maanantai 29. kesäkuuta 2009

Kruunuvuoren siltahanke vaatiikin YVA-menettelyn

Uudenmaan ympäristökeskus on 24.6.2009 tehnyt päätöksen, jonka mukaan Helsingin keskustan ja Laajasalon välisen liikenneyhteysratkaisun pohjaksi on tehtävä YVA-lain mukainen ympäristövaikutusten arviointi.

Perusteluina ovat hankkeen mittavuus, rakentamisen aikaiset vaikutukset, siltojen ja pengerrettyjen osuuksien merkittävät maisemalliset vaikutukset valtakunnallisesti arvokkaiden kulttuuriympäristöjen alueella sekä vaikutukset kaupunkikuvaan, pääkaupunkiseudun liikennejärjestelmään ja yhdyskuntarakenteeseen. Vaikutukset kohdistuvat myös vesiliikenteeseen ja vesiympäristöön.

Kansalaisaloitteesta alkunsa saaneessa päätöksessä todetaan muun muassa:

Uudenmaan ympäristökeskus katsoo, ettei siltoja koskevia, hankesuunnittelun lähtökohtana olevia suunnitelmia ja niihin liittyviä ympäristövaikutuksia ole riittävästi esitelty hankkeen vaikutusalueen asukkaille, eikä tarjottu mahdollisuutta osallistua hankkeen suunnitteluun ja vaikutusten arviointiin YVA-lain edellyttämällä tavalla.


Helsingin kaupunginhallitus kuitenkin kiistää vastineessaan Uudenmaan ympäristökeskukselle 4.6.2009 tarpeen soveltaa ympäristövaikutusten arviointimenettelyä. Hanke ei ole niin suuri, väittää kaupunginhallitus. Se on kuulemma "koko- ja mittaluokaltaan sekä ympäristövaikutuksiltaan vähäinen"! No, tässä päätöksessä päädyttiin "hieman" eri kannalle.

Päätös löytyy kokonaisuudessaan Uudenmaan ympäristökeskuksen sivuilta, tarkemmin täältä.

perjantai 12. kesäkuuta 2009

Tulossa: seminaari ympäristön esteettisistä arvoista Lahdessa 24.-25.9.

Kansainvälisen soveltavan estetiikan seuran KSEI:n syysseminaari

KSEI järjestää perinteisen syysseminaarin 24.–25.9.2009 Lahdessa. Seminaarin teema on Ympäristön esteettiset arvot ja ihmisen hyvinvointi. Tapahtuma on maksuton ja kaikille avoin. Seminaari järjestetään KSEI:n tiloissa osoitteessa Tietoportti Saimaankatu 11, 2. krs. 15140 LAHTI.

Päivien aikana kuulemme asiantuntijaesityksiä, jotka käsittelevät teemaa monipuolisesti huomioimalla ympäristön ja ihmisen vuorovaikutteisen suhteen. Erityisesti seminaarissa tarkastellaan ihmisen mahdollisuuksia vaikuttaa oman ympäristönsä esteettisyyteen ja siten hyvinvoinnin lisäämiseen.

Ohjelma:

Torstai 24.9.2009

10.15 Seminaarin avaus

10.15–11.00 Eeva Aarrevaara, TkT: Arjen estetiikkaa viime vuosisadan maaseutuympäristössä

11.00-11.45 Hanna Mattila, FM, TKK: Osallistava suunnittelu ja rakennetun ympäristön estetiikka

11.45–12.45 Lounas

12.45-13.30 Timo Kopomaa, VTT, dos. Helsingin yliopisto: Leppoistettu kaupunki

13.30-14.15 Arto Haapala, PhD, prof. Helsingin yliopisto: Mitä on esteettinen
hyvinvointi?


14.15–14.45 Kahvi

14.45–15.30 Leena Kopperoinen, Vanhempi tutkija, Syke: Virkistysmahdollisuudet
ekosysteemipalveluna


15.30-16.15 Minna Eväsoja, FT, Helsingin yliopisto: Japanilainen puutarha: taidetta ja mielen kultivointia

Illanvietto Kino Iriksessä klo 18- n. 21


Perjantai 25.9.2009

9.15–10.00 Tommi Sulander, VTT: Hyvinvointia viherympäristöstä

10.00–10.45 Kaisa Hauru, FM, Helsingin yliopisto: Kaupunkimetsät virkistyskokemusten tuottajana

10.45–11.00 Eeva Karjalainen, FT, Metla: Luonnonympäristön terveysvaikutukset

11.30–12.30 Lounas

12.30–13.15 Ossi Naukkarinen, FT, TaiK: Esteettinen jalanjälki

13.15–14.00 Tarja Rannisto, FM, Helsingin yliopisto: Meri esteettisenä kokemuksena


Tiedustelut:
Tarja Rannisto, tarja.rannisto (at) helsinki.fi p. 050 442 1116
Antti Hämäläinen, antti.z.hamalainen (at) helsinki.fi

keskiviikko 10. kesäkuuta 2009

"Helsinkiin kansallinen kaupunkipuisto" (HS 31.5.2009)

Helsingin luonnosuojeluyhdistyksen puheenjohtaja Kati Vierikko kirjoittaa Helsingin Sanomien mielipideosastolla 31.5.2009:

Toivoisin kaupunkisuunnitteluvirastossa tapahtuvan suunnittelukulttuurin täyskäännöksen: maankäytön on lähdettävä siitä, että ensin osoitetaan pysyvästi rakentamiselta säilytettävät alueet.


Tämän toteutumiseksi Vierikko näkee kansallisen kaupunkipuiston perustamisen olevan välttämätöntä.



Kirjoituksessa viitataan tähän uutiseen.

maanantai 8. kesäkuuta 2009

Tutkimusraportteja ympäristömelun haitoista

Tässä pari linkkiä uusiin Ympäristöministeriön teettämiin ympäristömelua koskeviin tutkimuksiin:

SY 6/2009 Ympäristömelun haittojen yhteiskunnallinen merkitys

SY 5/2009 Liikennemelun terveysvaikutusten tutkiminen

torstai 4. kesäkuuta 2009

Metsä virkistää tehokkaammin kuin puisto

Helsingin sanomissa julkaistiin jokin aika sitten uutinen, jossa kerrottiin Tampereen yliopiston ja Metsäntutkimuslaitoksen tutkimuksesta, jossa on tutkittu eri luontoympäristöjen elvytysvaikutuksia.

Tulokset todistavat jälleen, miten tärkeitä metsäiset ympäristöt ovat stessistä palautumisen ja virkistymisen kannalta, myös kaupungeissa!

Uutiseen pääset tästä.

Tuloksia diagrammeina:

tiistai 2. kesäkuuta 2009

Metsä kaupungissa? -seminaari 7.5.

Kaupunkimetsäliike järjesti toukokuun 7. 2009 Metsä kaupungissa? -seminaarin Kirjasto kympissä Postitalolla. Seminaari onnistui mainiosti ja paikalle saapui kymmeniä kuulijoita. Alla voit tutustua luoennoitsijoiden seminaariesityksiin otsikkoa klikkaamalla.


Kaupunkimetsäliikkeen pitkäaikainen aktiivi Siboné Oroza esitti seminaarin aluksi tunteikkaan tangon.

















Biologi, tutkija Kati Vierikko

"Luonnon ja ihmisen kohtauspaikka ­- kaupunkimetsien ekologiaa"
Kati Vierikko tutkii väitöskirjassaan metsien ekologista kestävyyttä ja hänen seminaariesityksensä painottuikin kaupunkimetsien ekologisen merkityksen tarkasteluun. Vierikko kertoi aluksi faktaa kaupunkimetsien ekologiasta ja rakenteesta, pohti sitten metsien kehitykseen, suunnitteluun ja hoitoon liittyviä ongelmakohtia sekä otti huomioon myös ihmisen ja kaupunkimetsän monimuotoiseen vuorovaikutussuhteeseen liittyvää problematiikaa.






Psykologi Kirsi Salonen

"Mielen luonto ja luonnon mieli"
Ympäristöpsykologi Kirsi Salonen on julkaissut vuonna 2005 kirjan Mieli ja maisemat, joka on selkeä ja käytännönläheinen katselmus eko- tai ympäristöpsykologiaan. Salonen aloitti seminaariesityksensä mielikuvaharjoituksella, jossa jokainen kuulija pääsi kokeilemaan maiseman ja luonnon virkistävää vaikutusta luentosalissa! Salonen on terapeutin työssään käyttänyt luonnon elvyttävää ja terapeuttista vaikutusta hyväksi myös parannuskeinona. Salonen huomautti esityksessään, että luonnon myönteinen vaikutus voi tapahtua usein tiedostamatta ja välittömästi, mutta hyöty kasvaa mitä kauemmin metsässä ollaan. Hän kehoitaakin meistä jokaista aina silloin tällöin pysähtymään nykypäivän hektisessä ja taloudellisiin intresseihin painottuvassa yhteiskunnassa ja viettämään luonnossa pidempiäkin ajanjaksoja.




Kuvataiteilija Jussi Kivi

Jussi Kiven ympärisötaiteessa otetaan luonto vastaan sellaisena, kuin se käyttäjälle näyttäytyy. Kivi on kirjoittanut muun muassa vuonna 2004 ilmestyneen taideretkeilyoppaan vaeltajille. Esitys lähti pitkälti käyttäjän luontokokemuksen tarkastelusta ja lähiömetsien merkityksestä kaupunkilaisen luontosuhteen muodostumisessa. Kivi korosti esityksessään etenkin ihmisen kokemusta ja lähimetsien olemusta niiden monessa käyttömuodossaan; niin pikkupoikien tutkimuskenttänä kuin takapihan rauhaisana oleskelupaikkana. Kivi painottaa, että luonto ei ole kulttuurin vastakohta. Kaupunkimetsiä tulisikin kehittää kaupunkimetsinä etenkin käyttäjien lähtökohdista käsin.






Metsänhoitaja,
tutkija Kirsi Mäkinen

"Sanoja ja askeleita metsäkaupungista kaupunkimetsiin"
Kirsi Mäkinen on tutkimuksissaan keskittynyt asukkaiden metsäsuhteisiin. Hänen tutkimuksissaan asukas on asiantuntija, joka kokee metsän kaikilla aisteillaan sekä tiedostaen. Mäkinen kertoi esityksessään mielenkiintoisia tuloksia Helsingin Haagassa ja Tampereen Hervannassa suorittamistaan kävelytutkimuksista, joissa asukkaita vietiin asuinalueillaan kävelyretkille heidän itsensä valitsemaa reittiä. Asuinseutu ja metsä voidaan siis kokea monella tapaa myös kuljettuna. Tuloksista voidaan löytää viitteitä ympäristön mahdollisuuksiin tarjota ihmisille erilaisten preferenssien mukaisia reittejä, tietoa ihmisten erilaisista liikkumisen tavoista ja merkityksistä sekä metsän kohtaamisesta ja saavutettavuudesta.





Tutkija Eveliina Asikainen

"Lähiluonnon merkitykset syntyvät arjen käytännöissä"
Eveliina Asikainen työskentelee lähiön luontoja koskevan väitöskirjansa parissa ja toikin seminaariin mukaan suunnittelun näkökulman arjen käytäntöjen kautta. Asikainen kertoi esimerkkejä erilaisista lähiluonnon käyttö- ja kokemistavoista, jotka ilmenevät asukkaiden päivittäisten rutiinien kautta. Asukkaat saattavat esimerkiksi ottaa virkistyspaikakseen viheralueen, jonka suunnittelija on suunnitellut aivan eri tarkoitukseen, esimerkkinä asuintalon ja autotien välinen suojametsävyöhyke.

torstai 28. toukokuuta 2009

"Helsingin metsistä kaadetaan paljon puita turhaan" (HS 24.5.2009)

Toni Amnell perustelee, miksi hän on eri mieltä kuin rakennusviraston Tiina Saukkonen.

torstai 21. toukokuuta 2009

"Kaupungin metsistä puita ei kaadeta turhaan" (HS 18.5.2009)

Rakennusviraston Tiina Saukkonen jatkaa keskustelua, jonka Luonto-Liiton metsävastaava Risto Mustonen aloitti Helsingin Sanomien mielipidepalstalla tovi sitten ("Helsinki tärvelee hakkuilla lähiluontoamme").

Saukkonen väittää, että puita ei kaadeta turhaan, ja että "toimenpiteisiin on aina vankka perusta".



Tämänpäiväinen kirjoitus taas kertoo, että toisin kuin Saukkonen väittää, puita kyllä kaadetaan turhaan!



Asukaskysely puistojen ja katujen toimivuudesta

Helsingin rakennusviraston tiedote 12.5.:

Rakennusvirasto kysyy asukkaiden mielipidettä Helsingin puistojen ja katujen kunnosta. Virasto haluaa tehostaa palvelujaan niissä asioissa, joissa asukkaiden mielestä on parantamisen varaa.

Toukokuun aikana 2 500 satunnaisotannalla valittua helsinkiläistä saa postitse katujen ja puistojen kuntoa koskevan kyselyn. Muillakin kaupunkilaisilla on mahdollisuus osallistua kyselyyn, sillä se on rakennusviraston verkkosivuilla (www.hkr.hel.fi ja www.hkr.hel.fi/svenska). Netissä kyselyyn voi vastata elokuun puoliväliin saakka.

Rakennusvirasto hakee kaupunkilaisten mielipidettä mm. oman asuinalueensa katualueiden siisteydestä ja kunnosta sekä talvihoidosta asuinalueilla, vilkkaasti liikennöidyillä pääväylillä, jalkakäytävillä ja pyöräteillä. Palautetta toivotaan yhtälailla niin autoilijoilta kuin jalankulkijoilta, pyöräilijöiltä ja rullaluistelijoilta.

Lisäksi asukkailta pyydetään arviointia mm. puistojen siisteydestä, istutusten hoidosta, penkkien ja leikkivälineiden kunnosta. Myös ulkoilualueiden ja metsäluonnon hoitoon liittyy kysymyksiä.

Kysely toteutetaan nyt toista kertaa, aiemmin se tehtiin vuonna 2007.

Asukaskyselyyn osallistuvilla on mahdollisuus vaikuttaa Helsingin katu- ja viheralueiden laatuun ja toimivuuteen. Kaikki vastaukset käsitellään luottamuksellisesti ja nimettöminä.

Yhteenveto kyselyn vastauksista menee tiedoksi päättäjille sekä alueiden hoidosta ja kunnosta vastaaville.

Lisätietoja:
kehityspäällikkö Päivi Ahlroos, katu- ja puisto-osasto, puh. (09) 310 39830

lauantai 9. toukokuuta 2009

Rakennusvirasto on iskenyt Rastilan komeaan kuusiaitaan!


Rikollisvirastossa on tehty taas toitä - ja niin kaatuu Rastilan kuusiaita!


Kokonaan sitä ei ole vielä kaadettu, ja ehkä jotain voisi tehdä totaalitihutyön estämiseksi!




Helsingin kaupunki on todella keksinyt merkityksen sanalle ekofasisti: jos puu vähän ikääntyy niin listitään se pois; jos se vähän harmaantuu, niin korjatkoon kuolo saman tien. Ja menköön hyväkuntoiset vierustoverit siinä samassa, kuka niitä kaikkia viitsii erikseen kattella. Tehokkuus on kaiken ydin.







Kuvia metsäseminaarista 7.5.2009 - raportti tulossa piakkoin!

Jussi Kivi luennoi aiheesta "Luonnon villeys kurimaiseman kurimuksessa"

Iloa metsistä

perjantai 8. toukokuuta 2009

"Helsinki tärvelee hakkuilla lähiluontomme" (HS 8.5.09)

Risto Mustosen kirjoitus tämän päivän Helsingin Sanomissa (8.5.2009) - täyttä asiaa!


Tässä myös tekstimuodossa kirjoittajan luvalla:

Helsinki tärvelee hakkuilla lähiluontoamme

Helsingin kaupungin rakennusvirasto on tehnyt talven ja kuluvan kevään aikana lähivirkistysmetsien hakkuita eri puolilla Helsinkiä. Rakennusvirasto kutsuu internetsivuillaan toimenpidekirjoa, johon kuuluvat muun muassa kaupunkimetsien avohakkuut ja raivaukset, luonnonhoidoksi.

Rakennusviraston luonnosteleman luonnonhoidon linjauksen tavoitteena on "viihtyisä, toimiva, kestävä, turvallinen ja terveellinen ympäristö kaikille helsinkiläisille ja muille viheralueiden käyttäjille".

Tehdyn luonnonhoidon tulokset ovat toistaiseksi olleet monin paikoin täysin päinvastaisia asetetuille tavoitteille: hakkuilla on luotu entistä useammalle helsinkiläiselle aiempaa vähemmän viihtyisiä, vähemmän terveellisiä sekä meluisampia, pölyisempiä ja monimuotoisuudeltaan köyhempiä elinympäristöjä.

On vaikea ymmärtää, millainen logiikka on ohjannut hakkuut suunnitelleen henkilön ajattelua esimerkiksi Viikintien ja Itäväylän varrella. Näiden Helsingin ja osin koko maan mittakaavassa vilkkaimmin liikennöityjen väylien varrelta on tinkimättömällä sinnikkyydellä hakattu ja raivattu pois merkittävä määrä – paikoin kaikki – siitä lehtipuustosta, joka toimii puskurina väyliltä kulkeutuvaa liikenteen saastetta, pölyä ja osin myös melua vastaan.

Viikin peltojen kohdalla on ilmeisesti ajateltu, että kevyen liikenteen väylällä liikkuvat haluavat aamuin illoin nauttia kaikilla aisteillaan viereisen Viikintien puuduttavasta autoliikennevirrasta, joka luonnonhoidollisen metsänraivauksen seurauksena jyrää nyt esteettä kävelijöiden ja pyöräilijöiden silmissä ja korvissa.

Veräjämäen ja aiemmin Herttoniemen alueilla on tehty myös aivan puhtaita avohakkuita käytännössä läheisten kerrostalojen ikkunoiden alla.

Rakennusvirastosta kerrottiin, että se on informoinut kaupunginosien asukkaita ennen hakkuita muun muassa esittämällä havainnekuvia toimenpiteiden vaikutuksista ympäristöön.

Onkohan rakennusviraston suunnitteluosasto käynyt kysymässä hakkuiden jälkeen lähitalojen asukkailta, miltä tuntuu, kun tuttu metsä on nostettu kumipyörien päälle ja seuraavat vuodet voidaan katsella ikkunasta aukkoa ja tasaista taimikkoa?

Tällaisia toimenpiteitä voi kutsua jopa symboliseksi väkivallaksi. Siinä asiantuntijataho määrittelee vaihtoehdot sille, millaiset toimenpiteet suhteessa ympäristöön ovat mahdollisia ilman, että ihmiset, jotka lopulta joutuvat elämään toimenpiteiden seurausten kanssa, voivat asioihin mitenkään vaikuttaa.

Lenkkipolkujen varsille kootuista tukkipinoista sekä metsään jääneistä kannoista näkee, että hakkuissa on poistettu valtavat määrät elävää ja tervettä puustoa sekä sellaisia lahoja mutta monimuotoisuuden kannalta tärkeitä puuyksilöitä, joista ei olisi ollut minkäänlaista vaaraa esimerkiksi ulkoilijoille.

Tehdyillä hakkuilla on useimmiten ainoastaan heikennetty metsien ulkoilu-, virkistys- ja maisema-arvoja.

Helsingin kaupungin luonnonhoito näyttää jäljen perusteella olevan hyvin läheistä sukua sille tehometsänhoidolle, jota voi nähdä kaikkialla Suomessa: avohakkuita, lehtipuiden ja pensaiden systemaattista poistoa tavoitteena tasaikäiset ja tasakokoiset yhden kahden puulajin istutusmetsiköt, joita aikanaan odottaa taas sama hoito.

Tällainen tapa hoitaa metsää on yhä enemmän kyseenalaistettu jo metsäasiantuntijoidenkin ja erityisesti kansalaisten keskuudessa. Kaupunkimetsiin ja asutusten lähelle kovat hakkuut eivät sovi lainkaan. Lisäksi tällainen metsänhoito on tarpeettoman kallista ja metsän uusiutumisen kannalta usein täysin turhaa.

Silti rakennusvirasto on luonnonhoidollaan luomassa kaupungin talouteen menoautomaattia. Se esittää lisää määrärahoja tuleville vuosille Helsingin metsien hakkuisiin –luonnonhoidon nimissä.

Kaupungin päättäjät hoi, ilmainen vinkki: aloittakaa elvytys leikkaamalla hakkuiden lisäämiseen tarkoitetut rahat – samalla elvytätte Helsingin lähiluontoa!

RISTO MUSTONEN
metsävastaava
Luonto-Liitto

keskiviikko 6. toukokuuta 2009

MUISTUTUS: Metsä kaupungissa? -seminaari torstaina 7.5. klo 17-20

METSÄ KAUPUNGISSA? -SEMINAARI

Torstaina 7.5.2009 klo 17.00-20.00
Kirjasto 10:n Stage-tila, Elielinaukio 2 G (Postitalo)

Mikä on kaupunkimetsä? Mitä sieltä löytyy? Kuka sitä käyttää? Miltä se tuntuu? Miksi ihmeessä säilyttää metsää kaupungissa? Seminaarin tarkoituksena on asiantuntijapuheenvuoroin tuoda esille näkökulmia käsitepariin "metsä kaupungissa". Tule pohtimaan erilaisia metsiin, kaupunkiin ja puistoihin liittyviä kokemuksia, ajatuksia ja kuvitelmia.

17.00 Seminaarin avaus
17.10 Luonnon ja ihmisen kohtauspaikka ­- kaupunkimetsien ekologiaa, biologi Kati Vierikko
17.35 Mielen luonto ja luonnon mieli, psykologi Kirsi Salonen
18.00 Luonnon villeys kurimaiseman kurimuksessa, kuvataiteilija Jussi Kivi
18.25 Kahvitauko
18.45 Sanoja ja askeleita metsäkaupungista kaupunkimetsiin, metsänhoitaja Kirsi Mäkinen
19.10 Lähiluonnon merkitykset syntyvät arjen käytännöissä, tutkija Eveliina Asikainen
19.35 Avoin yhteenvetokeskustelu
20.00 Seminaarin päätös

www.kaupunkimetsaliike.info
www.kaupunkimetsa.blogspot.com

sunnuntai 3. toukokuuta 2009

Luonto- ja valokuvausretki Laajasaloon 17.5.

Laajasalo-Degerö Seura järjestää luonto- ja valokuvausretken Laajasaloon, Koirasaarentien varsien metsiin su 17.5.2009 klo 12-15.

Retkellä tutustutaan alueen geologiaan ja vanhaan rautakaivokseen, kasveihin ja lintuihin asiantuntijoiden opastuksella sekä pidetään pari valokuvaustaukoa. Mukana on Laajasalon Valokuvaajien edustajia. Kaikkien ottamista kuvista kootaan seuran sivuille retkikertomus.

Lähtö Koirasaarentien ja Henrik Borgströmin tien risteyksen metsän puolella olevalta parkkipaikalta. Paikalle pääsee Herttoniemen metroasemalta busseilla 84 (klo 11.47) ja 88 (klo 11.32). Poistu Lauri Mikonpojan tien pysäkillä.

Tervetuloa mukaan!

Laajasalo-Degerö Seura (www.laajasalo.net)
Lisätietoja: Piia Häkkinen, p. 040 824 1649
Riitta Brelih, p. 040 775 2163

torstai 30. huhtikuuta 2009

YLE uutiset: Parhaat luontokokemukset saadaan laajoissa metsissä

Ohessa Ylen juttu "Kaupunkiluonto ja ihmisten hyvinvointi" -tutkimuksesta (julkaistu 29.4.2009). Nyt se on todistettu: Kaupunkimetsät jyräävät puistot mennen tullen myös ihmisten (eikä vain eläinten) hyvinvoinnin näkökulmasta!

Teksti löytyy myös tämän linkin takaa.

* * *

Parhaat luontokokemukset saadaan laajoissa metsissä

Laajat, luonnonmukaiset metsät sekä rannat antavat suomalaisille parhaat ja elvyttävimmät luontoelämykset, kertoo tuore tutkimus. Puistojen merkitys oli selvästi vähäisempi.

Kaupunkiluonto ja ihmisten hyvinvointi -tutkimuksessa selvitettiin kaupunkilaisten luontosuhdetta, luonnon käytön vaikutusta psyykkiseen hyvinvointiin sekä mielipaikkoihin liittyvää elpymistä eli kokemuksia rentoutumisesta ja rauhoittumisesta.

Elpymiskokemukset mieluisissa luontoympäristöissä olivat selvästi vahvempia kuin mieluisissa kaupunkiympäristöissä. Parhaiksi alueiksi koettiin laajahkot metsä- tai virkistysalueet sekä rannat. Puistoja pidettiin vain vähän rakennetun ympäristön mielipaikkoja elvyttävämpinä. Heikoimmat elpymiskokemukset saatiin rakennetun ympäristön mielipaikoissa.

Luonnossa oleskelu ja ulkoilu vaikuttaa myönteisesti ihmisen kokemaan psyykkiseen terveyteen. Luontokokemukset vaikuttavat mielialaan lisäämällä positiivisia ja toisaalta vähentämällä negatiivisia tuntemuksia.

Ulkoilun ja muun luonnossa virkistäytymisen hyvinvointivaikutukset näkyvät kolmella tavalla. Luonnosta saadaan esteettisiä elämyksiä ja luonnon tapahtumien seuraaminen tuottaa mielihyvää. Toiseksi luonto innostaa liikkumaan, mikä auttaa terveyden ja jaksamisen ylläpitämisessä. Kolmanneksi monet ulkoilu- ja luontoharrastukset edesauttavat sosiaalisten kontaktien hoitamista ja toisaalta tarjoavat mahdollisuuksia niistä vetäytymiseen.

Tutkimukseen osallistuivat Metsäntutkimuslaitos, Maa- ja elintarviketalouden tutkimuskeskus, Tilastokeskus, Terveyden ja hyvinvoinnin laitos, Tampereen yliopisto ja UKK-instituutti.

YLE Uutiset

keskiviikko 29. huhtikuuta 2009

Kuntalaisaloite Myllypuron metsän pelastamiseksi

Tuuli Luukas ehdottaa, että puukylähankkeen sijasta perustetaan virallisesti kaupunkimetsä ja virkistysalue Etelä-Myllypuroon. Ympäristölautakunta käsitellee aloitteen 12.5.2009 kokouksessaan. Aloitteen teksti on seuraava:


Aloitteen tekijä: Tuuli Luukas Helsinki, 23.3.2009

KUNTA-ALOITE MYLLYPURON METSÄN SUOJELEMISEKSI PYSYVÄSTI HAKKUILTA

Teen kuntalaisaloitteen Myllypuron metsän suojelemiseksi hakkuilta, alueen asukkaana - ja haluan edistää urbaanien kaupunkimetsien suojelua Helsingin kaupungissa.

Nykytiedon valossa metsien virkistyskäyttö ja ilmastonmuutoksen torjunta voidaan yhdistää – suojelemalla – tai silleenjättämällä metsiä. Myös urbaanimetsät ovat tärkeitä hiilinieluja ja tuottavat hyviä pienhiukkasia (akatemiaprofessori Markku Kulmala esitelmöi radion Tiedelingossa ilmastonmuutoksen torjunnasta - hyvien pienhiukkasten muodostumisen rooli korostuu tulevaisuudessa, se tarkoittaa Suomessa: metsien rooli).

Myllypuron metsää uhkaavat hakkuut kesän lopulla 2009 – syksyllä 2009 ja nyt on viimeinen mahdollisuus ottaa jo tehdyt rakennuspäätökset tai hakkuusuunnitelmat uudelleentarkasteluun. On tärkeää, että ympäristötuhoa ei synny, metsän hakkuut tulee kieltää. Valtuuston tulee reagoida kunnan asiassa.

Kuntalaisena vaadin, että hakkuita ei ympäristönsuojelullisista syistä ja maisemaestetiikan takia sallita. Asukkaana kannatan urbaanimetsiä kotikuntani alueelle. Nykyinen finanssikriisi tuo sen riskin, että kalliit asunnot jäisivät myymättä ja metsä hakattaisiin turhaan. Kyse on koko korttelin yhteisestä julkisesta tilasta ja yhteismetsästä – vaikka asemakaavamuutos tuli voimaan, sitä voitaisiin tarkastella uudelleen ja käyttää harkintaa ja tervettä järkeä, eli ei mentäisi rakentamaan viheraluetta täyteen pientaloja. Vaihtoehtona= metsä!

Vetoan kuntalaisena Myllypuron metsän suojelemiseksi Helsingissä, jotta upea metsäalue säilyisi tuleville sukupolville. Odotan saavani tietoja aloitteeni käsittelystä. Olen jo aiemmin käynyt KHO:ta myöten valitusasteet läpi kansallisissa tuomioistuimissa. Teen vielä kerran kaupungille vetoomuksen, että Myllypuron metsä suojeltaisiin.


sunnuntai 26. huhtikuuta 2009

"Helsinkiä suunnitellaan luonto unohtaen" (HS 24.4.2009)

Helsingin metsille tehdään tällä hetkellä samaa kuin kaupungin rakennuskannalle 1960-luvulla, jolloin purettiin arvokkaita puu- ja Jugend-rakennuksia kaikenlaisten betonihirvitysten ja makkaratalojen tieltä. Kaiken piti olla UUTTA, MODERNIA, TEHOKASTA - ja jälkeenpäin ollaan sitten saatu harmitella, mitä tuhoa silloin mentiin tekemään.

Ohessa Helsingin Sanomien mielipidesivulla 25.4.2009 julkaistu Merja Uusivirran kirjoitus, jossa kuvataan, kuinka kaavoitusprosessit Helsingissä nykyään junaillaan läpi (esimerkkinä Laajasalon Kruunuvuorenranta, Stansvik ja Tahvonlahti).

Tuloksena on odotettavissa toisinto edellä mainitusta jättimokasta.

keskiviikko 22. huhtikuuta 2009

Sipoon ja Vantaan liitosalueen ekologiset haasteet

Tiedote: HELSINGIN LUONNONSUOJELUYHDISTYS (Helsy) esittää Helsingille ekologiset minimivaatimukset Sipoon ja Vantaan liitosalueen maankäytön suunnitteluun

Helsingin luonnonsuojeluyhdistys ry julkisti tänään (22.4.2009) oman näkemyksensä Vantaan ja Sipoon liitosalueen ekologisista erityisvaatimuksista. Karttaesityksessä on huomioitu nykyiset suojelualueet sekä suojavyöhykkeet, joiden on oltava riittävän laajat alueen lisääntyvän virkistyskäytön vuoksi. Lisäksi yhdistys on huomioinut tulva-alueet, joiden merkitys rakentamisessa tulee korostumaan ilmastonmuutoksen edetessä.

Helsy huomauttaa, että myös korkein hallinto-oikeus korosti osaliitoksen hyväksyessään alueen luontoarvoja: eteläosan Natura 2000 -alueita ja Sipoonkorven merkitystä virkistykselle sekä koko pääkaupunkiseudulle. KHO painotti päätöksessään, että luonnonolot rajoittavat maankäyttöä. Helsy korostaa tämän päätöksen sekä valtakunnallisten alueidenkäytön tavoitteiden (VAT) huomioon ottamista alueen suunnittelussa, joka tulee olemaan suuri haaste Helsingille.

Esitys vastaa myös kaupunginvaltuuston 15.4. pöydälle jättämän valtuustostrategian haasteisiin, joissa linjataan Sipoonkorven kansallispuiston ja liitosalueen ekologisen verkoston säilymisestä. Ennen kuin ensimmäistäkään taloa alueelle rakennetaan, on päätettävä ja rajattava ne alueet, joille ei rakennetta.

Helsingin luonnonsuojeluyhdistys vaatii, että Helsinki toteuttaa periaatteensa tiiviistä, energiaa säästävästä ja joukkoliikenteeseen painottuvasta kaavoituksesta liitosalueella eikä sorru hajanaiseen, pientalovaltaiseen kaupunkisuunnitteluun.

Lisätietoja ja tiedustelut kartta-aineistosta:

Kati Vierikko
Puheenjohtaja
040 737 22 98
kati.vierikko(at)helsinki.fi

sunnuntai 19. huhtikuuta 2009

Metsä kaupungissa? -seminaari (7.5. 2009)

METSÄ KAUPUNGISSA? -SEMINAARI

Torstaina 7.5.2009 klo 17.00-20.00 Kirjasto 10:n Stage-tila, Elielinaukio 2 G (Postitalo)

Mikä on kaupunkimetsä? Mitä sieltä löytyy? Kuka sitä käyttää? Miltä se tuntuu? Miksi ihmeessä säilyttää metsää kaupungissa?

Seminaarin tarkoituksena on asiantuntijapuheenvuoroin tuoda esille näkökulmia käsitepariin "metsä kaupungissa". Tule pohtimaan erilaisia metsiin, kaupunkiin ja puistoihin liittyviä kokemuksia, ajatuksia ja kuvitelmia.

17.00 Seminaarin avaus
17.10 Luonnon ja ihmisen kohtauspaikka -­ Kaupunkimetsien ekologiaa, biologi Kati Vierikko
17.35 Mielen luonto ja luonnon mieli, psykologi Kirsi Salonen
18.00 Luonnon villeys kurimaiseman kurimuksessa, kuvataiteilija Jussi Kivi
18.25 Kahvitauko
18.45 Sanoja ja askeleita metsäkaupungista kaupunkimetsiin, metsänhoitaja Kirsi Mäkinen
19.10 Lähiluonnon merkitykset syntyvät arjen käytännöissä, tutkija Eveliina Asikainen
19.35 Avoin yhteenvetokeskustelu
20.00 Seminaarin päätös

http://www.kaupunkimetsaliike.info/
http://www.kaupunkimetsa.blogspot.com/

lauantai 18. huhtikuuta 2009

Ja taas puita hoidetaan...

Jo on aikoihin eletty. Markus Uomala kertoo mielipidekirjoituksessaan (HS 18.4.09), että Nuuksion metsää on raiskattu telaketjukuormaajilla parinkymmenen hehtaarin alueelta. Ja millaisin perustein! Kansallispuisto muistuttaa ympäristöministeriön mukaan liikaa talousmetsää, koska siellä ei ole sattunut myrskytuhoja. Niinpä maastoa revitään keinotekoisesti rikki isoilla koneilla, niin että telaketju-uria risteilee metsässä kilometrikaupalla...


Nimimerkki "Lautamies" taas ihmettelee Helsingin Uutisissa (18.-19.4.09) rakennusviraston puidenkaatovimmaa, sitä, kuinka Helsingin lähimetsiä hävitetään systemaattisesti alue kerrallaan:

Kenen päätöksillä näin tehdään? Kuka on asettanut suuntaviivat tällaiselle hävitykselle ja kuka tätä touhua valvoo? Vai onko rakennusvirasto valtio valtiossa, jonka ainoa tavoite on pitää henkilökuntansa työllistettynä?

keskiviikko 15. huhtikuuta 2009

Kaupunkimetsien oltava tiiviitä ja riittävän suuria metsäkasvillisuuden säilyttämiseksi

FM Leena Hamberg väittelee 17.4.2009 kello 12 Helsingin yliopiston biotieteellisessä tiedekunnassa aiheesta "The effects of habitat edges and trampling intensity on vegetation in urban forests" (Reunavaikutus ja kulutus kaupunkimetsien kasvillisuuden muokkaajina). Väitöstilaisuus järjestetään osoitteessa Päärakennus, Fabianinkatu 33, Sali 13.

Vastaväittäjänä on professori Anne Tolvanen, Metsäntutkimuslaitos.

Hamberg väittää tutkimuksissaan, että metsien pirstomista pieniksi ja kapeiksi metsiköiksi pitäisi välttää luontaisen metsäkasvillisuuden säilymiseksi myös kaupunkien metsissä. Hamberg esittää väitöskirjassaan konkreettisia ohjeita metsien suunnitteluun ja hoitoon. Tuoreimpien tulosten mukaan metsien tulisi olla muodoltaan mieluiten pyöreitä ja vähintään kolmen hehtaarin kokoisia, jotta metsien sisään jäisi reuna-alueiden rajaamia, metsäkasvilajistolle sopivia elinympäristöjä. Myös metsän reunojen laatu ja rakenne vaikuttaa metsäkasvillisuuden säilymiseen. Metsäkasvillisuuden kannalta suljetut kuusipuuvaltaiset reunat olisivat parhaita, sillä tällaiset reunat pystyvät parhaiten lieventämään reunan aiheuttamia negatiivisia vaikutuksia aluskasvillisuuteen.

Väitöskirjan tiivistelmä ja väittelijän yhteystiedot löytyvät täältä.



tiistai 14. huhtikuuta 2009

"Helsingin metsät pidettävä kyllin tiheinä" (HS 6.4.2009)

Helsingin Sanomien mielipidesivulla julkaistiin 6.4.2009 seuraava Helsingin ympäristölautakunnan varapuheenjohtaja (vihr) ja tutkija Kati Vierikon kirjoitus.

Kirjoituksessa Vierikko toteaa, että Helsingin kaupungin harjoittamassa puuston poistamisessa vedotaan usein jäljelle jäävän puuston elinvoimaisuuteen, mutta kaupunkiekologiset tutkimukset osoittavat päinvastaista: puuston harventaminen ja pensaikon raivaaminen lisäävät entisestään metsien kulumisvaurioita monin tavoin.

Onkin kysyttävä: ovatko Helsingin ympäristölautakunnan asiaa koskevat huomautukset kaikuneet aivan kuuroille korville?

maanantai 13. huhtikuuta 2009

Rakennusviraston hakkuita Helsingin kaupunkimetsissä 2008-2009

Helsingin kaupungin rakennusvirasto on tehnyt nyt vuoden ajan hartiavoimin töitä Helsingin alueen puiden kaatamisessa.

Seuraavassa lista, minne kaikkialle on tänä aikana keretty.

1. Vuosaari / Rastila
2. Vuosaari / vanhan Vuosaaren puistopolku
3. Viikki
4. Seurasaari
5. Herttoniemi / urheilupuisto
6. Roihuvuori / Porolahti
7. Pohjois-Haaga / Aku Korhosentien metsä
8. Pirkkola
9. Paloheinä
10. Seurasaari
11. Santahamina
12. Puistola
13. Vähä-Meilahti, Meilahden puisto
14. Alppila / Alppipuisto
15. Alppila / Leninpuisto
16. Kumpula
17. Vantaanjoen rannat
18. Veräjämäki
19. Aittasaari / Laajasalo
20. Malminkartano

Koko homma alkoi viime vuoden huhtikuussa Vuosaaren hakkuista - yhtä aikaa Rastilasta ja vanhan Vuosaaren perukoilta. Jälkimmäisellä alueella kaadettiin esimerkiksi vanhoja, mutta terveitä kuusia ja hyvässä kasvussa olevia mäntyjä, ja jätettiin pusikot jäljelle.

Vanhassa Vuosaaressa innokkaat metsurit kaatoivat vahingossa myös erään yksityisen taloyhtiön metsiköstä puita - asukkaat olivat kauhuissaan. Metsurit kertoivatkin paikallisille, että saavat itse valita puut, jotka kaadetaan. Blogin alkuajoilta löytyy tarinaa tästä tapauksesta.

Metsänhoitoa Vanhassa Vuosaaressa, 17.4.2008
Metsuridraamaa, 18.4.2008

Aittasaari Laajasalossa kuului myös rakennusviraston viime kevään "saamisiin":
"Vakava sairaus" on kohdannut puita Laajasalon Aittasaaressa, 7.5.2008

torstai 9. huhtikuuta 2009

Pyöräilymaastot hupenevat vauhdilla rakentamisalueeksi (HU 25.3.)

Helsingin Uutisissa 25.3.2009 julkaistu juttu maastopyöräilystä käsitteli myös kaupunkimetsäliikkeelle keskeistä aihetta: Helsingin kaupunkimetsien jyräämistä rakentamisen tieltä. Tämähän on nyt uhkana mm. Kruunuvuoressa. "Mustavuoren kaavan pysähtyminen oli maastopyöräilijöille tärkeä voitto", jutussa todetaan myös. Juttu löytyy HU:n elektronisesta lehdestä sivulta 9:

http://www.epaper.fi/reader/?issue=6074;e1219f3914d77f2cb855193c792b168a

keskiviikko 8. huhtikuuta 2009

"Helsinki yrittää uudistaa metsien hoitotapojaan" (HS 3.4.2009)

Helsingin Sanomien muutaman päivän takaisessa uutisessa (3.4.) ihmetellään hiljattain Malminkartanossa suoritettuja puun kaatoja. Uutisessa kaupungin harjoittamista luonnonhoitotavoista haastatellaan myös apulaiskaupunginjohtaja Pekka Sauria. Hänen väitteensä mukaan kaupungin intresseissä on tehdä metsissä vain toimia, jotka ovat tarpeen. Uutisessa Sauri nostaa esiin myös yleisen myytin, jossa kaupunki pistää rahoiksi metsillään.

maanantai 6. huhtikuuta 2009

Monimuotoisuus ja virkistyskäyttö sovitettavissa yhteen kuntien metsissä

Metsäntutkimuslaitos tiedottaa 6.4.2009:

"Monimuotoisuus ja virkistyskäyttö sovitettavissa yhteen kuntien metsissä ja valtion retkeilyalueilla

Monimuotoisuus voidaan sovittaa yhteen virkistyskäytön, matkailun, kulttuuri- ja maisema-arvojen vaalimisen kanssa. Monimuotoisuuden painotuksen aste vaihtelee metsäalueen sijainnin, koon ja metsään kohdistuvan virkistyskäytön määrän mukaan. Taajama-asutuksesta kauempana olevissa kuntien virkistysmetsissä ja laaja-alaisilla valtion retkeilyalueilla voidaan eri käyttömuotoja sovittaa onnistuneesti yhteen moniarvoisella metsäsuunnittelulla, joka tarkoittaa sitä, että otetaan huomioon alueen luontoarvot ja käyttäjien toiveet."


Koko tiedote ja tiedotteen takana oleva raportti KUNTAMETSO-työryhmän määrittelemistä tutkimustarpeista on luettavissa Metlan sivuilla.

perjantai 3. huhtikuuta 2009

Pietari Kalmin kadun joukkoliikennekadun liikennesuunnitelma

Asukkaiden tahto säilyttää Kumpulanlaakso viheralueena tuli otetuksi huomioon, kun kaupunkisuunnittelulautakunta torstaisessa kokouksessaan päätti hylätä kaupunkisuunnitteluviraston esityksen Pietari Kalmin kadun joukkoliikennekadusta.
Päätös syntyi äänin 7-1.

Samalla lautakunta kehotti selvittämään Kumpulan kampuksen liikenneyhteyksien järjestämistä ja poikittaisliikenteen tehostamista. Selvityksessä tulee tarkastella ainakin seuraavia toimia:

- Raitiovaunuyhteyttä Munkkiniemestä Arabianrantaa ja/tai Kalasatamaan, myöhemmin ehkä Otaniemestä Viikkiin.

- Joukkoliikennettä palvelevaa yhteyttä (raitiovaunu ja/tai bussi) käyttäen pitkin Vallilanlaakson käytöstä poistettua ratapohjaa

- Erillistä Pasila-Kumpula bussiyhteyttä käyttäen olemassa olevaa katuverkkoa

- Koneellista tasovaihtoa Kustaa Vaasan tieltä Kumpulanmäelle erillisenä hankkeena tai alueella toteutettavaan rakentamiseen liittyen

tiistai 31. maaliskuuta 2009

Myllypuron pientaloalueen katu- ja puistosuunnitelma kommentoitavana

Asukkailla on tilaisuus lähettää rakennusvirastolle mielipiteitä rakennettavan puutaloalueen tiestöstä. Suunnitelmat ovat nähtävillä verkossa. Ne ovat esillä myös Myllypuron lehtilukusalissa ja rakennusvirastossa 1.4.-16.4. Kommentointiaikaa on 16.4. klo 15:een asti.

sunnuntai 29. maaliskuuta 2009

Puistopuita kaadetaan turhaan!

"Osa Helsingin puistopuista kaadetaan turhan aikaisin", uutisoi netti-Hesari. Juttu liittyy Minna Terhon tuoreisiin tutkimustuloksiin, jotka koskevat kaupunkipuiden vaurioita. Jutun voi lukea täältä.

Nykyisillä menetelmillä tehtävä puiden kuntoarvio ei kerro Terhon tutkimuksen mukaan puun kunnosta koko totuutta. Puunkaatamisvimman takana Terho näkee Kaivopuistossa vuonna 1998 sattuneen onnettomuuden, jossa ohikulkija kuoli kaatuvan puun alle.

Kaupunkimetsissä kulkevat ovat huomanneet, että hakkuuvimma ei koske yksin puistopuita. Myös lähimetsiä hakataan surutta, viimeksi Roihuvuoressa.

Minna Terho väittelee kaupunkipuiden kunnosta Helsingin yliopiston Biokeskus 2:ssa (auditorio 1041, Viikinkaari 5) perjantaina 3.4. kello 12. Väitöskirjan nimi on "What was behind the bark? An assessment of decay among urban Tilia, Betula and Acer trees felled as hazardous in the Helsinki City area". Tutkimuksen elektroninen versio löytyy täältä.

lauantai 28. maaliskuuta 2009

"Roihuvuoren metsän kaavoitus torjutaan" (Helsingin Uutiset 28.-29.3.09) / Agenda 21:n vaatimuskirjelmä


Helsingin kaupungille osoitettu vaatimuskirjelmä Roihuvuoren metsien puolesta on valmisteltu Roihuvuoren agenda 21:n aloitteesta, ja siihen yhtyy muun muassa Roihuvuoren vasemmistoliitto. Uutta asuntorakentamista ei vastusteta, mutta suunniteltu paikka on väärä: yhdistys näkee tärkeänä, että asunto- ja teollisuusalueiden välillä oleva metsävyöhyke säilytetään.

* * *

Helsingin kaupungin kaupunkisuunnitteluvirastolle, kaupunkisuunnittelulautakunnalle, kaupunginhallitukselle ja valtuustolle

VAATIMUS KESKEYTTÄÄ ROIHUVUOREN LÄNTISEN SELÄNNEMETSÄN POHJOISRINTEEN PUISTOALUEEN ASEMAKAAVAMUUTOKSEN VALMISTELU
Hankenro 1090, Kslk 2007-578, Oas 869-00/09

VAATIMUS

Me allekirjoittaneet roihuvuorelaiset yhdistykset, seurat, kerhot ja yhtiöt vaadimme Roihuvuoren läntisen selännemetsän pohjoisrinteen puistoalueen asemakaavamuutoksen valmistelun keskeyttämistä ja puistoalueen säilyttämistä metsäisenä puistona. Alue kuuluu Roihuvuoren 1950-luvun kaavoitushistorialliseen ja ympäristöarvoiltaan merkittävään läntiseen selännemetsään, joka muodostaa siihen rajautuvien, taidokkaasti maastoon sijoitettujen rakennusten kanssa yhteisvaikutukseltaan merkittävän, arvokkaan ja kauniin kokonaisuuden sekä suojaa siihen rajautuvaa rakennusaluetta melulta ja hiukkaspäästöiltä sekä Herttoniemen yritysalueen reunavyöhykkeen visuaalisilta saasteelta.

PERUSTELUT

Roihuvuori ja täydennysrakentaminen

Päättäjät ja kaavoittajat vetoavat useasti lähiöiden täydentämisrakentamiskaavailuja esitellessään mm. asuntopulaan, kuten Roihuvuoren 4.3.2009 keskustelutilaisuudessakin tehtiin. Kuitenkin Roihuvuoressa rakentaminen alkoi 1955-60-luvuilla lähiöprojektina ja jatkui Strömsin alueen rakentamisena 1963-66, Strömsin kartanon ja Tulisuontien projektina 1980-90-luvuilla sekä Porolahden puhdistusalueen rakentamisena 1990-luvulla, kirkon viereisten asuinkerrostalojen rakentamisena vuonna 2001 ja ostoskeskuksen uudisrakentamisena vuonna 2006-2009. Ostoskeskuksen itäpuolinen, asuinkortteliksi kaavoitettu alue odottaa vielä rakentajaansa.

Roihuvuori on ollut täydennysrakentamiskohteena lähes tauotta yli 35 vuotta. Kapinaan on noustu harvoin. Poikkeuksena on ollut läntinen selännemetsä, joka erottaa asuntoalueen Herttoniemen yritysalueesta. Vaikka kaavoittaja perääntyi osittain selännemetsän rakennushankkeista, ollaan yleiskaavassa 2002 ja sen pohjalta käynnistyneessä asemakaavan muutostyössä edelleen rakentamassa selännemetsän pohjoisosaa. Tämä tarkoittaa, että arvokasta 1950-luvun kaavallista, maisemallista ja ekologista kokonaisuutta ollaan vakavasti rampauttamassa. Kysymys on mielestämme piittaamattomasta rakennus- ja maankäyttölain sekä Eurooppalaisen maisemayleissopimuksen tulkinnasta (YM 201: 5 luku 39§, kohta 9, 7 luku 54§ sekä Eurooppalainen maisemayleissopimus: johdanto, artikla 1 d, artikla 6 b).

Kaavoitusviraston omat selvitykset Roihuvuoren läntisen selännemetsän arvoista

Kaupunkisuunnitteluvirasto on julkaissut 1.3 1990 (yleiskaavallisia selvityksiä Y 1990:7) Roihuvuoren " inventointi ja yleiskaavan alueelliset ohjeet ja suositukset", jossa sivulla 26 kuvaillaan läntistä selännemetsää jyrkkäpiirteiseksi ja voimakkaaksi rajavyöhykkeeksi Roihuvuoren asutuksen Herttoniemen teollisuusalueen välissä ja jossa rinteiden kaltevuus yltää monin paikoin 20-30%. Edelleen selänteen maisemallista merkitystä pidetään huomattavana ja sillä katsotaan olevan arvoa ulkoilu- ja retkeilykohteena (LIITE 1: KUVA 24: VIRKISTYSALUEET JA MAISEMAN PERUSPIIRTEET). Liite 1:stä näkyy se, että myös selännemetsän pohjoisosassa korkeusvaihtelut ovat huomattavat.

Myös yleiskaava 2002:n selostusluonnoksessa (s. 92-101, selostusosa 2: kartat sivuilla 98 ja 101), poiketen varsinaisesta yleiskaavasta 2002, haluttiin vaalia Roihuvuoren 1950-luvun kaavoitushistoriaan kuuluvia maisemallisia ja luontopainotteisia arvoja, joihin kuuluvat erottamattomana osana aluetta kiertävät viheralueet kallioisine puistometsineen ja rantapuistoineen. Roihuvuoren läntinen selännemetsä katsottiin kokonaisuudessaan luonto-, kulttuuri- ja virkistysarvoiltaan merkittäväksi viheralueeksi osana kaavoitushistoriallisesti ja ympäristöarvoiltaan kiinnostavaa aluekokonaisuutta.

Yleiskaava 2002 laatimisen jälkeen kaupunkisuunnitteluvirasto ja rakennusvalvontavirasto (kaupunkisuunnitteluviraston julkaisuja 2004:6) laaditutti vuonna 2004 ilmestyneen Roihuvuorta koskevan oppaan "alueen arvot ja ominaispiirteet rakennustapaohjeet". Oppaassa läntinen selännemetsä nähdään asuntoalueen maisemallisena tukirankana tai selkärankana, joka erottaa tehokkaasti asuntoalueet Herttoniemen yritysalueesta (LIITE 2).

Selännemetsän pohjoisosaan rajautuva nk. Lumikintien osa-alue (korttelit 43215 ja 43214) on kuvailtu oppaassa sekä kaupunkikuvansa, että maisemansa kannalta hyvin säilyneeksi 1950-luvun ympäristökokonaisuudeksi, joka liittyy saumattomasti ympäröivään puistometsään. Metsälähiöaatteiden mukaisesti Esko Korhosen kaavaluonnosten pohjalta laadituissa asemakaavoissa vuosilta 1953, 1955 ja 1956 on rakennuskortteleiden länsi- ja pohjoispuolelle osoitettu puistoalue erottamaan rakennusalue Herttoniemen teollisuusalueesta. Niinpä myös Lumikintien osa-alueella on rakennusten lisäksi, myös niihin rajautuvat tai ympäröivät puistometsät nähtävä osana 1950-luvun kaavoitus- ja rakennusarkkitehtuuria.

Perusteet Roihuvuoren pohjoisrinteen asemakaavamuutossuunnittelun keskeyttämiseen

Kaavamuutoksen osallistumis- ja arviointisuunnitelman esittelytilanteessa 4.3.09 kaupunkisuunnitteluviraston edustajat esittivät alustavasti (?) asemakaavan muutoksen vaikutuksia elinoloihin, luontoon, ympäristön asukkaiden virkistysmahdollisuuksiin ja asumisolosuhteisiin, liikenteeseen, teknisen huollon järjestämiseen, yhdyskuntatalouteen, maisemaan ja kaupunkikuvaan.

Kävi selväksi, että linnustoltaan rikas, kasvillisuusvyöhykkeiltään monimuotoinen ja kallioperältään mielenkiintoinen metsäinen alue kaavamuutoksen toteutuessa tuhoutuisi kokonaisuudessaan. Nykyaikainen, taloudellisesti tehokas rakennustapa vaatisi alueen kaiken puuston poistoa, jyrkän kallioisen ja epätasaisen rakennusmaan räjäyttämistä, louhimista ja tasaamista. Mikään alueen jyrkänteistä ei säästyisi dynamiitilta, vaikka muuta väitettäisiin. Alueen nykyinen ulkoiluraitti muuttuisi syöttökaduksi. Rakentamisen jälkeen niin uudella alueella kuin myös naapuristossa melutaso nousisi ja ylittäisi hyväksyttävät tasot. Tähän voitaisiin lisätä vielä muut liikenteen ja yritysalueen päästöt. Kaavoitusalue avautuisi ilmansuuntiin nähden epäedullisesti, mikä vielä korostuisi näkyminä naapurissa sijaitsevan pienyritysalueen törkyisille takapihoille.

Asemakaavamuutoksessa huonoimpaan asemaan joutuisivat Lumikintien varrella oleva kortteleiden 43214 ja 43215 rakennukset, jotka avautuvat selännemetsän pohjoisosaan kuin myös Punahilkantien varrella oleva korttelin 43219 rakennukset, jotka kaikki olisivat selännemetsän pohjoisalueen hävityksen jälkeen alttiina melulle ja kaikelle sille tuholle, mitä suhteellisen pieni mutta vaikutuksiltaan kohtuuton rakennushanke aiheuttaisi niin kaupunki- kuin maisemakuvallisesti. Tämäntyyppinen täydennysrakentaminen ei olisi kestävän kehityksen mukaista.

Osallistumis- ja arviointisuunnitelman esittelytilaisuudessa 4.3.09 ilmeni, ettei Herttoniemen yritysalueen kuten ei myöskään Roihupellon teollisuusalueen maankäytön kehityksestä pystytty antamaan mitään selkeitä linjoja. Tämä tehdään nähtävästi käynnistymässä olevalla uudella yleiskaavakierroksella. Uuteen yleiskaavatyöhön tulisi liittää myös kokonaisuudessaan Roihuvuoren läntisen metsäselänne ja huomioida sen merkitys sirpaleisesti rakentunutta teollisuuslaaksoa selkeästi rajaavana maisemallisena ja kaupunkiekologisena maamerkkinä.

Allekirjoittaneet toivovat, että kaupunkisuunnitteluvirasto, kaupunkisuunnittelulautakunta, kaupunginhallitus ja valtuusto suhtautuvat myönteisesti vaateeseemme keskeyttää Roihuvuoren pohjoisrinteen asemakaavamuutostyö ja ymmärtävät, että Roihuvuoren kaupunki- ja maisemakuvallisesti tärkeä maamerkki, läntinen selännemetsä, täytyy jättää kokonaisuudessaan virkistysalueeksi, jossa esimerkiksi lapset voivat liikkua autottomalla vyöhykkeellä turvallisesti leikkeihinsä, leikkipuistoon ja kouluun sekä, jossa myös varttuneemmat asukkaat voivat ulkoilla nauttien kalliometsänsä jylhästä ja monimuotoisesta luonnosta.

Helsingissä, maaliskuun 23. päivänä 2009

Roihuvuoren Agenda 21, Strömsin Autotalli, Asunto-osakeyhtiö Hakarinne, Roihuvuoren vasemmistoliitto, Roihu ja Ruihuvuoren Martat.

perjantai 27. maaliskuuta 2009

"Yhdeksän kymmenestä suomalaisesta haluaa lisätä metsiensuojelua Etelä-Suomessa"

Seuraavassa pari lähimetsiä koskevaa uutisleikettä.
Vuoden luontotekona 2008 on palkittu espoolaisvaltuutettujen Sirpa Hertellin ja Nina Knaapilan aloite lähimetsien suojelusta Espoossa.


Yhdeksän kymmenestä suomalaisesta haluaisi, että Etelä-Suomen metsiä suojeltaisiin. Tällä hetkellä kuitenkin 99 prosenttia metsistä on hakkuiden tai muunlaisen muokkauksen kohteena. Metso-ohjelmalla tilannetta yritettiin parantaa, mutta "nyt hallitus on pyyhkinyt takapuolta yhteisesti sovitulla ohjelmalla", WWF:n Suomen suojelujohtaja Jari Luukkonen kirjoittaa.

torstai 26. maaliskuuta 2009

Kaupunkimetsäliike III -video on ilmestynyt

Kolmas video kysyy: Pitääkö öljysataman rakentamisessa tuhota arvokkaat luontoalueet?

Monet kaupunkilaiset ovat jo vuosikausia taistelleet kaupunkimetsien säilymisen puolesta. Vastassa ovat kaupungin hallitsevat poliitikot ja rahavalta, jotka suunnittelevat viheralueiden tilalle uusia asuinalueita.

Mustavuoren liike on saanut torjuntavoiton – toistaiseksi. Mutta edelleen meillä kaupunkilaisilla ei ole välineitä eli poliittisia oikeuksia, joilla me voisimme toteuttaa perustuslaissa säädettyä kuntalaisten autonomiaa (PeL 121 §). Niin kauan kuin poliitikoilla on yksinoikeus lainsäädäntöön, mikään ihmisille suotuisa laki ei ole taattu – tämän kirjoitti jo vuonna 1892 James W. Sullivan kirjassa Direct Legislation by the Citizenship through the Initiative and Referendum. Ehkä jo huomenna toinen lautakunta ja toinen valtuusto päättääkin rakentaa Mustavuoren alueella, ja meillä ei ole välineitä, joilla estää sellaisen päätöksen.

Tästäkin syystä kaupunkimetsäliikkeen kansanäänestysaloite on edelleen ajankohtainen. Kaupungin asukkaat tarvitsevat toimivia osallistumisen välineitä: kansalaispäätös ja kansalaisaloite. Kansalaispäätöksen avulla voimme estää enemmistön tahdon vastaiset valtuuston päätökset. Kansalaisaloitteen avulla voimme tuoda omia ehdotuksia julkiseen keskusteluun ja kaikkien äänestäjien päätettäväksi.

Siksi seuraava teksti kaupunkimetsäliikkeen kotisivulta ei liene turhaa toistoa:

Tule mukaan rakentamaan demokraattista kaupunkia, jossa on hyvä hengittää.

Toimi näin:
Tulosta aloitelomake tästä. Pyydä kanssakaupunkilaisiasi allekirjoittamaan lomake. Muista, että allekirjoittaneen tulee olla äänioikeutettu Helsingissä, allekirjoituksen tulee olla omakätinen ja kaikki kohdat tulee täyttää. Lähetä täysi lomake osoitteeseen Kaupunkimetsäliike PL 119, 00201 Helsinki.


Allekirjoita vetoomus Vila Brandãon säilyttämiseksi!

Myös Salvadorin kaupungissa Brasiliassa on käynnissä taistelu kaupunkimetsän puolesta - sekä ylipäänsä oman asuinalueen säilymisen puolesta. Vila Brandãota ja sen ympäröivää luontoa, joka on Salvadorin keskustan viimeisiä henkireikiä, uhkaa hävittäminen, sillä grynderit ja kaupungin pamput ovat iskeneet silmänsä alueeseen: kuinka mukavaa olisikaan häätää sieltä asukkaat pois ja rakentaa tilalle merenranta-asuntoja ökyrikkaille!

Seuraava video esittelee Vila Brandãon yhteisöä ja aluetta, jossa esimerkiksi rikollisuus on (pien)yhteisöllisyyden vuoksi kaupungin vähäisintä. Video on portugaliksi. Sisällön ydin on selostettu edellä.


Vila Brandão 69 anos de [R]existência from anapi on Vimeo

Allekirjoita vetoomus Vila Brandãon puolesta täällä (myös englanniksi):
http://www.ipetitions.com/petition/vilabrandao/

sunnuntai 22. maaliskuuta 2009

Mikä firma on Helsingin kaupungin rakentamispalvelu?

Anonyymi kommentoi postausta Viikintien merkilliset hakkuut 6.3.2009 seuraavasti:

"Uusi tuotantoon keskittyvä kaupungin virasto, Helsingin kaupungin rakentamispalvelu, aloittaa toimintansa vuoden 2009 alussa. Sen päätehtävä on rakentaa ja hoitaa Helsingin puistoja ja katuja, korjata toimitiloja, vuokrata kalustoa ja tehdä mm. pohjatutkimukseen liittyviä mittauksia pääasiassa Helsingin kaupungille...

...Helsingin kaupungin rakentamispalvelun toimitusjohtajana aloittaa diplomi-insinööri Mauri Suuperko. Kaupunginvaltuusto päätti valinnasta 12.11.2008. Suuperkolla on vankka kokemus rakennusalan yritysten johtamisesta, mm. Lujapalvelut Oy:n ja Aaro Kohonen Oy:n toimitusjohtajana sekä Engel Palvelut Oy:n aluejohtajana."

Tutustu esim. Suomen kuudenneksi suurin rakennusalan konserni Luja.


Kyllä sitä hieman miettii - kaupungin toistuvat puunkaato-operaatiot mielessä - että mikähän se tämäkin firma nyt sitten taas on...?!

perjantai 20. maaliskuuta 2009

Kansallismaisema-näyttely kannustaa pohtimaan metsiemme nykytilaa

Sanomatalon Mediatorilla avattiin 17.3. Antti Leinosen ja Matti Snellmanin valokuvanäyttely Kansallismaisema. Tekijät toivovat näyttelyn herättävän keskustelua metsiemme nykytilasta. Näyttelyyn voi tutustua 27.3. asti.

Näyttelyn avajaisissa 17.3. käytyyn paneelikeskusteluun osallistuivat kansanedustajat Pertti Salolainen ja Anni Sinnemäki, puheenjohtaja Risto Sulkava Suomen luonnonsuojeluliitosta, Marcus Walsh Innofor Oy:stä, sekä Jouko Kostamo Tapiosta. Järjestävänä tahona toimi Greenpeace.

Panelistien puheenvuoroista huokui huoli etenkin Etelä-Suomen vanhojen metsien tilasta, mutta myös pohjoisen laajojen metsäalueiden suojelua halutaan parantaa.

Lisää aiheesta http://kansallismaisema.fi/

Keskustelua Kivinokan alueesta 4.4.2009

Keskustelua Kivinokasta

Tervetuloa keskustelemaan Kivinokan alueen kehittämisestä poliittisten päättäjien kanssa lauantaina 4.4. 2009 kello 14.00 -16.00 Kulosaaren kartanolla (Kipparlahden silmukka 5, Herttoniemi).

Järjestää Kulosaaren Kartanon hoitojaos ja Helsingin yhteisjärjestö

Lisätietoa Kivinokasta: http://www.kivinokka.fi/

Helsingin yhteisjärjestön kotisivu: http://hyj.jhlyhdistys.fi/

TERVETULOA !

Kivinokka uudelleen kansanpuistoksi!
www.adressit.com/kivinokkalaiset

torstai 19. maaliskuuta 2009

Luonto-Liitto: Helsingin metsienhoito sivuuttaa kaupunkimetsien arvot

Ohessa Luonto-Liiton kaupunkimetsiin liittyvä tiedote. Tutustu myös Luonto-Liiton valtuustoaloitteeseen!

* * *

Luonto-Liitto tiedottaa 18.3.2009:
Helsingin metsienhoito sivuuttaa kaupunkimetsien arvot


Luonto-Liiton mielestä Helsingin kaupungin metsienhoito sivuuttaa kaupunkimetsien todelliset arvot. Kaupunkimetsät ovat ensisijaisesti kaupunkilaisten virkistys- ja rauhoittumispaikkoja, jotka tarjoavat mahdollisuuden harrastaa ja oppia tuntemaan luontoa. Puun tuotantoon tarkoitettujen talousmetsien hoitomenetelmiä ei tule soveltaa kaupunkimetsiin.

Luonto-Liitto lähetti tänään Helsingin kaupunginvaltuutetuille aloitteen, jossa peräänkuulutetaan monimuotoisuuden ja virkistysarvojen kunnioittamista kaupungin metsien hoidossa. Aloite toimitetaan valtuutetuille vielä henkilökohtaisesti illan valtuuston kokouksessa.

Hakkuita ja ylenpalttista hoitoa vähentämällä voitaisiin kaupunginmetsäalueilla melko nopeastikin saavuttaa hyötyjä luonnon monimuotoisuuden suojelussa, virkistysarvojen parantumisessa ja metsienhiilivarannon lisääntymisessä. Hakkuisiin myös kulutetaan kaupunkilaisten verovaroja.

"Onkin syytä ihmetellä, mitä hyvää näillä hakkuilla tavoitellaan ja mitäsaavutetaan", kummastelee omalla asuinalueellaan Roihuvuoressa ja lähialueilla hakkuita seurannut Matti Ikonen. "Nykyinen kaupunkimetsätalous antaa kaupunkilaisille aivan väärän kuvan siitä, miltä monimuotoinen metsä näyttää ja mikä on järkevää metsätaloutta", Ikonen jatkaa.

Kaupunkimetsien hakkuut ovat viime aikoina suututtaneet kaupunkilaisia useissa kaupunginosissa. Viime vuonna hakkuista nousi kohu Herttoniemessä, tänä vuonna vuorossa on Roihuvuori.

"Kaupunkimetsä, jossa on luonnontilaisen metsän piirteitä, kuten lahopuuta, tarjoaa hienon mahdollisuuden ympäristökasvatukselle lähiöissä. Kasvamme arvostamaan monimuotoista metsää, kun pieni sirpale liialliselta käsittelyltä säästynyttä metsää löytyy melkein pihapiiristä. Monimuotoisesta metsästä löytää myös enemmän elämyksiä", kertoo Luonto-Liiton ympäristökasvatuksen suunnittelija Malva Green.

Luonto-Liitto ehdottaa, että Helsinki ottaisi mallia Vantaasta, jossa uudella metsänsuunnittelumallilla on saatu vähennettyä metsien käytön ristiriitoja. Vantaan uusien metsänhoitoperiaatteiden mukaan hakkuita tehdään vain jos niistä seuraa selkeää ja perusteltavissa olevaa hyötyä.

Lisätiedot:
Matti Ikonen, Luonto-Liiton metsäryhmän jäsen, p. 0400 257 755
Risto Mustonen, Luonto-Liiton metsävastaava, p. 0400 687 856

Luonto-liiton aloite Helsingin valtuustolle 18.3.2009

Luonto-Liitto
Annankatu 26 A, 5. krs,
00100 Helsinki
Puh. (09) 684 4420 / Fax (09) 6844 4222
http://www.luontoliitto.fi/

Aloite Helsingin kaupungin luonto-ja virkistysarvoja vahingoittavien hakkuiden vähentämiseksi

Arvoisa kaupunginvaltuutettu!

Toivomme, että Helsingin kaupunki vähentää luonto- ja virkistysarvoille vahingollisia metsänhakkuita omilla maillaan sekä ottaa täysimääräisesti käyttöön kaupunkimetsien mahdollisuudet hillitä ilmastonmuutosta.

Metsien tulee antaa kehittyä nykyistä laajemmassa mitassa luonnontilaisen kaltaisina siellä, missä siihen on mahdollisuudet. Linjanmuutoksesta olisi hyötyä kaupunkimetsien vetovoimaisuudelle ja luonnon monimuotoisuudelle. Kaupunkimetsien hakkuiden vähentäminen lisää niihin sisältyvää hiilivarastoa, mikä olisi mitä luontevin keino torjua ilmastonmuutosta.

Helsingin metsien hoidon linjaus on tulossa kaupunginhallituksen käsittelyyn piakkoin. Samaan aikaan metsiä hakataan vanhojen suunnitelmien mukaan, mikä on suututtanut kaupunkilaisia useissa kaupunginosissa. Viime vuonna hakkuista nousi kohu Herttoniemessä, tänä vuonna vuorossa on Roihuvuori. Luonnokset luonnon monimuotoisuuden turvaamisohjelmaksi ja luonnonhoidon linjaukseksi ovat osittain ristiriidassa keskenään. Helsingin nykyinen metsänhoito on merkillistä suunnitelmataloutta, johon modernit ajatukset luonnon monimuotoisuuden vaalimisesta eivät ole mahtuneet mukaan.

Helsinki on kolmen eniten metsää omistavan kunnan joukossa. Siten kaupungilla on mahdollisuus vaikuttaa merkittävästi luonnon monimuotoisuuden säilyttämiseen ja ilmastonmuutoksen hidastamiseen pitämällä metsät tuuheina ja järeinä. Kuollutkin puu on paitsi arvokas eliölajistolle, myös merkittävä hiilivarasto. Lisäksi lahopuu on erityisen arvokas metsän ominaispiirre, josta riippuvaisia on lähes neljännes metsälajeista.

Helsigin yliopiston metsäekonomian laitoksen kansalaisten näkemyksiä metsienkäyttöön selvittäneen tutkimuksen [1] mukaan yli 70 % kansalaisista pitää tärkeänä metsien merkitystä eläinten ja kasvien elinympäristönä sekä metsien tarjoamaa mahdollisuutta luonnon tarkkailuun ja maisemien ihailuun. Saman tutkimuksen mukaan kansalaiset pitävät luonnon monimuotoisuuden säilyttämistä kaikkein tärkeimpänä metsiä koskevassa päätöksenteossa huomioitavana näkökulmana. Näitä kansalaisten tärkeinä pitämiä näkökulmia voidaan huomioida myös kaupunkimetsien hoidossa jättämällä lahopuuta ja käsittelemättömiä alueita myös kaupunkimetsiin.

Helsingin kaupungin metsien ja puistojen hakkuut ovat hyvin erikoista metsänhoitoa Suomessa, sillä niihin kulutetaan verovaroja. Uuden luonnonhoidon linjauksen mukaisesti sekä hakkuita, että rahanmenoa on tarkoitus entisestään kasvattaa. Turvallisuussyistä tehtävien yksittäisten ongelmapuiden poiston sijasta hakkuilla käsitellään tarpeettoman laajoja metsäalueita. On aiheellista kysyä mitä hyvää näillä hakkuilla tavoitellaan ja mitä saavutetaan? Onko varojen käyttö metsän hakkuuseen tärkeämpää kuin vaikkapa kosteusvaurioituneiden leikkipuistorakennusten korjaamiseen?

Vähentämällä hakkuita ja hoitoa muilla kuin aidosti puistoiksi rakennetuilla viher- ja metsäalueilla voitaisiin saavuttaa melko nopeasti hyötyjä luonnon monimuotoisuuden suojelussa ja lisätä metsien hiilivarantoa. Merkittävä osa kaupunkilaisista nauttisi parantuneista virkistysmahdollisuuksista monimuotoisemmissa metsissä. Lähimetsät ovat kansanterveydellisesti elintärkeitä. Lenkkeily on suosituin liikuntamuoto, joka lähimetsissä toteutettuna on myös ilmastoystävällinen harrastus. Lähimetsissä on oltava kauneusarvoja ja tilaa sekä liikkujille, että metsän eläimille. Ympäristökasvatukselle oikeat metsät lähellä kouluja ja leikkipuistoja ovat suorastaan välttämätön ympäristö.

Kaatuneet puut opettavat meille luonnon kiertokulkua ja elämän kunnioitusta. Helsinkiläiset omistavat itsekin usein metsää muualla Suomessa. Nykyinen kaupunkimetsätalous antaa aivan väärän kuvan kaupunkilaisille siitä, mikä on järkevää ja laillista metsätaloutta metsälain piirissä olevissa metsissä. On aiheellista pelätä, että stadilaisten kesämökkipalstoilla otetaan mallia työteliäästä kaupunkimetsätaloudesta, jossa lahopuun muodostuminen koitetaan estää ja jossa kustannuksiakaan ei säästellä.

Helsingin tulisi ottaa mallia Vantaasta, jossa ristiriidat metsien käytössä on saatu vähenemään uudella metsäsuunnittelumallilla. Vantaan kaupungin metsien käyttöä ohjaavat uudet metsänhoitoperiaateet, joiden pohjalta hakkuita tehdään lähinnä siellä, missä siitä on selkeää ja perusteltavissa olevaa hyötyä. Luonnon monimuotoisuuden suojelu on metsäsuuunnitelmissa viety Suomen mittakaavassa kokonaan uudelle tasolle.

Helsingin metsät kaupunginrajojen ulkopuolella voivat haluttaessa edesauttaa ainakin kahden metsämantereen pysymistä yhtenäisinä, Nuuksiossa ja Sipoonkorvessa. Lähivirkistysmetsät vailla hakkuukantoja luovat esteettisesti tasapainoista monimuotoista kaupunkitilaa. Rikkominen ja roskaaminen voi muutenkin vähentyä, jos metsien puiden annetaan olla ehjiä ja kauniita.

Kaupungin tulee palauttaa luonnonhoitolinjaus valmisteltavaksi. Luonnon monimuotoisuuden säilyttäminen on otettava keskeiseksi tavoitteeksi metsien käytössä. Metsäsuunnitelmat on tarkistettava ennen kuin metsien hakkuuta jatketaan. Avohakkuista on luovuttava kokonaan.

Helsingissä, 18.3.2009

Mauno Särkkä
puheenjohtaja, Luonto-Liitto

Emilia Pippola
metsäjaoston puheenjohtaja, Luonto-Liitto

[1] Suomen metsät ja metsäpolitiikka – kansalaisten näkemyksiä. Annukka Valkeapää, Riika Paloniemi, Annukka Vainio, Kimmo Vehkalahti, Klaus Helkama, Heimo Karppinen, Jari Kuuluvainen, Ann Ojala, Tapio Rantala, Mika Rekola.

http://www.mm.helsinki.fi/mmekn/tutkimus/julkaisut/Report55.pdf

keskiviikko 18. maaliskuuta 2009

Miksi valtuuston enemmistö käänsi selkänsä turkulaisille?

Turussa kansalaisliike vaati kansanäänestystä toriparkista ja keräsi yli 13 000 nimikirjoitusta kansanäänestysaloitteeseen. Mutta kaupunkivaltuusto päätti, ettei kansanäänestystä järjestetä. Kansalaisliikkeen blogissa kysytään miksi valtuusto käänsi selkänsä turkulaisille?

Turussakin pyöritetyt erilaiset kaupunkilaisten osallistamisohjelmat ovat osoittautuneet pelkiksi kulisseiksi. (...)

Kansalaiset ovat saaneet kaksi muutakin opetusta. Ensiksi sen, että valtuustoon kannattaa ääänestää henkilöitä, jotka tarpeen tullen uskaltavat antaa vastuun päätösten tekemisestä myös kuntalaisille itselleen. Toinen opetus on se, että kuntalakia tulee muuttaa. Kuntalaisten määräosalla (esim. 5%:lla) on oltava oikeus tehdä aloite, joka todella velvoittaa kansanäänestyksen järjestämisen.

(...) Jotta kansalaisten laskeva luottamus poliittiseen järjestelmään saataisiin käännettyä nousuun, on edustuksellisen demokratian rinnalle luotava todellisia ja kaikille kansalaisille avoimia suoran vaikuttamisen keinoja. Demokratiaa voidaan laajentaa ja syventää. Osallistavamman demokratian siemen on Turussakin kylvetty!

Lue koko juttu tästä

Helsinki ja Vantaa kasvavat kiinni Honkasuolla

Malminkartanon ala-asteella pidettiin tiistaina 30.9.2008. keskustelu- tai vuorovaikutustilaisuus uuden Honkasuon asuinalueen suunnittelusta. Honkasuolle tulee noin 1600 asukkaan kaupunkipientaloalue, joka yhdistää Helsingin ja Vantaan, luoden miltei yhtenäisen nauhamaisen asutetun vyöhykkeen Malminkartanon ja Myyrmäen väliin.
Alueen rakentamista perustellaan, kuten täydennysrakentamista usein, Malminkartanon taantuvalla asukasluvulla, jonka pelätään johtavan lähipalvelujen vähenemiseen.

Suunnitelman alkuvaiheissa moni paikallinen oli vähintäänkin epäileväinen suunnitelmaa kohtaan, koska se muuttaa osan Malminkartanon täyttömäen pohjoispuoleisesta hienosta metsästä asuinmaaksi. Suunnitelmien edetessä ja vaihtoehtojen täsmentyessä yleinen asukasmielipide on muuttunut suopeammaksi uutta asuinaluetta kohtaan, etenkin koska tilanne esitettiin asukkaille kahdesta pahasta pienempi paha –valintana.

Asuinalueen lähellä, sen eteläpuolella olevaa täyttömäkeä oltiin laajentamassa, kunnes tästä hankkeesta tehty YVA osoitti sen aiheuttavan haittoja Mätäjoen valumavesien myötä aina Isoon Huopalahteen saakka. Lisäksi täyttömäen laajentamisesta aiheutuvat työt olisivat lisänneet voimakkaasti liikennettä, melu- ja pölyhaittoja lähiseudun asukkaille. Täyttömäen laajentamisesta luopuminen tarkoitti sitä, että sen pohjoispuoleinen metsä kyettiin säästämään virkistyskäytössä, mutta samalla se mahdollisti uuden asuinalueen suunnittelun lähistölle, tai niin asia ainakin on esitetty. Tilanteessa on ollut kiristyksen makua: jollette ole valmiita hyväksymään uusia asukkaita, niin saatatte joutua hyväksymään täyttömäen laajennuksen. Nyt kun täyttömäen laajennus ei enää onneksi ole ajankohtainen, tätä valintatilannetta ei enää ole, vaan nyt päästään keskustelemaan siitä, millainen uudesta asuinalueesta oikein tulee.

Honkasuolle tulee siis niin sanottuja kaupunkipientaloja, jotka sijoitetaan viuhkaksi säästettävän keskusniityn ympärille. Lähinnä keskusniittyä olevat talot ovat yksikerroksisia ja reunimmaiset talot pääasiassa kaksikerroksisia.
Alueen liikenneratkaisun runkona tulee olemaan Naapuripellontien jatkaminen Myyrmäen puolelle Rajatorpantielle. Tie vedetään mutkalle, jottei se houkuttelisi läpiajoliikennettä läpiajamisen ilosta. Pikkukadut tulevat olemaan ns. pihakatuja, joilla on korkeintaan kahdenkymmenen kilometrin tuntinopeusrajoitus, mutta joille ei tulla rakentamaan jalkakäytäviä tai pyöräkaistoja. Vastaavia ratkaisuja on toteutettu jo ainakin Vuorenjuuressa, Talinrannassa ja Puu-Ylästössä, ja kasvavan lapsen isänä minua ainakin huolettaisi päästää esimerkiksi pyöräilemään opetteleva lapsi kadulle, edes pihasellaiselle. Mieluummin ei katua ollenkaan vaan piha.

Näkymä Naapuripellontien jatkeelta etelään, nykyisen Malminkartanon asutetun alueen suuntaan. Tästä tulee uusi alueen päätie.


Suunnilleen tähän loppuu Naapurinpellontie nykyään. Lähimmät talot ovat tien oikealla reunalla, vajaan kymmenen metrin päässä tiestä.


Polku alueen keskelle säästettävälle niitylle, jonka keskellä on pieni metsäsaareke. Sen sisällä aikanaan sijaitsi Honkasuon tilan päärakennus.


Alue tulee olemaan paljolti Myyrmäen palveluiden varassa, eikä suunnittelun alkaessa ole vielä tietoa siitä, toteutuuko vyöhykelippu, joka mahdollistaisi HKL:n hinnalla pääsyn palveluihin. Tämä pitäisi kuitenkin varmistaa etukäteen, ennen rakentamisen aloittamista. Näin tehdään esimerkiksi Ruotsissa, jossa uusilla asuinalueilla tulee olla joukkoliikenteen pysäkki 500 metrin säteellä jokaisesta asunnosta jo asuntojen valmistuessa.

Minulle oli tarjolla tilaisuudessa yllätyskin. Kehä kakkonen, johon Helsinki suostui lehmänkauppana Espoon metrosta, ei ehkä tulekaan, ja jos tulee, niin ei ainakaan 15 vuoteen. Kehä kakkosen piti siirtää tätä voimalinjaa pohjoiseen; nyt voimalinja muodostaa suunnilleen Honkasuon projektialueen etelärajan.


"Silta yli synkän veden", ojan, jonka toisella puolella on Myyrmäki. Veikkaanpa, että tulee ahkeraan käyttöön Honkasuon valmistuttua.


Minulla on monia henkilökohtaisia toiveita uuden asuinalueen suhteen. Toivon hartaasti, että Helsinki, Espoo ja Vantaa yhdistyisivät, jotta alueen liikenneyhteydet ja palvelujen saatavuus voitaisiin suunnitella järkiperäisesti. Itse alueesta toivon, että taloista tulee matalaenergiataloja, mitä mahdollisuutta aiotaankin tutkia. Toivon, että tämä tarkoittaa sitä, että taloissa ei ole asuntokohtaisia saunoja - vaikka sauna on suomalaisille kuinka pyhä - ja että niihin sovelletaan keskimääräistä alempaa parkkipaikkanormia ja niihin tulee paljon pyörätelineitä. Toivon myös, että Honkasuon itäistä reunaa ei kuivata asuinalueen tieltä. Toivon myös, että kaikista asunnoista tulee esteettömiä. Toivoisin myös, että townhouse ei tule tarkoittamaan pihakatuja.

Metsää menee tästäkin. Näkymä Naapurinpellontien jatkeelta itään.


Näkymä samasta kohdasta länteen päin, laajemmalle puoliskolle Malminkartanon komeaa metsää. Tästä kohdasta jumppatelineille on viitisenkymmentä metriä. Metsä uhkasi jäädä täyttömäen laajennuksen alle, mutta paikallisella aktivismilla, jota paljolti vetivät Malminkartanon asukasyhdistys ja Kumppanuustalo Horisontin Jaana Löppönen, suurin osa metsästä sentään säilyy.

sunnuntai 15. maaliskuuta 2009

Roihuvuoren hakkuut



Tässä kuvia Itä-Helsingin viimeisimmistä hakkuista. Roihuvuoren puunkaatoalue on Abraham Wetterin tien varressa, Porolahden vieressä.

Roihuvuoren luonnonhoitosuunnitelmasta vuosille 2006-2015 löytyy ympäripyöreää tekstiä (suunnittelualueen kartta löytyy sivulta 4) ja toteutus on nyt sitten tätä: poistetaan esimerkiksi lehto, jossa on noin 70-vuotiasta koivua syyllä "huonokuntoisia puita", ts. avohakkuu koivulehdon keskiosaan ja tilalle saarnea!

Lainaus Roihuvuoren "luonnonhoitosuunnitelmasta":

Toimenpiteet: Koivikon harvennus. Muutamia aukeampia alueita laajennetaan, ja näihin kohtiin istutetaan saarnea siten, että syntyy 10-20 puun saarnimetsikkö.




Roihuvuoren lehtipuuvaltaisessa rantametsässä on havaittu syksyllä mm. harmaasieppo ja ylipäätänsä kyseessä on monimuotoisuuden kannalta huippuelinympäristö. Rantametsää on tarkoitus hakata Roihuvuoresta Herttoniemeen asti!

Kyseessä on vakava asia. Luonnonhoidon linjauksissa ja luonnon monimuotoisuuden toimintaohjelmassa rakennusvirasto on sitoutunut huomioimaan ennen kaikkea linnustollisesti arvokkaat metsäkohteet. On mahdollista, että rakennusvirasto vetoaa nyt ympäristökeskuksen tuottamaan vanhentuneeseen aineistoon. Nämä hakkuut pitää saada saman tien jäihin!

Näistä Porolahden rannan alueista on nyt kyse:


lauantai 14. maaliskuuta 2009

"Ehkä kansa tietää - onko Suomi demokratian kehitysmaa?" (HS 1.3.09)


Toimittaja Anna-Stina Nykänen haastattelee Kaupunkimetsäliikkeen Rolf Büchia Helsingin Sanomien Sunnuntai-osan laajassa kirjoituksessa (1.3.2009), jossa käsitellään kansanäänestyksiä ja kansalaisdemokratiaa.

Kansanäänestyksiä järjestetään Suomessa jutun mukaan vähemmän kuin muissa länsimaissa. Kansanäänestysten kultamaa taas on Sveitsi, josta Büchi on kotoisin; siellä kansa äänestää neljä kertaa vuodessa, etukäteen päätettyinä äänestyspäivinä. Eikä maa ole ajautunut kaaoksen partaalle, päinvastoin. Oli äänestyksen lopputulos mikä hyvänsä, tärkeitä asioita saadaan aidosti esille, ja asenteet muuttuvat. Järjestelmä tuottaa näin myös hyviä häviäjiä (kun taas meikäläinen poliittinen tapakulttuuri, jossa asioita juntataan väkisin läpi, tuottaa lähinnä katkeria häviäjiä, toisin sanoen aggressiivisuutta ja poliittista passiivisuutta).

Mutta ovatko kansalaiset tyhmiä ja laiskoja? Eivät sen tyhmempiä tai laiskempia kuin vaaleilla valitut päättäjätkään, Büchi toteaa:
Todellisuudessa kaikki kansanedustajat eivät osallistu päätöksentekoon ja osa heistäkin voi äänestää päähänpiston tai tunteen vallassa. Pientä ryhmää on myös helpompi painostaa. Typeriä päätöksiä on tehty aina, sitä vastaan ei ole
takuita. Mutta päätöksiähän voi korjata.