Vain yksi totuusko metsänhoidossa?
Viime aikoina on ollut kova poru kaupunkimetsien avohakkuista. Jos paikalla olevissa kylteissä lukee, että alueella suoritetaan pienpuuston hoitoa ja huonokuntoisten puiden kaatoa, ihmiset olettavat, että pajukkoa poistetaan ja vaaralliset lahot puut kaadetaan. He eivät odota, että kaikki parhaat vuotensa nähneet puut kaadetaan tietyltä alueelta avohakkuuna.
Kaupungin rakennusviraston mielestä puu on huonokuntoinen, kun se ei ole enää huippukuntoinen. Kun tietyn alueen kaikki puut on kaadettu kerralla, niin kaikki uudet taimet kasvavat samaa tahtia. Tulevasta metsäalueesta puuttuu oikean metsän vaihtelu eli se, että alueella olisi eri ikäisiä puita.
Jos vain huonokuntoisimmat puut poimittaisiin pois muiden puiden välistä, metsäalue pysyisi monimuotoisena koko ajan. Avohakkuu on kuitenkin paljon kustannustehokkaampi hoitotapa. Siksi sitä käsitykseni mukaan suositaan.
Oli metsänhoidon periaatteista mitä mieltä tahansa ja kannatti mitä oppia tahansa, niin olen sitä mieltä, että jos "hoito" on sellaista joka saa ihmiset raivoihinsa, pitääkö sitä väkisin jatkaa? Ihmisiä vartenhan kaupunkimetsiä hoidetaan, vaikka "hoidon" vähentämistä kannattavat usein leimataan kaiken maailman viherpiipertäjäötökänsuojelijoiksi.
Aiheesta pidettiin keskustelutilaisuus viime viikolla Pikku Parlamentissa. Silloin kävi ilmi, että kaupungin rakennusviraston kanta ei ole absoluuttinen totuus. Aiheesta väitellyt tohtoritason tutkijakin tyrmäsi monelta osin ne periaatteet, joiden mukaan kaupunkimetsiä hoidetaan.
Krister Sanmark
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti