Tämä metsä uhrataan jääkiekolle

Museoviraston suojelemiin linnoituslaitteisiin kuuluvaa vallihautaa Maununnevan metsässä.

 Samaa toiseen suuntaan.

Olisikohan vielä tässäkin kohdassa jäähallin parkkipaikkaa?

Erämaalampi maununnevalaisittain. Taustalla kajastelee Hämeenlinnantien varren pyörätie.

Erämaa maununnevalaisittain.

Metsäpolku Hämeenlinnantien suunnalta Maununnevan suunnalle. Taitaisi mennä jostain tästä main jäähallin pohjoisempi seinä.

Sama toiseen suuntaan.

Kallioista rauhaa Hämeenlinnantien kupeessa.

Metsä Kaarelantien suunnasta. Tämän päälle jäähalli olisi tulossa. Veikkaan, että torspokuskit eivät käytä kuvan oikean alakulman pysäköintilaitosta.

Metsä Hämeenlinnantien puolelta katsottuna. Metsä on mitä mainioin melu- ja saastemuuri valtatien ja Maununnevan asuinalueen välissä. Siitä Kaarelan asukasyhdistys viis veisaa, vaan se on valmis uhraamaan Maununnevan rauhan.

Lisätietoa aiheesta saa allaolevasta linkistä:
http://perukangas.blogspot.com/2012/04/salailua-ja-vaaria-todistuksia.html

Jäähallisalailua Maununnevalla

Olen kirjoittanut aiemminkin Maununnevalle aiotusta jäähallihankkeesta, joka olisi muuten päässyt lipsahtamaan huomaamattani Helsingin kaupunkisuunnittelulautakunnasta hyväksytty -leimalla, mutta onneksi valpas ja huolestunut kansalainen hälytti. En edelleenkään ole niin ihastunut halliin, ainakaan tuolle paikalle. Lisäksi hankkeen motiiveihin, perusteluihin ja itse prosessiin liittyy paljon epäilyttävää: tosiasioiden ja intressien sekä mielipiteiden salailua.


Yleishyödyllisyydeksi naamioituja intressejä

Maununnevan harjoitusjäähallihan on Jääkenttäsäätiön ja Kaarela-Seuraksi naamioituneen jääkiekkoseura Karhu-Kissojen yhteishanke. Aloite hallista tuli jääkiekkoseura Karhu-Kissojen vahvasti lobbaamalta Kaarela-Seuralta.

Kokoomusvaltuutettu Hanu Luukkaisen mukaan, kun jääkenttäsäätiön toimitusjohtaja Harry "Bogo" Bogomoloff jotakin päättää tehdä, hän myös sen tekee. Hanke halutaan siis jättää konkreettiseksi, betoniseksi muistomerkiksi kunnioittamaan kohta eläköityvän Bogon muistomerkiksi. Siitä tulee samalla tahtopolitiikkaan alistumisen muistomerkki.

Muistomerkin siitä itselleen saa myös Kaarela-Seuran puheenjohtaja Erik Bärlund, jääkiekkoseura Karhu-Kissojen manageri.

Korostan vielä, että pidän jääkiekosta. Se varmaan on ihan toimivaa ennaltaehkäisevää nuorisotyötä. On kuitenkin turha väittää, että kyse olisi yleishyödyllisestä hankkeesta, jääkiekko on liiketoimintaa. Helsingin kaupungin avustaman Jääkenttäsäätiön rahoille varmaan löytyisi kansanterveydellisesti tähdellisempääkin käyttöä, esimerkiksi aika monen kaikille avoimen ja yleishyödyllisen kaukalon rakentaminen. Ja saataisiin enemmän nuorisoa harrastuksen pariin, ja muitakin.

Jos nyt sitten katsottaisiin, että hyväksyttäisiin jäähalli sinänsä, kaikkine harrastuksen poissulkevuus- ja liikenne- ja lämmitysseurauksineen, niin ei sen tarvitsisi tuohon tulla. Bogo ei kuitenkaan suostu keskustelemaan vaihtoehtoisista paikoista, ei, vaikka niitä tarjoilisi kultatarjottimelle. Ja kyllä niitä olisi tarjolla.

Unohdettu ja piiloteltu luontoarvoselvitys

Yleisten töiden lautakunnan 26.6.2008 hyväksymän Kaarelan aluesuunnitelman yhteydessä Markus Holstein teki alueen luontoarvoselvityksen, jossa jäähallille aiotun tontin eteläosa - juuri se paikka, johon jäähalli on tulossa - on C5 -luokan arvometsää, samantapaista kuin Metso-ohjelmassa tarkoitetulla tavalla. Alueen pohjoisosa on C1-luokiteltua lähimetsää, joka sitäpaitsi on linnoituslaitteineen Museoviraston suojeluksessa. Niiden väliin jää C3-luokiteltu suojametsä, joka suojaa Maununnevan asutusta Hämeenlinnantien melua ja saastetta vastaan. Tämä luontoarvoselvitys on kuitenkin unohdettu; esimerkiksi ympäristötarkastaja Eeva Pitkäsen mukaan ko. kohteessa ei ole mitään arvokasta. Eikö luontoarvoselvitykseen olla tutustuttu vai onko se hukattu? Minne? Ja kuka on sen hukannut?

Minne sitten?

Edellä siteerattu luontoselvitys jo todentaa riittävästi, että aiottu paikka ei sovellu jäähallille, puhumattakaan hallin liikennevaikutuksista, joista vielä vakavamman tekee se, että vastapäisen Puukoulun lakkautus ajaa alueen lapset kävellen ja pyöräillen käymään alakoulunsa Kannelmäen puolella. Lisäksi on selvää, että nykyinen puukoulun kenttä tulee hallin ilmaiseksi parkkipaikaksi, alue, jota nyt käytetään laajalti liikuntaan. Paljon sopivampia sijainteja lähiseudulla ovat:

- Pirkkolantien ja Pirkkolan maauimalan välinen parkkialue. Sinnekin on oivat joukkoliikenneyhteydet, mm. Jokeribussi, ja vieressä on valmiiksi toinen harjoitushalli.
- nk. Kalanninpuisto hieman tätä paikkaa pohjoisempana, Kalannintien ja Hämeenlinnantien kainalossa. Alue on nykyisellään ryteikköä.
- Etelä-Kaarelan ent. yhteiskoulun ja Hämeenlinnantien väliin, ryteikköön.
- Malminkartanon pelloille. Ainakin Kannelmäen ja Malminkartanon suunnasta katsottuna Konalan teollisuushallien ja kuplahallien muodostama "maisemaa" ei paljoa voi rumentaa, joten sinne vain.
- Maununnevan lumenkaatopaikan päälle. Helsingiin kaupungin ympäristökeskuksen julkaisun 3/2012 "Lumen läjityksen ympäristövaikutukset Helsingissä" mukaan Maununnevan kaatopaikalla ylittyy raskaan, keskiraskaan öljyn, arseenin sekä lyijyn valtioneuvoston asetuksessa 214/2007 annettu kynnysarvo. Tämä kyseinen kohde sijaitsee Keskuspuiston reunalla ja tuhoaa myös Keskuspuiston maaperää pikkuhiljaa...

Koko alue ja alueen muinaismuistolain suojaamat kohteet olisi pitänyt kartoittaa ennen sijainnin valintaa. Näin ei kuitenkaan olla tehty. Museovirastoa konsultoitiin vasta kun paikka oli valittu.

Kiinteistöviraston tonttiosaston Juhani Tuuttilan antaman lausunnon mukaan ko. tontti on vuokrattu liikuntavirastolle. Tämä ei pidä paikkaansa. Tuuttilaa ei olla saatu kiinni kommentteja varten.

Kenen sana painaa?

Ainakaan asukkaiden sana ei paina, sillä heille jää todistustaakka. Kaupunkisuunnitteluvirasto on vaatinut, että asukkaat esittävät alkuperäisen nimilistan, jonka ovat allekirjoittaneet ne, joiden mielestä jäähalli ei sovellu aiotulle paikalle Maununnevaan. Kuitenkin Karhu-Kissoil... eiku Kaarela-Seuralta riittää, että he ilmoittivat keränneensä 1812 puoltavaa nimeä, vaikka ovatkin hukanneet addressinsa. Maankäyttö - ja Rakennuslaki jää Maununnevalla kuoilleeksi kirjaimeksi.

Mitä sitten?

Taistelua ei olla missään nimessä hävitty. Seuraavaksi kannattaa olla yhtydessä Helsingin kaupunginhallitukseen. Ja alueella tapahtuu; jäähallin suunnittelualueella Maununnevalla järjestetään 5.5. siivoustalkoot! Sinne kaikki kynnelle kykenevät!

Ympäristöministeriö selvittää: "Miten maankäyttö- ja rakennuslaki toimii käytännössä?"

Miten maankäyttö- ja rakennuslaki toimii käytännössä?
Ympäristöministeriö on käynnistänyt kokonaisarvioinnin, jossa pyritään selvittämään millaisia vaikutuksia ja mahdollisia ongelmia lain soveltamisessa on. Arvioinnissa tarkastellaan erityisesti kaavoituksen toimivuuteen, rakentamisen laatuun ja vastuisiin, viranomaisten työnjakoon sekä asukkaiden osallistumismahdollisuuksiin liittyviä kysymyksiä.

Tavoitteena on esittää arvio lain kehittämistarpeista vuoden 2013 loppuun mennessä. Jo tämän hallituskauden aikana toteuttavia, muun muassa kuntarakenteen uudistamiseen liittyviä lain muutostarpeita arvioidaan vuoden 2012 loppuun mennessä.

Kerro oma kantasi siihen, miten maankäytön ja rakentamisen lainsäädäntö toimii käytännössä. Risut ja ruusut, uudet ideat ja kehitysehdotukset ovat erittäin tervetulleita! Keskustelu on käynnissä 30.4. asti.

http://www.otakantaa.fi/aihe/miten-maankäyttö-ja-rakennuslaki-toimii-käytännössä

Lahden Kiveriössä hakattu 13 ha metsää

Lahden Kiveriössä on talven aikana hakattu metsää noin 13 hehtaarin alueelta, kertoo Etelä-Suomen sanomat 4.4.2012. Kaupungin metsätoimen mukaan kyse on "lievästä harvennushakkuusta". Vertauksena mainittakoon esimerkiksi Helsingin kaupungin luonnonhoidon linjauksen ohjeistus: "Pienialaisten ympäristöön ja maisemaan sovitettavien vaiheittain toteutettavien uudistusaukkojen koko on enintään 0,3 ha."

Metsien kaadon perusteet hämmästyttävät. Metsäsuunnitelijan mukaan vanha kuusikko kaadettiin, sillä sitä käytettiin leiriytymiseen.

Asuinalueiden sisällä ja niiden läheisyydessä sijaitsevat kaupunkimetsät tuottavat monia ekosysteemipalveluita sekä pitävät yllä luonnon monimuotoisuutta. Metsät muun muassa suodattavat melua ja pidättävät ilmansaasteita, ne ehkäisevät tulvia ja tuottavat ihmisille virkistyskokemuksia.

Linkki Etelä-Suomen Sanomien uutiseen.

Varsinainen lehtiuutinen on ladattavissa alla olevasta kuvakkeesta.

Emma Karin valtuustoaloite metsäisen suojeluverkoston perustamiseksi

Helsinkiläisille lähimetsät ovat tärkeitä. Varsinaisia suojelualueita ei Helsingissä ole paljon ja erityisesti metsäisiä suojelualueita on vähän.

Kaupunginhallitus hyväksyi vuonna 2010 Helsingin luonnon monimuotoisuuden turvaamisen toimintaohjelman 2008-2017 (LUMO), jonka tueksi hyväksyttiin vuotta myöhemmin luonnonhoidon linjaukset. Lisäksi Helsingin ympäristökeskus on laatinut kaupungille luonnonsuojeluohjelman. Ohjelmat ja linjaukset ovat suuri parannus Helsingin luonnonhoidon periaatteisiin ja niissä korostetaan metsäluonnon monimuotoisuuden lisäämistä niin arvokkaissa vanhoissa metsissä kuin hoidettavissa kaupunkimetsissä.

Kaikkia luontoalueiden käyttöön liittyviä keskeisiä ongelmia ei silti ole pystytty ratkaisemaan. Esimerkiksi Meri-Rastilan luonnonhoitosuunnitelman toimeenpano on herättänyt suurta vastustusta. Helsingin metsäiset alueet tulisikin arvioida kokonaisuutena olemassa olevien selvitysten pohjalta. Yllämainitulla Meri-Rastilan alueella tehdyt METSO-kartoitukset eivät ole tulleet poliittiseen käsittelyyn.

LUMO-toimintaohjelmassa esitetään luonnonvaraisten metsäalueiden verkoston muodostamista jättämällä metsäalueiden ytimet, suot, metsäluonnon tärkeät elinympäristöt ja arvokkaat luontokohteet kehittymään luonnontilaisen kaltaisiksi. Arvokkaiden alueiden suojelu tukisi hyvin verkoston muodostamista. Suojellut alueet voisivat parhaimmillaan toimia virkistysalueverkoston helminä ja auttaa mm. koulujen luontokasvatuksessa. Nykyisillä rauhoitusmääräyskäytännöillä suojelu voidaan toteuttaa tavoilla, jotka eivät haittaa alueiden virkistyskäyttömahdollisuuksia tai heikennä turvallisuutta.

Me allekirjoittaneet esitämme, että Helsingin ympäristökeskus kartoittaa olemassa olevan tietoaineiston, kuten luontotietojärjestelmän ja METSO-selvityksien, perusteella metsäiseen suojeluverkostoon soveltuvat alueet Helsingissä. Selvityksen pohjalta valmistellaan kaupunginhallitukselle esitys metsäisen suojeluverkoston perustamiseksi yhdessä rakennusviraston ja kaupunkisuunnitteluviraston kanssa.

Emma Kari

Helsinki 14.3.2012

http://www.emmakari.fi/page/aloite-metsaisen-suojeluverkoston-perustamiseksi

Meri-Rasti​lan hakkuiden keskeytyks​estä YLEn TV-uutisissa 13.3.

Meri-Rastilasta on YLEn Uudenmaan uutisissa kohdasta 3:20 eteenpäin uutisraportti:

http://areena.yle.fi/video/1331659773160
Katsottavissa Areenassa 30 päivää

Fifi-Voiman artikkeli metsähakkuista:

http://fifi.voima.fi/artikkeli/2012/maaliskuu/metsahakkuut-keskeytettiin-vuosaaressa

Meri-Rastilan hakkuut on lopetettu ainakin tältä päivältä

Noin kymmenen mielenosoittajan ryhmä onnistui keskeyttämään hakkuut Meri-Rastilan arvokkaassa virkistysmetsässä tänään aamulla.
Hakkuiden jatkumisesta ei ole vielä tietoa. Luonto-Liiton metsävastaava Lauri Kajanderin mukaan kaupungin edustajat perehtyvät nyt Luonto-Liiton ja Tringan suojelualoitteeseen.

Asiasta uutisoi muun muassa HS Oma kaupunki. Voit lukea uutisen täältä.

Ohessa valokuvia aamuisesta mielenosoituksesta.

TIEDOTE: Metsänhakkuita vastustetaan Meri-Rastilassa

Luonto-liiton tiedotteesta 13.3.2012:

Luonnonsuojelijat ja paikalliset asukkaat vastustavat tänään 13.3. Helsingin kaupungin metsänhakkuita Meri-Rastilan virkistysmetsässä. Kaupunki aloitti maanantaina 12.3. hakkuut alueella, jonka metsät ovat luonnonsuojelullisesti erittäin arvokkaita. Alueella on myös suuri merkitys lähiseudun asukkaiden virkistyskohteena.

Luonto-Liitto ja Helsingin Lintutieteellinen Yhdistys Tringa ovat tänään tehneet Helsingin kaupungille aloitteen luonnonsuojelualueen perustamiseksi Meri-Rastilan metsään. Samalla järjestöt vaativat nyt aloitettujen hakkuiden välitöntä keskeyttämistä. Suuri osa suunnitelluista hakkuista kohdistuu alueelle, jota luontojärjestöt esittävät suojeltavaksi.

“On käsittämätöntä, että Helsingin kaupunki hakkaa aluetta, joka kuuluu luontoarvoiltaan koko kaupungin alueen merkittävimpiin”, ihmettelee Luonto-Liiton metsävastaava Lauri Kajander. “Meri-Rastilan luonnontilaisen kaltaiset vanhat metsät ja merenrannat ovat tiheään rakennetun alueen keskellä välttämätön keidas niin ihmisille kuin linnuillekin. Alueen suojelu turvaisi suositun virkistyskohteen ja luontoarvojen säilymisen myös tulevaisuudessa.”

Helsingin kaupunki on selvittänyt alueen metsäisiä luontoarvoja viime vuonna valtion myöntämällä METSO-ohjelman rahoituksella. Lisäksi vuonna 2011 tehdyssä kääpäselvityksessä alueelta on löydetty useita uhanalaisia ja silmälläpidettäviä lajeja. Selvityksessä alueen on todettu kuuluvan lahopuulajiston osalta Helsingin tärkeimpiin. Kaupungin hakkuita toteutetaan kuitenkin vanhojen suunnitelmien mukaan, joissa näitä tuoreita selvityksiä ei ole huomioitu.

Lisätietoja:

Lauri Kajander (maastossa), metsävastaava, Luonto-Liitto,
p. 045 1179 610 , lauri.kajander(at)luontoliitto.fi

Kevät tulee - ryhdy puistokummiksi!

Helsingin kaupungin rakennusvirasto tiedottaa 7.3.2012

Kevät tulee - ryhdy puistokummiksi!
- Puistokummitoiminnan alueelliset infotilaisuudet 2012
- 22.3. klo 18-20, Malmitalo, Ala-malmintori 1,Vallila, Pakila, Malmi ja muu pohjoinen Helsinki
- 27.3. klo 18-20, Kulttuurikeskus Caisa, Mikonkatu 17 C/Vuorikatu 14, keskusta, Töölö, Munkkiniemi, Haaga, Lauttasaari
- 4.4. klo 18-20 Stoa, Itäkeskus, os. Turunlinnantie 1, Itä-Helsinki

Rakennusvirasto tarjoaa aktiivisille kaupunkilaisille mahdollisuuden osallistua kotikulmiensa puistojen hoitoon. Vapaaehtoistyötä voi tehdä ryhtymällä puistokummiksi. Puistokummit osallistuvat muun muassa puistojen puhtaanapitoon ja kasvien hoitoon sekä opastustöihin.

Puistokummit työskentelevät joko yksin tai ryhmissä. Osa tekee töitä iltaisin, vaikka koiran ulkoiluttamisen tai iltakävelyn yhteydessä.

Kevään aikana puistokummitoimintaa esitellään kolmessa infotilaisuudessa: 22.3. klo 18 Malmitalolla, 27.3. klo 18 Kulttuurikeskus Caisassa ja 4.4. klo 18 Itäkeskuksen Stoassa.

Tietoa puistokummitoiminnasta saa myös osoitteesta www.hyvakasvaa.fi ja rakennusviraston asiakaspalvelusta (Kasarmikatu 21).

Helsingin kaupungin rakennusvirasto on järjestänyt puistokummitoimintaa vuodesta 2005 lähtien. Tällä hetkellä puistokummeja on meillä 355. Esimerkki hankkeelle saatiin Lontoosta ja New Yorkin Central Parkista.

Rakennusviraston puistokummitoiminta kuuluu World Design Capital 2012 ohjelmaan.

Lisätietoja:
www.hyvakasvaa.fi
vapaaehtoistyön koordinaattori Riitta Partanen
riitta.partanen@hel.fi p. 040 719 0824
projektipäällikkö Elina Nummi
elina.nummi@hel.fi, p. 050 388 1410
---------
Lauri Hänninen
Tiedottaja
Helsingin kaupungin rakennusvirasto
Viestintä, Kasarmikatu 21
PL 1500, 00099 Helsingin kaupunki
Puhelin 09 310 38413
hkr.viestinta@hel.fi
www.hkr.hel.fi

Kaupunkimetsäliike Porvoossa

Kaupunkimetsäliike on laajentunut Porvooseen. Tähän ei tarvita mitään perustamiskokousta eikä yhdistyksen muutosilmoitusta, koska kyse on epämuodollisesta kansalaisliikkeestä.

Mikä on Kaupunkimetsäliike? Sen "perustivat" (sitaateissa koska kyse on epämuodollisesta kansanliikkeestä) omasta elinympäristöstään huolehtivat asukasaktiivit eri puolilta Helsinkiä. Alussa mukana olivat Vuosaaresta Pro Mustavuori, Pro Uutela ja Meri-Rastilan rantametsien puolesta -liikkeet, Myllypuron metsän puolesta, Laajasalosta Pro Stansvik ja Pro Kruunuvuori sekä Ei enää palaakaan Keskuspuistosta -kansalaisliikkeet, ja sittemmin vastaavia liikkeitä on perustettu muuallekin pääkaupunkiseudulle, kuten pro Friisinkallio.

Kun mennään - tai tullaan, näkökulmasta riippuen - pääkaupunkiseudun ulkopuolelle, koko kaupunkimetsien "ontologia" muuttuu. Täällä Porvoossakin toki kaupunkimetsien hoitoon liittyy samantyyppistä kiistaa kuin Helsingissä, mutta täällä ominaispiirteenä ovat villieläimet ja niiden aiheuttamasta mahdollisesta "uhasta" ihmisille ja lemmikkieläimille aiheuttamat vaarat. Täällä on esimerkiksi ajoittaisia ilveksiä ja yksi pahamaineinen metso.

Porvoossa osaa kaupunkimetsistä hoidetaan talousmetsinä, ei vain talousmetsien kaltaisesti kuten Helsingissä. Voi siis olla että kesken lenkkipolun törmää työkoneisiin. Täällä myös metsästetään kaupunkimetsissä. Helsinki lienee Suomen mittakaavassa ainutlaatuinen siinä, miten paljon siellä on kaupungin ylläpitämiä ulkoilureitistöjä ja liikuntafasiliteetteja. Niitä kaipaisi tänne Porvooseenkin lisää, lenkkipolkuja ja jumppatelineitä.

Porvoon näkökulmasta Kaupunkimetsäliikkeellä on tehtävää ainakin kaupungin laajimman ja suosituimman ulkoilumetsän Humlan reunaa nakertava Toukovuoren asuinalueen kaavoituksen vahtimisessa. Siellä yhtenäinen ulkoilureitti silvotaan joukkoliikennekadulla, ja lisäksi metsää menee. Lisäksi on keskusteltu henkilöautoliikenteen salliminen samaisella joukkoliikennekadulla. Asiasta löytyy lisää vanhemmissa bloggauksissani viime lokakuulta osoitteesta http://perukangas.blogspot.com.

Oulussa kaupungin metsää hakataan: Sanginjoella mielenosoituksia, poliiseja

Oulussa puolustetaan Sanginjoen metsää. Poliisit ovat käyneet useaan otteeseen ajamassa mielenosoittajia kauemmas koneista. Hakkuut on keskeytetty muutamana päivänä kun poliisit poistuneet. Historiallista toimintaa kaupungin omistamassa virkistysmetsässä!

http://sanginjoki.wordpress.com/ -blogissa tuorein tieto.

Facebook: http://www.facebook.com/Oulu.Finland

Ylen uutinen: http://yle.fi/alueet/oulu/2012/01/poliisi_saapunut_sanginjoen_mielenosoituspaikalle_3202273.html

Tietoa Sanginjoen alueesta ja tilanteesta:
http://www.sll.fi/yhdistykset/olsy/sanginjoki/sanginjoki.html
http://www.facebook.com/pages/Sanginjoen-metsien-suojelun-puolesta/177337515636564

*

Jos retkeilyaluiden säästäminen Metsähallituksen hakkuilta kiinnostaa, niin allekirjoita vetoomus:
http://www.adressit.com/valtion_retkeilyalueiden_metsien_hakkuut_on_lopetettava

Metsähallitus on hakannut Kylmäluoman retkeilyalueella metsää jo viikon! Leimikossa on avohakkuuseen menossa 160- ja 190-vuotiaita männiköitä. Myös Oulujärven retkeilyalueella hakataan nyt. Olethan allekirjoittanut adressin retkeilyalueiden puolesta? Jaa linkkiä edelleen myös kavereillesi, kiitos!

*
 
Tiedot välitti MTK

Vartiosaaren kaavoitus käynnistyy 25.1.

Kuva: Marko Leppänen

Vartiosaaren kaavoitus käynnistyy keskustelutilaisuudella, joka pidetään 25.1. klo 17-19 infokeskus Laiturilla (Vanha linja-autoasema).

Alueen osallistumis- ja arviointisuunnitelma (OAS) on nähtävillä 16.1.-10.2.2012. Tänä aikana asukkaat ja muut asianosaiset saavat jättää oman mielipiteensä suunnitelmasta sekä esittää omia näkemyksiään saaren tulevaisuudesta.

OAS-vaiheessa kerrotaan kaavoitusta ohjaavista lähtökohdista, suunnittelun aikataulusta sekä vaikuttamisen mahdollisuuksista. Kaavaehdotus ja -luonnos valmistuvat OAS:n pohjalta.

OAS-materiaali sekä paikat, joissa OAS:iin voi tutustua, ovat saatavilla verkosta. Lisäksi kannattaa tutustua Vartiosaari-projektiin, jonka nettisivuilta voi tilata myös Vartiosaari-uutiskirjeen. Uutiskirjeellä tiedotetaan aina, kun jotain tapahtuu ja se on hyvä tapa saada ajankohtaista tietoa suunnitelman etenemisestä omaan sähköpostiin.

Mielipiteiden jättäminen kannattaa jo tässä vaiheessa!

Metsän joulutapahtuma ma 19.12 Keskuspuistossa

HELSINGIN KESKUSPUISTO 100 VUOTTA

Keskuspuiston suojeluun perinteinen Metsän joulutapahtuma ma 19.12. 2011 kello 18-19 Helsingin Keskuspuistossa Lääkärinkadun varrella Mannerheimintie 71:n takana.

Järjestäjinä Helsingin Keskuspuiston puolesta ry., Meilahden seurakunta ja vapaa kansalaisliike Ei enää palaakaan Keskuspuistosta.

Järjestöneuvos Mauri Helovirta ja kirkkoherra Hannu Ronimus puhuvat. Tietoja metsään kaavoitetun kerrostalohankkeen nykytilasta. Yhteislaulua, mehua ja pipareita. Myös joulupukki piipahtaa. Vapaa pääsy.

Lisätietoja Jussi Vapaasalo, 040 966 5101
jussi.vapaasalo@kolumbus.fi

Kuningatarniemi jatkuvassa ahdingossa

Kuningatarsaari on maan kohotessa päätynyt niemeksi. Niemeen pääsee maitse vain Kallahdenniemen luonnonsuojelualueen läpi. Alue kuuluu valtakunnalliseen harjujensuojeluohjelmaan ja Natura 2000-alueverkostoon (rauhoituspäätös 37/2.3.1993). Kuningatarniemen edustan vesialue kuuluu harjujensuojeluohjelmaan. Sitä suojelee vesilaki.

Suojelualueen rantaniityn läpi kulkee alueellinen pyöräily-, kävely- ja hiihtoreitti. Kyseisen raitin leveys vaihtelee 2,0-2,5 m välillä. Sen pituus on vajaa 200 m. Tieura ei ole huolto- tai auraustoimenpiteiden alainen. Se ei kuulu ajoneuvokulkuiseen tiestöön. Sen alkupää on suljettu puomilla.

Kuningatarniemessä on kaksi kiinteistökokonaisuutta, joista toinen on vuokrattu poliisille ja toinen yksityiselle yrittäjälle. Poliisien kiinteistön käytöstä ei ole koitunut minkäänlaista haittaa kansalaisille.

Helsingin kaupungin kiinteistölautakunnan päätöksen mukaan Kuningatar-niemen kärjen kiinteistöstä todetaan (Pöytäkirja 16/2010,7.9.2010) “Tavoite on, että alue muodostaisi jatkossa vetovoimaisen helsinkiläistä saaristoperinnettä esittelevän alueen,jonne voisi sijoittua esimerkiksi tilausravintola ja sauna. ELY-keskus on antanut 4.2.2010 poikkeamispäätöksen uuden laiturin rakentamista varten vanhalle laituripaikalle, mutta päätöksestä on valitettu.” Ilmeisesti ELY-keskus kannattaa edelleen laiturihanketta.

Tämä on siis nykytilanne. Laiturista on valitettu, koska se olisi massiivinen rakennelma, jonka pituus olisi useita kymmeniä metrejä. Sen rakentaminen rikkoisi harjujensuojeluohjelmaa ja vesilakia. Sen lisäksi koko Kuningattaren edustan maisemakokonaisuus olisi pilalla ja Aurinkolahden edustan vesialueen limoittuminen ja levääntyminen lisääntyisi, koska hapekkaan pintaveden pääsy sisälahtiin vähenisi. Ja kaikki vain yhden yrittäjän tarpeiden tyydyttämiseksi.

Jos saaristolaisperinnettä halutaan esitellä, massiivinen laituri rikkoisi kyseistä perinnettä räikeästi. Museovirasto varmasti antaa auliisti tietoja saaristolaisperinteen mukaisista laitureista. Ei muuta kuin koulutukseen, tilakeskuksen väki.

Kiinteistölautakunnan tavoite ja kiinteistön talonmieheksi esittäytyvän
mieshenkilön toiminta ovat niinikään räikeässä ristiriidassa. Talonmies
pyrkii estämään kansalaisten jokamiehen oikeuteen kuuluvan vapaan liikkumisen kiinteistön läheisyydessä pihapiiriin vedoten. Kuitenkaan yrittäjä ei ole vuokrannut lainkaan maa-alaa, vaan ainoastaan kyseiset kiinteistöt. Kiinteistöjen status on siten kaupungin muiden vuokratalojen mukainen. Koska kyseessä ei ole edes asuinkiinteistö, vaan yleiseen käyttöön tarkoitettu “vetovoimainen saaristoperinnettä esittelevä alue”, on täysin edesvastuutonta häätää ulkoilijat alueen ympäristöstä. On myös huomattava, että niemenkärjessä ei kulje mitään vaihtoehtoista kulkureittiä talojen vieritse kulkevalle ikivanhalle kulkuväylälle.

Tilausravintolakäyttö Kuningattaressa on hankalaa. Ravintolan elintarvikkeet olisi rahdattava läpi luonnonsuojelualueen, missä ei ole lainkaan olemassa olevaa ajotieuraa, vain kävelypolku. Elintarvikekuljetuksiin erikoistunut auto ei mahdu 2 metrin levyisessä tieurassa mitenkään ohittamaan ihmistä. Lisäksi urassa ei ole minkäänlaista talvikunnossapitoa eikä aurausta.

Koko talvikautena kiinteistölle ei pääse kuin suksin. Miten tällainen hanke voi olla yksityiselle yrittäjälle taloudellisesti kannattava? Montako tilaisuutta on tänä vuonna Kuningattaressa järjestetty?

Onko koko hanke vain peitetoimi todelliselle tarkoitukselle? Mikä se voisi olla? Ehkä koko niemen myynti yksityiseen asuinkäyttöön ja Natura-alueen statuksen purkaminen Kallahden rantaniityltä, jotta ajotie voidaan rakentaa niemeen?

Reijo Lindström

Kaupunkimetsistä Metro-lehdessä 28.11.

Metro-lehden artikkelissa 28.11 annettiin arvoa kaupunkimetsille. Toimittaja Anne Viljamaa kävi WWF Suomen metsäasiantuntijan Panu Kuntun kanssa retkellä Helsingin Keskuspuistossa.

Kunttu mainitsee, että Meri-Rastila, Uutela ja Santahamina ovat esimerkkejä kovan rakentamispaineen alla olevista kaupunkimetsistä. Lisäksi Kunttu muistuttaa, että Keskuspuisto on suurimmaksi osaksi suojelematonta metsää. Kaikissa näissä metsissä on kuitenkin tärkeitä virkistys- ja luontoarvoja.

Kaupunkimetsät tarjoavat monia tärkeitä ekosysteemipalveluita. Ne muun muassa toimivat melu- ja näkösuojana, tasaavat säänvaihteluita, pidättävät ilmansaasteita ja tarjoavat virkistymismahdollisuuksia.

Artikkelissa mainitaan myös Kaupunkimetsäliike ja liikkeen julistama metsämanifesti.

Juttu on luettavissa Metro-lehden sivuilla.

Jokeri II-tunnelin kaivaminen alkaa keväällä

Suunnilleen tähän tulee Jokeri kakkosen tunnelin läntinen sisäänkäynti. Tai ulos. Tai miten sen ottaa.

Eilisen (23.11.) Hesarin mukaan Jokeri II-tunnelin kaivaminen alkaa keväällä. Jokeri II on poikittaisen joukkoliikenteen pohjoisempi "runkolinja", jonka on tarkoitus kulkea Myyrmäestä Pakilan, Malmin ja Itäkeskukseen kautta Vuosaareen. Reittiä tulisi ainakin alussa kulkemaan bussi molempiin suuntiin 8, myöhemmin 5 minuutin välein. Osa busseista tulee myöhemmin jatkamaan Myyrmäestä Leppävaaran kautta Matinkylään, oletettavasti Kehä kakkosta pitkin jos sellainen joskus saadaan valmiiksi. Espoo ja Vantaahan ovat sitä halunneet, Helsinki ei.

Tunnelin itäinen suuaukko tulee suunnilleen nykyisen Paloheinän bussipysäkin kohdalle ja läntinen suuaukko taas Perhekunnantien jatkeena olevan ulkoilupolun varteen. Jos se olisi tullut lähemmäs Kuninkaantammentietä, se olisi loogisemmin palvellut Kuninkaantammen rakennettavaa asuinaluetta ja vähemmän raiskannut Keskuspuistoa.

Asiasta järjestetään asukastilaisuus Paloheinän ulkoilumajalla (Pakilantie 124) tiistaina 29.11.2011 klo 18-20.

Metsien tuho Laajasalossa jatkuu (Vartti 09.11.2011)

Myös tänä syksynä on Laajasalossa jatkunut metsien tuhokampanja kaupungin toimesta.

Eikä tälle voi kukaan tehdä mitään. Siltä näyttää.

Enää ei uskalla lähteä edes ulkoilemaan, kun tulee niin paha olo.

Uutta ajattelua Meri-Rastilan suunnitteluun

Kaupunkisuunnittelulautakunta palautti keväällä asukkaiden vastustaman hankkeen Meri-Rastilan länsirannan rakentamisesta uudelleen valmisteltavaksi.

Suunnitelma rakentaa 60 vuotta sitten perustetulle metsäiselle ulkoilualueelle on ihmetyttänyt meitä asukkaita. Samaan aikaan muualle Itä-Helsinkiin suunnitellaan metroratojen kattamista ja rakentamista niiden päälle.

Olemme kysyneet aluesuunnittelijalta, miksi Meri-Rastilassa halutaan tärvellä luonnontilaisena säilynyt metsä sen sijaan, että suunniteltaisiin asutuksen täydentämistä rakentamalla metroradan päälle kuten muualla Itä-Helsingissä. Vastaus on ollut, että radan päälle rakentaminen tulee alueellemme myöhemmin. Sitä ennen halutaan asuntoja Meri-Rastilan länsirantaan. Näin siitä huolimatta, että Helsingin kaupungin strategiaohjelmassakin yhdeksi periaatteeksi todetaan ”yhtenäisten viheralueiden ja viheralueyhteyksien säilyttäminen sekä rantojen säilyttäminen kaikkien kaupunkilaisten virkistyskäytössä”.

Helsingin kaupunki on ajastaan jäljessä. Muualla maailmassa luontoa halutaan nykyisin palauttaa kaupunkeihin (aiheesta mm. Timothy Beatleyn kirjassa Biophilic Cities). Jo olemassa olevan metsän säilyttäminen on huomattavasti helpompaa kuin uuden viheralueen saaminen sinne, mistä se on jo kertaalleen tuhottu. Luonnontilaisilla metsillä ja vanhoilla kallioilla on iso merkitys asukkaiden viihtyvyydelle. Kerran räjäytettyä kalliota on mahdotonta saada enää takaisin.

60- ja 70-luvuilla suunnittelijoiden ja päättäjien mielestä oli varmaankin hyvä ajatus purkaa jugendtalot uudisrakennuksien tieltä. Aika on osoittanut heidän olleen väärässä. Nyt suremme kulttuuriperintöä, joka tässä purkuvimmassa menetettiin. Tällä hetkellä ollaan hävittämässä viimeisiä rantoja, kallioita ja viheralueita vain, jotta saataisiin suhteellisen pieni määrä merinäköalahuoneistoja rakennettua. Haluammeko todella taas tehdä korjaamattoman virheen, jonka typeryyttä jo läheisessä tulevaisuudessa ihmeteltäisiin?

Entäpä jos Helsingin kaupunki kääntäisi suunnitelmansa Meri-Rastilassa toisin päin – ei aloittaisikaan rakentamista länsirannasta, vaan tiivistäisi jo olemassa olevaa asutusta ja rakentaisi metroradan päälle? Näin meille asukkaille tärkeä metsä saisi lisäaikaa eikä peruuttamatonta vahinkoa pääsisi välittömästi tapahtumaan. Tällä lisäajalla arvomaailma ehtisi todennäköisesti muuttua myös Helsingissä ja niin suunnittelijat kuin päättäjätkin alkaisivat vähitellen olla samaa mieltä meidän asukkaiden kanssa siitä, että vanha ulkoilualue on sittenkin säilyttämisen arvoinen.

Hanna-Leena Ylinen, Helsinki

Kävellään Meri-Rastilan kaava kumoon!

Meri-Rastilan länsirannan metsä on uhattuna. Alueelle on suunniteltu rakennettavan asuntoja noin 900 asukkaalle. 2000 asukkaan asuinaluetta povannut osayleiskaavaluonnos palautui keväällä uudelleen valmisteltavaksi. Uutta osayleiskaavaa voinemme odottaa ensi kevääksi.

Meri-rastilan metsäkävelyt ovat hiljaisia mielenosoituksia metsän säästämisen puolesta. Mukaan voi ottaa lyhdyn tai kynttilän.

Lähtö joka keskiviikko klo 18 asukastila Fokasta (Meri-Rastilantie 14 C).

Järjestää Pro Meri-Rastila ryhmä.

AVOIN KIRJE KAARELAN JÄÄHALLIN RAKENTAMISTA VASTAAN

Kaarelan raitin ja Hämeenlinnanväylän väliin jäävälle metsikölle puuhataan kaavamuutosta. Mikäli hanke toteutetaan Helsingin kaupungin kaupunkisuunnitteluviraston esittämän suunnitelman mukaisesti pian tämän pienen vihreän saarekkeen tilalla irvistelee kammottava öykkäurheilun areena pysäköintialueineen.

Mennäksemme ensinnä käytännön seikkoihin, miksi koko hanke on syytä heti, välittömästi ja oitis perua, mainittakoon viihtyvyys lähikoulun oppilaiden ja Kaarelan raittia käyttävien jalankulkijoiden näkökulmasta: ilman metsäaluetta syntyy suunnaton melu- ja esteettinen haitta. Vihreiden kuusipuiden katselun sijasta lapsiparat saavat niellä väylän pölyä ja ihastella betonin kuolemanharmaata sävyä.

Puhumattakaan alueen kasvi-, eläin- ja pieneliöstökannasta, joihin ihmisellä ei pitäisi olla oikeutta kajota tyydyttääkseen toissijaisia tarpeitaan. Kukaan ei kuole, jos jäähallin rakentaminen jätetään sikseen, mutta kuka laskee uhrilukua toisessa tapauksessa?

Puhtaasti ihmiskeskeisestä näkökulmasta kertoo sekin, että ainoa säilytettävä lohko metsiköstä on sellainen, jolla on ihmiskätten jälkiä, vanhoja linnoitusrakennelmia. Entäs äiti Maan ikiaikaiset rakennelmat?

Toisekseen tällaiset hankkeet ovat aina symbolisia taistoja, joissa Typeryys ja Kehitysusko ottavat ihmismuodon puuhahenkilöissä ja taistelevat Järkeä ja Kohtuutta vastaan. Onhan selviä, ettei sellaista ilmiötä kuin jäähallit pitäisi olla olemassakaan. Ilmiö on yksi lenkki ketjussa, joka ajaa meidät lähemmäs luonnon sietokyvyn romahduspistettä.

Järkevässä maailmassa luistelua harrastettaisiin vain talvisin, kun jäätä on luonnostaan ilman valtaisaa lonnonvarain kulutusta. Järkevässä maailmassa vanhemmat antaisivat lapsilleen joskus laatuaikaa metsäpoluilla ja lastenkirjojen parissa sen sijaan, että otsasuonet tykyttäen työpäivän jälkeen kuskaavat harrastuksin ylikuormitettua jälkikasvuaan jälleen yhteen kerskakulutusharrasteeseen.

Mitä seuraavaksi? Ryhtyykö kaupunki pitämään sähkölämmittimin Hietaniemeä jäättömänä lainelautailijoita varten? Eikö heilläkin ole yhtäläinen oikeus harrastaa luonnottomasti?

Kunpa joku laulaisi Teidät, arvon ilkityöntekijät, suohon! Ehkä siellä hetken osaisitte ihailla Pohjolan luonnon jylhää kauneutta, ettekä palkkapussin perässä juosten tuhoaisi sitä. Kunpa ymmärtäisitte, miten sydäntä voi särkeä, kun lapsille ei ole muuta edes etäisesti oikeasta luonnosta muistuttavaa jäljellä kuin muutama vaivaismetsikkö. Säästäkää edes ne!

S. Markuksela
isä, fil. yo

Kaupunkimetsäliike laajentuu Porvooseen

Noin 5 kilometriä Porvoon keskustasta kaakkoon suunnitellaan ekotehokkaaksi sanottua Toukovuoren asuinaluetta. Se nirhaisee osan Humlan metsäalueesta. Ohessa palautteeni kaavasta, minkä myötä Kaupunkimetsäliikkeen voi sanoa laajentuneen Porvooseen:

Toivon, että Toukovuoren suunnitteluvaiheessa huomioitaisiin se, että uusien asukkaiden tarvitsemat lähipalvelut - niin julkiset kuin kaupallisetkin - olisivat saavutettavissa ilman autoa. Suunnitelmassa tulisi varmistaa, että alueellinen liittyminen olemassaolevaan yhdyskuntarakenteeseen merkitsisi myös toiminnallista yhteyttä olemassaolevaan yhdyskuntarakenteeseen. Jos Toukovuoren suunnitelmassa on sanotusti korostettu ekologisesti, ja lähin päivittäistavarakauppa on Porvoon keskustassa noin 4 kilometrin päässä, tämä ristiriita tulee ratkaista vähintään kauppa-autolla. Lisäksi julkinen liikenneyhteys Kevätkummun julkisiin palveluihin tulee järjestää, mutta ei kuitenkaan Humlan virkistysalueen lävitse.

Aktiiviliikkujana olen huolestunut siitä, mitä suunnitelma merkitsee Humlan ulkoilureitistölle. Havainnekuvista ja kartoista uusien ulkoiluteiden sijoittelu ei aivan tarkasti selviä. Toukovuoren suunnitelman on sanottu mahdollisesti katkaisevan Humlan eteläisimmän ulkoilureitin joksikin aikaa. Kestävässä yhdyskuntasuunnittelun mukaista on kuitenkin varmistaa, että Porvoon jo ennestään varsin vähäinen ulkoilureitistö säilyy vähintään entisellään, etteivät kuntoilijat ja ulkoilijat joudu etsimään lähivirkistysalueita nykyistä kauempaa edes väliaikaisesti.

Toisissa tiloissa järjestää Porosafarin Helsingissä 8.-9.10.2011

Helsinkiläinen esitystaiteen ryhmä Toisissa tiloissa järjestää

8.-9. lokakuuta vaellustapahtuman nimeltä Porosafari.

Porosafari on kolmiosainen esitystaidetapahtuma, kollektiivinen vaellusesitys, ja urbaani tutkimusmatka poron kokemusmaailmaan 50-80 osallistujalle. Tapahtuman tarkoituksena on palauttaa kaupunkiympäristö takaisin luonnon tilaan tarkastelemalla sitä puolivillin laumaeläimen näkökulmasta.

Porosafariin osallistujat muodostavat "tokan", joka vaeltaa 6 tuntia vaihtelevissa maisemissa Helsingin kaupungin laitamilla seuraten sääntöjä, jotka vastaavat porojen vaelluskäyttäytymistä. Ryhmä päättää itsenäisesti reitistään sekä vaelluksen rytmistä.

Toisissa tiloissa -ryhmän jäsenet, "porokoirat", pitävät huolta osallistujien tarpeista ja turvallisuudesta. Siirtyminen ihmiskokemuksesta poron kokemukseen tapahtuu rauhallisesti, askel askeleelta.

Porosafari toteutetaan kolmessa vaiheessa:

I Porokoulutus
8.10.2011, 13:00-16:00
Esitystaiteen Keskus, Suvilahti rak 6 II krs, Kaasutehtaankatu 1, Helsinki
** kolmen tunnin perehdytys porojen maailmaan **

II Porosafari
9.10.2011, 09:00-15:00
Lähtö: Esitystaiteen Keskus, Suvilahti rak 6 II krs
** kuuden tunnin vaellus puoli-urbaanissa maisemassa **

III Poroerotus
15.10.2011, 15:00-17:00
Esitystaiteen Keskus, Suvilahti rak 6 II krs
** julkinen purkutilaisuus ja videoinstallaatio **

Vaellusta edeltää porokoulutus, jossa perehdytään yhdessä porojen käyttäytymiseen ja sovitaan vaelluksen säännöistä.

Vaelluksen jälkeen viikon kuluttua järjestetään vielä palautetilaisuus, "Poroerotus", jossa halukkaat voivat jakaa kokemuksiaan. Osallistumisen alaikäraja on 12 vuotta. Nuorimmat mielellään vanhempien seurassa. Osallistumismaksu 25 euroa, opiskelijat 20 euroa. Maksu sisältää koulutuksen, matkat, materiaalit ja ravinnon. Varusteet: säänmukainen vaatetus ja pieni reppu.

Ilmoittautumiset mielellään 3.10. mennessä:
laurikontula(ät)hotmail.com tai 050-5278422

Lisätietoja: http://www.toisissatiloissa.net/, aurikontula(ät)hotmail.com tai 050-5278422

Pressikuvat ja muu materiaali: http://176.9.26.60/~pt5822/Pressi.html

Tapahtumaa tukee: Helsingin kulttuuriasiainkeskus.
Ettotöissä mukana: Helsingin latu, Suomen Työväen Urheiluliitto ja Opiskelijoiden Liikuntaliitto.

Seminaari Lahdessa to 29.9.2011: ”PUITA NÄKYVISSÄ!” – KAUPUNKIMETSÄT ASUTUKSEN JA LUONNON RAJAPINNALLA

Kansainvälisen soveltavan estetiikan instituutin (KSEI) perinteisen syysseminaarin aiheena ovat tällä kertaa kaupunkimetsät.

Seminaari "PUITA NÄKYVISSÄ!" – KAUPUNKIMETSÄT ASUTUKSEN JA LUONNON RAJAPINNALLA järjestetään Lahdessa torstaina 29.9.2011.

KSEI:n www-sivuilta löytyy seminaarin esite, josta selviää niin seminaarin ohjelma, hinta kuin ilmoittautumisohjeetkin: www.helsinki.fi/ksei/tapahtumat/KSEI_syysseminaari2011.pdf

HUOM1: Ilmoittautuminen 20.9.2011 mennessä! http://www.palmenia.helsinki.fi/koulutus/lahti.asp
 
HUOM2: Seminaari on tänä vuonna poikkeuksellisesti maksuton kaikille HY:n perustutkinto-opiskelijoille. Opiskelijailmoittautumiset (nimi, opiskelijanro, pääaine) suoraan osoitteeseen sanna.t.lehtinen (ät) helsinki.fi 20.9.2011 mennessä!

* * *

Ohjelma:

9.00 Aamukahvit & ilmoittautuminen

9.30 Seminaarin avaus, Johtaja Juha-Pekka Liljander, Helsingin yliopisto, Koulutus- ja kehittämiskeskus Palmenia, Lahden yksikkö

9.45 Estetiikan professori Arto Haapala, Helsingin yliopisto & FT, tutkija, Susanna Lehvävirta, Helsingin yliopisto: ”Kaupunkimetsien ekologis-esteettinen problematiikka”

10.30 Kaupunkiekosysteemitutkimuksen professori Heikki Setälä, Helsingin yliopisto: ”Kaupunkipuut ja ekosysteemipalvelut”

11.15 Koodinimi Aurinkovuosi: ”Suppaleffa”

11.30 Lounastauko

12.30 Tutkijatohtori Kalle Puolakka, KSEI/Palmenia: ”Metsät ja lähiöasumisen muutokset ja haasteet – Esimerkkinä Liipola Lahdessa”

13.15 PhD, University Lecturer Johan Kotze, University of Helsinki & Elliot Stuart, Master’s Degree Programme in Multidisciplinary Studies on Urban Environmental Issues MURE, University of Helsinki: “Forests of Lahti as Seen from the Other Side of the World”

14.00 Iltapäiväkahvit

14.30 Tutkimusterveisiä Ympäristötieteiden laitokselta

14.45 Koodinimi Aurinkovuosi: ”Peikkometsän hoito-opas”

15.00 Paneelikeskustelu: ”Kaupunkimetsien merkitys”
- Metsäsuunnittelija Raimo Asikainen, Lahden kaupunki
- Estetiikan tohtorikoulutettava Petteri Kummala, Helsingin yliopisto
- Ympäristöpsykologi, tohtorikoulutettava Kirsi Salonen, Tampereen yliopisto
- FT, GreenCity -ohjelman kehityspäällikkö, Saara Vauramo, Lahden kaupunki
Arto Haapala, pj

16.30–18.00 Vastaanotto Aikuiskoulutuskeskuksen 3. kerroksessa

Mielipiteitä Helsinkipuistosta

Kaupunkisuunnitteluvirasto valmistelee yleissuunnitelmaa

Verkkokeskustelulla kerätään kaupunkilaisten näkemyksiä Helsinkipuistosta

Kaupunkisuunnitteluvirasto valmistelee Helsinkipuiston yleissuunnitelmaa. Suunnittelun tueksi kaupunkilaisilta kysytään, millaiseksi Helsinkipuiston tulisi kehittyä? Mitä uutta Helsinkipuisto voisi tarjota vapaa-ajan viettoon, kulkureittinä tai retkikohteena?

Keskusteluun voi osallistua verkossa, osoitteessa www.ksv.hel.fi/keskustelut.

Keskustelupalsta avautuu torstaina 8.9. ja on avoinna 29.9. asti. Saadut kommentit analysoidaan, ja niistä laaditaan yhteenveto jatkosuunnittelussa hyödynnettäväksi. Yhteenveto esitellään myös kaupunkisuunnittelulautakunnalle.

Avoin keskustelutilaisuus järjestetään näyttely- ja infotila Laiturilla, vanhalla linja-autoasemalla osoitteessa Narinkka 2, keskiviikkona 14.9. klo 17.30.

Helsinkipuisto on 20 kilometrin pituinen puistovyöhyke pääkaupungin ytimessä. Se ulottuu kaupungin pohjoisrajalta Haltialasta Vantaanjokea ja merenlahtia seuraten etelään Helsingin edustan saaristoon.

Helsinkipuiston yleissuunnitelmaan kootaan tavoitteet ja toimenpiteet puiston kehittämiseksi. Yleissuunnitelma ohjaa alueen tarkempaa jatkosuunnittelua, asemakaavoitusta ja hoidon suunnittelua.

Tavoitteena lisätä myös toimintaa ja tapahtumia

Lukuisten arvokkaiden maisema-, luonto- ja kulttuurikohteiden suojelun lisäksi Helsinkipuistoon on tavoitteena kehittää aktiivista toimintaa ja tapahtumia. Uusien toimintojen tulee tukea puiston arvoja, eivätkä ne saa heikentää merkittäviä luonnonarvoja ja ulkoilureittien jatkuvuutta.

Palvelutarjonnan kehittämisessä painotetaan kaikille avointa virkistyskäyttöä, jota voisivat edustaa esimerkiksi onki- ja istuskelulaiturit, kanoottivuokraus tai kahvilatoiminta. Helsinkipuistoon suunnitellaan myös teemallisia reittejä, jotka esittelevät historiaa, luontoa, maisemaa ja puutarhakulttuuria.

Yleissuunnitelmassa esitetään Helsinkipuistoon muutama tärkeä pääreitti, joilla on oma luonteensa. Puistokokonaisuuden yhdistää runkoreitti, joka kulkee Helsinkipuiston metsäisiltä alueilta Haltialasta Vantaanjoen itärannan ja urbaanien Helsinginniemen rantojen kautta aina Hernesaareen saakka.

Vantaanjoen itäpuolen rantareittiä voitaisiin kehittää pyöräilyn valtaväyläksi, joka liittyisi sujuvasti aktiviteetteihin, kuten uintipaikkoihin, kenttiin ja rantapuistoihin. Länsirantaa pitkin taas voisi kulkea luonteeltaan rauhallisempi maisemareitti. Vanhankaupunginselän kierroksesta voidaan kehittää jatkossa merkittävä htenäinen alueellinen virkistysreitti.

Helsinkipuiston lähtökohdat vaihtelevat huomattavasti puiston osasta toiseen. Yleissuunnitelmassa Helsinkipuisto onkin jaettu kuuteen osa-alueeseen, joille kullekin määritellään omat kehittämisperiaatteensa ja roolinsa osana kokonaisuutta. Esimerkiksi Kruunuvuorenselälle on ideoitu merellisiä matkailupalveluita. Julkinen venereitti avaisi hienon saariston nykyistä paremmin matkailijoille ja kaupunkilaisille. Pohjoisempana taas Vantaanjoen ylittäviä yhteyksiä voitaisiin parantaa ja siltoja ja alikulkuja kohentaa esimerkiksi valaistuksen ja muotoilun keinoin.

Mikä on Helsinkipuisto?

Helsinkipuisto määriteltiin Yleiskaava 2002:ssa. Puiston käsite on laaja: kokonaisuuteen kuuluu viheralueiden lisäksi rakennettua kulttuuriympäristöä ja laajoja vesialueita.

Helsinkipuisto läpäisee koko kaupungin pohjois-eteläsuunnassa. Helsinkipuisto on luonteeltaan rakennetun kaupunkiympäristön ja luonnonympäristön kohtaamispaikka. Se on aktiivinen ja urbaani kokonaisuus, johon kuuluu myös laajoja luonnonmukaisia alueita.

Helsinkipuisto on maisemiltaan ja luonnoltaan monimuotoinen. Pohjoisimmat osat Haltialassa liittyvät saumattomasti Keskuspuistoon. Vantaanjokilaaksossa on perinteisiä kulttuurimaisemia, kartanoita ja huviloita puutarhoineen sekä maatiloja peltoineen. Lisäksi siellä on lähes luonnontilaisia metsiä ja rantoja. Vanhankaupunginselän – suojaisan sisälahden – toinen puoli on merkittävä lintujensuojelualue ja toinen uusi urbaani rantapuistovyöhyke. Kruunuvuorenselkä on saarien ja mantereen rajaama selkävesi, jonka länsirannan maisemia Helsingin keskustan rakennukset hallitsevat. Saaristo edustaa puiston merellisintä luontoa.

Lisätietoja:
maisema-arkkitehti Jouni Heinänen, kaupunkisuunnitteluvirasto, puh. 09 310
37257

Tiina Antila-Lehtonen
Vuorovaikutussuunnittelija

Kaupunkisuunnitteluvirasto
Kansakoulukatu 3
PL 2100, 00099 Helsingin kaupunki
p. 09 310 37436 / 050 366 7423
tiina.antila-lehtonen@hel.fi
Kaupunkisuunnitteluvirasto

Akateemista tutkimusta kaupunkimetsistä Lahdessa pidettävässä seminaarissa 29.9.2011 (ei ilmainen)

Kansainvälisen soveltavan estetiikan instituutti (KSEI) pitää tänä vuonna perinteisen syysseminaarin aiheesta:

"PUITA NÄKYVISSÄ!" – KAUPUNKIMETSÄT ASUTUKSEN JA LUONNON RAJAPINNALLA

Seminaari järjestetään Lahdessa torstaina 29.9.2011.

KSEI:n www-sivuilta löytyy seminaarin esite, josta selviää niin seminaarin ohjelma, hinta kuin ilmoittautumisohjeetkin:
http://www.helsinki.fi/ksei/tapahtumat/KSEI_syysseminaari2011.pdf

Maksoi siis mitä maksoi (120 e), Akatemia on haistanut oikean tutkimuskohteen!

Kansainvälisen soveltavan estetiikan instituutin (KSEI) jo perinteeksi muodostuneessa syysseminaarissa tarkastellaan tänä vuonna kaupunkimetsiä ja niiden merkitystä. Ympäristöekologian, -estetiikan ja -psykologian näkökulmat kohtaavat tässä seminaarissa, jossa pohditaan onko nykymuotoisessa viheraluesuunnittelussa mahdollista ottaa huomioon sekä herkät ekosysteemit että asukkaiden mielekkäät ympäristökokemukset. Luonnon ja kaupungin vastakkainasettelun sijaan kaupunkimetsiä pyritään ymmärtämään olennaisena osana suomalaista urbaania ympäristöä.

Älä luota ympäristöaktivistiin?

Tunnetun ja "arvostetun" Valitut Palat -nimisen julkaisun tekemän tutkimuksen mukaan suomalaiset eivät luota ympäristöaktivisteihin. Hesarin kyseisestä "tutkimuksesta" tekemän jutun mukaan "muualla" Euroopassa heitä pidetään pankkejakin luotettavimpina, ja vähemmän luotetaan vain mainontaan. Tutkimuksessa oli mukana 14 instituutiota, kertoo Hesari.

Onko syy sitten Hesarin, joka ei osaa lukea tai tulkita "tutkimuksia" vai primaarilähteen, joka ei osaa tehdä tutkimuksia, en tiedä. Tutkimuksen tuloksia on vaikea tulkita ihmisen, joka on Hesarin varassa, mutta yritetään. Ensin pitää kuitenkin ratkaista muutama kysymys.

Mikä on aktivisti? Tutkimuksessa ympäristöaktivisteja pidettiin instituutioina, ja onkin totta, että esimerkiksi sellaiset asiantuntevat painostusryhmät kuin Suomen luonnonsuojeluliitto, Maailman luonnonsäätiö, Maan ystävät, Bellona tai Greenpeace ovatkin instituutioita. Aktivismia tapahtuu kuitenkin paljolti myös instituutioiden ulkopuolella, ja osa siitä on tapahtumaluonteista, aikaan ja etenkin paikkaan sidottua yhden asian liikehdintää. Osa aktivismista on ammatillisesti varsin pitkälle kiteytynyttä, kun taas toinen puolisko siitä on oto-toimintaa, jota jaksetaan pyhä henki käyttövoimana oma aikansa. Aktivismia on siis hyvin monenasteista. Pienimuotoinen, oto-aktivismi voi saada oman asiansa edusmiehiksi ja -naisiksi ammattiaktivismia.

Hesarin juttu ei kerro, mitä luottamuksella tarkoitetaan. Viittaako luottamus toiminnan päämääriin: luotetaanko siihen, että aktivistit todellakin onnistuneesti pääsevät tavoitteeseensa? Vai tarkoittaako luottamus sitä, että aktivistien päämäärien oletetaan olevan vilpittömiä, kuten esimerkiksi viheralueen puolustaminen eikä ensisijaisesti vaikka oman poliittisen uran edistäminen?

Siitä juttu ei myöskään kerro mitään, kenen pitäisi luottaa, ja kehen? Ihanteellisesti toimivassa kansalaisaktivismissa ketju passiivisesta asianosaisesta oto-aktivistin kautta ammattiaktivistiin on aukoton ja luottamuksellinen. Ja sitä se saattaa ainakin olla, sellaisessa korporaatiossa muuttuneeksi "aktivismiksi", jossa esimerkiksi luontodemari saisi suoraan ensi käden valmistelutietoa vaikkapa puolueensa edustajalta kaupunkisuunnittelulautakunnassa. Näin institutionalisoitunut aktivismi vaan yleensä tapaa olla yhtä riippumatonta, räyhäkkää ja eloisaa kuin ... köh... Leninin muumio.

Vielä monimutkaisemmaksi jutun tekee se, että tutkimus ei näyttäisi ottavan mitään kantaa siihen, että samalla ihmisellä voi olla useita rooleja, jopa samanaikaisesti. Me kaikki olemme asukkaita, kuntalaisia, kansalaisia ja sellaisina riippuvaisia asiantuntijainstituutioista ja edustuksellisesta demokratiasta. Joskus yksi henkilö toimii yhden asian puolesta hyvin monella tasolla: esimerkiksi asukasliikkeessä, luonnonsuojelujärjestössä ja poliittisessa puolueessa. Toisinaan hän saattaa tulla jossakin näistä rooleista osittain tehneeksi tyhjäksi jossakin muussa toimijanroolissa tekemäänsä. Joskus tämä tapahtuu vahingossa, toisinaan ei.

Tästä "tutkimuksesta" ei oikein voi ottaa onkeensa ja olla paremmin luottamuksen arvoinen kun ei se anna siihen mitään eväitä.

Yliopistotutkijan mielipide metsienhoidosta HS 16.6.2011

Keskustelu metsienhoidosta jatkuu.

Rakennusviraston mielipide metsienhoidosta HS 16.6.2011

Helsingin Sanomien mielipideosastolla käytyä keskustelua metsienhoidosta. 16.6.2011.

Vantaa hakkasi metsää suurharvinaisuudelta!

Suomen luonnonsuojeluliiton Uudenmaan ympäristönsuojelupiiri tiedottaa 18.5.2011:

VANTAA HAKKASI METSÄÄ SUURHARVINAISUUDELTA

Vantaan kaupunki on hakannut Mätäojalla metsää, jossa elää saimaannorppaan verrattava suurharvinaisuus. Suomen luonnonsuojeluliiton Uudenmaan ympäristönsuojelupiiri ja Vantaan ympäristöyhdistys ovat pyytäneet kaupungilta selvitystä asiasta. Hakkuut tehtiin vastoin suunnitelmia ja niillä aiheutettiin vakavia vahinkoja erittäin uhanalaiselle lajille.

Mätäojalla elää muun muassa erittäin uhanalaiseksi luokitellut kovakuoriaislajit halavasepikkä sekä Manner-Suomen ainoa tunnettu laikkujumin esiintymä. Halavasepikkää ei tunneta mistään muualta maailmasta kuin Suomesta, ja Mätäoja on sen kahdesta tunnetusta esiintymispaikasta tärkein.

Mätäojan alue on voimassa olevassa yleiskaavassa kaavoitettu lähivirkistysalueeksi, jolla on luonnon monimuotoisuuden kannalta erityisiä arvoja. Mätäoja on alkuperäinen Vantaanjoen uoma, jonka alueella on myös valtakunnallisesti arvokkaita luhtia. Hakkuut tehtiin vastoin kaavamääräyksiä sekä alueelle tehtyjä hoito- ja käyttösuunnitelmia. Niissä hakattiin muun muassa kaupungin tiedossa olleita halavasepikän asuttamia puita.

Uudenmaan ympäristönsuojelupiiri ja Vantaan ympäristöyhdistys ovat pyytäneet kaupungilta asiasta selvitystä. Lisäksi hakatut puut on tärkeätä palauttaa alueelle, koska puissa olevat uhanalaisten lajien toukat voidaan ehkä vielä pelastaa.

"Vantaan esimerkki osoittaa, että luontoarvojen huomioon ottamista kuntien metsätaloudessa pitää parantaa", sanoo luonnonsuojeluasiantuntija Keijo Savola Uudenmaan ympäristönsuojelupiiristä. "Monissa muissakin kunnissa hakataan turhaan raitoja ja pajuja roskapuina, vaikka niillä voi elää harvinaisia lajeja. Tarpeettomilla virkistysalueiden 'siistimishakkuilla' aiheutetaan muutenkin haittaa sekä luonnolle että asukkaiden viihtyvyydelle."


LISÄTIEDOT:

- Mätäojan luontoarvoista ja tehdyistä hakkuista: luonnonsuojeluasiantuntija Keijo Savola, Uudenmaan ympäristönsuojelupiiri, puhelin 045 652 1974
- Mätäojan uhanalaisista lajeista: yli-intendentti Jyrki Muona, Helsingin yliopiston Luonnontieteellinen keskusmuseo, Eläinmuseo, puhelin 050 3182 344
- Selvityspyyntö
- Kuntametsäsivut
- Vantaan kaupunki: Halavasepikkä - pieni ihme Vantaan Mätäojalla

Luonnonsuojelujärjestöt julkistivat oman esityksensä Östersundomin kehittämisestä

(28.4.2011) Pääkaupunkiseudun luonnonsuojelujärjestöt julkistivat tänään oman esityksensä Östersundomin alueen rakentamisesta niin, että alueen olennaiset luonto-, virkistys- ja maisema-arvot säilyvät.

Järjestöjen kaavassa Östersundomiin asutetaan 50 000 asukasta ja joukkoliikenne perustuu metroon. Rakentamista osoitetaan yli kahdeksan neliökilometriä, ja suurin osa varjokaava-alueesta osoitetaan virkistykseen tai luonnonsuojelualueeksi. Luonnonsuojelualueita kaava-alueella on yli kymmenen neliökilometriä. Varjokaava nostaisi Helsingin kaupungin suojelupinta-alan nykyisestä neljästä yhdeksään prosenttiin.

"Hyvä fiilis ja yöttömiä öitä", kuvailevat varjokaavaluonnosta valmistelleet designtoimisto dadadotankin suunnittelija Anna-Riitta Kujala ja hankkeen koordinaattori FT Kati Vierikko. Kaavatyö vaati loppuvaiheessa neljän kuukauden rutistuksen. Ajatus varjokaavasta syntyi kun järjestöt halusivat vastata omalla luonnoksellaan kestävän kehityksen ja ilmastomuutoksen tuomiin maankäytön suunnittelun haasteisiin. Kaava kokoaa yhteen monien luontokartoittajien luontoasiantuntemuksen ja kaupunkirakenteen suunnittelun tietotaidon.

"Luonnonläheisyys ja luonnonarvot on mahdollista yhdistää näinkin isoon väkimäärään, vaikka Sipoonkorpi, keskeiset ranta- ja luontoalueet sekä ekologiset yhteydet varataan virkistyskäyttöön ja suojeluun", toteaa Kimmo Jääskeläinen Vantaan ympäristöyhdistyksestä.

”Helsingin, Vantaan ja Sipoon yhteisen yleiskaavan luonnoksessa ohjataan liikaa rakentamista arvokkaille luontoalueille ja Natura 2000 -lintukosteikoille sekä lisätään kohtuuttomasti tulevan Sipoonkorven kansallispuiston eteläosien kulutusvaikutusta", sanoo Keijo Savola Uudenmaan ympäristönsuojelupiiristä.

"Luonnonsuojelijat esittivät näin laajan vaihtoehtosuunnitelman Suomessa nyt ensi kertaa", sanoo luonnonsuojeluasiantuntija Tapani Veistola Suomen luonnonsuojeluliitosta. "Vaihtoehtokaavoja on aiemmin nähty esimerkiksi Britanniassa.”

Varjokaavassa Östersundomin metroasemalta avautuu portti rannikolta Sipoonkorpeen ulottuvaan kansallispuistoon. Rannoille ei osoiteta uudisrakentamista. Asukastavoite ja metro joukkoliikenneratkaisuna otettiin yhteisen yleiskaavan osallistumis- ja arviointisuunnitelmasta.

Varjokaavaksi nimetyn ehdotuksen laativat yhteistyössä Helsingin luonnonsuojeluyhdistys, Sipoon luonnonsuojelijat, Vantaan ympäristöyhdistys sekä Suomen luonnonsuojeluliiton Uudenmaan ympäristönsuojelupiiri. Yksityiskohtainen varjokaavaluonnos on on tehty ammattityönä designtoimisto dadadotankissa.

Luontojärjestöt toivovat varjokaavan lisäävän keskustelua ekologisesta maankäytön suunnittelusta ja ekotehokkaasta rakentamisesta.

Lisätietoja:

- Helsingin luonnonsuojeluyhdistys - Helsingfors naturskyddsförening, varapuheenjohtaja Kati Vierikko, puh. 040 737 2298
- Uudenmaan ympäristönsuojelupiiri, suojeluasiantuntija Keijo Savola, puh. 045 652 1974
- Uudenmaan ympäristönsuojelupiiri ja Suomen luonnonsuojeluliitto, suojeluasiantuntija Tapani Veistola, 0400 616 530
- Sipoon Luonnonsuojelijat - Sibbo Naturskyddare, Sini-Pilvi Saarnio, puh. puh. 040-743 9083
- Vantaan ympäristöyhdistys. puheenjohtaja Kimmo Jääskeläinen, puh. 040-5899158
- Anna-Riitta Kujala, designtoimisto dadadotank, puh. 050-370 5692