Vantaa hakkasi metsää suurharvinaisuudelta!

Suomen luonnonsuojeluliiton Uudenmaan ympäristönsuojelupiiri tiedottaa 18.5.2011:

VANTAA HAKKASI METSÄÄ SUURHARVINAISUUDELTA

Vantaan kaupunki on hakannut Mätäojalla metsää, jossa elää saimaannorppaan verrattava suurharvinaisuus. Suomen luonnonsuojeluliiton Uudenmaan ympäristönsuojelupiiri ja Vantaan ympäristöyhdistys ovat pyytäneet kaupungilta selvitystä asiasta. Hakkuut tehtiin vastoin suunnitelmia ja niillä aiheutettiin vakavia vahinkoja erittäin uhanalaiselle lajille.

Mätäojalla elää muun muassa erittäin uhanalaiseksi luokitellut kovakuoriaislajit halavasepikkä sekä Manner-Suomen ainoa tunnettu laikkujumin esiintymä. Halavasepikkää ei tunneta mistään muualta maailmasta kuin Suomesta, ja Mätäoja on sen kahdesta tunnetusta esiintymispaikasta tärkein.

Mätäojan alue on voimassa olevassa yleiskaavassa kaavoitettu lähivirkistysalueeksi, jolla on luonnon monimuotoisuuden kannalta erityisiä arvoja. Mätäoja on alkuperäinen Vantaanjoen uoma, jonka alueella on myös valtakunnallisesti arvokkaita luhtia. Hakkuut tehtiin vastoin kaavamääräyksiä sekä alueelle tehtyjä hoito- ja käyttösuunnitelmia. Niissä hakattiin muun muassa kaupungin tiedossa olleita halavasepikän asuttamia puita.

Uudenmaan ympäristönsuojelupiiri ja Vantaan ympäristöyhdistys ovat pyytäneet kaupungilta asiasta selvitystä. Lisäksi hakatut puut on tärkeätä palauttaa alueelle, koska puissa olevat uhanalaisten lajien toukat voidaan ehkä vielä pelastaa.

"Vantaan esimerkki osoittaa, että luontoarvojen huomioon ottamista kuntien metsätaloudessa pitää parantaa", sanoo luonnonsuojeluasiantuntija Keijo Savola Uudenmaan ympäristönsuojelupiiristä. "Monissa muissakin kunnissa hakataan turhaan raitoja ja pajuja roskapuina, vaikka niillä voi elää harvinaisia lajeja. Tarpeettomilla virkistysalueiden 'siistimishakkuilla' aiheutetaan muutenkin haittaa sekä luonnolle että asukkaiden viihtyvyydelle."


LISÄTIEDOT:

- Mätäojan luontoarvoista ja tehdyistä hakkuista: luonnonsuojeluasiantuntija Keijo Savola, Uudenmaan ympäristönsuojelupiiri, puhelin 045 652 1974
- Mätäojan uhanalaisista lajeista: yli-intendentti Jyrki Muona, Helsingin yliopiston Luonnontieteellinen keskusmuseo, Eläinmuseo, puhelin 050 3182 344
- Selvityspyyntö
- Kuntametsäsivut
- Vantaan kaupunki: Halavasepikkä - pieni ihme Vantaan Mätäojalla

Vantaanjokilaakson maisemat tärveltiin" (HS 27.10.2009)

Vantaanjoen varrella parturoitu puita jälleen!

Ammoista blogipostausta "Vantaanjoen rannan parturointi keväällä 2008" on kommentoitu. Nostan kommentin sisällön myös tähän, sillä asia on akuutti.

M.-T. K.

* * *

Tänään 25.10.2009 pyöräilin Vantaanjokivartta ja huomasin, että Veräjämäen kohdalla joen itärannan jyrkässä rinteessä on tällä viikolla kaadettu puita, nähdäkseni aivan terveitä. Viikinmäen rannan maisemointisuunnitelmassa on tämä alue 1A (suunnitelma) kuvia on vielä jokirannan pylväissä) merkitty alueeksi, jolla ei tehdä toimenpiteitä, koska se on arvokas luontokohde.

Huomasin yhden komean männyn tyveen kirjoitetun "JÄÄ", mutta mitä tapahtuu muille puille? Rinteessä näyttää olevan väritettyjä keppejä ja muita merkkejä. Olen pelkkänä kysymysmerkkinä. Tietääkseni Veräjämäen asukkaille on aikoinaan luvattu, että tämän metsäisen rinteen ilme säilytetään. Ylhäällä ollut erämaatunnelmainen kallioalue on nyt vain muisto.

Pauli Rantanen

Retkeilijät tutustuivat Mätäjokeen

Allaoleva juttu julkaistiin Tanotorvessa 9/2008 sivulla 7. Juttu on tässä täydennetty omilla valokuvillani Mätäjoen varrelta.

Helsingin rakennusvirasto on viime aikoina herättänyt ristiriitaisia reaktioita virkistysmetsien hoitohakkuista. Huomattavasti positiivisemman vastaanoton saavat niin kutsutun Täti Vihreän eli Elina Nummen lanseeraamat puistokävelyt. Mätäjoki-kävelylle, joka starttasi Kartanonhaasta 18.6, lähti noin 40 ulkoiljaa, jotka eivät sateista säätä säikkyneet. Matkan varrelta Lassilasta ja Pitäjänmäeltä liittyi mukaan vielä lisää, ja lopulta Isoon Huopalahteen saapui noin 70 kävelijää, polkupyörää ja koiraa. Vaikka ulkoilureitistö Mätiksen varrella ei aivan uskollisesti seurailekaan jokea kaikkialla, ulkoilijat kuitenkin koettivat.

Mätäjoki on entinen Vantaanjoen sivuhaara, jonka alkulähteet ovat nykyisessä Louhelassa, vähän Hämeenlinnantiestä länteen. 70 –luvulla se oli tarkoitus uudelleennimetä markkinointikelpoisemmaksi Piijoeksi; tästä muistuttaa sen ylittävä, Kannelmäestä Malminkartanoon kulkeva Piijoen rautatiesilta, joka taistelee Lahden oikoradan Kytömaan sillan kanssa Suomen pisimmän rautatiesillan tittelistä. Nimi ei jokea pahenna, ei sen puoleen siltaakaan; Mätä viittaa rapaan kuten rapakivessä. Pii taas viittaa Kaarelan historiaan kivikautisena asuinpaikkana; nykyisen Etelä-Myyrmäen tiennimistö vielä muistuttaa alueella tehdyistä arkeologisista kaivauksista.

Mätäjoen ympäristö on läntisin Helsingin etelä-pohjois -suuntaisista ekologisista yhteyksistä tai vihersormista, kuten niitä hallinnollisesti kutsutaan. Ne toimivat paitsi eläin- ja kasvilajien leviämisreitteinä, myös ulkoilijoiden virkistysalueina. Mätikseen on tarkoitus istuttaa taimenia kalastajien iloksi, mikä edellyttää kalaportaiden rakennuttamista ainakin Strömberginkoskeen ja Taliin. Talin golfkentän edustajat ovat jo luvanneet vastata Talin kalaportaiden rakentamisesta.
Vantaan puolella jokea kutsutaan Mätäpuroksi; yläjuoksulla jokea uhkasi pitkään Kehä kakkosen suunnitelma, kunnes Vantaa ymmärsi tunnustaa Vaskivuoren alueen luonnon monimuotoisuuden.


Vihreä on Mätäjokilaaksoni.

Mätistä idyllisen kesynä Talin golfkentällä.


Mätäjoen rauhallista virtausta vain hieman ennen sen laskemista Isoon Huopalahteen.


Iso Huopalahti.


Leveimmillään Mätis on laskiessaan Isoon Huopalahteen, joka on läpikulku- ja pysähdyspaikka lukuisille muuttolinnuille. 1980-luvulle saakka joen lasku-uomaa uhkasi kaatopaikka, joka sittemmin haudattiin täyttömaalla, josta tuli Talinhuippu. 1990 –luvun alussa lasku-uoman lähettyville nousi Talinrannan asuinalue, joka on meren pinnan tasoisena altis normaaleillekin sääilmiöille, puhumattakaan sitten ilmastonmuutoksen myötä vääjäämättä nousevasta merenpinnasta. Vähän ylempänä, Strömbergin alueella Pitskussa Mätis muistutti luonnonvoimista kymmenisen vuotta sitten, jolloin vesi nousi useita metrejä.

Huvimaja eli paviljonki Strömberginpuistossa.


Strömberginkoski.


Idyllistä virtailua vain vähän Strömberginkoskesta alajuoksulle, kauniissa Strömberginpuistossa.


Mätiksen rantamaasto Talissa on melko vaikeakulkuista vehmaudessaan.


Tällaisilla liikennerakennelmilla Mätis aiotaan pilata Pitäjänmäellä, Strömbergin alueella.

Luonnon virkistyskäyttö ei käytännössä nauti erityistä lainsuojaa. Jotkut kokevat hoitamattoman kaupunkiluonnon pimeine pusikkoineen uhaksi, vaikka kaupunkiluonto, muistuma suomalaisten juurista metsässä, onkin paitsi merkittävä paikallisen biodiversiteetin mutta myös kaupunkilaisten toimintakyvyn ylläpitämisen kannalta.
Joskus ulkoilijoiden turvallisuus ajaa luonnon edelle: Kannelmäessä on Mätiksen varrelta kaadettu puita, koska niiden on pelätty kasvaessaan kurottavan kohti voimalinjaa.

Voimalinjoja kohti kurotelleita, kaatuneita puita noin 200 metriä Kannelkylästä koilliseen Hakuninmaan suuntaan.


Sama toisesta suunnasta.


Allaoleva lause oli jäänyt Tanotorven toimitukselle tarkoitettuna prosessikommenttina julkaistuun juttuun.

Tähän voisi tulla Mätiksen ylittävästä, Kannelmäen ja Malminkartanon yhdistävästä tieyhteydestä, jos halutaan, muuten voisi olla oman juttunsa väärti:
Triviaa:
- Marttilan puutalot ovat lahjoitus Ruotsin valtiolta toisessa maailmansodassa haavoittuneille suomenruotsalaisille
- Ufoa muistuttava kattilankansi Pitäjänmäentien ja Kaupintien risteyksessä on lahjoitus Hartwallilta, muistuttamassa Pitskun panimohistoriasta
- Rapakivi tunnetaan muissakin kielissä. Saksaksi se on das Rapakiwi, ja englanniksi Rapakivi granite.
- Strömbergin alueella asuu amerikankuikka

Panimokattiloiden kansia Pitäjänmäessä.


Tämä on amerikankuikan koti.

Keskuspuistoa pirstotaan

Keskuspuistoa ei pienennetä vain nakertamalla sitä reunoilta vaan myös sisältäpäin. Pirkkolassa on suoritettu mittavaa ”metsänhoitoa”. Rakennusviraston kyselyjen mukaan helsinkiläiset arvostavat valoisia ja hyvinhoidettuja puistoja.

Artikkeli on julkaistu Oulunkyläinen -lehden tuoreimmassa numerossa 4/2008.

Helsingin etelä-pohjoissuunnassa halkaiseva Keskuspuisto tulee satavuotiaaksi vuonna 2011. Puisto on lainsuojaton eikä sillä ole edes omaa osayleiskaavaa, sillä mahdollisuus jättää Keskuspuisto maareserviksi on ollut liian houkutteleva.
Toisin on Oslossa, jossa kaupunkimetsän arvo on ymmärretty suojaamalla se erityislainsäädännöllä, Helsingissä Keskuspuisto tulkitaan ylijäämäalueeksi, jota sopii nakertaa aina kun tarvetta ilmenee. Näin, vaikka v. 2002 kaupunginvaltuusto hyväksyi Paavo Arhinmäen ponnen, jonka mukaan Keskuspuiston pinta-alaa ei saa pienentää. Todellisissa metropoleissa - kuten New Yorkissa – puistoja kunnioitetaan.

Paloheinän alueen asemakaavatilaisuus

Kaupunkisuunnitteluvirastossa valmistellaan asemakaavaa ja asemakaavan muutosta Keskuspuiston pohjoisosaan Elontien ja Vantaanjoen väliselle alueelle, Haltialan länsiosaan ja Paloheinän ulkoilumajan lähialueille. Mikäli kaupunginvaltuusto tekee myönteisen päätöksen maanalaisesta Jokeri 2 -hankkeesta, alueelle suunnitellaan Jokeri 2 -bussilinjan tunneliosuus ja siihen liittyvä hiihtotunneli. Aiheesta pidettiin keskustelutilaisuus 16.6. Paloheinän ulkoilumajalla.

Jokeri kakkosen tunneli tulisi menemään maan alle nykyisen Perhekunnantien jatkeen kohdilla ja toinen ulostulo sijoittuisi lähelle nykyistä bussi 66:n päätepysäkkiä Paloheinässä. Paloheinästä Jokeri jatkaisi itään Kuusmiehentietä, jonka linjausta suoristettaneen ja siirrettäneen hieman pohjoiseen, kauemmas nykyisistä asuintaloista. Jokeri kakkosen tunnelin vierestä vedettäisiin toinen huoltotunneli, jota normaalioloissa käytettäisiin hiihtoputkena. Yhteensä tunnelin pituus olisi noin 1,3 kilometriä ja se olisi tarkoitettu yksinomaan kahdelle bussilinjalle ja hälytysajoneuvoille.

Jokeri kakkosen tavoitteet houkutella autoilijoita bussimatkustajiksi ja parantaa itä-länsi-yhteyksiä ovat sinänsä erittäin kannatettavia. Kuitenkin vielä tässä vaiheessa on epäselvää, mitä tunnelin päästöille tullaan tekemään. Liikennesuunnittelija vannotti tilaisuudessa, että vuoden 2011 lopulla - jolloin liikennöinti on tarkoitus aloittaa - bussit ovat nykyistäkin vähäpäästöisempiä. Kuitenkin minimaalisetkin lisäpäästöt johdettuina esimerkiksi poistoputkien kautta Keskuspuistoon tekevät tämän jälkeen sienestämisestä arveluttavaa ja heikentävät ulkoiluilmaa. Hankkeesta tulisikin tehdä YVA.

Keskuspuistoa nakerretaan monelta hollilta

Näiden suunnitelmien lisäksi Keskuspuiston pohjoisosa on parhaillaan altis monenlaisille kunnostustöille. Rakennusvirasto on suorittanut metsän ns. hoitoa kovalla kädellä ainakin Perhekunnantien jatkeen varrella. Lisäksi suunniteltu Paloheinä-golfin laajennus vie yleisen maisemaniityn pois yleisestä käytöstä. Keskuspuiston ali kulkee monenlaisia huoltotunneleita. Paloheinästä vain muutamia satoja metrejä etelään tekee Helsingin Vesi parhaillaan Vanhakaupunki-Pitkäkoski-raakavesitunnelin saneeraustöitä.

Pirkkolan käyttöarvo liikuntaan ja ulkoiluun soveltuvana kaupunkimetsänä on kärsinyt siitä, että luonnollisina saaste- ja meluvalleina ja näkösuojina Kehä ykköseen ja Nurmijärventien suuntaan toimineita puita on harvennettu talousmetsänhoidon intensiteetillä. Valitettavasti kaupunki on kohdellut karttuisalla kädellä metsiään muuallakin, kuten Vantaanjoen rannalla, vastapäätä Pikkukoskea, jossa joenrantaa aiotaan Rakennusviraston mukaan ”maisemoida” ja ”ennallistaa”.

Tällä hetkellä Keskuspuiston virallinen status määritellään Yleiskaavassa 2002. Se sisältää eräitä Keskuspuiston asemaa koskevia heikennyksiä. Kuninkaantammeen on tulossa uusi asuinalue, jossa rajankäyntiä Keskuspuistoon tullaan käymään ja paikoin ylittämäänkin. Paloheinän golfkentälle on myönnetty laajempi suoja-alue ja Laaksossa lounaisin kulma puistoa ollaan uhraamassa asuntomaaksi. Lisäksi Hakamäentien remontin tieltä on kaadettu hehtaaritolkulla puita. Nähtäväksi jää, mikä tulee olemaan Keskuspuiston alittavan, Kuninkaantammesta Paloheinään tunnelissa kulkevan Jokeri kakkosen ja sen viereen aiotun hiihtoputken liikenne- ja päästövaikutus Paloheinän ja Haltiavuoren metsäluontoon.

Ei Keskuspuisto vaan Helsinkipuisto

Jos joku on luullut Haltialassa tai Niskalassa olevansa Keskuspuistossa, hän erehtyy. Yleiskaavassa 2002 alettiin Paloheinän itäpuolista aluetta kutsua Helsinkipuistoksi, johon luetaan lisäksi Vantaanjoen reuna-alueita, Viikki, Kivinokan ja Laajasalon rantoja sekä saaristoa.

Nimestä viis. Keskuspuiston ja Helsinkipuiston soisi saavan kansallisen kaupunkipuiston aseman, minkä vuonna 2000 voimaansaatettu Maankäyttö- ja rakennuslaki mahdollistaa. Tähän saakka asia ei ole saanut riittävästi kannatusta Helsingin nykyisiltä valtapuolueilta, koska nykyiset valtapuolueet pelkäävät aiheettomasti kansallisen kaupunkipuiston statuksen vievän kaavoitusvaltaa pois kaupungilta ja vähentävän mahdollisuuksia hyödyntää Keskuspuistoa taloudellisesti kannattavampiin tarkoitusperiin.

Ulkoilumetsänäkin se on kuitenkin mittaamattoman arvokas ja Bertel Jungin elämäntyötä ja kaukonäköisyyttä sopisi kunnioittaa.

Vantaanjoen rannan parturointi keväällä 2008

Hiljaa virtaa Vantaa

Kuva: Ulla Agopov

Seuraavassa Ulla Agopovin pääsiäisenä 2008 ottamia valokuvia Vantaanjoen rannan parturoinnista. Moni on ihmetellyt, että mitä mieltä näissä rantapuiden kaadoissa on ollut. Kuvien perässä seuraa Ullan kirjoittama taustaselvitys, josta selviää millaisia asioita puiden kaadon takana on.

Hakkuun perusteet ovat hämmentäviä. Rakennusvirasto on näköjään huomioinut tavoitteen luonnon monimuotoisuudesta - ja tulkitsee ideaa nyt niin, että rantapuiden kaataminen ja "niityn" perustaminen lisäävät Vantaanjoen rannan biotooppien monimuotoisuutta.

(M.-T. K.)

* * *

Viikinmäen kukkulakaupungin rakentaminen vaati voimajohdon siirron ja joen rantametsän hakkuun

Vantaanjoen pohjoisranta Viikinmäen entisen ampumaradan kohdalta parturoitiin lähes puhtaaksi pääsiäistä edeltävällä viikolla. Rajut metsänhoitotoimet liittyvät Viikinmäen ”kukkulakaupungin” rakentamiseen; uuden asuntoalueen rakentaminen alkaa tänä keväänä ja sitä varten Helen Sähköverkko Oy:n omistamaa 2 x 110 kilovoltin avovoimajohtoa joudutaan siirtämään lähemmäksi Vantaanjoen rantaa, jotta se ei kulkisi liian lähellä asuintontteja. Voimajohdon siirto tehdään vuonna 2008 ja työ viimeistellään vuoden 2009 puolella.

Voimajohdon siirron vaatima 30 metrin ”railo” hakattiin metsäiseen maisemaan erittäin nopeasti viikolla 17/2008 eli juuri ennen pääsiäistä. Voimajohdon siirron yhteydessä KSV ja HKR valmistelivat johtokujan ja sen ympäristön maisemointisuunnitelman, jonka mukaan johtoalueella olevaa ulkoilureittiä siirretään ja ranta-alueelle perustetaan maisema- ja käyttöniittyjä. HKR:n mukaan tällaiset niityt ”lisäävät joen rannan biotooppien monimuotoisuutta Vantaajoen varsin monotonisessa umpeen kasvaneessa luonnonmaisemassa”. Lisäksi ulkoilijat pääsevät tässäkin kohdassa (kuten niin monessa muussakin paikassa joen rannalla!) ihan rantaan saakka. Ulkoilureittiä täydennetään rakentamalla kevyen liikenteen silta (itse asiassa siltoja on suunnitteilla kaksi, toinen niistä heti Pikkukosken uimarannan taakse). Niittyalueen kunnostus alkaa syksyllä 2008 ja valmistuu keväällä 2009. Nämä tiedot olivat luettavissa lyhtypylväisiin kiinnitetyistä HKR:n tiedotteista. HKR:n tiedote tehtävistä töistä sen sijaan julkaistiin Helsingin Sanomissa vasta pääsiäismaanantaina eli sen jälkeen, kun puut oli jo kaadettu.

Uskon, että pääsiäisen tienoolla Vantaanjoen rannassa ulkoilleet haukkoivat henkeään järkytyksestä. Ainakin ihmiset, joita ystäväni ja minä tapasimme pääsiäissunnuntaina joen rannalla kävellessämme, olivat lievästi ilmaisten hämmentyneen näköisiä. Hämmennystä lisää tieto siitä, että alue kuuluu Helsinki-puistoon. Mielestäni koko Helsinki-puistokonsepti näyttäytyy tämän tapauksen valossa varsin kyseenalaisena: jos jopa Helsinki-puiston läpi hakataan UUSIA voimajohtokujia, niin miten sitten voi olettaa, että jokin muu metsikkö tai luontoalue Helsingissä säilyisi rakentamiselta?

Keskustelin alueen maisemointisuunnittelijan laatijan Tiina Saukkosen kanssa Käpylässä 16.4.2008. Hän kertoi, että ”Vantaanjoen rannat halutaan palauttaa 1960-luvun asuun”. Saukkonen vetosi myös lapsiperheiden tarpeisiin: heille kuulemma kelpaavat vain avoimet maisemat ja umpeen kasvaneet rannat aiheuttavat heissä pelon tunteita. Nyt näyttääkin siltä, että Helsingissä on vallalla tällainen ”superpuistoideologia”: siltoja, hoidettavia niittyjä, penkkejä ja roskakoreja, avoimia maisemia, linnunlaulupuut pois, vain suuret, maisemaa dominoivat yksittäiset puut saavat jäädä (joista osa takuulla kaatuu ensimmäisessä syysmyrskyssä).

Ongelma on kuitenkin se, ettei näitä paikkoja sitten puiston perustamisen jälkeen kuitenkaan hoideta lainkaan, vaan ne jäävät oman onnensa nojaan. Monet viime aikoina ”hoidetut” entiset metsiköt on jätetty ruohottumaan ja vesakoitumaan – ja levittämään punkkeja. Tai roskaantumaan. Tälläkään hetkellä Lahdentien sillan ja Pikkukosken takana kulkevat joukkoliikenne- ja kevyen liikenteen sillan välillä ei ole yhtäkään roskista. Niiden puutetta on selitetty sillä, ettei paikalle pääse ajoneuvoilla niitä tyhjentämään. Jatkossa ilmeisesti Vantaanjoen vartta ajella huristellaan huoltoajoneuvoilla tyhjentämään roskiksia ja huoltamaan penkkejä.

Puuston hakkuunkaan jälkeen Vantaanjoki-raukkaa ei jätetä rauhaan: seuraava rakennuskohde on ilmeisesti juuri se kevyen liikenteen silta, joka on suunnitteilla mäntyjä kasvavan kallion kupeeseen. Nämä kaksi siltaa ovat KSV:n kevyen liikenteen verkostossa jo Yleiskaava 2000:ssa. Ensimmäisestä rakennettavasta sillasta (alun perin puhuttiin kesästä 2007, mutta se aikataulu ei toteutunut) on käyty suunnittelukilpailu, joka on jo ratkennut. Hyväksytyn ehdotuksen perusteella HKR on suunnitellut sillan. Vuoden 2003 asemakaavaluonnoksessa sen sijaan oli vain yksi silta (se, jonka toteuttaminen nyt näyttää etenevän). Toisen sillan suhteen myös HKR on kuulemma epäilevällä kannalla. Silta tulisi Pikkukosken uimalan pohjoispuolelle ja sitä varten jouduttaisiin tekemään korkeita pengerryksiä; silta näkyisi kauas ja olisi kallis. Lisäksi se olisi hyvin lähellä olemassa olevaa siltaa (entisen satamaradan kohdalle tehty joukkoliikenne + kävelysilta lähellä Veräjänlaaksoa). Kaiken kaikkiaan suunnittelijoiden asenne Vantaanjokea kohtaan näyttää olevan sellainen, että joen rantoja on jo niin paljon muokattu, että lisämuokkaus ei enää tunnu missään. Kuitenkin Vantaanjoen rannat ovat Helsingin ainoita aitoja jokimaisemia ja Vantaanjoki on myös seuraavan puolen vuoden ajan meidän raakaveden lähteemme.

Ulla Agopov
Kumpula

* * *

LISÄYKSENÄ VIELÄ SEURAAVAA (M.-T. K.):

Vantaanjoen tapauksessa myös kaupunkivesien suojelu on oleellinen seikka. Perhokalastaja Jukka Relanderin johtama Vantaanjoki-työryhmä onkin aloittanut projektin, jonka avulla joen tilaa pyritään kohentamaan. Projektista löytyy tietoa Virtavesien hoitoyhdistyksen nettisivuilta, tästä linkistä.

Perhokalastus saattaa kuitenkin olla myös ongelma rantapuiden kannalta, sillä joskus voi käydä niin, että "perhokalastuksen helpottamiseksi parturoidaan rantapuita ja kasvillisuutta", kuten tällä Virtavesien hoitoyhdistyksen sivulla todetaan.