Santahamina 5.10.2008 (Kuva: MT Kuuskoski)
Sunnuntaina 5. lokakuuta kaupunkimetsien puolustajilla oli mahdollisuus tutustua Santahaminan luontoon. Retkeä vetiupseeritoverinsa kanssa everstiluutnantti Jarmo Nieminen, joka on opastanut jo yli kahdeksaa tuhatta kävijää Santahaminassa.
Kiertelimme saaren itäpuolen ampumaharjoitusalueella, ja näimme muun muassa kuuluisan rantasaunan, jossa vuosikaudet viimeisteltiin valtion tulo- ja menoarvio. Taustana ovat tietenkin Santahaminaan kohdistuvat "kaavoituspaineet", jotka tuntuvat uhkaavan jok'ikistä puuta ja pensasta koko pääkaupunkiseudulla.
Rakennushallitus oli muutama vuosi sitten yrittänyt kaataa Santahaminan puustoa, tietenkin siksi että saataisiin tuottoa ja päästäisiin istuttamaan uusia risuja puiden tilalle. Jo Venäjän vallan aikana oli kuitenkin määrätty, että Santahaminan rantametsät on säilytettävä, muun muassa siksi etteivät veneilevät siviilit pääse tirkistelemään liiaksi sotilasalueen tapahtumia. "Sotilaille on aina ollut selvää metsän suojeleva merkitys", Nieminen totesi.
Meren pinnan korkeus vaihtelee etelärannikolla parin metrin rajoissa. Kun lisäksi tulee maan nousu, Santahamina muuttuu koko ajan hitaasti. Aikaisempi merenlahti on nyt kluuvi nimeltä Kissalampi. Merivesi virtaa siihen ja takaisin kahden putken kautta, jotka on vedetty tsaarin joukkojen rakentaman pienen hiekkatien ali.
Hiekkaa merikin kerää valleiksi, myös viereisellä Santahaminan Suurlahdella. Lahdella ammutaan maaleihin, jotka ovat parilla kallioluodolla, mutta suurimman osan ajasta tietenkin lahti, kuten koko Santahamina on käytännössä luonnonsuojelualuetta.
Myös jalkamiesten ammunnoissa maalit on tarkkaan sijoitettu hiekkalaatikoihin, joten arka kalliomaasto ei pahasti kulu harjoituksissa. Näimme harvinaisia sammalia kallioilla, joilla 2000-luvun kesien kuivuus on pientä vahinkoa tehnyt, kuten Herttoniemessäkin. Pientähän se on sotilaiden ja kuivuuden tekemä vahinko Rakennusviraston "hoitotoimenpiteiden" tekemään verrattuna.
Biologit ovat paljon tutkineet Santahaminan luontoa, ja monin kohdin on löydetty korvaamattomia ympäristöjä. Parisatavuotiset puut eivät ole harvinaisia täällä. Monille lintulajeille saari on myös tukikohta, kertoi Nieminen, joka osoittautui paitsi historian tuntijaksi, myös lintuharrastajaksi ja valokuvaajaksi.
Kaiken kaikkiaan lyhyt kiertomatkamme vakuutti, että olisi hirvittävän näkemyksetöntä muuttaa historiaa tihkuva suurenmoinen luontokohde asuinalueeksi, kenties ohimenevien "kaavoitustarpeiden" takia. Juuri äsken uutiset kertoivat puolustusvoimien luovuttavan muutaman nyt sotilaskäytön kannalta tarpeettomaksi tulleen pienemmän saaren pois.
Kyllä Sandiksen pitäisi pysyä sotilailla: legendaarisine Rivieroineen ja Saharoineen ja vanhoine makasiineineen, joissa lepakot pesivät räystäiden alla, se on osa myös kansankulttuuriamme. Voiko hallintokultturi numeroineen tulla niin sokeaksi, että uhraa tällaiset mittaamattomat arvot?
Erkki Haapaniemi
* * *
Lisäys: lisää valokuvia Santahaminan-retkestä löytyy aiemmasta postauksesta, täältä. (L.L.)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti