Kaupunkisuunnittelulautakunta palautti keväällä asukkaiden vastustaman hankkeen Meri-Rastilan länsirannan rakentamisesta uudelleen valmisteltavaksi.
Suunnitelma rakentaa 60 vuotta sitten perustetulle metsäiselle ulkoilualueelle on ihmetyttänyt meitä asukkaita. Samaan aikaan muualle Itä-Helsinkiin suunnitellaan metroratojen kattamista ja rakentamista niiden päälle.
Olemme kysyneet aluesuunnittelijalta, miksi Meri-Rastilassa halutaan tärvellä luonnontilaisena säilynyt metsä sen sijaan, että suunniteltaisiin asutuksen täydentämistä rakentamalla metroradan päälle kuten muualla Itä-Helsingissä. Vastaus on ollut, että radan päälle rakentaminen tulee alueellemme myöhemmin. Sitä ennen halutaan asuntoja Meri-Rastilan länsirantaan. Näin siitä huolimatta, että Helsingin kaupungin strategiaohjelmassakin yhdeksi periaatteeksi todetaan ”yhtenäisten viheralueiden ja viheralueyhteyksien säilyttäminen sekä rantojen säilyttäminen kaikkien kaupunkilaisten virkistyskäytössä”.
Helsingin kaupunki on ajastaan jäljessä. Muualla maailmassa luontoa halutaan nykyisin palauttaa kaupunkeihin (aiheesta mm. Timothy Beatleyn kirjassa Biophilic Cities). Jo olemassa olevan metsän säilyttäminen on huomattavasti helpompaa kuin uuden viheralueen saaminen sinne, mistä se on jo kertaalleen tuhottu. Luonnontilaisilla metsillä ja vanhoilla kallioilla on iso merkitys asukkaiden viihtyvyydelle. Kerran räjäytettyä kalliota on mahdotonta saada enää takaisin.
60- ja 70-luvuilla suunnittelijoiden ja päättäjien mielestä oli varmaankin hyvä ajatus purkaa jugendtalot uudisrakennuksien tieltä. Aika on osoittanut heidän olleen väärässä. Nyt suremme kulttuuriperintöä, joka tässä purkuvimmassa menetettiin. Tällä hetkellä ollaan hävittämässä viimeisiä rantoja, kallioita ja viheralueita vain, jotta saataisiin suhteellisen pieni määrä merinäköalahuoneistoja rakennettua. Haluammeko todella taas tehdä korjaamattoman virheen, jonka typeryyttä jo läheisessä tulevaisuudessa ihmeteltäisiin?
Entäpä jos Helsingin kaupunki kääntäisi suunnitelmansa Meri-Rastilassa toisin päin – ei aloittaisikaan rakentamista länsirannasta, vaan tiivistäisi jo olemassa olevaa asutusta ja rakentaisi metroradan päälle? Näin meille asukkaille tärkeä metsä saisi lisäaikaa eikä peruuttamatonta vahinkoa pääsisi välittömästi tapahtumaan. Tällä lisäajalla arvomaailma ehtisi todennäköisesti muuttua myös Helsingissä ja niin suunnittelijat kuin päättäjätkin alkaisivat vähitellen olla samaa mieltä meidän asukkaiden kanssa siitä, että vanha ulkoilualue on sittenkin säilyttämisen arvoinen.
Hanna-Leena Ylinen, Helsinki
sunnuntai 30. lokakuuta 2011
maanantai 24. lokakuuta 2011
Kävellään Meri-Rastilan kaava kumoon!
Meri-Rastilan länsirannan metsä on uhattuna. Alueelle on suunniteltu rakennettavan asuntoja noin 900 asukkaalle. 2000 asukkaan asuinaluetta povannut osayleiskaavaluonnos palautui keväällä uudelleen valmisteltavaksi. Uutta osayleiskaavaa voinemme odottaa ensi kevääksi.
Meri-rastilan metsäkävelyt ovat hiljaisia mielenosoituksia metsän säästämisen puolesta. Mukaan voi ottaa lyhdyn tai kynttilän.
Lähtö joka keskiviikko klo 18 asukastila Fokasta (Meri-Rastilantie 14 C).
Järjestää Pro Meri-Rastila ryhmä.
keskiviikko 12. lokakuuta 2011
AVOIN KIRJE KAARELAN JÄÄHALLIN RAKENTAMISTA VASTAAN
Kaarelan raitin ja Hämeenlinnanväylän väliin jäävälle metsikölle puuhataan kaavamuutosta. Mikäli hanke toteutetaan Helsingin kaupungin kaupunkisuunnitteluviraston esittämän suunnitelman mukaisesti pian tämän pienen vihreän saarekkeen tilalla irvistelee kammottava öykkäurheilun areena pysäköintialueineen.
Mennäksemme ensinnä käytännön seikkoihin, miksi koko hanke on syytä heti, välittömästi ja oitis perua, mainittakoon viihtyvyys lähikoulun oppilaiden ja Kaarelan raittia käyttävien jalankulkijoiden näkökulmasta: ilman metsäaluetta syntyy suunnaton melu- ja esteettinen haitta. Vihreiden kuusipuiden katselun sijasta lapsiparat saavat niellä väylän pölyä ja ihastella betonin kuolemanharmaata sävyä.
Puhumattakaan alueen kasvi-, eläin- ja pieneliöstökannasta, joihin ihmisellä ei pitäisi olla oikeutta kajota tyydyttääkseen toissijaisia tarpeitaan. Kukaan ei kuole, jos jäähallin rakentaminen jätetään sikseen, mutta kuka laskee uhrilukua toisessa tapauksessa?
Puhtaasti ihmiskeskeisestä näkökulmasta kertoo sekin, että ainoa säilytettävä lohko metsiköstä on sellainen, jolla on ihmiskätten jälkiä, vanhoja linnoitusrakennelmia. Entäs äiti Maan ikiaikaiset rakennelmat?
Toisekseen tällaiset hankkeet ovat aina symbolisia taistoja, joissa Typeryys ja Kehitysusko ottavat ihmismuodon puuhahenkilöissä ja taistelevat Järkeä ja Kohtuutta vastaan. Onhan selviä, ettei sellaista ilmiötä kuin jäähallit pitäisi olla olemassakaan. Ilmiö on yksi lenkki ketjussa, joka ajaa meidät lähemmäs luonnon sietokyvyn romahduspistettä.
Järkevässä maailmassa luistelua harrastettaisiin vain talvisin, kun jäätä on luonnostaan ilman valtaisaa lonnonvarain kulutusta. Järkevässä maailmassa vanhemmat antaisivat lapsilleen joskus laatuaikaa metsäpoluilla ja lastenkirjojen parissa sen sijaan, että otsasuonet tykyttäen työpäivän jälkeen kuskaavat harrastuksin ylikuormitettua jälkikasvuaan jälleen yhteen kerskakulutusharrasteeseen.
Mitä seuraavaksi? Ryhtyykö kaupunki pitämään sähkölämmittimin Hietaniemeä jäättömänä lainelautailijoita varten? Eikö heilläkin ole yhtäläinen oikeus harrastaa luonnottomasti?
Kunpa joku laulaisi Teidät, arvon ilkityöntekijät, suohon! Ehkä siellä hetken osaisitte ihailla Pohjolan luonnon jylhää kauneutta, ettekä palkkapussin perässä juosten tuhoaisi sitä. Kunpa ymmärtäisitte, miten sydäntä voi särkeä, kun lapsille ei ole muuta edes etäisesti oikeasta luonnosta muistuttavaa jäljellä kuin muutama vaivaismetsikkö. Säästäkää edes ne!
S. Markuksela
isä, fil. yo
Mennäksemme ensinnä käytännön seikkoihin, miksi koko hanke on syytä heti, välittömästi ja oitis perua, mainittakoon viihtyvyys lähikoulun oppilaiden ja Kaarelan raittia käyttävien jalankulkijoiden näkökulmasta: ilman metsäaluetta syntyy suunnaton melu- ja esteettinen haitta. Vihreiden kuusipuiden katselun sijasta lapsiparat saavat niellä väylän pölyä ja ihastella betonin kuolemanharmaata sävyä.
Puhumattakaan alueen kasvi-, eläin- ja pieneliöstökannasta, joihin ihmisellä ei pitäisi olla oikeutta kajota tyydyttääkseen toissijaisia tarpeitaan. Kukaan ei kuole, jos jäähallin rakentaminen jätetään sikseen, mutta kuka laskee uhrilukua toisessa tapauksessa?
Puhtaasti ihmiskeskeisestä näkökulmasta kertoo sekin, että ainoa säilytettävä lohko metsiköstä on sellainen, jolla on ihmiskätten jälkiä, vanhoja linnoitusrakennelmia. Entäs äiti Maan ikiaikaiset rakennelmat?
Toisekseen tällaiset hankkeet ovat aina symbolisia taistoja, joissa Typeryys ja Kehitysusko ottavat ihmismuodon puuhahenkilöissä ja taistelevat Järkeä ja Kohtuutta vastaan. Onhan selviä, ettei sellaista ilmiötä kuin jäähallit pitäisi olla olemassakaan. Ilmiö on yksi lenkki ketjussa, joka ajaa meidät lähemmäs luonnon sietokyvyn romahduspistettä.
Järkevässä maailmassa luistelua harrastettaisiin vain talvisin, kun jäätä on luonnostaan ilman valtaisaa lonnonvarain kulutusta. Järkevässä maailmassa vanhemmat antaisivat lapsilleen joskus laatuaikaa metsäpoluilla ja lastenkirjojen parissa sen sijaan, että otsasuonet tykyttäen työpäivän jälkeen kuskaavat harrastuksin ylikuormitettua jälkikasvuaan jälleen yhteen kerskakulutusharrasteeseen.
Mitä seuraavaksi? Ryhtyykö kaupunki pitämään sähkölämmittimin Hietaniemeä jäättömänä lainelautailijoita varten? Eikö heilläkin ole yhtäläinen oikeus harrastaa luonnottomasti?
Kunpa joku laulaisi Teidät, arvon ilkityöntekijät, suohon! Ehkä siellä hetken osaisitte ihailla Pohjolan luonnon jylhää kauneutta, ettekä palkkapussin perässä juosten tuhoaisi sitä. Kunpa ymmärtäisitte, miten sydäntä voi särkeä, kun lapsille ei ole muuta edes etäisesti oikeasta luonnosta muistuttavaa jäljellä kuin muutama vaivaismetsikkö. Säästäkää edes ne!
S. Markuksela
isä, fil. yo
keskiviikko 5. lokakuuta 2011
Kaupunkimetsäliike laajentuu Porvooseen
Noin 5 kilometriä Porvoon keskustasta kaakkoon suunnitellaan ekotehokkaaksi sanottua Toukovuoren asuinaluetta. Se nirhaisee osan Humlan metsäalueesta. Ohessa palautteeni kaavasta, minkä myötä Kaupunkimetsäliikkeen voi sanoa laajentuneen Porvooseen:
Toivon, että Toukovuoren suunnitteluvaiheessa huomioitaisiin se, että uusien asukkaiden tarvitsemat lähipalvelut - niin julkiset kuin kaupallisetkin - olisivat saavutettavissa ilman autoa. Suunnitelmassa tulisi varmistaa, että alueellinen liittyminen olemassaolevaan yhdyskuntarakenteeseen merkitsisi myös toiminnallista yhteyttä olemassaolevaan yhdyskuntarakenteeseen. Jos Toukovuoren suunnitelmassa on sanotusti korostettu ekologisesti, ja lähin päivittäistavarakauppa on Porvoon keskustassa noin 4 kilometrin päässä, tämä ristiriita tulee ratkaista vähintään kauppa-autolla. Lisäksi julkinen liikenneyhteys Kevätkummun julkisiin palveluihin tulee järjestää, mutta ei kuitenkaan Humlan virkistysalueen lävitse.
Aktiiviliikkujana olen huolestunut siitä, mitä suunnitelma merkitsee Humlan ulkoilureitistölle. Havainnekuvista ja kartoista uusien ulkoiluteiden sijoittelu ei aivan tarkasti selviä. Toukovuoren suunnitelman on sanottu mahdollisesti katkaisevan Humlan eteläisimmän ulkoilureitin joksikin aikaa. Kestävässä yhdyskuntasuunnittelun mukaista on kuitenkin varmistaa, että Porvoon jo ennestään varsin vähäinen ulkoilureitistö säilyy vähintään entisellään, etteivät kuntoilijat ja ulkoilijat joudu etsimään lähivirkistysalueita nykyistä kauempaa edes väliaikaisesti.
Toivon, että Toukovuoren suunnitteluvaiheessa huomioitaisiin se, että uusien asukkaiden tarvitsemat lähipalvelut - niin julkiset kuin kaupallisetkin - olisivat saavutettavissa ilman autoa. Suunnitelmassa tulisi varmistaa, että alueellinen liittyminen olemassaolevaan yhdyskuntarakenteeseen merkitsisi myös toiminnallista yhteyttä olemassaolevaan yhdyskuntarakenteeseen. Jos Toukovuoren suunnitelmassa on sanotusti korostettu ekologisesti, ja lähin päivittäistavarakauppa on Porvoon keskustassa noin 4 kilometrin päässä, tämä ristiriita tulee ratkaista vähintään kauppa-autolla. Lisäksi julkinen liikenneyhteys Kevätkummun julkisiin palveluihin tulee järjestää, mutta ei kuitenkaan Humlan virkistysalueen lävitse.
Aktiiviliikkujana olen huolestunut siitä, mitä suunnitelma merkitsee Humlan ulkoilureitistölle. Havainnekuvista ja kartoista uusien ulkoiluteiden sijoittelu ei aivan tarkasti selviä. Toukovuoren suunnitelman on sanottu mahdollisesti katkaisevan Humlan eteläisimmän ulkoilureitin joksikin aikaa. Kestävässä yhdyskuntasuunnittelun mukaista on kuitenkin varmistaa, että Porvoon jo ennestään varsin vähäinen ulkoilureitistö säilyy vähintään entisellään, etteivät kuntoilijat ja ulkoilijat joudu etsimään lähivirkistysalueita nykyistä kauempaa edes väliaikaisesti.
maanantai 26. syyskuuta 2011
Toisissa tiloissa järjestää Porosafarin Helsingissä 8.-9.10.2011
Helsinkiläinen esitystaiteen ryhmä Toisissa tiloissa järjestää
8.-9. lokakuuta vaellustapahtuman nimeltä Porosafari.
Porosafari on kolmiosainen esitystaidetapahtuma, kollektiivinen vaellusesitys, ja urbaani tutkimusmatka poron kokemusmaailmaan 50-80 osallistujalle. Tapahtuman tarkoituksena on palauttaa kaupunkiympäristö takaisin luonnon tilaan tarkastelemalla sitä puolivillin laumaeläimen näkökulmasta.
Porosafariin osallistujat muodostavat "tokan", joka vaeltaa 6 tuntia vaihtelevissa maisemissa Helsingin kaupungin laitamilla seuraten sääntöjä, jotka vastaavat porojen vaelluskäyttäytymistä. Ryhmä päättää itsenäisesti reitistään sekä vaelluksen rytmistä.
Toisissa tiloissa -ryhmän jäsenet, "porokoirat", pitävät huolta osallistujien tarpeista ja turvallisuudesta. Siirtyminen ihmiskokemuksesta poron kokemukseen tapahtuu rauhallisesti, askel askeleelta.
Porosafari toteutetaan kolmessa vaiheessa:
I Porokoulutus
8.10.2011, 13:00-16:00
Esitystaiteen Keskus, Suvilahti rak 6 II krs, Kaasutehtaankatu 1, Helsinki
** kolmen tunnin perehdytys porojen maailmaan **
II Porosafari
9.10.2011, 09:00-15:00
Lähtö: Esitystaiteen Keskus, Suvilahti rak 6 II krs
** kuuden tunnin vaellus puoli-urbaanissa maisemassa **
III Poroerotus
15.10.2011, 15:00-17:00
Esitystaiteen Keskus, Suvilahti rak 6 II krs
** julkinen purkutilaisuus ja videoinstallaatio **
Vaellusta edeltää porokoulutus, jossa perehdytään yhdessä porojen käyttäytymiseen ja sovitaan vaelluksen säännöistä.
Vaelluksen jälkeen viikon kuluttua järjestetään vielä palautetilaisuus, "Poroerotus", jossa halukkaat voivat jakaa kokemuksiaan. Osallistumisen alaikäraja on 12 vuotta. Nuorimmat mielellään vanhempien seurassa. Osallistumismaksu 25 euroa, opiskelijat 20 euroa. Maksu sisältää koulutuksen, matkat, materiaalit ja ravinnon. Varusteet: säänmukainen vaatetus ja pieni reppu.
Ilmoittautumiset mielellään 3.10. mennessä:
laurikontula(ät)hotmail.com tai 050-5278422
Lisätietoja: http://www.toisissatiloissa.net/, aurikontula(ät)hotmail.com tai 050-5278422
Pressikuvat ja muu materiaali: http://176.9.26.60/~pt5822/Pressi.html
Tapahtumaa tukee: Helsingin kulttuuriasiainkeskus.
Ettotöissä mukana: Helsingin latu, Suomen Työväen Urheiluliitto ja Opiskelijoiden Liikuntaliitto.
lauantai 17. syyskuuta 2011
Seminaari Lahdessa to 29.9.2011: ”PUITA NÄKYVISSÄ!” – KAUPUNKIMETSÄT ASUTUKSEN JA LUONNON RAJAPINNALLA
Kansainvälisen soveltavan estetiikan instituutin (KSEI) perinteisen syysseminaarin aiheena ovat tällä kertaa kaupunkimetsät.
Seminaari "PUITA NÄKYVISSÄ!" – KAUPUNKIMETSÄT ASUTUKSEN JA LUONNON RAJAPINNALLA järjestetään Lahdessa torstaina 29.9.2011.
KSEI:n www-sivuilta löytyy seminaarin esite, josta selviää niin seminaarin ohjelma, hinta kuin ilmoittautumisohjeetkin: www.helsinki.fi/ksei/tapahtumat/KSEI_syysseminaari2011.pdf
HUOM1: Ilmoittautuminen 20.9.2011 mennessä! http://www.palmenia.helsinki.fi/koulutus/lahti.asp
HUOM2: Seminaari on tänä vuonna poikkeuksellisesti maksuton kaikille HY:n perustutkinto-opiskelijoille. Opiskelijailmoittautumiset (nimi, opiskelijanro, pääaine) suoraan osoitteeseen sanna.t.lehtinen (ät) helsinki.fi 20.9.2011 mennessä!
* * *
Ohjelma:
9.00 Aamukahvit & ilmoittautuminen
9.30 Seminaarin avaus, Johtaja Juha-Pekka Liljander, Helsingin yliopisto, Koulutus- ja kehittämiskeskus Palmenia, Lahden yksikkö
9.45 Estetiikan professori Arto Haapala, Helsingin yliopisto & FT, tutkija, Susanna Lehvävirta, Helsingin yliopisto: ”Kaupunkimetsien ekologis-esteettinen problematiikka”
10.30 Kaupunkiekosysteemitutkimuksen professori Heikki Setälä, Helsingin yliopisto: ”Kaupunkipuut ja ekosysteemipalvelut”
11.15 Koodinimi Aurinkovuosi: ”Suppaleffa”
11.30 Lounastauko
12.30 Tutkijatohtori Kalle Puolakka, KSEI/Palmenia: ”Metsät ja lähiöasumisen muutokset ja haasteet – Esimerkkinä Liipola Lahdessa”
13.15 PhD, University Lecturer Johan Kotze, University of Helsinki & Elliot Stuart, Master’s Degree Programme in Multidisciplinary Studies on Urban Environmental Issues MURE, University of Helsinki: “Forests of Lahti as Seen from the Other Side of the World”
14.00 Iltapäiväkahvit
14.30 Tutkimusterveisiä Ympäristötieteiden laitokselta
14.45 Koodinimi Aurinkovuosi: ”Peikkometsän hoito-opas”
15.00 Paneelikeskustelu: ”Kaupunkimetsien merkitys”
- Metsäsuunnittelija Raimo Asikainen, Lahden kaupunki
- Estetiikan tohtorikoulutettava Petteri Kummala, Helsingin yliopisto
- Ympäristöpsykologi, tohtorikoulutettava Kirsi Salonen, Tampereen yliopisto
- FT, GreenCity -ohjelman kehityspäällikkö, Saara Vauramo, Lahden kaupunki
Arto Haapala, pj
16.30–18.00 Vastaanotto Aikuiskoulutuskeskuksen 3. kerroksessa
Seminaari "PUITA NÄKYVISSÄ!" – KAUPUNKIMETSÄT ASUTUKSEN JA LUONNON RAJAPINNALLA järjestetään Lahdessa torstaina 29.9.2011.
KSEI:n www-sivuilta löytyy seminaarin esite, josta selviää niin seminaarin ohjelma, hinta kuin ilmoittautumisohjeetkin: www.helsinki.fi/ksei/tapahtumat/KSEI_syysseminaari2011.pdf
HUOM1: Ilmoittautuminen 20.9.2011 mennessä! http://www.palmenia.helsinki.fi/koulutus/lahti.asp
HUOM2: Seminaari on tänä vuonna poikkeuksellisesti maksuton kaikille HY:n perustutkinto-opiskelijoille. Opiskelijailmoittautumiset (nimi, opiskelijanro, pääaine) suoraan osoitteeseen sanna.t.lehtinen (ät) helsinki.fi 20.9.2011 mennessä!
* * *
Ohjelma:
9.00 Aamukahvit & ilmoittautuminen
9.30 Seminaarin avaus, Johtaja Juha-Pekka Liljander, Helsingin yliopisto, Koulutus- ja kehittämiskeskus Palmenia, Lahden yksikkö
9.45 Estetiikan professori Arto Haapala, Helsingin yliopisto & FT, tutkija, Susanna Lehvävirta, Helsingin yliopisto: ”Kaupunkimetsien ekologis-esteettinen problematiikka”
10.30 Kaupunkiekosysteemitutkimuksen professori Heikki Setälä, Helsingin yliopisto: ”Kaupunkipuut ja ekosysteemipalvelut”
11.15 Koodinimi Aurinkovuosi: ”Suppaleffa”
11.30 Lounastauko
12.30 Tutkijatohtori Kalle Puolakka, KSEI/Palmenia: ”Metsät ja lähiöasumisen muutokset ja haasteet – Esimerkkinä Liipola Lahdessa”
13.15 PhD, University Lecturer Johan Kotze, University of Helsinki & Elliot Stuart, Master’s Degree Programme in Multidisciplinary Studies on Urban Environmental Issues MURE, University of Helsinki: “Forests of Lahti as Seen from the Other Side of the World”
14.00 Iltapäiväkahvit
14.30 Tutkimusterveisiä Ympäristötieteiden laitokselta
14.45 Koodinimi Aurinkovuosi: ”Peikkometsän hoito-opas”
15.00 Paneelikeskustelu: ”Kaupunkimetsien merkitys”
- Metsäsuunnittelija Raimo Asikainen, Lahden kaupunki
- Estetiikan tohtorikoulutettava Petteri Kummala, Helsingin yliopisto
- Ympäristöpsykologi, tohtorikoulutettava Kirsi Salonen, Tampereen yliopisto
- FT, GreenCity -ohjelman kehityspäällikkö, Saara Vauramo, Lahden kaupunki
Arto Haapala, pj
16.30–18.00 Vastaanotto Aikuiskoulutuskeskuksen 3. kerroksessa
perjantai 9. syyskuuta 2011
Mielipiteitä Helsinkipuistosta
Kaupunkisuunnitteluvirasto valmistelee yleissuunnitelmaa
Verkkokeskustelulla kerätään kaupunkilaisten näkemyksiä Helsinkipuistosta
Kaupunkisuunnitteluvirasto valmistelee Helsinkipuiston yleissuunnitelmaa. Suunnittelun tueksi kaupunkilaisilta kysytään, millaiseksi Helsinkipuiston tulisi kehittyä? Mitä uutta Helsinkipuisto voisi tarjota vapaa-ajan viettoon, kulkureittinä tai retkikohteena?
Keskusteluun voi osallistua verkossa, osoitteessa www.ksv.hel.fi/keskustelut.
Keskustelupalsta avautuu torstaina 8.9. ja on avoinna 29.9. asti. Saadut kommentit analysoidaan, ja niistä laaditaan yhteenveto jatkosuunnittelussa hyödynnettäväksi. Yhteenveto esitellään myös kaupunkisuunnittelulautakunnalle.
Avoin keskustelutilaisuus järjestetään näyttely- ja infotila Laiturilla, vanhalla linja-autoasemalla osoitteessa Narinkka 2, keskiviikkona 14.9. klo 17.30.
Helsinkipuisto on 20 kilometrin pituinen puistovyöhyke pääkaupungin ytimessä. Se ulottuu kaupungin pohjoisrajalta Haltialasta Vantaanjokea ja merenlahtia seuraten etelään Helsingin edustan saaristoon.
Helsinkipuiston yleissuunnitelmaan kootaan tavoitteet ja toimenpiteet puiston kehittämiseksi. Yleissuunnitelma ohjaa alueen tarkempaa jatkosuunnittelua, asemakaavoitusta ja hoidon suunnittelua.
Tavoitteena lisätä myös toimintaa ja tapahtumia
Lukuisten arvokkaiden maisema-, luonto- ja kulttuurikohteiden suojelun lisäksi Helsinkipuistoon on tavoitteena kehittää aktiivista toimintaa ja tapahtumia. Uusien toimintojen tulee tukea puiston arvoja, eivätkä ne saa heikentää merkittäviä luonnonarvoja ja ulkoilureittien jatkuvuutta.
Palvelutarjonnan kehittämisessä painotetaan kaikille avointa virkistyskäyttöä, jota voisivat edustaa esimerkiksi onki- ja istuskelulaiturit, kanoottivuokraus tai kahvilatoiminta. Helsinkipuistoon suunnitellaan myös teemallisia reittejä, jotka esittelevät historiaa, luontoa, maisemaa ja puutarhakulttuuria.
Yleissuunnitelmassa esitetään Helsinkipuistoon muutama tärkeä pääreitti, joilla on oma luonteensa. Puistokokonaisuuden yhdistää runkoreitti, joka kulkee Helsinkipuiston metsäisiltä alueilta Haltialasta Vantaanjoen itärannan ja urbaanien Helsinginniemen rantojen kautta aina Hernesaareen saakka.
Vantaanjoen itäpuolen rantareittiä voitaisiin kehittää pyöräilyn valtaväyläksi, joka liittyisi sujuvasti aktiviteetteihin, kuten uintipaikkoihin, kenttiin ja rantapuistoihin. Länsirantaa pitkin taas voisi kulkea luonteeltaan rauhallisempi maisemareitti. Vanhankaupunginselän kierroksesta voidaan kehittää jatkossa merkittävä htenäinen alueellinen virkistysreitti.
Helsinkipuiston lähtökohdat vaihtelevat huomattavasti puiston osasta toiseen. Yleissuunnitelmassa Helsinkipuisto onkin jaettu kuuteen osa-alueeseen, joille kullekin määritellään omat kehittämisperiaatteensa ja roolinsa osana kokonaisuutta. Esimerkiksi Kruunuvuorenselälle on ideoitu merellisiä matkailupalveluita. Julkinen venereitti avaisi hienon saariston nykyistä paremmin matkailijoille ja kaupunkilaisille. Pohjoisempana taas Vantaanjoen ylittäviä yhteyksiä voitaisiin parantaa ja siltoja ja alikulkuja kohentaa esimerkiksi valaistuksen ja muotoilun keinoin.
Mikä on Helsinkipuisto?
Helsinkipuisto määriteltiin Yleiskaava 2002:ssa. Puiston käsite on laaja: kokonaisuuteen kuuluu viheralueiden lisäksi rakennettua kulttuuriympäristöä ja laajoja vesialueita.
Helsinkipuisto läpäisee koko kaupungin pohjois-eteläsuunnassa. Helsinkipuisto on luonteeltaan rakennetun kaupunkiympäristön ja luonnonympäristön kohtaamispaikka. Se on aktiivinen ja urbaani kokonaisuus, johon kuuluu myös laajoja luonnonmukaisia alueita.
Helsinkipuisto on maisemiltaan ja luonnoltaan monimuotoinen. Pohjoisimmat osat Haltialassa liittyvät saumattomasti Keskuspuistoon. Vantaanjokilaaksossa on perinteisiä kulttuurimaisemia, kartanoita ja huviloita puutarhoineen sekä maatiloja peltoineen. Lisäksi siellä on lähes luonnontilaisia metsiä ja rantoja. Vanhankaupunginselän – suojaisan sisälahden – toinen puoli on merkittävä lintujensuojelualue ja toinen uusi urbaani rantapuistovyöhyke. Kruunuvuorenselkä on saarien ja mantereen rajaama selkävesi, jonka länsirannan maisemia Helsingin keskustan rakennukset hallitsevat. Saaristo edustaa puiston merellisintä luontoa.
Lisätietoja:
maisema-arkkitehti Jouni Heinänen, kaupunkisuunnitteluvirasto, puh. 09 310
37257
Tiina Antila-Lehtonen
Vuorovaikutussuunnittelija
Kaupunkisuunnitteluvirasto
Kansakoulukatu 3
PL 2100, 00099 Helsingin kaupunki
p. 09 310 37436 / 050 366 7423
tiina.antila-lehtonen@hel.fi
Kaupunkisuunnitteluvirasto
Verkkokeskustelulla kerätään kaupunkilaisten näkemyksiä Helsinkipuistosta
Kaupunkisuunnitteluvirasto valmistelee Helsinkipuiston yleissuunnitelmaa. Suunnittelun tueksi kaupunkilaisilta kysytään, millaiseksi Helsinkipuiston tulisi kehittyä? Mitä uutta Helsinkipuisto voisi tarjota vapaa-ajan viettoon, kulkureittinä tai retkikohteena?
Keskusteluun voi osallistua verkossa, osoitteessa www.ksv.hel.fi/keskustelut.
Keskustelupalsta avautuu torstaina 8.9. ja on avoinna 29.9. asti. Saadut kommentit analysoidaan, ja niistä laaditaan yhteenveto jatkosuunnittelussa hyödynnettäväksi. Yhteenveto esitellään myös kaupunkisuunnittelulautakunnalle.
Avoin keskustelutilaisuus järjestetään näyttely- ja infotila Laiturilla, vanhalla linja-autoasemalla osoitteessa Narinkka 2, keskiviikkona 14.9. klo 17.30.
Helsinkipuisto on 20 kilometrin pituinen puistovyöhyke pääkaupungin ytimessä. Se ulottuu kaupungin pohjoisrajalta Haltialasta Vantaanjokea ja merenlahtia seuraten etelään Helsingin edustan saaristoon.
Helsinkipuiston yleissuunnitelmaan kootaan tavoitteet ja toimenpiteet puiston kehittämiseksi. Yleissuunnitelma ohjaa alueen tarkempaa jatkosuunnittelua, asemakaavoitusta ja hoidon suunnittelua.
Tavoitteena lisätä myös toimintaa ja tapahtumia
Lukuisten arvokkaiden maisema-, luonto- ja kulttuurikohteiden suojelun lisäksi Helsinkipuistoon on tavoitteena kehittää aktiivista toimintaa ja tapahtumia. Uusien toimintojen tulee tukea puiston arvoja, eivätkä ne saa heikentää merkittäviä luonnonarvoja ja ulkoilureittien jatkuvuutta.
Palvelutarjonnan kehittämisessä painotetaan kaikille avointa virkistyskäyttöä, jota voisivat edustaa esimerkiksi onki- ja istuskelulaiturit, kanoottivuokraus tai kahvilatoiminta. Helsinkipuistoon suunnitellaan myös teemallisia reittejä, jotka esittelevät historiaa, luontoa, maisemaa ja puutarhakulttuuria.
Yleissuunnitelmassa esitetään Helsinkipuistoon muutama tärkeä pääreitti, joilla on oma luonteensa. Puistokokonaisuuden yhdistää runkoreitti, joka kulkee Helsinkipuiston metsäisiltä alueilta Haltialasta Vantaanjoen itärannan ja urbaanien Helsinginniemen rantojen kautta aina Hernesaareen saakka.
Vantaanjoen itäpuolen rantareittiä voitaisiin kehittää pyöräilyn valtaväyläksi, joka liittyisi sujuvasti aktiviteetteihin, kuten uintipaikkoihin, kenttiin ja rantapuistoihin. Länsirantaa pitkin taas voisi kulkea luonteeltaan rauhallisempi maisemareitti. Vanhankaupunginselän kierroksesta voidaan kehittää jatkossa merkittävä htenäinen alueellinen virkistysreitti.
Helsinkipuiston lähtökohdat vaihtelevat huomattavasti puiston osasta toiseen. Yleissuunnitelmassa Helsinkipuisto onkin jaettu kuuteen osa-alueeseen, joille kullekin määritellään omat kehittämisperiaatteensa ja roolinsa osana kokonaisuutta. Esimerkiksi Kruunuvuorenselälle on ideoitu merellisiä matkailupalveluita. Julkinen venereitti avaisi hienon saariston nykyistä paremmin matkailijoille ja kaupunkilaisille. Pohjoisempana taas Vantaanjoen ylittäviä yhteyksiä voitaisiin parantaa ja siltoja ja alikulkuja kohentaa esimerkiksi valaistuksen ja muotoilun keinoin.
Mikä on Helsinkipuisto?
Helsinkipuisto määriteltiin Yleiskaava 2002:ssa. Puiston käsite on laaja: kokonaisuuteen kuuluu viheralueiden lisäksi rakennettua kulttuuriympäristöä ja laajoja vesialueita.
Helsinkipuisto läpäisee koko kaupungin pohjois-eteläsuunnassa. Helsinkipuisto on luonteeltaan rakennetun kaupunkiympäristön ja luonnonympäristön kohtaamispaikka. Se on aktiivinen ja urbaani kokonaisuus, johon kuuluu myös laajoja luonnonmukaisia alueita.
Helsinkipuisto on maisemiltaan ja luonnoltaan monimuotoinen. Pohjoisimmat osat Haltialassa liittyvät saumattomasti Keskuspuistoon. Vantaanjokilaaksossa on perinteisiä kulttuurimaisemia, kartanoita ja huviloita puutarhoineen sekä maatiloja peltoineen. Lisäksi siellä on lähes luonnontilaisia metsiä ja rantoja. Vanhankaupunginselän – suojaisan sisälahden – toinen puoli on merkittävä lintujensuojelualue ja toinen uusi urbaani rantapuistovyöhyke. Kruunuvuorenselkä on saarien ja mantereen rajaama selkävesi, jonka länsirannan maisemia Helsingin keskustan rakennukset hallitsevat. Saaristo edustaa puiston merellisintä luontoa.
Lisätietoja:
maisema-arkkitehti Jouni Heinänen, kaupunkisuunnitteluvirasto, puh. 09 310
37257
Tiina Antila-Lehtonen
Vuorovaikutussuunnittelija
Kaupunkisuunnitteluvirasto
Kansakoulukatu 3
PL 2100, 00099 Helsingin kaupunki
p. 09 310 37436 / 050 366 7423
tiina.antila-lehtonen@hel.fi
Kaupunkisuunnitteluvirasto
torstai 4. elokuuta 2011
Akateemista tutkimusta kaupunkimetsistä Lahdessa pidettävässä seminaarissa 29.9.2011 (ei ilmainen)
Kansainvälisen soveltavan estetiikan instituutti (KSEI) pitää tänä vuonna perinteisen syysseminaarin aiheesta:
"PUITA NÄKYVISSÄ!" – KAUPUNKIMETSÄT ASUTUKSEN JA LUONNON RAJAPINNALLA
Seminaari järjestetään Lahdessa torstaina 29.9.2011.
KSEI:n www-sivuilta löytyy seminaarin esite, josta selviää niin seminaarin ohjelma, hinta kuin ilmoittautumisohjeetkin:
http://www.helsinki.fi/ksei/tapahtumat/KSEI_syysseminaari2011.pdf
Maksoi siis mitä maksoi (120 e), Akatemia on haistanut oikean tutkimuskohteen!
Kansainvälisen soveltavan estetiikan instituutin (KSEI) jo perinteeksi muodostuneessa syysseminaarissa tarkastellaan tänä vuonna kaupunkimetsiä ja niiden merkitystä. Ympäristöekologian, -estetiikan ja -psykologian näkökulmat kohtaavat tässä seminaarissa, jossa pohditaan onko nykymuotoisessa viheraluesuunnittelussa mahdollista ottaa huomioon sekä herkät ekosysteemit että asukkaiden mielekkäät ympäristökokemukset. Luonnon ja kaupungin vastakkainasettelun sijaan kaupunkimetsiä pyritään ymmärtämään olennaisena osana suomalaista urbaania ympäristöä.
"PUITA NÄKYVISSÄ!" – KAUPUNKIMETSÄT ASUTUKSEN JA LUONNON RAJAPINNALLA
Seminaari järjestetään Lahdessa torstaina 29.9.2011.
KSEI:n www-sivuilta löytyy seminaarin esite, josta selviää niin seminaarin ohjelma, hinta kuin ilmoittautumisohjeetkin:
http://www.helsinki.fi/ksei/tapahtumat/KSEI_syysseminaari2011.pdf
Maksoi siis mitä maksoi (120 e), Akatemia on haistanut oikean tutkimuskohteen!
Kansainvälisen soveltavan estetiikan instituutin (KSEI) jo perinteeksi muodostuneessa syysseminaarissa tarkastellaan tänä vuonna kaupunkimetsiä ja niiden merkitystä. Ympäristöekologian, -estetiikan ja -psykologian näkökulmat kohtaavat tässä seminaarissa, jossa pohditaan onko nykymuotoisessa viheraluesuunnittelussa mahdollista ottaa huomioon sekä herkät ekosysteemit että asukkaiden mielekkäät ympäristökokemukset. Luonnon ja kaupungin vastakkainasettelun sijaan kaupunkimetsiä pyritään ymmärtämään olennaisena osana suomalaista urbaania ympäristöä.
keskiviikko 27. heinäkuuta 2011
Älä luota ympäristöaktivistiin?
Tunnetun ja "arvostetun" Valitut Palat -nimisen julkaisun tekemän tutkimuksen mukaan suomalaiset eivät luota ympäristöaktivisteihin. Hesarin kyseisestä "tutkimuksesta" tekemän jutun mukaan "muualla" Euroopassa heitä pidetään pankkejakin luotettavimpina, ja vähemmän luotetaan vain mainontaan. Tutkimuksessa oli mukana 14 instituutiota, kertoo Hesari.
Onko syy sitten Hesarin, joka ei osaa lukea tai tulkita "tutkimuksia" vai primaarilähteen, joka ei osaa tehdä tutkimuksia, en tiedä. Tutkimuksen tuloksia on vaikea tulkita ihmisen, joka on Hesarin varassa, mutta yritetään. Ensin pitää kuitenkin ratkaista muutama kysymys.
Mikä on aktivisti? Tutkimuksessa ympäristöaktivisteja pidettiin instituutioina, ja onkin totta, että esimerkiksi sellaiset asiantuntevat painostusryhmät kuin Suomen luonnonsuojeluliitto, Maailman luonnonsäätiö, Maan ystävät, Bellona tai Greenpeace ovatkin instituutioita. Aktivismia tapahtuu kuitenkin paljolti myös instituutioiden ulkopuolella, ja osa siitä on tapahtumaluonteista, aikaan ja etenkin paikkaan sidottua yhden asian liikehdintää. Osa aktivismista on ammatillisesti varsin pitkälle kiteytynyttä, kun taas toinen puolisko siitä on oto-toimintaa, jota jaksetaan pyhä henki käyttövoimana oma aikansa. Aktivismia on siis hyvin monenasteista. Pienimuotoinen, oto-aktivismi voi saada oman asiansa edusmiehiksi ja -naisiksi ammattiaktivismia.
Hesarin juttu ei kerro, mitä luottamuksella tarkoitetaan. Viittaako luottamus toiminnan päämääriin: luotetaanko siihen, että aktivistit todellakin onnistuneesti pääsevät tavoitteeseensa? Vai tarkoittaako luottamus sitä, että aktivistien päämäärien oletetaan olevan vilpittömiä, kuten esimerkiksi viheralueen puolustaminen eikä ensisijaisesti vaikka oman poliittisen uran edistäminen?
Siitä juttu ei myöskään kerro mitään, kenen pitäisi luottaa, ja kehen? Ihanteellisesti toimivassa kansalaisaktivismissa ketju passiivisesta asianosaisesta oto-aktivistin kautta ammattiaktivistiin on aukoton ja luottamuksellinen. Ja sitä se saattaa ainakin olla, sellaisessa korporaatiossa muuttuneeksi "aktivismiksi", jossa esimerkiksi luontodemari saisi suoraan ensi käden valmistelutietoa vaikkapa puolueensa edustajalta kaupunkisuunnittelulautakunnassa. Näin institutionalisoitunut aktivismi vaan yleensä tapaa olla yhtä riippumatonta, räyhäkkää ja eloisaa kuin ... köh... Leninin muumio.
Vielä monimutkaisemmaksi jutun tekee se, että tutkimus ei näyttäisi ottavan mitään kantaa siihen, että samalla ihmisellä voi olla useita rooleja, jopa samanaikaisesti. Me kaikki olemme asukkaita, kuntalaisia, kansalaisia ja sellaisina riippuvaisia asiantuntijainstituutioista ja edustuksellisesta demokratiasta. Joskus yksi henkilö toimii yhden asian puolesta hyvin monella tasolla: esimerkiksi asukasliikkeessä, luonnonsuojelujärjestössä ja poliittisessa puolueessa. Toisinaan hän saattaa tulla jossakin näistä rooleista osittain tehneeksi tyhjäksi jossakin muussa toimijanroolissa tekemäänsä. Joskus tämä tapahtuu vahingossa, toisinaan ei.
Tästä "tutkimuksesta" ei oikein voi ottaa onkeensa ja olla paremmin luottamuksen arvoinen kun ei se anna siihen mitään eväitä.
Onko syy sitten Hesarin, joka ei osaa lukea tai tulkita "tutkimuksia" vai primaarilähteen, joka ei osaa tehdä tutkimuksia, en tiedä. Tutkimuksen tuloksia on vaikea tulkita ihmisen, joka on Hesarin varassa, mutta yritetään. Ensin pitää kuitenkin ratkaista muutama kysymys.
Mikä on aktivisti? Tutkimuksessa ympäristöaktivisteja pidettiin instituutioina, ja onkin totta, että esimerkiksi sellaiset asiantuntevat painostusryhmät kuin Suomen luonnonsuojeluliitto, Maailman luonnonsäätiö, Maan ystävät, Bellona tai Greenpeace ovatkin instituutioita. Aktivismia tapahtuu kuitenkin paljolti myös instituutioiden ulkopuolella, ja osa siitä on tapahtumaluonteista, aikaan ja etenkin paikkaan sidottua yhden asian liikehdintää. Osa aktivismista on ammatillisesti varsin pitkälle kiteytynyttä, kun taas toinen puolisko siitä on oto-toimintaa, jota jaksetaan pyhä henki käyttövoimana oma aikansa. Aktivismia on siis hyvin monenasteista. Pienimuotoinen, oto-aktivismi voi saada oman asiansa edusmiehiksi ja -naisiksi ammattiaktivismia.
Hesarin juttu ei kerro, mitä luottamuksella tarkoitetaan. Viittaako luottamus toiminnan päämääriin: luotetaanko siihen, että aktivistit todellakin onnistuneesti pääsevät tavoitteeseensa? Vai tarkoittaako luottamus sitä, että aktivistien päämäärien oletetaan olevan vilpittömiä, kuten esimerkiksi viheralueen puolustaminen eikä ensisijaisesti vaikka oman poliittisen uran edistäminen?
Siitä juttu ei myöskään kerro mitään, kenen pitäisi luottaa, ja kehen? Ihanteellisesti toimivassa kansalaisaktivismissa ketju passiivisesta asianosaisesta oto-aktivistin kautta ammattiaktivistiin on aukoton ja luottamuksellinen. Ja sitä se saattaa ainakin olla, sellaisessa korporaatiossa muuttuneeksi "aktivismiksi", jossa esimerkiksi luontodemari saisi suoraan ensi käden valmistelutietoa vaikkapa puolueensa edustajalta kaupunkisuunnittelulautakunnassa. Näin institutionalisoitunut aktivismi vaan yleensä tapaa olla yhtä riippumatonta, räyhäkkää ja eloisaa kuin ... köh... Leninin muumio.
Vielä monimutkaisemmaksi jutun tekee se, että tutkimus ei näyttäisi ottavan mitään kantaa siihen, että samalla ihmisellä voi olla useita rooleja, jopa samanaikaisesti. Me kaikki olemme asukkaita, kuntalaisia, kansalaisia ja sellaisina riippuvaisia asiantuntijainstituutioista ja edustuksellisesta demokratiasta. Joskus yksi henkilö toimii yhden asian puolesta hyvin monella tasolla: esimerkiksi asukasliikkeessä, luonnonsuojelujärjestössä ja poliittisessa puolueessa. Toisinaan hän saattaa tulla jossakin näistä rooleista osittain tehneeksi tyhjäksi jossakin muussa toimijanroolissa tekemäänsä. Joskus tämä tapahtuu vahingossa, toisinaan ei.
Tästä "tutkimuksesta" ei oikein voi ottaa onkeensa ja olla paremmin luottamuksen arvoinen kun ei se anna siihen mitään eväitä.
maanantai 20. kesäkuuta 2011
Rakennusviraston mielipide metsienhoidosta HS 16.6.2011
Helsingin Sanomien mielipideosastolla käytyä keskustelua metsienhoidosta. 16.6.2011.
keskiviikko 18. toukokuuta 2011
Vantaa hakkasi metsää suurharvinaisuudelta!
Suomen luonnonsuojeluliiton Uudenmaan ympäristönsuojelupiiri tiedottaa 18.5.2011:
VANTAA HAKKASI METSÄÄ SUURHARVINAISUUDELTA
Vantaan kaupunki on hakannut Mätäojalla metsää, jossa elää saimaannorppaan verrattava suurharvinaisuus. Suomen luonnonsuojeluliiton Uudenmaan ympäristönsuojelupiiri ja Vantaan ympäristöyhdistys ovat pyytäneet kaupungilta selvitystä asiasta. Hakkuut tehtiin vastoin suunnitelmia ja niillä aiheutettiin vakavia vahinkoja erittäin uhanalaiselle lajille.
Mätäojalla elää muun muassa erittäin uhanalaiseksi luokitellut kovakuoriaislajit halavasepikkä sekä Manner-Suomen ainoa tunnettu laikkujumin esiintymä. Halavasepikkää ei tunneta mistään muualta maailmasta kuin Suomesta, ja Mätäoja on sen kahdesta tunnetusta esiintymispaikasta tärkein.
Mätäojan alue on voimassa olevassa yleiskaavassa kaavoitettu lähivirkistysalueeksi, jolla on luonnon monimuotoisuuden kannalta erityisiä arvoja. Mätäoja on alkuperäinen Vantaanjoen uoma, jonka alueella on myös valtakunnallisesti arvokkaita luhtia. Hakkuut tehtiin vastoin kaavamääräyksiä sekä alueelle tehtyjä hoito- ja käyttösuunnitelmia. Niissä hakattiin muun muassa kaupungin tiedossa olleita halavasepikän asuttamia puita.
Uudenmaan ympäristönsuojelupiiri ja Vantaan ympäristöyhdistys ovat pyytäneet kaupungilta asiasta selvitystä. Lisäksi hakatut puut on tärkeätä palauttaa alueelle, koska puissa olevat uhanalaisten lajien toukat voidaan ehkä vielä pelastaa.
"Vantaan esimerkki osoittaa, että luontoarvojen huomioon ottamista kuntien metsätaloudessa pitää parantaa", sanoo luonnonsuojeluasiantuntija Keijo Savola Uudenmaan ympäristönsuojelupiiristä. "Monissa muissakin kunnissa hakataan turhaan raitoja ja pajuja roskapuina, vaikka niillä voi elää harvinaisia lajeja. Tarpeettomilla virkistysalueiden 'siistimishakkuilla' aiheutetaan muutenkin haittaa sekä luonnolle että asukkaiden viihtyvyydelle."
LISÄTIEDOT:
- Mätäojan luontoarvoista ja tehdyistä hakkuista: luonnonsuojeluasiantuntija Keijo Savola, Uudenmaan ympäristönsuojelupiiri, puhelin 045 652 1974
- Mätäojan uhanalaisista lajeista: yli-intendentti Jyrki Muona, Helsingin yliopiston Luonnontieteellinen keskusmuseo, Eläinmuseo, puhelin 050 3182 344
- Selvityspyyntö
- Kuntametsäsivut
- Vantaan kaupunki: Halavasepikkä - pieni ihme Vantaan Mätäojalla
VANTAA HAKKASI METSÄÄ SUURHARVINAISUUDELTA
Vantaan kaupunki on hakannut Mätäojalla metsää, jossa elää saimaannorppaan verrattava suurharvinaisuus. Suomen luonnonsuojeluliiton Uudenmaan ympäristönsuojelupiiri ja Vantaan ympäristöyhdistys ovat pyytäneet kaupungilta selvitystä asiasta. Hakkuut tehtiin vastoin suunnitelmia ja niillä aiheutettiin vakavia vahinkoja erittäin uhanalaiselle lajille.
Mätäojalla elää muun muassa erittäin uhanalaiseksi luokitellut kovakuoriaislajit halavasepikkä sekä Manner-Suomen ainoa tunnettu laikkujumin esiintymä. Halavasepikkää ei tunneta mistään muualta maailmasta kuin Suomesta, ja Mätäoja on sen kahdesta tunnetusta esiintymispaikasta tärkein.
Mätäojan alue on voimassa olevassa yleiskaavassa kaavoitettu lähivirkistysalueeksi, jolla on luonnon monimuotoisuuden kannalta erityisiä arvoja. Mätäoja on alkuperäinen Vantaanjoen uoma, jonka alueella on myös valtakunnallisesti arvokkaita luhtia. Hakkuut tehtiin vastoin kaavamääräyksiä sekä alueelle tehtyjä hoito- ja käyttösuunnitelmia. Niissä hakattiin muun muassa kaupungin tiedossa olleita halavasepikän asuttamia puita.
Uudenmaan ympäristönsuojelupiiri ja Vantaan ympäristöyhdistys ovat pyytäneet kaupungilta asiasta selvitystä. Lisäksi hakatut puut on tärkeätä palauttaa alueelle, koska puissa olevat uhanalaisten lajien toukat voidaan ehkä vielä pelastaa.
"Vantaan esimerkki osoittaa, että luontoarvojen huomioon ottamista kuntien metsätaloudessa pitää parantaa", sanoo luonnonsuojeluasiantuntija Keijo Savola Uudenmaan ympäristönsuojelupiiristä. "Monissa muissakin kunnissa hakataan turhaan raitoja ja pajuja roskapuina, vaikka niillä voi elää harvinaisia lajeja. Tarpeettomilla virkistysalueiden 'siistimishakkuilla' aiheutetaan muutenkin haittaa sekä luonnolle että asukkaiden viihtyvyydelle."
LISÄTIEDOT:
- Mätäojan luontoarvoista ja tehdyistä hakkuista: luonnonsuojeluasiantuntija Keijo Savola, Uudenmaan ympäristönsuojelupiiri, puhelin 045 652 1974
- Mätäojan uhanalaisista lajeista: yli-intendentti Jyrki Muona, Helsingin yliopiston Luonnontieteellinen keskusmuseo, Eläinmuseo, puhelin 050 3182 344
- Selvityspyyntö
- Kuntametsäsivut
- Vantaan kaupunki: Halavasepikkä - pieni ihme Vantaan Mätäojalla
torstai 28. huhtikuuta 2011
Luonnonsuojelujärjestöt julkistivat oman esityksensä Östersundomin kehittämisestä
(28.4.2011) Pääkaupunkiseudun luonnonsuojelujärjestöt julkistivat tänään oman esityksensä Östersundomin alueen rakentamisesta niin, että alueen olennaiset luonto-, virkistys- ja maisema-arvot säilyvät.
Järjestöjen kaavassa Östersundomiin asutetaan 50 000 asukasta ja joukkoliikenne perustuu metroon. Rakentamista osoitetaan yli kahdeksan neliökilometriä, ja suurin osa varjokaava-alueesta osoitetaan virkistykseen tai luonnonsuojelualueeksi. Luonnonsuojelualueita kaava-alueella on yli kymmenen neliökilometriä. Varjokaava nostaisi Helsingin kaupungin suojelupinta-alan nykyisestä neljästä yhdeksään prosenttiin.
"Hyvä fiilis ja yöttömiä öitä", kuvailevat varjokaavaluonnosta valmistelleet designtoimisto dadadotankin suunnittelija Anna-Riitta Kujala ja hankkeen koordinaattori FT Kati Vierikko. Kaavatyö vaati loppuvaiheessa neljän kuukauden rutistuksen. Ajatus varjokaavasta syntyi kun järjestöt halusivat vastata omalla luonnoksellaan kestävän kehityksen ja ilmastomuutoksen tuomiin maankäytön suunnittelun haasteisiin. Kaava kokoaa yhteen monien luontokartoittajien luontoasiantuntemuksen ja kaupunkirakenteen suunnittelun tietotaidon.
"Luonnonläheisyys ja luonnonarvot on mahdollista yhdistää näinkin isoon väkimäärään, vaikka Sipoonkorpi, keskeiset ranta- ja luontoalueet sekä ekologiset yhteydet varataan virkistyskäyttöön ja suojeluun", toteaa Kimmo Jääskeläinen Vantaan ympäristöyhdistyksestä.
”Helsingin, Vantaan ja Sipoon yhteisen yleiskaavan luonnoksessa ohjataan liikaa rakentamista arvokkaille luontoalueille ja Natura 2000 -lintukosteikoille sekä lisätään kohtuuttomasti tulevan Sipoonkorven kansallispuiston eteläosien kulutusvaikutusta", sanoo Keijo Savola Uudenmaan ympäristönsuojelupiiristä.
"Luonnonsuojelijat esittivät näin laajan vaihtoehtosuunnitelman Suomessa nyt ensi kertaa", sanoo luonnonsuojeluasiantuntija Tapani Veistola Suomen luonnonsuojeluliitosta. "Vaihtoehtokaavoja on aiemmin nähty esimerkiksi Britanniassa.”
Varjokaavassa Östersundomin metroasemalta avautuu portti rannikolta Sipoonkorpeen ulottuvaan kansallispuistoon. Rannoille ei osoiteta uudisrakentamista. Asukastavoite ja metro joukkoliikenneratkaisuna otettiin yhteisen yleiskaavan osallistumis- ja arviointisuunnitelmasta.
Varjokaavaksi nimetyn ehdotuksen laativat yhteistyössä Helsingin luonnonsuojeluyhdistys, Sipoon luonnonsuojelijat, Vantaan ympäristöyhdistys sekä Suomen luonnonsuojeluliiton Uudenmaan ympäristönsuojelupiiri. Yksityiskohtainen varjokaavaluonnos on on tehty ammattityönä designtoimisto dadadotankissa.
Luontojärjestöt toivovat varjokaavan lisäävän keskustelua ekologisesta maankäytön suunnittelusta ja ekotehokkaasta rakentamisesta.
Lisätietoja:
- Helsingin luonnonsuojeluyhdistys - Helsingfors naturskyddsförening, varapuheenjohtaja Kati Vierikko, puh. 040 737 2298
- Uudenmaan ympäristönsuojelupiiri, suojeluasiantuntija Keijo Savola, puh. 045 652 1974
- Uudenmaan ympäristönsuojelupiiri ja Suomen luonnonsuojeluliitto, suojeluasiantuntija Tapani Veistola, 0400 616 530
- Sipoon Luonnonsuojelijat - Sibbo Naturskyddare, Sini-Pilvi Saarnio, puh. puh. 040-743 9083
- Vantaan ympäristöyhdistys. puheenjohtaja Kimmo Jääskeläinen, puh. 040-5899158
- Anna-Riitta Kujala, designtoimisto dadadotank, puh. 050-370 5692
keskiviikko 13. huhtikuuta 2011
KUNTAMETSÄT ASUKKAIDEN JA LUONNON KEITAIKSI
Kuinka saada kuntametsissä sekä luonnonarvot että virkistys kukoistamaan, ja samalla säästöjä? Sen kertoo SLL:n uusi kuntametsäopas:
http://www.sll.fi/uusimaa/kuntametsat
Suomen luonnonsuojeluliiton Uudenmaan ympäristösuojelupiiri tiedottaa 13.4.2011
KUNTAMETSÄT ASUKKAIDEN JA LUONNON KEITAIKSI
Kuntametsien mahdollisuuksia luonnonsuojelussa sekä hyvän elinympäristön luomisessa esitellään Suomen luonnonsuojeluliiton Uudenmaan ympäristönsuojelupiirin julkaisemassa Kuntametsät asukkaiden ja luonnon keitaiksi -oppaassa.
Kunnat omistavat Suomessa metsätalousmaata noin 428 000 hehtaaria. Kuntametsät tuottavat monia ekosysteemipalveluita, joista ehkä tärkein on niiden rooli virkistysalueina. Ne ovat tärkeä osa viihtyisää elinympäristöä. Tutkimukset Suomesta ja maailmalta kertovat luontoalueiden suuresta merkityksestä ihmisten viihtymiselle ja terveydelle. Erityisen merkittäviä liikkumaan houkuttelevat viheralueet ja niiden muodostamat verkostot ovat ikääntyvälle väestölle. "Kuntametsät ovat sijaintinsa vuoksi tärkeitä lasten ja aikuisten luontosuhteen muodostumiselle ja säilymiselle. Ne mahdollistavat arkipäiväisen luonnossa rauhoittumisen ja siitä nauttimisen", muistuttaa Laura Räsänen, toinen oppaan kirjoittajista.
Yhdyskuntarakennetta tiivistettäessäkin kuntien tulee muistaa, että hyvään ja viihtyisään elinympäristöön kuuluvat riittävän laajat ja monipuoliset luonto- ja viheralueet. Niitä on oltava niin lähellä jokaista asukasta, että niiden päivittäinen käyttö on mahdollista. "Kuntametsillä on kasvava merkitys luonnonsuojelulle, luontoharrastukselle sekä opetukselle", toteaa Keijo Savola, toinen oppaan kirjoittajista. "Monien kaupunkien metsistä merkittävä osa on ollut jo pitkään tehometsätalouden ulkopuolella. Niihin on siksi kehittynyt tavanomaista talousmetsää enemmän luontoarvoja. Kustannustehokkaasti luonnonsuojelua voi edistää virkistysalueiksi kaavoitetuissa kuntametsissä." Virkistyskäyttö ja luonnon monimuotoisuus sopivat yleensä hyvin samoille alueille. Tämä "hallittu luonnontila" voi tuoda säästöjä kunnalle hoitokuluissa. Metsätalouttakin voidaan harjoittaa hyvin ilman laajempia avohakkuita, esimerkiksi poiminta- ja pienaukkohakkuin. Suomen luonnonsuojeluliitto jatkaa vuonna 2011 yhdessä Suomen Ladun ja Suomen Partiolaisten kanssa luontohaastekilpailua. Siihen kunnat ja seurakunnat voivat osallistua suojelemalla yhden tai useamman omistamansa alueen lakisääteisinä suojelualueina.
Luontohaasteeseen osallistui sen ensimmäisenä vuonna 2010 yhdeksäntoista kuntaa tai seurakuntaa. Luontohaasteella suojeltiin yli 1100 hehtaaria arvokkaita luontoalueita. Tämä kertoo osaltaan siitä, että yhä useammat kunnat ymmärtävät luonnonsuojelualueet vetovoimatekijöinä. Kuntametsät asukkaiden ja luonnon keitaiksi -opas julkaistiin sähköisesti internetissä.
Lisätietoja
Laura Räsänen, Kuntametsät asukkaiden ja luonnon keitaiksi -oppaan kirjoittaja, Uudenmaan ympäristönsuojelupiiri, puhelin 050 438 9795
Keijo Savola, Kuntametsät asukkaiden ja luonnon keitaiksi -oppaan kirjoittaja, Uudenmaan ympäristönsuojelupiiri, puhelin 045 652 1974
Tapani Veistola, luonnonsuojeluasiantuntija, Uudenmaan ympäristönsuojelupiiri, puhelin 0400 615 530
Internet- Kuntametsät asukkaiden ja luonnon keitaiksi -opas ja tilaisuuden kalvot: http://www.sll.fi/uusimaa/kuntametsat- Luontohaaste 2011http://www.sll.fi/luontojaymparisto/luontohaaste/index_html-
YM:n Kuntien arvokkaat luontotyypit-kampanja: http://www.ymparisto.fi/default.asp?contentid=380776&lan=fi
http://www.sll.fi/uusimaa/kuntametsat
Suomen luonnonsuojeluliiton Uudenmaan ympäristösuojelupiiri tiedottaa 13.4.2011
KUNTAMETSÄT ASUKKAIDEN JA LUONNON KEITAIKSI
Kuntametsien mahdollisuuksia luonnonsuojelussa sekä hyvän elinympäristön luomisessa esitellään Suomen luonnonsuojeluliiton Uudenmaan ympäristönsuojelupiirin julkaisemassa Kuntametsät asukkaiden ja luonnon keitaiksi -oppaassa.
Kunnat omistavat Suomessa metsätalousmaata noin 428 000 hehtaaria. Kuntametsät tuottavat monia ekosysteemipalveluita, joista ehkä tärkein on niiden rooli virkistysalueina. Ne ovat tärkeä osa viihtyisää elinympäristöä. Tutkimukset Suomesta ja maailmalta kertovat luontoalueiden suuresta merkityksestä ihmisten viihtymiselle ja terveydelle. Erityisen merkittäviä liikkumaan houkuttelevat viheralueet ja niiden muodostamat verkostot ovat ikääntyvälle väestölle. "Kuntametsät ovat sijaintinsa vuoksi tärkeitä lasten ja aikuisten luontosuhteen muodostumiselle ja säilymiselle. Ne mahdollistavat arkipäiväisen luonnossa rauhoittumisen ja siitä nauttimisen", muistuttaa Laura Räsänen, toinen oppaan kirjoittajista.
Yhdyskuntarakennetta tiivistettäessäkin kuntien tulee muistaa, että hyvään ja viihtyisään elinympäristöön kuuluvat riittävän laajat ja monipuoliset luonto- ja viheralueet. Niitä on oltava niin lähellä jokaista asukasta, että niiden päivittäinen käyttö on mahdollista. "Kuntametsillä on kasvava merkitys luonnonsuojelulle, luontoharrastukselle sekä opetukselle", toteaa Keijo Savola, toinen oppaan kirjoittajista. "Monien kaupunkien metsistä merkittävä osa on ollut jo pitkään tehometsätalouden ulkopuolella. Niihin on siksi kehittynyt tavanomaista talousmetsää enemmän luontoarvoja. Kustannustehokkaasti luonnonsuojelua voi edistää virkistysalueiksi kaavoitetuissa kuntametsissä." Virkistyskäyttö ja luonnon monimuotoisuus sopivat yleensä hyvin samoille alueille. Tämä "hallittu luonnontila" voi tuoda säästöjä kunnalle hoitokuluissa. Metsätalouttakin voidaan harjoittaa hyvin ilman laajempia avohakkuita, esimerkiksi poiminta- ja pienaukkohakkuin. Suomen luonnonsuojeluliitto jatkaa vuonna 2011 yhdessä Suomen Ladun ja Suomen Partiolaisten kanssa luontohaastekilpailua. Siihen kunnat ja seurakunnat voivat osallistua suojelemalla yhden tai useamman omistamansa alueen lakisääteisinä suojelualueina.
Luontohaasteeseen osallistui sen ensimmäisenä vuonna 2010 yhdeksäntoista kuntaa tai seurakuntaa. Luontohaasteella suojeltiin yli 1100 hehtaaria arvokkaita luontoalueita. Tämä kertoo osaltaan siitä, että yhä useammat kunnat ymmärtävät luonnonsuojelualueet vetovoimatekijöinä. Kuntametsät asukkaiden ja luonnon keitaiksi -opas julkaistiin sähköisesti internetissä.
Lisätietoja
Laura Räsänen, Kuntametsät asukkaiden ja luonnon keitaiksi -oppaan kirjoittaja, Uudenmaan ympäristönsuojelupiiri, puhelin 050 438 9795
Keijo Savola, Kuntametsät asukkaiden ja luonnon keitaiksi -oppaan kirjoittaja, Uudenmaan ympäristönsuojelupiiri, puhelin 045 652 1974
Tapani Veistola, luonnonsuojeluasiantuntija, Uudenmaan ympäristönsuojelupiiri, puhelin 0400 615 530
Internet- Kuntametsät asukkaiden ja luonnon keitaiksi -opas ja tilaisuuden kalvot: http://www.sll.fi/uusimaa/kuntametsat- Luontohaaste 2011http://www.sll.fi/luontojaymparisto/luontohaaste/index_html-
YM:n Kuntien arvokkaat luontotyypit-kampanja: http://www.ymparisto.fi/default.asp?contentid=380776&lan=fi
keskiviikko 6. huhtikuuta 2011
KUNTAMETSÄT ASUKKAIDEN JA LUONNON KEITAIKSI
KUNTAMETSÄT ASUKKAIDEN JA LUONNON KEITAIKSI
Tervetuloa kuntametsätilaisuuteemme, joka pidetään keskiviikkona 13.4. klo 9.00 - 12.00 Tieteiden talossa, Kirkkokatu 6, sali 309, http://www.tieteidentalo.fi/
Tilaisuudessa julkistetaan Kuntametsät asukkaiden ja luonnon keitaiksi -opas sekä kuullaan ympäristöministeriön ja Kuntaliiton ajatukset siitä ja kuntametsien suojelusta yleisemminkin.
Ohjelma
9.00 Kahvitarjoilu
9.30 Avaussanat- Tapani Veistola, Uudenmaan ympäristönsuojelupiiri
Kuntametsien rooli luonnonsuojelussa - Keijo Savola, Uudenmaan ympäristönsuojelupiiri
Kuntametsät asukkaiden ja luonnon keitaiksi -oppaan esittely- Laura Räsänen, Uudenmaan ympäristönsuojelupiiri
Miten ympäristöministeriö ja METSO-ohjelma edistävät kuntametsien suojelua?- Harri Karjalainen, Ympäristöministeriö
Kommenttipuheenvuoro- Maija Hakanen, Suomen Kuntaliitto
Keskustelu
Ilmoittaudu viimeistään tiistaina 12.4. http://www.uysp.net/ilmot.php?ti=16 Tervetuloa!
Suomen luonnonsuojeluliitto/Uudenmaan ympäristönsuojelupiiri
Tapani Veistola Luonnonsuojeluasiantuntija
Uudenmaan ympäristönsuojelupiiri, Suomen luonnonsuojeluliitto,
Kotkankatu 9, 00510 HELSINKI
Puh. (09) 228 08 266 GSM 0400 615 530 Faksi (09) 228 08 200tapani.veistola@sll.fihttp://www.sll.fi/luontojaymparisto/ajankohtaista
Taistelu Suomen ympäristön tilasta ratkaistaan Uudellamaalla.
Tervetuloa kuntametsätilaisuuteemme, joka pidetään keskiviikkona 13.4. klo 9.00 - 12.00 Tieteiden talossa, Kirkkokatu 6, sali 309, http://www.tieteidentalo.fi/
Tilaisuudessa julkistetaan Kuntametsät asukkaiden ja luonnon keitaiksi -opas sekä kuullaan ympäristöministeriön ja Kuntaliiton ajatukset siitä ja kuntametsien suojelusta yleisemminkin.
Ohjelma
9.00 Kahvitarjoilu
9.30 Avaussanat- Tapani Veistola, Uudenmaan ympäristönsuojelupiiri
Kuntametsien rooli luonnonsuojelussa - Keijo Savola, Uudenmaan ympäristönsuojelupiiri
Kuntametsät asukkaiden ja luonnon keitaiksi -oppaan esittely- Laura Räsänen, Uudenmaan ympäristönsuojelupiiri
Miten ympäristöministeriö ja METSO-ohjelma edistävät kuntametsien suojelua?- Harri Karjalainen, Ympäristöministeriö
Kommenttipuheenvuoro- Maija Hakanen, Suomen Kuntaliitto
Keskustelu
Ilmoittaudu viimeistään tiistaina 12.4. http://www.uysp.net/ilmot.php?ti=16 Tervetuloa!
Suomen luonnonsuojeluliitto/Uudenmaan ympäristönsuojelupiiri
Tapani Veistola Luonnonsuojeluasiantuntija
Uudenmaan ympäristönsuojelupiiri, Suomen luonnonsuojeluliitto,
Kotkankatu 9, 00510 HELSINKI
Puh. (09) 228 08 266 GSM 0400 615 530 Faksi (09) 228 08 200tapani.veistola@sll.fihttp://www.sll.fi/luontojaymparisto/ajankohtaista
Taistelu Suomen ympäristön tilasta ratkaistaan Uudellamaalla.
perjantai 25. maaliskuuta 2011
Urbaani kohtaa luonnon
Seminaari Tieteiden talolla torstaina 31.3.2011, klo 17.00-20.00
(Kirkkokatu 6, sali 404)
Urbaani kohtaa luonnon - kaupunkirakenteen täydentyminen syö viheralueita?
16.45-17.00 Kahvitarjoilu
17.00-17.10 Tervetuloa/ alkusanat
17.10-17.35 Yleiskaavasuunnittelija Tero Santaoja, Helsingin kaupunkisuunnitteluvirasto: Esikaupunkien renessanssi -täydentämisrakentamisen mahdollisuudet ja haasteet.
17.35-18.00 Tutkija Sanna-Riikka Saarela, Suomen ympäristökeskus:Mitä kaupunkirakenteen tiivistäminen merkitsee ekosysteemipalveluille?
18.00-18.25 FT Susanna Lehvävirta, Helsingin yliopisto:Viheralueiden ekologis-sosiaalinen merkitys kaupunkiympäristössä.
18.25-18.35 Mari Puoskari, Vihreät: kommentti
18.35-18.45 Tauko
18.45-20.00 Paneelikeskustelu: Susanna Lehvävirta, Mari Puoskari (Vihr), Sirpa Puhakka (Vas) ja Matti Niemi (SDP). Järjestäjä: Helsingin vihreät ry
(Kirkkokatu 6, sali 404)
Urbaani kohtaa luonnon - kaupunkirakenteen täydentyminen syö viheralueita?
16.45-17.00 Kahvitarjoilu
17.00-17.10 Tervetuloa/ alkusanat
17.10-17.35 Yleiskaavasuunnittelija Tero Santaoja, Helsingin kaupunkisuunnitteluvirasto: Esikaupunkien renessanssi -täydentämisrakentamisen mahdollisuudet ja haasteet.
17.35-18.00 Tutkija Sanna-Riikka Saarela, Suomen ympäristökeskus:Mitä kaupunkirakenteen tiivistäminen merkitsee ekosysteemipalveluille?
18.00-18.25 FT Susanna Lehvävirta, Helsingin yliopisto:Viheralueiden ekologis-sosiaalinen merkitys kaupunkiympäristössä.
18.25-18.35 Mari Puoskari, Vihreät: kommentti
18.35-18.45 Tauko
18.45-20.00 Paneelikeskustelu: Susanna Lehvävirta, Mari Puoskari (Vihr), Sirpa Puhakka (Vas) ja Matti Niemi (SDP). Järjestäjä: Helsingin vihreät ry
keskiviikko 23. helmikuuta 2011
Luonnonsuojeluliitto tyrmää Östersundom-suunnitelman: Sipoonkorven kansallispuiston yhteydet merelle säilytettävä
TIEDOTE 22.2.2011
Luonnonsuojelujärjestöjen mielestä Helsingillä, Vantaalla ja Sipoolla olisi hieno mahdollisuus ottaa luonto ja kansallispuisto alueen vahvuudeksi.
Suomen luonnonsuojeluliiton asiantuntijat pitävät eilen julkistettua Östersundomin asuinalueen suunnitelman luonnosta huonona.
”Jos suunnitelma toteutuu, luonto hävitetään rannoilta, ja menetetään mahdollisuus mereltä Sipoonkorven metsiin ulottuvaan todella monipuoliseen kansallispuistoon”, sanoo Luonnonsuojeluliiton Uudenmaan ympäristönsuojelupiirin asiantuntija Keijo Savola.
”Erikoista on, että luontomyönteisyydestään tunnetun Vantaan edustajat hyväksyivät tässä vaiheessa yhteisen kaavaluonnoksen, jossa rakentamista ohjataan Vantaan puolella arvokkaiden luontokohteiden päälle. Tällaisia ovat voimassaolevan yleiskaavan suojeluvarauksen Länsisalmen metsä ja luonnon monimuotoisuudelle erityisen tärkeäksi alueeksi osoitettu Myllymäen metsäalue”, ihmettelee Savola.
Luontojärjestöt laativat ekologisen vaihtoehdon Helsingin, Vantaan ja Sipoon yhteiselle Östersundomin yleiskaavalle. Helsingin, Vantaan ja Sipoon luontojärjestöt sekä Uudenmaan ympäristönsuojelupiiri valmistelevat parhaillaan designtoimisto dadadotankin arkkitehtien kanssa Östersundomin varjokaavaa.
”Rakentamisen luonnolle ja virkistyskäytölle aiheuttamat haitat voidaan minimoida, vaikka alueelle sijoittuisi paljon asutusta”, sanoo Helsingin luonnonsuojeluyhdistyksen puheenjohtaja Sirkku Manninen.
”Nyt julkaistu suunnitelma pikemminkin maksimoi luontohaitat Östersundomin alueella. Rakentamista ohjataan kohtuuttomia määriä Sipoonkorven metsäalueen eteläosaan suoraan arvokkaiden luontokohteiden päälle ja luonnonsuojelualueiden viereen. Sitä olisi tulossa muun muassa valtakunnallisesti arvokkaan Mustavuori-Kasabergetin kallioalueen päälle. Ekologiset yhteydet ovat luonnoksessa aivan liian kapeita. Rakentaminen on kiinni Natura-kosteikoissa.”
”Suunnitelmaan kuuluu laajoja ruoppauksia. Helsingin kaupungilla ei edes ole päätösvaltaa ruopata Natura-alueet. Mahdolliset ruoppaukset päätetään linnustonsuojelun tarpeiden perusteella”, sanoo Manninen.
Luonnonsuojelujärjestöjen mielestä Helsingillä, Vantaalla ja Sipoolla olisi hieno mahdollisuus ottaa luonto ja kansallispuisto alueen vahvuudeksi.
”Brändityöryhmän mielestä luonto on Suomen vahvuus. Julkistetussa suunnitelmassa ei näy tällaisesta jälkeäkään. Natura-alueetkin koetaan suunnitelmassa lähinnä rasitteeksi. Onneksi tämä on vasta työryhmän luonnos”, sanoo Manninen.
Lisätiedot:
Lisätiedot:
- FT Sirkku Manninen, Helsingin luonnonsuojeluyhdistys 040-5631546
- FT Kati Vierikko, Helsingin luonnonsuojeluyhdistys, puh. 040-737 22 98
- puheenjohtaja, FM Kimmo Jääskeläinen, Vantaan ympäristöyhdistys, puh. 040-589 9158
- luonnonsuojeluasiantuntija Keijo Savola, Uudenmaan ympäristönsuojelupiiri, puh. 045-652 1974
- Arkkitehti Anna-Riitta Kujala, designtoimisto dadadotank, puh. 050-370 5692
– vs. viestintäpäällikkö Antti Halkka, Suomen luonnonsuojeluliitto, puh. 09 228 08 222
Luontojärjestöiltä ekologinen vaihtoehto Östersundomin yleiskaavalle
TIEDOTE 21.2.2010
Luontojärjestöiltä ekologinen vaihtoehto Östersundomin yleiskaavalle
Luontojärjestöt tekevät ekologisen vaihtoehdon Helsingin, Vantaan ja Sipoon yhteiselle
Östersundomin yleiskaavalle. Järjestöjen mielestä kuntien tänään esittelemä luonnos ei
ota tarpeeksi hyvin huomioon alueen luontoa ja virkistysarvoja.
Helsingin, Vantaan ja Sipoon luontojärjestöt sekä Uudenmaan ympäristönsuojelupiiri valmistelevat dadadotankin arkkitehtien kanssa Östersundomin varjokaavaa. "Haluamme
näyttää kuinka rakentamisen luonnolle ja virkistyskäytölle aiheuttamat haitat voidaan minimoida, kun noudatetaan ympäristön ja lakien reunaehtoja”, kertoo Helsingin
luonnonsuojeluyhdistyksen puheenjohtaja Sirkku Manninen.
Suunnittelun lähtökohtana on metrolle riittävä asutus. "Kaikkea ei voi säilyttää, mutta
luonnosta, lainsäädännöstä ja hyvän kaavoituksen periaatteista ei kannata luopua”, sanoo
hankkeen koordinaattori FT Kati Vierikko.
Varjokaava tarjoaa kuntien viralliselle kaavaluonnokselle konkreettisen vaihtoehdon. Se
yhdistää Sipoonkorven kansallispuiston rannikon Natura-alueisiin, suojaa toimivat
ekologiset yhteydet sekä muut arvokkaat luontoalueet eikä rakenna tulva-alueille.
Kaavassa on varmistettu myös nykyisille ja tuleville asukkaille laadukkaat ja toimivat
kulkuyhteydet Sipoonkorven kansallispuistoon.
Järjestöt löysivät yhteistyökumppanikseen designtoimiston dadadotankin. "Emme tingi
kaupunkikuvallisesta ilmeestä tai asukasviihtyisyydestä. Vaihtoehtokaavassamme
metroasemalta pääsee suoraan kaupunkiin tai luontoon", sanoo arkkitehti Anna-Riitta
Kujala.
Luontojärjestöjen varjokaava valmistuu huhtikuussa. Kaikki kansalaiset voivat tutustua ja
kommentoida sitä varjokaava.fi-sivuilla.
Lisätiedot:
- FT Kati Vierikko, Helsingin luonnonsuojeluyhdistys, puh. 040-737 22 98
- puheenjohtaja, FM Kimmo Jääskeläinen, Vantaan ympäristöyhdistys, puh. 040-589 9158
- FM Sini-Pilvi Saarnio Sipoon luonnonsuojelijat, puh. 040-743 9083
- luonnonsuojeluasiantuntija Keijo Savola, Uudenmaan ympäristönsuojelupiiri, puh. 045-652
1974
- Arkkitehti Anna-Riitta Kujala, designtoimisto dadadotank, puh. 050-370 5692
- www.varjokaava.fi
Luontojärjestöiltä ekologinen vaihtoehto Östersundomin yleiskaavalle
Luontojärjestöt tekevät ekologisen vaihtoehdon Helsingin, Vantaan ja Sipoon yhteiselle
Östersundomin yleiskaavalle. Järjestöjen mielestä kuntien tänään esittelemä luonnos ei
ota tarpeeksi hyvin huomioon alueen luontoa ja virkistysarvoja.
Helsingin, Vantaan ja Sipoon luontojärjestöt sekä Uudenmaan ympäristönsuojelupiiri valmistelevat dadadotankin arkkitehtien kanssa Östersundomin varjokaavaa. "Haluamme
näyttää kuinka rakentamisen luonnolle ja virkistyskäytölle aiheuttamat haitat voidaan minimoida, kun noudatetaan ympäristön ja lakien reunaehtoja”, kertoo Helsingin
luonnonsuojeluyhdistyksen puheenjohtaja Sirkku Manninen.
Suunnittelun lähtökohtana on metrolle riittävä asutus. "Kaikkea ei voi säilyttää, mutta
luonnosta, lainsäädännöstä ja hyvän kaavoituksen periaatteista ei kannata luopua”, sanoo
hankkeen koordinaattori FT Kati Vierikko.
Varjokaava tarjoaa kuntien viralliselle kaavaluonnokselle konkreettisen vaihtoehdon. Se
yhdistää Sipoonkorven kansallispuiston rannikon Natura-alueisiin, suojaa toimivat
ekologiset yhteydet sekä muut arvokkaat luontoalueet eikä rakenna tulva-alueille.
Kaavassa on varmistettu myös nykyisille ja tuleville asukkaille laadukkaat ja toimivat
kulkuyhteydet Sipoonkorven kansallispuistoon.
Järjestöt löysivät yhteistyökumppanikseen designtoimiston dadadotankin. "Emme tingi
kaupunkikuvallisesta ilmeestä tai asukasviihtyisyydestä. Vaihtoehtokaavassamme
metroasemalta pääsee suoraan kaupunkiin tai luontoon", sanoo arkkitehti Anna-Riitta
Kujala.
Luontojärjestöjen varjokaava valmistuu huhtikuussa. Kaikki kansalaiset voivat tutustua ja
kommentoida sitä varjokaava.fi-sivuilla.
Lisätiedot:
- FT Kati Vierikko, Helsingin luonnonsuojeluyhdistys, puh. 040-737 22 98
- puheenjohtaja, FM Kimmo Jääskeläinen, Vantaan ympäristöyhdistys, puh. 040-589 9158
- FM Sini-Pilvi Saarnio Sipoon luonnonsuojelijat, puh. 040-743 9083
- luonnonsuojeluasiantuntija Keijo Savola, Uudenmaan ympäristönsuojelupiiri, puh. 045-652
1974
- Arkkitehti Anna-Riitta Kujala, designtoimisto dadadotank, puh. 050-370 5692
- www.varjokaava.fi
keskiviikko 16. helmikuuta 2011
Muistoja ja aineistoa Keskuspuistosta
Helsingin kaupunki valmistelee julkaisua Keskuspuistosta, jonka satavuotisjuhlia vietetään vuonna 2014. Onko Sinulla kivoja muistoja Keskuspuistosta? Onko itselläsi tai läheisilläsi vanhoja valokuvia, joissa aiheena on Keskuspuisto, sen luonto, maisema tai tapahtumat? Jos haluat auttaa kaupunkia juhlajulkaisun teossa, ja jos Sinulla on aineistoa, jota voit luovuttaa tai lainata, kerro siitä. Pienetkin tarinat ovat arvokkaita. Keskuspuiston aineiston keruu jatkuu 30. maaliskuuta 2011 saakka. Aineiston lähettäneiden kesken arvotaan viisi ”Foto Signe Brander” -teosta!
Lisätietoja:
projektisihteeri Kristina Rive, rakennusvirasto
Kasarmikatu 21
PL 1500, 00099 Helsingin kaupunki
sähköposti: etunimi.sukunimi[at]hel.fi
Puh. 09 310 38597
Lisätietoja:
projektisihteeri Kristina Rive, rakennusvirasto
Kasarmikatu 21
PL 1500, 00099 Helsingin kaupunki
sähköposti: etunimi.sukunimi[at]hel.fi
Puh. 09 310 38597
torstai 9. joulukuuta 2010
Metsän joulurauha 21.12. Laaksossa
Jo perinteeksi muodostunut Metsän joulurauha toivotetaan jo 7.kerran Lääkärinkadun kallioilla tiistaina 21.12 kello 18. Järjestäjinä Ei enää palaakaan -Kansalaisliike, paikalliset asukkaat, Meilahden asukasyhdistys, Meilahden seurakunta ja Keskuspuiston puolesta ry. Tarjolla aikaisempien vuosien tapaan kirkkoherra Hannu Ronimuksen saarna, joululauluja, pipareita ja glögiä.
torstai 18. marraskuuta 2010
Meri-Rastilan metsän kohtalo?
Ma 29.11.2010 klo 18.00
MERI-RASTILAN ULKOILUALUEEN KOHTALO?
Keskustelua uudesta osayleiskaavaluonnoksesta Meri-Rastilan ala-asteen ruokailutila(Jaluspolku 3).
Asiantuntijana Professori Liisa Tyrväinen (Metla): ”Rakentamaton luonto ja kaupunkilaisten hyvinvointi”.
Kaikki kiinnostuneet tervetuloa!
t: Aluefoorumityöryhmä
MERI-RASTILAN ULKOILUALUEEN KOHTALO?
Keskustelua uudesta osayleiskaavaluonnoksesta Meri-Rastilan ala-asteen ruokailutila(Jaluspolku 3).
Asiantuntijana Professori Liisa Tyrväinen (Metla): ”Rakentamaton luonto ja kaupunkilaisten hyvinvointi”.
Kaikki kiinnostuneet tervetuloa!
t: Aluefoorumityöryhmä
Meri-Rastilan osayleiskaavaluonnos nähtävillä 7.12. asti!
Vuosaaren Meri-Rastilan länsiosan osayleiskaavaluonnos on nähtävillä 15.11.-7.12.2010. Kaavaluonnokseen voi tutustua
- Vuotalon aulassa, Mosaiikkitori 2
Kaavaluonnoksen mukaan alueelle voisi rakentaa asuntoja noin 2000 asukkaalle sekä toimitilaa 300 työpaikan verran. Rakentaminen sijoittuisi pääasiassa Meri-Rastilantien ja Vartiokylänlahden väliselle metsäalueelle.
Rakentaminen lohkaisisi noin neljäsosan Meri-Rastilan monipuolisesta virkistysmetsästä. Suuri osa alueesta on rinnemetsää, kuivaa kallioista kangasmetsää sekä rantalehtoa. Alueen lähellä sijaitsevat rannat ovat luonnontilaisen kaltaisia, arvokkaita sisälahden rantoja. Alueella sijaitsevat Litorinameren aikainen muinaisranta, niin sanottu pirunpelto, arvokas kuusikorpi sekä rantalepikko on luvattu suojella.
Yksittäisten kohteiden suojelu ei kuitenkaan riitä turvaamaan alueen luonto- ja virkistysarvoja. Meri-Rastilan metsä on laajuudessaan ainutlaatuinen, yhtenäinen ja monimuotoinen virkistysmetsäkokonaisuus, jonka suunnittelun pitäisi perustua sen tarkasteluun kokonaisuutena.
Metsä toimii yhtenä itähelsinkiläisten tärkeimmistä metsäisistä virkistysalueista. Rakentaminen pienentäisi metsäalaa huomattavasti ja jäljelle jäävien metsän osien virkistyskäyttöpaine kasvaisi entisestään. Tämä johtaisi metsän kulumiseen ja muun muassa kasvillisuuden muutoksiin. Rakentaminen vaikuttaisi suuresti myös alueen maisemaan ja esteettisiin arvoihin. Lisäksi alueen asema ekologisena käytävänä turmeltuisi.
Katso myös Pro-Meri-Rastilan sivut täältä.
- Vuotalon aulassa, Mosaiikkitori 2
- Asukastila Fokassa, Meri-Rastilan tie 14 B
- kaupunkisuunnitteluvirastossa, Kansakoulukatu 3, 1. krs
- kaupunkisuunnitteluviraston internetsivuilla
Kaavaluonnoksesta voi siis lausua 7.12.2010 asti!- kaupunkisuunnitteluviraston internetsivuilla
Kaavaluonnoksen mukaan alueelle voisi rakentaa asuntoja noin 2000 asukkaalle sekä toimitilaa 300 työpaikan verran. Rakentaminen sijoittuisi pääasiassa Meri-Rastilantien ja Vartiokylänlahden väliselle metsäalueelle.
Rakentaminen lohkaisisi noin neljäsosan Meri-Rastilan monipuolisesta virkistysmetsästä. Suuri osa alueesta on rinnemetsää, kuivaa kallioista kangasmetsää sekä rantalehtoa. Alueen lähellä sijaitsevat rannat ovat luonnontilaisen kaltaisia, arvokkaita sisälahden rantoja. Alueella sijaitsevat Litorinameren aikainen muinaisranta, niin sanottu pirunpelto, arvokas kuusikorpi sekä rantalepikko on luvattu suojella.
Yksittäisten kohteiden suojelu ei kuitenkaan riitä turvaamaan alueen luonto- ja virkistysarvoja. Meri-Rastilan metsä on laajuudessaan ainutlaatuinen, yhtenäinen ja monimuotoinen virkistysmetsäkokonaisuus, jonka suunnittelun pitäisi perustua sen tarkasteluun kokonaisuutena.
Metsä toimii yhtenä itähelsinkiläisten tärkeimmistä metsäisistä virkistysalueista. Rakentaminen pienentäisi metsäalaa huomattavasti ja jäljelle jäävien metsän osien virkistyskäyttöpaine kasvaisi entisestään. Tämä johtaisi metsän kulumiseen ja muun muassa kasvillisuuden muutoksiin. Rakentaminen vaikuttaisi suuresti myös alueen maisemaan ja esteettisiin arvoihin. Lisäksi alueen asema ekologisena käytävänä turmeltuisi.
Katso myös Pro-Meri-Rastilan sivut täältä.
keskiviikko 10. marraskuuta 2010
Aittasaarta tuhotaan!
”Pohjoisen tulvapadon” ja ”eteläisen tulvapadon” tekosyyllä Helsingin rakennusvirasto on päässyt kaatamaan Aittasaaren metsää Laajasalossa!
Metsän halki rakennetaan tällä hetkellä järeää tietä!
Metsän halki rakennetaan tällä hetkellä järeää tietä!
keskiviikko 3. marraskuuta 2010
MetsäTaisto-tapahtuma sunnuntaina 7.11. kello 11-14
Vuosaaren Meri-Rastilan ulkoilualueen metsä-, niitty- ja kallioalueita rakentamiselta puolustava Pro Meri-Rastila järjestää Taiston päivänä ensi sunnuntaina 7.11. MetsäTaisto-tapahtuman alueella klo 11-14.
Ohjelmasta ja paikasta tarkemmin http://promerirastila.blogspot.com.
Ohjelmasta ja paikasta tarkemmin http://promerirastila.blogspot.com.
maanantai 27. syyskuuta 2010
Kaupunkiluonto ja ekologiset yhteydet: luento 18.10.
KAUPUNKILUONTO JA EKOLOGISET YHTEYDET
maanantaina 18.10.2010 klo 17.30
T-hetki, Helsinki
Tervetuloa kuulemaan Helsingin yliopiston professorin Jari Niemelän esitystä "Kaupunkiluonto ja ekologiset yhteydet".
Tilaisuuden järjestää Suomen luonnonsuojeluliiton Uudenmaan ympäristönsuojelupiirin Ekologiset yhteydet -ryhmä. Esityksen jälkeen on mahdollisuus keskusteluun. Tilaisuus kestää noin tunnin.
Ilmoittaudu tilaisuuteen oheisesta linkistä tai osoitteessa http://tapahtumat.tapiola.fi/ tunnuksella LUONTO.
Tapiolan T-hetki sijaitsee Kampin ja Forumin yhdyskäytävällä, käynti Narinkka-aukiolta
Lämpimästi tervetuloa!
maanantaina 18.10.2010 klo 17.30
T-hetki, Helsinki
Tervetuloa kuulemaan Helsingin yliopiston professorin Jari Niemelän esitystä "Kaupunkiluonto ja ekologiset yhteydet".
Tilaisuuden järjestää Suomen luonnonsuojeluliiton Uudenmaan ympäristönsuojelupiirin Ekologiset yhteydet -ryhmä. Esityksen jälkeen on mahdollisuus keskusteluun. Tilaisuus kestää noin tunnin.
Ilmoittaudu tilaisuuteen oheisesta linkistä tai osoitteessa http://tapahtumat.tapiola.fi/ tunnuksella LUONTO.
Tapiolan T-hetki sijaitsee Kampin ja Forumin yhdyskäytävällä, käynti Narinkka-aukiolta
Lämpimästi tervetuloa!
maanantai 6. syyskuuta 2010
Pirkkolassa palaa!
Helsingissä Pirkkolan urheilupuistossa on syttynyt raju tulipalo. Pelastuslaitoksen mukaan tulessa on omakotitalon kokoinen risukasa.
Liekit löivät alkuun puiden latvojen korkeudella, mutta palokunta pyrkii estämään tulen leviämisen. Paikalla on useita pelastuslaitoksen yksiköitä.
Palopaikka sijaitsee Kehä I:n lähellä.
Alueella oli tehty metsätöitä.
Lähde: www.hs.fi
Liekit löivät alkuun puiden latvojen korkeudella, mutta palokunta pyrkii estämään tulen leviämisen. Paikalla on useita pelastuslaitoksen yksiköitä.
Palopaikka sijaitsee Kehä I:n lähellä.
Alueella oli tehty metsätöitä.
Lähde: www.hs.fi
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)