Kruunuvuorenrannan tulevaisuus?

Muistinvirkistykseksi, ja myös edelliseen Pro Kruunuvuori -aiheiseen postaukseen liittyen: kaupunkisuunnitteluvirasto jakoi taannoin joka kotiin läpyskän Kaavoituskatsaus 2008, jota lukemalla selviää monta asiaa.

"Helsinki alkaa rakentaa uutta kantakaupunkia", toteaa lehdykän esipuheen otsikko. Helsinkiin halutaan 5000 uutta asuntoa joka vuosi, eivätkä tähän tarpeeseen vanhat satama-alueet riitä, kertoo KSV:n virastopäällikkö Tuomas Rajajärvi.

Esipuhetta lukiessa tulee ikävä 1950- ja 1960-luvulla vallinnutta rakennusideologiaa, johon kuului luonnonmuotojen kunnioittaminen, rakennusten häveliäs "upottaminen" osaksi ympäröivää luontoa. Nyt, 2000-luvulla, halutaan tietenkin Suurta ja Prameaa: "Vanha kantakaupunki historiallisine rakennuksineen ja tiiviine kortteleineen ovat kaupungin arvostetuinta ja halutuinta osaa asuntomarkkinoilla. Tällaiselle asumismuodolle uskotaan olevan runsaasti kysyntää jatkossakin."

Pannaan siis metsiköt, niiden puut ja purot, kasvit ja eläimet, luonnonkalliot ja kurittomat kohoumat talonräyskien alle! Vehreistä, villeistä luonnonrannoista pääsee niistäkin eroon laatoilla ja kiveyksillä.

Havainnekuvat paljastavat, kuinka masentavan massiivista ja luontoa säästämätöntä rakentaminen tulisi olemaan esimerkiksi Laajasalon Kruunuvuorenrannassa.

Tänään tässä on vielä vehreä metsäparatiisi, jonne allekirjoittanut pyrähti hölkälle.

(Kuva kaupunkisuunnitteluviraston Kaavoituskatsaus 2008 -lehdestä)

"Alueen suunnittelun lähtökohtana on merellisyys

sekä alueen liittyminen hienoon paikkaan ja luontoon."

Kaupunkisuunnitteluvirasto on käynnistänyt hankkeen nimeltä "Esikaupunkien renessanssi", joka noudattelee yleiskaava 2002:n ideologiaa. Kyse on Helsingin esikaupunkialueiden täydennysrakentamisesta, yhdyskuntarakenteen tiivistämisestä. Yleiskaavasuunnittelija Tero Santaoja runoilee seuraavasti:

Näillä alueilla on kasvava peruskorjaustarve ja fyysisen ympäristön tila on paikoin heikko. [...] Esikaupunkien renessanssin tavoitteena on luoda positiivinen henki lähiöiden määrätietoiselle kehittämiselle, edistää alueiden fyysisiä, sosiaalisia ja toiminnallisia edellytyksiä sekä kanavoida alueelle mahdollisesti uusia taloudellisia resursseja. Lisäksi kehitetään erilaisia vuorovaikutusmenetelmiä, täydennysrakentamisen mallikonsepteja ja toimintatapoja. Työ on osa maankäytön strategista suunnittelua.

Jätän jollekulle retoriikan tutkijalle tämän hengentuotteen tarkemman analyysin. Kehitystä ja edellytysten edistämistä on kumminkin luvassa, ja kanavointia, ja jopa "vuorovaikutusmenetelmiä", mitä ne sitten lienevätkään...

Kaavoituskatsaus 2008 -lehdykkä löytyy kokonaisuudessaan pdf-tiedostona täältä.

(L.L.)

Pro Kruunuvuori -liikkeen muistutus on jätetty kaupunginhallitukselle

Alla Pro Kruunuvuori -liikkeen muistutus Kruunuvuorenrannan osayleiskaavaehdotuksesta. Muistutus on jätetty kaupunginhallituksen kirjaamoon torstaina 29.5.

(L.L.)

* * *

Muistutus 28.5.2008

Pro Kruunuvuori ‑liike
Laajasalo
(c/o allekirjoittaneet)

Helsingin kaupunginhallitus
Kirjaamo
PL 1
00099 Helsingin kaupunki

Asia: Muistutus Kruunuvuorenrannan osayleiskaavaehdotuksesta

Kruunuvuorenrannan osayleiskaavaehdotus tulee lähiaikoina Helsingin kaupunginhallituksen käsittelyyn. Sitä silmällä pitäen haluamme koota tiedoksenne ne mielipiteet, jotka toivoimme jo kaupunkisuunnitteluviraston ja kaupunkisuunnittelulautakunnan ottavan huomioon.

Kruunuvuorenrannan uusi kaupunginosa

Laajasalon saari on kaunein ja suurin saari Helsingin edustalla. Helsingin kaupunki on luonnonolosuhteidensa ansiosta ainutlaatuisen kauniilla paikalla Euroopan muihin pääkaupunkeihin verrattuna. Kaikessa kaupungin suunnittelussa ja rakentamisessa olisi oltava tavoitteena se, että Helsingin metsäinen, kallioinen ja merellinen kauneus säilytetään.

Laajasalossa oltiin iloisia siitä, että kaupunki päätti lopettaa öljysatamatoiminnan tämän saaren kauneimmalla rannalla. Se pilasi saaren profiilin Kruunuvuorenselän suurmaisemassa ja aiheutti raskasta kuljetusliikennettä saaren liikenneväylillä.

Maankäyttö- ja rakennuslain 62 §:n mukaan kaavaa on valmisteltava vuorovaikutuksessa niiden henkilöiden ja yhteisöjen kanssa, ”joiden asumiseen, työntekoon tai muihin oloihin kaava saattaa huomattavasti vaikuttaa”. Me Pro Kruunuvuori ‑liikkeessä katsomme olevamme juuri niitä, joita tässä laissa tarkoitetaan.

Saaren merellinen luonne muuttuu perusteellisesti

Kun tutustuimme kaupunkisuunnitteluviraston Kruunuvuorenrannan kaupunginosan suunnittelua koskeviin periaatteisiin ja tavoitteisiin, totesimme, että ne merkitsisivät tämän kauniin saaren luonteen muuttamista perusteellisesti.

Tavoitteena on rakentaa asunnot 10 000 lisäasukkaalle. Tämä tavoite on ajateltu sitä silmällä pitäen, että metron rakentaminen tulisi kannattavaksi. Sen jälkeen puolustusministeriöltä tuli vuonna 2005 uusi päätös, jonka mukaan puolustusvoimat eivät aio luopua Santahaminasta lähivuosikymmeninä, joten metroajatuskaan ei ole enää ole ajankohtainen.

Asukastavoite olisi pitänyt arvioida uudelleen. Olemme saaneet kaupunkisuunnitteluvirastolta arvion, että öljysataman alueelle voidaan ajatella korkeintaan 5000–7500 asukasta ilman, että rakentamista ulotetaan paljon sen alueen ulkopuolelle.

Pro Kruunuvuori ‑liike saaren pelastamiseksi

Vuoden 2004 lopulla täällä syntyikin voimakas Pro Kruunuvuori ‑liike näitä suunnitelmia vastustamaan. Tämän muistutuksen liitteenä on liikkeen vetoomus, jonka noin 4000 laajasalolaista allekirjoitti vuoden 2005 alussa muutaman kuukauden aikana. Jo aikaisemmin olivat Stansvikin alueen asukkaat keränneet lähes 1000 allekirjoitusta vetoomukseen, jonka tavoitteet tukevat myös Pro Kruunuvuori ‑liikkeen tavoitteita. Näin oli 5000 tämän saaren 16 000 asukkaasta jo ilmaissut tukensa vetoomuksen tavoitteille.

Luovutimme nämä vetoomukset allekirjoituksineen kaupunkisuunnittelulautakunnalle huhtikuussa 2005. Pro Kruunuvuori ‑liikkeen vetoomuksen keskeiset tavoitteet ovat, että

- Kruunuvuorenrannan rakentaminen rajataan vain öljysataman käyttämälle alueelle;

- mitään suunnitelmia ei rakenneta metrohankkeen varaan;

- Laajasalon kauniin merellisen, metsäisen ja kallioisen luonnon säilyttäminen ja hoitaminen otetaan huomioon kaikessa suunnittelussa.

Olemme seuranneet Kruunuvuorenrannan osayleiskaavan valmistelua siitä lähtien koko ajan ja esittäneet näiden tavoitteiden pohjalta mielipiteemme kaupunkisuunnitteluvirastolle ja kaupunkisuunnittelulautakunnalle suunnittelun jokaisessa vaiheessa.

Meidän ehdotuksiamme ei kuitenkaan ole otettu huomioon miltään osin.

Muistutuksen pääkohdat

Siksi haluamme nyt esittää muistutuksena teille, kaupunginhallituksen arvoisat jäsenet,
että emme hyväksy

- osayleiskaavassa ehdotettavaa rakentamista yli entisen öljysataman alueen: rakentamisen rajana on oltava öljysatama-alueen raja;

- voimassaolevassa maakuntakaavassa selvästi merkityn virkistysalueen leikkaamista puoleen nykyisestä: vaadimme sen säilyttämistä yhtenäisenä vyöhykkeenä Hevossalmesta Tullisaareen;

- Kruunuvuoren rinteelle rakennettaviksi suunniteltuja korkeita terassitaloja, joiden vaikutus ulottuu Kruunuvuorenlammen valuma-alueelle, mikä muuttaa alueen herkkää luonnontilaa. Korkeat terassitalot myös pilaavat Kruunuvuorenselän maisemakokonaisuuden pahemmin kuin öljysäiliöt ennen.

Tässä yhteydessä muistutamme myös, että Laajasalon viher- ja virkistysalueet ovat jo nyt myös Herttoniemenrannan, Tammisalon sekä muiden Itä-Helsingin asukkaiden lähivirkistysalueita. Kun uudet asukkaat muuttavat Kruunuvuorenrantaan, viheralueiden merkitys ja tarve kasvaa vielä suuresti nykyisestä.

Lisäksi on otettava huomioon:

Asuinrakennusten rakentamista suunniteltaessa on aikaperspektiivi aina kymmeniä ellei satoja vuosia. Sinä aikana saattaa merenpinta nousta meidänkin rannoillamme huomattavasti ilmastonmuutoksen vaikutuksesta.

Tätä todennäköisyyttä ei Kruunuvuorenrannan osayleiskaavaehdotuksessa ole ajateltu, koska rakennukset näyttävät nousevan suoraan vedestä tai niitä ehdotetaan rakennettavaksi jopa täytemaalle ja kelluvalle perustalle. Onko tällainen suunnittelu realistista?

Tälla tavoin rakennettuna tulee Kruunuvuorenrannan uudesta kaupunginosasta myös Helsingin tuulisin asuinpaikka, sillä siihen puhaltavat tuulet ottavat voimaa koko Suomenlahden pituudelta. Lehtitiedoista päätellen tätä asiaa ajatellaan Kalasataman alueen suunnittelussa, vaikka se tulee olemaan suojainen paikka verrattuna Kruunuvuorenrantaan.

- - - - - - - - - - - - - - - - - - - -

Viittaamme lopuksi mm. Laajasalo-Degerö Seuran, Helsingin luonnonsuojeluyhdistyksen, Helsingin kaupunginmuseon sekä lukuisten muiden järjestöjen, taloyhtiöiden ja yksittäisten henkilöiden mielipiteisiin ja muistutuksiin, joissa koko kaavoitusprosessin ajan on kiinnitetty huomiota aivan samoihin näkökohtiin kuin meidänkin mielipiteissämme ja tässä muistutuksessa. Tämä osoittaa, että näiden ajatusten takana on Laajasalossa erittäin laaja kansalaismielipide, joka on maankäyttö- ja rakennuslain mukaan otettava huomioon.

Toivomme tietysti, että kaupunginhallituksen jäsenet tulisivat tänne tutustumaan niihin alueisiin, joita Kruunuvuorenrannan osayleiskaava koskee, sillä teistä ei tietääksemme kukaan asu tällä kauniilla saarella.

Me tämän muistutuksen Pro Kruunuvuori -liikkeen puolesta allekirjoittaneet vastaamme mielihyvin mahdollisiin kysymyksiinne ja annamme mielellämme lisätietoa näistä asioista.

Pro Kruunuvuori -liikkeen puolesta,

Riitta Brelih
kielenkääntäjä

Hilkka Pietilä
tietokirjailija


Liite:
Pro Kruunuvuori -liikkeen vetoomus 25.04.2005.
(Toimitettu kaupunkisuunnittelulautakunnalle 28.4.2005)

Pro Kruunuvuori -liikkeen vetoomus

Kruunuvuoren, Koirasaarentien ja Stansvikin alueiden puolesta

Helsingin kaupunki suunnittelee Laajasalon öljysataman alueen rakentamista ja aikoo sen lisäksi vallata rakentamiselle erittäin arvokasta luontoa läheisiltä viheralueilta ja Koirasaarentien varrelta. Suunnitelmissa on varaus metroradalle Katajanokalta tunnelissa Kruunuvuorenselän alitse Laajasaloon. Metron kannattavuuden takia tavoitteena olisi 10 000 uutta asukasta Laajasaloon.

Me allekirjoittaneet vastustamme näin laajamittaista rakentamista ja kyseenalaistamme metrosuunnitelman mielekkyyden seuraavista syistä:

· Jos rakennusaluetta laajennetaan varsinaisen öljysataman alueen ulkopuolelle, se pilaa arvokkaita maisemia ja merellistä luontoa. Tähän asti rakennetut Laajasalon asuinalueet eivät riko saaren luonnollisia rantoja ja merellistä tunnelmaa.

· Koirasaarentien ja Henrik Borgströmintien välinen metsäalue on suurin yhtenäinen, luonnontilainen metsäalue Helsingissä Mustavuoren lisäksi. Se on seutukaavassa varattu viherväylänä virkistyskäyttöön. Sitä ei saa uhrata rakentamiseen. Myös Koirasaarentien itäpuolella sijaitsevat mahtavat kalliot tulee ehdottomasti säilyttää.

· Suunnitelmassa Kruunuvuorelle merkitty asuinalue levittäytyisi erämaisen metsälammen alueelle. Kruunuvuoren lampi ja sen ympäristö kokonaisuudessaan tulee vahvistaa luonnonsuojelualueeksi eikä sinne pidä suunnitella mitään rakentamista.

· Stansvikin kartano on peräisin 1700-luvulta. Sen rakennukset ja ympäristö ovat Helsingin historiallisesti merkittävää perintöä. Siksi Stansvikin kartanoalueelle ei pidä rakentaa, vaan rakentamisessa on pitäydyttävä öljysataman alueen sisäpuolella.

· Metro edellyttäisi Santahaminan saamista rakennusalueeksi, mistä ei tässä vaiheessa ole mitään takeita. Oletetun metron kannattavuus aikanaan ei saa määrätä tämän päivän suunnittelua. Metrotunnelin rakentaminen Kruunuvuoren selän alitse söisi vuosikymmeniä varoja Helsingin joukkoliikenteen muulta kehittämiseltä.

· Kun Kruunuvuorenrannan rakentaminen rajoitettaisiin öljysataman alueelle ja yllämainitut luonto- ja kulttuurikohteet suojeltaisiin rakentamiselta, myös asukasmäärä rajoittuisi vastaavasti. Silloin riittäisivät liikenneyhteydet Herttoniemen metron kautta pitkään.

Meidän vaatimuksemme on, että

- Kruunuvuorenrannan rakentaminen rajataan vain nykyisen öljysataman alueelle;

- mitään nykyisiä suunnitelmia ei rakenneta metrohankkeen varaan;

- Laajasalon kauniin merellisen, metsäisen ja kallioisen luonnon säilyttäminen ja hoitaminen otetaan huomioon kaikessa suunnittelussa.

Pro Kruunuvuori -liike

Tiedote 27.5.2008: Helsingin kaupunkimetsistä halutaan kansanäänestys

Tiedote 27.5.2008

Kaupunkimetsien suojelusta halutaan kansanäänestys

Maailma kylässä ‑festivaaleilla polkaistiin lauantaina 24.5. käyntiin nimien keruu, jonka tarkoituksena on saada Helsinkiin kansanäänestys kaupunkimetsien suojelusta. Kansanäänestysaloitteen takana on vuonna 2005 perustettu Kaupunkimetsäliike.

Aloitteessa vaaditaan, että Helsingin kaupunki järjestää kansanäänestyksen, jossa kaupunkilaiset voivat ottaa kantaa siihen, tulisiko Helsingin kaupunkimetsät säilyttää luonnonmukaisina ja rakentamattomina. Kyseessä olisi ensimmäinen asukkaiden vaatimuksesta järjestetty kansanäänestys Helsingissä.

– Tavoite on kova, sillä aloitteen taakse tarvitaan viisi prosenttia Helsingin äänioikeutetuista. Pääsimme kuitenkin jo kahden päivän aikana hyvään vauhtiin, iloitsee Siboné Oroza, yksi Kaupunkimetsäliikkeen perustajista. – Jatkamme nimien keräämistä pitkin kesää Helsingin keskustassa, kesätapahtumissa ja eri kaupunginosissa. Tähtäämme siihen, että tarvittava määrä allekirjoituksia olisi kasassa ennen syksyn kunnallisvaaleja.

– Kunnallinen kansanäänestys kaupunkimetsistä olisi merkittävä askel omaehtoiseen kansalaisosallistumiseen, uskoo demokratiatutkija Rolf Buchi. Hän on kirjoittanut aiheesta teoksen Kohti osallistavaa demokratiaa (Like 2006).

Kaupunkimetsäliikkeen synnyn taustalla on vuoden 2002 yleiskaava, jossa monia tärkeitä eri kaupunginosien puistoja ja ulkoilumetsiä varattiin asuntorakentamiselle. Asukkaat ovat yrittäneet vaikuttaa kaavoitussuunnitelmiin niiden kaikissa vaiheissa, tuloksetta.

– Kaupunkimetsien virkistykselliset, ekologiset ja ilmanpuhtauteen liittyvät ulottuvuudet koskettavat jokaista helsinkiläistä. Meillä kaikilla on oma rakas lähimetsämme ja tuttu, turvallinen ulkoilumaastomme. Jos ja kun uusia asuntoja rakennetaan, niille on etsittävä maata jostain muualta kuin jäljellä olevista Helsingin metsistä, summaa laajasalolainen kirjailija Laura Lindstedt.

– Kaupunkiluonto ei tietenkään voi olla koskematonta ja luonnontilaista. Kuitenkin myös kaupunkiluonnossa elää useita arvokkaita kasvi- ja eläinlajeja. Ne selviytyvät parhaiten, mikäli kaupunkimetsät säilytetään verkostomaisena. Metsälaikkujen väliset viherkäytävät, niin sanotut ekologiset yhteydet, tulee ottaa huomioon maankäytön suunnittelussa, painottaa Helsingin luonnonsuojeluyhdistyksen sihteeri Kaisa Hauru.

Lisätietoja:
Siboné Oroza

http://www.kaupunkimetsaliike.info/
http://kaupunkimetsa.blogspot.com/

Kaupunkimetsäliike Maailma kylässä -festivaaleilla

Nimien keruu kansanäänestysaloitteeseen on alkamassa.

Kaupunkimetsäliike esittäytyy Maailma kylässä -festivaaleilla 24.-25.5.2008. Samalla on alkanut nimien kerääminen kansanäänestysaloitteeseen. Tarkoituksena on saada viisi prosenttia helsinkiläisistä äänioikeutetuista kaupunkimetsien säilyttämistä koskevan, neuvoa-antavan kansanäänestyksen taakse. Lisätietoa aloitteesta löytyy täältä.

Kaupunkimetsäliikkeen aktiivi Siboné Oroza esiintyi Maailma kylässä -festivaaleilla myös yhtyeensä Tango Siboneyn kanssa.

Kaupunkimetsäliikkeen kotisivut ovat avautuneet!

Kaupunkimetsäliikkeen kotisivut ovat nyt avautuneet osoitteessa http://www.kaupunkimetsaliike.info/. Sivuja tullaan vielä täydentämään, tulossa on muun muassa kartat ja kuvaukset Helsingin kaupunkimetsistä.

Nyt kaupunginhallitukselle muistutuksia Kruunuvuorenrannan kaavoitussuunnitelmista!

Seuraavassa Pro Kruunuvuori -liikkeen edustajan tärkeä viesti, joka koskee mahdollisuutta tehdä muistutus Kruunuvuorenrannan kaavoitussuunnitelmista. Deadline on jo 30.5.2008, joten nyt kaikki kiireesti kaupunginhallitukselle tai sen jäsenille muistutusta tekemään!

Kuten kuvasta näkyy, rakentaminen tulisi koskemaan huomattavasti laajempaa aluetta kuin vain öljysatamaa. Samalla Laajasalon korvaamatonta kaupunkiluontoa tuhoutuisi.

(Kuvalähde: Kaupunkisuunnittelu-lehti 2/2008.)

* * *

Kruunuvuorenrannan osayleiskaavaehdotus tulee nyt kaupunginhallituksen käsittelyyn. Tätä KSV:n tekemää ja KSL:n hyväksymää ehdotusta esitellään laajasti ja värikkäin kuvin meille kaikille tulleessa uuden Kaupunkisuunnittelu-lehden numerossa 2/2008, joka on erityinen Laajasalo-numero (ks. näytteitä myös täältä).

Kaupunginhallituksen jäsenet eivät ilmeisesti tiedä mitään siitä keskustelusta, jota olemme tähän asti käyneet kaupunkisuunnittelulautakunnan jäsenten kanssa, sillä vain yksi heistä on kaupunginhallituksen varajäsen. Siksi on nyt käytettävä tilaisuutta ilmaista käsityksemme myös suoraan kaupunginhallitukselle ja sen jäsenille.

Mahdollisuudesta tehdä nyt kyseisestä ehdotuksesta ”muistutuksia” ilmoitettiin Helsingin Sanomien ”Kuulutuksia”-osastossa 25.4.2008. Muistutukset on osoitettava kaupunginhallitukselle kirjallisina 30.5.2008 mennessä osoitteeseen: PL 1, 00099 Helsingin kaupunki.

Osayleiskaavaehdotus on nähtävänä vain KSV:n aulassa Kansakoulukatu 3, 1.kerros virka-aikana. Se ei ole esillä muualla, sillä se ei ole muuttunut siitä, millaisena KSL sen viime helmikuussa hyväksyi.

Kaupunkisuunnittelu-lehdessä on osayleiskaavaehdotuksesta sekä värikuvia että havainnekuva. Siinä suunnittelijat mainostavat ehdotustaan sillä, että tästä alueesta tulee ”houkutteleva vapaa-ajan kohde” ja että se ”näkyy melkein joka paikasta Helsingissä”.

Tässä lehdessä ei kuitenkaan tule selvästi esiin, että osayleiskaavaehdotuksen hyväksyminen tarkoittaa muun muassa:

- rakennettavan alueen ulottamista laajalti öljysataman alueen ulkopuolelle;
- Stansvikissa olevan Uudenkylän mökkikylän hävittämistä;
- Kruunuvuoren korkean kallion rinteeseen suunniteltuja 8-9 kerroksen terassitaloja, jotka vaikuttavat Kruunuvuorenlammen valuma-alueeseen ja pilaavat pahasti Kruunuvuorenselän suurmaiseman näkymiä.

Nyt jokainen laajasalolainen voi yksitellen tai yhdessä, ryhminä ja asunto-osakeyhtiöinä jne. antaa muistutuksen osayleiskaavaehdotuksesta suoraan kaupunginhallitukselle tai sen jäsenille.

Tämän viestin lopussa on liitteenä kaupunginhallituksen jäsenten luettelo ja heidän sähköpostiosoitteensa (lista löytyy myös täältä).

Kaupunginhallitukselle muistutukset on tehtävä kirjallisina, mutta yksittäisten kaupunginhallituksen jäsenten kanssa kannattaa puhua ja heille voi käsityksiään ilmaista myös sähköpostilla.

Aion itse tehdä yhteenvedon niistä mielipiteistä, joita olemme Pro Kruunuvuori -liikkeen nimissä jo vuosien varrella tehneet KSL:lle. Nyt on kuitenkin meistä itse kunkin aika antaa muistutuksemme kaupunginhallitukselle, jonka jäsenet eivät todellakaan tunne osayleiskaavaehdotusta kohtaan esitettyjä kriittisiä näkemyksiä!

Terveisin,

Hilkka Pietilä
hilkka.pietila(at)pp.inet.fi

LIITE: Kaupunginhallituksen jäsenet 2007-2008

Puolue - jäsen - henkilökohtainen varajäsen

Pj. Suvi Rihtniemi suvi.rihtniemi[at]nls.fi; Lea Saukkonen lea.saukkonen[at]fmi.fi
Vihr. I vpj Otto Lehtipuu otto[at]lehtipuu.com; Tapio Laakso tapio.laakso[at]iki.fi
SDP II vpj Sirkka-Liisa Vehviläinen s.vehvilainen[at]mbnet.fi; Vertti Kiukas
Kok. Juha Hakola juha.hakola[at]eduskunta.fi; Kauko Koskinen kauko.koskinen[at]lkvkaukokoskinen.fi
Kok. Risto Rautava risto.rautava[at]elisanet.fi; Pauli Leppä-aho pauli.leppaaho[at]kolumbus.fi
Kok. Ulla-Marja Urho ulla.urho[at]kolumbus.fi; Sirpa Asko-Seljavaara sirpa.asko-seljavaara[at]eduskunta.fi
Kok. Irmeli Walden-Paulig irmeliwp[at]pp.inet.fi; Matti Enroth matti.enroth[at]tulli.fi
SDP Tarja Kantola tarja.kantola[at]pam.fi; Risto Meriläinen risto.merilainen[at]puotilan-kiinteistot.fi
SDP Jouko Malinen jouko.malinen[at]luukku.com; Anita Vihervaara anita.vihervaara[at]hel.fi
SDP Osku Pajamäki osku.pajamaki[at]optipari.fi; Tiina Hiltunen tiina.hiltunen[at]helsinki.fi
Vihr. Sanna Hellström sanna.hellstrom[at]helsinki.fi, Kimmo Helistö kimmo[at]helisto.net
Vihr. Elina Moisio elina.moisio[at]helsinki.fi; Mari Puoskari mari.puoskari[at]vihrealiitto.fi
Vas. Outi Ojala outi.ojala[at]pp1.inet.fi; Jukka Lindeman jukka.lindeman[at]taloverkot.fi
SFP Jan D. Oker-Blom jan[at]oker-blom.com; Maria Björnberg-Enckell maria.bjornberg[at]dlc.fi
Kesk. Terhi Peltokorpi terhi[at]peltokorpi.net; Sole Molander sole[at]sole.pp.fi

Vihreän langan verkkokeskustelu: halutaanko ryteiköistä eroon?

Entisen Pirkkolan virkistysmetsän "ryteikköjen" siivousjätteet.

Vihreän langan verkkolehden keskusteluun Helsingin rakennusviraston metsänhoitokäytännöistä voi osallistua täällä.

Ohessa myös skannaus kyseessä olevasta Vihreän Langan (23.5.2008) artikkelista "Ryteiköt pois!"

Sodankäyntiä kaupunkimetsissä

Kaartin Jääkärirykmentti ampuu ja taistelee pääkaupunkiseudun ulkoilumetsissä 21.-29.5.

300 miestä taisteluvarusteissa ja 45 ajoneuvoa on käynnistämässä operaation kaupungin lähiluonnossa. Pihoillamme rynnäkkökiväärit on jo nähty. Kuvassa on Hallainvuoren halki kulkevan rajalinjan tricolor-merkitty alkupiste Myllypuron päässä. Viikin pellon reunalta löytyvän paperin mukaan ammuntaa tapahtuu neljänä päivänä klo 6-22, liikettä ja toimintaa muinakin aikoina.

Asukkaiden tiedusteluihin vastaavat tiedotteen mukaan
tiedottaja Sirkku Rantakari, 040 5744959 (23.5. asti),
Tiina Möttönen, 040 5506533
ja kapteeni Pekka Lehto, 040 5816023.

Armeija sanoo suojelevansa luontoa Santahaminassa - entä millaiset jäljet näistä taisteluista jää lähiluontoon?

Eila Salomaa

"Paljon puhetta puista" (Vartti 21.5.08)

Kaupunkilehti Vartti (21.5.) vei metsäretkelle kaksi kiistakumppania, Helsingin luonnonsuojeluyhdistyksen puheenjohtajan Kati Vierikon ja rakennusviraston metsäsuunnittelijan Timo Virtasen. Molemmat ovat vanhoja tuttuja Kaupunkimetsä-blogin lukijoille; Vierikon löytää esimerkiksi täältä, Virtasen taas täältä.

Vielä on päivä aikaa kommentoida Vartti.fi-sivustolla kysymystä: Millaisia metsiä kaupunki tarvitsee?

Ei todellisia vaihtoehtoja: "Silta VAI tunneli Laajasaloon?"

Helsingin kaupunkisuunnitteluvirasto omisti Kaupunkisuunnittelu-lehtensä numeron 2/2008 pöyhkeiden Kruunuvuorenranta-suunnitelmiensa eteenpäin ajamiselle.

Kruunuvuorenrannan osayleiskaavaehdotus tulee pian kaupunginhallituksen käsittelyyn, ja tästä suunnitelmasta on mahdollisuus tehdä hallitukselle kirjallisia muistutuksia tämän kuun loppuun mennessä. (Blogiin tulossa pian lisää tietoa tästä.)

Laajasalon alueen kaikkiin talouksiin jaettu KSV:n "julkinen tiedote" ei kuitenkaan paljon vaihtoehtoja jätä tai anna - se suorastaan pimittää muun muassa kaikkein järkevimmän joukkoliikenneratkaisun Kruunuvuorenrannan ja Katajanokan välillä: lauttaliikenteen.

Kuten huomataan, lehdessä vain toistellaan kysymystä: "Silta vai tunneli?" Ja taustaoletusta: "Metro tai ratikka." Sekä rohkaistaan omahyväisesti keskusteluun tältä pohjalta - jota siis sai käydä 12.5. asti.

Tietenkin nämä suunnitelmat - merenalainen tunneli tai pari kilometriä pitkä silta merellä - ovat aivan älyttömiä. Saman toteaa myös maisema-arkkitehti Terttu Nukari eilisessä Helsingin Sanomien kirjoituksessaan "Lauttayhteys Laajasalosta Katajanokalle" (HS 20.5.).

Nukari viittaa kirjoituksessaan Veli-Heikki Klemetin tekstiin "Suunnitteluhankkeet uhkaavat turmella Helsinkipuiston idean" (HS 28.4.).

Kokonaisvaltaisesti ajatellen vesijoukkoliikenne on tällä reitillä kaikkein mielekkäin vaihtoehto!

Jälkiä keskustassa ja Kivikossa

Kiasmasta kohti lähiympäristöä suuntaavat luontokierrokset avaavat erilaisia näkökulmia kaupunkiin ja sen elämään. Kaupunkikierrokset Notkean kadun hengessä 14.5.–13.6. Keskiviikko, torstai ja perjantai klo 17-19, kesto 2 h, ilm. infossa alkaen tuntia ennen kierrosta. Museolipulla (myös tilattavissa).

(Kaupunkimetsäliike voisi luoda oman aiheen tänne: Kiasma > notkea katu. Alustana on Taideteollisessa korkeakoulussa kehitetty Urban Mediator -sivusto.)

Kiasman aiheet liittyvät Notkea katu -näyttelyyn, jonka taiteilijat tarkastelevat katua ja kaupunkia taiteen keinoin. Näyttelyyn liittyy myös kaupunkikierroksia, jotka lähtevät oppaan johdolla Kiasmasta keskiviikkoisin, torstaisin ja perjantaisin (ks. tarkemmat tiedot netistä, myös Kiasman lehdistöpalvelu Notkea katu - yksin, yhdessä). Oppaina toimivat biologi ja taiteilijat, joiden silmin tuttu ympäristö aukeaa kenties uudella tavalla.

Kivikko puolestaan on mukana siksi, että se on Kiasman kummikaupunginosa vuonna 2008 (ks. lisää: Kiasma&Kivikko). Siellä koulut ottavat ohjelmaansa luonnon ja ihmisten tarkkailun. Mutta kuka tahansa voi jakaa kokemuksensa muiden kanssa nettialustan kautta. Myös Kivikossa ympäristöä kommentoidaan lisäksi taiteen keinoin: teatteriryhmä Maus & Orlovski kuljettaa katsojia muinaisen Yoldianmeren rannoilla (ks. lisää Tuija Kokkonen/ Maus&Orlovski).

Ei enää palaakaan Keskuspuistosta!

Helsingin Keskuspuiston lounaisimmalle nurkalle, nk. Lääkärinkadun 3,5 hehtaarin alueelle ollaan suunnittelemassa nk. kaupunkivilloja, joihin mahtuisi noin 100 asuntoa. Keskuspuistoa ulkoilumetsänään pitävät, siitä huolestuneet ihmiset perustivat Ei enää palaakaan Keskuspuistosta -kansalaisliikkeen alkusyksystä 2005. Kansalaisliike järjesti marraskuussa 2005 Ei enää palaakaan Keskuspuistosta -kansanjuhlan, ja lisäksi jouluaattoiltana järjestettävästä Metsän joulurauhan julistuksesta on tullut jo perinne.

Alue on ollut kuitenkin kiistanalainen jo vuosikymmeniä. Helsingin kaupunginhallitus päätti vuonna 1968 kaavoittaa Lääkärinkadusta pohjoiseen tontit syöpäsairaalalle ja sairaanhoito-oppilaitokselle. Korkein hallinto-oikeus kuitenkin päätti 1973, että Keskuspuisto on tärkeä virkistys- ja viheralue. Kaupunginhallitus ilmoitti 29.3.1979 kaupunginvaltuustolle, että syöpäsairaalan rakentaminen ja sairaanhoitajakoulun rakentaminen kortteli 627:n alueelle eivät ole enää ajankohtaisia. Sisäasianministeriö vahvisti 9.12.1981 kyseistä aluetta tarkoittavan kaavoittamattomaan alueen puistoksi.

Kuitenkin, Kaupunginhallituksen käsiteltyä 23.6.1974 valtuutettu Juha Klemolan ponnen pohjalta kantakaupungin osayleiskaavaa ja Keskuspuiston osayleiskaavaa kortteli 627 jäi kummankin osayleiskaava-alueen ulkopuolelle.

Ei enää palaakaan Keskuspuistosta -kansalaisliikkeen mielestä Lääkärinkadun alue kuuluu Keskuspuistoon - kuten Keskuspuiston virallisessa kartassa ja KHO:n vuoden 1973 päätöksessä - ja se toivoo, että pidettäisiin kiinni valtuutettu Paavo Arhinmäen (vas.) vuoden 2003 ponnesta, jonka mukaan "Kaupunginvaltuusto edellyttää, että Keskuspuiston jatkosuunnittelun lähtökohtana on se, ettei Keskuspuiston kokoa pienennetä eikä alueelle rakenneta nykyistä enemmän."

Kaavoittajat ovat syyttäneet alueen puolustajia siitä, että he käyttävät alueella kasvavaa erittäin uhanalaista lehtonata-kasvia tekosyynä, mihin heidät on pakotettu, sillä ulkoilualueet eivät nauti lainsuojaa. Alueen puolustajat eivät ole nimbyjä, vaan he korostavat, että Keskuspuisto on kaikkien helsinkiläisten tärkeä ulkoilualue, peläten, että alueen kaavoittaminen mahdollistaisi Keskuspuiston nakertamisen muiltakin sen reuna-alueilta.

"Metsään eri ikäisiä puita" (HU 14.5.2008)

Keskiviikon Helsingin Uutisten (14.5.) mielipidesivulla jatkaa Krister Sanmark keskustelua Helsingin kaupunkimetsien avohakkuista. Julkaisemme kirjoituksen alla myös tekstimuodossa kirjoittajan luvalla.

Vain yksi totuusko metsänhoidossa?

Viime aikoina on ollut kova poru kaupunkimetsien avohakkuista. Jos paikalla olevissa kylteissä lukee, että alueella suoritetaan pienpuuston hoitoa ja huonokuntoisten puiden kaatoa, ihmiset olettavat, että pajukkoa poistetaan ja vaaralliset lahot puut kaadetaan. He eivät odota, että kaikki parhaat vuotensa nähneet puut kaadetaan tietyltä alueelta avohakkuuna.

Kaupungin rakennusviraston mielestä puu on huonokuntoinen, kun se ei ole enää huippukuntoinen. Kun tietyn alueen kaikki puut on kaadettu kerralla, niin kaikki uudet taimet kasvavat samaa tahtia. Tulevasta metsäalueesta puuttuu oikean metsän vaihtelu eli se, että alueella olisi eri ikäisiä puita.

Jos vain huonokuntoisimmat puut poimittaisiin pois muiden puiden välistä, metsäalue pysyisi monimuotoisena koko ajan. Avohakkuu on kuitenkin paljon kustannustehokkaampi hoitotapa. Siksi sitä käsitykseni mukaan suositaan.

Oli metsänhoidon periaatteista mitä mieltä tahansa ja kannatti mitä oppia tahansa, niin olen sitä mieltä, että jos "hoito" on sellaista joka saa ihmiset raivoihinsa, pitääkö sitä väkisin jatkaa? Ihmisiä vartenhan kaupunkimetsiä hoidetaan, vaikka "hoidon" vähentämistä kannattavat usein leimataan kaiken maailman viherpiipertäjäötökänsuojelijoiksi.

Aiheesta pidettiin keskustelutilaisuus viime viikolla Pikku Parlamentissa. Silloin kävi ilmi, että kaupungin rakennusviraston kanta ei ole absoluuttinen totuus. Aiheesta väitellyt tohtoritason tutkijakin tyrmäsi monelta osin ne periaatteet, joiden mukaan kaupunkimetsiä hoidetaan.

Krister Sanmark

Haapoja & filosofiaa & taidetta

Risto Niemi-Pynttäri, kirjallisuuden opettaja ja kirjoittamisen ohjaaja, lähti tammikuussa 2008 Pohjanmaalle pellonlaidan lahoja haapoja kaatamaan. Ja jo alkoi allegoriaa pukkamaan: jos tuo vasen puu olisi Filosofia, ja oikea Kirjallisuus... Sitten tutkijan mieli karkaa filosofiseen proosaan ja Milan Kunderaan, ja ties minne. Haavat jäävät pystyyn, siis Filosofia ja Kirjallisuus.

Hauska blogiteksti (sekä siitä syntynyt rönsyilevä keskustelu) löytyvät täältä.

Tämä metsänhoidollinen debatti on sytykkeenä myös Niemi-Pynttärin jatkopostaukselle, jonka otsikkona on "Haapa on hienoimmillaan väittelyn kohteena".

Kaupunkimetsäliike muistuttaa, että haapa on erittäin tärkeä muille puille ja eliöstöille. Legenda kertoo: kerran haapa suri olevansa ruma ja halveksuttu. Hyvä Jumala sanoi: "Älä sure. Sinun lähelläsi kaikki muu elollinen voi hyvin."

Kuusikot kaupungeissa - pelottavia vai ei?

Edellisen postauksen kommenteissa kiisteltiin siitä, ovatko kaupunkimetsien kuusikot "kuolemanriski ulkoilijoille" vai "varjoiltaan rikasta metsää". Kommentteja tuli myös bloginpitäjille suoraan, toinen niistä kuvilla täydennettynä. Kas tässä.

(M.-T. K.)

* * *

Anonyymille:

Voi sentään. Puiden kasvua säätää maaperä, kosteus ja ilmansuunnat. Mänty kasvaa mieluusti aurinkoisilla kalliorinteillä, kuusi kosteassa, liki märässä, kivikkoisessa ja muhevassa laaksonpohjassa pohjoisvarjossa.

N.N.

* * *

Kävelyteiden risteys


Lehtokorpea

Kuusikon raskasta juhlallisuutta ei männikön raikas keveys korvaa. Molemmat ovat välttämättömiä. Luonto on juuri moninaisuutta.

Botanisti

Helsingin Uutiset: "Metsänhoitoa vai avohakkuilla tuhoamista?" (11.5.)

Sunnuntain Helsingin Uutisissa (11.5.) oli juttu helsinkiläisiä puhuttaneista metsätuhoista. Toimittaja Anna Kopteff haastatteli Kaupunkimetsäliikkeen jäseniä, puiden kaadoista tuohtuneita kaupunkilaisia sekä rakennusviraston miehiä.

Ensin kolmossivun nosto:

Ja varsinainen juttu:

Uutinen löytyy myös Helsingin Uutisten sivuilta pdf-tiedostona, täältä.

Hoitoa, avohakkuita vai suojelua?

Kuvassa vasemmalta Risto Mustonen, Pekka Paaer, Kaarina Heikkonen ja Tiina Saukkonen ja seisomassa Hannu Tuominen.

Helsingin Vihreiden ja Vihreän eduskuntaryhmän keskustelutilaisuuteen ”Hoitoa, avohakkuita vai suojelua” Helsingin metsänhoidosta eduskunnan lisärakennuksen kansalaisinfoon torstaina 8.5. klo 16.30-18.30 oli kokoontunut kymmeniä ihmisiä, jotka olivat lähes yksimielisiä siitä, että Helsingin metsissä ei tarvita avohakkuita ja että Helsingin metsänhoito pitäisi siirtää rakennusvirastolta ympäristökeskuksille.

Tilaisuuden kokoonkutsujana toimi herttoniemeläinen kansanedustaja Outi Alanko-Kahiluoto, joka monien muiden helsinkiläisten tavoin on kauhistunut siitä, että lähimetsä kettuinen ja lintuineen on menetetty. Puheenjohtajana toimi tutkija ja kaupunkimetsäaktivisti, Helsyn puheenjohtaja, Helsingin Vihreiden viheraluetyöryhmän toinen puheenjohtaja Kati Vierikko.

Rakennusviraston Tiina Saukkonen todisteli, että metsänhoito ja luonnon monimuotoisuus eivät ole ristiriidassa keskenään ja että metsänhoito perustuu asukasmielipiteeseen, jota luonnonhoidon suunnitelmaa laadittaessa koordinoi Helka. Kuitenkaan Kaupunkimetsäliikkeen ja Laajasalon asukasyhdistyksen Toni Amnellin mukaan kaupunginosayhdistykset eivät kattavasti edusta asukasmielipidettä, ja lisäksi mielipidekyselyt ovat ohjailevia, jolloin mahdollisuudeksi jää ottaa kantaa vain valmiiksi annettuihin vaihtoehtoihin, jotka kaikki siunaavat metsän siistimisen turvallisuuden nimissä.

Helkan Maija Sipilä puolusti rakennusviraston kantaa, jonka mukaan metsänhoidossa huomioidaan paitsi luonnon monimuotoisuuus, myös mielipiteiden moniarvoisuus. Sipilän mukaan luonnonsuojelijat eivät saisi hallita keskustelua liiaksi, ja Saukkonen olisi kaivannut tilaisuuteen moniarvoisempia näkemyksiä. Toisaalta Kaupunkimetsäliikkeen Martti-Tapio Kuuskoski korosti sitä, että maallikkoasukas ei voi argumentoida asiantuntija-metsänhoitajaa vastaan, joka piiloutuu asiantuntijadiskurssinsa taakse.

Kaupunkiekologi Kaarina Heikkosen mukaan lahopuut ovat linnuston – etenkin tikkojen – kannalta tärkeitä, ja niitä jätetään Saukkosen mukaan metsiin aina kun mahdollista. Luonto-Liiton metsävastaava Risto Mustonen totesi, että noin 20-25 % Suomen lajistosta on riippuvaisia lahopuista, jotka pitäisi jättää Helsingissä metsiin, kuten esimerkiksi Vantaalla tehdään. Kaupunkimetsäliikkeen Anna-Liisa Mattsoff ja yleisten töiden lautakunnan Jussi Heinämies peräänkuuluttivat lisää vanhoja puita kaupunkimetsiin, jotta luonnonhoidon suunnitelman monimuotoisuuden tavoite toteutuisi.

Metsien pitäisi antaa uudistua luonnonmukaisesti, tähdensi tutkija Susanna Lehvävirta. Kuitenkin Saukkosen mukaan metsänhoidon tavoitteena on taata elinvoimaisia metsiä myös tuleville sukupolville ja että paikoin metsiä kaadetaan, jotta ne voitaisiin ennallistaa esimerkiksi niityiksi ja jotta päästäisiin eroon puutaudeista ja sienistä. Aukkohakkuuiden tilalle istutetaan usein uusia puita ja puulajeja, totesi Saukkonen. Mustosen mukaan tämä tietää kuitenkin uusia paikalliseen ekosysteemiin sopimattomia tauteja ja loisia. Mattsoffin mukaan metsän uudistuminen kestää 40-50 vuotta, ja Vantaan Vihreiden Kimmo Jääskeläinen totesi, että taudit ja sienet kuuluvat metsään, ja luonto hoitaa itse itsensä.

Saukkonen väitti, että Helsingissä ei ole täysin luonnonvaraisia metsiä,ja ihmisen kädenjälki näkyy jo kaikkialla. Risto Mustosen mukaan juuri tällä perustellaan hakkuut, jotka Kuuskosken mielestä ovat hygienian korostamisessaan arjalaishenkisiä. Luonnonsuojeluohjelmassa suurin osa arvokkaista metsäalueista sijaitsi Haltialassa ja Viikissä.

Kaupungin tiivistyminen aiheuttaa Saukkosen mukaan lisääntyvää virkistysalueiden käyttöpaineita, ja virkistysalueita pyritään hoitamaan puistomaisesti, lisäten avoimia näkymiä. Saukkonen väitti, että asukkaat haluavat hyvinhoidettuja virkistysmetsiä ja ettei tämä olisi ristiriidassa luonnon monimuotoisuuden kanssa. Kansanedustaja Outi Alanko-Kahiluodon mukaan metsänhoito on kuitenkin käytännössä johtanut siihen, että esimerkiksi Herttoniemessä metsästä on tullut tuulitunneli, jossa metsän huminan sijasta kuunnellaan polttomoottoreiden räminää.

Alanko-Kahiluodon mukaan Helsingin metsänhoitoa luonnehtii periaatteiden ja käytäntöjen kohtaanto-ongelma, jossa edes korkein virkamiesjohto ei ole tietoinen kentällä suoritettavan metsänhoidon käytäntöjen poikkeavan julkikirjatuista periaatteista. Saukkonen kielsi tämän kohtaanto-ongelman.

Tilaisuuden perusteella voidaan kuitenkin puhua paitsi edelläkuvatun kaltaisesta kohtaanto-ongelmasta, myös asukasmielipiteen ja metsänhoitokäytäntöjen kohtaanto-ongelmasta, samaten Rakennusviraston väärinymmärtämästä virkistysmetsän määritelmästä, jossa kaupunkiin sopivat vain hoidetut puistot ja metsiä hoidetaan vanhoin talousmetsänhoidon käytäntein.

Michael Perukangas

Älä kaada metsää lintujen pesimäaikaan!

Birdlife Suomi, Suomen luonnonsuojeluliitto sekä Luonto-Liitto vetoavat 8.5. antamassaan tiedotteessa kaikkiin metsäomistajiin, jotta metsiä ei hakattaisi lintujen kiivaimpaan pesimäaikaan huhtikuun lopulta heinäkuun loppuun.

Tiedotteessa kerrotaan, että pesimärauha ei juuri metsäteollisuutta kiinnosta: touko-kesäkuun hakkuukertymä on vain kasvanut viime vuosina.

Järjestöjen mielestä kesäaikainen hakkuutauko on selkeä osoitus halusta vaalia luonnon monimuotoisuutta. Metsää omistavat kunnat ja kaupungit voisivatkin tehdä periaatepäätöksen hakkuiden pidättämisestä touko-heinäkuussa.

Tiedote kokonaisuudessaan täältä.

Tiedote: "Avohakkuut eivät kuulu kaupunkimetsiin"

TIEDOTE 8.5.

Kansanedustaja Outi Alanko-Kahiluoto:
AVOHAKKUUT EIVÄT KUULU KAUPUNKIMETSIIN

Eri puolilla Helsinkiä on kevään aikana hoidettu lähimetsiä kovin ottein. Paikoin hakkuut ovat vaikuttaneet suoranaisilta avohakkuilta.

- On käsittämätöntä, että Helsingin kaupungin rakennusvirasto kutsuu näitä tuhoja metsän "hoidoksi" ja "uudistamiseksi". Totta kai lähimetsiä pitää hoitaa, mutta se pitää tehdä luonnon monimuotoisuutta vaalivalla tavalla. Miksei metsä saa olla metsä, miksi siitä pitää tehdä puisto, helsinkiläinen kansanedustaja Outi Alanko-Kahiluoto ihmettelee. Hän järjesti 8.5. yhdessä Helsingin Vihreiden kanssa eduskunnassa keskustelutilaisuuden Metsänhoitoa, avohakkuita vai suojelua?

Herttoniemessä asuva kansanedustaja on todistanut avohakkuumaisia hakkuita omassa lähiympäristössään.

- Rytäkässä kaatui tikan pesäpuu ja lähimetsässä asuva kettu joutui kodittomaksi. Kaadettujen puiden juurelta löytyi tuhoutuneita linnunpesiä ja munia. Pesimäaikaan puita ei saisi edes kaataa. Lisäksi kaadetut puut olivat täysin terveitä, Alanko-Kahiluoto huomauttaa.

Helsingin kaupungin ympäristökeskus on ehdottanut, että kaupunkimetsät säilytettäisiin monimuotoisina ja niitä uudistettaisiin mahdollisimman pienimuotoisesti. Tätä ovat vaatineet myös luonnonsuojelujärjestöt.

Keskustelutilaisuuteen osallistunut tutkija ja biologi Kati Vierikko ehdotti, että kaupunkimetsiä hoidettaisiin ns. jatkuvan kasvatuksen periaatteen mukaisesti.

- Lähtökohtana pitäisi olla metsien säilyttäminen mahdollisimman puustoisina. Monimuotoinen ja sekapuustoinen metsä on elinvoimainen ja terve, Vierikko sanoi.

Alanko-Kahiluoto ja Vierikko pitävät Helsingin kaupungin suunnitelmia uudistaa metsiään 50 hehtaarin vuositahtia erittäin huolestuttavana.

- Uudistamisen tarve pitää arvioida metsikkökohtaiseti ja niin, että metsät säilytetään mahdollisimman puustoisina. Kolmasosahehtaarin kokoinen aukko on valtava muutaman hehtaarin metsässä.

Lisätiedot:
Kansanedustaja Outi Alanko-Kahiluoto GSM 050 512 1727
Kati Vierikko GSM 040 737 2298.

Rastilan hakkuilla tänään torstaina 8.5.2008

Erkki Haapaniemi, Siboné Oroza ja allekirjoittanut kävivät tänään Helsingin Uutisten toimittajan kanssa Rastilan hakkuilla. Juttua on tulossa sunnuntain 11.5.2008 lehteen. Tässä tunnelmia paikan päältä. (Valokuvat & kuvatekstit M.-T. K.)

Ohikulkijat kyselivät: Mitä tälle raiskaamiselle oikein voisi tehdä?


Tämä kyltti ei ole epätoivoa lieventänyt...


...sillä vieressä on nähtävillä luonnonhoitosuunnitelman tuloksia alueella "33".


Ihmisille kyllä tiedotetaan.


Karttaan on merkitty alueita ja numeroita - mutta ei selityksiä kartan merkinnöille.
(Ks. täältä: kaadetun alueen 33 punainen ruudutus merkitsee "uudistamista viljelemällä".)


Rakennusviraston iskujoukko päivysti myös Rastilassa.

Tänään eduskunnan kansalaisinfossa kaupunkimetsistä

Tänään torstaina 8.5. kello 16.30-18.30

HOITOA, AVOHAKKUITA VAI SUOJELUA

Avoin keskustelutilaisuus Helsingin metsien hoidosta Eduskunnan Pikku Parlamentin kansalaisinfossa (Arkadiankatu 3)

Keskusteluun osallistuvat Helsingin rakennusviraston, ympäristökeskuksen ja Luonto-Liiton edustajat. Vihreä eduskuntaryhmä ja Helsingin vihreät järjestävät.

Tarkempi ohjelma löytyy täältä.

"Vakava sairaus" on kohdannut puita Laajasalon Aittasaaressa

Rakennusvirasto on tehnyt hartiavoimin (tai siis konevoimin) töitä myös Aittasaaressa, Laajasalon yhdessä hienoimmista ulkoilu- ja lenkkeilymaastoista. Seuraavassa kuvia paikallisten aarteenaan pitämän alueen nykyjamasta.

Esimerkiksi Iso-Sarvastolle kallistuva rinne on kaadettu samanlaiseksi avohakkuuksi kuin Herttoniemessä ja Rastilassa. Golfkentän ympärillä on puolestaan tehty niin sanottua "arjalaista karsintaa": toisella puolella polkua on hakattu pääasiassa koivuja ja toisella puolen kuusia - kaikki ilmeisen "elinkelvottomia", lahoja tai kitukasvuisia... ainakin rakennusviraston tulkinnan mukaan!

Tosiaankin, rakennusviraston puiden kaadoista hämmennyksissään ja kauhuissaan olevat kaupunkilaiset ovat puhuneet "arjalaisesta metsänhoidosta". Kuten useimmissa tapauksissa, myös Aittasaaren tapauksessa tämä voidaan ymmärtää kahdessa mielessä: toisaalta kaikki se, mikä ei ole "elinkelpoista", tuhotaan. Toisaalta monimuotoisuus karsitaan - vääränlajisia puita poistetaan. Syystä tai toisesta.

Eräs tällainen karsinnan mahdollinen syy nousi esiin Helsingin Sanomien (2.5.) uutisessa Helsinki pyrkii karsimaan allergiaa aiheuttavia kasveja. Uutisen mukaan rakennusvirasto on tehnyt linjauksen, jonka mukaan allergisoiva kasvusto kaupungissa joutuu pannaan. Heti tulee mieleen, että merkitseekö tämä esimerkiksi pääkaupungin koivujen lahtausta? No ei, vakuuttaa jutussa rakennusviraston toimistopäällikkö Terhi Tikkanen-Lindström. Kiistämätön tosiasia silti on, että koivut ovat syypäitä monen allergikon oireisiin.

Aittasaareen palataksemme: alueen puita yhtäkkiä kohdanneesta sairaudesta on syytä olla huolissaan. Mikäli sairaus on jäljitettävissä Helsingin kaupungin rakennusvirastoon, tarvitaan vahvaa kansalaisvaikuttamista (vaikka puita ei saada takaisin, vastaavat tuhot voidaan ehkä estää muualla). Mikäli kyse on siitä, että puut ovat yhtäkkiä tulleet sairaiksi jostain muusta syystä (esimerkiksi ilmansaasteista?), ovat tarpeen huomattavasti radikaalimmat toimenpiteet. On heti selvitettävä, mikä ihme vaivaa Itä-Helsingin metsiä!

Tässä siis rypäs allekirjoittaneen keskiviikkona 7.5.2008 ottamia valokuvia Aittasaaresta, sateen jälkeen.

Aittasaaressa... sateen jälkeen

Miksi?

Siksipä tietenkin.

Avaruutta lenkkipolulle...

Hole in one!

Ehkä ihmettelet: MIKSI?

Takana oleva golfkenttä on pienenlainen...

Täyskaato! Voisiko syy olla...?

...vastapäinen satama-alue. Sitähän voisi laajentaa?

Tästä puut pois...

...niin voidaan nähdä vastapäätä jo itu tulevaisuuden vierasvenesatamasta Aittasaaren Viihtymiskeskuksineen!

Melankoliaa?

(Aittasaari 22.4.2008)

Puistojen ja metsien hallinnointi erotettava?

Kuvassa etualalla on kaupunkimetsien virkistyskäyttöarvoa edustamassa ulkoilutie ja taka-alalla metsää sen itseisarvoisessa merkityksessä kaupunkiluontona. Tai siis oli, ennen kuin vanhanaikainen tulkinta käyttöarvosta hakkuupuureservinä jyräsi luontoarvot alleen. Kuva Pirkkolasta.

Suurin osa pääkaupunkiseudun metsistä on kaavaspekulaatio-alueita, jotka ovat ikään kuin ”jääneet” rakentamatta tai ”unohtuneet” rakentaa tai käyttää muuten tehokkaammin kuin vain ”olla” maankäytön jakojäännöksiä, valkoisia laikkuja, joiden tehokkuus on nolla. Näin viheralueiden merkitys ja status usein tulkitaan: ikään kuin ulkoilu ja hyötyliikunta ei olisi käyttöä.

Kaupunkimetsien hallinnointi, käytöstä vastaaminen ja hoito kuuluvat kaupunkien rakennus- tai tekniselle toimelle, koska ne alun perin ymmärrettiin kaupunkien polttopuuvarastoina. Nyt polttopuuta ei kuitenkaan enää tarvita.

Koska kaupunkimetsien nykyinen käyttöarvo perustuu niiden virkistysmerkitykseen ja itseisarvo palautuu edellisen lisäksi viime kädessä luonnonarvoihin, niiden hallinnoinnin voisi siirtää rakennus- ja teknisen toimen alta ympäristö- ja liikuntatoimelle siten, että liikuntatoimi käsittelisi metsien virkistyskäyttöä ja ympäristötoimi hallinnoisi niitä luontoarvoja sisältävinä viheralueina. Tai sitten kaupunkeihin tulisi perustaa metsätoimisto, jota ei hoidettaisi talousmetsänhoidon periaatteilla, vaan kaupunkimetsien nykymerkityksen virkistys- ja viheralueina sisäistäen. Puistojen hallinnoinnin voisi jättää edelleenkin rakennusvirastolle, sikäli kun on kysymys rakennetuista puistoista.

Innoittajina ylläolevassa ovat toimineet Keijo Savola ja Ismo Tuormaa.

Aamukävely Helsingissä (Santahaminan metsätuho)

Seuraavassa Petro Pynnösen kuvareportaasi Santahaminasta ja sen arvoluonnosta - sekä sokeeraavasta metsätuhosta, joka siellä on hiljattain tehty. Reportaasi löytyy myös täältä.

(M.-T. K.)

* * *

Aamukävely Helsingissä

Kuvat ja kuvatekstit: Petro Pynnönen

Santahamina aamulla 5.toukokuuta vuonna 2008. Kauppatorille on matkaa 6,5 km.

Itäniemen kallioiset osat ovat koskemattomat. Palleroporonjäkälämatto peittää kallioiden lakia. Laulurastas puolustaa kuuluvalla laulullaan kuusen latvasta suurta reviiriään.





Itäniemen keskellä on ojittamatonta korpea, jossa ei näy mitään ihmisen jättämiä jälkiä. Laulujoutsenen lento on katkennut. Kettu pitää huolen, ettei mitään mene hukkaan.







Suurlahden itärannan kuusikkossa elävät mäyrä, närhi, töyhtötiainen ja punatulkku sulassa sovussa. Rauhalliseen tunnelmaan luotti liikaa se närhi, jonka kanahaukka yhytti iltapalakseen.







Voiko tällaista metsää tosiaan olla Helsingissä?







Ilmeisesti ei voi.







Sille on parempaakin käyttöä. Joku on jalopuupöytänsä takana piirtänyt kartalle viivan. Hän tietää, ettei alueessa ole mitään ihmeellistä, pelkkää talousmetsää. Vähän kitukasvuista tosin, hoitamatonta ryteikköä.

Kuulee sanottavan, että alueen suojelu on pelkkää typerää haihattelua ja Santahamina liian kallista tonttimaata rakentamattomaksi. Tämän kaltaisilla hakkuilla alueen luonnonarvot vähenevät vähä vähältä, eikä lopulta jää suojeltavaa. Hakkuut ovat tältä erää ohi, mutta lisää tulee varmasti. Ehkäpä jo sadan vuoden päästä arvot ovat sellaiset, että osataan arvostaa tällaista luontokeidasta aivan kaupungin vieressä. Alueen kohtalo on helsinkiläisten käsissä. Me päätämme yhdessä, kuinka Santahaminan metsien käy. Mitä sinä päätät?

Kuvat ©Petro Pynnönen

Ei mitään uutta auringon alla...

Tietoa Santahaminasta Santahamina-seuran kotisivuilta.

Lisätietoja: Petro Pynnönen, aluesihteeri, Luonto-Liiton Uudenmaan piiri petro.pynnonen(at)helsinki.fi tai 0400 - 817 125.