Myllypuron pientaloalueen katu- ja puistosuunnitelma kommentoitavana

Asukkailla on tilaisuus lähettää rakennusvirastolle mielipiteitä rakennettavan puutaloalueen tiestöstä. Suunnitelmat ovat nähtävillä verkossa. Ne ovat esillä myös Myllypuron lehtilukusalissa ja rakennusvirastossa 1.4.-16.4. Kommentointiaikaa on 16.4. klo 15:een asti.

Puistopuita kaadetaan turhaan!

"Osa Helsingin puistopuista kaadetaan turhan aikaisin", uutisoi netti-Hesari. Juttu liittyy Minna Terhon tuoreisiin tutkimustuloksiin, jotka koskevat kaupunkipuiden vaurioita. Jutun voi lukea täältä.

Nykyisillä menetelmillä tehtävä puiden kuntoarvio ei kerro Terhon tutkimuksen mukaan puun kunnosta koko totuutta. Puunkaatamisvimman takana Terho näkee Kaivopuistossa vuonna 1998 sattuneen onnettomuuden, jossa ohikulkija kuoli kaatuvan puun alle.

Kaupunkimetsissä kulkevat ovat huomanneet, että hakkuuvimma ei koske yksin puistopuita. Myös lähimetsiä hakataan surutta, viimeksi Roihuvuoressa.

Minna Terho väittelee kaupunkipuiden kunnosta Helsingin yliopiston Biokeskus 2:ssa (auditorio 1041, Viikinkaari 5) perjantaina 3.4. kello 12. Väitöskirjan nimi on "What was behind the bark? An assessment of decay among urban Tilia, Betula and Acer trees felled as hazardous in the Helsinki City area". Tutkimuksen elektroninen versio löytyy täältä.

"Roihuvuoren metsän kaavoitus torjutaan" (Helsingin Uutiset 28.-29.3.09) / Agenda 21:n vaatimuskirjelmä

Helsingin kaupungille osoitettu vaatimuskirjelmä Roihuvuoren metsien puolesta on valmisteltu Roihuvuoren agenda 21:n aloitteesta, ja siihen yhtyy muun muassa Roihuvuoren vasemmistoliitto. Uutta asuntorakentamista ei vastusteta, mutta suunniteltu paikka on väärä: yhdistys näkee tärkeänä, että asunto- ja teollisuusalueiden välillä oleva metsävyöhyke säilytetään.

* * *

Helsingin kaupungin kaupunkisuunnitteluvirastolle, kaupunkisuunnittelulautakunnalle, kaupunginhallitukselle ja valtuustolle

VAATIMUS KESKEYTTÄÄ ROIHUVUOREN LÄNTISEN SELÄNNEMETSÄN POHJOISRINTEEN PUISTOALUEEN ASEMAKAAVAMUUTOKSEN VALMISTELU
Hankenro 1090, Kslk 2007-578, Oas 869-00/09

VAATIMUS

Me allekirjoittaneet roihuvuorelaiset yhdistykset, seurat, kerhot ja yhtiöt vaadimme Roihuvuoren läntisen selännemetsän pohjoisrinteen puistoalueen asemakaavamuutoksen valmistelun keskeyttämistä ja puistoalueen säilyttämistä metsäisenä puistona. Alue kuuluu Roihuvuoren 1950-luvun kaavoitushistorialliseen ja ympäristöarvoiltaan merkittävään läntiseen selännemetsään, joka muodostaa siihen rajautuvien, taidokkaasti maastoon sijoitettujen rakennusten kanssa yhteisvaikutukseltaan merkittävän, arvokkaan ja kauniin kokonaisuuden sekä suojaa siihen rajautuvaa rakennusaluetta melulta ja hiukkaspäästöiltä sekä Herttoniemen yritysalueen reunavyöhykkeen visuaalisilta saasteelta.

PERUSTELUT

Roihuvuori ja täydennysrakentaminen

Päättäjät ja kaavoittajat vetoavat useasti lähiöiden täydentämisrakentamiskaavailuja esitellessään mm. asuntopulaan, kuten Roihuvuoren 4.3.2009 keskustelutilaisuudessakin tehtiin. Kuitenkin Roihuvuoressa rakentaminen alkoi 1955-60-luvuilla lähiöprojektina ja jatkui Strömsin alueen rakentamisena 1963-66, Strömsin kartanon ja Tulisuontien projektina 1980-90-luvuilla sekä Porolahden puhdistusalueen rakentamisena 1990-luvulla, kirkon viereisten asuinkerrostalojen rakentamisena vuonna 2001 ja ostoskeskuksen uudisrakentamisena vuonna 2006-2009. Ostoskeskuksen itäpuolinen, asuinkortteliksi kaavoitettu alue odottaa vielä rakentajaansa.

Roihuvuori on ollut täydennysrakentamiskohteena lähes tauotta yli 35 vuotta. Kapinaan on noustu harvoin. Poikkeuksena on ollut läntinen selännemetsä, joka erottaa asuntoalueen Herttoniemen yritysalueesta. Vaikka kaavoittaja perääntyi osittain selännemetsän rakennushankkeista, ollaan yleiskaavassa 2002 ja sen pohjalta käynnistyneessä asemakaavan muutostyössä edelleen rakentamassa selännemetsän pohjoisosaa. Tämä tarkoittaa, että arvokasta 1950-luvun kaavallista, maisemallista ja ekologista kokonaisuutta ollaan vakavasti rampauttamassa. Kysymys on mielestämme piittaamattomasta rakennus- ja maankäyttölain sekä Eurooppalaisen maisemayleissopimuksen tulkinnasta (YM 201: 5 luku 39§, kohta 9, 7 luku 54§ sekä Eurooppalainen maisemayleissopimus: johdanto, artikla 1 d, artikla 6 b).

Kaavoitusviraston omat selvitykset Roihuvuoren läntisen selännemetsän arvoista

Kaupunkisuunnitteluvirasto on julkaissut 1.3 1990 (yleiskaavallisia selvityksiä Y 1990:7) Roihuvuoren " inventointi ja yleiskaavan alueelliset ohjeet ja suositukset", jossa sivulla 26 kuvaillaan läntistä selännemetsää jyrkkäpiirteiseksi ja voimakkaaksi rajavyöhykkeeksi Roihuvuoren asutuksen Herttoniemen teollisuusalueen välissä ja jossa rinteiden kaltevuus yltää monin paikoin 20-30%. Edelleen selänteen maisemallista merkitystä pidetään huomattavana ja sillä katsotaan olevan arvoa ulkoilu- ja retkeilykohteena (LIITE 1: KUVA 24: VIRKISTYSALUEET JA MAISEMAN PERUSPIIRTEET). Liite 1:stä näkyy se, että myös selännemetsän pohjoisosassa korkeusvaihtelut ovat huomattavat.

Myös yleiskaava 2002:n selostusluonnoksessa (s. 92-101, selostusosa 2: kartat sivuilla 98 ja 101), poiketen varsinaisesta yleiskaavasta 2002, haluttiin vaalia Roihuvuoren 1950-luvun kaavoitushistoriaan kuuluvia maisemallisia ja luontopainotteisia arvoja, joihin kuuluvat erottamattomana osana aluetta kiertävät viheralueet kallioisine puistometsineen ja rantapuistoineen. Roihuvuoren läntinen selännemetsä katsottiin kokonaisuudessaan luonto-, kulttuuri- ja virkistysarvoiltaan merkittäväksi viheralueeksi osana kaavoitushistoriallisesti ja ympäristöarvoiltaan kiinnostavaa aluekokonaisuutta.

Yleiskaava 2002 laatimisen jälkeen kaupunkisuunnitteluvirasto ja rakennusvalvontavirasto (kaupunkisuunnitteluviraston julkaisuja 2004:6) laaditutti vuonna 2004 ilmestyneen Roihuvuorta koskevan oppaan "alueen arvot ja ominaispiirteet rakennustapaohjeet". Oppaassa läntinen selännemetsä nähdään asuntoalueen maisemallisena tukirankana tai selkärankana, joka erottaa tehokkaasti asuntoalueet Herttoniemen yritysalueesta (LIITE 2).

Selännemetsän pohjoisosaan rajautuva nk. Lumikintien osa-alue (korttelit 43215 ja 43214) on kuvailtu oppaassa sekä kaupunkikuvansa, että maisemansa kannalta hyvin säilyneeksi 1950-luvun ympäristökokonaisuudeksi, joka liittyy saumattomasti ympäröivään puistometsään. Metsälähiöaatteiden mukaisesti Esko Korhosen kaavaluonnosten pohjalta laadituissa asemakaavoissa vuosilta 1953, 1955 ja 1956 on rakennuskortteleiden länsi- ja pohjoispuolelle osoitettu puistoalue erottamaan rakennusalue Herttoniemen teollisuusalueesta. Niinpä myös Lumikintien osa-alueella on rakennusten lisäksi, myös niihin rajautuvat tai ympäröivät puistometsät nähtävä osana 1950-luvun kaavoitus- ja rakennusarkkitehtuuria.

Perusteet Roihuvuoren pohjoisrinteen asemakaavamuutossuunnittelun keskeyttämiseen

Kaavamuutoksen osallistumis- ja arviointisuunnitelman esittelytilanteessa 4.3.09 kaupunkisuunnitteluviraston edustajat esittivät alustavasti (?) asemakaavan muutoksen vaikutuksia elinoloihin, luontoon, ympäristön asukkaiden virkistysmahdollisuuksiin ja asumisolosuhteisiin, liikenteeseen, teknisen huollon järjestämiseen, yhdyskuntatalouteen, maisemaan ja kaupunkikuvaan.

Kävi selväksi, että linnustoltaan rikas, kasvillisuusvyöhykkeiltään monimuotoinen ja kallioperältään mielenkiintoinen metsäinen alue kaavamuutoksen toteutuessa tuhoutuisi kokonaisuudessaan. Nykyaikainen, taloudellisesti tehokas rakennustapa vaatisi alueen kaiken puuston poistoa, jyrkän kallioisen ja epätasaisen rakennusmaan räjäyttämistä, louhimista ja tasaamista. Mikään alueen jyrkänteistä ei säästyisi dynamiitilta, vaikka muuta väitettäisiin. Alueen nykyinen ulkoiluraitti muuttuisi syöttökaduksi. Rakentamisen jälkeen niin uudella alueella kuin myös naapuristossa melutaso nousisi ja ylittäisi hyväksyttävät tasot. Tähän voitaisiin lisätä vielä muut liikenteen ja yritysalueen päästöt. Kaavoitusalue avautuisi ilmansuuntiin nähden epäedullisesti, mikä vielä korostuisi näkyminä naapurissa sijaitsevan pienyritysalueen törkyisille takapihoille.

Asemakaavamuutoksessa huonoimpaan asemaan joutuisivat Lumikintien varrella oleva kortteleiden 43214 ja 43215 rakennukset, jotka avautuvat selännemetsän pohjoisosaan kuin myös Punahilkantien varrella oleva korttelin 43219 rakennukset, jotka kaikki olisivat selännemetsän pohjoisalueen hävityksen jälkeen alttiina melulle ja kaikelle sille tuholle, mitä suhteellisen pieni mutta vaikutuksiltaan kohtuuton rakennushanke aiheuttaisi niin kaupunki- kuin maisemakuvallisesti. Tämäntyyppinen täydennysrakentaminen ei olisi kestävän kehityksen mukaista.

Osallistumis- ja arviointisuunnitelman esittelytilaisuudessa 4.3.09 ilmeni, ettei Herttoniemen yritysalueen kuten ei myöskään Roihupellon teollisuusalueen maankäytön kehityksestä pystytty antamaan mitään selkeitä linjoja. Tämä tehdään nähtävästi käynnistymässä olevalla uudella yleiskaavakierroksella. Uuteen yleiskaavatyöhön tulisi liittää myös kokonaisuudessaan Roihuvuoren läntisen metsäselänne ja huomioida sen merkitys sirpaleisesti rakentunutta teollisuuslaaksoa selkeästi rajaavana maisemallisena ja kaupunkiekologisena maamerkkinä.

Allekirjoittaneet toivovat, että kaupunkisuunnitteluvirasto, kaupunkisuunnittelulautakunta, kaupunginhallitus ja valtuusto suhtautuvat myönteisesti vaateeseemme keskeyttää Roihuvuoren pohjoisrinteen asemakaavamuutostyö ja ymmärtävät, että Roihuvuoren kaupunki- ja maisemakuvallisesti tärkeä maamerkki, läntinen selännemetsä, täytyy jättää kokonaisuudessaan virkistysalueeksi, jossa esimerkiksi lapset voivat liikkua autottomalla vyöhykkeellä turvallisesti leikkeihinsä, leikkipuistoon ja kouluun sekä, jossa myös varttuneemmat asukkaat voivat ulkoilla nauttien kalliometsänsä jylhästä ja monimuotoisesta luonnosta.

Helsingissä, maaliskuun 23. päivänä 2009

Roihuvuoren Agenda 21, Strömsin Autotalli, Asunto-osakeyhtiö Hakarinne, Roihuvuoren vasemmistoliitto, Roihu ja Ruihuvuoren Martat.

"Yhdeksän kymmenestä suomalaisesta haluaa lisätä metsiensuojelua Etelä-Suomessa"

Seuraavassa pari lähimetsiä koskevaa uutisleikettä.

Vuoden luontotekona 2008 on palkittu espoolaisvaltuutettujen Sirpa Hertellin ja Nina Knaapilan aloite lähimetsien suojelusta Espoossa.

Yhdeksän kymmenestä suomalaisesta haluaisi, että Etelä-Suomen metsiä suojeltaisiin. Tällä hetkellä kuitenkin 99 prosenttia metsistä on hakkuiden tai muunlaisen muokkauksen kohteena. Metso-ohjelmalla tilannetta yritettiin parantaa, mutta "nyt hallitus on pyyhkinyt takapuolta yhteisesti sovitulla ohjelmalla", WWF:n Suomen suojelujohtaja Jari Luukkonen kirjoittaa.

Kaupunkimetsäliike III -video on ilmestynyt

Kolmas video kysyy: Pitääkö öljysataman rakentamisessa tuhota arvokkaat luontoalueet?

Monet kaupunkilaiset ovat jo vuosikausia taistelleet kaupunkimetsien säilymisen puolesta. Vastassa ovat kaupungin hallitsevat poliitikot ja rahavalta, jotka suunnittelevat viheralueiden tilalle uusia asuinalueita.

Mustavuoren liike on saanut torjuntavoiton – toistaiseksi. Mutta edelleen meillä kaupunkilaisilla ei ole välineitä eli poliittisia oikeuksia, joilla me voisimme toteuttaa perustuslaissa säädettyä kuntalaisten autonomiaa (PeL 121 §). Niin kauan kuin poliitikoilla on yksinoikeus lainsäädäntöön, mikään ihmisille suotuisa laki ei ole taattu – tämän kirjoitti jo vuonna 1892 James W. Sullivan kirjassa Direct Legislation by the Citizenship through the Initiative and Referendum. Ehkä jo huomenna toinen lautakunta ja toinen valtuusto päättääkin rakentaa Mustavuoren alueella, ja meillä ei ole välineitä, joilla estää sellaisen päätöksen.

Tästäkin syystä kaupunkimetsäliikkeen kansanäänestysaloite on edelleen ajankohtainen. Kaupungin asukkaat tarvitsevat toimivia osallistumisen välineitä: kansalaispäätös ja kansalaisaloite. Kansalaispäätöksen avulla voimme estää enemmistön tahdon vastaiset valtuuston päätökset. Kansalaisaloitteen avulla voimme tuoda omia ehdotuksia julkiseen keskusteluun ja kaikkien äänestäjien päätettäväksi.

Siksi seuraava teksti kaupunkimetsäliikkeen kotisivulta ei liene turhaa toistoa:

Tule mukaan rakentamaan demokraattista kaupunkia, jossa on hyvä hengittää.

Toimi näin:
Tulosta aloitelomake tästä. Pyydä kanssakaupunkilaisiasi allekirjoittamaan lomake. Muista, että allekirjoittaneen tulee olla äänioikeutettu Helsingissä, allekirjoituksen tulee olla omakätinen ja kaikki kohdat tulee täyttää. Lähetä täysi lomake osoitteeseen Kaupunkimetsäliike PL 119, 00201 Helsinki.

Allekirjoita vetoomus Vila Brandãon säilyttämiseksi!

Myös Salvadorin kaupungissa Brasiliassa on käynnissä taistelu kaupunkimetsän puolesta - sekä ylipäänsä oman asuinalueen säilymisen puolesta. Vila Brandãota ja sen ympäröivää luontoa, joka on Salvadorin keskustan viimeisiä henkireikiä, uhkaa hävittäminen, sillä grynderit ja kaupungin pamput ovat iskeneet silmänsä alueeseen: kuinka mukavaa olisikaan häätää sieltä asukkaat pois ja rakentaa tilalle merenranta-asuntoja ökyrikkaille!

Seuraava video esittelee Vila Brandãon yhteisöä ja aluetta, jossa esimerkiksi rikollisuus on (pien)yhteisöllisyyden vuoksi kaupungin vähäisintä. Video on portugaliksi. Sisällön ydin on selostettu edellä.


Vila Brandão 69 anos de [R]existência from anapi on Vimeo

Allekirjoita vetoomus Vila Brandãon puolesta täällä (myös englanniksi):
http://www.ipetitions.com/petition/vilabrandao/

Mikä firma on Helsingin kaupungin rakentamispalvelu?

Anonyymi kommentoi postausta Viikintien merkilliset hakkuut 6.3.2009 seuraavasti:

"Uusi tuotantoon keskittyvä kaupungin virasto, Helsingin kaupungin rakentamispalvelu, aloittaa toimintansa vuoden 2009 alussa. Sen päätehtävä on rakentaa ja hoitaa Helsingin puistoja ja katuja, korjata toimitiloja, vuokrata kalustoa ja tehdä mm. pohjatutkimukseen liittyviä mittauksia pääasiassa Helsingin kaupungille...

...Helsingin kaupungin rakentamispalvelun toimitusjohtajana aloittaa diplomi-insinööri Mauri Suuperko. Kaupunginvaltuusto päätti valinnasta 12.11.2008. Suuperkolla on vankka kokemus rakennusalan yritysten johtamisesta, mm. Lujapalvelut Oy:n ja Aaro Kohonen Oy:n toimitusjohtajana sekä Engel Palvelut Oy:n aluejohtajana."

Tutustu esim. Suomen kuudenneksi suurin rakennusalan konserni Luja.

Kyllä sitä hieman miettii - kaupungin toistuvat puunkaato-operaatiot mielessä - että mikähän se tämäkin firma nyt sitten taas on...?!

Kansallismaisema-näyttely kannustaa pohtimaan metsiemme nykytilaa

Sanomatalon Mediatorilla avattiin 17.3. Antti Leinosen ja Matti Snellmanin valokuvanäyttely Kansallismaisema. Tekijät toivovat näyttelyn herättävän keskustelua metsiemme nykytilasta. Näyttelyyn voi tutustua 27.3. asti.

Näyttelyn avajaisissa 17.3. käytyyn paneelikeskusteluun osallistuivat kansanedustajat Pertti Salolainen ja Anni Sinnemäki, puheenjohtaja Risto Sulkava Suomen luonnonsuojeluliitosta, Marcus Walsh Innofor Oy:stä, sekä Jouko Kostamo Tapiosta. Järjestävänä tahona toimi Greenpeace.

Panelistien puheenvuoroista huokui huoli etenkin Etelä-Suomen vanhojen metsien tilasta, mutta myös pohjoisen laajojen metsäalueiden suojelua halutaan parantaa.

Lisää aiheesta http://kansallismaisema.fi/

Keskustelua Kivinokan alueesta 4.4.2009

Keskustelua Kivinokasta

Tervetuloa keskustelemaan Kivinokan alueen kehittämisestä poliittisten päättäjien kanssa lauantaina 4.4. 2009 kello 14.00 -16.00 Kulosaaren kartanolla (Kipparlahden silmukka 5, Herttoniemi).

Järjestää Kulosaaren Kartanon hoitojaos ja Helsingin yhteisjärjestö

Lisätietoa Kivinokasta: http://www.kivinokka.fi/

Helsingin yhteisjärjestön kotisivu: http://hyj.jhlyhdistys.fi/

TERVETULOA !

Kivinokka uudelleen kansanpuistoksi!
www.adressit.com/kivinokkalaiset

Luonto-Liitto: Helsingin metsienhoito sivuuttaa kaupunkimetsien arvot

Ohessa Luonto-Liiton kaupunkimetsiin liittyvä tiedote. Tutustu myös Luonto-Liiton valtuustoaloitteeseen!

* * *

Luonto-Liitto tiedottaa 18.3.2009:
Helsingin metsienhoito sivuuttaa kaupunkimetsien arvot

Luonto-Liiton mielestä Helsingin kaupungin metsienhoito sivuuttaa kaupunkimetsien todelliset arvot. Kaupunkimetsät ovat ensisijaisesti kaupunkilaisten virkistys- ja rauhoittumispaikkoja, jotka tarjoavat mahdollisuuden harrastaa ja oppia tuntemaan luontoa. Puun tuotantoon tarkoitettujen talousmetsien hoitomenetelmiä ei tule soveltaa kaupunkimetsiin.

Luonto-Liitto lähetti tänään Helsingin kaupunginvaltuutetuille aloitteen, jossa peräänkuulutetaan monimuotoisuuden ja virkistysarvojen kunnioittamista kaupungin metsien hoidossa. Aloite toimitetaan valtuutetuille vielä henkilökohtaisesti illan valtuuston kokouksessa.

Hakkuita ja ylenpalttista hoitoa vähentämällä voitaisiin kaupunginmetsäalueilla melko nopeastikin saavuttaa hyötyjä luonnon monimuotoisuuden suojelussa, virkistysarvojen parantumisessa ja metsienhiilivarannon lisääntymisessä. Hakkuisiin myös kulutetaan kaupunkilaisten verovaroja.

"Onkin syytä ihmetellä, mitä hyvää näillä hakkuilla tavoitellaan ja mitäsaavutetaan", kummastelee omalla asuinalueellaan Roihuvuoressa ja lähialueilla hakkuita seurannut Matti Ikonen. "Nykyinen kaupunkimetsätalous antaa kaupunkilaisille aivan väärän kuvan siitä, miltä monimuotoinen metsä näyttää ja mikä on järkevää metsätaloutta", Ikonen jatkaa.

Kaupunkimetsien hakkuut ovat viime aikoina suututtaneet kaupunkilaisia useissa kaupunginosissa. Viime vuonna hakkuista nousi kohu Herttoniemessä, tänä vuonna vuorossa on Roihuvuori.

"Kaupunkimetsä, jossa on luonnontilaisen metsän piirteitä, kuten lahopuuta, tarjoaa hienon mahdollisuuden ympäristökasvatukselle lähiöissä. Kasvamme arvostamaan monimuotoista metsää, kun pieni sirpale liialliselta käsittelyltä säästynyttä metsää löytyy melkein pihapiiristä. Monimuotoisesta metsästä löytää myös enemmän elämyksiä", kertoo Luonto-Liiton ympäristökasvatuksen suunnittelija Malva Green.

Luonto-Liitto ehdottaa, että Helsinki ottaisi mallia Vantaasta, jossa uudella metsänsuunnittelumallilla on saatu vähennettyä metsien käytön ristiriitoja. Vantaan uusien metsänhoitoperiaatteiden mukaan hakkuita tehdään vain jos niistä seuraa selkeää ja perusteltavissa olevaa hyötyä.

Lisätiedot:
Matti Ikonen, Luonto-Liiton metsäryhmän jäsen, p. 0400 257 755
Risto Mustonen, Luonto-Liiton metsävastaava, p. 0400 687 856

Luonto-liiton aloite Helsingin valtuustolle 18.3.2009

Luonto-Liitto
Annankatu 26 A, 5. krs,
00100 Helsinki
Puh. (09) 684 4420 / Fax (09) 6844 4222
http://www.luontoliitto.fi/

Aloite Helsingin kaupungin luonto-ja virkistysarvoja vahingoittavien hakkuiden vähentämiseksi

Arvoisa kaupunginvaltuutettu!

Toivomme, että Helsingin kaupunki vähentää luonto- ja virkistysarvoille vahingollisia metsänhakkuita omilla maillaan sekä ottaa täysimääräisesti käyttöön kaupunkimetsien mahdollisuudet hillitä ilmastonmuutosta.

Metsien tulee antaa kehittyä nykyistä laajemmassa mitassa luonnontilaisen kaltaisina siellä, missä siihen on mahdollisuudet. Linjanmuutoksesta olisi hyötyä kaupunkimetsien vetovoimaisuudelle ja luonnon monimuotoisuudelle. Kaupunkimetsien hakkuiden vähentäminen lisää niihin sisältyvää hiilivarastoa, mikä olisi mitä luontevin keino torjua ilmastonmuutosta.

Helsingin metsien hoidon linjaus on tulossa kaupunginhallituksen käsittelyyn piakkoin. Samaan aikaan metsiä hakataan vanhojen suunnitelmien mukaan, mikä on suututtanut kaupunkilaisia useissa kaupunginosissa. Viime vuonna hakkuista nousi kohu Herttoniemessä, tänä vuonna vuorossa on Roihuvuori. Luonnokset luonnon monimuotoisuuden turvaamisohjelmaksi ja luonnonhoidon linjaukseksi ovat osittain ristiriidassa keskenään. Helsingin nykyinen metsänhoito on merkillistä suunnitelmataloutta, johon modernit ajatukset luonnon monimuotoisuuden vaalimisesta eivät ole mahtuneet mukaan.

Helsinki on kolmen eniten metsää omistavan kunnan joukossa. Siten kaupungilla on mahdollisuus vaikuttaa merkittävästi luonnon monimuotoisuuden säilyttämiseen ja ilmastonmuutoksen hidastamiseen pitämällä metsät tuuheina ja järeinä. Kuollutkin puu on paitsi arvokas eliölajistolle, myös merkittävä hiilivarasto. Lisäksi lahopuu on erityisen arvokas metsän ominaispiirre, josta riippuvaisia on lähes neljännes metsälajeista.

Helsigin yliopiston metsäekonomian laitoksen kansalaisten näkemyksiä metsienkäyttöön selvittäneen tutkimuksen [1] mukaan yli 70 % kansalaisista pitää tärkeänä metsien merkitystä eläinten ja kasvien elinympäristönä sekä metsien tarjoamaa mahdollisuutta luonnon tarkkailuun ja maisemien ihailuun. Saman tutkimuksen mukaan kansalaiset pitävät luonnon monimuotoisuuden säilyttämistä kaikkein tärkeimpänä metsiä koskevassa päätöksenteossa huomioitavana näkökulmana. Näitä kansalaisten tärkeinä pitämiä näkökulmia voidaan huomioida myös kaupunkimetsien hoidossa jättämällä lahopuuta ja käsittelemättömiä alueita myös kaupunkimetsiin.

Helsingin kaupungin metsien ja puistojen hakkuut ovat hyvin erikoista metsänhoitoa Suomessa, sillä niihin kulutetaan verovaroja. Uuden luonnonhoidon linjauksen mukaisesti sekä hakkuita, että rahanmenoa on tarkoitus entisestään kasvattaa. Turvallisuussyistä tehtävien yksittäisten ongelmapuiden poiston sijasta hakkuilla käsitellään tarpeettoman laajoja metsäalueita. On aiheellista kysyä mitä hyvää näillä hakkuilla tavoitellaan ja mitä saavutetaan? Onko varojen käyttö metsän hakkuuseen tärkeämpää kuin vaikkapa kosteusvaurioituneiden leikkipuistorakennusten korjaamiseen?

Vähentämällä hakkuita ja hoitoa muilla kuin aidosti puistoiksi rakennetuilla viher- ja metsäalueilla voitaisiin saavuttaa melko nopeasti hyötyjä luonnon monimuotoisuuden suojelussa ja lisätä metsien hiilivarantoa. Merkittävä osa kaupunkilaisista nauttisi parantuneista virkistysmahdollisuuksista monimuotoisemmissa metsissä. Lähimetsät ovat kansanterveydellisesti elintärkeitä. Lenkkeily on suosituin liikuntamuoto, joka lähimetsissä toteutettuna on myös ilmastoystävällinen harrastus. Lähimetsissä on oltava kauneusarvoja ja tilaa sekä liikkujille, että metsän eläimille. Ympäristökasvatukselle oikeat metsät lähellä kouluja ja leikkipuistoja ovat suorastaan välttämätön ympäristö.

Kaatuneet puut opettavat meille luonnon kiertokulkua ja elämän kunnioitusta. Helsinkiläiset omistavat itsekin usein metsää muualla Suomessa. Nykyinen kaupunkimetsätalous antaa aivan väärän kuvan kaupunkilaisille siitä, mikä on järkevää ja laillista metsätaloutta metsälain piirissä olevissa metsissä. On aiheellista pelätä, että stadilaisten kesämökkipalstoilla otetaan mallia työteliäästä kaupunkimetsätaloudesta, jossa lahopuun muodostuminen koitetaan estää ja jossa kustannuksiakaan ei säästellä.

Helsingin tulisi ottaa mallia Vantaasta, jossa ristiriidat metsien käytössä on saatu vähenemään uudella metsäsuunnittelumallilla. Vantaan kaupungin metsien käyttöä ohjaavat uudet metsänhoitoperiaateet, joiden pohjalta hakkuita tehdään lähinnä siellä, missä siitä on selkeää ja perusteltavissa olevaa hyötyä. Luonnon monimuotoisuuden suojelu on metsäsuuunnitelmissa viety Suomen mittakaavassa kokonaan uudelle tasolle.

Helsingin metsät kaupunginrajojen ulkopuolella voivat haluttaessa edesauttaa ainakin kahden metsämantereen pysymistä yhtenäisinä, Nuuksiossa ja Sipoonkorvessa. Lähivirkistysmetsät vailla hakkuukantoja luovat esteettisesti tasapainoista monimuotoista kaupunkitilaa. Rikkominen ja roskaaminen voi muutenkin vähentyä, jos metsien puiden annetaan olla ehjiä ja kauniita.

Kaupungin tulee palauttaa luonnonhoitolinjaus valmisteltavaksi. Luonnon monimuotoisuuden säilyttäminen on otettava keskeiseksi tavoitteeksi metsien käytössä. Metsäsuunnitelmat on tarkistettava ennen kuin metsien hakkuuta jatketaan. Avohakkuista on luovuttava kokonaan.

Helsingissä, 18.3.2009

Mauno Särkkä
puheenjohtaja, Luonto-Liitto

Emilia Pippola
metsäjaoston puheenjohtaja, Luonto-Liitto

[1] Suomen metsät ja metsäpolitiikka – kansalaisten näkemyksiä. Annukka Valkeapää, Riika Paloniemi, Annukka Vainio, Kimmo Vehkalahti, Klaus Helkama, Heimo Karppinen, Jari Kuuluvainen, Ann Ojala, Tapio Rantala, Mika Rekola.

http://www.mm.helsinki.fi/mmekn/tutkimus/julkaisut/Report55.pdf

Miksi valtuuston enemmistö käänsi selkänsä turkulaisille?

Turussa kansalaisliike vaati kansanäänestystä toriparkista ja keräsi yli 13 000 nimikirjoitusta kansanäänestysaloitteeseen. Mutta kaupunkivaltuusto päätti, ettei kansanäänestystä järjestetä. Kansalaisliikkeen blogissa kysytään miksi valtuusto käänsi selkänsä turkulaisille?

Turussakin pyöritetyt erilaiset kaupunkilaisten osallistamisohjelmat ovat osoittautuneet pelkiksi kulisseiksi. (...)

Kansalaiset ovat saaneet kaksi muutakin opetusta. Ensiksi sen, että valtuustoon kannattaa ääänestää henkilöitä, jotka tarpeen tullen uskaltavat antaa vastuun päätösten tekemisestä myös kuntalaisille itselleen. Toinen opetus on se, että kuntalakia tulee muuttaa. Kuntalaisten määräosalla (esim. 5%:lla) on oltava oikeus tehdä aloite, joka todella velvoittaa kansanäänestyksen järjestämisen.

(...) Jotta kansalaisten laskeva luottamus poliittiseen järjestelmään saataisiin käännettyä nousuun, on edustuksellisen demokratian rinnalle luotava todellisia ja kaikille kansalaisille avoimia suoran vaikuttamisen keinoja. Demokratiaa voidaan laajentaa ja syventää. Osallistavamman demokratian siemen on Turussakin kylvetty!

Lue koko juttu tästä

Helsinki ja Vantaa kasvavat kiinni Honkasuolla

Malminkartanon ala-asteella pidettiin tiistaina 30.9.2008. keskustelu- tai vuorovaikutustilaisuus uuden Honkasuon asuinalueen suunnittelusta. Honkasuolle tulee noin 1600 asukkaan kaupunkipientaloalue, joka yhdistää Helsingin ja Vantaan, luoden miltei yhtenäisen nauhamaisen asutetun vyöhykkeen Malminkartanon ja Myyrmäen väliin.
Alueen rakentamista perustellaan, kuten täydennysrakentamista usein, Malminkartanon taantuvalla asukasluvulla, jonka pelätään johtavan lähipalvelujen vähenemiseen.

Suunnitelman alkuvaiheissa moni paikallinen oli vähintäänkin epäileväinen suunnitelmaa kohtaan, koska se muuttaa osan Malminkartanon täyttömäen pohjoispuoleisesta hienosta metsästä asuinmaaksi. Suunnitelmien edetessä ja vaihtoehtojen täsmentyessä yleinen asukasmielipide on muuttunut suopeammaksi uutta asuinaluetta kohtaan, etenkin koska tilanne esitettiin asukkaille kahdesta pahasta pienempi paha –valintana.

Asuinalueen lähellä, sen eteläpuolella olevaa täyttömäkeä oltiin laajentamassa, kunnes tästä hankkeesta tehty YVA osoitti sen aiheuttavan haittoja Mätäjoen valumavesien myötä aina Isoon Huopalahteen saakka. Lisäksi täyttömäen laajentamisesta aiheutuvat työt olisivat lisänneet voimakkaasti liikennettä, melu- ja pölyhaittoja lähiseudun asukkaille. Täyttömäen laajentamisesta luopuminen tarkoitti sitä, että sen pohjoispuoleinen metsä kyettiin säästämään virkistyskäytössä, mutta samalla se mahdollisti uuden asuinalueen suunnittelun lähistölle, tai niin asia ainakin on esitetty. Tilanteessa on ollut kiristyksen makua: jollette ole valmiita hyväksymään uusia asukkaita, niin saatatte joutua hyväksymään täyttömäen laajennuksen. Nyt kun täyttömäen laajennus ei enää onneksi ole ajankohtainen, tätä valintatilannetta ei enää ole, vaan nyt päästään keskustelemaan siitä, millainen uudesta asuinalueesta oikein tulee.

Honkasuolle tulee siis niin sanottuja kaupunkipientaloja, jotka sijoitetaan viuhkaksi säästettävän keskusniityn ympärille. Lähinnä keskusniittyä olevat talot ovat yksikerroksisia ja reunimmaiset talot pääasiassa kaksikerroksisia.
Alueen liikenneratkaisun runkona tulee olemaan Naapuripellontien jatkaminen Myyrmäen puolelle Rajatorpantielle. Tie vedetään mutkalle, jottei se houkuttelisi läpiajoliikennettä läpiajamisen ilosta. Pikkukadut tulevat olemaan ns. pihakatuja, joilla on korkeintaan kahdenkymmenen kilometrin tuntinopeusrajoitus, mutta joille ei tulla rakentamaan jalkakäytäviä tai pyöräkaistoja. Vastaavia ratkaisuja on toteutettu jo ainakin Vuorenjuuressa, Talinrannassa ja Puu-Ylästössä, ja kasvavan lapsen isänä minua ainakin huolettaisi päästää esimerkiksi pyöräilemään opetteleva lapsi kadulle, edes pihasellaiselle. Mieluummin ei katua ollenkaan vaan piha.

Näkymä Naapuripellontien jatkeelta etelään, nykyisen Malminkartanon asutetun alueen suuntaan. Tästä tulee uusi alueen päätie.


Suunnilleen tähän loppuu Naapurinpellontie nykyään. Lähimmät talot ovat tien oikealla reunalla, vajaan kymmenen metrin päässä tiestä.


Polku alueen keskelle säästettävälle niitylle, jonka keskellä on pieni metsäsaareke. Sen sisällä aikanaan sijaitsi Honkasuon tilan päärakennus.


Alue tulee olemaan paljolti Myyrmäen palveluiden varassa, eikä suunnittelun alkaessa ole vielä tietoa siitä, toteutuuko vyöhykelippu, joka mahdollistaisi HKL:n hinnalla pääsyn palveluihin. Tämä pitäisi kuitenkin varmistaa etukäteen, ennen rakentamisen aloittamista. Näin tehdään esimerkiksi Ruotsissa, jossa uusilla asuinalueilla tulee olla joukkoliikenteen pysäkki 500 metrin säteellä jokaisesta asunnosta jo asuntojen valmistuessa.

Minulle oli tarjolla tilaisuudessa yllätyskin. Kehä kakkonen, johon Helsinki suostui lehmänkauppana Espoon metrosta, ei ehkä tulekaan, ja jos tulee, niin ei ainakaan 15 vuoteen. Kehä kakkosen piti siirtää tätä voimalinjaa pohjoiseen; nyt voimalinja muodostaa suunnilleen Honkasuon projektialueen etelärajan.


"Silta yli synkän veden", ojan, jonka toisella puolella on Myyrmäki. Veikkaanpa, että tulee ahkeraan käyttöön Honkasuon valmistuttua.


Minulla on monia henkilökohtaisia toiveita uuden asuinalueen suhteen. Toivon hartaasti, että Helsinki, Espoo ja Vantaa yhdistyisivät, jotta alueen liikenneyhteydet ja palvelujen saatavuus voitaisiin suunnitella järkiperäisesti. Itse alueesta toivon, että taloista tulee matalaenergiataloja, mitä mahdollisuutta aiotaankin tutkia. Toivon, että tämä tarkoittaa sitä, että taloissa ei ole asuntokohtaisia saunoja - vaikka sauna on suomalaisille kuinka pyhä - ja että niihin sovelletaan keskimääräistä alempaa parkkipaikkanormia ja niihin tulee paljon pyörätelineitä. Toivon myös, että Honkasuon itäistä reunaa ei kuivata asuinalueen tieltä. Toivon myös, että kaikista asunnoista tulee esteettömiä. Toivoisin myös, että townhouse ei tule tarkoittamaan pihakatuja.

Metsää menee tästäkin. Näkymä Naapurinpellontien jatkeelta itään.


Näkymä samasta kohdasta länteen päin, laajemmalle puoliskolle Malminkartanon komeaa metsää. Tästä kohdasta jumppatelineille on viitisenkymmentä metriä. Metsä uhkasi jäädä täyttömäen laajennuksen alle, mutta paikallisella aktivismilla, jota paljolti vetivät Malminkartanon asukasyhdistys ja Kumppanuustalo Horisontin Jaana Löppönen, suurin osa metsästä sentään säilyy.

Roihuvuoren hakkuut

Tässä kuvia Itä-Helsingin viimeisimmistä hakkuista. Roihuvuoren puunkaatoalue on Abraham Wetterin tien varressa, Porolahden vieressä.

Roihuvuoren luonnonhoitosuunnitelmasta vuosille 2006-2015 löytyy ympäripyöreää tekstiä (suunnittelualueen kartta löytyy sivulta 4) ja toteutus on nyt sitten tätä: poistetaan esimerkiksi lehto, jossa on noin 70-vuotiasta koivua syyllä "huonokuntoisia puita", ts. avohakkuu koivulehdon keskiosaan ja tilalle saarnea!

Lainaus Roihuvuoren "luonnonhoitosuunnitelmasta":

Toimenpiteet: Koivikon harvennus. Muutamia aukeampia alueita laajennetaan, ja näihin kohtiin istutetaan saarnea siten, että syntyy 10-20 puun saarnimetsikkö.

Roihuvuoren lehtipuuvaltaisessa rantametsässä on havaittu syksyllä mm. harmaasieppo ja ylipäätänsä kyseessä on monimuotoisuuden kannalta huippuelinympäristö. Rantametsää on tarkoitus hakata Roihuvuoresta Herttoniemeen asti!

Kyseessä on vakava asia. Luonnonhoidon linjauksissa ja luonnon monimuotoisuuden toimintaohjelmassa rakennusvirasto on sitoutunut huomioimaan ennen kaikkea linnustollisesti arvokkaat metsäkohteet. On mahdollista, että rakennusvirasto vetoaa nyt ympäristökeskuksen tuottamaan vanhentuneeseen aineistoon. Nämä hakkuut pitää saada saman tien jäihin!

Näistä Porolahden rannan alueista on nyt kyse:

"Ehkä kansa tietää - onko Suomi demokratian kehitysmaa?" (HS 1.3.09)

Toimittaja Anna-Stina Nykänen haastattelee Kaupunkimetsäliikkeen Rolf Büchia Helsingin Sanomien Sunnuntai-osan laajassa kirjoituksessa (1.3.2009), jossa käsitellään kansanäänestyksiä ja kansalaisdemokratiaa.

Kansanäänestyksiä järjestetään Suomessa jutun mukaan vähemmän kuin muissa länsimaissa. Kansanäänestysten kultamaa taas on Sveitsi, josta Büchi on kotoisin; siellä kansa äänestää neljä kertaa vuodessa, etukäteen päätettyinä äänestyspäivinä. Eikä maa ole ajautunut kaaoksen partaalle, päinvastoin. Oli äänestyksen lopputulos mikä hyvänsä, tärkeitä asioita saadaan aidosti esille, ja asenteet muuttuvat. Järjestelmä tuottaa näin myös hyviä häviäjiä (kun taas meikäläinen poliittinen tapakulttuuri, jossa asioita juntataan väkisin läpi, tuottaa lähinnä katkeria häviäjiä, toisin sanoen aggressiivisuutta ja poliittista passiivisuutta).

Mutta ovatko kansalaiset tyhmiä ja laiskoja? Eivät sen tyhmempiä tai laiskempia kuin vaaleilla valitut päättäjätkään, Büchi toteaa:

Todellisuudessa kaikki kansanedustajat eivät osallistu päätöksentekoon ja osa heistäkin voi äänestää päähänpiston tai tunteen vallassa. Pientä ryhmää on myös helpompi painostaa. Typeriä päätöksiä on tehty aina, sitä vastaan ei ole
takuita. Mutta päätöksiähän voi korjata.

Mustavuoresta mediassa

Taistelu Mustavuoresta päättyi näillä näkymin voittoisasti. Muutaman vuoden kuluttua tilanne voi olla taas toinen. Mutta tähän malliin mentiin nyt. Toivottavasti sosiaalidemokraattien astuminen rajan yli kaupunkimetsien suojelun kannalle on heiltä päätös, joka kestää johdonmukaisesti myöhemminkin.

Oslomarka - paradigmaattinen kaupunkimetsä

Talvipäivä Sognsvannilla, Oslomarkan reunalla.

Allaoleva on ote väitöskirjasuunnitelmastani, joka käsittelee Helsingin Keskuspuistoa. Oslomarka on mukana siksi, että se on paradigmaattinen kaupunkimetsä; erona Helsingin kaupunkimetsiin on se, että se on kaupunkirakenteen ulkopuolella.

City forests: defined by Oslomarka

Definition of a large forest (or a city forest) (according to Oraug et al 1974, 111-112):
1) It consists of oaks, spruces and deciduous trees in-between
2) It has thousands of trees
3) It is so large in area that people can go around in there (kan gå seg vill der)
4) It is natural
5) It has a mental importance
6) It is the home of animals

In general, it is a natural, non-regulated, closed space, wild and harmonious. The Oslomarka forest is unique in the way it brings nature to a city, being a paradigmatic example of city forests.

Oslomarka (or just Marka) is the common name for the surrounding forestal areas of greater habited Oslo ”de sammenhengende skogområdene som omgir tettbebyggelsen i Oslo-regionen”. Oslomarka consists of Vestmarka, Bærumsmarka, Krokskogen, Nordmarka, Lillomarka, Romeriksåsene, østmarka or Sørmarka. Also Sørkedalen and Maridalen are counted as Marka. (ibid., 11.)

The concept of Nordmarka was first used in 1760 in a map produced by the lieutenant Morten Krogh (Moland 2006, 5). The notable feature of Nordmarka is the presence of water. The forests, lakes and rivers were earlier owned by the private landowners. (ibid., 49.)

The "marka" has become a part of the city's soul and a main source of its pride. As Hans Amundsen said, "vi betrakter Oslomarka som vårt felleseie. Og deltakerne i den store utfarten opptrer stort sett forstandig. Enkelte utskeielser kan forekomme og må bekjempes. Vi skal verne skogen og bevare den, ikke vandalisere den, ikke herje og skjemme ut. Frilufstlivets oppdragende betydning skal vise seg i måten vi farer fram på. Vi skader oss selv ved å skade skogen. Den skal gå over til etterslekten akkurat så skjønn og rik som den nå er. Skogen for folket".

To find out, which elements (e.g. trees, water, scent, paths, benches, noises) of the forest/park do satisfy people's expectations, following questions are to be asked:
1) Which of these elements are changing rapidly?
2) What do these changes mean to the people?
3) How do the people appreciate the contrasting/conflicting elements? (e.g.
trees/roads)? (ibid., 23)

Viikintien merkilliset hakkuut 6.3.2009

Viestin Viikintien hakkuista välitti M.-T. K.

* * *

VIIKINTIEN MERKILLISET HAKKUUT 6.3.2009

Puuta kaatuu yhtä sun toista

harvoin ihmiset näkee moista.

Onko tässä järkeä vai mitä sitten lie?

Ei sillä väliä, kyllähän metsäliitto ne tästä vie.

Työt aamulla varhain aloittaneiden metsurien vastaus puiden kaatoja koskevaan ihmettelyyn kuului: "Saahan tässä kuntalaisetkin vähän polttopuita."

Helsingin kaupungin rakennusviraston eri yksiköt ovat käyneet samalla puustokaistaleella useaan otteeseen hakkaamassa mm. koivikkoa. Syyt ovat vaihdelleet joka kerta, esteettisyydestä ja puiden vaarallisuudesta juurten aiheuttamaan tuhoon asfalttitielle sekä tietenkin luonnonhoitoon. Kukaan ei tiedä tai ei ainakaan ole tietävinään toisistaan.

Kyseinen puustokaistale on hyvin ja kauniisti erottanut kevyen liikenteen väylän vilkkaasti liikennöidystä Viikintiestä. Täysin tarpeettomia hakkuita!

Tarja Silvennoinen

Mustavuoren luonto saa rauhan (tiedote)

TIEDOTE

Mustavuoren luonto saa rauhan

Helsingin kaupunkisuunnittelulautakunta päätti 26.2. äänin 5 - 4 hylätä Etelä-Mustavuoren virkistysalueelle suunnitellun asuinalueen. Hylkäämisen kannalla olivat demarit, vihreät ja Vasemmistoliitto. Kokoomus ja RKP pysyttelivät taantumuksen poteroissaan.

Lautakunta toteaa kaavan hylkäämisen saatesanoissa, että "Pohjois-Vuosaaren kaava-alueet on säilytettävä nykyisenkaltaisessa ulkoilu- ja virkistyskäytössä. Asiaa tarkastellaan uudestaan seuraavien yleiskaava- ja osayleiskaavaprosessien yhteydessä."

Tämä on ollut vuosikausia Pro Mustavuori -liikkeen esitys, jolle on kymmeniä vankkoja perusteluja.

Lautakunta vaihtui vuoden alussa lähes sataprosenttisesti ja samalla keski-ikä laski merkittävästi. Nuoret korvat alkoivat kuunnella ja kuulla kansanliikkeen ja luonnonsuojelu- ynnä muiden järjestöjen asiantuntevia perusteluja rakentamista vastaan. Uusi lautakunta myös ymmärsi kuulemansa. Tämä kuullun ymmärtäminen on ollut päättäjillä vaikeutena aikaisempina vuosina.

Voittaneen hylkäysesityksen teki 21-vuotias Matti Niemi (sd). Hän on varmasti nuorin kaupunkisuunnittelulautakunnan jäsen kautta aikojen. Loistavasti alkoi tämän nuoren miehen ura kaupunkisuunnittelijana.

Yleiskaava 2002:n kaataminen Mustavuoren osalta on historiallinen asia. Yleiskaavan asuinaluevarauksia ei ole lautakunnan taholta suositeltu muutettavaksi virkistysalueiksi ennen tätä päätöstä. Asukkaat ovat kyllä olleet rankasti eri mieltä muutamista rakentamissuunnitelmista. Yleiskaavan virheitä korjaamaan syntyi vuonna 2005 kaupunkimetsäliike, joka pyrkii säilyttämään myös luontoa muutoin tiiviisti rakennetussa kaupungissa.

MARJALIISA SIIRA
Pro Mustavuori -liike