedt)

Miten käy kun ympäristötaide kohtaa rakennusviraston metsurit (arboristit)? Rakennusvirasto nimittäin ilmoittaa harjoittavansa vielä heinäkuun puolella metsänhoitotoimia Kivinokassa.

Rakennusvirasto tiedottaa

Samaisella Kulosaaren ja Herttoniemen välissä sijaitsevalla, perinteikkäällä Kivinokan ulkoilualueella järjestetään myös ympäristötaidenäyttely, jonka teemana on tänä vuonna ”Vuosi 1918 & Linnut”. Näyttelyyn on osallistunut 19 taiteilijaa, tässä muutama kuva näyttelystä. (Valokuvat Laura Lindstedt.)

Hanne Horte-Garner: Tuhon näky

Otto Santala: Hyväksikäytetyt. Kuvia vuoden 1918 lapsisotilaista


Merja Metsänen: Kotirauha

Schachindra Dass: Soul Tunnel - Sielutunneli


Kaisu Koivisto: Observatoria

Lisätietoa näyttelystä täältä.

Ehkäpä tällä kertaa rakennusvirasto tekee "hoitotyön" luontoa ja ihmisiä kunnioittaen - siis toisin kuin monin paikoin Helsingissä keväällä 2008. Toivokaamme näin. Tarkkailkaamme kuitenkin kaupunkiympäristössämme liikkuvia isoja metsätyökoneita - onko niiden suuntana Kivinokka?

Toivottavasti tällä puiden karsinnalla ei ole mitään kytköstä Helsingin asuntopolitiikkaan! Tietyt tahot nimittäin haluaisivat rakentaa Kivinokkaan pientaloasutusta, mikä tekisi tästä omaleimaisesta ja pitkään helsinkiläisten yhteisessä käytössä olleesta metsäluontoalueesta yksityisen merenrantaökyilyalueen.

Kivinokka tulisikin suojella. Kyse on luonnoltaan, muun muassa linnustoltaan hyvin arvokkaasta alueesta, joten mikä olisi luontevampaa kuin liittää Kivinokka osaksi Helsingin kaupunkipuistoa. Tämä olisi myös topografisesti mitä luontevinta; kaupunkipuistoalueen kokonaisuus täydentyisi näin kauniisti. (Ks. täältä varhaisempi postaus aiheesta: "Kivinokka osaksi Helsingin kaupunkipuistoa!"; ks. myös postaus "Juhannus Kivinokkalaisessa luonnossa".)

Nythän Kivinokka on kaavoitussuunnitelmissa ns. "selvitysalue". Toisin sanoen on avoinna, mikä tulee olemaan Kivinokan kohtalo asuntopolitiikan myllerryksessä.

Kaupunkisuunnitteluviraston Kaavoituskatsauksessa 2008 alueesta todetaan: "Yleiskaava 2002:ssa selvitysalueiksi merkittyjen Kivinokan ja Vartiosaaren osayleiskaavatyö käynnistyy vuonna 2008. Yleiskaavapäällikkö Markku Lahti, p. 310 37060." Kaavoitussuunnitelmista voi lukea lisää Helsingin kaupunkisuunnitteluviraston sivuilta.

Juuri nyt siis tapahtuu! Viime kädessä kysymys on kuitenkin politiikasta. Toivottavasti kuntavaalit syksyllä 2008 tuottavat tässä(kin) suhteessa Helsingin kaupunkimetsiä säästäviä tuloksia!

Lisätietoa Kivinokan alueesta löytyy täältä.

Ja täältä löytyy adressi, joka on hiljan perustettu Kivinokan säilyttämisen puolesta: "Kivinokka uudelleen kansanpuistoksi – vetoomus kaupungin päättäjille."

Lopuksi muutaman päivän takainen kirjoitus Helsingin Sanomista, jossa Ulla Brusila-Relas ja Hannu Ojala nostavat esiin Kivinokan kaavoituskysymyksen ja vaativat: "Kivinokkaa kehitettävä virkistysalueena" (HS 16.7.2008).

Kansanterveysasiantuntijat: Keskuspuiston pilkkominen tuhoaa kansanterveyden

Lääkärinkadun uhanalaista osaa Keskuspuistosta käytetään runsaasti päivittäisliikuntaan; jopa Helsingin kaupunki käyttää sitä henkilöstöliikuntaansa.

Ote Juoksija-lehdestä 5/2008, s. 12 (Christer Sundqvist):

"On arvioitu, että nopeasti yleistyvä aikuisiän diabetes vie pian jo kolmanneksen maamme kaikista terveydenhuollon menoista... yksinkertaisimpia keinoja ehkäistä sairautta on liikunnan lisääminen sekä tupakoinnin ja alkoholin välttäminen".

Alkulähde: Ylen uutiset 18.5.2008

Seuraavaksi Peijaksen sairaalan ylilääkäri Pertti Mustajoen - maamme yhden johtavista liikalihavuus- ja diabetesasiantuntijoista - kannanotto Lääkärinkadun alueen kaavamuutokseen ja rakennushankkeeseen.

Viime viikolla julkistettiin suomalaisten lihavuusepidemiaan liittyvä konsensuslausuma. Jos nykyinen lihomistrendi jatkuu, kansa sairastuu ja terveydenhuollon budjetit ylittyvät. Väestön lihavuuden keskeisenä syynä on ihmisten luontaisen liikkumisen väheneminen.

Konsensuslausuma toteaa, että kuntien tulisi eri tavoin edistää ja helpottaa kuntalaisten luontaista liikkumista. Liikkumismahdollisuuksien lisääminen tulisi ottaa huomioon mm. kaavoituksessa.

Helsingin keskuspuiston alueella Lääkärinkadun varteen suunniteltu kaavamuutos katkaisee erään Keskuspuiston paljon käytetyn kevyen liikenteen reitin. Ratkaisu heikentää ihmisten liikkumismahdollisuuksia, vaikka niitä pitäisi kaikin tavoin lisätä. Ihmisten terveyteen ja liikuntamahdollisuuksiin vedoten vastustan kotikaupunkini suunnitelmia lohkoa Keskuspuistoa ja vähentää ihmisten mahdollisuuksia liikkumiseen.
Helsingissä 3.11.2005

Pertti Mustajoki
professori, ylilääkäri
”Lihavuus - painavaa asiasta painosta” -konsensuskokouksen paneelin puheenjohtaja

Toinen arvovaltainen kannanotto, jonka on kirjoittanut dosentti Mikael Fogelholm, maamme ehkä tunnetuin terveysliikunnan asiantuntija.

Helsingin keskuspuiston alueella suunnitellaan kaavamuutosta ja kerrostalojen rakentamista. Paikka on rakentamiselle ja asumiselle tietysti hyvä, onhan siitä pääsy jopa kävellen sekä ydinkeskustaan että Keskuspuiston ulkoilureiteille.

Keskuspuiston pienintäkään pilkkomista ei kuitenkaan voi pitää hyvänä asiana. Tällä hetkellä Keskuspuisto muodostaa ainutlaatuisen henkireiän, joka ulottuessaan pääkaupungin ydinkeskustasta pitkälle pohjoiseen on kansainvälisestikin ainutlaatuinen. Metsä kaupungissa tarjoaa monipuoliset mahdollisuudet liikkua, niin kilpajuoksijoille kuin vanhemmalle väelle. Metsä tuo kaupunkiympäristöön myös maisemallista vaihtelua. Se tarjoaa paikan, jonne voi mennä katselemaan, kuuntelemaan ja haistamaan luontoa, sinne voi mennä marjoja ja sieniä poimimaan, koiraa ulkoiluttamaan, lenkkeilemään ja suunnistamaan. Lapsille metsä koulun, päiväkodin tai kodin takana on virikkeitä tarjoava leikkipaikka - Nuori Suomi ry:n tutkimusten mukaan usein jopa suositumpi kuin koulun tai kodin piha.

Kuntien terveydenhuolto on lähivuosina suuren haasteen edessä. Väestön ikääntyminen tuo mukanaan sekä pitkäaikaissairaita että toimintakyvyltään heikentyneitä. Näitä asioita ei voida ratkaista odottamalla ja vastaamalla terveys- ja sosiaalipalvelujen kysyntään - kuntien on reagoitava etukäteen panostamalla terveyttä ja toimintakykyä edistäviin toimiin. Hyvin tärkeää on myös antaa mahdollisuuksia liikkumiseen niille, joilla ei ole kiinnostusta tai mahdollisuutta mennä kovin pitkälle liikkumaan.

Keskuspuisto ja sen eräät ”lonkerot” (esim. Lääkärikadun luo ulottuva alue) ovat sairauksien ehkäisyn kannalta juuri sellaisia liikuntaa lisääviä ympäristöjä, joita muualla maailmassa halutaan rakentaa lisää. Me emme täällä saa näyttää päinvastaista esimerkkiä vain sen takia, että metsää kaavoitusten jälkeenkin jää, vaikkakin vähän kauemmaksi.

Tampereella 24.10.05

Mikael Fogelholm, dosentti
UKK-instituutin johtaja (nyt Suomen Akatemian terveyden tutkimuksen yksikön johtaja

Myllypuron metsässä kaistale avohakkuuta lähellä täyttömäkeä

teksti: Tuuli Luukas, Myllypuro, 12.7.2008

Perjantai-iltapäivänä 11.7.2008 Myllypurossa Samoilijanpolun varressa olevan liikuntatelinepisteen luona ja siitä täyttömäen suuntaan, kohti pallokenttää,moni näki ja kuuli metsäkoneen täydessä vauhdissa kaatavan puuta lähimetsässä. Samoilijanpolulta näkee ”suojametsävyöhykkeen” läpi tuoreen hakkuuaukean. Lähempi tarkastelu alueella paljastaa suuria, vanhojen puiden kantoja ja hakkuujätettä juuri kaadetulla alueella. Kannot ovat järeitä. Samoin metsäkoneen jäljet maastossa.

Nyt Myllypurossa ihmetellään, onko kyseessä kaupungin ”hoitotoimenpide”, puuntuotannon turvaaminen kaupungin yhteiseltä viheralueelta asukkaille tiedottamatta vai kenties aavistushakkuut, ennen kuin puukylää vastustava asemakaava on lopullisesti käsitelty ylimääräisenä muutoksenhakuna Korkeimmassa hallinto-oikeudessa tulevana syksynä? Valitusprosessihan on kesken! Myllypuron metsää suojeleva valitusprosessi pyrkii edelleen kumoamaan asemakaavan ja saattamaan metsän toimenpidekieltoon, jotta ympäristövahinkoa ei syntyisi. Metsä on edelleen mahdollista suojella kaupunkimetsänä, jos KHO niin päättää. Siksi metsään ei saa kajota.

Hakkuuaukea on kaistalemainen, rajautuu ojaan, lähelle ”koivukujaa”. Metsäkone möyrysi alueella perjantaina ja poistui illansuussa eroteltuaan tukkipinot koivupinoiksi ja kuusipinoiksi.

Kuntoilulaitteiden lähistöllä olevassa risteyksessä on tukkeja, missä ei näy merkintöjä tai leimauksia eikä ympäristössä ole tiedotteita kaupungin metsänhoidollisista toimenpiteistä esim. ilmoitustauluna asukkaiden tiedoksi.

Tiedustelu Rakennusvirastoon perjantaina ei tuonut lisävalaistusta, ja onkin epäselvää, onko kyseessä todella täyttömäen / myrkkykaatopaikan valumavesiin liittyvä kaistalehakkuu vai onko tarkoitus alkaa laajemmat hakkuut Myllypurossa?

Metsäkoneyhtiö oli sama, mikä sai aikaan Meri-Rastilassa pahaa jälkeä. Kuski sai asukasinformaationa tiedokseen, että ympäristövahingon välttämiseksi ei kannata laajentaa hakkuita, koska valitusprosessi on kesken ja voi olla, että loput metsästä suojellaan. Kuskin toimeksianto kuului rajoittuneen ojaan.

Lauantai-iltapäivällä kävelyretki Samoilijanpolulla ja hakkuuaukealla antoi nenään yhä ilmassa vahvasti leijuvaa puuntuoksua – koivuntuohta ja kuorittuja tukkeja ihmetteli paikan päällä useampikin ohikulkija päiväkävelyllään. Samoilijanpolulle asti oli kulkeutunut puunkuoria. Puut aukealta olivat vanhoja ja uhkeita, koivunrungot iäkkäitä.

Jäämme kaipaamaan selitystä.

Helsyn retkiä Laajasaloon ja Santahaminaan

HELSINGIN LUONNONSUOJELUYHDISTYKSEN RETKIÄ STANSVIKIIN JA SANTAHAMINAAN

Helsingin luonnonsuojeluyhdistys Helsy järjestää kesän aikana kaksi luontoretkeä Stansvikiin ja yhden Santahaminaan:

Ke 23.7. klo 17.30 - n. 20 luontoretki Stansvikiin Laajasaloon. Kokoontuminen bussin 88 päätepysäkillä Kaitalahdessa. (Ei ennakkoilmoittautumista).

To 7.8. klo 17.30 - 21.00 kasviretki Santahaminaan, aiheena merenrantakasvit. Lähtö Santahaminan varuskunnan portilta. Enintään 25 osallistujaa. Ilmoittautuminen iltaisin ja viikonloppuisin viimeistään 4.8. Johanna Ojalle, puh. 045 111 5927 (HUOM! ei tekstiviestejä).

Pe 8.8. klo 21.30 lepakkoretki Stansvikiin. Tapaaminen Stansvikin kartanon parkkipaikalla. Lisätietoa lepakkoretkistä täältä (ei ennakkoilmoittautumista).

Helsyn retket ja muut tapahtumat ovat kaikille avoimia ja maksuttomia eikä ennakkoilmoittautumista tarvita, ellei erikseen niin mainita. Luettelo Helsyn kaikista retkistä ja tapahtumista löytyy täältä.

Tervetuloa mukaan!

Kaisa Hauru, Helsyn järjestösihteeri, helsy@sll.fi

HS 4.7.2008: Metsän luonto- ja maisema-arvoista

Otteita Hesarin kaupunkisivuilla 4.7. julkaistusta jutusta, joka käsitteli metsänomistajien suhdetta metsään. Juttu perustui metsätieteiden opiskelija Aino von Boehmin opinnäytetyöhön.

"Metsänomistajat ovat oletettua kiinnostuneempia niin sanotusta vihreästä metsäsuunnitelmasta, jossa painottuvat luonto- ja maisema-arvot... moni metsänomistaja olisi myös valmis tekemään pienaukko- ja poimintahakkuita avohakkuiden sijaan. Erityisen suopeita vihreälle metsänhoidolle ovat naiset ja kaupungeissa asuvat metsänomistajat, joiden määrä kasvaa jatkuvasti."

Kenellä on oikeus merinäkymään? (Uusi Suomi 2.7.2008)

Uusi Suomi -verkkolehden kolumnisti Iivi Anna Masso kirjoittaa meren päälle rakennettavista kelluvista asuntohökötyksistä.

Ongelma on siinä, että kun taloja rakennetaan veden päälle, ranta lakkaa olemasta ranta – rannalla kulkija ei enää näe merelle katsoessaan vettä, vaan veden päällä kelluvia taloja. Käytännössä vedenpäällinen rakentaminen on keino kiertää kaupungin rakentamista viime vuosina ohjannut hieno rantojen avoimuuden periaate. Rannalla saa toki kävellä, mutta vesinäkymä varataan kelluvien talojen kohdalla vedenpäällisille asukkaille.

Asian - siis kelluvien haitakkeiden - ytimeen osuva kolumni löytyy kokonaisuudessaan täältä.