Avoin keskustelutilaisuus kaupunkimetsistä

HOITOA, AVOHAKKUITA VAI SUOJELUA

Vihreä eduskuntaryhmä ja Helsingin vihreät järjestävät keskustelutilaisuuden kaupunkimetsistä eduskunnan Pikku Parlamentin kansalaisinfossa (Arkadiankatu 3) torstaina 8.5. kello 16.30-18.30.

Keskusteluun osallistuvat Helsingin rakennusviraston, ympäristökeskuksen ja Luonto-Liiton edustajat. Kansanedustaja ja kaupunginvaltuutettu Outi Alanko-Kahiluoto avaa tilaisuuden.

Tule keskustelemaan pitääkö kaupunkimetsiä hoitaa!

OHJELMA:

16.30-16.35 AVAUSPUHEENVUORO
Outi Alanko-Kahiluoto, kansanedustaja

16.40-17.00 MILLOIN KAUPUNKIMETSIÄ PITÄÄ HOITAA
Tiina Saukkonen, metsäsuunnittelija, Helsingin kaupungin rakennusvirasto

17.00-17.20 KAUPUNKIMETSIEN MONIMUOTOISUUS
Kaarina Heikkonen, kaupunkiekologi ja Pekka Paaer, ympäristötarkastaja Helsingin ympäristökeskus

17.20-17.40 ONKO METSÄNHOITO LUONNONHOITOA?
Risto Mustonen, metsävastaava, Luonto-Liitto

17.40-18.30 YHTEENVETO JA KESKUSTELUA
Kati Vierikko, Helsingin vihreiden viheraluetyöryhmän puheenjohtaja

Orwell Helsingissä

Sanovat, että "lukeminen kannattaa". Seuraavassa Erkki Haapaniemen lyhyt raportti kirjastoreissustaan. (Netistähän raportissa mainittua monistetta, tai vastaavaa tietoa, näyttää olevan turha etsiä.)

(M.-T. K.)

* * *

Satuin Vuosaaren kirjastossa näkemään Kaupunkisuunnitteluviraston monisteen "Luonnonhoitotyöt Keski-Vuosaaressa ja Rastilassa".

Rastilanmäen avohakkuu oli merkitty karttaan vaaleanpunaisella ristikolla - samoin kuin mäellä tolppaan ripustetussa lapussakin. Mutta nyt oli myös selitys mukana: "Uudistetaan viljelemällä".

Varsinaista uuskieltä! Kannattaa painaa mieleen: UUDISTAMINEN VILJELEMÄLLÄ = AVOHAKKUU.

Erkki H.

* * *

Täydennykseksi vielä Erkin löytöön linkki Metsäkeskuksen sivuille, jossa kerrotaan kuinka uusi metsä voidaan perustaa uudistamishakkuun jälkeen joko luontaisesti tai viljelemällä. Kun metsää perustetaan ennestään puuttomalle maalle, kuten pellolle, käytetään vain jälkimmäistä tapaa, sivuilla todetaan.

Ja sama pätee siis nykyään myös Helsingin metsiin - kunhan ne on ensin saatu puuttomiksi.

(M.-T. K.)

Opastettuja kevätretkiä Mustavuorelle

Seuraavassa tarjolla jotain muutakin kuin hakkuualueita tässä rakennusviraston "luonnonhoidon" kurjuuden keskellä, muun muassa Mustavuoren vanhoja puita ja kukkaan puhjenneita sinivuokkoja. Jo tänään on ensimmäinen opastettu retki.

Sinivuokkoja Mustavuorella
Kuva: Marjaliisa Siira, 23.4.2008

* * *

Mustavuoren lehtokasvien kevätkukinta kannattaa bongata! Se on häikäisevä kokemus ja nyt alkaa olla se aika vuodesta. Sinivuokot ovat jo kukkineet kauan.

Perinteisesti Vantaan kaupunki on järjestänyt Mustavuoren kevätseuranta -retkiä, joilla tehdään huomioita kevään edistymisestä koko luonnon kannalta. Näillä retkillä kuljetaan pääasiassa Vantaan puoleisella Mustavuorella.

Retket ovat 29.4., 6.5., 13.5. ja 20.5. kello 18-20. Lisäksi Vantaa järjestää lehtoretken 10.6. klo 18-20. Lähtö kaikille Vantaan järjestämille retkille on Mustavuoren parkkipaikalta Itäväylän varrella (Helsingin ja Vantaan rajalla).

Tänä vuonna myös Helsingin Luonnonsuojeluyhdistys Helsy järjestää kaksi opastettua kevätretkeä Mustavuorelle. Lauantaina 10.5. kello 7-10 on linturetki ja maanantaina 19.5. kello 17.30-20 tehdään metsäretki. Helsyn molempien retkien lähtöpaikka on bussi 96:n päätepysäkki Niinisaarentien ja Porslahdentien risteyksessä. Näillä retkillä kuljetaan myös kaavoitusuhan alaisella alueella.

Kaikki edellä mainitut retket ovat kaikille avoimia ja ilmaisia eikä niille tarvitse ilmoittautua.

(MLS)

"Kivikova kaupunki tarvitsee metsiään" (HS 29.4.2008)

Helsingin Sanomien (29.4.) mielipideosastolla Ritva Hartzell kirjoittaa, että Helsingissä on kaupungin rakennusviraston toimien takia "käynnissä sota luontoa vastaan". "Metsurien moottorisahat eivät enää riitä, tarvitaan jo raivaustraktoreita", Hartzell ihmettelee. Kaikki tämä toiminta on nimittäin vastoin asukkaiden näkemyksiä.

Vantaanjoen rannan parturointi keväällä 2008

Hiljaa virtaa Vantaa

Kuva: Ulla Agopov

Seuraavassa Ulla Agopovin pääsiäisenä 2008 ottamia valokuvia Vantaanjoen rannan parturoinnista. Moni on ihmetellyt, että mitä mieltä näissä rantapuiden kaadoissa on ollut. Kuvien perässä seuraa Ullan kirjoittama taustaselvitys, josta selviää millaisia asioita puiden kaadon takana on.

Hakkuun perusteet ovat hämmentäviä. Rakennusvirasto on näköjään huomioinut tavoitteen luonnon monimuotoisuudesta - ja tulkitsee ideaa nyt niin, että rantapuiden kaataminen ja "niityn" perustaminen lisäävät Vantaanjoen rannan biotooppien monimuotoisuutta.

(M.-T. K.)

* * *

Viikinmäen kukkulakaupungin rakentaminen vaati voimajohdon siirron ja joen rantametsän hakkuun

Vantaanjoen pohjoisranta Viikinmäen entisen ampumaradan kohdalta parturoitiin lähes puhtaaksi pääsiäistä edeltävällä viikolla. Rajut metsänhoitotoimet liittyvät Viikinmäen ”kukkulakaupungin” rakentamiseen; uuden asuntoalueen rakentaminen alkaa tänä keväänä ja sitä varten Helen Sähköverkko Oy:n omistamaa 2 x 110 kilovoltin avovoimajohtoa joudutaan siirtämään lähemmäksi Vantaanjoen rantaa, jotta se ei kulkisi liian lähellä asuintontteja. Voimajohdon siirto tehdään vuonna 2008 ja työ viimeistellään vuoden 2009 puolella.

Voimajohdon siirron vaatima 30 metrin ”railo” hakattiin metsäiseen maisemaan erittäin nopeasti viikolla 17/2008 eli juuri ennen pääsiäistä. Voimajohdon siirron yhteydessä KSV ja HKR valmistelivat johtokujan ja sen ympäristön maisemointisuunnitelman, jonka mukaan johtoalueella olevaa ulkoilureittiä siirretään ja ranta-alueelle perustetaan maisema- ja käyttöniittyjä. HKR:n mukaan tällaiset niityt ”lisäävät joen rannan biotooppien monimuotoisuutta Vantaajoen varsin monotonisessa umpeen kasvaneessa luonnonmaisemassa”. Lisäksi ulkoilijat pääsevät tässäkin kohdassa (kuten niin monessa muussakin paikassa joen rannalla!) ihan rantaan saakka. Ulkoilureittiä täydennetään rakentamalla kevyen liikenteen silta (itse asiassa siltoja on suunnitteilla kaksi, toinen niistä heti Pikkukosken uimarannan taakse). Niittyalueen kunnostus alkaa syksyllä 2008 ja valmistuu keväällä 2009. Nämä tiedot olivat luettavissa lyhtypylväisiin kiinnitetyistä HKR:n tiedotteista. HKR:n tiedote tehtävistä töistä sen sijaan julkaistiin Helsingin Sanomissa vasta pääsiäismaanantaina eli sen jälkeen, kun puut oli jo kaadettu.

Uskon, että pääsiäisen tienoolla Vantaanjoen rannassa ulkoilleet haukkoivat henkeään järkytyksestä. Ainakin ihmiset, joita ystäväni ja minä tapasimme pääsiäissunnuntaina joen rannalla kävellessämme, olivat lievästi ilmaisten hämmentyneen näköisiä. Hämmennystä lisää tieto siitä, että alue kuuluu Helsinki-puistoon. Mielestäni koko Helsinki-puistokonsepti näyttäytyy tämän tapauksen valossa varsin kyseenalaisena: jos jopa Helsinki-puiston läpi hakataan UUSIA voimajohtokujia, niin miten sitten voi olettaa, että jokin muu metsikkö tai luontoalue Helsingissä säilyisi rakentamiselta?

Keskustelin alueen maisemointisuunnittelijan laatijan Tiina Saukkosen kanssa Käpylässä 16.4.2008. Hän kertoi, että ”Vantaanjoen rannat halutaan palauttaa 1960-luvun asuun”. Saukkonen vetosi myös lapsiperheiden tarpeisiin: heille kuulemma kelpaavat vain avoimet maisemat ja umpeen kasvaneet rannat aiheuttavat heissä pelon tunteita. Nyt näyttääkin siltä, että Helsingissä on vallalla tällainen ”superpuistoideologia”: siltoja, hoidettavia niittyjä, penkkejä ja roskakoreja, avoimia maisemia, linnunlaulupuut pois, vain suuret, maisemaa dominoivat yksittäiset puut saavat jäädä (joista osa takuulla kaatuu ensimmäisessä syysmyrskyssä).

Ongelma on kuitenkin se, ettei näitä paikkoja sitten puiston perustamisen jälkeen kuitenkaan hoideta lainkaan, vaan ne jäävät oman onnensa nojaan. Monet viime aikoina ”hoidetut” entiset metsiköt on jätetty ruohottumaan ja vesakoitumaan – ja levittämään punkkeja. Tai roskaantumaan. Tälläkään hetkellä Lahdentien sillan ja Pikkukosken takana kulkevat joukkoliikenne- ja kevyen liikenteen sillan välillä ei ole yhtäkään roskista. Niiden puutetta on selitetty sillä, ettei paikalle pääse ajoneuvoilla niitä tyhjentämään. Jatkossa ilmeisesti Vantaanjoen vartta ajella huristellaan huoltoajoneuvoilla tyhjentämään roskiksia ja huoltamaan penkkejä.

Puuston hakkuunkaan jälkeen Vantaanjoki-raukkaa ei jätetä rauhaan: seuraava rakennuskohde on ilmeisesti juuri se kevyen liikenteen silta, joka on suunnitteilla mäntyjä kasvavan kallion kupeeseen. Nämä kaksi siltaa ovat KSV:n kevyen liikenteen verkostossa jo Yleiskaava 2000:ssa. Ensimmäisestä rakennettavasta sillasta (alun perin puhuttiin kesästä 2007, mutta se aikataulu ei toteutunut) on käyty suunnittelukilpailu, joka on jo ratkennut. Hyväksytyn ehdotuksen perusteella HKR on suunnitellut sillan. Vuoden 2003 asemakaavaluonnoksessa sen sijaan oli vain yksi silta (se, jonka toteuttaminen nyt näyttää etenevän). Toisen sillan suhteen myös HKR on kuulemma epäilevällä kannalla. Silta tulisi Pikkukosken uimalan pohjoispuolelle ja sitä varten jouduttaisiin tekemään korkeita pengerryksiä; silta näkyisi kauas ja olisi kallis. Lisäksi se olisi hyvin lähellä olemassa olevaa siltaa (entisen satamaradan kohdalle tehty joukkoliikenne + kävelysilta lähellä Veräjänlaaksoa). Kaiken kaikkiaan suunnittelijoiden asenne Vantaanjokea kohtaan näyttää olevan sellainen, että joen rantoja on jo niin paljon muokattu, että lisämuokkaus ei enää tunnu missään. Kuitenkin Vantaanjoen rannat ovat Helsingin ainoita aitoja jokimaisemia ja Vantaanjoki on myös seuraavan puolen vuoden ajan meidän raakaveden lähteemme.

Ulla Agopov
Kumpula

* * *

LISÄYKSENÄ VIELÄ SEURAAVAA (M.-T. K.):

Vantaanjoen tapauksessa myös kaupunkivesien suojelu on oleellinen seikka. Perhokalastaja Jukka Relanderin johtama Vantaanjoki-työryhmä onkin aloittanut projektin, jonka avulla joen tilaa pyritään kohentamaan. Projektista löytyy tietoa Virtavesien hoitoyhdistyksen nettisivuilta, tästä linkistä.

Perhokalastus saattaa kuitenkin olla myös ongelma rantapuiden kannalta, sillä joskus voi käydä niin, että "perhokalastuksen helpottamiseksi parturoidaan rantapuita ja kasvillisuutta", kuten tällä Virtavesien hoitoyhdistyksen sivulla todetaan.

Luonto-Liiton metsäryhmän valokuvia

Myös Luonto-Liiton metsäryhmä on ottanut valokuvia Helsingin kaupungin harjoittamasta luonnonhoidosta. Kuvia on eri paikoista Herttoniemestä sekä Vuosaaresta, Rastilanmäeltä. Kuviin voi tutustua täällä.

Kirjoita yleisten töiden lautakunnan jäsenille!

Toni Amnell sai yleisten töiden lautakunnasta kaksi vastausta kirjeeseensä, jossa hän kritisoi Sipoonkorven hakkuusuunnitelmia. Nyt olisi erittäin tärkeää, että kaikki lähettäisivät yleisten töiden lautakunnan jäsenille palautetta (niin Sipoonkorvesta kuin muistakin alueista). Yhteystiedot löytyvät täältä.

Ennakkotieto: Kaupunkimetsä-tilaisuus eduskunnassa 8.5.2008

Ennakkotietona seuraavaa (tarkempi osallistujalista tiedossa ensi viikon alussa).

(M.-T. K.)

* * *

Vihreiden eduskuntaryhmä ja Helsingin Vihreät järjestävät 8.5.2008 kello 16.30-18.30 eduskunnan Kansalaisinfossa tilaisuuden päivänpolttavasta aiheesta "Onko metsähoito luonnonhoitoa?" Paikalla ympäristöaktivisteja sekä Helsingin kaupungin rakennusviraston edustus.

Outi Alanko-Kahiluoto
Kansanedustaja / vihr.

Helsingin Vihreät: Helsingille tarvitaan oma kansallinen kaupunkipuisto

Helsingin Keskuspuistoa muutama sata metriä Lääkärinkadusta pohjoiseen.

Helsingin Vihreiden viheraluetyöryhmä 15.4.2008

Helsingin Vihreiden viheraluetyöryhmä kannustaa Helsingin kaupunkia tekemään ympäristöministeriölle hakemuksen Helsingin keskuspuiston ja Helsinkipuiston yhdistämiseksi kansalliseksi kaupunkipuistoksi.

Kansallinen kaupunkipuisto turvaisi huomattavasti voimassa olevaa yleiskaavaa paremmin näiden alueiden säilymisen tulevaisuudessakin kaupunkilaisten virkistyskäytössä olevina, arvokkaita luonto- ja kulttuurikohteita sisältävinä alueina.

Kansalliset kaupunkipuistot on jo perustettu Hämeenlinnaan, Heinolaan ja Poriin. Kaupunkipuistoselvityksiä on tekeillä mm. yleiskaavaprosessien yhteydessä ainakin Turussa, Forssassa, Porvoossa, Kotkassa, Hangossa, Jyväskylässä ja Vaasassa.

Kansallisen kaupunkipuiston tulee sisältää kaupunkiluonnon monimuotoisuuden kannalta tärkeitä alueita, merkittäviä kulttuuriympäristöjä sekä arkkitehtonisesti tai esteettisesti merkittäviä puistoja ja viheralueita. Sen tulee olla riittävän laaja ja häiriötön sekä viherrakenteeltaan niin yhtenäinen, että sitä pitkin on mahdollista siirtyä kaupunginosasta toiseen sekä kaupungin ulkopuolisiin luonnonalueisiin tai sitä ympäröivään maaseutuun. Alueelle on muodostuttava lajiston siirtymisen ja vuorovaikutuksen mahdollistavia ekologisia käytäviä. Kansallinen kaupunkipuisto on osa kaupunkirakennetta. Olennaista on, että se alkaa kaupungin ydinkeskustasta tai sen välittömästä läheisyydestä.

Yleiskaavaan on merkitty alue, jota on kirjattu kehitettävän Helsinkipuistona. Tämä määritelmä on epämääräinen, eivätkä kaupunkilaiset voi olla varmoja että kaupunki haluaa säilyttää alueen rakentamiselta tulevaisuudessakin. Nyt tästä alueesta tulee kehittää Kansallinen kaupunkipuisto ja sille tulee antaa todellinen kaupunkipuiston status.

Pääkaupunkiseudulle tarvitaan oma viheraluekaava

Pääkaupunkiseutua tulee tarkastella kokonaisuutena myös viheraluekysymyksissä. Kansallinen kaupunkipuisto, Nuuksion kansallispuisto ja Sipoonkorven kansallispuisto muodostaisivat hyvin toisiaan täydentävän viheraluekokonaisuuden pääkaupunkiseudulle.

Yleiskaava 2002 ei tarkenna viheralueiden osalta maakuntakaavaa kuten olisi tarkoitus. Siitä puuttuvat mm. ulkoilureitit ja ekologiset käytävät, jotka sentään näkyvät maakuntakaavasta. Tarvitsemme maakuntakaavaa tarkentavan linjauksen siitä, miten merkittävät viheraluekokonaisuudet voivat jatkua katkeamattomina yli kuntarajojen. Pääkaupunkiseudulle tarvitaan yhteinen viheraluekaava paikkaamaan maakuntakaavan ja yleiskaavan puutteita.

Helsingin Vihreiden viheraluetyöryhmä
http://skutta.blogspot.com

Lisätietoja:
työryhmän puheenjohtajat
Kirsikka Bonsdorff, puh. 040 764 5743, s-posti kirsikka[ät]kirsikka.info
Kati Vierikko, puh. 040 737 2298, s-posti kati.vierikko[ät]helsinki.fi

Kuntametsiä on suojeltava etelässäkin

Metsäasiantuntija Keijo Savola piti Uudenmaan ympäristönsuojelupiirin kokouksessa 16.4. esitelmän kuntametsistä, niiden käytöstä ja suojeluun vaikuttamisesta.

Kuntametsien merkitys Etelä-Suomessa ja kaupunkialueilla on merkittävä sekä metsäluonnon monimuotoisuuden että virkistyskäytön kannalta. Esimerkiksi Helsingin omistuksessa on 11 000 hehtaaria metsää.

Kuntalain 27 § mukaan kansalaisten mielipiteet tulee ottaa huomioon päätöksenteossa. 29 §:n mukaan puolestaan kunnan on tiedotettava asukkailleen kunnassa vireillä olevista asioista ja niitä koskevista suunnitelmista. Todellisuudessa kuitenkaan valtaosta kunnista ei tarjoa kuntalaisille tai järjestöille tarpeeksi hyviä vaikutusmahdollisuuksia. Keijo Savolan mukaan vaikutusmahdollisuuksia ja vuorovaikutteista suunnittelua tulee lisätä muullakin kuin puheen tasolla.

Suomen metsäluonnon monimuotoisuus ei ole uhattu pelkästään susirajan pohjoispuolella vaan merkittäviltä osin myös täällä Uudellamaalla.

Lataa Keijo Savolan esitelmän diat piirin sivuilta suojelusihteerin aikakirjoista kohdalta 16.4.

Puut pois Pirkkolasta!

Halki, poikki ja pinoon. Pirkkolan puita pinossa aluetta kiertävän hiekkatien varrella.



Metsäkone tekee kaksinkertaista tuhoa. Ensin sitä varten pitää raivata tie, jotta se pääsisi suorittamaan lopullisen tehtävänsä: kaupunkimetsän paketoimisen.



Puut pois! Mitäköhän näille puille tehdään? Kuvassa raivataan halkopinoa Pirkkolan uimahallille vievältä ulkoilutieltä. Samanaikaisesti mopo kiersi pururataa pitkin, koska hiekkatie sattuneista syistä oli varattu.

"Avohakkuut eivät kuulu kaupunkimetsiin" (HS 23.4.08)

Keskustelu kaupunkimetsien suojelusta jatkuu Helsingin Sanomissa. Mielipidesivuilla julkaistiin tänään Kati Vierikon, Mauno Särkän ja Markus Pihan kirjoitus "Avohakkuut eivät kuulu kaupunkimetsiin" (23.4.).

Avohakkuut eivät kuulu kaupunkimetsiin

Helsingin rakennusviraston ”luonnonhoidon” linjaukset ovat viime päivien aikana tulleet karulla tavalla näkyviin virkistysmetsissämme (HS 21.4. ja 22.4.) Viraston linjauksissa mainitaan ensiksi, että luonnon monimuotoisuus otetaan huomioon, mutta heti perään todetaan, että kustannussyistä työtä tehostetaan ja kaikkia mahdollisia hakkuutapoja – myös talousmetsämallin mukaisia aukkohakkuita – suositaan.

Me allekirjoittaneet olemme jo pitkään vaatineet, että rakennusvirasto ottaisi periaatteekseen edistää kaupunkiluonnon monimuotoisuutta ja virkistysarvoja, ja että hakkuita tehtäisiin ainoastaan harkituissa kohteissa kuten teiden varsilla.

Suosimalla luonnon omia kiertokulkuja saisi nopeasti myös kustannussäästöjä.

Viime päivien aikana Rastilassa, Herttoniemessä ja Pirkkolassa on tehty tavanomaisia talousmetsien avohakkuita, jotka eivät ole mitenkään perusteltuja kaupungin virkistysalueilla. Hakkuualoilla kaikki isot kuuset ja koivut on poistettu.

Hakkuita on perusteltu huonokuntoisten puiden poistolla turvallisuussyistä, mutta tosiasiassa näissä kohteissa hyväkuntoisetkin puut on kaadettu. Kohteille on jätetty yksittäisiä puita, mutta metsästä niissä ei ole tietoakaan.

Esimerkiksi Herttoniemen metsät ovat tärkeää elinympäristöä monille uhanalaisille lintulajeille, kuten pikkutikalle, pohjantikalle ja valkoselkätikalle.

Helsingin yliopiston ja Metsäntutkimuslaitoksen yhteistyönä tekemät uusimmat, vielä julkaisemattomat tutkimukset osoittavat, että tiheä metsä kestää kaupungissa paremmin kuin raivattu. Pahimmillaan näistä kohteista kehittyy kymmenen vuoden kuluessa pihlaja-vaahterapöheikköjä, joissa heinät ja punkit viihtyvät, mutta eivät uhanalaiset lajit saati ulkoilijat.

Helsingillä ei ole varaa tämänkaltaiseen luonto- ja virkistysarvoja loukkaavaan käyttäytymiseen. Olemme järjestötaholla jo vuosikymmenen ajan käyneet keskustelua virkamiesten kanssa siitä, että kaupunkimetsiä tulee hoitaa pienimuotoisesti, emmekä ole missään vaiheessa antaneet tukeamme aukkohakkuille. Meillä on asukkaiden tuki takanamme, sillä ainuttakaan kaunista sanaa emme ole avohakkuista metsissä liikkuvilta ulkoilijoilta kuulleet.

Kaupunkiluonto ja metsät ovat usein hyvin monimuotoisia ja tarjoavat toimivan elinympäristön monelle urbanisoituneelle ja uhanalaisellekin eläinlajille. Sen lisäksi metsillä on suurta virkistyksellistä ja terveydellistä hyötyä asukkaille.

Kaupunkilaisille on taattava, ettei heidän takapihansa metsä äkillisesti katoa tukkipinona. Hakatessaan raskaalla kädellä virkistysmetsiään Helsinki käyttää väärin lähiluontoaan arvostavien veronmaksajiensa rahoja. Avohakkuut eivät kuulu kaupunkimetsiin!

Kati Vierikko
biologi, tutkija
puheenjohtaja, Helsingin luonnonsuojeluyhdistys

Mauno Särkkä
puheenjohtaja, Luonto-Liiton metsäryhmä

Markus Piha
FT, biologi, tutkija
puheenjohtaja, Helsingin seudun lintutieteellisen yhdistys Tringa ry

Turvattomia puita

Krister Sanmark on ottanut valokuvia Rastilanmäen metsätuhoista. Kuten muistamme, rakennusviraston metsäsuunnittelija Timo Virtanen perusteli puiden kaatoa turvallisuussyillä. "Se on virastopäällikön vastuulla, ettei puu kaadu ihmisen päälle." (HS 22.4.) "Jos oikeasti vaaralliset puut ovat virastopäällikön vastuulla, niin miksi niitä saa olla pystyssä kävelyteiden varsilla? Turvallisuus taitaa olla toisarvoista, puunhankinta ensisijaista", Sanmark epäilee.

(L.L.)

* * *

Pystyyn on jätetty oheinen laho koivu melko läheltä kaatoaluetta kävelypolun varrelta.




"Hän [Timo Virtanen] seisahtui rinteeseen, josta on kaadettu heikkokuntoisia kuusia." (HS 22.4.) Ovatko nämä heikkokuntoisia kuusia?




Hyvä saalis

Kuvat & kuvatekstit: Krister Sanmark

Miljoonan euron puu (verkko-HS 22.4.)

Markkinataloudessa kaikkien asioiden arvo pyritään määrittelemään rahan kautta. Niin myös puut Lontoossa.

Lontoossa kunnalliset viranomaiset ovat määrittäneet puiden arvon laskukaavalla, jonka keskeisiä parametrejä ovat puun koko, kunto ja historiallinen merkittävyys, mutta mikä oleellista kaupunkimetsien puolustajien kannalta, myös se, miten moni ihminen asuu puun läheisyydessä.

Nyt Helsingin rakennusviraston miehet: moottorisahan sijasta Cavat-kaava kouraan vain!

Aihetta koskeva uutinen löytyy verkko-Hesarista (22.4.2008): Lontoossa kasvaa miljoonan euron puu.

Kuvia Herttoniemen virkistysmetsän hakkuista

Eila Salomaa kävi viime lauantaina 19.4. Herttoniemen metsätuhoalueella. Tässä muutama kuva kaadetuista "lahopuista".

"Jotkut aktivistit ovat sitä mieltä, että luonto hoitaa itse metsänsä."
(Rakennusviraston metsäsuunnittelija Timo Virtanen HS 22.4.)




"Se on virastopäällikön vastuulla, ettei puu kaadu ihmisen päälle."
(Rakennusviraston metsäsuunnittelija Timo Virtanen HS 22.4.)

"Suomessa metsää riittää niin paljon, ettei joka käkkärästä kannata olla huolissaan."

(Toimittaja Anna-Leena Pyykkönen HS 22.4.)

"Rastilanmäen metsään Helsingissä kasvaa isoja puita lapsenlapsille" (HS 22.4.2008)

Tänään Helsingin Sanomissa (22.4.) Kimmo Oksasen kirjoittamassa jutussa esiteltiin rakennusviraston kanta Vuosaaren ja Rastilanmäen hakkuisiin.

"Tästä tulee se meidän tulevaisuuden sukupolvien virkistysmetsä", rakennusviraston miehet ylpeästi kertovat saapastellessaan Rastilanmäen kaadetussa metsässä.

He pitävät Luonto-Liiton metsävastaava Risto Mustosen väitteitä kohtuuttomina. "Se on virastopäällikön vastuulla, ettei puu kaadu ihmisen päälle", sanoo metsäsuunnittelija Timo Virtanen. Herttoniemen lintualueesta hän toteaa yhdessä metsävastaava Vesa Koskikallion kanssa, että "neljäsosa on jätetty luonnontilaan".

Jutussa asukkaat ja luontoaktivistit asetetaan vastakkain: asukkaat kuulemma haluavat lahopuut pois, kun taas aktivistit säilyttäisivät ne. Rakennusviraston miehet puhuvat toimittajalle täyttä puppua. Tervettä metsää on kaadettu, ja lahopuita on jätetty pystyyn - nehän eivät kelpaa metsäteollisuuden raaka-aineeksi. Seuraavassa postauksessa pääsee tutustumaan näihin kaadettuihin puihin ja niiden kuntoon.

Jutussa on metsureita puolustava kainalokommentti, jossa toimittaja Anna-Leena Pyykkönen toteaa, "ettei joka käkkyrästä kannata olla huolissaan". Toimittajaparka ei aivan ymmärrä asiaa.

Näin hoidetaan lintumetsää

Kansanedustaja Outi Alanko-Kahiluoto lähetti muutamia valokuvia, joita hän otti toissapäivänä (19.4.) Herttoniemen raiskatusta lintumetsästä Sopulirinteen ja Viikin välissä. Viikin luonnonsuojelualueen kupeesta siis.

(Ks. myös postaus "Metsänhoitoa" herttoniemessä Outin omassa blogissa.)

Tehometsänhoito puhuttaa Herttoniemessä (HS 21.4.2008)

Helsingin Sanomissa (21.4.) julkaistiin tänään uutinen Herttoniemen metsätuhoista. Tehometsätalous on iskenyt Helsingin virkistysmetsiin. Uutisessa haastatellaan Luonto-Liiton metsävastaava Risto Mustosta, joka toteaa, että nyt tuhotaan luonnon monimuotoisuutta: kyseessä on merkittävä lintualue koko Uudellamaalla. Terveitä puita on lähdetty kaatamaan ilman syytä. "Sama on meneillään myös Vuosaaressa", lehti kirjoittaa.

Uutisessa kerrotaan myös Helsingin rakennusviraston metsänlaitaan pystyttämästä kuulutuksesta "Alueella käynnissä metsäluonnon hoito". Uutisen lopussa todetaan, että "rakennusvirasto vastaa kritiikkiin tiistain lehdessä".

Kaupunkimetsäliikkeen kansanäänestysaloite - lisää demokratiaa taustateemana

Vaatimus kaupunkimetsien suojelusta on myös demokratiakysymys. Meidän kuntalaisten näkökulmasta suurin puute on, että meiltä puuttuu päätösvaltaa. Päätöksenteko asiakysymyksistä on poliitikkojen yksinoikeus. Tämä tosiasia selittää hyvin pitkälle, miksi kansalaisosallistuminen usein ei ole todellista. Emme kuitenkaan tyydy voimattomuuteen, vaan haluamme olla mukana päättämässä meille tärkeistä asioista.

Kansanäänestysaloite lienee kuntalaisten järein ja raskain keino vaikuttaa kunnalliseen päätöksentekoon. Vähintään viisi prosenttia äänioikeutetuista kunnan asukkaista voi tehdä kansanäänestysaloitteen eli ehdottaa kunnalle kansanäänestyksen järjestämistä (kuntalain 31 §, kansanäänestysaloite).

Aloitteessa on yksilöitävä asia, josta halutaan äänestää. Nimilistan allekirjoittaminen ei riitä, vaan omakätisen nimikirjoituksen alle on selvästi merkittävä henkilön nimi, ammatti tai toimi ja osoite (ks. 4 §, laki neuvoa-antavissa kunnallisissa kansanäänestyksissä noudatettavasta menettelystä 656/1990).

Kansanäänestysaloitteen tekeminen on kova työ; se voi onnistua vain jos saadaan paljon ihmisiä liikkeelle. Mutta sitä kautta syntyy myös suuri poliittinen paine ja kaupunkimetsäasia saadaan poliittiseen päiväjärjestykseen.

Kansanäänestyksen järjestäminen on kuitenkin yksinomaan Helsingin kaupunkivaltuuston käsissä. Kuntalain mukaan valtuusto päättää aina, toimitetaanko kansanäänestys ja mitkä ovat äänestysvaihtoehdot (Kuntalaki 30 §). Lisäksi kansanäänestys on vain neuvoa-antava. Lopullisen päätöksen tekee valtuusto. Kunnanvaltuustot eivät aina ole noudattaneet kansanäänestyksen tulosta.

Lyhyesti: nykyjärjestelmässä kuntalaisilla ei ole toimivia kansalaisosallistumisen välineitä; kaupunkimetsän pysyvän suojelun lisäksi kansanäänestysaloitteella on toinen teema: lisää demokratiaa ihmisille!

Kaupunkimetsäaktiivin kirje yleisten töiden lautakunnalle

Kaupunkimetsäaktiivi Toni Amnell tyrmistyi Helsingin Uutisissa (20.4.) ilmestyneestä, Sipoonkorven hakkuusuunnitelmia koskevasta jutusta ja lähetti alla olevan kirjeen yleisten töiden lautakunnan jäsenille.

Tässä samalla tietoa rakennusviraston toimintaa ohjaavan ja valvovan yleisten töiden lautakunnan toiminnasta ja sen viimeaikaisista päätöksistä. Yleisten töiden lautakunta ja rakennusvirasto kuuluvat rakennus- ja ympäristötoimeen, josta vastaa apulaiskaupunginjohtaja Pekka Sauri.

(M.-T. K.)

* * *

Yleisten töiden lautakunnan jäsenille
Helsingin kaupunki
20.4.2008


Helsingin Uutisissa oli uutinen, josta kävi ilmi, että Helsingin kaupunki aikoo hoitaa Sipoonkorven alueella omistamiaan metsiä. Olen aivan tyrmistynyt!

On käsittämätöntä, että alueelle, jonne suunnitellaan kansallispuistoa, kohdistettaisiin hoitotoimenpiteitä. Eikö kansallispuiston tarkoitus ole nimenomaan olla hoitamatonta, luonnontilaista aluetta? Nyt ei pidä hötkyillä, vaan odottaa kansallispuistopäätöstä. Ei pidä mennä tuhoamaan korvaamattoman tärkeää aluetta.

Perustelut:

- Hoitotoimet ovat ristiriidassa kansallispuistoajatuksen kanssa.

- Hoidettuja puistoja kaipaavat tuskin matkustaisivat ulkoilemaan Sipoonkorpeen, kun hoidettuja puistoja on Helsingin alueellakin runsaasti. (Myös Helsingin alueella pitäisi olla enemmän aitoa luontoa, eikä liian hoidettuja puistoja. Lähiluontoa tarvitaan myös, Sipoonkorven lisäksi.) Sipoonkorpeen matkustavat nimenomaan erämaaluonnon ystävät, jotka nauttivat tosiluonnosta. Heitä on paljon, onhan erämaaluonnolla tunnetusti suuri vaikutus ihmissieluun - "lapinhulluuden" yleisyys on yksi todiste erämaaluonnon suosiosta. Aidon luonnon terveysvaikutukset ovat tärkeitä niin henkisesti kuin fyysisestikin.

- Sipoonkorven luontoarvot ovat jo sinällään korvaamattoman tärkeitä. Myös Helsingin kaupungin tulee tuntea vastuunsa luonnonsuojelusta.

- Helsingin kaupungin rakennusvirasto on viime aikoina aiheuttanut aivan riittävästi tuhoa omankin kunnan alueella, enää ei tarvitsisi mennä Vantaan puolelle luontoa tuhoamaan. Vantaan metsät ovat paljon paremmassa kunnossa kuin Helsingin, jossa niitä hoidetaan liikaa.

- Rakentaminenkin tuhoaa paljon kaupunkiluontoa. Älkää sentään viekö kaikkia henkireikiä meiltä! On oltava paikkoja, jonne voi mennä hiljentymään ja latautumaan. Mikään hoidettu metsä ei voi korvata luonnontilaista luontoa. Valitettavasti ihmisen kädenjälki näkyy monin paikoin myös Sipoonkorvessa, mutta näitä jälkiä ei pidä enää tehdä lisää.

- Nuuksio ei yksin riitä tyydyttämään pääkaupunkiseudun asukkaiden lähierämaatarpeita, se kuluu liiallisen käytön seurauksena. Siksi Sipoonkorpi tulee säilyttää luonnontilaisena lähikansallispuistotäydennyksenä Nuuksiolle. Matkustaminen kauempana oleviin kansallispuistoihin ei ole mahdollista niin usein kuin lähellä oleviin.

- Latautumispaikan olemassaolo pitää ihmiset terveempinä ja näin myös heidän työnsä tuottavuus paranee. Kansantalouskin siis hyötyy.

Vetoan, että luovutte Sipoonkorven hoitosuunnitelmista. Kun Sipoonkorven kansallispuisto on perustettu, on laadittava aivan uudet suunnitelmat siitä, kuinka kansallispuisto säilytetään parhaiten luonnontilaisena ja erämaisena.

Terveisin Toni Amnell Helsingin Laajasalosta ja kaupunkimetsäliikkeestä.

"Metsänomistajat tukevat suojelualueiden metsähakkuita" (HS 20.4.2008)

Tämän päivän Helsingin Sanomista (20.4.) löytyy pikku-uutinen, jossa vahvistetaan se, että suojelualueiden metsiä tarvitaan metsäteollisuuden tarpeisiin. Siksi suojelumetsien hakkuut halutaan laillistaa.

Jutussa kerrotaan, että Etelä-Suomen metsänomistajien liiton toiminnanjohtaja Esko Laitisen mukaan "nyt on tehtävä kaikki mahdolliset toimet, joilla puunjalostustehtaiden raaka-aineen saanti turvataan". Laitinen esittelee näkemyksiään Keskustan verkkolehdessä Apilassa, joka on jutun alkuperäinen lähde.

Jos trendi on tämä, ilmeisesti kaupunkien ja suojelualueiden metsät tullaan pian kaatamaan Suomesta puupulan takia!

Etelä-Haagan asemakaavaa muutetaan

KSV suunnittelee Etelä-Haagan Isonnevan alueen asemakaavan muutosta. Eliel Saarisen tien ja Isonnevantien varteen suunnitellaan asuntorakentamista ja Vihdintien varteen liike- ja toimistotiloja. Viheralueiden reittejä ja liikenneympäristöä pyritään parantamaan. Suunnittelualuetta on pienennetty viime vuodesta: aiemmassa osallistumis- ja arviointisuunnitelmassa Riistavuoren Vihdintien viereiset metsät olivat mukana, nyt uudessa OAS:ssa rajaus ei näyttäisi ulottuvan enää niin laajalle.

Keskustelutilaisuus pidetään keskiviikkona 23.4.2008, kello 18-20, Helsingin Suomalaisessa Yhteiskoulussa, Isonnevantie 8. Valmistelija on tavattavissa klo 17-18.

Lisätietoa ja uusi aluerajaus löytyy täältä.

Hellaakoski ja verbaalinen metsuri

Sama autio taivas vain

yli kalliomaisemain.

Et puuta, et pensasta nää.

Kuloruohoa kellertävää.

Ei elämän merkkiä näy.

Yksi ainoa pilvi käy

yli taivaan purjehtien

kuin laiva valkoinen.

Sen varjo verkalleen

käy kunnaasta kunnaaseen.

Niin pilvi häipyy pois

kuin täältä sen kiire ois.

Ja sitten, ei mitään taas

sun kolkkoon maisemaas.

Kovin ajankohtaiselta tuntuu tämä Aaro Hellaakosken runo, joka löytyy teoksesta Runot 1916-1928 (SKS 1997).

Kirjallisuudentutkija Sakari Katajamäki kirjoittaa artikkelissaan "Runouden kieltoilmaukset ja kuvallisuuden paradoksi" Hellaakosken runosta seuraavaa:

Lukiessamme runon alkusäkeitä voimme nähdä mielessämme puita ja pensaita, mutta verbaalinen metsuri Et [...] tulee sahoineen ja vesureineen kaatamaan ne pois jättäen vain kuloruohoa kallionkoloihin.

Näin ne maisemat kolkkoutuvat joskus runoudessakin...

(Kiinnostuneille tiedoksi: Katajamäen artikkeli löytyy teoksesta Kirjallisuus, kieli ja kognitio, toim. Katriina Kajannes & Leena Kirstinä; Yliopistopaino 2000).

"Helsinki uhkaa hakata arvometsiä Vantaalla" (Helsingin Uutiset 20.4.2008)

Myös seuraava Sipoonkorpea koskeva uutinen ilmestyi tuoreessa Helsingin Uutiset -lehdessä (20.4.).

Uutisessa kerrotaan, kuinka Helsingin kaupunki uhkaa luonnonhoitosuunnitelmineen tehdä harvennushakkuita eräissä Sipoonkorven kansallispuiston osaksi kaavailluissa metsissä.

Rakennusvirasto ilmoittaa, Laajasalo (Helsingin Uutiset 20.4.2008)

Seuraava Rakennusviraston ilmoitus Helsingin Uutisissa (itäpainos 20.4.) koskee Laajasalon länsiosan aluesuunnittelua (Laajasalontie, Tullisaari, Tahvonlahti). Rakennusvirasto haluaa kansalaisilta vastauksia aluetta koskevaan asukaskyselyyn, ja tarjoaa kymmeniä palkintoja omalla nimellään vastanneille!

Ilmoituksessa pyydetään vastaamaan asukaskyselyyn verkossa 21.4.-19.5. Linkki löytyy tästä. Ilmoituksessa todetaan toisaalta, että "kysely on lähetetty tuhannelle satunnaisesti valitulle alueen asukkaalle". Suunnittelun edetessä järjestetään muun muassa maastokävelyitä, joista tiedotetaan erikseen, ilmoituksessa kerrotaan.

Lisätietoja (ainakin) asukaskyselystä saa aluesuunnittelija Birgitta Rossingilta (katu- ja puisto-osasto): birgitta.rossing [at] hel.fi.

Rakennusvirasto mainostaa itseään muuten nyt melkoisen pahankuuloisella sloganilla "Näkyvää työtä"!

Metsämanifesti 2005

Seuraavassa Kaupunkimetsäliikkeen perustamismanifesti, joka myös luovutettiin Helsingin kaupunginvaltuustolle 26.10.2005. Manifesti on tässä myös pdf-tiedostona.

(M.-T. K.)

* * *

METSÄMANIFESTI

Kansalaisryhmien vetoomus kaupunkimetsien puolesta


Rakentamisuhan alla olevien lähiluontokohteiden puolesta kamppailevat yhdistykset ja muut kansalaisryhmät eri puolilla Helsinkiä ja pääkaupunkiseutua ovat yhdistämässä voimiaan kaupunkimetsien suojelemiseksi.

Kaupunkimetsät ovat kaupungin keuhkot. Niiden merkitys ilmanpuhdistajina ja ilmastonmuutoksen torjujina on jo pitkään kiinnostanut tutkijoita. Tutkimusten mukaan luonnossa liikkuminen torjuu stressiä. Metsät ovat kaupunkilaisten henkisen ja fyysisen terveyden lähde. Lapset saavat metsässä leikkiessään kasvavan elimistönsä tarvitsemaa monipuolista liikuntaa. Metsään tutustuminen tuo koululaisille kaivattua opetuksen elämyksellisyyttä. Monille senioriasukkaille vuosikymmenten ajalta tuttu metsä antaa elinvoimaa ja on jokapäiväinen ilo.

Kaupunkilaiset rakastavat lähimetsiään. Rakennetut puistot eivät korvaa luonnontilaista metsää. Myös pääkaupunkiseudun asukkailla on oikeus lähiluontoon – ilman, että sitä pitää lähteä etsimään automatkan päästä. Jokaiseen kaupunginosaan kuuluu oma lähiluontonsa. Kaikki kaupunkilaiset eivät voi lähteä Nuuksioon tai Keskuspuistoon, jotka jo nykyisellä kuormitustasolla kärsivät kulumisesta. Näiden suurten yhtenäisten luontoalueiden säilymisestä ehyinä on huolehdittava.

Helsingin aidointa vetovoimaisuutta on sen luonnonläheisyys. Kaupungin vihreys on myös matkailuvaltti. Helsinki on yksi harvoista eurooppalaisista pääkaupungeista, joissa kaupungin ydinkeskustan tuntumasta löytyy luonnonvaraista metsää. Kaupungin luonto on myös osa sen tarjoamaa palvelua ja luonto ”ulkotilana” kunkin asukkaan ulottuvilla on väljyyttä, jota suurikaan sisätila ei korvaa.

Virkistävän ulkoiluympäristön häviäminen johtaa asukkaiden fyysisen ja psyykkisen terveyden heikkenemiseen ja sitä kautta arvaamattomiin sosiaalisiin ja terveydellisiin seurauksiin.

Yleiskaava 2002 on lähiaikoina monilla alueilla tulossa osayleiskaava- tai asemakaavavaiheeseen. Teillä kaupunginvaltuutetuilla on mahdollisuus ja asukkaiden antama mandaatti vaikuttaa kaavoituksessa tehtäviin valintoihin. Kaikkien julkisesti esitettyjen arvioiden mukaan Helsingissä ja pääkaupunkiseudulla riittää kaavoitettua asuntorakennusmaata vuosikymmeniksi kohteissa, joissa viheralueisiin ei tarvitse koskea.

Me kaupunkilaiset vetoamme teihin, Helsingin kaupunginvaltuutetut, että eri kaupunginosissa olevia ainutlaatuisia luontoalueita ei tuhota. Rakentamalla voidaan korjata paljon, mutta tuhottua metsää ja kallioita ei milloinkaan saada takaisin.


Helsingissä 26.10.2005

Kumpula-seura ry
Laajasalo-Degerö Seura ry
Malminkartanon metsän puolustajat
Meri-Rastilan rantametsän puolustajat
Myllypuron metsän puolesta
Pro Friisinkallio (Espoo)
Pro Kruunuvuori
Pro Mustavuori
Pro Stansvik

Metsuridraamaa

Tapahtuu Vuosaaren ”Puistotiellä” 15.4.2008. Henkilöt: Marjaliisa Siira sekä kaksi metsuria, jotka paljastuvatkin arboristeiksi.

Nuoria mäntyjä kaadettu, Vuosaari 15.4.2008

Kuva: Marjaliisa Siira

Seuraavassa siis jatkoa Marjaliisa Siiran kuvareportaasiin Vanhan Vuosaaren hakkuutuhoista (”Metsänhoitoa Vanhassa Vuosaaressa”). Marjaliisa kertoo, miten kävi dialogi metsurien – ei vaan arboristien – kanssa, kun hän sai nämä kiinni itse teosta.

(M.-T. K.)

* * *

Metsuridraamaa

"Me itse päätetään, mitkä puut kaadetaan", metsurit rehvastelivat.

Tietysti kysyin heiltä silloin, millainen työohje heille on annettu.

Työohje on kuulemma suorasanainen teksti (ei siis mitään kuvia tai kuvioita), jossa kerrotaan noin suunnilleen, mitä alueella pitää tehdä.

"No mitä tässä piti tehdä?", kysyin.

Ohjeessa oli lukenut, että jätetään joitakin puuryhmiä ja "loput harvennetaan".

Näin ovat syntyneet aukot maisemassa. Mitkä puuryhmät jätetään, sen pojat päättävät itse. He eivät mielestäni ole edes osanneet valita kauniita ryhmiä säästettäviksi.

Kysyin myös koulutuksesta. Pojat kertoivat: "Ei me olla metsureita, me ollaan arboristeja."

Onko heillä sitten riittävä koulutus päättää asukkaiden maisemasta sadaksi vuodeksi eteenpäin? Pojat vastasivat siihen, että "vähän enemmän saa arboristi opetusta metsästä kuin metsuri".

Olen kyllä sitä mieltä, että arboristi on vain uusi, hienompi nimitys metsurille. Eihän siivoojakaan enää ole siivooja.

Eikä tätä keskustelua käyty minkään kahvikupposen äärellä, onhan niin paljon puita kaadettavana! Ja vahvat kuulosuojaimet estävät asukkaiden yhteydenottoyritykset.

Juttusille onnistuin pääsemään, kun toinen arboristeista oli huoltoautolla tankkaamassa sahaansa – ilman kuulosuojaimia.

Kun en päästänyt poikaa takaisin töihinsä pitkään aikaan, tuli toinen sitten metsästä katsomaan, että mikä on hätänä, kun kaveri seisoo jonkun mummon kanssa avuttomana keskellä tietä, roikottaen kädessään valmiiksi tankattua sahaa.

Marjaliisa Siira

Kaupsun karttuinen käsi kurittaa kansaa

Todellista vuorovaikutusta, vai vain kuulemista? Kuva: Saara Toivonen

Kaupunkisuunnitteluvirasto järjestää seminaarin "Palaute ja vuorovaikutus verkossa -kick off" maanantaina 28.4.2008 klo 12.00-16.15. Paikka Kaupunkisuunnitteluviraston auditorio, Kansakoulukatu 3.

Tämä on kutsu tilaisuuteen, jossa esitellään kiinnostavia esimerkkejä internetiin rakennetuista palaute- ja vuorovaikutusjärjestelmistä sekä niihin liittyvistä karttapalveluista. Kaupunkilaiset haluavat yhä useammin hakea internetistä tietoa kunnan palveluista ja suunnitteluhankkeista ja myös tuottaa tietoa itse kommentoimalla ja antamalla palautetta virastoille. Kuntalaiset toivovat palautejärjestelmiltä vuorovaikutteisuutta ja läpinäkyvyyttä. Netin kautta halutaan osallistua ja vaikuttaa. Myös saadun palautteen ja mielipiteiden käsittelyprosesseja tulisi kehittää.

Mitä tällä saralla nykyisin tapahtuu? Miten esimerkkejä voisi hyödyntää? Tule päivittämään tietosi, keskustelemaan ja ideoimaan esitysten pohjalta! Tilaisuus on samalla tänä vuonna Helsingin kaupungin Tietotekniikkaosastolla käynnistyneen Palaute- ja vuorovaikutusjärjestelmät -kärkihankkeen kick off -tilaisuus. Kärkihanke on koordinointi- ja kehittämishanke, jossa haetaan käyttäjälähtöisiä yhtenäisiä ratkaisuja kuntalaisten ja viranhaltijoiden väliseen vuorovaikutukseen. Tilaisuudessa on kahvitarjoilu.

Pyydämme ilmoittautumiaan 23.4.2008 mennessä toimistosihteeri Pirjo Mönkköselle, pirjo.monkkonen@hel.fi


Ohjelma:

12.00 Tervetulotoivotus: Heli Rantanen ja Leila Oravisto, Talous- ja suunnittelukeskus, Tietotekniikka-osasto. Johdatus päivän aiheeseen ja kärkihankkeen esittely. Tietoiskuesimerkkejä.

12.30 Palautetta ja kansalaistietoa kartalla. Puheenvuorot: ASPA palautejärjestelmä, Tarja Posti, Helsingin rakennusvirasto; Karttapalaute rata-YVAssa, Tiina Kähö, Sito Oy; ICING: villikaneja ja liikenneverkkokyselyitä, Iina Oilinki, Helsingin tietokeskus; PehmoGIS lasten ympäristösuhteen kartoittajana, Marketta Kyttä, YTK/TKK. Keskustelu.

13.30 Osallistuva kansalainen ja nettikartat. Katsaus sovelluksiin. Pilvi Nummi, TKK. Keskustelu.

14.00 Kahvitauko

14.20 Ideat ja argumentit myllytyksessä Osallistuminen Valma-valmistelufoorumilla. Antti Leskinen, Tampereen kaupunki; Idealist: keskustelu ideointialustana, Mathias Calonius, Futurice Oy; Story Teller ja Kuninkaantammen sparrausryhmä, Suvi Tyynilä, Helsingin kaupunkisuunnitteluvirasto; Töölönlahti-nettiTV, Roy Koto, Helsingin rakennusvirasto. Keskustelu.

15.15 Alueportaalit vuorovaikutuksen alustana Nettifoorumit hallinnon ja kansalaisten kohtaamispaikkana Espoossa, Aija Staffans, TKK; www.arabianranta.fi, Kari Halinen, Art and Design City Helsinki Oy; Kaupunginosan kotisivut paikallisen tiedon kokoajina, Anna Kanervo, Helka ry. Keskustelu. Loppusanat ja yhteydenpito jatkossa.

16.15 Tilaisuus päättyy

Mikä on kaupunkimetsäliike?

Alla oleva teksti kertoo, miksi kaupunkimetsäliike syntyi Helsingissä vuonna 2005.

On tärkeää huomata, että kaupunkimetsäliike vaatimuksineen haastaa koko nykyisen epädemokraattisen päätöksenteon: kansalaisia näennäisesti kuullaan heitä koskevissa asioissa, mutta heitä ei oikeasti kuunnella. Päätökset on lyöty lukkoon etukäteen.

Toukokuussa alamme kerätä Helsingissä nimiä, jotta saisimme kaupunkimetsien suojelusta kansanäänestyksen. Tämä voisi olla ensimmäinen etappi kohti osallistuvaa demokratiaa!

(L.L.)

* * *

Mikä on kaupunkimetsäliike?

Helsingin päättäjien mielikuvituksessa kaupunkimetsät ovat kesannolla olevaa rakennusmaata. Asukkaille kaupunkimetsät ovat tärkeitä ulkoilualueita ja luontopaikkoja, joiden puolesta he ovat valmiita taistelemaan. Kaupunkimetsiin suunnitellut rakennushankkeet johtavat aina konfliktiin kaupungin kaavoituskoneiston ja asukkaiden välillä. Siitä huolimatta jokaisessa yleiskaavassa uudet kaupunkimetsät tuomitaan maansiirtokoneiden alle.

Vuoden 2002 yleiskaava iski kaupunkimetsiin muun muassa Myllypurossa, Laajasalossa ja Vuosaaressa. Ryhdyimme asukkaina puolustamaan arvokkaita lähimetsiämme. Yritimme vaikuttaa kaavahankkeisiin niiden kaikissa vaiheissa ja ymmärsimme pian, että päättäjien puheet kansalaisten osallistamisesta ovat pelkkää sanahelinää ja että kaupunkikoneiston järjestämät asukaskokoukset ja kuulemistilaisuudet ovat pelkkää sumuverhoa, jonka takana kaavoitus etenee vääjäämättä. Asukkailla ei todellisuudessa ole mahdollisuutta vaikuttaa kaavoitukseen. Huomasimme, että samanlaisia kamppailuja lähimetsien puolesta käydään eri puolilla kaupunkia, ja yhdistimme voimamme kaupunkimetsäliikkeessä vuonna 2005.

Kaupunkimetsäliike käynnistää kunnallisen kansanäänestysaloitteen keruun 24.5.2008. Aloitteella pyydetään Helsingin kaupunginvaltuustoa viipymättä järjestämään kansanäänestys kaupunkimetsien suojelemisesta virkistys- ja luonnonsuojelualueina. Kyseessä olisi Helsingin ensimmäinen asukkaiden vaatimuksesta järjestetty kansanäänestys. Toivon mukaan sitä seuraavat monet kansanäänestykset aina kun päätetään ihmisten elämän tärkeistä asioista.

Kaupunkimetsäliike haluaa olla mukana rakentamassa hyvää, viihtyisää, aidosti demokraattista kaupunkia. Tule mukaan!

Metsämielenosoitus 2005

Kaupunkimetsäliikkeen perustamisen yhteydessä vuonna 2005 järjestettiin mielenosoitus, josta löytyy tietoa seuraavasta linkistä: Metsämanifesti luovutettiin kaupunginvaltuustolle 26.10.2005.

Metsänhoitoa Vanhassa Vuosaaressa

Vuosaaren Puistopolku ei enää ole edes mikään puistopolku, puhumattakaan "Metsätiestä", joksi asukkaat tämän entisen kartanoiden kärrypolun olivat nimenneet (ennen kuin KSV keksi mainitun virallisen nimen).

"Huhtikuun hakkuut" ovat tehneet tehtävänsä, kuten seuraava kuvareportaasi osoittaa. Valokuvat on otettu 15.4.2008.

(M.-T. K.)

* * *

Metsänhoitoa Vanhassa Vuosaaressa

Teksti, kuvat ja kuvatekstit: Marjaliisa Siira


Vanhan Vuosaaaren keskellä kulkeva kevyen liikenteen väylä ei ole enää metsän keskellä. Metsän oli tarkoitus suojella kulkijoita ja eristää tie omaan rauhaansa, erilleen kerrostaloista ja niiden parkkipaikoista. Rakennusvirasto hakkaa aukkoja metsikköön, kerrostalot tulevat näkyville ja tuuli saa vapaasti puhaltaa kulkijoiden niskaan.

Aukoksi tätäkin voi sanoa, kaikki uudet kannot eivät mahtueet kuvaan.




Miksi tästäkin piti kaataa terveitä puita? "Metsä tarvitsee valoa, että taimet pääsevät kasvamaan", sanoi metsuri!

Täysin terve, noin 80-vuotias mänty kohtasi metsurin sahan.




Käsittämätöntä aukkohakkuuta, terveitä puita pitkin ja poikin, innokkaan metsurin jäljiltä.




Tässä on täysin terve (katso kuva kannosta suurempana!), komea yli 90-vuotias kuusi, yllättäen moottorisahan uhrina.




Talot eivät enää ole piilossa puiden takana. Huom! Talojen lähellä olevat puut ovat taloyhtiöiden tontilla eikä kaupungin metsuri voi niitä poistaa.




Metsuri saa ihan itse päättää mihin puuhun mottorisahansa upottaa. Ennen vanhaan asiantuntija, akateemisen loppututkinnon suorittanut metsänhoitaja, kävi tutkimassa puut ja leimaamassa kaadettavat. "Siitä käytännöstä luovuttiin jo 10 vuotta sitten", sanoi metsuri ja käynnisti moottorisahansa.




"Täällä pitää harventaa, että puut pääsevät kasvamaan", sanoi metsuri. Miksi nämäkin kaksi harvassa kasvavaa, tervettä puuta piti kaataa?




Tässä näkymässä on noin 15 uutta kantoa.




Tällainen tiheä, paikka paikkoin läpinäkymätön metsikkö oli puistopolun varrella ennen. Metsikössä kasvoi hyvinkin eri-ikäisiä puita, ihan sulassa sovussa. Toki huonokuntoiset sopi poistaa, kuten ylipäällikkö Birgitta Rossingin kanssa sovittiin vuonna 2006, kun alueen hoitosuunnitelmaa alettiin tehdä.




100 vuotta kun jaksamme odottaa, tässä kasvaa pari kolme isoa mäntyä!

Kuljemme aukkoja katsellen...

Mikä ihmeen Puutbois?

Kevät koittaa metsätyökoneille! Ponssen Puutbois-"biisoni" Rastilassa kaupunkimetsän raiskaustoimissa.

Kuva: Krister Sanmark

Muun muassa Rastilassa tihutyön suorittaneen työkoneen ikkunassa on tarra, jossa lukee "Puutbois". Mikä ihmeen firma on Puutbois?

Puutbois kertoo kotisivuillaan olevansa vuonna 1991 perustettu, tonttien raivaukseen erikoistunut metsäalan yritys. Kotisivuilla mainostetaan seuraavasti:

Tarjoamme laadukkaita koneellisia maanrakennuspalveluita vankalla ammattitaidolla. Hoidamme mm. pihapuiden kaadot, puunkorjaukset ja muut metsäkone- ja moottorisahatyöt.

Toiminta-alueekseen Puutbois kertoo pääkaupunkiseudun ja kehyskunnat. Firman asiakkaista on esittelyn mukaan yksityishenkilöitä noin 10 prosenttia ja loput yrityksiä.

"Teemme töitä myös esimerkiksi Helsingin kaupungille", kotisivuilla kirjoitetaan. Firman kotisivut löytyvät osoitteesta http://www.puutbois.com/.

Helsinki metsätuhon kourissa!

Viime päivinä olemme saaneet kuulla eri tahoilta järkyttäviä uutisia, kuinka Helsingin vähäisiä kaupunkimetsiä on nyt kevään kunniaksi lähdetty kaatamaan.

Metsätuhot ovat käynnissä Rastilassa ja vanhassa Vuosaaressa (eli ns. Keski-Vuosaaressa), ja vastaavaa on tapahtumassa myös Viikin ja Herttoniemen välisessä metsässä. Myös siellä on nähty työkone tänään möyrimässä.

Rakennusvirasto aiheuttaa parhaillaan valtavia metsäkatastrofeja ympäri Helsinkiä. Asukkaiden lähimetsiä kuljetetaan isolla Ponssen metsätraktorilla teollisuuden raaka-aineeksi. Se ei ole oikea paikka Helsingin puille!

Nyt tarvitaan järeitä keinoja. Tilanne on akuutti. Kaupunkimetsien tuhoaminen on saatava keskeytettyä välittömästi!

Näky Rastilan kaupunkimetsässä huhtikuussa 2008

Kuva: Krister Sanmark

Lisää kuvia Rastilan metsätuhosta: http://personal.inet.fi/koti/kx/metsatuho/.

Kaupunkimetsäblogi on avattu

Tänään, päivänä jona helsinkiläiset metsät ovat kohdanneet vimmaisen tuhoaallon, avautuu blogi nimeltä Kaupunkimetsä.

Blogi keskittyy ensisijaisesti taisteluun Helsingissä sijaitsevien kaupunkimetsien ja luonnonrantojen säilyttämisen puolesta.

Kaupunkimetsäblogi toimii muun muassa tiedotuskanavana, kuva-, teksti- ja videoarkistona sekä mediaseurannan välineenä. Toisin sanoen kaikki asiaa koskeva materiaali on tänne tervetullutta!

Kaupunkimetsäblogia toimittaa työryhmä, johon kuuluvat Rolf Buchi, Kaisa Hauru, Martti-Tapio Kuuskoski, Laura Lindstedt, Michael Perukangas ja Eila Salomaa.