Myllypuron pientaloalueen rakentamisaikataulusta

Eräs lukija tiedusteli blogissa Etelä-Myllypuron puutaloalueen rakentamisaikataulua. Selvitin asiaa rakennusvirastosta.

Lähinnä Puotinharjua olevista kortteleista on päättynyt ns. tontinluovutuskilpailu. Seuraavaksi valitaan rakennuttajayhtiöt, jotka voivat ennakoidun aikataulun mukaan aloittaa rakentamisen ensi syksynä. Maaperämittaukset tiestön ja vesihuollon suunnittelua varten on saatettu loppuun.

Pohjoiseen tästä kohteesta ja länteen Samoilijanpolusta sijaitsee kaupungin asuntotuotantotoimistolle varattu alue. Sen rakentamisen on alkuperäisen aikataulun mukaan määrä alkaa toisessa vaiheessa. Ensimmäisen vaiheen talojen rakentaminen riippuu kuitenkin yksityisistä yhtiöistä itsestään. Ne saattavat hyvinkin lykätä töiden aloittamista. Tällöin on mahdollista, että kaupunki aikaistaa omassa päätösvallassaan olevaa rakentamista.

Rakennusvirastossa on käynnissä pohjoisreunan - siis Myllynsiiven eteläpään ja Ratasmyllyntien välissä kulkevan - jalankulku- ja pyörätien suunnittelu. On mm. edelleen päättämättä, ohjataanko se kulkemaan tunnelissa. Tästä järjestetään kuulemistilaisuus asukkaille ensi vuoden alkupuolella. Tilaisuudesta tiedotetaan Metro-lehdessä, joka on nykyisin kaupungin ilmoituslehti, sekä kirjeitse tiehen rajautuville kiinteistöyhtiöille. Näissä Myllypadontien taloissa tiedote jaetaan postiluukusta jokaiseen talouteen.

Eila Salomaa

Laajasalon ekorakentamisesta ja kaupunginsuunnittelun demokratiavajeesta

Seuraavassa Chrisse Candolinin kirjoitus periaatteista, jotka tulisi ottaa Kruunuvuoren rakentamisen pohjaksi.

Kaiken sen tiedon perusteella, joka meillä ilmastonmuutoksesta etc. nyt on: Juuri näin! Tietenkin. Mutta missä menee Helsingin kaupunkisuunnittelu? Freiburgista löytyisi osviittaa!

Muistanpa itse vaikuttuneeni joskus joistakin metsäisistä pikaratikkaratkaisuista Göteborgin esikaupunkialueilla. Tällaisten ratkaisujen sijaan täällä Helsingissä halutaan metsän reunustamasta Koirasaarentiestä Laajasalossa rakentaa 32 metriä leveä bulevardi istutettuine puukujineen!! Haloo!!

(M.-T. K.)

* * *

Laajasalon ekorakentamisesta ja kaupunginsuunnittelun demokratiavajeesta

Voisivatko vihreät ja kaikki ekologisesti ajattelevat alkaa lobbata Laajasaloon kaavoitettavaa aluetta ekokaupunginosaksi Freiburgin Vauban-esikaupungin mukaisesti. Sinne on suunniteltu energiaplus-taloja ja kaupunginosa on autoton: autot on parkkeerattu talokortteleiden ulkopuolella sijaitseviin parkkitaloihin, jolloin pihakadut ovat autoista vapaat. - Mutta se, mikä on Saksassa helppoa on Suomessa vaikeaa!

Laajasalon alue on erittäin arvokas, koska luonto siellä on upeaa ja vaihtelevaa ja metsien puusto monipuolista. Koska Laajasalo on säilynyt suhteellisen väljänä, ja puistomaisena, on erittäin tärkeää että tuleva rakentaminen suunnitellaan ilmastodirektiivien mukaisesti ekologisesti alusta loppuun ja että asukkaiden viihtyvyys ja hyvä asuminen ovat pääasia arkkitehtuurissa sekä piha- ja ympäristösuunnittelussa. Nyt kun on päätetty kevytliikenteen sillan rakentamiseksi Kruunuvuoreen, on autottoman kaupunginosan toteuttaminen erittäin helppoa ja toivottavaa.

Toivon todellakin, että uudet tuulet alkavat puhaltaa Helsingissäkin, jossa tähän asti ollaan oltu suunnittelussa ja asenteissa jatkuvasti muita Euroopan kaupunkeja jäljessä parin vuosikymmenen verran. Helsingin hallintokulttuuri pitää helsinkiläisiä nöyryyttävästi alamaisina kuluttajina, eivät niinä kansalaisina, jotka ovat demokratian syy ja lähtökohta. Nyt olisi Helsingillä näytön paikka, ja Laajasalossa sekä Jätkäsaaressa olisi nyt mahdollisuus raikkaampiin, nykyajan vaatimusten mukaisiin asenteisiin, joka tarkoittaa todellisen demokratian toteutumista kansalaisvaikuttamisen kautta.

Helsingissähän suunnittelu jatkuu tälläkin hetkellä kuuntelematta ja kunnioittamatta asukkaiden ja kaupunkilaisten toiveita (muistamme oikein hyvin, miten kaupunkilaisten 41 000 nimeä makasiinien säilyttämiseksi eivät merkinneet mitään!); täällä toimitaan koko ajan vastoin demokratian perussääntöjä tsaarin ajan hengessä. Nyt on oikea aika alkaa vastustaa epädemokraattista suunnitteludoktriinia ja nostaa tämä kissa pöydälle: asukkaita on kuunneltava ja päätöksentekoon on päästävä mukaan!

Valoisin terveisin
Chrisse Candolin
chri [at] ccandolin.com

Reijolan aluesuunnitelma

Reijolan aluesuunnitelman luonnoksesta pidettiin yleisötilaisuus keskiviikkona Allergiatalolla. Työhön on liittynyt asukaskysely, joka on lähetetty 1000 asukkaalle Niemenmäessä, Ruskeasuolla, Pikku Huopalahdessa, Meilahdessa ja Laaksossa. Aluesuunnitelma on ohjeellinen Yleisten töiden lautakunnalle, priorisoiden alueen viheralueiden ja katujen kunnossapito-, käyttö- ja kehittämistarpeet.

Käyttäjäkyselyssä nousi selvästi esille muutamia viheralueita, joita asukkaat arvostavat ylitse muiden. Viheralueita arvotettiin useilla eri ulottuvuuksilla: luontoarvojen, historiallisten arvojen ja käytön osalta. Arvostetuimpia viheralueita Reijolan alueella ovat asukaskyselyn mukaan Lääkärinkadun alue, jota aluesuunnitelmassa kutsuttiin Tullinpuomin puistoksi sekä Pikku Huopalahden länsirannan puisto.

Luontoarvoja alueen puistoista eniten on edellämainituilla Tullinpuomin puistolla ja Pikku Huopalahden puistolla. Historiallisesti arvokkaimmiksi todettiin edellämainittujen lisäksi Ruskeasuon siirtolapuutarha. Eniten käytettyjä viheralueita ovat edellämainitun kolmen lisäksi Tilkanniitty.

Tullinpuomin puistosta todettiin, että sen metsät liittyvät Keskuspuistoon ja että se on lähipuisto, unohtaen kuitenkin sen, että sitä käyttävät lähiseudun asukkaiden lisäksi myös laajemmankin alueen ulkoilijat, joille se on – kuten aluesuunnittelija Kaisu Ilonen totesi – portti Keskuspuistoon. Alueen mtsä kuuluu hoitoluokitukseen C5, ja se todettiin arvometsäksi, jonka arvokas tervaleppäkorpi sijaitsee kuitenkin kaavamuutosalueella. Lisäksi Laakson sairaalan kalliot todettiin kasvillisuudeltaan erittäin rikkaiksi.

Suunnitteluinsinööri Toni Haapakosken mukaan alueen jatkosuunnittelussa lähdetään liikkeelle nykytilanteesta, jossa alue on puistona.

Aluesuunnitelmaa voi kommentoida osoitteessa http://feasy.net/hkihkr/1.

Reijolan aluesuunnitelmaa esitellään asukkaille

Asukastilaisuus 26.11.2008
REIJOLAN ALUESUUNNITELMAA ESITELLÄÄN ASUKKAILLE

Helsingin kaupungin rakennusvirasto laatii aluesuunnitelmaa Pikku Huopalahden, Ruskeasuon, Laakson ja Niemenmäen alueelle. Lisäksi suunnittelualueeseen kuuluu osa Etelä-Haagaa sekä Paciuksenkadun pohjoispuolinen osa Meilahdesta. Suunnitelma ohjaa viheralueiden ja katujen hoitoa ja kunnostusta.

Aluesuunnitelman luonnos esitellään asukkaille keskiviikkona 26.11.2008 Allergiatalossa, Paciuksenkatu 19. Suunnitelmat ovat esillä kello 17.30 alkaen, ja esittely- ja keskustelutilaisuus alkaa kello 18.00.

Suunnitelmaluonnokseen voi tutustua myös 24. - 30.11.2008 rakennusviraston asiakaspalvelussa, Pohjoinen Makasiinikatu 9. Asiakaspalvelussa voi antaa suunnitelmaa koskevaa palautetta ja parannusehdotuksia.

Suunnittelua voi seurata ja kommentoida lisäksi verkossa. Linkki verkkopalveluun on osoitteessa www.hkr.hel.fi/suunnitelmat.

Suunnittelualuetta rajaavat Paciuksenkatu, Huopalahdentie, Vihdintie, Hakamäentie, Keskuspuisto, Nordenskiöldinkatu, Reijolankatu ja Stenbäckinkatu. Suunnitelma on nimetty Reijola-nimisen kaupungin hallinnollisen peruspiirin mukaan, joka taas on saanut nimensä Grejuksen (Reijolan) tilan nimestä.

LISÄTIEDOT:
aluesuunnittelija Kaisu Ilonen, katu- ja puisto-osasto, puh. (09) 310 38 638
metsäsuunnittelija Markus Holstein, katu- ja puisto-osasto, puh. (09) 310 64 829
suunnitteluinsinööri Toni Haapakoski, katu- ja puisto-osasto, puh. (09) 310 39 840

Keskuspuistosta löytyi Euroopan pienin kovakuoriainen

Helsingin sanomien verkkouutinen 19.11.2008

" Keskuspuistosta on löytynyt Euroopan pienin kovakuoriainen raidankääpäripsikkä (Baranowskiella ehnstromi).

Se on vain puoli millimetriä pitkä ja se asuu ainoastaan raidankäävän ((Phellinus conchatus) pilleissä. Suomessa raidankääpäripsikältä tunnetaan vain muutama esiintymä.

Raidankääpäripsikkä löytyi Keskuspuistosta Haagan korkeudelta Helsingin Luonnonsuojeluyhdistyksen kovakuoriaisretkellä, jota vetivät yli-intendentti Jyrki Muona Luonnontieteellisestä keskusmuseosta ja Ilpo Mannerkoski Suomen ympäristökeskuksesta.

Laji löydettiin tieteelle uutena Ruotsista ja Suomesta 1990-luvulla.

Keskuspuiston eteläosissa on runsaasti suuria kääpäisiä raitoja, joten tämän erikoisen eliön kannalta se on varmasti tärkeä elinalue, Luonnontieteellisen museon tiedotteessa pohditaan.

Esimerkiksi Ruskeasuon hevoshaan kohdalla suuri määrä näitä kookkaita puita on kuitenkin kaadettu kevyen liikenteen väylän valaistuksen parantamiseksi, museon asiantuntijat harmittelevat. "

Sama uutinen löytyy HS:n nettisivuilta.

Aiheesta myös YLE:n ja MTV3:n sivuilla.

Katso myös kaupunkimetsäblogin aikaisempi postaus Keskuspuiston puiden hakkuista täältä.

Pohjois-Vuosaaren asemakaavaluonnos nähtävillä

Niinisaarentien pohjoispuolen uusi asemakaavaluonnos on nyt valmis ja nähtävillä.

Alueelle suunnitellaan pientalovaltaista asuntoaluetta n. 2 000 asukkaalle. Alue rajautuu Natura 2000 alueeseen ja sijaitsee Mustavuoren suojelualueen välittömässä läheisyydessä. Alueella on luonnonarvoja, mm. kalliomuodostelmia ja kosteikkoja, ja se toimii puskurina Mustavuoren lehtoalueelle. Rakentaminen tulee väistämättä vaikuttamaan sekä virkistys- että luontoarvoihin.

Kaavan valmistelijat ovat tavattavissa 26.11.2008, kello 10-18, Vuotalon aulassa, Mosaiikkitori 2.

Mielipiteet voi jättää 12.12. mennessä kaupunkisuunnitteluvirastoon (PL 2100, 00099 Helsingin kaupunki, käyntiosoite Kansakoulunkatu 3).

Suunnittelumateriaali nähtävillä KSV:n sivulla netissä.

Laajasalon bulevardi ja muita hillittömyyksiä kaupunkisuunnittelulautakunnan kokouksessa 13.11.

Ohessa tietoa kaupunkisuunnittelulautakunnan tämänpäiväisestä kokouksesta, jossa käsitellään muun muassa hillitöntä ideaa 32 metrin levyisestä "bulevardimaisesta kokoojakadusta", jota suunnitellaan rakennettavan Koirasaarentielle Laajasaloon.

Ajatuksena on räjäyttää nykyiset metsäiset kallioalueet nevadaan ja rakentaa tilalle monikaistainen väylä, jonka keskelle istutettaisiin puukujia! Ekologista irrationalismia par excellence!

Puhumattakaan noista arvokkaaseen kaupunkimetsään suunnitelluista asuinkortteleista... Tai liikenneyhteyksien kannalta nurkkaan maalaillusta pelastusasemasta...

M.-T. K.

* * *

Ennakkotiedote: Helsingin kaupunkisuunnittelulautakunta to 13.11.2008

Uusia asuinkortteleita Laajasaloon

Laajasaloon Koirasaarentien molemmin puolin Reiherintien ja Henrik Borgströmin tien risteyksestä länteen on suunniteltu uusia asuinkortteleita. Asuinkorttelit on sovitettu vaihtelevaan ja kallioiseen maastoon sekä viereisiin 1970-luvulla rakennettuihin Laajasalon kortteleihin. Lisärakentamisella voidaan monipuolistaa alueen väestörakennetta ja talo- ja asuntotyyppitarjontaa. Alueelle on suunniteltu pääosin kerrostaloja, mutta myös pientaloja. Alueelle on suunniteltu noin 125 000 k-m² asuntoja, mikä tarkoittaa noin 2 500-3 000 uutta asukasta. Koirasaarentien pohjoispuolelle tulee päiväkoti ja pelastusasema, Gunillantien koulua on varauduttu laajentamaan. Kaava toteutetaan Kruunuvuorenrannan aluerakentamisprojektin osana. Kunnallistekniikan rakentaminen on tarkoitus aloittaa vuonna 2010 ja asuntorakentaminen vuonna 2011.

Asemakaavaluonnosta käsitellään Helsingin kaupunkisuunnittelulautakunnassa torstaina 13.11.

Lisätiedot: arkkitehti Elina Ahdeoja, p. 310 37059

Koirasaarentiestä bulevardimainen katu

Samassa kokouksessa käsitellään myös Koirasaarentien liikennesuunnitelmaa. Siinä Koirasaarentie on esitetty bulevardimaisena kokoojakatuna, jossa joukkoliikenne on sijoitettu kadun keskellä puuriveillä muusta ajoneuvoliikenteestä eroteltuna. Hopeakaivoksentien ja Reiherintien välinen katuosuus sisältää viisi uusien katujen ja nykyisten katujen jatkeiden liittymää, joista kaksi on kiertoliittymiä. Kadun molemmin puolin on eroteltu pyörätie ja jalkakäytävä. Suunnitelmassa on varauduttu suoran joukkoliikenneyhteyden toteutumiseen keskustasta Laajasaloon raitiotienä.

Lisätiedot: diplomi-insinööri Hannakaisu Turunen, p. 310 37146

Koko esityslista löytyy Helsingin kaupunkisuunnitteluviraston internet-sivuilta osoitteesta www.hel.fi/ksv ja sieltä otsikon päätöksenteko alta.

Kokoustiedotus: viestintäpäällikkö Heikki Mäntymäki, p. 310 37368 tai 050 413 1729

Kruunuvuoren silta rakennetaan

"Asukkaat innoissaan uudesta Laajasalon sillasta", kertoo netti-Hesari. Kaupunginvaltuusto päätti eilen kokouksessaan, että kiistelty silta rakennetaan.

Aihe on herättänyt myös paljon keskustelua Hesarin sivulla.

Myös Turussa vaaditaan lisää demokratiaa: kansanäänestys toriparkista

Me allekirjoittaneet vaadimme, että turkulaisten mielipiteen selvittämiseksi Turun Kauppatorin alle suunnitellun pysäköintilaitoksen rakentamisesta järjestetään kuntalain (17.3.1995/365) 30. §:n mukainen neuvoa-antava kunnallinen kansanäänestys. Kauppatorin asemakaava on alistettava kansanäänestykseen riippumatta Turun kaupunginvaltuuston jo mahdollisesti asiassa tekemistä päätöksistä.


“Laaja kansanliike vaatii Turun toriparkista kunnallista kansanäänestystä. (…) Liikkeen tavoitteena on demokratian lisääminen Turussa, eli äänestys paljon puhuttaneesta aiheesta, jossa kansalaisia ei juuri ole kuunneltu.”


Lisää aiheesta:

Blog: Turun toriparkki

Asko Mäki: Miksi ei toriparkkia?

JukeBlogi: Käännetään ne katolleen

Åbo Underrättelser: Nu är motståndet organiserat
(www.abounderrattelser.fi/au/1845325.php)
Ett tiotal medborgarorganisationer kräver att Åboborna ska få säga sitt om torgparkeringen.

The Lancet: Viheralueet pienentävät köyhien ja rikkaiden välistä terveyskuilua

Pienikin vihreä tila kodin lähellä näyttää pienentävän rikkaiden ja köyhien välisiä terveyseroja, kahden skotlantilaisen yliopiston tutkijat sanovat. Tämän laajaan vertailuaineistoon perustuvan tutkimuksen on julkaissut arvostettu brittiläinen lääketieteen aikakausjulkaisu The Lancet.

Kaupunkilaisten hyvinvoinnin parantaminen edellyttää vehreyden lisäämistä, tutkijat toteavat. Köyhyyteen ja sosiaaliseen huono-osaisuuteen liittyy eriarvoisuus terveydentilassa. Se heijastaa yleensä eroja elämäntavoissa, ruokatottumuksissa ja terveyspalvelujen saannissa. Köyhien asuma-alueilla ihmiset sairastavat enemmän ja kuolevat nuorempina. Tutkijat totesivat kuitenkin, että pienenkin puiston, metsän tai muun avoimen tilan lähellä asuminen pienensi terveyskuilua. Tutkimusaineistona olivat yli 366.000 ihmisen potilastiedot vuosilta 2001–2005.

Stressin lievittäjiä

Erityisen selvä merkitys luonnon läheisyydellä oli sydäntautien ja aivoinfarktien esiintymiselle. Tämä johtuu tutkijoiden mukaan ilmeisesti viheralueiden stressiä vähentävästä ja liikkumiseen kannustavasta vaikutuksesta.

Tutkijat suosittelevat kaupunkisuunnittelijoille viheralueiden määrän lisäämistä niin, että ne ovat joka ainoan kaupunkilaisen saavutettavissa. Vehreys ei ainoastaan ”kaunista” asuinaluetta, vaan sillä näyttää olevan sellaista vaikutusta terveyseroihin, että kaavoittajien on suhtauduttava asiaan vakavasti.

Lähde: BBC News website, 7 November 2008: Green spaces 'reduce health gap'

Tutkimus The Lancet -lehdessä (Nov 2008, Volume 372, Number 9650): "Effect of exposure to natural environment on health inequalities: an observational population study".

Kirves on taas heilunut Keskuspuistossa

Seuraavan valokuvan ja tiedonannon on Kaupunkimetsä-blogiin lähettänyt Raimo Leppänen. Kuva on otettu 17.10.2008.

* * *

Kirves on taas heilunut Keskuspuistossa

Ruskeasuon hevoshaan tienoilla Laakson kentälle johtavan tien varressa on hakattu systemaattisesti kaikki puusto mukaanlukien isoja hyväkuntoisia koivuja ja tuomia ulkoilutien ja hevoshaan aidan väliltä, ja laajalta alueelta hevoshaassa ja kauempaakin.

Yritin kysellä Rakennusvirastosta, kenen päätöksellä puut on hakattu, mutta sieltä väitetään, että he olisivat hakanneet puut Liikuntaviraston pyynnöstä, joka taas kehottaa kysymään Rakennusvirastosta.

7.11.08 Raimo Leppänen

******
LISÄYS 10.11.08

Ollessamme Helsingin luonnonsuojeluyhdistyksen retkellä viime lauantaina törmäsimme samaan tuhoon. Kyse on kuulemma valaistuksen muuttamisesta "turvallisuuden lisäämiseksi". Tätäkö ulkoilijat ja metsien käyttäjät haluavat? Näitäkö keinoja kaupunki todella käyttää parantaakseen turvallisuutta kaupungeissa? Todellako tämän uskotaan auttavan? On muistettava, että metsä, puut tai pusikot eivät itsessään ole syy turvattomuuden tunteeseen. Vaikka koko metsä ja kaikki pusikot valaistaisiin, ei pelko tästä maailmasta lopu.

Kaisa Hauru

Helsinkikanavalta asukasiltoja ja kaupunginvaltuuston kokouksia

Helsingin kaupunki on avannut uuden nettikanavan, josta voi seurata suorana ylipormestarin asukasiltoja ja kaupunginvaltuuston kokouksia. Helsinkikanavan ensimmäinen lähetys tuli Sipoosta, jossa ylipormestari Jussi Pajunen piti asukasillan Helsinkiin liitettävän alueen asukkaille.

Helsinkikanava löytyy osoitteesta www.helsinkikanava.fi

Herttoniemen kartanon alueella kaadetaan puita

Rakennusviraston tiedote (4.11.2008)

VANHOJA PUITA POISTETAAN HERTTONIEMEN KARTANOPUISTOSTA

Herttoniemen kartanopuistossa tehdään tällä viikolla (5.11. alkaen) puuston hoitotöitä. Kartanorakennukselta Johan Sederholmin tielle johtavan puistokäytävän varrelta poistetaan huonokuntoisia kuusia. Kuusikujanteesta on sen uudistamisen vuoksi jo aiemmin poistettu ikääntyneitä puita.

Kartanopuiston metsäisemmissä osissa tehdään myös puuston karsintaa. Osa poistettavista puista on kärsinyt muutaman vuoden takaisesta kuivuudesta. Jotkut kaatotuomion saaneet puut ovat hakemassa elintilaa epäsuotuisista kasvupaikoista, kuten komeiden mäntyjen alta tai syreenipensaikoista. Myös maisemia tukkivia pihlajikkoja perataan työn yhteydessä.

Poistettavien puiden tilalle istutetaan lähivuosina uusia puuyksilöitä. Työt kestävät parisen viikkoa ja asialla on rakennusviraston oma luonnonhoitoyksikkö.

Lisätietoja:
Päivi Apajalahti, puistovastaava, rakennusvirasto,
puh. 050 559 2554

Tiedote löytyy myös täältä.

Kruunuvuorenrannan osayleiskaava pöydälle

Helsingin kaupunkisuunnitteluvirasto tiedottaa: Kruunuvuorenrannan osayleiskaavaehdotus jätettiin kaupunkisuunnittelulautakunnan kokouksessa 30.10. pöydälle. Tiedote asiasta tässä. Ja tässä kokouksen esityslista.

Helsinki-info (5/08): Yleistä kävelyturvallisuutta metsissä parannetaan

Uudessa Helsinki-info -lehdessä (5/2008) informoidaan kaupunkilaisia vanhojen puiden aiheuttamasta yleisen turvallisuuden vaarantumisesta. Rakennusviraston iskupartiot taistelevat tätä turvattomuutta vastaan.

Metsässä liikkujia kehotetaan varovaisuuteen myös seuraavassa uutisessa:

Kuntavaalit on käyty, yhteistyö kaupunkimetsien puolesta alkakoon!

Kunnallisvaalit on nyt käyty. Helsingin valtuustoon valittiin 85 edustajaa, joista 31 vastasi kuntavaalikyselyymme (36,5 %). Yli kaksi kolmannesta vastanneista kannatti kaikkia kyselyssämme esiinnostettuja tavoitteita, ja ylipäätään vain muutama epäili kaupunkimetsien suojelun nostamista keskeiseksi kaupunkikysymykseksi.

Kiitämme vastauksista ja toivomme, että yhteistyö valtuutettujen ja kaupunkimetsäliikkeen kanssa sujuu tulevalla valtuustokaudella hyvin. Varsin lupaavalta ainakin näyttää! Kaikissa puolueissa Vihreitä lukuunottamatta vastausaktiivisuus oli valittujen kohdalla korkeampi kuin kaikkien ehdokkaina olleiden vastausaktiivisuus.

Valtuustopaikoissa Vihreät ja Perussuomalaiset olivat suurimmat voittajat, SDP suurin häviäjä. Puolueista suhteellisesti eniten äänimääräänsä lisäsivät edellisiin kunnallisvaaleihin verrattuna Perussuomalaiset ja SKP, vaikka kannatuksen tuplaantuminen ei SKP:lle lisäpaikkaa tuonutkaan.

Ks. kaupunkimetsäliikkeen kuntavaaliblogi.

"Kunnissa tulisi pohtia viheralueiden käyttöä" (HS 25.10.)

Maa- ja metsätieteiden yo. Matti Ikonen kirjoittaa Helsingin Sanomien mielipidesivulla (25.10.2008) kaupunkimetsien merkityksestä.

Ekosysteemit eivät pysty sopeutumaan eivätkä säily toimivina, mikäli luonnon monimuotoisuuden häviämistä ei saada pysäytettyä. [--] Nimenomaan kunnallisessa ilmastopolitiikassa tulisi huomata toimintojen keskittämisen ja liikenteen minimoinnin ohella se, mitä viheralueilla tehdään.

Ikonen toteaa, että kaupunkimetsissä on sellaisia arvokkaita luonnonmetsien piirteitä, joita ei enää Suomen tehometsämailta (tai "puupelloilta", kuten talousmetsiämme myös nimitetään) löydy. Siten kaupunkimetsiin eivät myöskään sovi tehometsätalouden hoitomallit.

Helsingin kuntavaaliehdokkaat valmiita puolustamaan kaupunkimetsiä

TIEDOTE 23.10.2008

Helsingin kuntavaaliehdokkaat valmiita puolustamaan kaupunkimetsiä

Noin kolmannes Helsingin liki tuhannesta kunnallisvaaliehdokkaasta vastasi kaupunkimetsäliikkeen järjestämään kuntavaalikyselyyn. Ylivoimainen enemmistö kyselyyn vastanneista ehdokkaista on kaupunkimetsien puolustamisen kannalla.

Kyselyssä tiedusteltiin ehdokkaiden kantaa Helsingin kaupunkimetsien suojeluun, kaupunkimetsäliikkeen kansanäänestysaloitteeseen sekä lähidemokratian vahvistamiseen. Vastaukset on julkaistu internetissä osoitteessa http://kuntavaalit.blogspot.com/.

Eniten vastauksia saatiin Vihreiltä, 49 kappaletta, joka on 38,6 % ehdokkaista. Ehdokasmääriin suhteutettuna ylivoimaisesti aktiivisimpia olivat kuitenkin SKP:n ympärille kerätyn Helsinki-listojen ehdokkaat. Heistä peräti puolet vastasi kyselyyn (66 ehdokkaasta 32), ja lisäksi vastauksissa oltiin vahvasti kaupunkimetsien suojelun kannalla.

Vastausaktiivisuus näyttäisi heijastelevan sitä, kuinka tärkeinä kyselyssä nostettuja asioita puolueessa pidetään. Suuremmista puolueista heikoin vastausprosentti oli Kokoomuksella, 22,0 %, joskin vahvaa metsien suojeluhalukkuutta löytyi myös muutamalta tämän puolueen ehdokkaalta.

Kolmestasadasta vastanneesta ehdokkaasta suurin osa oli kaupunkimetsäliikkeen kansanäänestysaloitteen kannalla. Myös lähidemokratian vahvistamista kannatettiin laajalti, yli puoluerajojen.

Epäilyksiäkin lähidemokratian laajentamisesta esitettiin, eniten Kokoomuksen, Keskustan ja Kristillisdemokraattien ehdokkaiden piirissä. Tällöin nähtiin usein, että riittävä demokratia toteutuu kuntavaaleissa äänestämällä.

Vastaukset puolueittain vastausprosentteineen löytyvät kaupunkimetsäliikkeen kuntavaalikyselyn etusivulta, osoitteesta http://kuntavaalit.blogspot.com/.

Kaupunkimetsäliikkeen internetsivut:
http://www.kaupunkimetsaliike.info/
http://kaupunkimetsa.blogspot.com/

Lisätiedot:
Martti-Tapio Kuuskoski, martti.kuuskoski (at) helsinki.fi, puh. (040) 001 24 24
Siboné Oroza, sibone.oroza (at) helsinki.fi, puh. (045) 132 69 59

Kaupunkimetsäliikkeen kuntavaalikysely

Kaupunkimetsäliikkeen Helsingin kunnallisvaaliehdokkaille lähettämään vaalikyselyyn on vastannut noin kolmannes ehdokkaista. Kysymykset ja vastaukset löytyvät vaaliblogista osoitteesta http://kuntavaalit.blogspot.com.

Allaolevista linkeistä pääset vaaliblogiin katsomaan ehdokaslistoja puolueittain - kyselyyn vastanneiden kohdalla on aina linkki ehdokkaan omiin vastauksiin. Puolueet on järjestetty prosentuaalisen vastausaktiivisuuden perusteella. Suluissa näkyy vastanneiden määrä suhteessa puolueen ehdokasmäärään sekä vastausprosentti.

Helsinki-listat (32/66 ; 48,5 %)
Köyhien asialla (5/12 ; 41,7 %)
Kommunistinen Työväenpuolue (2/5 ; 40,0 %)
Vihreä liitto (49/127; 38,6 %)
Suomen Keskusta (40/113 ; 35,4 %)
Vasemmistoliitto 42/127; 33,1 %)
Suomen Sosialidemokraattinen Puolue (37/127 ; 29,1 %)
Suomen Senioripuolue (2/7 ; 28,6 %)
Suomen Työväenpuolue (7/25 ; 28,0 %)
Ruotsalainen kansanpuolue (23/92 ; 25,0 %)
Kansallinen Kokoomus (28/127 ; 22,0 %)
Perussuomalaiset (12/64 ; 18,8 %)
Suomen Kristillisdemokraatit (12/65 ; 18,5 %)
Itsenäisyyspuolue (2/14 ; 14,3 %)

"Kruunuvuorenselän sillasta päätetään nyt" (HS 19.10)

Sunnuntain Hesarin (19.10.2008) mielipidesivulla Markku Jutila kirjoittaa Kruunuvuorenselän siltahankkeesta: näyttää siltä, että tuskin kenelläkään on tietoa siitä, missä nyt mennään, vaikka asia on tulossa jo nykyisen valtuuston päätettäväksi. "Edes Museovirasto ei tiedä, että siltaa ollaan rakentamassa", Jutila kirjoittaa.

"Nyt päätetään tärkeiden viheralueiden kohtalosta" (HU 19.10.)

Helsingin Uutiset -lehdessä on "Vaaliareena"-niminen palsta, jossa julkaistaan kunnallisvaaliehdokkaiden mielipiteitä. Tämä Mari Puoskarin mielipide kiinnostaa meitä erityisesti: aiheena Helsingin viheralueiden kohtelu valtuustossa - Keskuspuisto, Mustavuori, Kruunuvuorenranta, Myllypuro, Kivinokka, Vartiosaari...

Täältä Kuntavaalit 2008 -blogista voi katsoa, kuinka kirjoittaja kaupunkimetsäkyselyymme vastasi: Mari Puoskari (Vihr.).

* * *

LISÄYS 27.10.: Eija Loukoila (Vas.) täsmensi Helsingin Uutisten vaaliareenakirjoituksessa 24.10.2008 kuinka Mustavuoren asiaa kaupunkisuunnittelulautakunnassa käsiteltiin.

Låt Centralparken vara i fred

Artikeln är utgiven i HBL den 6. oktober, 2008.

Valitus Myllypuron metsien kaatamisesta Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen käsiteltäväksi

Tässäkin blogissa on otettu aikaisemmin esiin, kuinka Myllypadontien lähimetsän puolesta taisteleva Tuuli Luukas on lähettänyt Strasbourgissa sijaitsevaan Euroopan neuvoston ihmisoikeustuomioistuimeen (EIT) valituksen Helsingin kaupungin toiminnasta: Myllypuron metsä aiotaan hakata maan tasalle asuntojen tieltä.

Tuuli on vedonnut siihen, että lähiluonto on ihmisoikeus. Kaupunkilaisen tapauksessa kyse on siis oikeudesta kaupunkilähimetsään. Valitus on nyt mennyt läpi: ihmisoikeustuomioistuin on päättänyt ottaa asian käsittelyyn. Asiasta uutisoi tänään Vartti-lehti (15.10.2008), etusivun uutisena! Ks. juttu alla. Sähköinen linkki uutiseen löytyy tästä.

Keskuspuiston säilyminen on äänestäjien käsissä

Juttu on julkaistu Töölöläinen-lehdessä lauantaina 11.10.

Ei enää palaakaan Keskuspuistosta! –kansalaisliike järjesti jälleen Laaksossa, nk. Lääkärinkadun alueella, Keskuspuiston lounaisimmassa kulmassa kansalaisjuhlan lauantaina 4.10 kello 12-15. Puistojuhlassa, jonka tunnelmaa ja taistelumoraalia nostattivat Jussi Raittinen ja Siboné Oroza, kävi kolmessa tunnissa kolmatta sataa ihmistä eri puolilta Helsinkiä allekirjoittamassa Kaupunkimetsäliikkeen kunnallisen kansanäänestysaloitteen kaupunkimetsien suojelemisesta virkistyskäytössä.

Henkeä yllättäen hienoksi äityneessä syyssäässä nosti lupaava väliaikatieto Kaupunkisuunnitteluvirastosta: kaupungin asuntopulaa helpottamaan aiottu, kolmen ja puolen hehtaarin alueelle suunniteltu nk. kaupunkivillojen rakennushanke muutamalle sadalle onnekkaalle on pantu toistaiseksi jäihin. Tähän asti tämä Keskuspuiston nakerrushanke on pysynyt elossa, kiitos kaupunkisuunnittelulautakunnan 5-4 niukan demari -ja kokoomusenemmistön, josta Kokoomuksessa tosin onneksi on yksittäisiä soraääniä, jotka ymmärtävät sen, että viheralueet on kannattavinta säilyttää virkistyskäytössä.

Arvovaltaiset vieraat alleviivasivat Keskuspuiston merkitystä Helsingin tärkeimpänä virkistyskäytössä olevana viheralueena. Keskuspuistoa puolustivat oikeusministeri Tuija Brax (vihr.), kansanedustaja Sanna Perkiö (kok.), RKP:n varapuheenjohtaja Nils Torvalds, kansanterveystieteen dosentti Karri Silventoinen, kaupunkisuunnittelulautakunnan nykyiset jäsenet Mari Puoskari (vihr.) ja Eija Loukoila (vas.) ja entinen jäsen, kansanedustaja Paavo Arhinmäki (vas.).

Keskuspuistoa eivät kuitenkaan uhkaa ainoastaan Lääkärinkadun villat, vaan sitä kaventavat myös tuleva Kuninkaantammen asuinalue pohjoisessa Keskuspuistossa ja Hakamäentien ”perusparannus” ja sitä nakertaa sisältäpäin Rakennusviraston metsänhoitokäytäntö, jossa kaupunkiluonto saa säälimättä kirveestä.

Kansanliikuttaja Tahko Pihkalan mukaan säännöllinen arkiliikunta pitää lääkärin loitolla, etenkin jos Pihkalan tavoin pääsee kotiovelta suoraan Keskuspuistoon. Lääkärinkadun alue ei kuitenkaan ole vain laaksolaisten oma liikunta- ja luontoparatiisi, vaan helsinkiläisten ulkoilijoiden laajalti käyttämä portti Keskuspuistoon. Erityisesti kantakaupungin niukoista ja suosituista virkistysalueista täytyy pitää kiinni.

Arkkitehti Bertel Jungin luomus, Keskuspuisto, täyttää vuonna 2011 sata vuotta. Kuten New Yorkinkin esikuvansa, Keskuspuisto tarkoitettiin yleiseksi nautintaoikeudeksi. Jung varoitti myöhempiä sukupolvia vaarantamasta tätä oikeutta uhraamalla kansanterveydellisesti tärkeät virkistysalueet liikenneväylille tai rakennushankkeille pikavoiton toivossa.

Jung kääntyisi haudassaan, jos hän tietäisi elämäntyönsä olevan uhattuna. Toivoa sopii, että kuntavaalit hautaavat hankkeen lopullisesti, ja Helsingin virkistysalueiden turvaksi perustettaisiin virkistysalueiden turvaksi kansallinen kaupunkipuisto, jonka ydin olisi Keskuspuisto.

Retkeilijät tutustuivat Mätäjokeen

Allaoleva juttu julkaistiin Tanotorvessa 9/2008 sivulla 7. Juttu on tässä täydennetty omilla valokuvillani Mätäjoen varrelta.

Helsingin rakennusvirasto on viime aikoina herättänyt ristiriitaisia reaktioita virkistysmetsien hoitohakkuista. Huomattavasti positiivisemman vastaanoton saavat niin kutsutun Täti Vihreän eli Elina Nummen lanseeraamat puistokävelyt. Mätäjoki-kävelylle, joka starttasi Kartanonhaasta 18.6, lähti noin 40 ulkoiljaa, jotka eivät sateista säätä säikkyneet. Matkan varrelta Lassilasta ja Pitäjänmäeltä liittyi mukaan vielä lisää, ja lopulta Isoon Huopalahteen saapui noin 70 kävelijää, polkupyörää ja koiraa. Vaikka ulkoilureitistö Mätiksen varrella ei aivan uskollisesti seurailekaan jokea kaikkialla, ulkoilijat kuitenkin koettivat.

Mätäjoki on entinen Vantaanjoen sivuhaara, jonka alkulähteet ovat nykyisessä Louhelassa, vähän Hämeenlinnantiestä länteen. 70 –luvulla se oli tarkoitus uudelleennimetä markkinointikelpoisemmaksi Piijoeksi; tästä muistuttaa sen ylittävä, Kannelmäestä Malminkartanoon kulkeva Piijoen rautatiesilta, joka taistelee Lahden oikoradan Kytömaan sillan kanssa Suomen pisimmän rautatiesillan tittelistä. Nimi ei jokea pahenna, ei sen puoleen siltaakaan; Mätä viittaa rapaan kuten rapakivessä. Pii taas viittaa Kaarelan historiaan kivikautisena asuinpaikkana; nykyisen Etelä-Myyrmäen tiennimistö vielä muistuttaa alueella tehdyistä arkeologisista kaivauksista.

Mätäjoen ympäristö on läntisin Helsingin etelä-pohjois -suuntaisista ekologisista yhteyksistä tai vihersormista, kuten niitä hallinnollisesti kutsutaan. Ne toimivat paitsi eläin- ja kasvilajien leviämisreitteinä, myös ulkoilijoiden virkistysalueina. Mätikseen on tarkoitus istuttaa taimenia kalastajien iloksi, mikä edellyttää kalaportaiden rakennuttamista ainakin Strömberginkoskeen ja Taliin. Talin golfkentän edustajat ovat jo luvanneet vastata Talin kalaportaiden rakentamisesta.
Vantaan puolella jokea kutsutaan Mätäpuroksi; yläjuoksulla jokea uhkasi pitkään Kehä kakkosen suunnitelma, kunnes Vantaa ymmärsi tunnustaa Vaskivuoren alueen luonnon monimuotoisuuden.


Vihreä on Mätäjokilaaksoni.

Mätistä idyllisen kesynä Talin golfkentällä.


Mätäjoen rauhallista virtausta vain hieman ennen sen laskemista Isoon Huopalahteen.


Iso Huopalahti.


Leveimmillään Mätis on laskiessaan Isoon Huopalahteen, joka on läpikulku- ja pysähdyspaikka lukuisille muuttolinnuille. 1980-luvulle saakka joen lasku-uomaa uhkasi kaatopaikka, joka sittemmin haudattiin täyttömaalla, josta tuli Talinhuippu. 1990 –luvun alussa lasku-uoman lähettyville nousi Talinrannan asuinalue, joka on meren pinnan tasoisena altis normaaleillekin sääilmiöille, puhumattakaan sitten ilmastonmuutoksen myötä vääjäämättä nousevasta merenpinnasta. Vähän ylempänä, Strömbergin alueella Pitskussa Mätis muistutti luonnonvoimista kymmenisen vuotta sitten, jolloin vesi nousi useita metrejä.

Huvimaja eli paviljonki Strömberginpuistossa.


Strömberginkoski.


Idyllistä virtailua vain vähän Strömberginkoskesta alajuoksulle, kauniissa Strömberginpuistossa.


Mätiksen rantamaasto Talissa on melko vaikeakulkuista vehmaudessaan.


Tällaisilla liikennerakennelmilla Mätis aiotaan pilata Pitäjänmäellä, Strömbergin alueella.

Luonnon virkistyskäyttö ei käytännössä nauti erityistä lainsuojaa. Jotkut kokevat hoitamattoman kaupunkiluonnon pimeine pusikkoineen uhaksi, vaikka kaupunkiluonto, muistuma suomalaisten juurista metsässä, onkin paitsi merkittävä paikallisen biodiversiteetin mutta myös kaupunkilaisten toimintakyvyn ylläpitämisen kannalta.
Joskus ulkoilijoiden turvallisuus ajaa luonnon edelle: Kannelmäessä on Mätiksen varrelta kaadettu puita, koska niiden on pelätty kasvaessaan kurottavan kohti voimalinjaa.

Voimalinjoja kohti kurotelleita, kaatuneita puita noin 200 metriä Kannelkylästä koilliseen Hakuninmaan suuntaan.


Sama toisesta suunnasta.


Allaoleva lause oli jäänyt Tanotorven toimitukselle tarkoitettuna prosessikommenttina julkaistuun juttuun.

Tähän voisi tulla Mätiksen ylittävästä, Kannelmäen ja Malminkartanon yhdistävästä tieyhteydestä, jos halutaan, muuten voisi olla oman juttunsa väärti:
Triviaa:
- Marttilan puutalot ovat lahjoitus Ruotsin valtiolta toisessa maailmansodassa haavoittuneille suomenruotsalaisille
- Ufoa muistuttava kattilankansi Pitäjänmäentien ja Kaupintien risteyksessä on lahjoitus Hartwallilta, muistuttamassa Pitskun panimohistoriasta
- Rapakivi tunnetaan muissakin kielissä. Saksaksi se on das Rapakiwi, ja englanniksi Rapakivi granite.
- Strömbergin alueella asuu amerikankuikka

Panimokattiloiden kansia Pitäjänmäessä.


Tämä on amerikankuikan koti.

Kaupunkikävely Mustavuoreen su 13.10 klo 13

Helsingin SPD järjestää kaupunkikävelyn Mustavuoreen sunnuntaina 12.10. klo 13.

Kaupunkikävelyllä keskustellaan "Helsingin tulevaisuudesta"
* Teemoina Mustavuoren alueen rakentaminen ja Sipoon suunnitelmat.
* Tapaaminen bussin 96 päättärillä, Niinisaarentien varressa, Porslahdentien päässä.
* Paikalla SDP:n Helsingin ehdokkaat kaupunkitutkija Karin Taipale ja kaupunginhallituksen jäsen Jouko Malinen.

Santahamina laajempaan käyttöön

Erkki Haapaniemi avasi keskustelun Santahaminan tulevaisuudesta ja vaihtoehtoisista käytöistä. Olisi hienoa pystyä säilyttämään sen upea luonto, mutta vielä hienompaa olisi, jos kaikki luonnonkauneutta arvostavat pääsisivät nauttimaan tästä ainutlaatuisesta paikasta.

Kaupunkimetsäliikkeen tavoitteena on luonnonsuojelun ja virkistyskäytön yhdistäminen. Mielestäni sekä Santahaminan muuttaminen asuinalueeksi että pitäminen armeijan yksityiskäytössä ovat ristiriidassa tämän tavoitteen kanssa. Alueen tulevaisuutta on ryhdyttävä suunnittelemaan uudelta pohjalta, aidosti kaupunkilaisia kuunnellen suunnittelun ensi vaiheesta lähtien.

Santahamina voisi tarjota paljon mahdollisuuksia vapaalle kansalaistoiminnalle. Sen rakennuksista voisi saada sijan esimerkiksi luontokoulu tai vaikkapa maailman ensimmäinen kaupunkimetsäkoulu.

Useat Helsingin edustan kauneimmat saaret ovat olleet vuosikymmenestä toiseen armeijan henkilökunnan yksityisinä kesänviettopaikkoina, kaupunkilaisilta suljettuja. Santahaminaa sotilaat esittelevät ikään kuin käyntikorttina, esimerkkinä luonnonsuojeluhengestään. Samaan aikaan järjestetään helsinkiläisten ulkoilualueilla kaupunkisotaharjoituksia.

Asevarainen turvallisuuspolitiikka muodostaa aina uhan luonnolle; sitä ei valitettavasti muuta muuksi harjoitusten aiheuttamien tuhojen minimointi. Tuhoa synnyttävän laitoksen historia voidaan jättää näkyviin, mutta tulevaisuus rakentuu uudenlaiselle ajattelulle, luonnon ja ihmisen kunnioittamiselle ja rinnakkainelolle.

Eila Salomaa

Santahaminan kuulumisia

Santahamina 5.10.2008 (Kuva: MT Kuuskoski)

Sunnuntaina 5. lokakuuta kaupunkimetsien puolustajilla oli mahdollisuus tutustua Santahaminan luontoon. Retkeä vetiupseeritoverinsa kanssa everstiluutnantti Jarmo Nieminen, joka on opastanut jo yli kahdeksaa tuhatta kävijää Santahaminassa.

Kiertelimme saaren itäpuolen ampumaharjoitusalueella, ja näimme muun muassa kuuluisan rantasaunan, jossa vuosikaudet viimeisteltiin valtion tulo- ja menoarvio. Taustana ovat tietenkin Santahaminaan kohdistuvat "kaavoituspaineet", jotka tuntuvat uhkaavan jok'ikistä puuta ja pensasta koko pääkaupunkiseudulla.

Rakennushallitus oli muutama vuosi sitten yrittänyt kaataa Santahaminan puustoa, tietenkin siksi että saataisiin tuottoa ja päästäisiin istuttamaan uusia risuja puiden tilalle. Jo Venäjän vallan aikana oli kuitenkin määrätty, että Santahaminan rantametsät on säilytettävä, muun muassa siksi etteivät veneilevät siviilit pääse tirkistelemään liiaksi sotilasalueen tapahtumia. "Sotilaille on aina ollut selvää metsän suojeleva merkitys", Nieminen totesi.

Meren pinnan korkeus vaihtelee etelärannikolla parin metrin rajoissa. Kun lisäksi tulee maan nousu, Santahamina muuttuu koko ajan hitaasti. Aikaisempi merenlahti on nyt kluuvi nimeltä Kissalampi. Merivesi virtaa siihen ja takaisin kahden putken kautta, jotka on vedetty tsaarin joukkojen rakentaman pienen hiekkatien ali.

Hiekkaa merikin kerää valleiksi, myös viereisellä Santahaminan Suurlahdella. Lahdella ammutaan maaleihin, jotka ovat parilla kallioluodolla, mutta suurimman osan ajasta tietenkin lahti, kuten koko Santahamina on käytännössä luonnonsuojelualuetta.

Myös jalkamiesten ammunnoissa maalit on tarkkaan sijoitettu hiekkalaatikoihin, joten arka kalliomaasto ei pahasti kulu harjoituksissa. Näimme harvinaisia sammalia kallioilla, joilla 2000-luvun kesien kuivuus on pientä vahinkoa tehnyt, kuten Herttoniemessäkin. Pientähän se on sotilaiden ja kuivuuden tekemä vahinko Rakennusviraston "hoitotoimenpiteiden" tekemään verrattuna.

Biologit ovat paljon tutkineet Santahaminan luontoa, ja monin kohdin on löydetty korvaamattomia ympäristöjä. Parisatavuotiset puut eivät ole harvinaisia täällä. Monille lintulajeille saari on myös tukikohta, kertoi Nieminen, joka osoittautui paitsi historian tuntijaksi, myös lintuharrastajaksi ja valokuvaajaksi.

Kaiken kaikkiaan lyhyt kiertomatkamme vakuutti, että olisi hirvittävän näkemyksetöntä muuttaa historiaa tihkuva suurenmoinen luontokohde asuinalueeksi, kenties ohimenevien "kaavoitustarpeiden" takia. Juuri äsken uutiset kertoivat puolustusvoimien luovuttavan muutaman nyt sotilaskäytön kannalta tarpeettomaksi tulleen pienemmän saaren pois.

Kyllä Sandiksen pitäisi pysyä sotilailla: legendaarisine Rivieroineen ja Saharoineen ja vanhoine makasiineineen, joissa lepakot pesivät räystäiden alla, se on osa myös kansankulttuuriamme. Voiko hallintokultturi numeroineen tulla niin sokeaksi, että uhraa tällaiset mittaamattomat arvot?

Erkki Haapaniemi

* * *

Lisäys: lisää valokuvia Santahaminan-retkestä löytyy aiemmasta postauksesta, täältä. (L.L.)

Koirasaarentien asemakaavat - yleisötilaisuus TÄNÄÄN!

MUISTUTUS: Tänään yleisötilaisuus

Koirasaarentien molemmille puolille Gunillantien ja Borgströmin kallion alueelle laaditaan asemakaavoja. Alueelle on tarkoitus suunnitella sekä pientaloja että kerrostaloja.

Kaavoitus uhkaa Koirasaarentien rakentamattomia jyrkkäpiirteisiä, virkistysalueina ja valtakunnallisestikin arvokkaita kalliometsärinteitä. Suunnittelualueen eteläosassa on lisäksi Tahvonlahti ja arvokas Tahvonlahden ruovikko.

Alueen osayleiskaavaprosessi on ollut jokseenkin hämärä. Suunnittelualue irrotettiin kesken kaavaprosessin osayleiskaavasuunnitelmasta Maankäyttö- ja rakentamissuunnitelman alaiseksi alueeksi. Maankäyttö- ja rakentamissuunnitelma ei ole oikeusvaikutteinen ja sen on hyväksynyt ainoastaan kaupunkisuunnitteluvirasto.

Keskustelutilaisuus pidetään TÄNÄÄN 8.10. klo 18-20 Tahvonlahden koululla, osoitteessa Gunillantie 12.

Mielipiteet asemakaavaluonnoksesta tulee jättää kaupunkisuunnitteluviraston kirjaamoon, PL 2100, 00099 Helsingin kaupunki 20.10. mennessä.

Koirasaarentien hanke kaupunkisuunnitteluviraston sivuilla.

Kaisa Hauru
Helsingin luonnonsuojeluyhdistys

Kaupunkisuunnittelun taustoja valottava luentokurssi Helsingin yliopistossa

Helsingin yliopistossa järjestetään 28.10.-11.12.2008 kaupunkitutkimuksen monitieteinen luentokurssi Näkökulmia kaupunkiin ja kaupunkitilaan: Betonia ja puutarhoja, toimintaa ja toimijoita.

KURSSIN OHJELMA (ilmoittautuneille):

Tiistaisin ja torstaisin klo 16.15-17.45 salissa U35 (Unioninkatu 35)
Laajuus: 3 opintopistettä

Kurssilla esitellään monitieteisesti kaupunkitutkimuksen eri näkökulmia, käsitteitä ja ajankohtaisia teemoja. Luennoitsijoina ovat kaupunkitutkimuksen professorit ja joukko muita asiantuntijoita.

Kurssin sivut: http://www.valt.helsinki.fi/blogs/kaupunkitutkimus/post-196.htm
Kurssin koordinaattori: Kimmo Kurunmäki, kimmo.kurunmaki (ät) helsinki.fi

28.10. Oikeus kaupunkiin. Professori Anne Haila, HY, yhteiskuntapolitiikan laitos
30.10. Mitkä tekijät ohjaavat kaupunkikehitystä? Kaupunkitaloustieteilijän näkökulma. Professori Heikki A. Loikkanen, HY, maantieteen laitos
4.11. European metropolitan development and planning - Framing the Greater Helsinki Vision 2050 process. Professori Peter Ache, TKK, YTK/Arkkit.
6.11. Kaupunki - tekosysteemi vai ekosysteemi? Professori Heikki Setälä, HY, ympäristöekologian laitos
11.11. Urbaani turvallisuuspolitiikka, kontrolli ja tila. Akatemiatutkija Hille Koskela, HY, yhteiskuntapolitiikan laitos
13.11. Urban green space – historical perspective. Professori Peter Clark, HY, historian laitos
18.11. Urbaanin ympäristön estetiikka. Professori Arto Haapala, HY, taiteiden tutkimuksen laitos
20.11. Tutkimustoiminta kaupunkisuunnittelussa. Vt. toimistopäällikkö Rikhard Manninen, Helsingin kaupunki, kaupunkisuunnitteluvirasto
25.11. Johdatus kaupunkiekologiaan. Professori Jari Niemelä, HY, bio- ja ympäristötieteiden laitos
27.11. Avara urbanismi – yritys ymmärtää suomalainen kaupunki toisin. Tutkija Pasi Mäenpää, HY, sosiologian laitos
2.12. Uudet sosiaaliset ja alueelliset jaot ja niiden merkitykset – maantieteen näkökulma. Professori Mari Vaattovaara, HY, maantieteen laitos
4.12. Uudet sosiaaliset ja alueelliset jaot ja niiden merkitykset – sosiologian näkökulma. Professori Matti Kortteinen, HY, sosiologian laitos
9.12. Arkikokemukset, tieto ja kaupunkipolitiikka. Erikoistutkija Pia Bäcklund, Helsingin kaupungin tietokeskus
11.12. Hyöty-kustannusanalyysit, tulonsiirrot, maankäyttö ja päätöksenteko. Professori Antti Talvitie, TKK, YTK/Liikennetekniikka

"Militären ger bort fyra öar" (Hbl 6.10.2008)

Huvudstadsbladetissa ilmestyi 6.10.2008 varsin suojelumyönteinen juttu Helsingin neljästä saaresta, jotka puolustusvoimat on nyt luovuttamassa pois: "Militären ger bort fyra öar". Jutussa on haastateltu muun muassa Jarmo Niemista.

Terveisiä syksyisestä Santahaminasta

Jarmo Nieminen opasti tänään pientä kaupunkimetsistä kiinnostunutta ryhmää Santahaminan arvokkaassa metsäluonnossa. Tässä joitakin kuvamaistiaisia sunnuntairetkestämme ainutlaatuisessa kaupunkiluonnossa. Reissun antiin tullaan palaamaan vielä jatkossa.

´

Santahamina 5.10.2008
Kuvat: Martti-Tapio Kuuskoski

Kallioimarre


Lehtokielo

Myrsky nousee; takana Jänissaari

Jänissaaren ruskaa


Kestää 40 vuotta ennen kuin poronjäkälä pääsee tällaiseen kasvuun.

Kilpikaarnamänty; kilpikaarnaa alkaa muodostua vasta noin 150 vuotta vanhoihin puihin.

Ei enää palaakaan Keskuspuistosta - puistojuhla 4.10

Lauantaina 4.10 sadekeli vaihtui hetkeksi kauniiksi syyssääksi Ei enää palaakaan Keskuspuistosta -kansanjuhlassa.


Jussi Raittinen kohotti Keskuspuiston puolesta taistelijoiden moraalia ja tunnelmaa.


Kuvat: Juha Jakonen

Ei enää palaakaan Keskuspuistosta! –kansalaisliike järjesti taas Laaksossa, nk. Lääkärinkadun alueella, Keskuspuiston lounaisimmassa kulmassa kansalaisjuhlan lauantaina 4.10 kello 12-15. Tilaidessa, jonka tunnelmaa ja taistelumoraalia Keskuspuiston puolesta nostattivat Jussi Raittinen ja Siboné Oroza,kerättiin nimiä Kaupunkimetsäliikkeen kunnalliseen kansanäänestysaloitteeseen kaupunkimetsien suojelemisen puolesta. Puistojuhlassa kävi kolmen tunnin aikana noin 300 ihmistä eri puolilta Helsinkiä, Vuosaarta, Kannelmäkeä ja Lauttasaarta myöten, jatkuvaa sateenuhkaa uhmaten.

Keskuspuiston merkitystä Helsingin tärkeimpänä virkistyskäytössä olevana viheralueena korosti se, että tilaisuuteen oli saapunut varsin arvovaltainen joukko juhlapuhujia. Oikeusministeri Tuija Braxin lisäksi tilaisuudessa puolustivat Keskuspuistoa muun muassa kansanedustaja Sanna Perkiö (kok.), RKP:n varapuheenjohtaja Nils Torvalds, kansanterveystieteen dosentti Karri Silventoinen, kansanedustaja ja entinen kaupunkisuunnittelulautakunnan jäsen Paavo Arhinmäki (vas.), kaupunkisuunnittelulautakunnan jäsenet Mari Puoskari (vihr.) ja Eija Loukoila (vas.).

Paikalle kokoontuneita helli yllättävän hienon syyssään lisäksi varsin lupaava väliaikatieto Kaupunkisuunnitteluvirastosta: suunnitelma, jossa kaupungin asuntopulaa helpottamaan aiottu kolmen ja puolen hehtaarin alueelle suunniteltu nk. kaupunkivillojen rakennushanke muutamalle sadalle onnekkaalle on onneksi pantu toistaiseksi jäihin. Tähän asti Keskuspuistoa nakertava suunnitelma on pysynyt elossa, kiitos kaupunkisuunnittelulautakunnan 5-4 enemmistöpuolueiden Kokoomuksen ja Demareiden, joissa tosin onneksi on yksittäisiä – joskin valitettavan harvoja - soraääniä, jotka ymmärtävät sen, että asukkaat tarvitsevat virkistysalueensa. Tämä tarve vahvistettiin myös Yleiskaavassa 2002, jonka mukaan erityisesti kantakaupungissa on virkistysalueita varsin vähän; sitä hullunkurisemmalta alueen nakertaminen tuntuukin.

Keskuspuistoa eivät kuitenkaan uhkaa ainoastaan Lääkärinkadun kaupunkivillat, vaan sitä kaventavat myös muun muassa pohjoiseen Keskuspuistoon suunniteltu Kuninkaantammen uuden asuinalueen rakentaminen, Hakamäentien ”perusparannus” ja sitä nakertaa sisältäpäin Rakennusviraston valitsema metsänhoitokäytäntö, jossa kaupunkiluonto saa säälimättä kirveestä.

Suomen kansanliikuttamisen isänä pidettävä Tahko Pihkala tapasi aloittaa hiihtolenkkinsä Lääkärinkadun alueen laidalta. Pihkalan mukaan säännöllinen arkiliikunta pitää lääkärin loitolla, ja arkiliikunnan harrastaminen on helpointa, jos sen voi aloittaa Pihkalan tavoin omalta kotiovelta. Kuitenkaan Lääkärinkadun alue ei ole ainoastaan laaksolaisten liikunta- ja luontoparatiisi, vaan käytetyin työmatkapyöräilyreitti useille tuhansille helsinkiläisille, ja lenkkeilijöiden, koiranulkoiluttajien ja hiihtäjien suosima portti Keskuspuistoon.

Alueen isän, maisema-arkkitehti Bertel Jungin luomus, Keskuspuisto täyttää vuonna 2011 sata vuotta. New Yorkin Keskuspuiston mallin mukaisesti, Helsingin Keskuspuisto tarkoitettiin kaikkien helsinkiläisten nautintaoikeudeksi. Jung varoitti myöhempiä sukupolvia vaarantamasta tätä oikeutta lyhytnäköistä voittoa tavoittelevalla politiikalla, jossa kansanterveydellisesti tärkeät yleiset virkistysalueet uhrattaisiin liikenneväylille tai rakennushankkeille. Jung mahtaisi kääntyä haudassaan, jos hän tietäisi, että hänen elämäntyönsä on uhattuna. Toivoa sopiikin, että kunnallisvaalit hautaavat hankkeen lopullisesti, ja alueen asema saataisiin hakattua kiveen, liittämällä se myös viralliseen Keskuspuistoon voimassaolevan puistoasemakaavan lisäksi.

Puolustusvoimilta vapautuu miltei luonnontilaisia saaria

Puolustusvoimilta osittain vapautuvista sotilassaarista (Vallisaari, Kuninkaansaari, Kuivasaari ja Rysäkari) oli tänään näyttävä juttu Helsingin Sanomissa (4.10.). Verkko-Hesarissa sama uutinen "Puolustusvoimat luopuu neljästä Helsingin edustan linnakesaaresta" (HS 3.10.) on herättänyt vilkasta keskustelua.

Saaret ovat (Santahaminan tavoin) luontoarvoiltaan ja historialtaan ainutlaatuisia kohteita.

Tiedotustilaisuus sotilassaarten luovuttamisesta muuhun käyttöön pidettiin eduskunnassa eilen perjantaina 3.10. Tässä puolustusministeriön asiasta antama tiedote: "Puolustusvoimilta vapautuvien saarikohteiden tuleva käyttö selvitetään".

Asiantuntevaa lisäluettavaa aiheesta löytyy Jarmo Niemisen (mm. Santahaminaseuran puheenjohtaja) blogeista:

Jarmo Nieminen - ihmeellinen saaristoluonto
Jarmo Nieminen - blogit uusisuomi.fi

Kruunuvuorenrantaan asemakaavoja

Koirasaarentien molemmille puolille Gunillantien ja Borgströmin kallion alueelle laaditaan asemakaavoja. Alueelle on tarkoitus suunnitella sekä pientaloja että kerrostaloja.

Kaavoitus uhkaa Koirasaarentien rakentamattomia jyrkkäpiirteisiä, virkistysalueina ja valtakunnallisestikin arvokkaita kalliometsärinteitä. Suunnittelualueen eteläosassa on lisäksi Tahvonlahti ja arvokas Tahvonlahden ruovikko.

Alueen osayleiskaavaprosessi on ollut jokseenkin hämärä. Suunnittelualue irrotettiin kesken kaavaprosessin osayleiskaavasuunnitelmasta Maankäyttö- ja rakentamissuunnitelman alaiseksi alueeksi. Maankäyttö- ja rakentamissuunnitelma ei ole oikeusvaikutteinen ja sen on hyväksynyt ainoastaan kaupunkisuunnitteluvirasto.

Keskustelutilaisuus pidetään 8.10. klo 18-20 Tahvonlahden koululla, osoitteessa Gunillantie 12. Mielipiteet asemakaavaluonnoksesta tulee jättää kaupunkisuunnitteluviraston kirjaamoon, PL 2100, 00099 Helsingin kaupunki 20.10. mennessä.

Katso lisää asemakaavoituksesta kaupunkisuunnitteluviraston sivuilta.

Tiedote: Helsingin kuntavaaliehdokkaat vahvasti kaupunkimetsien puolustamisen kannalla

Tiedote 2.10.2008

Helsingin kuntavaaliehdokkaat vahvasti kaupunkimetsien puolustamisen kannalla

Miltei 200 helsinkiläisehdokasta on vastannut tähän mennessä kaupunkimetsäliikkeen kuntavaalikyselyyn. Kolme neljästä kyselyyn vastanneesta kannattaa kaupunkimetsäliikkeen kansanäänestysaloitetta.

Kaupunkimetsäliike on lähettänyt syyskuun aikana helsinkiläisille kunnallisvaaliehdokkaille kyselyn, jolla selvitetään ehdokkaiden mielipide kaupunkimetsien puolustamisen tarpeesta ja lähidemokratian vahvistamisesta. Ehdokkaiden vastaukset on julkaistu kaupunkimetsäliikkeen kuntavaaliblogissa.

– Eniten vastauksia on tähän mennessä tullut Vihreältä liitolta, mutta ehdokkaiden määrään suhteutettuna ylivoimaisesti aktiivisin vastaaja isoista ehdokasryhmistä on Helsinki-listat. Heistä joka kolmas on esittänyt näkemyksensä, ja kaupunkimetsäliikkeen tavoitteiden kannatus on ollut sataprosenttista, kertoo Martti-Tapio Kuuskoski, yksi blogin ylläpitäjistä.

– Ehdokasmäärään suhteutettuna heikoimmin on vastannut Kokoomus, vain joka kymmenes ehdokkaista. Kuitenkin hieman yllättäen kokoomuslaisten vastaajien parista löytyy suhteessa eniten niitä, jotka korostavat metsänsuojelun tarvetta, Kuuskoski jatkaa.

Kyselyssä tiedustellaan myös, kannattaako ehdokas kaupunkimetsien suojelua koskevan kunnallisen kansanäänestyksen järjestämistä. Yli 76 prosenttia vastanneista tukee kaupunkimetsäliikkeen aloitetta. Eniten kannatusta kansanäänestys on saanut Helsinki-listalaisten ohella Vasemmistoliiton, Vihreiden ja Perussuomalaisten joukossa. Kokoomuslaisten vastaajien piirissä kannatus on ollut selvästi vähäisintä.

– Moni vastaaja pitää kaupunkimetsiä kunnallispolitiikassa liian vähälle huomiolle jääneenä asiana, toteaa kaupunkimetsäliikkeen vaaliblogia niin ikään ylläpitävä Laura Lindstedt.

Kaupunkimetsäliike aloitti nimien keruun kansanäänestysaloitetta varten viime keväänä. Aloitteen allekirjoittajat vaativat, että Helsingin kaupunginvaltuusto järjestää kansanäänestyksen kaupunkimetsien suojelemisesta virkistys- ja luonnonsuojelualueina. Tähän mennessä nimiä on kertynyt 2000. Allekirjoittajia tarvitaan kuitenkin 25 000.

– Olemme valitettavasti joutuneet huomaamaan, että asukkailla on mitättömät mahdollisuudet vaikuttaa kaavoitukseen. Kansanäänestysaloite on yksi keino koota joukkovoimaa, selvittää kaupunkimetsäliikkeen aktiivi Siboné Oroza. – Kuntavaalikyselymme puolestaan auttaa näistä kysymyksistä kiinnostunutta äänestäjää valitsemaan ehdokkaansa.

Kaupunkimetsäliikkeen kuntavaaliblogi (kysymykset ja ehdokkaiden vastaukset) osoitteessa: http://kuntavaalit.blogspot.com/

Kaupunkimetsäliikkeen internetsivut:
http://www.kaupunkimetsaliike.info/

Lisätiedot:
Martti-Tapio Kuuskoski, martti.kuuskoski(at)helsinki.fi, puh. (040) 001 24 24
Siboné Oroza, sibone.oroza(at)helsinki.fi, puh. (045) 132 69 59

Ei enää palaakaan Keskuspuistosta!

Ei enää palaakaan Keskuspuistosta!

Kansanjuhla lauantaina 4.10 kello 12-15,
Keskuspuistossa, Urheilukadun päässä,
Lääkärinkadun kallioiden edessä

Jussi Raittinen esiintyy.
Kahvitarjoilusta huolehtii kahvila Pusu.
Sana on vapaa; puhujina mm. oikeusministeri Tuija Brax, RKP:n varapuheenjohtaja Nils Torvalds, Keskustan Sole Molander ja kansanterveystieteen dosentti Karri Silventoinen.
Tilaisuuden juontaa Michael Perukangas
Paikalla kerätään nimiä kansanäänestysvetoomukseen kaupunkimetsistä.
Voit painaa ylläolevan logon paitaan tai kassiin; tuo omasi!

"Myllypuron metsien suojelulle haetaan tukea Strasbourgista" (HS 26.9.2008)

Helsingin Sanomat tänään (26.9.)

Kuntavaalikyselykuume nousee!

Kaupunkimetsäliikkeen Helsinkiä koskeva kuntavaalikysely on jo täydessä vauhdissa osoitteessa kuntavaalit.blogspot.com.

Kolmessa päivässä vastauksia on saapunut kaikilta keskeisiltä puolueilta ja ryhmittymiltä, yli sadalta helsinkiläiseltä ehdokkaalta.

Vastausaktiivisuudessa johtaa tällä hetkellä SDP, toisena hiillostaa Vasemmistoliitto. Kolmanneksi on kivunnut Helsinki-listat -niminen yhteislista, jolla on ehdokkaita edellisiä puolueita (127) vähemmän (66). Hieno osoitus aktiivisuudesta!

Kirkko ja kaupunki 22.9: Metsät ovat kaupungin keuhkot

Allaolevasta linkkiosoitteesta voi lukea Kirkko ja kaupunki -lehdessä tänään ilmestyneen jutun, jossa Siboné Orozaa ja Michael Perukangasta haastateltiin Keskuspuistossa, Lääkärinkadun alueella.

"Metsät ovat Helsingin keuhkot" (K&K 22.9.2008)

Satakieli kutsuu Keskuspuiston suojelupäivään la 4.10.

SATAKIELI KUTSUU
Tule suojelemaan yhteistä ulkoilu- ja liikuntapaikkaamme, Keskuspuistoa!
Keskuspuiston nakertamista vastustava vapaa kansalaisjärjestö Ei enää palaakaan Keskuspuistosta järjestää kansalaistilaisuuden Urheilukadun päässä ja Lääkärinkadun varrella olevassa kalliopuistossa 4.10. klo 12-15.

Neljä hehtaaria Keskuspuistoa ollaan kaatamassa luxus-villojen tieltä. Leikkaus poistaisi tuntuvasti kevyen liikenteen kulkureittejä, kuntopolkuja sekä lasten leikkipaikkoja. Myös satakielet ja uhanalaiset lehtonata-kasvit saisivat väistyä.

Nyt on hetki vaikuttaa. Tule kanssamme kaupunkilaisten mielenilmaisuun ja yhteiseen iloiseen ulkoilupäivään. Ota mukaan perheesi, ystäväsi ja mieluisin ulkoiluharrasteesi. Asiamme on niin tärkeä, että edes sadesäätä emme säikähdä.

Vaikka tilaisuudessa vastustetaan erityisesti suunnitelmaa arvokkaiden kerrostalojen rakentamiseksi Keskuspuiston lounaisnurkkaan, on kyseessä koko Keskuspuiston ja yleisemminkin kaupunkilaisten ennaltaehkäisevälle terveydenhuollolle tärkeiden virkistysalueiden suojelu. Jos Keskuspuistoa pystytään supistamaan sen käytetyimmästä, kapeimmasta ja keskeisemmästä kohdasta, on poliittisesti paljon helpompi rakentaa muuallekin sen reuna-alueille.

Spontaanisti syntyneeseen Ei enää palaakaan Keskuspuisto-liikkeeseen kuuluu aktiivisia toimijoita kaikista puolueista ja tilaisuuteen kutsutaan kaikkien puolueiden edustajia. Taiteellisena pääesiintyjänä on Jussi Raittinen. Lisäksi luvassa on paidanpainantaa, puheenvuoroja ja kahvitarjoilu. Tilaisuudessa kerätään nimiä kansalaisaloitteeseen kunnallisesta kansanäänestysaloitteesta kaupunkimetsien puolesta.

Lisätiedot:
Michael Perukangas
puh. 040-748 1437
keskuspuisto.blogspot.com

Kaupunkimetsäliikkeen lausunto Eduskunnan ympäristövaliokunnalle

Lausunto maankäyttö- ja rakennuslain muutosesityksestä
Eduskunnan ympäristövaliokunnalle
Kaupunkimetsäliike Helsinki, 17.9.2008

Kaupunkimetsäliike paheksuu suunnitelmia muuttaa maankäyttö- ja rakennuslakia, jonka tarkoituksena on nopeuttaa kaavoitusprosessia. Kaupunkimetsäliike on huolestunut siitä, että lakimuutosesitys kaventaa kansalaisten vaikutusmahdollisuuksia. Uusi lakiesitys, jossa poistetaan mahdollisuus valittaa toistuvasti samaa aluetta koskevasta maankäyttösuunnitelmasta (188 § Muutoksenhaku kaavan ja rakennusjärjestyksen hyväksymispäätöksestä ja 190 § Muutoksenhaku muun viranomaisen päätöksestä), ei huomioi sitä, että tosiasiallisesti tarkemmat kaavat (kuten asema- ja osayleiskaavat) eivät aina perustu laajempiin samaa aluetta koskeviin maankäyttösuunnitelmiin (kuten yleis- ja maakuntakaavoihin). Tosiasiallisesti tarkemmat kaavat saattavat olla ristiriidassa laajempien kaavojen kanssa, vaikka näin ei pitäisi olla. Kaupunkimetsäliike myös epäilee, että uuden lakiesityksen sisältämä valituslupakäytäntö ei ainakaan nopeuta kaavoitusprosesseja. Lakimuutos voi johtaa asian kaksinkertaiseen selvittämiseen: ensin KHO:lta menee aikaa päättää, antaako se valitusluvan ja sitten itse asian ratkaisemiseen.

Kaupunkimetsäliike paheksuu sitä, että asemakaavojen ja osayleiskaavojen mitoitukset, rajaukset ja maankäyttötarkoitukset poikkeavat useasti yleiskaavojen ja maakuntakaavojen merkinnöistä. Tämä rapauttaa kansalaisten luottamuksen kaavoitusprosessin läpinäkyvyyteen, periaate, jota piti nimenomaisesti vahvistaa maankäyttö- ja rakennuslaissa. Jos mahdollisuus valittaa toistuvasti saman alueen maankäyttösuunnitelmasta poistetaan, tämä ei saa tarkoittaa sitä, että tämä mahdollistaa sellaisten maankäyttötarkoituksien ujuttamista mukaan aluetta koskeviin maakunta- ja yleiskaavatasoa tarkempiin kaavoihin, joita laajemmissa kaavoissa ei ole ollut. Esimerkiksi Uudenmaan maakuntakaavassa virkistysalueiksi merkityt alueet on paikoitellen osoitettu muihin tarkoituksiin. Näin on tapahtunut ainakin Espoon Suomenojalla, jossa arvokas lintualue alistetaan suunnittelukilpailulle vastoin maakuntakaavaa.

Kaupunkimetsäliike paheksuu myös sitä, että maankäyttö- ja rakennuslain mahdollistama vaikuttaminen maankäyttösuunnitelmiin tulkitaan vaikeuttamiseksi. Tämän vaikuttamisen vaikeuttamiseksi maankäyttö- ja rakennuslain muutosesitys voidaan tulkita, koska lakimuutosesityksen ilmeisenä tavoitteena on vähentää kaavavalitusten määrää. Kaupunkimetsäliike toivookin, että kansalaisten tosiasiallisia vaikutusmahdollisuuksia kaavoihin jo niiden suunnitteluvaiheessa lisättäisiin, sillä valituksilla ei enää ole sanottavaa vaikutusta kaavojen sisältöön, niillä voidaan lähinnä rajoittaa kaava-alueiden laajuutta ja kaavoituksen mitoitusta. Näin valittamalla on mahdollista vain vähentää kaavojen haittavaikutuksia, ei parantaa kaavoituksen laatua. Kaupunkimetsäliike toivoo myös, että kansalaisten vaikutusmahdollisuuksia kaavojen sisältöön ja tavoitteisiin lisättäisiin, sillä jo ensimmäisen vuorovaikutusvaiheen alkaessa, yleensä vuorovaikutuksen kohteena on vain yksi vaihtoehto.

Käytännön kokemukset osoittavat että Suomessa valitetaan hallinto-oikeuksiin vain noin 10% kaavoitustapauksista, joten on liioiteltua pitää valittamisoikeutta tekosyynä kaavoitusprosessien pitkittymiselle. Asemakaavoja maankäyttö- ja rakennuslain voimassaoloaikana vuosina 2001-2005 tutkineen Susanna Wähän (2005) mukaan kaavavalituksien määrä ei ole noussut siitä tasosta kuin missä se oli vanhan rakennuslain aikana. Mahdollisuus valittaa kaavoista korkeimpaan hallinto-oikeuteen on hyvä säilyttää kansalaisten oikeusturvan takaamiseksi. Vaikka KHO hyväksyi vain 6 prosenttia jatkovalituksista, se muutti hallinto-oikeuden päätösten perusteluja lähes joka kolmannessa ratkaisussa (Wähä 2005). Hyväksyttyjä kaavavalituksia on niin vähän, että sillä ei ole Suomen asuntomarkkinoiden kokonaisuuden kannalta oleellista merkitystä.

Alun alkaenkin maankäyttö- ja rakennuslaissa korostettiin osallistumismahdollisuuksia kaavoitukseen. Kuitenkaan osallistuminen ei ole merkittävästi lisännyt osallisten tyytyväisyyttä kaavoitukseen, jos kaavavalituksien määrä ei ole maankäyttö- ja rakennuslain voimassaoloaikana laskenutkaan. Suurimmat valitusten ja niiden hyväksymisen perusteet ovat selvitysten ja osallistumisen puutteet (Wähä 2006). Kaavoitusprosessien vuorovaikutteisuus onkin otettava vakavasti, ja tarvittavien selvityksien – kuten luonto- ja liikenneselvityksien - tekeminen kaavoitusvaiheessa lisäisi kaavoituksen legitimiteettiä.

Kaupunkimetsäliike kiittää erikseen mainitusta mahdollisuudesta kansallisten kaupunkipuistojen perustamiseen, joskin sen mielestä hankkeissa pitäisi voida olla aloitteentekijöinä muitakin tahoja kuin kunta (68 §). Mielestämme olisi perusteltua, että aloitteentekijänä voisi olla myös yhdistys tai kansalaisliike, etenkin tapauksissa, jossa viheralueet jatkuvat saumattomasti kuntarajojen ylitse tai tapauksissa, joissa niillä on seudullista, maakunnallista tai valtakunnallista merkitystä.

Kaupunkimetsäliike paheksuu myös sitä, että maankäyttö- ja rakennuslain muutosesitys on julkilausutusti motivoitu ainoastaan asuntorakentamisen nopeuttamistarpeilla, vaikka on olemassa muitakin tärkeitä maankäyttötarpeita, kuten esimerkiksi suojelu, ulkoilu ja virkistys, maanviljely ja talousmetsänhoito. Kaupunkimetsäliike ei kategorisesti vastusta kaikkea asuinrakentamista, vaan se toivoo, että kaavoituksella ei tarkoituksellisesti, Maankäyttö- ja rakennuslaissa mainitulla tavalla heikennettäisi kenenkään asuinympäristöä ja että osallisiksi itsensä katsovien tahojen vaikutusmahdollisuuksia ei ehdoin tahdoin heikennettäisi.

Helsingissä, 17.9.2008
Kaupunkimetsäliikkeen puolesta
Michael Perukangas, VTM, kaupunkitutkimuksen jatko-opiskelija

Kaupunkimetsäliikkeen kuntavaalikysely on alkanut!

Kaupunkimetsäliikkeen kuntavaalikysely on lähtenyt ripeästi liikkeelle. Tavoitteena on lähettää kysely (kysymykset luettavissa mm. täältä) kaikkien puolueiden kaikille ehdokkaille Helsingissä.

Ehdokkaiden vastaukset on luettavissa erillisestä Kuntavaali-blogista. Vastauksia voi tarkastella sivustolla myös muun muassa puolueittain.

Kaupunkimetsäliikkeen kysymykset Helsingin kuntavaaliehdokkaille

Kaupunkimetsäliike kysyy Helsingin kuntavaaliehdokkailta kolme kaupunkimetsiin liittyvää kysymystä. Ehdokkaiden vastaukset julkaistaan kaupunkimetsäliikkeen kuntavaaliblogissa.

1) Helsingin kaupunkimetsät ovat ainutlaatuisia luonto- ja virkistysalueita, joita ei tulisi tuhota rakentamisella tai liian rajuilla ”hoitotoimenpiteillä”. Helsingin alueelta löytyy muuta rakennusmaata vielä kymmeniksi vuosiksi. Olisitko valtuutettuna valmis puolustamaan kaupunkimetsien suojelua?

2) Kaupunkimetsäliikkeen tavoitteena on, että kaupunkimetsien suojelusta järjestetään neuvoa-antava kansanäänestys. Äänestäjiltä kysyttäisiin, haluavatko he säilyttää Helsingin nykyiset kaupunkimetsät luonnonmukaisina ja rakentamattomina. Kannatatko Sinä kaupunkimetsäliikkeen kansanäänestysaloitetta? Perustele.

3) Kannatatko lähidemokratian vahvistamista? Pitäisikö kansalaisvaikuttamista helpottaa? Esimerkiksi neuvoa-antavan kansanäänestysaloitteen taakse on saatava 5 prosenttia äänioikeutetuista (mikä Helsingissä merkitsee noin 25 000 allekirjoittajaa), jotta aloite otettaisiin valtuustossa edes käsittelyyn. Kommentoi nykyistä tilannetta.

Tiedeuutinen: myös vanhat metsät sitovat hiiltä

Radion tiedeuutiset tietävät kertoa, että vanhat metsät sitovat hiiltä, toisin kuin tähän asti on luultu. Sen sijaan nuoret metsät, joita on tavattu pitää tehokkaimpina hiilidioksidin sitojina, ovatkin aluksi ilmakehään vapautuvan hiilen lähteitä.

Saapa nähdä, milloin ilmastonmuutoksesta huolestuneet alkavat isommallakin joukolla kritisoida metsän raiskaamista ja taimikkojen istuttamista...

Juttu on luettavissa myös Ylen sivuilla, täällä.

(L.L.)

* * *

Myös vanhat metsät sitovat hiiltä

Vanhat metsät sitovat hiiltä enemmän kuin niiden alueelta vapautuu hiiltä ilmakehään, osoittaa Nature-lehdessä julkaistu belgialaisen Antwerpeninyliopiston tutkimus. Tulos kumoaa aiemman käsityksen jonka mukaan vanhat metsät olisivat hiilen sitomisen suhteen neutraaleja eli eivät toimisi ns. hiilinieluina.

Noin 15% maapallon metsistä lasketaan ns. vanhoiksi metsiksi. Niiden hiilitase on oletettu neutraaliksi eli näihin hitaasti kasvaviin metsiin on arveltu sitoutuvan saman verran hiiltä ilmakehästä kuin metsistä vapautuu ilmaan. Niinpä niitä ole otettu huomioon malleissa, joissa lasketaan paljonko ilmakehän hiilidioksidista sitoutuu kasvillisuuteen. Tämä oletus on lähtöisin lähes 40 vuotta sitten tehdystä tutkimuksesta, jossa tutkittiin yhtä metsäkohdetta kymmenen vuoden ajan.

Tätä on alettu sittemmin epäillä mutta yksittäisiä tutkimuksia ei ole aiemmin yhdistetty. Belgialaistutkijat kokosivat tiedot yli 500 metsäalasta, joissa oli selvitetty hiilen sitoutumista vähintään yhdellä tavalla. Metsien ikä vaihteli 15 ja 800 vuoden välillä. Alueista 70% oli lauhkealla vyöhykkeellä ja 30% pohjoisella havumetsävyöhykkeellä. Trooppiset metsät jätettiin tarkastelun ulkopuolelle, koska niistä löytyi vain kymmenkunta tutkimusta joissa oli riittävän yksityiskohtaiset tiedot.

Tutkimuksen mukaan noin 15% maapallon metsistä, joita nyt ei huomioida hiilidioksiditaseita laskettaessa lainkaan, sitoo vähintään kymmenesosan maapallon ekosysteemin kokonaistuottavuudesta eli NEP:stä. Tämä NEP (= netecosystem productivity) tarkoittaa metsän hiilitasetta kokonaisuutena. Se saadaan vähentämällä uuteen kasvuun sitoutuvan hiilidioksidin määrästä maaperän lahoavasta kasvijätteestä irtoava sekä kasvien uloshengittämä hiilidioksidi. Useimmilla tutkituilla aloilla erotus oli positiivinen eli metsät olivat hiilinieluja. Todennäköisyys löytää metsäalue, joka olisi hiililähde eli hiilitaseeltaan negatiivinen, on 60-300 vuoden ikäisissä metsissä 20-35%.

Koottujen tietojen perusteella tehty malli osoittaa, että vähintään 200 vuoden ikäiset metsät sitovat hiiltä hehtaaria kohden vuodessa noin 2,4 tonnia. Siitä runkoihin sitoutuu 0,4 tonnia hiiltä, karkeaan puujätteeseen 0,7 tonnia hiiltä ja puiden juuristoon ja maaperään loput 1,3 tonnia hiiltä. Näin vanhojen metsien hävittäminen vapauttaisi todennäköisesti merkittävän osan niihin sitoutuneesta hiilestä ilmakehään.

Maailman metsistä noin kolmannes on luonnontilaisia, kaiken metsänhoidon ulkopuolella. Näiden joukossa ovat jäljellä olevat vanhat metsät. Puolet luonnontilaisista metsistä, 600 miljoonaa hehtaaria, sijaitsee pohjoisella pallonpuoliskolla, lauhkealla ja pohjoisella vyöhykkeellä. Analyysi osoitti että nämä metsät yksinään sitovat vuosittain noin 1 300 miljoonaa tonnia hiiltä. Virherajat ovat +- 500 miljoonaa tonnia.

Loputtomiin metsiin ei voi hiiltä kuitenkaan sitoutua. Tutkijat arvioivat maksimin olevan noin 500-700 tonnia hiiltä hehtaarilla, mikä vastaa 1400-1800 kuutiometriä puuta. Tällaisia metsiä löytyy Pohjois-Amerikasta. Kun metsä saavuttaa vuosisatojen koskemattoman kasvun jälkeen äärirajansa, siinä tapahtuu silti uudistumista. Jotkut vanhat puut kuolevat, jolloin tilalle lähtee kasvamaan uusia tai nuoremmat puut valtaavat kuolleen puun tilan. Puu kuolee melko nopeasti, muta luonnontilaisessa metsässä sen hajoaminen kestää hyvin pitkään.

Nuoria metsiä on pidetty perinteisesti tehokkaimpina hiilidioksidin sitojina, mutta todellisuudessa ne ovat aluksi hiilen lähteitä. Nuoren metsän syntyä edeltää yleensä alueen myllerrys, joko luontaisesti vaikka metsäpalon takia tai ihmisen toimesta, ja siinä yhteydessä hiiltä vapautuu ilmakehään merkittävästi.

(Radion tiedeuutiset, Nature)