perjantai 19. syyskuuta 2008

Kaupunkimetsäliikkeen kysymykset Helsingin kuntavaaliehdokkaille

Kaupunkimetsäliike kysyy Helsingin kuntavaaliehdokkailta kolme kaupunkimetsiin liittyvää kysymystä. Ehdokkaiden vastaukset julkaistaan kaupunkimetsäliikkeen kuntavaaliblogissa.

1) Helsingin kaupunkimetsät ovat ainutlaatuisia luonto- ja virkistysalueita, joita ei tulisi tuhota rakentamisella tai liian rajuilla ”hoitotoimenpiteillä”. Helsingin alueelta löytyy muuta rakennusmaata vielä kymmeniksi vuosiksi. Olisitko valtuutettuna valmis puolustamaan kaupunkimetsien suojelua?

2) Kaupunkimetsäliikkeen tavoitteena on, että kaupunkimetsien suojelusta järjestetään neuvoa-antava kansanäänestys. Äänestäjiltä kysyttäisiin, haluavatko he säilyttää Helsingin nykyiset kaupunkimetsät luonnonmukaisina ja rakentamattomina. Kannatatko Sinä kaupunkimetsäliikkeen kansanäänestysaloitetta? Perustele.

3) Kannatatko lähidemokratian vahvistamista? Pitäisikö kansalaisvaikuttamista helpottaa? Esimerkiksi neuvoa-antavan kansanäänestysaloitteen taakse on saatava 5 prosenttia äänioikeutetuista (mikä Helsingissä merkitsee noin 25 000 allekirjoittajaa), jotta aloite otettaisiin valtuustossa edes käsittelyyn. Kommentoi nykyistä tilannetta.

1 kommentti:

Michael Perukangas kirjoitti...

1) Kyllä, sillä sekä nykyiset että tulevatkin helsinkiläiset tarvitsevat virkistysalueensa. Lisäksi kaupunkimetsät ovat tärkeitä paikallisen biodiversiteetin kannalta, kaupungin keuhkoina sekä pölyn ja melun sitojina. Valtuutettuna jatkaisin samaa toimintaa helsinkiläisten kaupunkimetsien puolesta, jota olen tehyt Kaupunkimetsäliikkeessä sekä useissa kansalaisliikkeessä, etenkin Ei enää palaakaan Keskuspuistosta-liikkeessä, jonka tavoitteena on säilyttää Keskuspuisto ainutlaatuisena ja jakamattomana viheralueena, jota ei saa mistään nakertaa.

Kaupunkimetsiä tulee hoitaa vain pienimuotoisesti, sillä kyse ei ole kaupunkipuistoista eikä talousmetsistä. Kaupunkimetsissä yhdistyvät kaupunkipuistojen ja alkuperäisen luonnon parhaat puolet.

2) Kannatan kaupunkimetsäliikkeen kansanäänestysaloitetta, etenkin koska mahdollisessa äänestyksessä tullaan tuomaan hyvin selväksi sen, mistä äänestetään. Kyse on paitsi helsinkiläisten virkistyksestä ja kaupunkiluonnosta, yleisemminkin kuntalaisten äänen kuulemisesta kaupunkisuunnittelussa; päämäärä, joka ei aivan ihanteellisesti toteudu vallitsevassa kaupunkisuunnittelukäytännössä, vaikka kuntalaisten kuuleminen onkin kirjattu maankäyttö- ja rakennuslakiin ja sen taustalla olevat periaatteet perustuslakiin. Kansanäänestyksissä pitää olla äänestettävänä konkreettinen asia, jolla on mieluiten kaksi vaihtoehtoa: ota tai jätä.
3) Helsingissä pitäisi paikallisdemokratiaa vahvistaa esimerkiksi kaupunginosavaltuustoilla tai siirtymällä samantyyppiseen järjestelmään kuin Vancouverissa, jossa kuka tahansa jostakin tietystä asiasta kiinnostunut voi osallistua asiasta päättävän tiimin työskentelyyn.

Oslossa toimii Local Agenda -ryhmiä, joilla on rajoitettu päätösvalta paikallisympäristöön ja -kulttuuriin liittyvissä asioissa; jonkinlainen yhdistelmä Oslon ja Vancouverin mallia voisi ehkä toimia etenkin jos pääkaupunkiseudulla ollaan matkalla kohti suurkuntaa.