Toimittaja Anna-Stina Nykänen haastattelee Kaupunkimetsäliikkeen Rolf Büchia Helsingin Sanomien Sunnuntai-osan laajassa kirjoituksessa (1.3.2009), jossa käsitellään kansanäänestyksiä ja kansalaisdemokratiaa.
Kansanäänestyksiä järjestetään Suomessa jutun mukaan vähemmän kuin muissa länsimaissa. Kansanäänestysten kultamaa taas on Sveitsi, josta Büchi on kotoisin; siellä kansa äänestää neljä kertaa vuodessa, etukäteen päätettyinä äänestyspäivinä. Eikä maa ole ajautunut kaaoksen partaalle, päinvastoin. Oli äänestyksen lopputulos mikä hyvänsä, tärkeitä asioita saadaan aidosti esille, ja asenteet muuttuvat. Järjestelmä tuottaa näin myös hyviä häviäjiä (kun taas meikäläinen poliittinen tapakulttuuri, jossa asioita juntataan väkisin läpi, tuottaa lähinnä katkeria häviäjiä, toisin sanoen aggressiivisuutta ja poliittista passiivisuutta).
Mutta ovatko kansalaiset tyhmiä ja laiskoja? Eivät sen tyhmempiä tai laiskempia kuin vaaleilla valitut päättäjätkään, Büchi toteaa:
Todellisuudessa kaikki kansanedustajat eivät osallistu päätöksentekoon ja osa heistäkin voi äänestää päähänpiston tai tunteen vallassa. Pientä ryhmää on myös helpompi painostaa. Typeriä päätöksiä on tehty aina, sitä vastaan ei ole
takuita. Mutta päätöksiähän voi korjata.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti